Minna Tervamäki: Minnan metodit

Luin Minna Tervamäen kirjan "Minnan metodit". Kirjan takakannessa luvataan, että Minnan metodien avulla voi saada kehon ja mielen tasapainoon. MinnaTervamäki on kerännyt vuosien varrella hyvinvointinsa tueksi ja huippusuoritusten aikaansaamiseksi oman työkalupakin.

Kirja jakaantuu viiteen osioon. Ensimmäinen osio kertoo ajattelutaidoista. Tässä osiossa kerrotaan ajatusten ja uskomusten voimasta, unelmien toteuttamisesta ja tahdonvoimasta. Osiossa on myös luvut naurulle ja kehumiselle. Minulle merkittävä luku on "Ääniä päässä".  Tervamäki kirjoittaa: "Olen joskus saanut itseni kiinni puhumasta itselleni sellaisella sävyllä, mitä en koskaan käyttäisi toiselle ihmiselle puhuessani. Puheeni tyyli pysäytti minut, sillä jokaisenhan pitäisi olla itsensä paras ystävä!".  Kuinka usein minäkin olen saanut itseni kiinni siitä, että sätin ja mollaan itseäni omassa päässäni. Viimeisen vuoden aikana olen oppinut keinoja muuttaa sisäistä puhettani ja pystyn katkaisemaan mollaamispuheen. Ainakin joskus.

Toisen osion teemana on voimavarat ja rentoutuminen. Tähän voin yhtyä täysin: "Olen oppinut itsestäni sen, että kaipaan haasteita, mutta jos joudun jakamaan huomioni liian moneen eri asiaan tai kiirehtimään jatkuvasti paikasta toiseen, alan voida huonosti".  Kuten myös tähän: "Hiljaiset hetket ja virikkeiden karsiminen vaikka vain pieneksi hetkeksi antavat uusia voimia. Toisaalta voi hyväksyä senkin, että joskus haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi on kestettävä myös epämukavuutta". Luvussa kerrotaan rentoutumisesta ja unen merkityksestä. Tästä luvusta löytyy myös "Minnan mielikuvaharjoitus" - rentoutus.

Kolmas osio on omistettu ravinnolle. Luvussa käsitellään hyvän syömisen kriteerit ja luvusta saa vinkkejä myös smoothieaineksiin ja välipaloihin. Minna Tervamäki korostaa, että keho on niin arvokas ja hieno koneisto, että sille kannattaa antaa vain parasta laatua.

Neljäs osio kertoo fyysisestä harjoittelusta. Minuun arkiliikkujana ja työmatkafillaroijana kolahti seuraavat lauseet: Olemme kadottaneet arkipäiväisen tarpeen liikkua, ja liikkumisesta on tullut asia, joka pitää käydä suorittamassa erikseen, tietyssä paikassa ja tietynlaisissa varusteissa. Uskon, että moni meistä voisi huomattavasti paremmin, jos lisäisi kaikkea arjessa tapahtuvaa liikuntaa eikä ajattelisi, että vain kuntoilumielessä tehdyt suoritukset lasketaan liikunnaksi. Näin minäkin uskon. Itse fillaroin ja kävelen aina kun se on mahdollista. Käytän tosi harvoin hissiä, otan myös portaiden kapuamisen hyvänä arkiliikuntana.

Viidenteen osioon on koottu Minnan metodit - liikkeitä. Pääperiaatteet liikkeissä ovat pituus, ryhti, rento ripustus, hengityksen apuna käyttö, oman itsen kuuntelu ja järjen käyttö. Liikkeet on kuvattu vaiheittain valokuvin ja hyvin selityksin.

Kehon ja mielen tasapaino on itselleni tärkeä asia. Viimeisen vuoden ajan olen panostanut erityisen paljon omaan hyvinvointiini. Olen kiinnittänyt huomiota omaan sisäiseen puheeseeni, omiin uskomuksiini, omaan onnellisuuteeni. Olen lukenut elämäntaidollisia kirjoja, pohtinut, työstänyt asioita, osallistunut kursseilla. Tehnyt aarrekarttaa. Kesällä aloitin kuntokuurin, lisäsin liikuntaa. Olen kiinnittänyt huomiota syömisiini, nyt vuoden alusta poistin sokerin ruokavaliostani. Ja voin paremmin kuin ennen tätä elämäntaparemonttia. Kirja Minnan metodit voi olla yksi ponnahduslauta oman elämän "remontointiin".

Sinänsä kirja ei tuo mitään sellaista uutta, mitä ei jo jossakin elämäntaidollisessa kirjassa olisi ollut. Mutta kirjassa asiat ovat hyvin koostettuna ja Minna Tervamäki tuo ne henkilökohtaisesti esille. Hän puhuu kirjassa minä -muodossa. Kirja on nopea- ja helppolukuinen. Lukemani kappale on kirjaston, mutta tämä saattaa olla kirja, jonka hankin itselleni tai jonka pyydän lahjaksi. Kirjassa on paljon viisautta ja niihin on helppo palata, sillä jokaisen luvun lopussa on vinkki -osio, jossa luvun asiaa kehotetaan pohtimaan omasta näkökulmasta.

Vinkki: Mieti, mitkä asiat saavat sinut nauramaan tai iloiseksi. Voitko lisätä niitä elämääsi?


Vinkki: Jos ajatukset pyörivät mielessäsi, etkä saa unta, kokeile sivellä sormenpäillä vaikkapa vatsaasi. Keskity samalla hengitys- ja tuntoaistimukseen, jolloin saat mielesi pois ajattelusta. Syvennä hengitystäsi.


Tulen jatkossakin kirjoittamaan kirjoista. En osaa kirjoittaa kirja-arvosteluja, pikemminkin kirjoitan siitä, mitä kirja on antanut minulle ja millaisia ajatuksia olen saanut kirjan kautta. Luen paljon kasvatuksesta ja vanhemmuudesta. Seuraava "kirjaesittely" on tulossa Janna Rantalan kirjasta "Äiti, älä tottele".

Vauvahieronnan ohjaaja

Minusta tuli tänään vauvahieronnan ohjaaja. Olen opiskellut vauvahierontaa sekä teoriassa että käytännössä. Nyt minun pitäisi osata hierontaradat, koliikin hoito ja vauvahieronnan yksilö- ja ryhmäohjaus. Olen aivan innoissani! Tänään sain suloisen poikavauvan hoidettavaksi koulutuksen lopuksi. Melkein tuli vauvakuume.

Eilen omatkin lapset saivat hierontaa. He eivät ole enää vauvoja, mutta kosketus ja hieronta on edelleenkin tärkeitä asioita isompien lasten kanssa. Varsinkin esikoinen tykkää siitä, että hänen selkäänsä hierotaan joka ilta joku satu.

Haaveissa on että ensi syksynä voisin tehdä vauvahieronnan ohjausta sekä yksilöohjauksena että muutaman kerran ryhminä. Nyt vaan pitää kevään ja kesän ajan pitää hierontataitoja yllä. Työssäni olen onneksi tekemisissä vauvojen kanssa ja pääsen viemään eteenpäin tietoa vauvahieronnan merkityksestä.

Aurinko paistaa, ihanaa viikonloppua kaikille!

Baktus-huivi

Alkuvuosi on ollut aika hiljaista aikaa käsitöiden suhteen. Nyt valmistui ensimmäinen tämän vuoden käsityö. Baktus pidennetyin silmukoin. Ohje on Jonna Hietalan Kerällä - kirjasta. Lankana Drops Fabel.

Seuraava käsityöni on virkattu lierihattu. Ohje on viime kesäisestä Novitan lehdestä. Lankana Novita Kaste. Nämä langat ovat odottaneet virkkaamisinspiraatiota melkeinpä vuoden verran.



Tämän postauksen kuvat otti esikoinen. Takapihan pikkupöytää koristavat narsissit. Pihalla ei vielä juurikaan kuvattavaa ole, ensimmäiset sipulikasvit alkavat nousta maasta. Ehkä viikon päästä voisi ottaa jo pihakuvia?

Lapsista

Meillä on kaksi poikaa. He ovat ihania poikia. Molemmat ovat opettaneet minulle paljon. Esikoisen kanssa vauva- aika tuntui hyvin haastavalta hänen herkkyytensä ja vatsavaivojensa takia. Itkua riitti. Sekä pojalla että välillä myös äidillä. Välillä mietin, että uskallanko edes ajatella toista lasta, jos hänenkin kanssaan tulee olemaan yhtä rankka vauvavuosi. Meille kuitenkin syntyi toinen poika reilun kahden vuoden ikäerolla esikoiseen. Silloin tuntui, että hänen syntymänsä kirkasti koko maailman. Voi sitä rakkauden määrää. Miten paljon rakastinkaan häntä ja miten paljon kuopuksen syntymä lisäsi rakkautta myös esikoiseen.

Kuopus oli hyvin rauhallinen vauva. Merkilliseltä tuntuikin rauhallisen vauvavuoden jälkeen miten vilkas taapero hänestä tuli. Ja vilkas leikki-ikäinen. Ja nyt koululaisena hän on varsinainen energiapakkaus.  Koulussa hän kyllä jaksaa istua ja olla oikein koululaisen mallikappale. Kotona hän mielellään nousisi ainakin kerran kesken ruokailun juoksukierrokselle.

Nyt 10-vuotiaana esikoinen on lukutoukka ja matikkanero. Opettaja antaa hänelle koulussa lisätehtäviksi lukiotasoisia matikan tehtäviä. Ja esikoinen osaa ratkaista niitä. Hän on siis tullut isäänsä, sillä minulle teettää ongelmia laskea paljonko on vaikkapa 17+8. Olen tulĺut siihen tulokseen, että aivoistani puuttuu joku loogisen ja matemaattisen päättelyn alue kokonaan. Esikoinen viihtyy itsekseen, hän lukee tietokirjoja, akkareita, Kapteeni Kalsareita, Salamavaras-sarjaa, Harry Pottereita. Hän osaa ohjelmoida ja hänellä on oma kotisivu. Siellä lukee, että maailman paras paikka on oma koti. Esikoinen tykkää tehdä käsitöitä, hän osaa virkata ja neuloa.

Kuopus on 8-vuotias. Hän touhottaa koko ajan. Siis ihan koko ajan. Häntä ei juurikaan kiinnosta lukeminen. Hän olisi aivan koukussa nettipeleihin ja you tubeen, mutta tiukoilla rajoilla netin ja telkkarin katselu pidetään kurissa. Kuopus tykkää piirtää. Hän käy kuvataidekoulussa ja sirkuskoulussa. Jotain kuopuksen liikunnallisesta lahjakkuudesta kertonee se, että hän alle 2 - vuotiaana oppi ajamaan kolmipyöräisellä ja seuraavana kesänä, noin 2 v 9kk:n iässä hän oppi ajamaan ilman apupyöriä. Kuopus tykkää rakennella legoilla ja geomageilla. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa erityisesti Star Wars legot ja kirjat.


Ennen omia lapsia kuvittelin vanhemmuuden olevan paljon yksinkertaisempaa kuin se itse asiassa on. Ajattelin etten ikinä hermostu lapsiini tai ajattele heistä ikäviä ajatuksia. En tajunnut, miten paljon väsymystä lasten syntymän myötä tulee elämään ja miten paljon univelka vaikuttaa siihen, miten jaksan olla empaattinen vanhempi. Enkä etukäteen tajunnut sitä, kuinka paljon omien lasten kanssa tunteet ovat pelissä.

Vanhemmuus on ehdottomasti hienoin asia minun elämässäni. Usein ajattelen, että miten onnekas olenkaan, kun olen saanut kaksi noin ihanaa poikaa. Ja hetken päästä ajatus saattaa jo muuttua, että kuinka raivostuttavia nuo lapset ovatkaan.....mutta sellaistahan elämä on. Minä olen inhimillinen ihminen, lapset ovat inhimillisiä ihmisiä ja ihmissuhteeseen kuuluvat erilaiset tunteet.

(Karikatyyrikuva on muisto Tanskan matkaltamme kesältä 2012. Karikatyyrin piirsi katutaiteilija Kööpenhaminassa)

Rentoutumiskurssilla

Olin eilen Kalliolan opistolla "Opi rentoutumaan" kurssilla. Viime aikoina on  ollut kiireistä elämässäni, monta projektia samaan aikaan menossa. On ollut paljon mietittävää, on ollut pakko tehdä isoja päätöksiä. Tämä kurssi tuli hyvään saumaan. Ohjelmassa oli joogaliikkeitä, syvärentoutusta, mindfulness harjoituksia ja tiibetiläinen hengitysrentoutus. Itse hain kurssilta ennen kaikkea "nopeita", arjessa tehtäviä helppoja rentoutuksia. Ainakaan minulla ei ole arjessa aikaa pitkiin ihaniin syvärentoutuksiin. Eikä kyllä viikonloppuisinkaan. Paitsi kurssilla. Eiliseltä kurssilta nappaan mukaani hengitysharjoitukset. Syvärentoutus tyyppistä harjoitusta voisi ehkä toteuttaa ennen nukkumaan menoa. Lenkin jälkeen olisi varmaan hyvä tehdä joogaliikkeitä tai venyttelyä.

Kulunut viikko ei todellakaan ole ollut tyypillinen viikko minulle. Olen ollut viikon aikana teatterissa, leffassa ja rentoutumiskurssilla. Yleensä arki on aika samaa työ-koti-lasten harrastus-oma jumppa-ruokakauppa-kirjasto rundia. Jos käy leffassa, niin se on lasten leffa. Jos käyn teatterissa, niin olen siellä useimmiten lasten kanssa.  Nyt loppukeväästä minulla on harvinaisen paljon muutakin, ihan omia menoja.  On teatteria, kässäkerhon retkeä, opintoja, kursseja, konserttia.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Aurinko näyttää paistavan tulevalla viikolla, josko talvivaatteet jo uskaltaisi pestä ja laittaa varastoon odottamaan seuraavaa talvea?

Kirpparilöytöjä

Tänään Tikkurilan reissulla tuli tsekattua paikalliset kirpparit. Löysin kivoja pääsiäiskoristeita. Erityisen iloinen olen Kontti - kirpparilta löytyneestä Star Wars - kirjasta. Myös Star Wars fanimme on siitä iloinen.

Keräilen vanhoja kauniita täkkejä. Niitä ei tänään kirppareilta löytynyt, mutta onhan noita jo jonkinmoinen pino kertynyt meille.

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille! Aurinkoa ja valoisaa mieltä!

Onnellisuuden päivä

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on julistanut 20. maaliskuuta onnellisuuden päiväksi. Päivän tarkoituksena on keskittää huomio onnellisuuden ja hyvinvoinnin tärkeyteen.
Mistä asioista sinä olet onnellinen? Mistä sinä saat iloa?

Minä olen onnellinen perheestäni. Siitä, että satuinkin tapaamaan juuri tuon miehen, jonka kanssa jaetaan samanlainen arvomaailma, mutta ollaan kuitenkin myös erilaisia ja näin täydennetään toisiamme. Siitä, että saimme nuo kaksi ihanaa ja erilaista poikaa. Toinen on lukutoukka ja nero, toinen on energiapakkaus. Varsinkin kuopus haastaa minua tällä hetkellä vanhemmuudessani ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus kehittää vanhemmuuden taitojani ja oppia jotain itsestäni hänen kanssaan.

Olen onnellinen kodistamme, joka ei ehkä ole sisustuslehtien standardin mukainen, mutta on kodikas ja värikäs ja meidän näköinen. Olen onnellinen isosta pihasta ja puutarhasta, jota pääsen pian kuopsuttamaan.

Olen onnellinen ystävistä ja sukulaisista. Ja tästä elämäntilanteesta, jossa olen väkisin joutunut miettimään, mikä on minulle elämässä tärkeää ja mitä  haluan tehdä. Nyt näyttää, että palaset tulevaisuuden suhteen alkavat loksahdella paikoilleen. Olen valmis sulkemaan vanhoja ovia, jotta uusia voi avautua. Vielä nyt en voi edes tietää, mitä kaikkea uutta ensi syksy tuo tullessaan.

Minulle onni tulee siitä, että elämän perusasiat ovat kunnossa ja että pieniä onnenhetkiä on sopivassa määrin. Siitä, ettei arki ole liian kiireistä ja että kohtaamisen hetkiä on paljon. Minulle onnellinen arki on normaalia elämää ilonpilkahduksineen. En haikaile etelänmatkoja, kalliita merkkilaukkuja tai vaatteita. Onni ja elämä on tässä ja nyt.

Tänään olen iloinnut auringonpaisteesta, mahtavasta fillarointikelistä, terttuneilikoista, saunaillasta, loppuneesta työviikosta ja alkavasta pitkästä viikonlopusta.

Isänsä poika

Olin Meidän Perhe -lehden lukijaillassa katsomassa leffan Isänsä poika..

Valitako oma biologinen lapsi, vai lapsi, jonka kanssa on viettänyt kuusi vuotta yhdessä luullen häntä omakseen? Palkittu ohjaaja Hirokazu Kore-eda tutkii tätä dilemmaa elokuvassa, jossa perhe ajautuu kriisiin saatuaan synnytyssairaalasta yllättävän puhelun.

Arkkitehti Ryotan perhe-elämä järkkyy, kun sairaala ilmoittaa hoitajan tekemästä virheestä. Keita-poika ei olekaan pariskunnan biologinen lapsi. Heidän "oikea" lapsensa on kasvanut värikkäässä työläisperheessä. Perheiden erilainen suhtautuminen ja henkisesti sulkeutuneen Ryotan avautuminen on humaanin tarinan perusta.

Kaksi perhettä. Toinen säntillinen, hillitty, hallittu. Toinen värikäs, boheemi, äänekäs. Toisen perheen isä keskittyy omaan uraan, toiseen perheen isä jaksaa peuhata ja hassutella lastensa kanssa. Perheet saavat tietää, että heidän lapsensa ovat vaihtuneet synnytyssairaalassa. Hämmentävä paljastus johtaa perheet kriisiin.  Ydinkysymys elokuvassa on, oletko valmis luopumaan lapsesta, josta olet huolehtinut omanasi vuosia? Perheet joutuvat vaikeiden ratkaisujen keskelle.

Elokuva oli hieno. Koskettava. Vähäeleinen. Tykkäsin.

Isänsä poika on ensi-illassa tulevana perjantaina, 21.3.

Jumppaa kotona

Uusin suosikkini on POP Pilates - jumpat.

Haluaisin kuntoilla lähes päivittäin, mutta koska illat työpäivän jälkeen ovat kovin lyhyitä, en raaski lähteä joka ilta lenkille tai jumppaan. Haluan ehtiä iltaisin olla lasten kanssa, tarkistaa läksyt, kysellä kokeisiin, tehdä valmiiksi seuraavan päivän ruuan. Koska en voi joka ilta lähteä lenkille tai ryhmäjumppaan, jumppaankin kotona. Pojista on hauskaa jumpata mukana tai nauraa kun äiti ei jaksa kaikkia liikkeitä tehdä. Kerran viikossa käyn ryhmäjumpassa ja kerran viikossa käyn myös joko juoksulenkillä tai sauvakävelemässä. Keski-ikäistymisen kunniaksi hankin itselleni synttärilahjaksi kävelysauvat. Vielä puuttuu kahiseva tuulipuku.

On muuten tehokkaita jumppia! Kokeilepa vaikka tuntia "Hot Abs" tai "Butt Blaster".

Teatterissa

Kävin katsomassa Luolamiestä Peacock-teatterissa. 

Esitys on matka miehen ja naisen sielunelämään. Tunnistin esityksestä minun tapani toimia ja mieheni tavan toimia. Olen keräilijä, kerään infoa, kokemuksia, sinkoilen ajatuksesta toiseen. Mieheni taas on tyypillinen metsästäjä, luolamies, hän keskittyy yhteen asiaa kerrallaan. Nauroin välillä vedet silmissä.

Hieno näyttelijänsuoritus Martti Suosalolta. Aamupäivällä minulla oli jostain syystä vähän apea ja vetämätön olo, mutta teatterista poistuin iloisena ja kepein askelin. Olin teatterissa ystäväni kanssa, mutta tämä olisi ollut kiva katsoa myös miehen kanssa.

Myöhemmin keväällä mennään samaiseen teatteriin koko perheen voimin katsomaan Risto Räppääjää.

Pieniä paloja kotoamme

Kotimme on täynnä väriä, isoäidinneliöitä, käsitöitä, aarteita ullakoilta ja kirppiksiltä. Kotimme on rakennettu 1970-luvun lopulla ja se näkyy vielä meillä. Ollaan tapetoitu, maalattu pintoja ja yritetty uudistaa kotiamme tähän päivään, mutta vielä meiltä löytyy 1970-luvun helmiä. Kuten nyt vaikka kamalaa muovimattoa vessassa ja vaatehuoneessa.

 Pienemmän pojan huone. Väriä ja paljon tavaraa. Kirjoja, pelejä, isot Jaffatyynyt. Vaaleanpunainen pieni keinutuoli on minun vanha.

Esikoisen huone. Vähän hillitympi värimaailma. Graafisuutta, kirjoja, legoja.

Makuuhuone. Sinistä värimaailmaa. Iso peitto isoäidinneliöistä, tyynyjä, vanhoja täkkejä. Vanha arkku, pärekoreja.

Olohuoneessa oleva vitriinikaappi. Kaapissa ovat keräilykohteeni eli Muumimukit ja Mariskoolit.

ps. säästän lukijat vielä toistaiseksi niiltä kamalilta muovimatoilta...

Animaatiokurssilla

Pojat olivat viime viikonloppuna ja tänään animaatiokurssilla. Rakensivat lavasteita, muovailivat hahmoja, videoivat, editoivat, laittoivat ääniä. Tässä on poikien ensimmäinen animaatio, jossa seikkailevat Super Mario ja legot.

Kirppistelyä

Kirppislöytöjä eiliseltä Järvenpään reissulta. Fidassa myräkkäpäivät, kaikki puoleen hintaan. Ostoksille jäi hintaa reilut neljä euroa.

Uuden edessä

N-Y-T, nyt! Nyt alkaa uusi blogi. Olen haaveillut blogista jo monta vuotta. Paljon on ollut esteitä matkassa, lähinnä esteet ovat olleet henkisiä ja teknistä taitamattomuutta. Ja aikapulaa. Nyt päätin ylittää nämä esteet ja aloittaa jotain uutta.

Taikasaappaat kuljettavat minua matkallani uuteen. Tervetuloa mukaan tähän matkaan. Blogi on täynnä arkea, kirppistelyä, neulomuksia, sisustusta, puutarhaa. Ja hyppyä kohti uutta, tuntematonta. Olen sulkemassa vanhoja ovia ja avaamassa uusia.

Perheessämme on keski-ikäistyneet äiti ja isä ja pojat 8 v ja 10 v. Pojat esiintyvät blogissa niin etteivät he ole tunnistettavissa.

Minusta parhaita ovat blogit, joissa arki on vahvasti läsnä. Blogit, jotka eivät ole liian siloteltuja. Blogit, joissa on myös aika ajoin villakoiria ja pölyä, epämääräisiä lehti- ja laskupinoja, riitoja, väsymystä. Arkea. Toivottavasti tästäkin blogista tulee sellainen. Tavallisen elämän kuvausta onnen ripauksineen.

Tervetuloa mukaan!