sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Hyvän mielen vuosi (sis. arvonnan)


Olen viime aikoina miettinyt paljon hyvän mielen taitoja. Työt ovat nyt kerralla rysähtäneet päälle ja tuntuu, että kaikki hyvää mieltä tuottavat asiat ovat vaarassa jäädä arjen jalkoihin, ellei niihin tietoisesti kiinnitä huomiota. Olen viime vuosina työstänyt paljon itseäni ja omia toimintatapojani ja huomaan, että itsemyötätunto ja armollisuus arjessa on aika luonnollinen osa arkeani - ja tästä olen iloinen. Näin ei todellakaan ole aina ollut. Omia haasteitani ovat se, että osaan huomata omat tarpeeni ja reagoida niihin ajoissa ja löydän arjen keskeltä aikaa pysähtymiselle ja omaa itseä ravitseville asioille.


Sain PS-kustannukselta kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Tehtäväkirjan on koostanut Maaretta Tukiainen ja olen aiemmin blogissani kirjoittanut hänen kirjastaan Hyvän mielen taidot ja olen myös blogannut viime syksynä ilmestyneistä Inspiraatiokorteista.

Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja on jaettu kahteentoista kuukauteen ja yhteen lisäkuukauteen. Jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa, jota tarkastellaan neljän eri viikkoteeman avulla. Vuoden voi aloittaa mistä kohtaa tahansa, sillä päivämäärä merkataan kirjaan itse.

Tehtäväkirjan teemoja ovat esimerkiksi: Mistä minä tulen? Miten kuulen paremmin oman ääneni? Miten kohtelen itseäni rakentavasti? Miten saan tehtyä unelmistani totta? Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi arvotalo, kiitollisuuskakku, lohtutilkkutäkki, toivomuspuu ja tunnerepun tyhjennys.

Olen sitä mieltä, että kenen tahansa ja erityisesti vanhempien on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja hyvän mielen taidoistaan, sillä hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia. Tämän kirjan tehtävät ohjaavat ihanalla tavalla vanhempaa miettimään esimerkiksi kiitollisuuden aiheita, kielteisyydestä luopumista, tunteita, itsemyötätuntoa ja läsnäoloa.


PS-kustannus lahjoitti minulle kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Näistä yksi, turkoosi, on nyt arvonnassa täällä blogissani. Pinkin arvoin yritykseni fb-sivulla ja keltainen tehtäväkirja jää minulle itselleni täytettäväksi.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Arvonta alkaa nyt ja loppuu perjantaina 22.9. klo 21. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat Blogger (en saa jostain syystä laitettua suoraa linkki tähän - sivupalkista voi liittyä), Facebook ja Bloglovin- lukijat. Onnea arvontaan!
 

Tiedän itsestäni, etten ole sellainen tehtäväkirjan täyttäjä, joka täyttää kirjaa systemaattisesti ja viikoittain. Enemmänkin luulen, että täytän kirjaa isommissa erissä. Päätin, että aloitan tehtäväkirjan täyttämisen kohdasta: "Miten kohtelen itseäni rakentavasti?"

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mistä saada myönteisyyttä kasvatukseen?


Moni vanhempi pohtii, miten saada myönteinen ja hyvä suhde lapsen kanssa, Itsekin olen tätä pohtinut paljon. Omien lasteni syntyessä olin sekä sosiaali- että terveysalan ammattilainen (sosionomi ja toimintaterapeutti). Minulla oli paljon tietoa lasten kehityksestä. Huomasin kuitenkin pian, että omien vanhempien käyttämät kasvatuskeinot puskivat läpi myös omaan vanhemmuuteeni. Uhkailu, rankaiseminen, kiristäminen, tottelemisen vaatiminen. En halunnut olla se äiti, joka sanoo lapselleen: Laitan nämä lelut pois, kun et osannut käyttäytyä kunnolla ja saat ne taas takaisin kun osaat taas käyttäytyä ja totella". Tuo, jos mikä on niin 1970-lukua. Sitä aikaa, kun itse olin pieni. Nyt on olemassa paljon enemmän tietoa vuorovaikutuksesta, tunnetaitojen tukemisesta, rakkauspohjaisesta kasvatuksesta. On olemassa paljon tietoa myönteisistä kasvatuskeinoista, jotta meidän nykyajan vanhempien ei enää tarvitsisi turvautua noihin vanhoihin tapoihin. Itse huomasin, että siirtyminen "tämän päivän kasvattajaksi" noista ikiaikaisista vanhoista menetelmistä ei ollutkaan niin helppo kuin kuvittelin. Selkärangasta puski läpi vanhat menetelmät. Alkoi vuosien työ itseni kanssa. Kursseja, luentoja, kirjallisuutta. Näiden oppien perusteella on syntynyt kurssini Myönteisiä keinoja kasvatukseen".

Kurssin bonus on 20-sivuinen e-opas "Tunnemyrskyn keskellä - näin autat lasta rauhoittumaan"

Neljäs verkkovalmennukseni, Myönteisiä keinoja kasvatukseen, on nyt myynnissä. Loin valmennuksen kolme vuotta sitten luentokurssiksi ja olen luennoinut sitä muutaman kerran läpi ja saanut kurssista hyvää palautetta. Nyt kurssi on viety verkkoon neljän viikon syväluotaavaksi verkkovalmennukseksi. Valmennukseen on koottu kaikki se ymmärrys ja tieto, mikä minulla on tällä hetkellä vuorovaikutuksesta, tunnetaitojen tukemisesta, vanhemman oman hyvinvoinnin tukemisesta ja kannustavasta ja positiivisesta kasvatuksesta. Ei enää uhkailua, jankuttamista, kiristämistä, lahjomista eikä lapsen ehdottoman tottelemisen vaatimista. Vaan iloa, empatiaa, tunnetaitoja ja kannustavaa kasvatusta.

Jos sinua kiinnostaa kasvaa vanhempana ja kasvattaa tunnetaitoisia lapsia, suosittelen tutustumaan valmennukseeni. Blogini lukijat saavat 8 euron alennuksen koodilla TAIKA8.

torstai 31. elokuuta 2017

Arki on alkanut


Misse "piirtää" Villipedon naamaria

Minulla yrittäjänä on hiljaista aikaa kesäkuun alkupuolelta elokuun loppupuolelle. Se on aikaa, jolloin ehdin kouluttautua lisää yrittäjyyteen, luoda uusia tuotteita yritykseeni ja tietenkin pitää heinäkuussa lomaa ja tehdä muutenkin lyhyempiä työpäiviä kesä- ja elokuussa.

Kuluneella viikolla arki on pyörähtänyt ihan täysillä käyntiin - olen ohjannut tunnetyöpajoja, aloittanut kaksi lasten tunnetaitoryhmää, kuusi vauva/taapero/nappulatemppuilun kausituntia ja luennoinut vauvojen uniasioista. Siinä sivussa olen valmistellut seuraavan verkkovalmennuksen lanseeraamista - itse verkkovalmennus on jo valmis ja ollut esilukijoilla luettavana.


Ihanat koristellut mokkapalat kodin ja koulun yhteistyöpäivän buffetissa - ja nämä eivät todellakaan ole minun tekemiäni
Lauantaina oli kaikissa Vantaan ala- ja yläkouluissa kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Olin alakoulumme yhteistyöpäivässä mukana, vanhempainyhdistyksen talkoolaisena tänäkin vuonna. Haikeana ajattelin, että tämä oli nyt viimeinen kodin ja koulun yhteistyöpäivä alakoululaisen vanhempana, kuopus kun on jo nyt kuudennella luokalla.

Kissanpentumme Misse on minulla "apulaisena" työjutuissa. Nytkin hän tomerana töröttää tulostimen päällä ja seuraa touhujani. Misse on jo niin iso osa meidän perhettämme, että en meinaa muistaa aikaa ennen häntä. Aamuisin hän kehrää ihan mahdottoman paljon, kun heräämme ja silitämme häntä. Sama on iltapäivisin, kun tulen pois töistä. Osaa hän osoittaa mieltäkin. Kun käytin häntä rokotuksessa pari viikkoa sitten, hän ei kehrännyt minulle koko päivänä. Samoin tapahtui sinä päivänä, kun olin ekaa kertaa koko päivän pois kotoa. Muille hän kehräsi, mutta ei minulle. Misse myös hyvin tietää, mistä ruuasta pitää ja mistä ei. Paha ruoka aiheuttaa lattian kuopsutusta eli hän peittää sitä kuten kakkaa.

Arki pyörii ja tuntuu, että välillä se pyörii niin lujaa, että on vaikea pysyä itse mukana siinä kaikessa. Eipä ole juurikaan ollut aikaa kaipaamilleni jooga- ja minduflnesshetkille - vaikka juuri niille olisi tärkeä olla aikaa silloin kun arki on hektistä.

Miten teillä on arki pyörähtänyt käyntiin? Joko teillä on sairastettu ekat syysflunssat, flunssa-aalto tuntuu nyt tainnuttavan ihmisiä petiin?

lauantai 19. elokuuta 2017

Kolmas vuosi yrittäjänä


Yritykseni Kasvun Taika täyttää tänään kolme vuotta. Kolme vuotta sitten oli liiketoimintasuunnitelma tehty, saatu starttirahapäätös ja perustettu yritys. Aloitettu tulevan suunnittelu. Näin jälkikäteen ajatellen olin kyllä onnellisen pihalla kaikesta. Intoa oli, mutta tietoa ja taitoa aika lailla vähemmän. Siihen yrittäjyyteen liittyen nimittäin.

Nyt kun yrityksen kolmas vuosi tuli täyteen, on jo jotain yrittäjyystaitojakin hallussa. Olen tämän kolmannen vuoden aikana panostanut aika lailla siihen, että olen opiskellut esimerkiksi markkinointia, myyvää kirjoittamista ja miten lanseerata uusia tuotteita. Sen olen todellakin näinä kolmena vuonna oppinut, ettei riitä, että on hyvä tuote tai palvelu. Asiakkaan pitää ensin löytää tuote. Ja kun tuote on löydetty, se pitää osata myös myydä asiakkaille. Pitää osata kertoa tuotteen tai palvelun hyödyistä. Opiskeltavaa yrittäjyystaidoissa vielä riittää ja pitäisi myös vielä viedä käytäntöön moni sellainen asia, jonka olen teorian tasolla ymmärtänyt, mutta jota en ole vielä saanut vietyä käytäntöön.

Kolmas vuosi yrittäjänä on ollut monella tapaa hyvä. Olen tehnyt useamman verkkovalmennuksen (Voimavaroja vanhemmuuteen, Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit ja Yökukkujasta nukkujaksi - tukea unikoulun toteuttamiseen). Nyt kesän aikana olen valmistellut kahta seuraavaa verkkovalmennusta. Näistä toisen lanseeraus on tulossa ihan pian, toisen sitten loppuvuodesta. On ollut ilo huomata, että moni vanhempi haluaa satsata omaan vanhemmuuteensa ja kehittää omia vanhemmuustaitojaan verkkovalmennusten (ja myös luentojen ja kurssien) kautta.


Viime syksynä valmistuin Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja keväällä pidin ensimmäiset tunnetaitokurssini lapsille. Tänä syksynä näitä lasten tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja on tulossa enemmän. Kolmannen yrittäjyysvuoteni aikana aloitin yhteistyön Ceeston kanssa ja ohjaan Ceestolle Mindfulness lapsille - kursseja.

Uuden kännykän myötä vein Kasvun Taian viime vuoden lopulla myös instarammiin ja kesällä sain perustettua sähköpostilistan ja tehtyä Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen - ilmaisoppaan. Ihan pian sähköpostilistalaiset tulevat saamaan itselleen ilmaisen"Myönteisiä keinoja kasvatukseen" - miniverkkovalmennuksen.

Olen ohjannut ryhmiä, luennoinut, tehnyt kotikäyntejä, ollut läppärin ääressä vastaamassa meileihin ja verkkovalmennuslaisten kysymyksiin. Olen lukenut kirjoja, opiskellut lisää. On ollut suuria hetkiä, on ollut surkeita hetkiä. Olen kasvanut taas valtavasti ihmisenä ja myös yrittäjänä tämän vuoden aikana.


Ainut asia, mikä minua harmittaa on se, etten päässyt siihen taloudelliseen tulokseen, mitä kolmantena vuonna tavoittelin. Ei minun tulos huono ollut, olen saanut nostettua palkkaa joka kuukausi, mutta tavoitteeni oli korkeammalla. Kun tästä kirjanpitäjälleni viestittelin hän vastasi, että hänen mielestään minulla on mennyt loistavasti, myös taloudellisesti. Silti neljännen vuoden selkeänä tavoitteena on nostaa taloudellista tulosta.

Luin jostakin, että 80 % yrittäjistä lopettaa ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Minulla on nyt kolme vuotta takana, hyvät yhteistyökumppanit löydetty ja olen saanut luotua loistavia tuotteita. Erityisen ylpeä olen Villipedon naamarit - tunnetyöpajasta, joka on täysin minun luomani, oma tuotteeni ja näihin tunnetyöpajoihin tullaan tosi kaukaa. Olen luonut jotain sellaista, mikä koetaan niin tarpeelliseksi omalle perheelle, että Helsingissä olevaan tunnin työpajaan tullaan Lahdesta ja Riihimäeltä asti. Ja voin jo nyt sanoa, että mun tänä syksynä lanseerattavat verkkovalmennukset ovat huikean hyvät. Vielä muutama vuosi sitten olisin vähätellyt itseäni, että "eihän nää nyt mitään, nää on vaan tällaisia". Nyt huomaan, että itseluottamukseni on kasvanut valtavasti ja osaan antaa arvoa myös omalle osaamiselleni ja tekemiselleni.

Tästä jatketaan. Nokka kohti neljättä yrittäjyysvuotta. Neljäntenä yrittäjyysvuonna aion lisätä tunnetaitoryhmien ja mindfulness-kurssien osuutta liiketoiminnassani. Satsaan verkkovalmennusten markkinointiin enemmän. Jatkan yrittäjyystaitojen opiskelua. Ja toivon, että vuoden päästä olen siinä taloudellisessa tavoitteessa, minkä tälle vuodelle asetan.

perjantai 11. elokuuta 2017

Miten suunnata katsetta hyvään ja vahvuuksiin?


Huomaatko sinä hyvän lapsessasi? Entä itsessäsi? Kääntyykö katseesi hyviin vain huonoihin puoliin? Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen luennolla "Kannusta lapsesi vahvaksi". Kaisa puhui luennolla voimavarojen ja vahvuuksien löytämisestä. Hän kysyi luennolla pysäyttävän kysymyksen: Miten paljon opit omista vahvuuksistasi kouluaikana? Itse en oppinut mitään omista vahvuuksistani enkä ylipäänsä mitään hyvää itsestäni ja tunteistani. Parhaiten jäivät mieleen ne asiat, mitä en osannut ja missä olisin voinut olla parempi. Erityisesti jäi mieleeni, kuinka huono olin musiikissa ja kuviksessa.

Jokaisen ihmisen elämän perustarve on tulla hyväksytyksi, saada läheisyyttä ja tuntea kyvykkyyttä. Sen sijaan, että huomaa toisessa aina ne huonot piirteet ja sanoittaa niitä, on parempi napata toinen kiinni hyvän teossa ja sanoittaa niitä. Missä lapsi on hyvä, mitkä ovat hänen vahvuuksiaan. Tavoitteena on, että lapselle muodostuu myönteinen käsitys itsestä ja luotto omaan itseen ja omiin mahdollisuuksiin. Huomaan, että omien lasteni koulussa ja arvioinneissa on jonkin verran siirrytty kohti vahvuusajattelua ja tämä on hyvä asia.


Kuuntelemani luennon pitäjä Kaisa Vuorinen on kirjoittanut yhdessä Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa kaksi kirjaa hyvän huomaamisesta ja vahvuuksien bongaamisesta. Lisäksi he ovat tehneet Huomaa hyvä - toimintakortit, joissa esitellään tiivistetysti, mitä 26 luonteenvahvuutta ovat, miten ne voi havaita ja kuinka niitä voi vahvistaa itsessä ja muissa.

Kirja "Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa" ilmestyi 2016  ja siitä on nyt juuri tullut toinen painos. Kirja antaa välineitä vahvuusopetuksen toteuttamiseen. Kirjassa esitellään tärkeimmät luonteenvahvuudet ja kerrotaan, missä niiden käyttöä voi havaita ja miten niitä voi harjoitusten avulla vahvistaa. Kirjassa on sekä teoriaa että harjoituksia. Itse olen viime vuosina pohtinut paljon kiitollisuuteen liittyviä asioita ja siksi nostan esille kirjasta muutaman kiitollisuuteen liittyvän harjoituksen: "Tehkää kiitollisuuskukka tai - kukko. Kukassa terälehdet edustavat kiitollisuuden aiheita. Voitte tehdä myös kukon, jossa kiitollisuuden aiheita ovat pyrstösulat". "Tehkää Mistä olen kiitollinen perheessäni?- tehtävä. Pohtikaa asioita, joista lapset voivat olla kiitollisia omassa perheessään. Jokaiselle perheenjäsenelle on oma kuva, jonka alle voi kirjata näitä aiheita". Miten mahtavaa, kun lapsia aletaan jo pienestä pitäen ohjata kohti kiitollisuutta! Itse olen vasta aikuisena opetellut kiitollisuutta ja on ollut aika pitkä tie negatiivisista ajatusmalleista kohti myönteisyyttä ja kiitollisuutta.


Olen omien lasteni kanssa käyttänyt Huomaa hyvä - toimintakortteja. Perheemme esikoinen valitsi minun vahvuuksikseni innostuksen, oppimisen ilon, ystävällisyyden, rohkeuden, ryhmätyötaidot ja sinnikkyyden. Nuo ovat aika lailla minua kuvaavat valinnat. Valitsin myös lapsilleni heitä kuvaavat kortit ja molemmat nauttivat kuulla omista hyvistä puolistaan ja vahvuuksistaan.

Tiedän, että näitä Huomaa hyvä - toimintakortteja on käytetty lasten lisäksi myös työyhteisöissä. Miten ihana ajatus olisikaan saada kuulla työtovereiltaan omia vahvuuksiaan ja saada myös antaa työkaverille lahja ja valita hänelle omat vahvuuskortit.


Viime keväänä ilmestyi "Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen bongausopas", joka täydentää Huomaa hyvä - kirjaa ja toimintakortteja. Kirja antaa lisää evästä vahvuusopetuksen toteuttamiseen käytännössä. Opas toimii myös itsenäisenä teoksena, jonka avulla kuka tahansa voi alkaa harjoittelemaan vahvuuksien bongausta ja hyvän huomaamista.

Vahvuusvariksen bongausoppaassa on valtavasti tehtäviä, joiden avulla voi esimerkiksi kerätä onnistumisia, taltioida perheen vahvuuksia, miettiä asioita, jotka saivat nauramaan/hyvälle tuulelle/hihittämään ja miettiä kiitollisuuden asioita omassa perheessä. Minun oma suosikkini on itsearvostus-tehtävä: Mitä asioita arvostat itsessäsi? Mikä sinussa on parasta? Mitä hyvää voit sanoa itsellesi? Mitä rakastat itsessäsi? Tärkeitä asioita kenen tahansa mietittäväksi.

Voin lämpimästi suositella näitä Huomaa hyvä - kirjoja ja kortteja kaikille sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaisille ja myös vanhemmille, jotka haluavat suunnata katsettaan kohti vahvuuksia ja hyvää!

Mitä sinä opit itsestäsi lapsena? Opitko sinä enemmän vahvuuksistasi vai heikkouksistasi?

* kirjat ja kortit saatu arvostelukappaleeksi PS-kustannukselta

lauantai 5. elokuuta 2017

Hyvien rutiinien luominen arkeen


Omenatuorepuuroa - olen kokeillut uusia aamupaloja
Loman päättyessä on hyvä miettiä, millaista arkea haluan elää töiden ja arjen alkaessa? Mitä ajatuksia tai toimintatapoja haluan napata mukaan lomalta? Moni elää odottaen lomaa. Mielestäni tärkeämpää olisi miettiä, millaista on hyvä ja palauttava arki. Itsellekin tämä on tärkeä kysymys, sillä huomasin viime keväänä pudonneeni työ- ja remppasuppiloon niin, että suppilo koko ajan kaventui ja kaikki virkistävä ja hyvä meinasi jäädä pois elämästä.

Meidän perheessä on monta toimivaa asiaa, jotka ovat arjessa hyvin. Luin reilu viikko sitten Hesarista mielenkiintoisen artikkelin kodeista, arjesta ja onnellisuudesta. Artikkelissa todettiin, että rutiineja kotonaan noudattavat ovat kaikkein tyytyväisimpiä sekä elämäänsä että koteihinsa. "Ne, joilla on säännölliset siivous- sekä pyykkipäivät ja jotka tekevät ruokaa yhdessä ja saavat vielä viikonloppuisin väkeä kylään, ovat tyytyväisimpiä", toteaa asiantuntija artikkelissa. Rutiinit siis kunniaan! Meillä on käytössä viikkoruokalista, siivouspäivä ja pyykkipäivä. Olen joskus ajatellut, että arkemme on liiankin rutinoitua. Mutta artikkelin luettuani aloin arvostaa noita rutiineja ihan uudella tavalla. Ne eivät ole tylsyyttä, vaan askel tyytyväiseen, toimivaan ja onnelliseen arkeen!

Banaanilettuja ja vaniljaskyriä - myös uusia iltapaloja on tullut kokeiltua
Minun omassa elämässäni on muutama viilattava asia. Itse haluan tulevana syksynä kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin asioihin: tehokas työnteko ja jooga ja mindfulness osana arkea. Tehokkaalla työnteolla tarkoitan sitä, että silloin kun teen töitä, teen töitä enkä selaile somea, vaihda tekemisestä toiseen enkä lopulta saa mitään aikaiseksi.

Joogan ja mindfulnessin haluaisin saada osaksi normaalia arkea, niin että ne voisivat toimia virkistävinä asioina vaikka keskellä työpäivää tai sitten rauhoittajina illalla. Käyn joogatunneilla, mutta toivoisin motivoituvani joogaamaan myös kotona.

Huomaan, että minä aloitan monia asioita innolla, mutta minulla on haasteena, että siitä muodostuisi tapa elämääni. Olin esimerkiksi reilu vuosi sitten hortakurssilla ja sinä kesänä käytin muutaman kerran nokkosta ja vuohenputkea ruuanlaitossa. Olenko tänä kesänä tehnyt niin? En ole. Näitä esimerkkejä olisi aika monta vuosien varrelta.


Minulla on blogiyhteistyönä mahdollisuus osallistua Vapauta oma voimasi - verkkovalmennukseen.  Valmennus on alkamassa maanantaina. Valmennusesittelyssä kysytään: "Kaipaatko keinoja pysähtyä, hiljentyä, rentoutua, päästää irti kaikesta ympärillä olevasta edes hetkeksi, ja keskittyä vain itseesi?" Kaipaan. Juuri tätä kaipaan. Ja tästä toivoisin itselleni rutiinia. Valmennus sisältää joogavideoita, kirjoittamisharjoituksia, meditointia, visualisointiharjoituksia ja mikä ihanaa - myös resepteja ja vinkkejä kasvisruokiin. Ihan huippua! Toivon valmennuksen kautta saavani itselleni hyvän olon rutiineja arkeeni. Sellaisia, joista tulisi tapoja.

Mitkä ovat oman arkesi peruspilareita? Millaisia hyviä rutiineja sinulla on arjessasi? Mitä toivoisit lisää arkeesi?


torstai 3. elokuuta 2017

Meille tuli kissanpentu


Blogiani facebookissa (heh, ja yritystäni instagrammissa) seuraavat tietävätkin jo, että meille tuli viime viikon tiistaina kissanpentu. Kuopukselle oli kissakuume jo pitkän aikaa ja vähitellen me muutkin lämpenimme ajatukselle kissasta. Minulla oli kissa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ja kyllä Misse oli minulle hurjan tärkeä ja rakas.

Kävimme pääsiäisenä aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa ja kesäkuun alussa kuopus kävi siellä uudelleen äitini kanssa. Heinäkuun alussa kävimme siellä tekemässä varauksen kissanpennusta. Sieltä luvattiin soitella minulle. Soittoa ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa....Aloin etsiä kissaa nettipalstojen kautta. Löysinkin aika läheltä kotiamme myynnissä olevan kissanpennun. Kävimme ensin katsomassa pentua ja jo seuraavana iltana menimme kuljetuslaatikon kanssa hakemaan pentua kotiin.



Hän on Misse, ikää hänellä on n. 14 viikkoa. Eikö olekin mielikuvitusrikasta? Minulla oli pienenä kissa nimeltä Misse, kuopus halusi nimetä kissanpentumme myös Misseksi. Kaiken lisäksi tämä meidän pentumme on tosi samannäköinen kuin minun Misseni oli.

Ensimmäisenä iltana Misse lähinnä istui kuljetuslaatikossa. Hän ei uskaltanut liikahtaa sieltä juuri mihinkään. Yöllä hän miukui monta tuntia. Ymmärrän, hänellä oli ikävä emoa, siskoa, vanhaa perhettä. Seuraavana päivänä Misse uskalsi vähän jo liikkua, mutta lähinnä hän liikkui seinän vieriä pitkin ja säpsähti jokaista ääntä. Hän myös miukui paljon. Ensimmäisen kerran hän söi oltuaan meillä noin vuorokauden ja siitä alkaen ruoka onkin maistunut hyvin. 


Misse on koko ajan enemmän tottunut meihin ja nyt hän jo istuu sylissä, kellittelee lattialla ja on vähän ehkä liiankin villi. Eli pomppii pöydälle, roikkuisi verhoissa jne. Koko ajan pitää vahtia, missä hän menee ja mitä puuhaa.

Ensimmäinen kehrääminen tapahtui viikko sittten torstai-iltana. Misse oli kuopuksen huoneessa ja silittelimme häntä ja kysyin: "Milloin sinä kehräät ekan kerran?". Ja sitten se kehrääminen alkoi. Se kuulosti ihanalta.

Nyt Misse on jo rohkea ja kehrää paljon ja meille on tullut tutuksi myös käsite iltavilli, jolloin Misse juoksentelee ja sekoilee pitkin yläkertaa.



Mietin, ovatko kissat jotenkin muuttuneet siitä, kun minun Misseni oli pieni. Silloin hänelle syötettiin ihan tavallista kotiruokaa. Nyt on penturuokaa, kuivaruokaa, märkäruokaa, senioriruokaa ja ties mitä. Vai onko tässä sama kuin lastenkin kanssa, että ennen sama kaurapuuro kävi kaikkiin ikävaiheisiin, nyt on erilaisia puuroja eri suutuntumalla ja optimaalisilla ravinteilla eri ikävaiheisiin. Misseä kiinnostaa kovasti, mitä me syömme ja olenkin tässä googlaillut viime päivinä: saako kissalle syöttää juustoa / perunaa / paistettua kananmunaa / pastaa.

Ja myönnän, olen vähän höpsähtänyt kissan myötä. Huomasin lässyttäväni hänelle ja eläinkaupassa käydessäni mietin kissojen saippuakuplien ostamista. Vielä en niitä ostanut. Mutta oikeesti, onko ne kivoja?