perjantai 30. toukokuuta 2014

Toivontai


Törmäsin Hidas vanhemmuus fb -sivustolla hauskaan termiin. Toivontai. Toivontai nimi viittaa päivään, jolloin tehdään kaikkea kivaa. Toivontaina voi kuunnella lasten toiveita kivasta päivästä, erityisesti yhdessä tehtävistä asioista. Toivontai-vuoro voi kiertää perheen lasten keskuudessa, jolloin jokainen pääsee vuorollaan keksimään jotain kivaa tekemistä.

Meillä on perinteisesi koulujen päättymispäivä ollut Toivontai-päivä. Lapset ovat joskus toivoneet Pizza Rax-reissua, joku kerta ollaan käyty ostamassa uudet vesipyssyt kesäleikkeihin.

Tänäkin vuonna olen yrittänyt selvitellä poikien Toivontai-ajatuksia. Esikoisella (kohta 11 v) alkaa olla ison pojan elkeitä. "Mitä haluat tehdä koulujen päätyttyä?" kysymykseen hän vastasi, että "poltetaan koulu ja pidetään hyvät bileet". Jep jep, ei ehkä ihan hänen oma ajatus vaan nyt on selvästi saatu virikkeitä joltain isommilta lapsilta..(jos kuulet, että huomenna Vantaalla palaa koulu, niin meidän perhe vaan viettää Toivontai-päivää...ehkä kuitenkin kaivan niitä toiveita vielä uudelleen esiin...)
Millainen olisi sinut Toivontai-päiväsi? Minun Toivontai-päivääni kuuluisi nukkuminen vähän normaalia pidempään ja herääminen oman rytmin mukaisesti eikä lasten ääniin. Kiireettömät aamutoimet, pihapuuhia, lukemista, asteleminen valmiin ruokapöydän ääreen. Yhteistä hupsuttelua perheen kanssa, naurua ja iloa. Ehkä pyöräretki jonnekin lähelle eväiden kanssa. Nauttimista elämästä, kiireettömyydestä  ja juuri siitä hetkestä.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tarzan - musikaali



Kävimme lauantaina katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa Tarzan - musikaalin. Musikaali sai ensi-iltansa maaliskuussa.

Esitys alkoi näyttävästi, pienimpien lasten mielestä varmaan myös vähän pelottavasti. Kiiluvasilmäinen leopardi hyökkää Tarzan-vauvan vanhempien kimppuun ja surmaa heidät. Gorillaäiti löytää Tarzanin ja ottaa hänet kasvamaan viidakkoon. Tarzan kasvaa pienestä pojasta aikuiseksi. Viidakkoon tulee myös retkikunta, mukanaan Jane. Tarzan ja Jane tutustuvat. Jane opettaa villimiehelle sivistyneitä tapoja. Ja niinhän siinä käy, että he rakastuvat.

Esityksessä on vauhtia, näyttävyyttä ja myös ampumista. Sopivasti jännitystä ja seikkailun tuntua. Gorillat osasivat breikata ja tehdä sirkustemppuja. Meidän breikkaaja-esikoinen ja sirkuskoululainen-kuopus katsoivat innoissaan taitavia tansseja ja temppuja. Kysyttiinpä esityksessä myös "mitä jäbä duunaa?"

Musikaali oli fyysinen, vauhdikas, sympaattinen ja hyväntuulinen. Ihastelin tanssijoita, lauluja, lavasteita. Pyörivää lattiaa hyödynnettiin kivasti. Esitys oli varsin pitkä, lähes 2.5 tuntia. Tylsä se ei ollut missään vaiheessa, mutta mielestäni esitys parani loppua kohden. Minä pidin erityisesti esityksen toisesta puoliajasta. Lopussa olin ihan myyty. Ihana rakkaus- ja kasvutarina, jossa myös liikutuin. Musikaali puhutteli minua. Myös pojat tuntuivat pitävän esityksestä. Meidän perhe suosittelee! Tarzan musikaali on suurella näyttämöllä 30. joulukuuta saakka, joten syksylle ehtii vielä hankkia liput.

Päivälehden museossa on Tarzan-teemaan liittyen Takapihan Tarzanit - interaktiivinen näyttely ja sen aiomme käydä katsomassa ja kokemassa kesälomalla. Pihin naisen blogissa on kiva postaus Tarzan-näyttelystä.

Esityksen jälkeen kävimme viereisessä leikkipuistossa ja pojilla oli mahdollisuus kokeilla itse Tarzan-temppuja. Välillä kuopus "otti varjoa", kun oli niin kuuma päivä.


.


ps. huomaatteko, stailasin pojat samanlaisiin paitoihin. Ne on ostettu kirppareilta ja vielä täysin eri aikaan ja vasta kun aloin käydä paitapinoja läpi huomasin että siellähän on pojille ihan samispaidat ja vielä sopivassa koossa.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Käsityökortteli - kiertue

Viime viikonloppuna oli paljon tapahtumia Helsingissä. Oli Maailma kylässä - festarit, siivouspäivän kirppistapahtumia, Naisten kymppi ja Käsityökortteli. Piipahdin  Käsityökorttelissa sunnuntaina. Se oli aikamoinen läpijuoksu, sillä olin matkalla work shopiin eikä aikaa ollut kunnon kierrokseen.

Paljon oli ihania käsitöitä tarjolla. Vaatteita, leluja, kortteja, printtejä, koruja.

Nämä vanhoilla tapeteilla päällystetyt Maheka Designin hatturasiat ovat hurjan suloisia.


Jussakalla oli tarjolla esimerkiksi onnenavaimia. Keskellä oleva turkoosi onnenavainketju on nyt meillä, tuomassa minulle onnea tulevaisuuden haasteisiin.


Kipriikka möi hauskoja yrttipussukoita ja yrttikeinuja. Ostin meille yhden yrttikeinun. Jos en olisi jo aiemmin ehtinyt ostaa poikien opettajille lahjoja, olisin ostanut yrttipussukan ja siihen yrtin.

Onnenavaimen ja yrttikeinun lisäksi ostin Paapiin helistimen kummityttöni pikkuveljelle ja Susannan työhuoneen Lempiriepun meille kotiin.

Kiva tapahtuma! Tykkään tukea suomalaisia käsityöyrittäjiä. Mieluummin ostan käsityönä tehtyä ja suomalaista kuin jotain ison ketjun massatuotantoa. Toivon tapahtumalle jatkoa.

Käsityökortteli - tapahtuma on Seinäjoella 7.6.2014. Ennen Helsinkiä kiertue on käynyt jo Jyväskylässä ja Tampereella.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pihapuuhia

Nyt on se aika vuodesta, että olen pihalla koko ajan. Puutarhassa kasvit näyttävät kasvavan sellaiset 10 senttiä vuorokaudessa. Valitettavasti myös rikkaruohot ja voikukat kasvavat vähintään samaa vauhtia.
Takapihan terassille on kannettu tuolit ja pöydät ja kukkaruukut paikoilleen. Terassi ja pihamme edustavat varmaan samaa tyyliä (tai tyylittömyyttä) kuin koko meidän kotimme. Paljon vanhaa ja kierrätettyä ja itse tehtyä.

Kesäkukkien suhteen on samat suosikit vuodesta toiseen. Pelargonit, neilikat ja huovinkukat.






ps. olen myös aika pihalla sen suhteen, ketä äänestän tänään eurovaaleissa. Taitaa jäädä intuition ja viime hetken päätöksen varaan. Puolueen sentään tiedän ettei ihan kaikista tarvitse lähteä arpomaan. Äänestämisen jälkeen suuntaan Käsityökortteleihin ja sieltä vielä workshopiin.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Hiljaisuuden retriitti


Mindfulness-kurssiini kuului hiljaisuuden retriitti. Tiistaina lähdin töistä vähän normaalia aikaisemmin ja suuntasin Espooseen. Retriitissä oli  puhepaastoa kolme tuntia ja sen jälkeen tunti kokemusten jakamista. Hiljaiseen osioon kuului yksi lyhyt tietoisen läsnäolon harjoitus, tietoista kävelyä ulkona, salaattipäivällinen ja pitkä joogaharjoitus.

Tuntui hyvältä olla hiljaa. Ainoastaan ruokapöydässä tuntui oudolta vain istua ja syödä ilman seurustelua toisten kanssa. Mutta ruoka maistui ihan taivaallisen hyvältä kun sitä söi kaikessa hiljaisuudessa, ilman kiirettä. Tavallinen tomaatti ja basilika, miten hyvää. Salaatti, fetajuusto, melonipalat. Patonki ruohosipulilevitteellä. Niin maukasta. Minulla on tapana syödä tosi vauhdilla ja nyt tajusin, että silloin jää moni makuelämys kokematta, kun ei ehdi maistaa mitään.

Hiljaisuuden retriitti oli Espoossa, Lagstad hembygdsgårdissa. Ihana paikka ihan Espoon keskuksen kupeessa. Maalaismiljöö. Tuli oma mummola mieleen. Hiekkateitä, joki, Espoon tuomiokirkko ihan vieressä.

Tietoisesti kävellessä ehtii huomata yksityiskohtia, kuulla lintujen laulun, tuoksutella tuomen tuoksut, aistia jalkojen liikkeet. Joogassa huomio kiinnittyi omaan kehoon, siihen miten liikkeitä tehdessä keho tuntui pitenevän monta senttiä.

Retriitin aikana oli myös mahdollista lukea runokirjoja, piirtää tai kirjoittaa ajatuksia muistiin. Tällä kertaa minua puhuttivat erityisesti unelmat.  Minun käteeni osui Paulo Coelhon mietelauseopas, josta kirjoitin muistiin itselleni seuraavat mietelauseet:

"Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko"

"Ihmisen tulee tietää, että halutessaan jotain, hän ottaa riskin. Mutta juuri se tekee elämästä mielenkiintoisen"

Teen työtä, jossa puhun ja kuuntelen paljon. Välillä sitä ihan kaipaa hiljaisuutta. Hiljaisuuden retriitissä oli hyvä mahdollisuus siihen.

Tämä oli muutaman tunnin kestävä "pikaretriitti". Monesti hiljaisuuden retriitit ovat viikonlopun mittaisia.
Hassujakin ajatuksia tuli mieleeni. Mietin, mitähän ulkopuolinen ajattelisi, jos olisi nähnyt meidän hiljaisen joukkomme syömässä. Eikö noilla ihmisillä ole mitään sanottavaa toisilleen? Onpa outoa porukkaa. Ulkona hitaasti kävellessä ja luontoa kaikille aisteilla aistien saimme pitkiä katseita ohikulkijoilta. Mielessä kävi ajatus, että mitähän nuokin ohikulkijat ajattelevat meidän tekevän. Hihhuleita liikkeellä? Tämäkin oli tärkeä havainto itselle. Kuinka helposti sitä ajattelee, että mitähän joku toinen ajattelee minusta / meistä.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kotoliving ja Huili ne yhteen soppii!


Eilen ilmestyi ensimmäinen yhdistynyt Kotoliving + Huili - lehti. Kotolivingiä ole lukenut sen historian alusta alkaen ja Huili on minua kiinnostanut, mutten ole sitä meille tullut tilanneeksi. Lehti on kääntölehti, jossa puolet on Huilia ja puolet Kotolivingiä. Lehdissä jaetaan samanlainen arvomaailma ja aihepiirit täydentävät toisiaan.

Huili -lehden teemoja tässä kesänumerossa ovat Suomen pienet jäätelötehtaat, karavaanarit, vesivessat  ja kesän parhaat matkavinkit Hämeenlinnaan ja Raumalle. Lisäksi pohditaan, miksi autoista kirjoitetaan niin paljon? Onko se palvelujournalismia vai ilmoitusalusta automainoksille? Minä olen välillä miettinyt ihan samaa ja muistan kerran lopettaneeni Kodin Kuvalehden tilauksen, kun siinä oli useammassa numerossa peräkkäin pelkkiä autoja, perheautoja ja autoilevia perheitä.
Tämän numeron osalta tykkäsin enemmän Huilin annista. Minuun teki vaikutuksen Anssi Kelasta kertonut juttu. Laulaja Anssi Kela kertoo siitä, miten hän on muuttanut elämäänsä ympäristön vuoksi. Vuonna 1998 hänestä tuli kasvissyöjä, vuonna 2005 pyöräilijä (autolla liikkuminen on viimeinen vaihtoehto hänelle. Ihan mahtava ajatus, voin kun näin ajattelisi moni muukin!), vuonna 2007 hän luki kirjan "Ilmastonmuutos" ja sen kirjan lukeminen sai hänet kyseenalaistamaan oman elämäntyylinsä. Anssi Kela alkoi miettiä, mistä hän voisi luopua omassa elämässä. Vuonna 2008 Anssi Kela päätti luopua kilpa-autoilusta, koska hänestä tuntui ristiriitaiselta puhua vihreistä arvoista ja ajaa samalla formulaa (ja kyllähän se onkin ristiriitaista). Vuonna 2013 Anssi Kela julkaisi YouTubessa videobloggauksen, jonka aiheena oli ilmastonmuutos ja tänä vuonna Kela järjestää ilmastonmuutosaiheisia tilaisuuksia. Täytyy sanoa, että luettuani tuon jutun Anssi Kelan pisteet nousivat hyvin ylös! Ihan mahtavaa! Lisää julkkiksia tekemään ekotekoja!
Kotolivingissä saa inspiraatiota paperinvalmistukseen, kirjansidontaan, neulekaloihin ja kesäkalusteiden tuunaamiseen. Kotolivingissä oli kivoja kuvia ja sisustusjuttuja, mutta käsityöohjeet eivät tällä kertaa inspiroi minua mihinkään uuteen. En halua tehdä unisiepparia tai mikrokosmosta lasin sisälle enkä neuloa silakkaa. Lehdessä on sivuja, joista saisi tehtyä kauniita tauluja seinille. Hieman minua häiritsee englanninkieliset tekstit. Minusta olisi kivempaa laittaa seinälle taulu, jossa lukee ihan Koti eikä Home.

Innolla jään odottamaan, mitä jatkossa seuraa. Mitä kivaa lehtien yhdistyminen tuo tullessaan.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kesälomasuunnitelmia: Tallinna, Tartto ja Turku lasten kanssa

Kesälomasuunnitelmia pitäisi miettiä. Monina vuosina olemme tässä vaiheessa jo varanneet matkan ja hotellin. Tänä vuonna vasta nyt  alamme miettiä, että mitähän sitä kesälomalle tekisi. Me olemme harrastaneet lähiseutumatkailua ja kaupunkilomia kesäisin. Tutuksi ovat tulleet Tallinna, Tukholma, Pärnu, Kööpenhamina + Vejle ja Legoland. Alkuvuodesta haaveilin Lontoon tai Pariisin matkasta, mutta nyt näyttää siltä, että suuntaamme Tallinnaan jo ties kuinka monetta kertaa. Ja sieltä Tarttoon. Suomessa haluaisimme käydä Turussa.

Tallinna on aika mainio paikka lapsiperheelle. Aiemmilla Tallinnan reissuilla tutuksi ovat tulleet Eppingin torni, Lentosatama, Kalev spa vesipuisto ja Tallinnan eläintarha. Olemme käyneet myös AHHAA- tiedekeskuksen sivupisteessä Tallinnassa (nyt tätä paikkaa ei enää ole). Myös Energiakeskuksessa ja Kadriorgin puistossa olemme käyneet. Tänä kesänä voisi käydä Sky park- trampoliinikeskuksessa ja  televisiotornissa. Tallinnassa olisi myös Miia-Milla-Manda-museo. Nömmen seikkailupuisto olisi varmasti kiva paikka. Viime kesänä kävimme Pärnun lähellä Valgerannan seikkailupuistossa ja sitä paikkaa pojat muistelevat edelleen. Tallinnassa olemme yöpyneet useassa eri hotellissa, mutta varsinkin Viru-hotelli on jäänyt poikien mieleen. Erityisesti siksi että siellä oli kylpyamme ja myös siksi, että pojat tietävät että isäni on ollut rakentamassa sitä hotellia.

Tartto on meille ennestään tuntematon paikka. Erityisesti Tartossa houkuttelee Tiedekeskus AHHAA. Meillä on tapana kiertää aina joka paikassa tiedekeskukset. Pojat viihtyvät niissä valtavan hyvin ja usein ne ovat aikuisillekin mielekkäitä paikkoja. Tartossa olisi myös Aurakeskus vesipuisto. Lounakeskuksessa olisi sisäseikkailupuisto ja 4D elämyskino.Luulen, että nuo kaikki olisivat koko perheelle mukavia kohteita.

Turussa kiinnostaa Kupittaan seikkailupuisto. Yösijaksi haaveilen Sokos Hotel Caribiaa. Mietinnässä on joko Koiramäen lasten kaupunkikierros tai Turun linnan pikkuritarikierros. Kesäteatterissa menisi Ella & presidentti. Se viihdyttäisi varmasti koko perhettä. Turusta pääsisi kätevästi Naantaliin ja Väskin saarelle. Paluumatkalla voisi piipahtaa Salossa kuopuksen kummien luona.

Ja jotta tästä postauksesta tulisi 4T, niin lisätään vielä Tykkimäki. Sinne näyttää tulleen edellisen käynnin jälkeen uusi vesipuisto Aquapark ja Atreenalin seikkailupuisto. Tosin nuo vesipuiston liukumäet näyttävät juuri sellaisilta jotka minun on jätettävä väliin. Samoin itse asiassa suurin osa huvipuistolaitteista on sellaisia ettei minun pääni vaan kestä niitä.

Mikkelissä käydään joka kesä (ja muutenkin, koska siellä asuu äitini ja esikoisen kummi). Hämeenlinnan Hippaloilla ollaan käyty monena vuonna. Appivanhemmat asuvat Hämeenlinnassa.

Hyviä vinkkejä Tallinnaan ja Tartoon löytyy Matka mielessä - blogista. Turun linnan pikkuritarikierroksesta on kirjoittanut rva Kepponen Pikku Kepponen blogissa.

Olisiko kellään blogini lukijalla lisävinkkejä Tallinnan, Tarton tai Turun matkailuun? Missä kannattaisi käydä? Missä ei kannata käydä?

Harrastetaanko teillä kaupunki- vai rantalomailua? Miten valitsette matkakohteenne? Missä aiotte käydä tulevana kesänä?

ps. kirjoitan vielä myöhemmin postauksen lähiseudun (= pääkaupunkiseutu) retkikohteista. Minulla on lähes yhtä pitkä kesäloma kuin pojillakin eli meillä on aikaa tulevana kesänä viettää sekä retkipäiviä että kotipäiviä.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Elämän uusia tuulia


Olen jo useaan kertaan maininnut tässä blogissa, että elämässäni on menossa muutosvaihe. Myös blogin nimi Taikasaappaat - viittaa siihen. Tänä keväänä olen tarvinnut jalkaani Taikasaappaat. Paljon uskoa itseeni ja unelmiini.

Olen irtisanonut itseni. Näinä aikoina kun yksi jos toinenkin firma joutuu käymään läpi yt- neuvottelut ja ihmisiä joutuu irtisanotuksi,  minä menen ja irtisanon itseni vakituisesta työsuhteesta.


Tervetuloa elämän uudet tuulet. Ne, joista jotain suuntaviivaa jo tiedän. Ne, joista en mitään vielä tiedä.  Nekin, jotka jännittää ja pelottaa. Olen valmis saamaan elämääni jotain uutta.

Hei hei vakityö, säännöllinen kuukausipalkka, palkalliset kesälomat ja kivat työkaverit. Hei hei aikaiset aamuherätykset, stressaava tilastointi, kellokortti ja tehokkuuspakko. Tervetuloa lyhyemmät työpäivät ja monipuoliset työkuviot. Tervetuloa yrittäjyys.

Virallinen viimeinen työpäiväni on 31.7. Käytännössä viimeinen työpäiväni nykyisessä työssäni on 10.6. eli pidän kaikki lomat pois. Minulla on edessä piiitkä kesäloma. 

Mitä minä teen jatkossa? Palaan entisen "intohimoni" pariin eli ohjaamaan perheliikuntatunteja (vauvajumppaa, taaperotunteja, sisarusryhmiä). Olen kehittänyt perhe-elämään liittyviä ratkaisukeskeisiä ja voimaannuttavia kursseja kuten "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja "Voimavaroja vanhemmuuteen".  Näitä tulen ohjaamaan eri puolilla pääkaupunkiseutua esim. aikuisopistoissa. Lisäksi tulen ohjaamaan vauvahierontakursseja. (aikaisemmin keväällä valmistuin vauvahieronnan ohjaajaksi)
Kunhan kesällä valmistun aarrekarttaohjaajaksi, voin vetää myös erilaisia aarrekarttakursseja. Tulen tekemään myös nykyisen työni kaltaista työtä, mutta yksityisesti. Autan perheitä voimaantumaan vanhemmuudessa ja löytämään ratkaisuja erilaisiin elämäntilanteisiin ja pääsemään eteenpäin. Yksi erikoisosaamiseni liittyy lasten uniasioihin. Nykyiseen työhöni on liittynyt unikouluohjaukset ja uniluennot ja näitä teen myös jatkossa, tosin yksityisesti ensi syksystä alkaen. Ja kunhan pääsen vauhtiin, tarkoituksenani on myös tehdä nettipohjaisia "vanhemmuusvalmennuksia". Kaikki kun eivät pääse livekursseille joko omien aikataulujen tai välimatkan takia, niin haluan tarjota heillekin jotain.

Minulla on kesken koulutus Ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Kunhan valmistun sieltä, minua kiinnostaa erityisesti vanhemmuuscoaching.  Käyn myös mindfulness kurssia ja tavoitteena on hakea myöhemmin ohjaajakoulutukseen. Uskon, että näistä kaikesta saan muodostettua sellaisen paketin, että voin sanoa tekeväni unelmaduuniani. Pääsen yhdistämään erilaisia osaamisalueitani luovasti enkä ole sidottu virkatyöaikaan. Rahaa tulen saamaan syksyllä luultavasti vähemmän kuin nyt, mutta se on sivuseikka. Pärjäämme kyllä.

Minun kohdallani nämä valinnat liittyvät arvoihini. Haluan, että minulla on aikaa ja jaksamista perheelle. En halua käyttää koko parasta hereillä olo aikaani työntekoon. Haluan, että minulla riittää voimavaroja myös muuhunkin kuin työntekoon. Olen jo vuosia tehnyt lyhennettyä työaikaa, 30 viikkotuntia töitä. Olen downshiftannut. Heinäkuun lopussa loppuu minun lakisääteinen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen eikä esimieheni ollut valmis jatkamaan lyhennettyä työaikaa. En miettinyt kertaakaan sitä, että palaisin täyteen työaikaan. Aloin saman tien visioida uutta, miettiä, pohtia, "tuotteistaa" osaamistani. Olen pitkin kevättä tarjonnut ammattitaitoani monille eri työnantajille. Se on vaatinut paljon aikaa, paljon rohkeutta. Paljon uskoa itseeni ja osaamiseeni. Välillä pelottaa vieläkin mihin olen hyppäämässä. Mutta uskon, että Taikasaappaat kuljettavat minua tielläni kohti uutta.

Haluan ensi syksynä sanoa, että tykkään työstäni tosi paljon. Että teen unelmieni duunia. Jotta aamulla olisi kiva herätä tulevaan työpäivään eikä ajatukset suuntaisi koko ajan vapaapäivään, viikonloppuun tai loman odottamiseen. Haluaisin voida sanoa, että teen työtä, josta nautin ja joka ei edes tunnu työltä.

Aion ensi syksynä myös sauvakävellä, blogata, lukea paljon hyviä kirjoja, leipoa sämpylöitä, tehdä käsitöitä ja nauttia myös siitä ettei joka aamu tarvitse lähteä klo 7.00 kohti työpaikkaa, satoi tai paistoi. Meillä on mies hoitanut lasten aamutoimet kaikki ne vuodet, jotka olen ollut töissä kotiäitiyteni jälkeen. Nyt tuntuu ihanalta ajatukselta, että voin laittaa pojille aamupalan ja laittaa heidät matkaan koulutielle. Ja olla monina iltapäivinä myös kotona vastassa kun he saapuvat kotiin.

Mitä ajattelet? Rohkeaa vai täysin hullua? Päätöntä touhua ilman järjen häivääkään? Suurin osa tutuistani on sanonut, että "wau, hienoa ja rohkeaa". Toki on sitten niitäkin, jotka miettivät, mistä saan tuloni ja miten uskallan lähteä vakituisesta työsuhteesta. Itse tiedän, että tämä ratkaisu on oikein. Tunnen suurta helpotusta siitä että kesäkuun 10. päivä voin sulkea työpaikkani oven. Sinne jää joukko ihania työkavereita, mutta oman ammatillisen kehittymisen suhteen on aika suunnata kohti uutta. Mikään ei estä minua palaamasta parin vuoden päästä takaisin kuntatyönantajalle, mutta nyt halua kokeilla siipiäni ja taikasaappaita!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Porvoossa


Kevään toistaiseksi lämpimin päivä vietetty Porvoossa kässäkerholaisten kanssa. Mukulakivikatuja, ihania pikku putiikkeja, feta-lohisalaattia, mustikkajäätelöä, kirppiskierroksia, vanhoja kauniita taloja. Aivan kuin toinen maailma.


Riimikko on yksi suosikkiliikkeeni Porvoossa. Tänään toivoin löytäväni vauvalahjan kummityttöni pikkuveljelle, joka syntyi eilen, poika otti vähän varaslähdön tähän maailmaan. Mielessä oli Mailegin merirosvohelistin, mutta sitä en Riimikosta löytänyt. Paljon ihania laadukkaita leluja ja palejä siellä kyllä on.



Harmikseni Teeteen liike ei ollut tänään auki. Eilen siellä oli hullunhalvat päivät. Olin myös haaveillut, että olisin päässyt käymään Kretuliini- sisustusliikkeessä. Olen kuullut, että siellä olisi suuri valikoima Ricen tuotteita. Ja niistä tykkään tosi paljon. Mutta sekin oli tänään kiinni. Harmi.


Mukava päivä! Ja ihan mahtavaa kun vihdoinkin taitaa tulla kesä!
 
ps. Kässäkerhossa olen käynyt syyskuusta alkaen. Kokoonnumme kerran kuussa Korson asemalla. Seuraavan kerran kässäilemme kesäkuussa, toivottavasti sää suosii ja pääsemme kerhoilemaan ulkona.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Rosen-terapiassa

Vuoden alussa mietin, mitä haluan tehdä ja kokea tänä vuonna. Listasin itselleni neljä asiaa: Haluan aloittaa sauvakävelyn, käydä Rosen-terapiassa, maistaa Fafa'sin falafeleja ja käydä katsomassa stand up- komiikkaa.

Kävelysauvat ostin itselleni keski-ikäistymisen kunniaksi ja siitä alkaen olen käynyt lenkeillä. Rosen-terapiaa kokeilin ensimmäisen kerran muutama päivä sitten.

Rosen-menetelmä on fysioterapeutti Marion Rosenin kehittämä hoitomuoto lihasjännitysten laukaisemiseksi. Rosen-menetelmä on kehoterapiaa, jossa terapeutti koskettelemalla etsii mielen tuottamia kipupisteitä, lihasjännityksiä. Terapeutti pyrkii kehoa koskettelemalla saamaan tunnepatoumat pintaan.

Perusajatuksena on se, että mieli unohtaa, mutta keho muistaa. Haavoittava tunnekokemus voi patoutua lihaksiin ja jättää kehoon pysyviä jälkiä.

Olin ensin hoitopöydällä vatsallani, Rosen-terapeutti kosketteli selkääni, hartioita, niskaa, jalkoja. Samalla kerroin itsestäni. Hän kysyi kysymyksiä, joihin sain vastata tai olla vastaamatta. Käännyin selälleni ja terapeutti kosketteli rintakehääni, jalkoja, lantiota. Koskettelu oli tuntuvaa, mutta lempeää. Välillä hän kyseli, mitä tunnen kehossani.

Ällistyin, kuinka tarkasti terapeutti osasi kertoa minusta kehoni koskettelun avulla. Tuntui, että hän sanoi juuri sellaisia sanoja, jotka sopivat minuun tai jotka auttoivat minua saamaan pohdintaa liikkeelle.

Ajattelin etukäteen, että menen Rosen-terapiaan, jotta saan omaa aikaa, aikaa itselleni. Että saan rentouttavan hoidon. Nyt tuntuu, että olen aloittanut matkan kohti parempaa itsetuntemusta. Seuraava aika on varattu parin viikon päähän.


ps. tämä postaus on kuvitettu oman puutarhamme kukkakuvilla.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kuvia lastenhuoneista (osa 3)


Kolmas kuvasarja lastenhuoneistamme. Esikoiseen huoneen sänky. Pojilla oli pitkään käytössä Roope-Riikan kerrossänky, josta sitten saimme kaksi sänkyä. Kätevää.


Tämä Ricen kori on yksi mun suosikeista. Niin kaunis. Korissa on junaradan osia.

Kuopuksen huoneessa on kaksi isoa Jaffa-tyynyä ja minun vanha keinutuolini, jossa istuu robotti.



Kuopuksen koulupöytä on löytö Kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta. Mies kunnosti pöydän ja kuopus halusi siitä kirkkaanpunaisen. Myös hänen koulutuolinsa on Kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta roudattu kotiin. Sekin on miehen kunnostama ja punainen. Ja tämä kuva on täydellinen lavastus eli pöytä on tyhjennetty kaikesta epämääräisestä sälästä, jota sinne kerääntyy. Kirjoista, papereista, piirustuksista, pääsiäismunien yllätyksistä jne. Läksyjä kumpikaan poika ei tee koulupöytänsä ääressä, vaan olohuoneen lattialla.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Muutama kirppislöytö

Olen taas kierrellyt kirppareilla. Se on mun yksi rakas harrastus.


Pojille löytyi kirjoja. Sudenpentujen sanasolmuja - kirjassa on anagrammeja, sana- ja kuva-arvoituksia, piilosanoja, pelejä ja ristikoita. Juuri sellaisia asioita, joista varsinkin esikoinen on kiinnostunut. Vakoilijan käsikirjasta löytyy tietoa esimerkiksi salaisten viestin välittämisestä, näkymättömästä musteesta ja vakoojan kielestä. Nämä on ostettu Kierrätyskeskuksesta Koivukylästä ja maksoivat euron kappale.


Pantleyn kirja "The no-cry sleep solution for toddlers and preschoolers"  ei ole meillä enää ajankohtainen. Pojat nukahtavat helposti ja nukkuvat hyvin (heräävät vain aika aikaisin, mutta sille ei taida voida mitään...). Uskon kirjasta olevan hyötyä minulle työkuvioissani. Kirja on ostettu Villa Lyhdystä Rekolasta ja hintaa sillä oli 3 euroa.


Småfolkin karhukuvioinen paita 122/128 cm. Hintaa 4.5 euroa. Tämän olen ostanut jo aikaisemmin, mutta sen verran harvoin löydän enää pojille kivoja vaatteita, joten halusin kuvata tämän. Tämä on ostettu Keravalta Pikku Piiperosta.


Vielä Noitatanssi-peli. Tämä on ostettu Kierrätyskeskuksesta Koivukylästä. Hintaa pelillä 3.5 euroa. Vielä ei olla ehditty peliä kokeilla, mutta muistelen yhden ystäväni kehuneen tätä peliä.

Veimme Kierrätyskeskukseen kaksi isoa kassillista tavaraa ja meille takaisin tuli vain muutama kirja ja peli. Aika hyvä suhdeluku. Paljon enemmän tavaraa pois kuin tilalle.