maanantai 11. joulukuuta 2017

Miten lisätä keskittymiskykyä luokkaan?




Kuulen koko ajan samaa viestiä sekä päiväkodeista että kouluista. Luokat ja ryhmät ovat entistä levottomampia. Työskentelyrauhaa on vaikea saada ja monilla lapsilla on suuria haasteita keskittyä tehtäviin. Sain arvostelukappaleeksi PS-kustannuksen kirjan "Keskittymiskykyä luokkaan. Tietoisuustaitoharjoitusten opaskirja". Kirja antaa kattavan kuvauksen siitä, kuinka tietoisuustaitoja / mindfulnessia voi käyttää erityisesti koululuokissa. Tietoisuustaitojen harjoittaminen on vastalääkettä mm. stressille ja tunnesäätelyn ja tarkkaavaisuuden häiriöille. Kun keskittymiskyky paranee, oppiminen helpottuu.

Kirjassa tuodaan esille sekä tutkimustuloksia, teoriaa että tietoisuustaitoharjoituksia. Kirjasta saa myös hyvän käsityksen siitä, miten voi rakentaa tietoisuustaitotuokion - tai miten yksittäisiä harjoituksia voi käyttää osana eskari /koulupäivää. Harjoituksissa on hyviä vinkkejä, miten saman harjoituksen voi tehdä eskari-ikäisten, kouluikäisten ja lukiolaisten kanssa, pienin muutoksin.

Suosikkiharjoitukseni kirjassa on imurihengitys. Lasta ohjataan kuvittelemaan, että hänen vatsassaan on pölynimuri, joka voi imaista pois jännityksen ja stressin. Kun hengitetään sisään, kuvitellaan, että päässä, hartioissa ja rintakehässä tuntuva stressi imaistaan vatsanpohjaan. Sen jälkeen pidätetään pieni hetki hengitystä. Kun hengitys taas vapautetaan, kuvitellaan, että pöly varisee kehosta lattialle. Kirjassa on myös muita kivoja harjoituksia, esim. popcorn ajatukset ja hidastettu liike. Pidin myös stressitason mittarista. Kirjassa on paljon tuttujakin harjoituksia, sellaisia, joita olen itsekin käyttänyt mindfulness- ja tunnetaitokursseillani. Ja sellaisia, joita olen myös kirjannut tekemääni Mindfulness lapsille- verkkokurssiin.


Kirjassa tuodaan hyvin esille myös se, että mikä tahansa tilanne voi muuttua tietoisuustaitoharjoitukseksi, kun pysähdytään hetkeksi huomioimaan, mitä oman itsen sisällä tapahtuu. Tietoisuustaidot ovat hyvin mobiili taito, niitä voi harjoittaa missä vaan, siitä voi tulla myös elämäntapa. Ja se onkin tavoitteena, että tietoisuustaidot / mindfulness eivät ole arjesta irrallinen harjoitustuokio, vaan että lapset ja nuoret oppivat siirtämään harjoitusten oivallukset omaan arkeensa. Että he oppivat käyttämään esimerkiksi imurihengitystä stressi- ja ristiriitatilanteissa.

Itse soisin, että tietoisuustaidot / mindfulness tulisi jollain tavoin jokaiseen päiväkotiin ja kouluun toimintatavaksi, tuomaan lapsille keskittymisen, rauhoittumisen ja tunne-elämän taitoja. Tutkimustulokset tietoisuustaidoista ovat aika huikeita, kuten tämä: "Tutkimukset ovat osoittaneet, että koetulokset paranivat ja oppilaisen keskinäiset konfliktit vähenivät, kun opetukseen on sisällytetty tietoisuustaitojen harjoittamista. On mahdollista huomata myös jotakin tätä syvällisempää - tunteiden säätelyään, onnellisuuttaan ja myötätuntoaan vahvistavia lapsia, jotka osaavat käyttää taitojaan loppuelämänsä ajan". Tämä kirja on yksi hyvä apukeino opettajan työkaluksi tietoisuustaitojen käyttämiseen koululuokissa.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (PS-kustannus). Kirjassa on 246 sivua ja se on helppo- ja nopealukuinen ja sisältää laajasti sekä teoriaa että käytäntöä

Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Hiljaiseloa



Olen ollut koko syksyn aika hiljainen täällä blogissani. Osittain tämä on liittynyt työkiireisiin ja uuden luomiseen. Tein kaksi uutta verkkovalmennusta muutaman kuukauden aikana ja tämä vei sekä aikaa että voimia - koska siinä rinnalla ohjasin koko ajan normaalit viikkoryhmät ja luennot. Osittain tämä on liittynyt siihen, että olen halunnut vapaa-aikani käyttää muuhun kuin blogiin. Olen halunnut nähdä ystäviä, käydä teatterissa ja lasten kanssa leffassa (Paddington 2 on muuten huippuihana elokuva, suosittelen!). Olen halunnut lukea kirjoja, mikä sekin on jäänyt harmittavan vähälle tänä syksynä.

Syksyn aikana on myös tapahtunut asioita, joiden myötä olen alkanut miettiä entistä enemmän arvojani. Vanha tuttuni suorittaminen on ollut taas aika paljon läsnä tässä syksyssä ja olen tosi paljon miettinyt sitä, miten jatkossa haluan työni järjestää ja mitä töitä haluan tehdä - ja onko aika luopua jostakin.

Olen viimeisten päivien aikana kuunnellut Menestyvän yrittäjän mindset - onlinetapahtumaa ja sen myötä miettinyt aika paljonkin, mihin haluan jatkossa suunnata työtäni. Ja miten saisin omaa mindsettiani korjattua siihen suuntaan, etten enää vähättelisi niin paljon omaa osaamistani.

Kotimme alkaa vähitellen näyttää jouluiselta ja olen myös ostanut useamman joululahjan. Joulukuusen suhteen jännittää se, miten kissamme Misse siihen suhtautuu. Hyppääkö hän kuuseen? Kaataako hän sen? Leikkiikö joulupalloilla? Misse on kasvanut ihan valtavasti. Vaikea on enää muistaa sitä aikaa, kun hän oli pikkiriikkinen kissanpentu. Nyt hän näyttää jo isolta. Misse on utelias ja hän haluaa olla mukana kaikessa. Hän on myös aika omaehtoinen ja haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Niin suloinen ja rakas. Misse on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja tuntuu, että hän olisi ollut meillä aina.

Olen harmittavan vähän lukenut myös muiden blogeja, joten en tiedä blogituttujen kuulumisista mitään. Nyt kun töitten suhteen on alkamassa joulutauko, aion palata myös bloggaamisen pariin enemmän.

Mitä sinulle kuuluu?

perjantai 17. marraskuuta 2017

Lasten tunnetaitojen ja keskittymiskyvyn tukeminen


Olen viime kuukaudet tehnyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia. Nyt kurssi on vihdoinkin myynnissä. Teen töitä kouluttajana Ceestolle ja viime keväänä Ceeston Veli-Pekka kysyi, tekisinkö verkkokurssin lasten mindfulnessista. Tiesin heti, että tämä on aika iso kakku, mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Koen aiheen supertärkeäksi, koska niin paljon puhutaan lasten levottomuuden lisääntymisestä ja tunnetaitojen tukemisen tärkeydestä. Sekä vanhemmat että ammattilaiset kaipaavat keinoja lapsen keskittymiskyvyn, rauhoittumisen ja tunnesäätelyn tukemiseen. Ja noihin haasteisiin tämä verkkokurssi vastaa.

Itse uskon, että jos lapset jo pienenä oppivat keinoja stressinhallintaan, tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn ja rauhoittumiseen, sillä on isoja vaikutuksia koko myöhempään elämään ja laajemmin ajatellen koko yhteiskuntaan. Mindfulness tarjoaa juuri sitä, mitä tämän päivän maailma tarvitsee. Läsnäoloa, myötätuntoa, ajatusmallien tiedostamista ja tunnetaitojen harjoittelua jo pienestä pitäen.

Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa, mutta en käytännössä tiedä, miten tunnetaidot ja niiden opetteleminen näkyy tällä hetkellä koulun arjessa. Tietoisuustaitoja, mindfulnessia on tutkittu pilottikouluissa ja päiväkodeissa ja näissä tutkimuksissa mindfulnessin hyödyt ovat olleet vakuuttavat. Terve oppiva mieli – hankkeessa on tutkittu tietoisuustaitojen vaikutusta esimerkiksi tarkkaavaisuuteen, tunteiden hallintaan ja stressinhallintaan. Tutkimuksessa todettiin, että kolme neljästä nuoresta koki saavansa harjoittelusta hyötyä mm. kavereiden ja perheen kanssa pärjäämiseen, nukkumiseen, keskittymiseen luokassa ja harrastuksissa, stressinhallintaan sekä vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Myös lasten arvosanat paranivat. Aika merkittävää, eikö totta?

Monesti kuulen, että aikuinen sanoo lapselle, että "rauhoitu nyt". Se ei auta lasta rauhoittumaan, sillä tuo lause ei anna lapselle keinoja siihen, mitä hänen pitäisi tehdä tai että mikä häntä voisi tukea rauhoittumaan. Lapsi tarvitsee itselleen keinovalikoimaa. Kuten myös aikuinen. Sekä rauhoittumiseen että tunteiden säätelyyn.

Silloin kun itse olen ollut pieni, ei tiedetty mitään tunnetaitojen tai rauhoittumisen tukemisesta. Nyt tiedetään ja on mahtavaa, kun tieto alkaa levitä sekä ammattilaisten että vanhempien joukkoon. Mindfulness lapsille - verkkokurssi on minun yksi tapani levittää sitä tietoa lasta arvostavasta, empaattisesta ja myötäelävästä kasvattajuudesta ja lapsen tunnetaitojen, rauhoittumisen ja keskittymiskyvyn tukemisesta, jota olen vuosien varrella opiskellut eri koulutuksissa (esim. toimintaterapeutti, mindfulness-ohjaaja ja Lasten Tunnetaito-ohjaaja) ja käytännössä testannut omien lasteni kanssa ja lukuisissa tunnetyöpajoissa, tunnetaitoryhmissä ja mindfulness-kursseillani.

Mindfulness lapsille - verkkokurssi on nyt lanseeraustarjouksessa  Ja hei, jos en jo kertonut, niin tää kurssi on hyvä. Verkkokurssin tekeminen on vienyt minut kohti omia pelkoja ja epävarmuutta. Sisäinen ääneni on välillä (ööh, aika usein...) hokenut, ettei susta ole tähän. Olen iloinen, että olen käynyt tuon kaiken läpi, olen kohdannut itseäni ja omaa epävarmuuttani ja päässyt siitä yli  ja nyt kurssi on valmis. Ja on kuulkaas hieman jäätävää katsoa itseään videolta, kun en kuulu siihen tubettajasukupolveen, jolle se on luontevaa. Samoin oma ääni mindfulness-äänitteissä kuulostaa vähän vieraalta. Mutta nyt se on valmis! Kuukausien työ on takana ja nyt voin ostaa itselleni kukkakimpun ja kakun ja onnitella itseäni tästä isosta ponnistuksesta!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kuulumisia

Tunnetaitoryhmäläiseni maalaama voimahahmo

Nyt tuli pitkä blogitauko, lähes kuukauden olen ollut kirjoittamatta blogia. Ja saman ajan olen ollut seuraamatta muiden blogeja. On ollut pakko priorisoida omaa ajankäyttöä. Huomaan, että blogistani on lähtenyt pois lukijoita tämän tauon aikana.

Ennen syyslomaa tein paljon töitä, oli ryhmiä, luentoja ja kursseja. Nyt varsinaisia livetöitä ei ole ollut enää niin paljoa, mutta kaksi isoa asiaa on vienyt aikaani: olen viimeistellyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia ja perjantaina saimme sen myyntiin. Olen tehnyt sitä verkkokurssia kesäkuusta alkaen ja se on ollut ihan valtava ponnistus. Nyt se on myynnissä ja se on kyllä superhyvä kurssi. Toinen asia, mikä on vienyt aikaani, on ensi talven ja kevään ryhmien ja kurssien aikataulutus ja tilojen etsiminen niitä varten. Apunani on nyt ollut assistentti, joka on tehnyt kartoitusta tiloista, on muokannut kutsukirjeitä ryhmiini jne jne. Silti on tuntunut, ettei aika vaan riitä. Nyt olen saanut myyntiin alkuvuoden tunnetyöpajat - ja kurssit ja se on iso helpotus minulle.

Kaiken tämän keskellä sain hiirikäden eli oikea käteni on ollut kipeä ranteesta alaselkään asti. Olen käynyt viime viikkoina vuoroviikoin tavallisessa hieronnassa ja thaimaalaisessa hieronnassa ja vihdoinkin käsijumi alkaa helpottaa. Erityisen kipeä minulla oli oikean käden olkapää.


Viime viikonloppuna oli lasten joogaohjaajakoulutuksessa (barnyoga.com) ja se oli hyvä ja ajatuksia herättävä koulutus. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina olin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutuspäivässä ja sen jälkeen jäin miettimään, että sekä minussa itsessäni että myös molemmissa lapsissani on erityisherkkyyden piirteitä.

Tänään vietämme isänpäivää läheisenpäivä - teemalla. Minun isäni on kuollut, mieheni ja lasten isä on nyt Kiinassa työmatkalla. Menen syömään ravintolaan poikien kanssa. Ja tänään aion vain olla ja chillailla. Olen nyt ansainnut sen.

Mitä sinulle kuuluu?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hetkessä: Kaikki mieheni - teatteriesitys


Olin kolmisen vuotta sitten katsomassa esityksen "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja pidin siitä todella paljon. Kun viime keväänä näin, että esitykselle on tulossa itsenäinen jatko-osa "Kaikki mieheni", tiesin heti, että haluan nähdä tuon esityksen.

Kaikki mieheni - esityksen teksti pohjautuu Kodin Kuvalehden lukijoiden kertomuksiin naisen suhteesta mieheen. Näiden kertomusten pohjalta Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Minka Kuustonen ovat muokanneet omannäköisen teoksen. Esitys on suunnattu naisille, jotka haluavat ymmärtää miehiä ja miehille, jotka haluavat tietää, mitä naiset heistä ajattelevat.

Kävin katsomassa Kaikki mieheni - teatteriesityksen reilu viikko sitten. Esitys sekä naurattaa että koskettaa. Erityisesti pidin esityksen toisesta puoliajasta. Tykkäsin siitä, kun näyttelijät lukivat Kodin Kuvalehden lukijoiden muistoja omista isistään. Pidin myös Miitta Sorvalin tavasta kertoa omasta isästään ja muistoistaan häneen liittyen. Lisäksi minua nauratti esityksessä ollut kuvaus rakastumisesta lapsen saamiseen ja lopulta eroon. Luulen, että se kuulosti monista tutuilta.

Ennen esitystä kävin katsomassa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Sen jälkeen esitys "Kaikki mieheni" tuntui hyvin sukupuolisidonnaiselta ja stereotyyppiseltä, kliseiseltä. Miehiä kiinnostaa autot eivätkä he osaa tehdä kotitöitä, koska heille ei ole niitä opetettu. Jos ei näitten stereotypioitten anna häiritä ja katsoo esitystä ne suodattaen, esitys on ihan hauska - ja ajoittain myös koskettava.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postausarjaan

maanantai 9. lokakuuta 2017

Tunnetaitoja kirjoista


Tunnetaidot ovat nousseet viime vuosina paljon esille. Tunnetaidot mainitaan myös koulun uudessa opetussuunnitelmassa. Itse mindfulness-ohjaajana ja Lasten Tunnetaito-ohjaajana olen sitä mieltä, että tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Hyviä tunnetaitoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa. Kun lapsella on hyvät tunnetaidot, hän selviytyy paremmin vastoinkäymisistä, tulee paremmin toimeen ystäviensä kanssa ja pystyy nopeammin rauhoittamaan itsensä. Hyvät tunnetaidot lisäävät onnellisuutta ja tervettä itsetuntoa. Hyvät tunnetaidot suojaavat myös riippuvuuksilta, ahdistukselta ja stressiltä.

Tunnetaidot ovat nousseet yhdeksi tärkeäksi teemaksi myös lastenkirjoissa ja lautapeleissä. Joku aika sitten ilmestyi uudet Ympyräiset - tunnekirjat ja minä sain kirjat arvostelukappaleiksi. Ympyräiset - kirjasarja on suunnattu 3-6-vuotiaille lapsille ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme kirjaa. Kirjoissa hyödynnetään positiivista psykologiaa. Kehitteillä on lisäksi animaatiosarja, mobiilipelejä ja - sovellus.



Ympyräiset kirjoissa on eläinhahmoja, jotka asuvat Poutapilven satumaailmassa, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Tarinoissa on tarinan lisäksi myös teemaan liittyviä kysymyksiä, joiden avulla lasten kanssa pystyy syventämään kirjan teemaa. Itse pidin näistä kysymyksistä paljon.

"Kiva Kirahvin kannustus" - kirja korostaa positiivisten sanojen voimaa ja omien vahvuuksien löytämistä. Missä sinä olet taitava? Mistä sinua on kehuttu? Kirjan avulla pystyy suuntaamaan katsetta hyvään ja vahvuuksiin. Itse olen tämän kirjan lukenut lapsille tunnetaitoryhmäni toisella ryhmäkerralla, jolloin teemana on ollut "Millainen minä olen? Mitkä ovat vahvuuteni?.

"Räyhä Ravun kiukkupuuska" - kirjassa korostuu myötäeläminen, toisten tunteiden huomioiminen ja anteeksipyytäminen- ja saaminen. Olen kuullut ja lukenut, että tämä Räyhä Rapu - kirja on kiehtonut lapsia. Kiukku on voimakas tunne ja sen säätely on haastavaa lapselle - kuten myös monille aikuisille. Itse olisin tältä kirjalta kaivannut ihan konkreettisia keinoja kiukun kohtaamiseen ja kiukun tunteen säätelyyn, esimerkiksi syvän ja rauhallisen hengittämisen opettamista.

Kirja "Sisu Kettu ei anna periksi" tuo esille toisten auttamista, sinnikkyyttä ja omien asioiden jakamista. Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! - luennolla ja hän korosti paljon sitä, että sinnikkyyttä kannattaa kehittää lapsissa. Tämä kirja osuus siis tärkeään teemaan.


Koska itse teen töitä tunnetaitojen parissa, jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia uusia tuotteita Ympyräiset - sarjaan tulee. Mobiilipelit tunteista kuulostaa hauskalta ajatukselta - kunhan sitä kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tunnetaitojen opetusta on myös paljon.

Ympyräiset - sarjasta on blogikirjoitus myös seuraavissa seuraamissani blogeissa:

Pienten taikapiiri: Ympyräiset opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja
Luetaanko tämä:  Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset - sarja 

Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Hetkessä: Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyssä


Luin loppukesästä Hesarin kuukausiliitteestä Selja Ahavasta ja hänen kirjastaan "Ennen kuin mieheni katoaa". Se kosketti paljon. Aviomies onkin aina halunnut olla nainen ja päättää nelikymppisenä toteuttaa tämän halunsa. Jokin aika sitten näin ystävääni, joka kertoi, että hänen poikansa on nyt tyttö. Kun näin mainoksen Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelystä tiesin, että tuo näyttely minun on nähtävä.

Tytttöpoikatyttöpoikatyttö on valokuvaaja Nina Doddin näyttely Galleria Brondan kellarigalleriassa. Näyttelyssä kerrotaan neljän transnuoren tarinat heidän itsensä ja heidän perheidensä kertomina. Ajatus näyttelystä lähti liikkeelle Nina Doddin ensireaktiosta, kun hän kuuli tuttavaperheensä alle 10-vuotiaan pojan ilmoittaneen että hän on tyttö ja alkoi pitämään hametta ulkona.


Perheiden tarinat ovat hyvin koskettavia. Suomessa avun saaminen ei näytä olevan kovin helppoa. Perheet syyttävät sairaalan transpoliklinikoita mielivallasta ja Setan pieni transtukipiste työskentelee äärirajoillaan. Vuonna 2016 101 alaikäistä lasta ja nuorta haki apua transtukipisteestä. Apua tarvitsevista 17 oli 0-6-vuotiaita ja heidän perheitään ja 84 kappaletta oli 7-17-vuotiaita.

Perheiden tarinoista tuli esiin se kaikki epätietoisuus, ammattilaisten ymmärtämättömyys ja järjestelmän joustamattomuus, mitä he ovat joutuneet kohtaamaan. Tuntuu, että Suomessa on vielä liian vähän tietoa, miten kohdata translapsi/nuori tai miten tukea perhettä siinä tilanteessa, kun lapsi ilmoittaakin, että hän uskoo syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Toisaalta esiin tuli myös se, miten osalle sukulaisista ja lasten kavereista oli ihan luontevaa, että tytöstä tulikin poika tai pojasta tyttö.


Näyttely on pieni, mutta perheiden tarinat nostattavat esiin hyvin paljon ajatuksia. Sukupuolesta ja sen moninaisuudesta, ihmisarvosta, kohtaamisesta, onnellisesta elämästä. Ja ihan käytännön asioista: tarvitaanko erikseen tyttöjen ja poikien vessoja vai voivatko vessat olla ihan sukupuolineutraaleja? Teeman pohdinta jatkuu omalla kohdallani, sillä sain juuri kirjastosta luettavaksi Selja Ahavan teoksen "Ennen kuin mieheni katoaa".

* Tämä kuuluu Hetkessä - postaussarjaani
 
Tykkää blogistani myös facebookissa!