sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hetkessä: Kaikki mieheni - teatteriesitys


Olin kolmisen vuotta sitten katsomassa esityksen "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja pidin siitä todella paljon. Kun viime keväänä näin, että esitykselle on tulossa itsenäinen jatko-osa "Kaikki mieheni", tiesin heti, että haluan nähdä tuon esityksen.

Kaikki mieheni - esityksen teksti pohjautuu Kodin Kuvalehden lukijoiden kertomuksiin naisen suhteesta mieheen. Näiden kertomusten pohjalta Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Minka Kuustonen ovat muokanneet omannäköisen teoksen. Esitys on suunnattu naisille, jotka haluavat ymmärtää miehiä ja miehille, jotka haluavat tietää, mitä naiset heistä ajattelevat.

Kävin katsomassa Kaikki mieheni - teatteriesityksen reilu viikko sitten. Esitys sekä naurattaa että koskettaa. Erityisesti pidin esityksen toisesta puoliajasta. Tykkäsin siitä, kun näyttelijät lukivat Kodin Kuvalehden lukijoiden muistoja omista isistään. Pidin myös Miitta Sorvalin tavasta kertoa omasta isästään ja muistoistaan häneen liittyen. Lisäksi minua nauratti esityksessä ollut kuvaus rakastumisesta lapsen saamiseen ja lopulta eroon. Luulen, että se kuulosti monista tutuilta.

Ennen esitystä kävin katsomassa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Sen jälkeen esitys "Kaikki mieheni" tuntui hyvin sukupuolisidonnaiselta ja stereotyyppiseltä, kliseiseltä. Miehiä kiinnostaa autot eivätkä he osaa tehdä kotitöitä, koska heille ei ole niitä opetettu. Jos ei näitten stereotypioitten anna häiritä ja katsoo esitystä ne suodattaen, esitys on ihan hauska - ja ajoittain myös koskettava.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postausarjaan

maanantai 9. lokakuuta 2017

Tunnetaitoja kirjoista


Tunnetaidot ovat nousseet viime vuosina paljon esille. Tunnetaidot mainitaan myös koulun uudessa opetussuunnitelmassa. Itse mindfulness-ohjaajana ja Lasten Tunnetaito-ohjaajana olen sitä mieltä, että tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Hyviä tunnetaitoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa. Kun lapsella on hyvät tunnetaidot, hän selviytyy paremmin vastoinkäymisistä, tulee paremmin toimeen ystäviensä kanssa ja pystyy nopeammin rauhoittamaan itsensä. Hyvät tunnetaidot lisäävät onnellisuutta ja tervettä itsetuntoa. Hyvät tunnetaidot suojaavat myös riippuvuuksilta, ahdistukselta ja stressiltä.

Tunnetaidot ovat nousseet yhdeksi tärkeäksi teemaksi myös lastenkirjoissa ja lautapeleissä. Joku aika sitten ilmestyi uudet Ympyräiset - tunnekirjat ja minä sain kirjat arvostelukappaleiksi. Ympyräiset - kirjasarja on suunnattu 3-6-vuotiaille lapsille ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme kirjaa. Kirjoissa hyödynnetään positiivista psykologiaa. Kehitteillä on lisäksi animaatiosarja, mobiilipelejä ja - sovellus.



Ympyräiset kirjoissa on eläinhahmoja, jotka asuvat Poutapilven satumaailmassa, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Tarinoissa on tarinan lisäksi myös teemaan liittyviä kysymyksiä, joiden avulla lasten kanssa pystyy syventämään kirjan teemaa. Itse pidin näistä kysymyksistä paljon.

"Kiva Kirahvin kannustus" - kirja korostaa positiivisten sanojen voimaa ja omien vahvuuksien löytämistä. Missä sinä olet taitava? Mistä sinua on kehuttu? Kirjan avulla pystyy suuntaamaan katsetta hyvään ja vahvuuksiin. Itse olen tämän kirjan lukenut lapsille tunnetaitoryhmäni toisella ryhmäkerralla, jolloin teemana on ollut "Millainen minä olen? Mitkä ovat vahvuuteni?.

"Räyhä Ravun kiukkupuuska" - kirjassa korostuu myötäeläminen, toisten tunteiden huomioiminen ja anteeksipyytäminen- ja saaminen. Olen kuullut ja lukenut, että tämä Räyhä Rapu - kirja on kiehtonut lapsia. Kiukku on voimakas tunne ja sen säätely on haastavaa lapselle - kuten myös monille aikuisille. Itse olisin tältä kirjalta kaivannut ihan konkreettisia keinoja kiukun kohtaamiseen ja kiukun tunteen säätelyyn, esimerkiksi syvän ja rauhallisen hengittämisen opettamista.

Kirja "Sisu Kettu ei anna periksi" tuo esille toisten auttamista, sinnikkyyttä ja omien asioiden jakamista. Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! - luennolla ja hän korosti paljon sitä, että sinnikkyyttä kannattaa kehittää lapsissa. Tämä kirja osuus siis tärkeään teemaan.


Koska itse teen töitä tunnetaitojen parissa, jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia uusia tuotteita Ympyräiset - sarjaan tulee. Mobiilipelit tunteista kuulostaa hauskalta ajatukselta - kunhan sitä kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tunnetaitojen opetusta on myös paljon.

Ympyräiset - sarjasta on blogikirjoitus myös seuraavissa seuraamissani blogeissa:

Pienten taikapiiri: Ympyräiset opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja
Luetaanko tämä:  Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset - sarja 

Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Hetkessä: Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyssä


Luin loppukesästä Hesarin kuukausiliitteestä Selja Ahavasta ja hänen kirjastaan "Ennen kuin mieheni katoaa". Se kosketti paljon. Aviomies onkin aina halunnut olla nainen ja päättää nelikymppisenä toteuttaa tämän halunsa. Jokin aika sitten näin ystävääni, joka kertoi, että hänen poikansa on nyt tyttö. Kun näin mainoksen Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelystä tiesin, että tuo näyttely minun on nähtävä.

Tytttöpoikatyttöpoikatyttö on valokuvaaja Nina Doddin näyttely Galleria Brondan kellarigalleriassa. Näyttelyssä kerrotaan neljän transnuoren tarinat heidän itsensä ja heidän perheidensä kertomina. Ajatus näyttelystä lähti liikkeelle Nina Doddin ensireaktiosta, kun hän kuuli tuttavaperheensä alle 10-vuotiaan pojan ilmoittaneen että hän on tyttö ja alkoi pitämään hametta ulkona.


Perheiden tarinat ovat hyvin koskettavia. Suomessa avun saaminen ei näytä olevan kovin helppoa. Perheet syyttävät sairaalan transpoliklinikoita mielivallasta ja Setan pieni transtukipiste työskentelee äärirajoillaan. Vuonna 2016 101 alaikäistä lasta ja nuorta haki apua transtukipisteestä. Apua tarvitsevista 17 oli 0-6-vuotiaita ja heidän perheitään ja 84 kappaletta oli 7-17-vuotiaita.

Perheiden tarinoista tuli esiin se kaikki epätietoisuus, ammattilaisten ymmärtämättömyys ja järjestelmän joustamattomuus, mitä he ovat joutuneet kohtaamaan. Tuntuu, että Suomessa on vielä liian vähän tietoa, miten kohdata translapsi/nuori tai miten tukea perhettä siinä tilanteessa, kun lapsi ilmoittaakin, että hän uskoo syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Toisaalta esiin tuli myös se, miten osalle sukulaisista ja lasten kavereista oli ihan luontevaa, että tytöstä tulikin poika tai pojasta tyttö.


Näyttely on pieni, mutta perheiden tarinat nostattavat esiin hyvin paljon ajatuksia. Sukupuolesta ja sen moninaisuudesta, ihmisarvosta, kohtaamisesta, onnellisesta elämästä. Ja ihan käytännön asioista: tarvitaanko erikseen tyttöjen ja poikien vessoja vai voivatko vessat olla ihan sukupuolineutraaleja? Teeman pohdinta jatkuu omalla kohdallani, sillä sain juuri kirjastosta luettavaksi Selja Ahavan teoksen "Ennen kuin mieheni katoaa".

* Tämä kuuluu Hetkessä - postaussarjaani
 
Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Jotain olen oppinut


Koko syyskuu oli työntäyteinen. Olen tästä puhunut myös ystäville ja yhteistyökumppaneille ja moni on kysynyt minulta: miten sinä jaksat tuollaista työmäärää. Olen jaksanut hyvin. Olen jaksanut hyvin, kun olen tiennyt, että nyt  on näin. Tämä on vaihe, joka kestää nyt muutaman viikon ja loppuvuosi on huomattavasti leppoisampi.

Samalla olen huomannut, että olen oppinut jotain arvokasta. Olen oppinut olemaan lempeä ja armollinen itselleni. Olen oppinut myös kiittämään itseäni työviikon jälkeen. Ostin itselleni kakun ja liljakimpun, kun lanseerasin onnistuneesti Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen. Olen hehkuttanut itselleni, omassa mielessäni, omia onnistumisia ja sitä, miten hyvin olen klaarannut tämän kaiken.

Olen oppinut myös asioiden priorisointia. Minulla on koko ajan tietokoneeni vieressä to do - lista ja sieltä poimin, mitä minäkin päivänä / viikkona on tehtävä. Olen osannut karsia pois ne asiat, jotka eivät ole kiireellisiä ja jotka voivat odottaa muutaman päivän. Olen osannut höllentää myös kotihommissa. Sinä viikkona, kun olin tehnyt töitä su-to, pe välissä vapaata ja lauantai taas töitä, en todellekaan sunnuntaina ryhtynyt viikkosiivoukseen ja kotihommiin, vaan luin Eppu Nuotion kirjan Myrkkykeiso. Olen myös jättänyt muutaman kokouksen väliin (esim. koulun vanhempainyhdistys). En ole superihminen, aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen. Ja tämä on itselleni nyt ok. Aikaisemmin olisin soimannut itseäni hyvin monista asioista, nyt en enää. Aikaisemmin halusin olla superihminen, jolla on ääretön jaksaminen. Nyt tunnistan selkeämmin omat rajani ja osaan paremmin sanoa myös ei.


Sen verran nämä viikot kuitenkin opettivat, että en halua tällaista enää. Aion palkata yritykselleni assistentin hoitamaan kaikkea pientä sälää, jotta itse voin jatkossa keskittyä entistä enemmän kaikkeen oleelliseen. Ja myös omaan hyvinvointiini.

Minulla on nyt lukemisen alla Anna Taipaleen kirja Sydänjuttu, joka tuo ihanasti esille oman hyvinvoinnin ja itsemyötätunnon merkitystä. Nappaan kirjasta nämä kysymykset myös sinun pohdittavaksesi:

Kuinka puhuttelen itseäni

* silloin kun tapahtuu jotain kurjaa?
* silloin, kun tapahtuu jotain ihanaa?
* aamulle herättyäni?
* illalla viimeiseksi?
* kun olen mokannut?
* kun hengaan itseni kanssa?


 Leppoisaa viikonloppua!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Syyskuulumisia ja arvonnan voittaja


Viikot vierivät eteenpäin ja syyskuu tuntuu menneen yhdessä hujauksessa. Minusta tuntuu, että mielessäni on sama virsi viikosta toiseen: aika paljon töitä, kohta helpottaa. Töitä on siis ollut paljon ja toki olen tästä yrittäjänä myös kiitollinen. Selkeästi huomaan samalla myös rajaamisen tarvetta. Olen huomannut myös tarvetta omalle assarille. Tarvitsen ja haluan apua toimistotöihin, jotta minä pystyn keskittämään aikani siihen, mitä haluan tehdä ja mitä osaan tehdä hyvin enkä siihen, että luen jonkun kunnan 17-sivuista ohjeistusta siitä, miten lasku pitää tehdä ja mihin se pitää toimittaa, jotta ne rahat joskus saisi myös tililleen. Eilen viimeksi puhuin miehelle saunassa, että nyt on se hetki, kun alan selvittää tätä assistenttiasiaa. Ja mitä tapahtuikaan tänään, kun olin ystävieni kanssa lounaalla? Äitiyslomalla oleva ystäväni mainitsi, että hän voisi olla kiinnostunut tekemään esim. pieniä toimistotöitä saadakseen vähän lisärahaa. Oikea paikka, oikeat ihmiset ja suun avaaminen oikeaan aikaan.


Kävin eilen hierojalla ja siinä hierontapöydällä maatessani mietin, että olen kyllä aika lailla sivuuttanut itseni viimeisten viikkojen aikana. Hierojakin huumorilla totesi, että miten olet saanut itsesi näin jumiin viime käynnin jälkeen. Aika simppeliä. Resepti menee kutakuinkin näin: tee paljon töitä ja tee paljon töitä myös tietokoneen ääressä. Älä venyttely tai joogaa. Toista tätä tarpeeksi pitkään. Ja tadaa! Sekä kehosi että mielesi on täysjuntturassa. Nyt varasin itselleni hierojan parin viikon välein jouluun asti, jotta näin ei kävisi enää uudelleen.

Eilen ostin jo ensi vuoden kalenterin, ihan pian alkaa ensi talven ja kevään kurssien aikatauluttaminen. Minulle on tullut paljon kyselyjä myös muualta Suomesta: tulisinko vetämään tunnetyöpajoja Lahteen, Seinäjoelle, Riihimäelle, Imatralle...Tuskin vielä ensi keväänä koko Suomen rundia aloitan, mutta ehkä joitain satunnaisia koulutuskeikkoja voisi eri puolilla Suomea tehdä.


Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja oli arvonnassa ja arvonta päättyi jo viikko sitten. Asia on ollut mielessäni ja kolkuttanut takaraivossa, mutta kaiken kiireen keskellä päätin, että tällä arvonnalla en enää lisää kiirettäni, vaan tämä saa odottaa. Ja nyt suoritin arvonnan ja tadaa! Kirjan voitti itselleen Kristiina Kauniimpaa kuin koskaan - blogista. Laitatko minulle osoitteesi (heli (at) kasvuntaika.fi), niin saan kirjan matkaan.


Vielä vähän Missen kuulumisia. Tuntuu, että hän on kasvanut ihan valtavasti. Pari rokotusta ollaan käyty hakemassa eläinlääkäriltä ja valjaissa ulkoilua on alettu harjoitella. Ulkoilu ei ole vielä ainakaan lempipuuhaa. Misse on utelias ja kuva on otettu sen jälkeen, kun hän kävi haistelemassa liljakimppua, joka oli ruokapöydässämme.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen


Olen viime vuosina lukenut paljon kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyviä kirjoja ja nettiartikkeleita. Osa näistä on ollut todella hyviä, osa aivan ala-arvoisia ja vanhakantaisia. Tämän päivän kasvatus korostaa tunnetaitoja ja empaattista, lasta kuuntelevaa vanhemmuutta. Tämän päivän kasvatus ei ole uhkailua, lahjomista, kiristämistä eikä lapsen muokkaamista sellaiseksi kuin vanhempi toivoisi hänen olevan.

Sain arvostelukappaleeksi kirjan "Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen". Kirjassa korostuu myötätuntoinen asenne ja kirjan teoriaperustassa yhdistyy ratkaisukeskeisyys, neuropsykiatrinen tietämys ja mindfulness. Ja lasta arvostava, empaattinen asenne. Nämä kaikki ovat juuri niitä asioita, joita myös itse haluan edistää sekä vanhempana että työssäni vanhemmuuden tukijana.

Kirjassa korostuu myönteinen vanhemmuus: "Jos sinun pitäisi valita yksi asia, jota muutat toiminnassasi, se kannattaisi olla myönteisen palautteen lisääminen lapselle". Tutkimusten mukaan lapsen myönteinen huomioiminen on yksi toimivimmista kasvattamisen tavoista, jota kuitenkin teemme liian vähän. Myönteinen huomio on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta, jossa aikuisen iloa, tyytyväisyyttä ja turvaa viestivät paitsi sanat, myös kosketus, äänensävy ja ilme.


Kirjassa korostuu, että lapsi on peili meidän käytöksestämme - hän reagoi siihen, millä tuulella me tänään olemme tai mitä kautta lähdemme ratkomaan tilannetta. Lapsi ottaa meistä myös mallia, hän tutkii miten me teemme asioita. Lähtökohtana on se, että jos lapselle on ongelma, aikuisen täytyy miettiä, miten hän voisi muuttaa käytöstään. Jos se ei onnistu, silloin pitää katsoa peiliin ja etsiä luovasti ja kärsivällisesti tapaa, jolla tavoittaa yhteys lapseen.

Kirjassa käsitellään myös tottelemista. Moni vanhempi toivoo, että lapsi tottelisi nopeasti, jopa kerrasta. Tämä ehdottoman tottelemisen vaatiminen on kuitenkin hyvin jäykkää ja kontrolloivaa aikuisuusroolia. Tällöin meissä puhuu ikiaikainen perinne, joka vaatii lapsen totteluvaisuutta. Voi olla kysymys siitä, että vanhempi on epävarma ja keinoton, ei ole toista tapaa toimia. Tutkimusten mukaan toimivin kasvatus on empatiaa ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa - ei aikuisen yksinvaltaan. Kun aikuinen on liian autoritäärinen ja tiukka, lapsi ei voi sisimmässään luottaa aikuiseen, joka käskee, mutta ei kuule häntä ja hänen näkemyksiään. Tällöin lapsi joutuu pistämään omat tunteensa sivuun ja hänen yhteytensä aikuiseen katoaa.

Kirjassa oli kivoja vinkkejä myös myönteisyyden ja läsnäolon lisäämiseen arjessa. Pidin kirjan vankasta teoriaperustaisesta tekstistä, jota siivittivät myös käytännön esimerkit. Erityisen paljon pidin luvun lopussa olleista kysymyksistä, joiden avulla pystyi itse pohtimaan, miten luvun teemat näkyvät omassa elämässä. Kirjassa oli myös kivasti koostettuja yhteenvetolaatikoita, joissa oli tiiviissä muodossa lukujen teemoja ja esim. vinkkejä arkeen. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille vanhemmille ja kasvattajille!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi. Kiitos Kirsi Consulting!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Hyvän mielen vuosi (sis. arvonnan)


Olen viime aikoina miettinyt paljon hyvän mielen taitoja. Työt ovat nyt kerralla rysähtäneet päälle ja tuntuu, että kaikki hyvää mieltä tuottavat asiat ovat vaarassa jäädä arjen jalkoihin, ellei niihin tietoisesti kiinnitä huomiota. Olen viime vuosina työstänyt paljon itseäni ja omia toimintatapojani ja huomaan, että itsemyötätunto ja armollisuus arjessa on aika luonnollinen osa arkeani - ja tästä olen iloinen. Näin ei todellakaan ole aina ollut. Omia haasteitani ovat se, että osaan huomata omat tarpeeni ja reagoida niihin ajoissa ja löydän arjen keskeltä aikaa pysähtymiselle ja omaa itseä ravitseville asioille.


Sain PS-kustannukselta kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Tehtäväkirjan on koostanut Maaretta Tukiainen ja olen aiemmin blogissani kirjoittanut hänen kirjastaan Hyvän mielen taidot ja olen myös blogannut viime syksynä ilmestyneistä Inspiraatiokorteista.

Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja on jaettu kahteentoista kuukauteen ja yhteen lisäkuukauteen. Jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa, jota tarkastellaan neljän eri viikkoteeman avulla. Vuoden voi aloittaa mistä kohtaa tahansa, sillä päivämäärä merkataan kirjaan itse.

Tehtäväkirjan teemoja ovat esimerkiksi: Mistä minä tulen? Miten kuulen paremmin oman ääneni? Miten kohtelen itseäni rakentavasti? Miten saan tehtyä unelmistani totta? Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi arvotalo, kiitollisuuskakku, lohtutilkkutäkki, toivomuspuu ja tunnerepun tyhjennys.

Olen sitä mieltä, että kenen tahansa ja erityisesti vanhempien on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja hyvän mielen taidoistaan, sillä hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia. Tämän kirjan tehtävät ohjaavat ihanalla tavalla vanhempaa miettimään esimerkiksi kiitollisuuden aiheita, kielteisyydestä luopumista, tunteita, itsemyötätuntoa ja läsnäoloa.


PS-kustannus lahjoitti minulle kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Näistä yksi, turkoosi, on nyt arvonnassa täällä blogissani. Pinkin arvoin yritykseni fb-sivulla ja keltainen tehtäväkirja jää minulle itselleni täytettäväksi.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Arvonta alkaa nyt ja loppuu perjantaina 22.9. klo 21. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat Blogger (en saa jostain syystä laitettua suoraa linkki tähän - sivupalkista voi liittyä), Facebook ja Bloglovin- lukijat. Onnea arvontaan!
 

Tiedän itsestäni, etten ole sellainen tehtäväkirjan täyttäjä, joka täyttää kirjaa systemaattisesti ja viikoittain. Enemmänkin luulen, että täytän kirjaa isommissa erissä. Päätin, että aloitan tehtäväkirjan täyttämisen kohdasta: "Miten kohtelen itseäni rakentavasti?"