Kirppistelyä

Taas on tullut kierrettyä kirppiksiä. Eri puolilla. Kuvissa koostetta ostoksista Keravan ja Mikkelin Fidasta ja Mikkelin Wilma ja Wihtori - kirppikseltä. Puinen Vilacin muistipeli on ostettu Vantaalta SUN-kirppikseltä.

Olen tehnyt aivan loistavia kirjalöytöjä. Tosin meillä on jo nuo Tatut ja Patut, mutta eihän niitä voi kirppiksen hyllyyn jättää, jos priimakuntoisilla kirjoilla on hintaa vain 1.5 euroa kappaleelta. Kirjat menevät ehkä jollekin kummilapsista. Olen löytänyt Astrid Lindgrenin kirjoja kirppareilta ja aika monta. Uusin ostos on klassikko Veljeni, Leijonamieli. Olen tuota kirjaa etsinyt kirppareilta jo pitkään ja nyt se osui silmiin. Mutta onko se liian surullinen ja koskettava ääneen luettavaksi lapsille? Kokemuksia ja ajatuksia?

Kaikki kirjahyllyssä näkyvät Astrid Lindgrenin kirjat ovat kirpparilöytöjä. Huomaan, että meillä on noista lukematta vielä Saariston lapset, Mestarietsivä Kalle Blomkvist ja myös Mio, poikani Mio. Millaisia lukukokemuksia teillä on näistä kirjoista? Oletko itse pitänyt niistä? Entä onko lapsesi tykännyt noista kirjoista?


Me&I:n sirkuspaita (122/128 cm)  on ostettu kuopukselle, neljän euron hintaan. Hyvä löytö. Mekko (98 cm) ja Vilacin puinen muistipeli on ostettu kummityttöä ajatellen.

Pojille löydän enää harvemmin vaatteita kirppareilta, vauva- ja taaperoaikaan lähes kaikki heidän vaatteensa olivat kirpparilta ostettuja. Nyt löydän heille lähinnä lyhyt- ja pitkähihaisia kauluspaitoja, slipovereja, neuleita ja joskus jonkun t-paidan tai pitkähihaisen trikoopaidan. Housut ovat monesti niin kuluneita ettei niitä kannata kirpparilta ostaa.

Rakastan kirppareita, ikinä ei voi sisään astuessa tietää mitä löytää ja mitä sieltä lähtee kotiin mukaan. Nyt olen etsinyt kesäshortseja pojille. Niitä en ole vielä löytänyt. Mutta muuta sitten kyllä.

Arkikuvahaaste 5/5

Arkikuvahaasteen viimeiset kuvat.

Minulla on ollut aika poikkeuksellinen viikonloppu. Olen ollut koko viikonlopun koulutuksessa, opiskelemassa aarrekarttaan liittyviä asioita. Opiskelimme teoriaa, teimme erilaisia aarrekarttoja, esim. kirjemuotoon tehdyn aarrekartan, auditiivisen aarrekartan ja kinesteettisen aarrekartan. Tajusin kurssin aikana, että aiemmin tekemäni aarrekartta ja myös kurssille tekemäni ennakkotehtävät ovat enemmän yleiskarttoja, toiveiden "varastokarttoja" kuin varsinaisia "tehokkaita" aarrekarttoja. Kurssi jatkuu vielä toisen viikonlopun verran kesäkuun lopulla, tässä välissä pidän aarrekartan minikurssin muutamalle tuttavalleni.

Tällä hetkellä mindfulness kuuluu jokaiseen päivääni. Olen yrittänyt muistaa hengittämisen ja pysähtymisen jokaisessa päivässä. Nyt pyrin lisäksi joka ilta tekemään jonkin harjoitteen cd:n avulla.

Viikonloppuisin meillä pestään pyykkiä. Ja tähän vuodenaikaan kuivatetaan ulkonarulla. Ei ihan puhtaat valkeat lakanat, vaan tällä kertaa pyykkikone pyöritti värikästä retroa.

Ja vielä kuvia pihalta. Tässä vaiheessa jokaisen pihanomistajan arkea lienevät pihahommat. Haravoiminen, kitkeminen, kukkapenkkien laittaminen kuntoon. Avautuvien kukkien ihaileminen.

 

Arkikuvahaaste viideltä päivältä on ohi. Tänä aikana omat tekniset taidot ovat lisääntyneet paljon. Ennen tätä haastetta tarvitsin mieheni tai esikoisen apua kuvien siirtämiseen, pienentämiseen jne, nyt osaan tehdä ne jo ihan itse. Koko ajan opin jotain uutta valokuvaamisesta ja bloggaamisesta. Hyvä minä! Toivon sinullekin onnistumisen hetkiä tulevaan viikkoon.

Tänään on Kansallinen veteraanipäivä. Kuulin uutisista, että tämän vuoden teema on "Kiitollisina kohti tulevaisuutta". Hyvä teema itse kullekin.

Arkikuvahaaste 4/5

Arkikuvahaaste jatkuu.

Keräsin tänään ekat valkovuokot.

Tällä hetkellä jokainen aamu alkaa allergialääkkeellä. Hesari meille tulee pe - su ja näinä päivinä on myös aikaa lukea se.

Lauantai-iltaisin meillä katsotaan Duudsoneita koko perheen voimin. Telkkarimme on pieni ja myös sen merkitys elämässämme yritetään pitää mahdollisimman pienenä.

Tänään olin aarrekarttakoulutuksessa koko päivän, huomenna sama juttu. Illalla ehdin pestä koneellisen pyykkiä ja vähän haravoida pihaa. Ja katsoa lasten kanssa Duudsoneita.

Arkikuvahaaste 3/5

Arkikuvahaaste jatkuu.

Perjantai. Minun vapaapäiväni. Tänään oli ratkaisukeskeinen valmentaja koulutukseni pienryhmätapaaminen. Esittelin tapaamisessa muutamia kortteja, joita olen tottunut käyttämään omassa työssäni.

 

Viimeistelin tunnelma- ja aarrekartan huomenna alkavaa Aarrekartta-kurssia varten.

Ruuaksi tein tänään tomaattista halloumipastakastiketta.

 

Postiin oli tullut tilaamani kirjat. Pienen selailun perusteella kaikki kirjat ovat todella kiinnostavia.

Orvokit on nyt laitettu emalivatiin (äitiyspakkauksesta vuodelta 1974). Sininen tuoli on pelastettu muutama vuosi sitten jätelavalta.

 

Ja vielä yksi kuva pihaltamme.

 

Aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille!

Arkikuvahaaste 1&2 / 5

Sain facebookin kautta haasteen kuvata arkea. Laitan kuvat myös tänne blogiin.

Keskiviikon arkea. Kun saavuin töistä kotiin, ruokapöytämme näytti tältä. Todellista arkirealismia. Kotivinkki on yksi mun suosikkilehdistä, Aku Ankka on esikoisen suosikki.

Sohvalla oli puhtaita vaatteita iso kasa viikattavaksi kaappeihin. Päällimmäisenä näkyy poikien vaatteita, Villervallan, Molo Kidsin ja Nova Starin paitoja.

Ja vielä tämän hetkinen iltasatukirjamme. Etsiväkerho Hurrikaani ja kammokellari. Juuri saimme edellisen Etsiväkerho Hurrikaanin loppuun (Etsiväkerho Hurrikaani ja kadonneet kortit) ja heti aloitettiin seuraava. Ehkä luetaan koko kirjasarja läpi. Kirjoissa on sopivasti toimintaa ja jännitystä ja tykkään lukea niitä ja pojat tykkäävät kuunnella.

Keskiviikkona oli myös kuopuksen kuvataidekoulu ja mies kävi omakotiyhdistyksen kokouksessa.

Torstain kuvat:

Pyörä on tärkeä tekijä arjessa. Sillä kuljen töihin kesät talvet, kirjastoon, ruokakauppaan, kirppiksille. Usein pyöränkorissa kulkee jotain mukana. Tänään orvokkeja.

Vappuviipperät on ostettu, samoin kuin simatarvikkeet. Sima on myös laitettu tulemaan. Tosi kivat Vilacin viipperät näin Tekemisen maku blogissa. Meidän viipperät on ostettu ihan Citymarketista.

Torstaina olin myös koulun vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Ja torstai on mun telkkari-ilta. Ensin katson Supermarjoa ja sen jälkeen tulee toiselta kanavalta Klikkaa mua. Torstai on minulle viikon viimeinen työpäivä, olen perjantaisin osittaisella hoitovapaalla.

Aarrekartta

Olen leikannut lehdistä kuvia aarrekarttaan. Unelmia ja tunnelmia.  Koostan aarrekarttaa ensi viikonlopun kurssia varten. Minulla on alkamassa Aarrekartta - kouluttaja - kurssi. Aarrekartta on mielen muutosvalmennusta. Aarrekartan avulla voi hahmottaa itselle tärkeitä asioita, unelmia. Kun unelma on selkeänä ja kirkkaana päässä, on sitä kohti helpompi mennä. Aarrekartta on työkalu, joka auttaa toteuttamaan unelmia.

Mikä tekee minut onnelliseksi? Mitä tarvitsen, jotta minulla olisi hyvä olo? Millaisia asioita olen valinnut aarrekarttaani?

Minun aarrekartassani on sana tasapainossa. Unelmoin siitä, että jatkossa kotielämä, työ ja opiskelu ovat hyvässä tasapainossa. Ja että olen itse tasapainossa. Oman itseni kanssa.

Unelmoin siitä, että minulla olisi jatkossa aikaa tehdä parempaa ruokaa. Haluaisin panostaa ruuanlaittoon, kokeilla uusia ruokaohjeita ja makuja, leipoa sämpylät itse useammin ja ottaa myös poikia enemmän mukaan kokkaamiseen.

Toivon, että tulevaisuus on minulle menestystarina. Tällä en tarkoita sitä, että minun pitäisi saada hurjia rahasummia. Vaan sitä, että tulevaisuus olisi itselleni menestystarina. Voisin olla tyytyväinen tekemiini päätöksiin ja ratkaisuihin. Jatkossa olen entistä enemmän "oman elämäni kirjoittaja", olen itse luomassa ja tekemässä omaa "menestystarinaani".

Välillä tuntuu, että elämä on liian kiireistä. Moni asia menee ohi, kun sitä ei ehdi edes huomata. Haluaisin ihastua mahdollisuuksiin. Nähdä asioiden eri puolia, aistia, kokea, tuntea. Huomata pieniä yksityiskohtia. Nauttia ja elää täysillä. Hämmästyä. Elää aidosti eikä turtuneena kaikkeen paljouteen.

Unelmoin kodin muuttumisleikistä. Siitä, että vihdoinkin saisimme tapetoitua takkahuoneen. Ehkä aloitettua olohuoneen tapetointia. Maalattua esikoisen huoneen seinä. Hankittua uusi matto olkkariin. Ja uusi sohvasänky takkahuoneeseen.

Virkistävää voimaa toivon. Sitä, että olisi aikaa panostaa omaan hyvinvointiin ja voimaantumiseen. Elinvoimaa. Sekä fyysistä että henkistä.

Kuten olen jo aiemminkin vihjaissut, olen tekemässä elämässäni suurta liikautusta. Liikautusta, joka on vaatinut paljon miettimistä. Paljon rohkeutta. Paljon uskoa siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Tämän vuoden alussa tapahtui jotain, joka laittoi minut pohtimaan asioita. Nyt kun ajattelen asioita taaksepäin, se onkin tapahtunut jo paljon aikaisemmin. Ehkä vuosi sitten, ehkä jo aiemmin.

Reilu vuosi sitten olin itse aarrekarttakurssilla tekemässä aarrekarttaa. Nyt huomaan, että moni silloinen unelmani on toteutunut.

Silloin unelmani liittyvät yhteisöllisyyteen. Yhdessä. Unelmoin kässäkerhosta. Syyskuussa aloitin kässäkerhossa Korson asemalla.

Lisää energiaa. Parempaan uneen. Luonnollisesti hyvä olo. Viime kesänä aloitin taas kuntoilun. Lenkkeilyn ja ohjatut ryhmäliikuntatunnit. Aloin kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Ja myös henkiseen hyvinvointiini. Innostuin elämäntaidollisista kursseista. Ja mindfulnessista.

Olen kiitollinen. Mielenrauhaa. Näitä harjoittelen koko ajan. Jotta osaisin olla kiitollinen siitä, mitä jo on eikä mieleni lähtisi haaveileman sellaisista asioista, jotka ovat nyt tässä elämäntilanteessa mahdottomia. Etten olisi kateellinen enkä katkera. En halua olla peruspessimisti vaan nähdä myös asioiden valoisia puolia. Tässä on ollut iso opettelu, lapsuuden kotini perimä on aika negatiivissävytteinen.

Onni. Rakkaus. Tärkeitä asioita, liittyvät erityisesti perheeseeni. Mieheen, lapsiin, elämäni tärkeimpiin asioihin. Ihmisiin, joille haluan antaa oikeasti aikaani. Onni ja rakkaus eivät ole unelmia. Ne ovat voimaannuttavia asioita, jotka ovat läsnä koko ajan, joka päivä, päivästä toiseen. Arkena ja pyhinä. Tässä ja nyt.  Eilen, tänään ja huomenna.


Mistä sinä unelmoit? Onko aarrekartta sinulle tuttu menetelmä? Millaisia kuvia ja sanoja sinun aarrekarttaasi tulisi?

Lisätty 30.6. Koska tähän postaukseen tullaan usein googlen avulla, haluan nyt valmiina aarrekarttaohjaajana kirjoittaa muutaman lisäyksen tähän postaukseen. Olen kevään aikana opiskellut aarrekarttaa lukemalla ja tekemällä harjoittelukarttoja ja  pitänyt harjoittelukurssin. Opinnot ovat auttaneet minua oivaltamaan, että nämä aiemmin tekemäni aarrekartat ovat enemmänkin "kivoja kuvakollaaseja", joihin olen kerännyt  minun elämääni ja toiveisiini sopivia kuvia ja lauseita. Varsinaisissa aarrekartoissa kiinnitetään enemmän huomiota kuviin, sanoihin ja niiden muotoihin ja sijoitteluun eikä niissä vain räiskitä kivoja kuvia paperia täyteen. Ohjattu aarrekarttakurssi voi auttaa saavuttamaan unelmat tehokkaammin kuin vain kivojen kuvien liimaaminen kollaasiksi. Toki näistä kuvakollaaseistakin voi joku asia toteutua kuten minulle itsellenikin on käynyt.


ps. ylemmässä kuvassa oleva kamera liittyy siihen, että unelmoin oppivani ottamaan kivoja valokuvia blogiani varten. Nyt suurimman osan kuvista on ottanut joko mies tai esikoinen, kun mun kuvat ovat...no sumeita, pimeitä, tärähtäneitä, ylivalottuneita.

Pääsiäispuuhia

Pääsiäisen ajalta toivoin rakkautta ja rauhaa, hieman normaalia pidempiä yöunia ja leppoisaa aikaa perheen parissa. Lautapelejä, uimahalli- ja leffareissuja. Pihahommia.

Pääsiäisen lomailun aloitimme kotiseudullani Mikkelissä. Huonoksi onneksemme esikoinen alkoi valittaa vatsakipua heti kun saavuimme Mikkeliin. Perjantai meni häneltä mummilassa lähinnä vain maatessa sohvalla ja uimahallireissu jäi häneltä (ja minulta) väliin. Mies ja kuopus kävivät uimassa Rantakeitaassa.

Lauantaina kävimme leffateatterissa katsomassa elokuvan Rio 2. Ihan hyvä elokuva. Arvostin erityisesti sitä, että leffassa oli luonnonsuojeluteemaa. Suuri plussa siitä. Poikien kommentti oli "ihan kiva".

Toiveeni hieman normaalia pidemmistä yöunista toteutui yhtenä aamuna. Lauantaina meillä nukuttiin kello 6.58 asti, muina aamuina meillä aloitettiin aamut siinä kuuden pintaan. Eilen ja tänään klo 5.45. Eipähän tule ongelmia palata loman jälkeen töihin, kun pysyy heräämisajat lomallakin samoina kuin arkena.

Kuopus 8 v osoitti jälleen kerran suurta tahdikkuutta ja tilannetajua ilmoittamalla pääsiäisen ruokapöydässä, että "nuoret koirat ovat kovia panemaan. Se paneminen on samaa kuin seksiminen". Mitä nyt tuohon voi vastata? Laitettakoon nyt sekin muistiin, että menneellä viikolla kuopukselle selvisi, mitä tarkoittaa "fak". Tähän mennessä on riittänyt selitys, että se on usein kysytyt kysymykset (= faq). Nyt sitten joku luokkakaveri oli osannut selittää, että kyseessä on fuck, joka onkin ihan jotain muuta. Nykyään noille lapsille selviää jo tokaluokkalaisina asiat, joista itse alkoi tietää jotain vasta yläasteella.

Lauta- ja korttipelejä pelattiin. Perinteinen Monopoly vie minut kärsivällisyyden äärirajoille, en vaan jaksa pelata yhtä lautapeliä tuntitolkulla. Mutta Monopoly pelin hotelliversio on minun makuuni juuri sopiva: peli kestää noin  15- 20 minuuttia ja säännöt ovat simppelit. Pelasimme myös Djecon korttipelejä Piratatak ja Zabifuzz. Tykkään Djecon peleistä tosi paljon ja noissa peleissä toteutuu ne kaksi asiaa, jotka mun mielestä ovat lauta/korttipeleissä suurta plussaa: peli on simppeli oppia eikä se kestä tuntikausia. Lisäksi Djecon pelit ovat kivan näköisiä. Molemmat Djecon korttipelit olen onnistunut löytämään kirpparilta.

Kotona aloittelin pihahommia. Haravoin, kitkin, lisäsin multaa kukkapenkkeihin. Rakastan pihaamme. Sen kukkia, puita, pensaita. Tunnelmaa. Vähitellen kukkapenkeissä alkaa vihertää. Ja kukkia nousta ylös.

Lisäksi olen leikannut kuvia aarrekarttaan. Unelmia ja tunnelmia. Aarrekartasta kirjoitan ihan oman postauksen.

Aurinkoa ja lämpöä viikkoosi!

Marketta - pitsimatto

Pitkäperjantaina virkkasin ontelokuteesta Kauhavan Kangasaitan ohjeella Marketta - pitsimaton (pienemmän maton ohjeella). Ihan en tehnyt ohjetta loppuun asti  vaan lopetin maton pari kerrosta ennen ohjeen loppua. Eli lopun "pitsireunukset" jätin ihan tarkoituksella pois.

Ontelokude on ostettu Mikkelistä, Wanhan Talon Vyyhdittärestä. Sieltä saa ostettua trikookuteita ja ontelokuteita kilohintaan. Lisäksi tuolta löytää myös lankoja ja huovutusvillaa. Muutakin kivaa Wanhassa Talossa on. Reilun kaupan tuotteita, luomua, teetä, käsitöitä.

Kauhavan Kangasaitan ohjeita selatessani huomioni kiinnittyi Afrikantähti - mattoon.  Näyttää kivalta, mihinköhän huoneeseen tuo sopisi?

Pääsiäinen

Meillä pääsiäiseen liittyy muutama perinne. Pääsiäismunajahdin olen järjestänyt pojille jo monena vuonna peräkkäin. Kartan ja vihjeiden avulla he seikkailevat kotonamme ja etsivät munia. Mämmiä meillä maistellaan (kukaan muu ei siitä kyllä tykkää paitsi mies), lammasta meillä ei syödä (kuten ei mitään muutakaan lihaa). Rahkapiirakkaa tehdään ja keitettyjä kananmunia. Pääsiäiset on meillä perinteisesti pyhitetty perheen kesken oloon. Ollaan jo vuosia käyty pääsiäisenä uimahallissa ja leffassa. Pelattu lautapelejä ja luettu kirjoja. Aloitettu pihahommia (riippuen pääsiäisen ajankohdasta) ja nautittu myös laiskoista hetkistä.

Tänä vuonna pääsiäisloma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Pääni on aika pyörällä kaikkien koulutusten ja tulevien muutoskuvioiden keskellä. Itse odotan pääsiäiseltä rauhaa ja rakkautta. Lepoa ja voimaantumista. Toivon sitä että edes yhtenä aamuna saisin nukkua pidempään kuin kuuteen. Kiitos aamuvirkkujen lasten ja oman herkkäunisuuteni ihanan pitkät aamu-unet ovat meillä todella harvinaisia, enemmän kuin luksusta.

Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille lukijoille!

ps. Lumiomenan Katja tarttui haasteeseeni ja kirjoiti lapsuuden suosikeistaan. Käykääpä lukemassa, mainio kirjoitus ja ah kuinka tutulta kuulostavat kaikki kreppiraudat, elektroniikkapelit, Dallasit, Dirty Dancingit ja Mintut ja Villet.

Kiva kassi

Ostin Prismasta läjän kivoja Huvila - kasseja.

Näitä tulen antamaan lahjaksi tutuille. Ehkä joku jää omaksi kauppakassiksi myös. Minulla kulkee aina kaupassa kangaskassi mukana, muovikasseja en osta ikinä.

Polkka Jam suunnitteli pöytäliinat, pyyhkeet, kodin tekstiilit ja astiat Housen uuteen Huvila-mallistoon. Ekologisuutta ja lähituotantoa vaalivaa Polkka Jamia pyörittävät suunnittelijat Kristiina Haapalainen ja Sami Vähä-Aho.

Sieviä, vai mitä?

ps. jos joku poikien kummeista näkee tän postauksen, niin voi olla, että saatte kassin lahjaksi meiltä.

Suosikkeja omasta lapsuudesta

Muistatteko Jasonit ja Pekka Töpöhännät jo omasta lapsuudestanne? Entä Tohtori Sykerön tai Rosvo Rudolfin? Meillä leikitte pieninä? Onko mieleesi jäänyt joku teatteri- tai elokuvaelämys?

Minä muistan Jasonin. Erityisesti mieleeni on kirjasta jäänyt se kuva, jossa Jason lentää Kaarinan perässä. Ja se kuva, jossa Kaarina on alasti kuvataideryhmän mallina. Pekka Töpöhännän jännittävä juhannus - kirjasta jäi mieleeni se kohta, jossa Pekka heittää hauenruodot Poskisen ja Koskisen nenille ja koirat juoksevat häntä koipien välissä pakoon. Ja kuinka Monni tuntuikaan ilkeältä kissalta. Aina.

Kirja Linnea kylvää ja kasvattaa oli ihan mun lempparini. Luin sitä ihan koko ajan. Opiskelin asioita kasvien kasvattamisesta, siemenistä ja kiertokulusta. Kirjan ohjeilla sain kasvatettua meille myös pienen appelsiinipuun.

Olin koululaisena varsinainen lukutoukka. Meidän kylillä (Mikkelissä) kävi kirjastoauto ja tein varmaan lainaennatyksiä vuodesta toiseen. Luin Tiinat, Lotat, Neiti Etsivät, Viisikot (ja kaikki muutkin Enid Blytonin kirjat), Merja ja Marvi Jalon hevoskirjat, Dana-tytöt, Pikku Naiset, Seljan tytöt. Myös Momo on jäänyt mieleeni.

Telkkarista muistan katsoneeni Tohtori Sykeröä ja Rosvo Rudolfia. Ja Pätkistä. Muistan myös ohjelmat Tao Tao (ja heti alkoi päässäni soida ohjelman tunnari), Nils Holgerssonin seikkailut ja Maija Mehiläinen. Ja Muppet Show. Isompana katsoin sitten tietty Ritari Ässää (ja taas alkoi tunnari soida päässä), Lemmenlaivaa ja Ihmemiestä. Entäs Pieni talo preerialla, sitäkin katsoin. Meillä istuttiin lauantaisin saunan jälkeen sohvalla telkkarin ääressä koko kolmihenkisen perheemme voimin ja katsoimme varmaan niitä samoja ohjelmia mitä koko Suomi siihen aikaan katsoi. Lauantaitansseja ja Napakymppiä. Jossain vaiheessa tuli telkusta V-sarja ja se oli minusta aika pelottava. Katsoin sitä yksin (ja salaa).  Joskus lauantaina sain lasillisen jaffaa tai omenaporelimua. Se oli tosi hyvää.

Minulla oli kaksi nukkea, Anne ja Taina. Niillä oli jonkin verran vaatteita, jotka serkkuni oli ommellut. Olin maailman onnellisin pieni tyttö, kun sain 6 - vuotiaana synttärilahjaksi nukenvaunut. Minulla oli myös kaksi barbia ja yksi Ken. Heillekin serkkuni ja mummini ompelivat vaatteita. Isäni oli nikkaroinut minulle nukkekodin ja pienen hevostallin leikkihevosille. Olisin aina halunnut kassakoneen itselleni. Sellaisen, jossa on napit, jotka menevät alas ja josta ponnahtaa numerot esille. En ikinä saanut sellaista. Isäni kyllä teki minulle kassakoneen. Puisen sellaisen. Muistan olleeni vähän pettynyt. (ja tästä saattoi johtua, että meidän esikoinen sai jo kaksivuotiaana itselleen kassakoneen, juuri sellaisen, josta itse lapsena vain haaveilin). Minulla oli tasan yksi legopaketti. Se ostettiin Savonlinnasta kesälomareissulta. Isäni oli kotoisin Kerimäeltä ja usein kesäisin käytiin Kerimäellä ja Savonlinnassa. Yhtenä kesänä tehtiin oikein iso reissu. Lähdettiin Helsinkiin ja käytiin Korkeasaaressa ja Linnanmäellä. Se oli minunlaiselleni maalaistytölle iso juttu. Matkustaminen ulkomaille oli tosi eksoottista. Itse en koskaan lapsuudessani päässyt ulkomaille eikä juuri kukaan naapureistakaan ulkomailla käynyt.

Keräsin kiiltokuvia ja tarroja. Minulla oli myös paperinukkeja. Oli huippuihanaa päästä ostoksille Tiimariin ja saada uusia hajukumeja tai pieniä muistivihkoja. Naapuruston lasten kanssa leikittiin paljon ulkoleikkejä. Nurkkista, kymmentä tikkua laudalla, polttista, rosvoa ja poliisia. Leikkipaikkoina meillä oli pihat, ojat, tiet ja metsät. Leikkikenttää ei ollut lähimaillakaan. Kotiavain roikkui kaulastani "vieterinarussa". Kiskalta käytiin ostamassa irtokarkkeja. Erityisesti tykkäsin lätkäliiga -karkeista. Ja isoista salmiakkimerkkareista. Ruokana meillä oli lähes joka päivä perunoita ja ruskeaa kastiketta tai jauhelihakastiketta tai makkarakastiketta.

Teatterissa en muista pienenä käyneeni. Ensimmäinen elokuvamuistoni on klassikosta nimeltä Uuno Turhapuro, Uuno Epsanjassa. Olin silloin 11-vuotias. Toki muistan lapsuudestani myös kasetit ja lankapuhelimet. Muistan myös sen ajan, kun meille ostettiin mikroaaltouuni. Se tuntui alussa tosi ihmeelliseltä.

Tämän postauksen innoittajana toimi Nyt-liite, josta huomasin että ensi viikolla on Parasta ikinä - lastenohjelmat 50  v sarja, jossa esitellään 1970-luvun ihanimpia lastenohjelmia. Muistan niin hyvin Rovo Rudolfin, se kuului omiin sunnuntaiaamuihini. Maanantai-iltana 14.4. meillä istutaan telkkarin ääressä klo 18.51 (TV 2) ja katsotaan Rosvo Rudolfia. On ihan pakko näyttää pojille muistoja omasta lapsuudesta.

Millaisia muistoja sinulla on omasta lapsuudesta? Mikä oli parasta ikinä? Vastaa kommenttilaatikkooni (tai jos innostut kirjoittamaan ihan blogitekstin, niin linkkaa kommentteihin). Mitenkäs vaikka Kotomon Taina tai Lumiomenan Katja, innostuisitteko kirjoittamaan tai kommentoimaan omia muistoja? Tai Pikku kepposen Rva Kepponen? Entäpä Tuulen askeleet - blogin unna tai Auringonkerääjän Jonna? Tai joku muu? Minusta olisi kiva lukea!

ps. kuvan kirjojen alla on äitiyspakkauksen makuupussi, joka on ollut käytössä sekä minulla että molemmilla pojillani. Nyt se odottaa seuraavaa sukupolvea.

(ja jos jollekin tulee olo, että "nevö hööd", ja että mistä ihmeen vuosisadasta toi tyyppi kirjoittaa,  niin minä olen syntynyt vuonna 1974 eli olen juuri keski-ikäistynyt ja täyttänyt 40-vuotta).

Lapsimessuilla

Olimme Lapsimessuilla ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Tänä(kin) vuonna voitin messuille liput koko perheelle. Peräti kolmessa eri arvonnassa arpaonni suosi minua. Tämä on jo jonkinlainen perinne, sillä olimme jo neljättä vuotta peräkkäin messuilla arvonnasta voitetuille lipuilla. Ja ties kuinka monetta vuotta toistui sama kuvio. Minä kiertelin kaikessa rauhassa lapsimessut läpi miehen ja poikien viihtyessä pienoismallipuolella. Messuilla minua kiinnostaa erityisesti kaikki uutuudet, sekä lastenvaatteiden, kirjojen, lasten kulttuurin että kaiken muunkin saralla. Lapsimessuihin on kivasti yhdistetty myös muita messutapahtumia, kädentaitoja, lähiruokaa, eläimiä. Meidän elämässä eivät kestovaipat, kantoliinat, vaunut ja turvakaukalot ole enää ajankohtaisia ja siksi on kivaa että messuilla on muutakin tarjontaa kuin vain (pikku)lapsiperheille suunnattuja messuosastoja. Minulla on tapana kiertää kaukaa suuret ständit kuten kertakäyttövaippafirmat samoin kuin lastenruokafirmat. En ota jokaista tarjottua ilmaisnäytettä ja esitettä, vaan harkitusti niitäkin. Messuilta olen aikaisempina vuosina etsinyt (ja myös löytänyt) laadukkaita puuleluja- ja pelejä, äly- ja logiikkapelejä ja aina olen tsekannut myös esim. Villervallan vaatetarjoukset. Tänä vuonna ei ollut mitään erityisempää ostettavaa mielessä ja aika maltillisten ostosten kanssa saavuimme kotiin.

Mieleen jäi messuilta esim. Mainio - lastenvaatteet (niitä en kyllä ostanut), Lapsille.comin pisteessä olleet ihanat puulelut ja Janodin teemapakkaukset (erityisesti ihastuin sirkusteemapakkaukseen...voi kun pojat olisivat pienempiä, sen olisin ostanut taatusti) ja Kids Design Block - alueella olleet lastenvaatteet, kortit ja julisteet. Katselin pitkään ihanaa tuubihuivia (en muista enää valmistajaa), mutten tällä kertaa raaskinut sitä ostaa. Kokeilimme laatikkopyöriä. Jos pojat olisivat pienempiä, niin sellainen meille taatusti tulisi. Meillä oli monta vuotta käytössä pyörän peräkärry, joka oli kyllä sekin tosi hyvä. Tanskan reissulla näimme kaksi kesää sitten tosi paljon pyöräilijöitä ja laatikkopyöriä, voi kun tuo trendi yleistyisi Suomeenkin. Kädentaitomessujen puolelta mieleeni jäi esim. Näpertelytaivaan pisteessä olleet trikookuteesta tehdyt virpojan korit, Papresin paperit ja erilaiset kierrätysmateriaaleista tehdyt vaatteet ja pehmolelut.

Kuluttajana olen aika harkitseva emmekä lähde mukaan jokaiseen muotitrendiin esim. lasten lelujen suhteen. Pyrin aina miettimään tarpeet ja sen mukaan ostan. Toki joskus mukaan tarttuu heräteostoksia, mutta niitäkin lähinnä vain kirppareilta. Pidän persoonallisista, pienistä yrityksistä ja mieluummin ostan ekologista ja eettistä kuin massatuotettua.

Mitä sitten messuilta ostin? Ostin itselleni Me & I:n trikoocaprit (ja voi kun on ihanaa taas mahtua S-koon vaatteisiin), esikoiselle ebben paidan (kympillä, oli reilussa alessa Little Copenhagenin messupisteessä), muutaman Polkka Jamin kortin ja kuopuksen huoneeseen värikkään sirkusjulisteen Nordic Collectionin pisteestä. Outlet-osaston puolelta löysin Rosebudin pisteestä Tahdonvoima -kirjan, jonka sain tosi edukkaasti, vitosella. Tuota kirjaa olen etsiskellyt viime syksystä lähtien, mutten ole raaskinut sitä täyteen hintaan ostaa. Ja nyt sain sen noin halvalla! Siinäpä ne ostokset olivatkin.

Ammatillisessa mielessä tsekkasin esim. Ensi- ja turvakotien liiton pisteen. Vauva itkee - sivusto oli minulle ennestään tuntematon. Messuilla on vuodesta toiseen raskaanaolevilla ja pienten vauvojen vanhemmille suunnattuja luentoja ja tietoiskuja. Olisipa kiva, jos siellä olisi aina jotain luentoja myös isompien lasten vanhemmille. Vaikkapa lasten tunnetaidoista tai empaattisesta kasvatuksesta. Tai muksuopista. Se olisi ehkä liikaa toivottu, että olisi luentoja vaikkapa tietoisesta vanhemmuudesta tai mindfulness harjoituksista lasten kanssa. Mutta voihan sitä toivoa.

Muutama ärsyttävä asia jäi lapsimessuilta mieleen. Kuten nyt vaikka se, että siellä jaettiin banaaneja. Ja tietty niitä banaaninkuoria sitten oli pitkin lattioita. Ja minua ärsyttää ajatella, että ne roskikseenkin päätyneet banaaninkuoret ovat sitten sekajätteen joukossa. Vai olikohan siellä jossakin biojätepisteitä, itse en huomannut. Ja messuilla myytiin hattaroita. Sinänsä kivaa, mutta tahmainen hattara on aikamoinen pommi väentungoksessa.

Pienoismallipuolella oli tosi hienoja legorakennelmia. Vähän tuli mieleen Legolandin pienoiskaupungit.

Mukava päivä. Jalat kävelemisestä muussina palasimme kotiin. Kotona avasimme grillikauden, olipa niin hyvää halloumia ja herkkusieniä. Nam!

Janna Rantala: Äiti, älä tottele! (kaiken maailman kasvatusoppaita)

Luen paljon kasvatusaiheista kirjallisuutta. Kasvatukseen liittyvät teemat kiinnostavat sekä työni että oman vanhemmuuteni puolesta. Viimeisimmäksi luin Janna Rantalan kirjan Äiti, älä tottele! 

Kirjassa "Äiti, älä tottele" Janna Rantala kuvaa perheensä sunnuntaipäivää ja siinä ilmeneviä haastavia hetkiä.  Janna kirjoittaa jokaisessa perheessä vastaan tulevista arjen konflikteista. Kun aamu alkaa varhain ja lapsi haluaisi äidistä leikkiseuraa, mutta äiti haluaisi vielä nukkua.  Kun tulee riitoja sisarusten kanssa, siirtymätilanteissa tulee raivareita tai kun ruoka ei maistu. Tai kun tulee riitaa puolison kanssa. Tai kun lapsi ei vaan tottele. Hemmetti sentään.

Jannan mielestä vanhemmat miettivät liikaa, miten saisivat lapsensa tottelemaan. Hänen mielestään pitäisi miettiä mieluummin, mitä he oikein käskevät. Kirjassa Janna usuttaa vanhempia miettimään, mistä kasvatuksen säännöt ja periaatteet syntyvät ja mitkä niistä ovat oikeasti tärkeitä. Ja kun periaate on tärkeä, se pitää perustella. Janna kannustaa miettimään, mitkä asiat vanhempi todella haluaa riitauttaa lapsensa kanssa viedäkseen tahtonsa läpi, saadakseen hänet tottelemaan. Vai pystyisikö vanhempi jossain tilanteessa kuuntelemaan enemmän lastaan? Onko todella niin, että lapsi kiukuttelee turhaan, vai voiko lapsen tottelemattomuuden takana piillä joku pointti, jota vanhempi ei itse ole huomannut?

Janna Rantala kehottaa konfliktilanteissa menettelemään näin:

1. Pysähdy ja kysy itseltäsi, miksi tämä asia on niin tärkeä minulle että olen valmis riitauttamaan tilanteen lapseni kanssa. Miksi haluan että lapseni tekee läksyt heti tultuaan koulusta kotiin? Miksi haluan lapseni syövän vihanneksia? Janna kannustaa myös kyseenalaistamaan omia ajatuksiaan ja miettimään perusteluja niille.

2. Kysy lapseltasi miksei hän halua tehdä kuten sinä haluat ja ota vastaus tosissasi. "Miksi et halua syödä makaronia?" "Ai, sulla onkin riisinälkä". Pydähdy kuuntelemaan lasta, kuuntele, juttele. Perustelujen kuunteleminen ei kuitenkaan tarkoita että tekisitte juuri niin kuin lapsi haluaa.

3. Vuorotellen tottelu: totelkaa lapsen kanssa vuorotellen toisianne. Jos haluat että lapsi tottelee, pitää näyttää lapselle esimerkkiä tottelemisesta. Vanhemman kannattaa kuitenkin valita tilanteet ja tavat, jolloin hän tottelee lasta. "Nyt tottelen sinua ja saat jälkiruuaksi jäätelöä kuten toivoit".

4. Perustele pyyntösi.  "Minä haluan että sinä tottelet minua tässä asiassa, koska..." Perustele pyyntö asioilla, jotka sopivat juuri tähän lapseen. Julkilausumat esim. "neuvolan täti sanoi että"....eivät auta lasta tottelemaan, koska lapselle ei neuvola tai psykologi merkitse mitään.

Janna kannustaa vanhempia olemaan inhimillisiä ihmisiä, ei äidin ja isän prototyyppejä, jotka tekevät tiettyjä asioita vain siksi että äidin ja isän kuuluu tehdä niin. Lapsi on ihminen, aikuinen on ihminen ja lapsen ja aikuisen suhde on ihmissuhde, jossa tapahtuu erilaisia asioita, jotka saavat meidät vanhemmat reagoimaan. Vanhemman inhimillisyys on tärkeä esimerkki lapselle.

Pidän Jannan tavasta kirjoittaa. Janna tuo kirjan keskiöön itsensä, oman perheensä ja arkensa. Teksti on soljuvaa, helposti luettavaa, humoristista. Teksti on täynnä elämää, arkea. Usein kirjaa lukiessa hymähdin, tuntuu niin tutulta. Kirja on kirjoitettu taitavasti, siinä yhdistyy viihdyttävällä tavalla teoria ja käytäntö. Kirjassa on myös hyviä kysymyksiä, jotka auttavat lukijaa penkomaan omia ajatuksiaan.

Kenelle perheessä suutut eniten? Kenelle helpoiten ja kenelle vähiten? Miksi näin?

Miten kestät sinuun kohdistuvaa suuttumusta?

Mitä sinun mielestäsi kertoo vanhemmasta, jos lapsi ei syö? Jos lapsi on ylipainoinen? Alipainoinen?

Miten siedät sitä, ettei maailma tottele sinua?

Mitä sinussa herättää lapsesi tarvitsevuus? Entä lapsesi pelot?


Janna on myös hyvä luennoitsija. Viimeksi olin kuuntelemassa Jannaa Meidän perhe - lehden lukijaillassa helmikuun lopulla. Sitä ennen minulla on ollut ilo saada kuunnella Jannaa monen monta luento- ja työnohjauskertaa työni tiimoilta. Tunnen siis Jannan ja siksi tässä tekstissä olen kirjoittanut mieluummin Jannasta kuin Rantalasta.

Kirjasta "Äiti, älä tottele" löytyy teksti myös blogeista Kirjakaapin kummitus ja
Pikkuisen parempaa.

Lisää Jannan ajatuksia voi lukea hänen omasta blogistaan.

Videoluento kirjan teemoista löytyy täältä

Kotikuvia

Lisää kuvia kotoamme. Lastenhuoneen väri-ilottelua. Tämä on kuopuksen huoneesta. Hyllykössä on kirjoja, pelejä, ihanat sirkus- ja eläinmaatuskat (tuliaiset Tukholman matkalta kesältä 2011) ja Star Wars legoja. Lisäksi kuvataidekoulun töitä ja poikien ekat maalaukset kehystettynä.

Makkarissa on vanha ompelukone, Singer.

Esikoisen huoneessa on pöllöjä. Sekä isoja että pieniä. Huovutettuja ja ommeltuja. Rahin päällä oleva pöllö on ostettu vuosia sitten Lapsimessuilta ja se on Ferm Livingin mallistoa. Rahi on Anno-sarjaa.

Tämä kaappi on kulkenut mukanani monta kotia. Sain sen ehkä joskus kymmenvuotiaana lahjaksi kummiltani. Viime kesänä mies maalasi kaapin valkoiseksi. Kaapin päällä on Willow tree - patsaat (eli meidän perheemme), meidän "hääkuvamme"  ja minun ekat kenkäni. Kaapin sisältä löytyy minun keräilyaarteitani eli Finellin kahvipannuja ja vanhoja purkkeja.

Viikkokatsaus

Takana on aikamoinen viikko. Tuntuu, että kaikki tämän kevään ekstrat ajoittuivat menneeseen viikkoon. Tiistaina alkoi mindfulness intensiivikurssini, keskiviikkona olin Juha Tapion konsertissa ja perjantaina olin ystäväni kanssa teatterissa katsomassa Carnagen. Juha Tapio oli mahtava. Jotain hyötyä oli minun edessä olleesta laitapaikasta. Juha Tapio kosketti kättäni. Iik. Olin ihan fiiliksissä konsertin jälkeen. Juha Tapio kosketti siis monella tapaa, sekä fyysisesti että henkisesti.

Carnage oli ihan hauska. Odotin että se olisi ollut tosi hauska kuten monet ovat kehuneet. Esitys käynnistyy siitä, että 11-vuotias Olli on lyönyt luokkakaveriaan Urhoa puistossa. Vanhemmat  kokoontuvat selvittämään asiaa sivistyneesti kakun ja kahvin äärelle. Kohtelias tapaaminen muuttuu, varsinkin siinä vaiheessa kun viski tulee kuvioihin mukaan. Esitteessä todettiin, että "Toimii! Varsinainen naurupommi ja ihmisluonteen kuvaus". Näyttelijänsuoritukset olivat hyviä, välillä nauratti mutten ulvonut naurusta kuten esittelytekstin luettuani ajattelin. Ehkä minulla on vain erilainen huumorintaju kuin muilla? Olen miettinyt tätä pitkään, varsinkin silloin kun olin naurujoogassa ja lähes kaikki muut nauroivat katketakseen paitsi minä. Kivaa oli nähdä ystävääni, joka tuli Salosta saakka katsomaan esitystä kanssani.

Torstaina ja perjantaina jatkuivat minun opintoni, opiskelen Ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Käsittelimme tällä koulutusjaksolla hyvän valmennustilanteen luomista, arvostavaa haastattelua, teimme valmennusharjoituksia ja katsoimme demovideoita. Päässä surisee taas paljon ajatuksia, kuten aina antoisan koulutusjakson jälkeen. Nämä opinnot jatkuvat vielä lähes vuoden, joten monta koulutuspäivää on vielä edessä.

Muutama asia ensi syksyn suhteen on loksahtanut paikoilleen. Haluaisin jo kertoa enemmän, mutta vielä en uskalla. Muutoksia joka tapauksessa on tulossa minun elämääni. Paljonkin. Nämä muutokset tuntuvat hyviltä ja olen onnellinen siitä, että niin moni asia on lähtenyt menemään eteenpäin. Tällä hetkellä vain tuntuu että nyt on aika monta rautaa tulessa samalla kertaa. Sellaiset 100 ja 1.

Pihalla ei kevät vielä ole paljoa edennyt. Sipulikasveja nousee vähitellen mullan seasta esiin. Selailen innoissani puutarhalehtiä ja kasvikuvastoja, mitähän uutta sitä tulevana kesänä istuttaisi puutarhaan.

Kaiken kiireen keskellä muistin, että tänään tuli kuluneeksi kaksi vuotta isäni kuolemasta.  Kuolinilmoituksessa olleen muistolauseen sanoin:
 "Kaiken kauniin elämässä kun sydämeen tallentaa,
 niin voimaa jokaisena päivänä muistoista ammentaa".
Isä, terveiset sinne taivaaseen. Meille kuuluu hyvää. Ikävä on ja harmittaa että sait olla pappa niin lyhyen aikaa pojille. Lapsenlapset olivat niin tärkeitä sinulle. Halit sinulle, olit rakas isä.