lauantai 17. helmikuuta 2018

Lapsen kerrontataitojen kehittäminen


Itse koen lapsille lukemisen ääneen todella tärkeänä asiana ja meillä luetaan edelleenkin iltasatu (lapset ovat 14 v ja 12 v). Tutkimuksissa on todettu, että lapsille lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa, tukee emotionaalista kehitystä ja vaikuttaa ratkaisevasti lapsen koulumenestykseen ja lukutaitoon. Aika merkittäviä tutkimustuloksia, vai mitä? Olenkin aika yllättynyt, kun viime syksynä näin tutkimustuloksen, jonka mukaan vain 25 % vanhemmista lukee säännöllisesti lapsilleen.

Lapsille lukeminen on tärkeää, mutta myös kerrontataidot ovat tärkeä taito. Viime syksynä ilmestyi uusi ja inspiroiva kirja lapsen kerrontataitojen kehittämiseen. Kirjassa "Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat" tutustutaan Puupposen perheeseen ja arkisiin tilanteisiin, jotka mahdollistavat tunteista ja ajatuksista keskustelemisen lapsen kanssa. Kirjan avulla lapsi voi kolmen kuvakertomuksen avulla luoda omat tarinansa.

Perinteisesti aikuinen lukee ja lapsi kuuntelee. Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat - kirjassa käännetään perinteinen lukutuokio toisinpäin. Kirjan tarinoiden avulla lapsi saa luoda itse omat tarinansa.



Kirjan tarinat sijoittuvat Puupposen perheeseen ja normaalin perhe-elämän tapahtumiin. Ensimmäisessä tarinassa kaksoset Eetu ja Iitu saavat syntymäpäivänään lahjaksi pienen Laku-kissan. Pian Lakua ei kuitenkaan näy missään. Mihin se on voinut kadota? Miltä perheestä tuntuu, kun Laku on kadonnut? Ja kun Laku löytyy, miltä perheestä sitten tuntuu?

Toisessa tarinassa "Eetu, Iitu ja kammottava komero" lapsille luetaan jännittävä iltasatu, joka saa lasten mielikuvituksen laukkaamaan. Mikä siivouskomerossa kiiluu? Mitä Eetu säikähtää? Kukahan sieltä komerosta sitten löytyy?

Kolmannessa tarinassa Eetu ja Iitu ovat ruokapöydässä ja siellä tulee riitatilanne. Tunteet käyvät kuumina. Mistä riita johtuu ja miten riitatilanne lopulta ratkeaa?


Itse lasten tunnetaito-ohjaajana olen tosi iloinen, kun kirjassa on paljon tunteisiin liittyviä kysymyksiä: Miltä lapsista tuntuu? Miksi Eetu suuttuu? Miksi lapset riitelevät? Miltä Eetusta tuntuu? Entä Iitusta? Lapset saavat näin tunnesanastoa itselleen ja pääsevät myös pohtimaan tunteita.

Kirjan kirjoittajat ovat puheterapeutteja. Kirjassa on tietoa satujen kuuntelemisen ja lukemisen merkityksestä, kerrontataitojen kehittymisestä ja lisäksi kirjassa on ohjeita kerrontatuokion etenemiseen ja dialogisiin tekniikoihin. Kirjan lopussa on paperinuket kirjan hahmoista ja tarinakortteja. Kirjan kohderyhmää ovat 4-6-vuotiaat lapset, joiden kerrontataitojen kehittyminen on aktiivisimmillaan.

Lämpimät suosittelut kirjalle! Tämä on aivan mahtava!! Omat lapseni ovat jo isompia, mutta aion antaa tätä kirjaa kummilapsilleni ja poikien pienelle serkulle lahjaksi.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (PS-Kustannus)

Tykkää blogistani myös facebookissa!


perjantai 16. helmikuuta 2018

Missen kuulumisia

Misse junassa matkalla Mikkeliin
Kissamme Misse on pian jo 10-kuinen. Hän on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja on kiinteä osa perhettämme. Misse on seurallinen, silloin kun se hänelle itselle sopii. Jos häntä menee väärään aikaan silittelemään tai ottamaan syliin, hän ilmoittaa kyllä selvästi, että sitä hän ei nyt halua. Misse tietää hyvin, mistä ruuasta hän pitää ja mistä ei. Lähtökohtaisesti aika moni ruoka on pahaa. Raksut menevät parhaiten kaupaksi.

Misse kastroitiin vuoden alussa. Hän ei ehtinyt aloittaa merkkailua sitä ennen. Tammikuussa Misse teki myös ensimmäisen pitkän junamatkansa, kun kävimme Mikkelissä ja hän oli mummilareissulla mukana. Matka meni yllättävän hyvin. Vielä bussimatkalla kohti juna-asemaa hän mourusi koko matkan, mutta junassa hän oli täysin tyynesti omassa kuljetuskopassaan. Mikkelissä ensimmäiset tunnit menivät haistellessa mummilan nurkkia ja ihmetellessä, missä hän oikein on. Nopeasti hän sieltäkin löysi pellettilaatikon ja "raapimispuut".

"Wau, mulle on laitettu tänne pöydälle juomakuppi. Onkin ollut tympeetä aina syödä ja juoda lattianrajassa. Ai, eiks tää ollutkaan mua varten??"

Kuopuksellamme on koulussa valinnaisaineena lemmikkieläinkurssi ja Misse kävi kanssani kissapäivän tiimoilta koululla reilu viikko sitten. Vähän meitä jännitti, miten Missellä menee ensimmäinen koulupäivä. Se meni hyvin. Vielä koulun pihalla Misse miukui aika kovastikin kuljetuskopassaan, mutta kun pääsimme kouluun ja luokkaan sisälle, hän rauhoittui. Toki hän ihmetteli, kun ympärillä oli paljon lapsia. Hauskasti hän löysi sieltä heti ne lapset, jotka ovat käyneet meillä kylässä ja silitelleet Misseä. Misse meni heti ekana heidän luokseen haistelemaan heitä.

"Kun olin koululla käymässä, ne sanoivat että mun häntä on kuin majavalla. Siis häh, olenko minä majava vai kissa? Mitä te sanotte, onks mun häntä kuin majavalla?"


Misse nukkuu paljon päivisin ja hän nukkuu myös yöt hyvin. Jossakin vaiheessa hänellä oli tapana aamuyöstä n. klo 5-6 herätä miukumaan saadakseen seuraa itselleen, mutta se vaihe on mennyt ohi. Onneksi.

Misse on ihana, rakas ja supersuloinen. Pehmeä kuin mikä. Silkkiturkki. Näpönenä. Karvatassu. Mamin kulta. Huomaan, että olen alkanyt lässyttää Missen myötä.

Elokuun alussa postasin Meille tuli kissanpentu - postauksen. Voi kun Misse näyttää pieneltä niissä kuvissa.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävänpäivänä


Ystävät ovat elämän suola ja sokeri. Ystävät ovat rikkautta, he tuovat iloa ja valoa elämään. Ystävät kuuntelevat ja lohduttavat. He jakavat niin ilot kuin surutkin kanssani. He kannustavat.

Minulla ei ole suurta ystäväjoukkoa, mutta useampi tärkeä ja hyvä ystävä. Osan kanssa olemme olleet ystäviä jo Mikkelistä ja kouluajoilta lähtien, osan kanssa olen ystävystynyt nyt aikuisena. Ystäviä on tarttunut matkaan niin opintojen, edellisten työpaikkojen, äitiyden kuin yrittäjyydenkin myötä.


Bloggaamisen tiimoilta kuulun Blogisisaret - yhteisöön. Meillä oli ystävänpäiväkampanja, jossa lähetimme toisillemme ystävänpäiväkortteja. Minä lähetin kortin Kivempi blogin Mintulle.
 
Joskus viime vuoden puolella bongasin Naisyrittäjät fb-ryhmästä Pihla & Kissa - kortit ja jo silloin päätin, että ystävänpäivänä ystäväni tulevat saamaan näitä mainioita päiväkoti-ikäisen Pihlan piirtämiä kortteja. Minttu sai kissakortin, jossa on monta sydäntä.



Itse sain ihanan itsetehdyn kortin ja myös korun Äidin kasvatusopas- blogin Lotalta. Minulle tuli ihan kyyneleet silmiini, kun avasin kirjekuoren ja näin tämän ihanan kortin ja korun. Myös koru on Lotan itsensä tekemä. Ihan mahtava! Kiitos! Kiitoskiitoskiitos!


Ystävänpäiväkorttien vaihtoon osallistuivat seuraavat Blogisisaret - yhteisön blogit:  Kuiskauksia, Itse tehty, Optimismia ja energiaa, Kiljusten blogi, Lumisiivet, Käsintehtyä ja kaunista, Inspiration, Pihlajan oksalla, Saippuakuplia olohuoneessa, Milli's little home, Turkooseja unelmia, Mitäs meille, Kivempi blogi ja Äidin kasvatusopas.

Tänään aion käydä ostamassa vielä itselleni ystävänpäivän kukkakimpun. Olen viime vuosina harjoitellut sitä, kuinka olla itse oman itsensä paras ystävä. Armollinen ja lempeä itselleen. Kuinka olla itseä kohtaan yhtä lempeä ja ymmärtäväinen kuin on toistakin kohtaan. Olen aika lailla parempi ystävä itseni kanssa kuin olin vaikkapa viisi vuotta sitten.

Hyvää ystävänpäivää juuri sinulle!

perjantai 9. helmikuuta 2018

Tehtäväkirja tunnetaidoista


Lapsena rakastin puuhakirjoja. Tykkäsin tehdä sokkeloita, ristikoita, pisteestä pisteeseen - tehtäviä. Myös omat lapseni ovat jonkin verran tehneet puuhakirjoja. Silloin kun he olivat pieniä, ei harmikseni ollut puuhakirjaa, joka olisi keskittynyt tunnetaitoihin. Nyt sellainen on olemassa.

"Mullin mallin Molli" on kääntökirja, jossa toisella puolella on hommia hyvän tuulen hyrinöihin ja toisella puolella puuhaa pahan tuulen puuskiin. Hyvän tuulen hyrinät - tehtäviin kuuluu esimerkiksi oman kannustushuudon keksiminen, salaperäisen otuksen tekeminen ja tunne ystävä - peli.

Puuhaa pahan tuulen puuskiin - osiosta löytyy esimerkiksi väärän jalan jumppa, pahan tuulen otuksen ja murjotuskarkottimen tekeminen. Kääntökirjassa on sekä tehtäviä, pieniä tarinoita että loruja.


Itse tykkään, kun lasten tunnekasvatuksen tueksi tulee koko ajan uusia kirjoja ja tehtäväoppaita. Molli-sarjan on tehnyt Katri Kirkkopelto ja hän on myös aivan loistavan Piki-kirjan kirjoittaja. Itse suosittelen sekä Mollia että Pikiä kaikille lapsiperheille ja kasvattajille!

Mollin nettisivuihin voi tutustua osoitteessa www.mollinsivut.fi. Sivuilta pystyy myös tulostamaan tehtäviä. Keväällä on ilmestymässä myös uusi Molli - kirja, Molli ja Kumma. Molli ja Kumma on tarina ystävyydestä, erilaisuudesta ja mustasukkaisuudesta. Ja salaisuudesta, jonka jokainen ystävä jättää jälkeensä.


* Mullin mallin Molli on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus).

tiistai 23. tammikuuta 2018

Kertokaa minulle kaikki keliakiasta!


Keliakia. Tiedän, mitä se tarkoittaa, mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, sitä alamme perheenä harjoitella tästä päivästä eteenpäin. Esikoisellemme todettiin tänään keliakia. Tästä oli jo pieni aavistus, koska lääkäri oli heittänyt ajatuksen keliakiasta ilmaan ja tänään se vahvistui Lastenklinikalla tutkimuksessa.

Esikoisemme on aina ollut pienikokoinen ja kasvanut käyrien alarajoilla. Nyt syksyllä terveystarkastuksessa koululääkäri kiinnitti huomiota siihen, kun kasvua ei ollut juurikaan tullut. Alkoi lisätutkimukset. Esikoista on käytetty mm. luustoröntgenissä. Alkuvuodesta tuli puhelu, että saattaisi olla keliakiaa ja tällöin ajattelimme, että tuskin se sitä on. Esikoisella ei ole ollut mitään tyypillisiä keliakian oireita. Mutta tänään se sitten kuitenkin todettiin.

Töistä tullessani kauhoin kaupasta ensimmäiset näkemäni gluteenittomat tuotteet kassiini ja välipala tehtiin kuvan leivistä ja esikoinen sanoi, että hyviä leipiä. Kohta alan tehdä peltileipä. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa ruuanlaitolle? Mistä voi tehdä lettua tai pannaria? Mitä pastaa voi käyttää? Missä kaikissa tuotteissa voi olla gluteenia? Onko jotain tuotesuosituksia erityisen hyvistä gluteenittomista tuotteista? Kertokaa minulle kaikki keliakiasta!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Takana 18 yhteistä vuotta


Tänään on kulunut 18 vuotta siitä, kun tapasin mieheni kanssa. Suhteemme on nyt täysi-ikäinen. Aivan sinä päivänä emme alkaneet seurustella, mutta pian se kuitenkin tapahtui.

Kun tapasin mieheni, molemmat tiesimme heti, että nyt on tullut tavattua joku erityinen ihminen. Minä totesin ystävälleni, että "olenkohan tavannut elämäni miehen" ja mies oli todennut kaverilleen, että "nyt tapasin jonkun, joka on täältä päin" (tarkoittaen sitä, että hän tapasi jonkun, joka on samantyylinen kuin hän).

Meidät yhdisti samanlainen arvomaailma ja samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta. Olin edeltävänä syksynä tavannut ihan liian monta miestä, jotka eivät sanallakaan halunneet puhua perheestä. Minä taas halusin perheen ja taisinkin heti ensi tapaamisella kysyä mieheltä, että mitä hän ajattelee tulevaisuudesta ja perheen perustamisesta. Luultavasti mikään deittiopas ei suosittele, että sitä kysytään heti ekalla tapaamisella. Minä kysyin. Molemmat haaveilimme samoista asioista. Tavallinen arki, oma koti ja piha ja kaksi lasta. Jos tarkkoja ollaan, puhuimme aina kahdesta pojasta.

Kun on ollut 18 vuotta yhdessä, niin siihen aikaan toki mahtuu erilaisia vaiheita. Niitä vaiheita, kun ollaan onnen kukkuloilla. Ja niitä vaiheita, kun tulee miettineeksi, miksi ihmeessä lähdin kulkemaan yhteistä taivalta tuon tyypin kanssa. Miksi ihmeessä rakastuin häneen? Ne hetket, kun toinen on tuntunut maailman suurimmalta ääliöltä, ovat olleet hyviä hetkiä peiliin katsomiseen. Millainen itse olen ollut ja mitä olen antanut tähän suhteeseen? Pitkä yhteiselämä edellyttää tahtoa selviytyä ongelmista ja arkipäivän huumoria.




Koska meillä ei ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista verkostoa lähialueilla, meillä ei ole ollut juurikaan mahdollisuutta viettää kahdenkeskistä aikaa. Meillä ei ole kokemusta siitä, mitä on käydä kynttiläillallisilla ravintolassa tai viettää viikonloppu ilman lapsia. Isäni sairastui vakavasti lasten ollessa pieniä ja myöhemmin kuoli. Yhteiset vuotemme ovat sisältäneet siis paljon myös väsymystä, huolta ja surua.

Vuosiin on sisältynyt silti paljon myös iloa ja kiitollisuutta. Meidät on pitänyt yhdessä vahva tahto, samanlainen arvomaailma, samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta ja huumori. Olemme myös aina arvostaneet arkea ja sen toimivuutta ja toisen tekoja sen hyväksi, että arki on toimivaa. Kiitos, kun kävit kaupassa. Kiitos, kun hoidit esikoisen lääkärireissun. Kiitos, kun olet jaksanut nekin hetket, kun itse en ole ollut se paras mahdollinen puoliso.

Sain joulun alla yhteistyön muodossa rakkauskalenterin ja intiimin rakkauskalenterin. Molemmissa kalentereissa on 12 luukkua ja jokaisesta luukusta avautuu tehtävä yhdessä puolison kanssa tehtäväksi. Olemme avanneet nyt kaksi luukkua molemmista kalentereista ja heti ensimmäinen luukku rakkauskalenterista toi kyyneleet silmiin ja palasimme yhteisten muistojen äärelle: tehtävänä oli kirjoittaa rakkauskirje puolisolle, jossa palataan myös ihan ensimmäisiin muistoihin seurustelun alkaessa.

Kerron myöhemmin keväällä lisää kokemuksiamme rakkauskalentereista. Jahka olemme ehtineet avata useamman luukun.

* rakkauskalenterit saatu blogiyhteistyönä. Kiitos Love365!


torstai 4. tammikuuta 2018

Vahvista lasta



Luin kirjan "Vahvista lasta". Kati Kärkkäisen kirja "Vahvista lasta" nostaa esille erityisesti keinoja, joiden avulla lasta voi varustaa tulevan varalle. Miten lasta voidaan jo pienestä pitäen varustaa voimavaroilla ja selviytymiskeinoilla, jotka auttavat hänen terveessä kasvussaan kohti nuoruutta ja aikuisuutta.

Sparraamalla lapsen tunnetaitoja, sosiaalisia taitoja, toiminnan taitoja ja ajattelun taitoja luodaan lapselle vahvaa perustaa tulevaisuuteen. Itsesäätelyn oppiminen on lapselle tärkeää. Kyvyttömyys itsesäätelyyn on kuin jarruttomalla pyörällä ajamista.

Kirjassa nousee useaan kertaan esille lasta arvostava ja kunnioittava asenne: lapsen on saatava kokea olevansa hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Vanhemman ja kasvattajan on hyvä tiedostaa omien ajatusten merkitys: sillä, mitä toisesta ajattelee, on hämmästyttävän paljon väliä sen kannalta, mitä hänestä huomaa arjen tilanteissa. Jos lasta pitää levottomana, huomaa helpommin hetkiä, joissa hän käyttäytyy levottomasti ja on helpompi sivuuttaa toisenlaista todistusta tarjoavat tilanteet. Onkin tärkeä huomata omat ajatuksensa ja suunnata katsetta tietoisesti positiiviseen. Kirjassa on hyvä harjoitus hyvän huomaamiseen: "Merkitse viikon aikana paperilapulle kaikki sellaiset havainnoit, joista olet ilahtunut lapsesi tavassa toimia. Sanoita myös näitä asioita lapsellesi".


Kirjassa muistutetaan, että lasten kanssa käytetään usein uhkailua, lahjontaa ja kiristämistä (kun nyt lähdet kiltisti kaverilta kotiin, saat rusinoita / jos et nyt tottele, laitan kotona suosikkilelusi piiloon tms), mutta kuinka moni meistä aikuisista viihtyisi työpaikassa tai kaverisuhteissa, jossa käytettäisiin vastaavia keinoja? Lapsi ei opi mitään rakentavaa noiden toimintatapojen kautta. Kasvatus on kasvattamista tulevaisuutta varten, sitä varten, että lapsi oppii taitoja, joita hän tarvitsee elämässään. Lapsi helposti alkaa käyttää kaverisuhteissaan samoja keinoja, joita hänen kanssaan käytetään kotona.

Kirjassa on hyviä ajatuksia myös lapsen ajattelun kehittymisen tukemisesta ja siitä, miten ajattelun vinoumia, uskomuksia ja sisäistä puhetta olisi hyvä käsitellä niin, että pystytään löytämään erilaisia näkökulmia tilanteeseen. On hyvä miettiä, onko tämä ajatukseni hyödyllinen ja saako se jotain hyvää aikaan? Myös lapselle on hyvä kertoa, että ajatuksia tulee ja menee ja läheskään kaikki ajatukset eivät ole itselle hyödyllisiä eikä niihin kaikkiin tarvitse uskoa.

Suosikkiharjoitukseni on tämä: "Päätä havainnoida päivän ajan, mistä kaikesta "kärpänen katossa" huomaisi, miten paljon tykkäät lapsestasi".

Kirjassa "Vahvista lasta" korostuu lasta kunnioittava ja arvostava, tunnetaitoinen vanhemmuus ja kasvattajuus. Itselleni kirjassa oli paljon tuttuja asioita ja sain vahvistusta omille ajatuksilleni. Ja muutaman uuden harjoituksen / ajattelutavan sain omaan työkalupakkiini.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Kustannusosakeyhtiö Duodecim)

Seuraa blogiani myös facebookissa!