torstai 31. heinäkuuta 2014

Liiketoimintasuunnitelmaa


Meikäläinen on tässä kirjoitellut liiketoimintasuunnitelmaa. Oma liikeidea on ollut jo pitkään selvillä, samoin tunnistan omat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Olen tuotteistanut osaamistani. Sitten meneekin jo hankalammaksi. Markkinat ja kilpailijat. Kirjanpito ja talouden suunnittelu. Ei ihan mun vahvuuksia. Mutta homma etenee. Yrityksen nimeä olen pyöritellyt pitkin kesää. Täytyy myöntää, että Taikasaappaat - nimikin tuli tsekattua, mutta totesin sen olevan jo salolaiselle kenkäliikkeellä. Ja ehkä se sopiikin paremmin kenkäliikkeen nimeksi kuin nimeksi yritykselle, joka tarjoaa vanhemmuutta tukevia palveluja.

Mitä minun yritykseni tarjoaa? Kotikäyntejä vanhemmuuden tukemiseksi, unikouluohjauksia sekä kotikäynteinä että puhelinohjauksina, uniluentoja lapsiperheille ja alan ammattilaisille, erilaisia vanhemmuutta tukevia kursseja (esim. Myönteisiä keinoja kasvatukseen ja Voimavaroja vanhemmuuteen), ratkaisukeskeistä valmennusta, vauvahierontakursseja, aarrekarttakursseja  ja erilaisia koulutuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Näitä ammattilaisille suunnattuja koulutuksia tulen tarjoamaan kahden yrittäjätuttavani kanssa. Lisäksi ohjaan erilaisia lasten / lasten ja vanhempien liikuntaryhmiä kahdelle eri taholle. Toinen taho, jolle ohjaan liikuntaryhmiä on Vipeltävä Siili. Kyseessä on uusi yritys ja nettisivut avautuivat ihan juuri. Ohjaan Vipeltävässä Siilissä tiistaisin ja keskiviikkoisin vauvajumppaa ja taaperotunteja. Vipeltävän Siilin tunteja on Länsi-Helsingissä (Haaga, Huopalahti ja Ruskeasuo). 

Vanhemmuuskursseja tulee olemaan neljässä eri kansalais/työväen/aikuisopistossa täällä pääkaupunkiseudulla / lähikunnissa. Luultavasti linkkaan nekin jossain vaiheessa myös tänne blogiin.

Laskelmia en osaa tehdä yhtään. Rahoituslaskelma, kannattavuuslaskelma, myyntilaskelma...WHAT?  Onneksi minulla on yrittäjäystäviä, joilta olen saanut jo paljon apua. Nyt tiedän, mikä on alv-tili, että pankista saa viitenumerolistan laskuja varten, tiedän mistä voi tilata käyntikortteja.  Nyt selvittelen mitä kautta kotisivut kannattaisi hankkia (vinkkejä?), mitä nettikuvia saa käyttää vapaasti (onko sellaisia?), missä kannattaisi mainostaa ja mistä hankin kirjanpitäjän. Paljon on mietittävää, mutta olen enemmän kuin innoissani! Huomaan, että vahvuuteni on ihmisten kohtaaminen ja työn tekeminen - ei maksuliikenteen tai kirjanpidon miettiminen.

Tänään on viimeinen päivä kun olen virallisesti Keravan kaupungin työntekijä. Viimeinen palkka tupsahti heinäkuun puolivälissä tilille. Seuraavasta palkasta ei vielä tietoa. Seuraavista menoista on kyllä tietoa, vaikka mitä ihania koulutuksia ja kursseja tulossa pitkin syksyä.

Koko kesän olen nauttinut siitä että olen lomalla. Nyt on vähitellen tullut olo, että on ihanaa palata töiden pariin elokuun loppupuolella. Vanhaa työtä ei ole ikävä, odotan uusia tuulia jo innolla.

Itsellä on valtavan suuri luotto tulevaisuuteen. Elämä kantaa ja uskon, että ne asiakkaat löytävät palveluni, keiden kuuluukin ne löytää. Nyt eletään hetki pienemmillä tuloilla, mutta suuremmilla vapauksilla oman elämän suhteen.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ole itseäsi varten


Olen lukenut Rick Hansonin kirjaa Kehitä buddhan aivot. 52 helppoa harjoitusta. Heti ensimmäinen luku pysäytti. Ole itseäsi varten. Monille tämä on vaikeampaa kuin miltä kuulostaa. Meistä monet on kasvatettu ajattelemaan, ettei omalla itsellä ole niin suurta merkitystä kuin muilla.


Kuvittele, millaista on olla hyvä ystävä jollekin toiselle ihmiselle. Mieti sitten, olenko minä sellainen ystävä itselleni?

Minä en ainakaan ole ollut. Olen ollut aivan liian ankara itselleni. Olen vaatinut itseltäni paljon, pitänyt itseäni puutteellisena ja vähätellyt sitä, mitä saan aikaan. Edelĺeenkin näin tapahtuu. En aina huomaa niitä 20 asiaa, jotka olen saanut aikaiseksi. Huomaan sen yhden, joka jäi tekemättä. Välillä soimaan ja sätin itseäni mielessäni niin paljon etten kenellekään muulle tekisi samoin. Mutta omalle itselleni teen. Tällä hetkellä sentään tiedostan tämän asian, on myös ollut elämän vaiheita etten ole tajunnut tätä ollenkaan.


Rick Hanson pyytää jokaista kysymään itseltään useaan kertaan päivän mittaan: "Olenko nyt itseni puolella? Pyrinkö toimimaan oman etuni mukaisesti?" Hyviä tilanteita näille kysymyksille ovat esimerkiksi kun itsellä on paha olla tai kun joku painostaa itseä tekemään jotain. Itseltään voi kysyä: "Mitä nyt olisi parasta tehdä, kun olen itseni puolella?". Ja tehdä sitten se niin hyvin kuin osaa.

Itseä varten oleminen tarkoittaa sitä, että välittää itsestään. Kun pitää hyvää huolta itsestään, on myös enemmän annettavaa toisille.

Kiitos Rick Hanson kun taas palautit mieleeni nämä asiat. Olen itseäni varten. Olen omalla puolellani. Pidän huolta itsestäni.

ps. kuvat ovat  Tartosta

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Päivän mindfulness - harjoitus



Tämän kesäpäiviin sopivan mindfulness-harjoituksen löysin kirjasta "Lapsen ja nuoren mieli":

Keskity pilveen meditaatio

Tämä on hyvä harjoitus kesäisiin auringonotto tai loikoiluhetkiin. Valitse pilvi taivaalta, johon keskityt täysin seuraavien muutaman minuutin ajaksi. Hengitä rauhallisesti ja syvään sisään. Uloshengityksellä puhalla kohti pilveä. Toista muutama kerta ja voit huomata miten hengityksellä muutat pilven muotoa. Hengitä ja keskity pilveen kunnes se on kadonnut kokonaan tai sitä ei enää tunnista samaksi pilveksi. Voit opettaa tämän "taikatempun" myös lapsillesi.


Mukavia kiireettömiä kesäpäiviä sinulle lukijani! Läsnäoloa, tilanteessa elämistä, rauhoittumista! 

ps. suosikkikukkani syysleimu on aloittanut kukintansa. 



sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Lapsiperheen Tartto


Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki. Se on Viron vanhin ja Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Tartto on kaunis ja sympaattinen. Siellä on mukava rauhallinen tunnelma, kauniita vanhoja rakennuksia ja kivoja lapsiperhekohteita. Tässä kootusti meidän perheen vinkkejä Tarton matkalle. Matkailijoina siis äiti, isä ja pojat 11 v ja kohta 9 v.



Matka Tarttoon ja majoittuminen:

Tarttoon pääsee Suomesta lentäen tai Tallinnasta bussilla, junalla tai omalla autolla. Me matkustimme bussilla Tallinnasta. Matka-aika oli n. 2.5 tuntia. Bussit ovat nykyaikaisia ja hyvin ilmastoituja eikä mitään neuvostoaikaisia rotiskoja. Matkoja on vähän eri hintaisia, me matkasimme 6 euron vuoroilla. Eli halpaa matkantekoa.

Meillä oli yösijana Hotelli Tartu. Hotelli oli sijainniltaan tosi hyvä, aivan keskustassa, bussiaseman vieressä. Ahhaa-tiedekeskus näkyi hotellimme ikkunasta, joten sinne oli tosi lyhyt kävelymatka. Muutenkin kaikki oleellinen oli kävelymatkan päässä. Lõunakeskus oli ainut paikka, johon menimme bussilla ja sinnekin kulki ilmaisbussi - aivan hotellimme vierestä. Perhehuone oli tilava. Aamupala ei ollut niin runsas kuin monissa muissa hotelleissa, mutta kyllä me mahat täpötäyteen saimme. Dorpat hotelli on aivan lähellä Tartu-hotellia. Toki Tartossa on paljon muitakin hotelleja, hostelleja ja majataloja.

Lapsiperheiden matkakohteita:


Ahhaa-tiedeskus lienee Tarton suurin vetonaula lapsiperheille. Siellä oli paljon toiminnallisia juttuja, joissa itse pääsi kokeilemaan ja tekemään. Oli ajosimulaattoria, vesileikkejä, muistitestiä, peililabyrinttiä, sijoituspeliä, maanalaista seikkailua. Luonnonsalissa pystyi seuraamaan muurahaisten elämää ja vastakuoriutuneita tipuja. Siellä oli myös iso akvaario. Tiedekeskuksessa on myös tiedeteatteriesityksiä ja planetaario.


Ahhaa-tiedekeskuksen lippu on koko päivän voimassa. Sinne voi mennä uudelleen samana päivänä. Mekin kävimme välillä syömässä hotellilla ja mies ja pojat lähtivät vielä uudelleen tiedekeskukseen minun suunnatessa Lelumuseoon. Tiedekeskus on kiva kohde, johon kannattaa varata aikaa useampi tunti.


Vastaavanlaisissa paikoissa olemme käyneet aiemminkin. Tutuksi ovat tulleet Södertäljessa Tukholman lähellä oleva Tom Tits Experiment, Kööpenhaminassa oleva Experimentarium ja tietenkin kotikaupunkimme Heureka.


Batuudikeskus Up on trampoliinikeskus, jossa on trampoliinien lisäksi kiipeilypaikkoja, pomppulinna ja muutama peli. Poikia viehätti se, että sai luvan kanssa pomppia trampalta toiselle ja myös seinillä oleville trampoille ja paikassa oli myös volttimonttu, johon sai tehdä voltteja / muuten vain hyppiä sinne. Suomessa hoplopeissa yms. on kielletty kaikki tramppatemput ja tämä on välillä pänninyt poikia. Tunnin pomppiminen maksoi 2.5 euroa, kolmen tunnin lipun olisi saanut 6 eurolla ja koko päivän pomput olisi saanut 8 eurolla.



Lelumuseossa kävin itsekseni. Mies ja pojat halusivat mennä vielä uudelleen Ahhaa-tiedekeskukseen ja minä kävelin vanhan kaupungin läpi lelumuseoon. Lelumuseossa oli esillä leluja "aikojen alusta" tähän päivään saakka. Oli nukkeja, nalleja, autoja, lentokoneita, junia. Ulkona oli pieni leikkialue ja myös sisätiloissa vintillä oli leikkialue, jossa voi pukeutua rooliasuihin, leikkiä leluilla tai vaikkapa esittää nukketeatteria. Oli ehkä hyvä, että menin lelumuseoon itsekseni, luulen ettei tämä kohde olisi osunut poikien suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin, vaikka kiva olikin. Pienemmille lapsille / lapsille, joita kiinnostaa tutkia ja katsoa vanhoja leluja, lelumuseo on varmasti kiva perhekohde.



Toomemäki oli kaunis. Istuin siellä puistonpenkillä ja mietin, että jos syksyn aikana tulee väsyneitä hetkiä, silloin kun on synkkää ja pimeää, silloin muistelen niitä hetkiä kun istuin täällä. Kun ympärillä oli kaikkea kaunista, sää mitä parhain ja oma mieli lepäsi. Lapsille Toomemäellä oli pieni leikkipuisto. Toomemäeltä on upeat näköalat ja goottilaistyylisen kirkon rauniotornit näyttivät hienoilta.



Lõunakeskuksessa on seikkailupuisto  ja Ahhaa-tiedekeskuksen 4D-elämyskino. Pojat kävivät molemmissa. Seikkailupuiston radat kulkivat kauppakeskuksen katonrajassa (sisätiloissa olevan luistelukentän yläpuolella). Tasoja oli kolme: helppo, keskitaso ja vaikea. Vaikea taso oli suunnattu yli 13-vuotiaille. Meidän 11 v esikko suoritti vaikeimmankin tason tosi näppärän tuntuisesti. Pienemmältä pojalta jäi vaikeimmasta tasosta menemättä kaksi radanpätkää, mutta muuten hänkin selvisi siitä hyvin. Lopussa oli pitkä vaijeriliuku yli koko luistelukentän (tämä oli lisämaksusta). Viime kesänä kävimme Pärnun lähellä Valgerannan seikkailupuistossa, jossa oli vastaavia ratoja, mutta ulkona. Myös Tartossa olisi ollut ulkoseikkailupuisto, mutta sinne emme nyt tällä reissulla ehtineet.


Lõunakeskukseen pääsee ilmaisbussilla, joka kulkee Tasku-kauppakeskuksen (ja Tartu- ja Dorpat-hotellien) vierestä noin puolen tunnin välein.


Kasvitieteellinen puutarha oli tosi kiva. Kyseessä on Baltian kasvitieteellisistä puutarhoista vanhin. Puutarhassa kasvaa yli 6000 eri lajia. Siellä oli polkuja, joiden varrella pystyi ihastelemaan kukkaloistoa. Pienemmille lapsille jo varmaan pelkkä puutarhassa kulkeminen on elämys, osa kukista kun on isompia kuin lapset itse ovat. Puistossa oli pieni leikkipuisto ja toki poikien piti kokeilla myös puiston muurille kiipeämistä ja sieltä pois tuloa (sitä en tiedä, kuinka sallittua tuo oli...). Ulkopuutarhassa liikkuminen on ilmaista, sisälle kasvihuoneisiin meno olisi maksanut. Me ei tällä kertaa ehditty sisälle. Minulle kasvitieteellinen puutarha oli yksi Tarton parhaimmista kohteista. Pojat nostivat Ahhaan, Batuudikeskuksen ja Lõunakeskuksen paremmiksi.


Leikkipuistoja:


Leikkipuistoja oli ainakin Kaubamajan vieressä, Toomemäellä ja Kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaubamajan vieressä ollut oli isoin, kasvitieteellisessä puutarhassa tosi pieni, mutta silti pojat saivat siellä aikaan ihan hyvät leikit. Tartossa on varmaan muitakin leikkipuistoja, mutta nuo ehdimme löytää meidän suht lyhyen visiittimme aikana.


Meidän perhe suosittelee Tartto-lomaa kaikille lapsiperheille! Aurakeskus vesipuisto jäi meiltä kokematta, koska se oli suljettu heinäkuussa. Muuten luultavasti kävimme ne kohteet, joissa lapsiperheet yleisimmin Tartossa käyvät. Toki fiilistelimme myös vanhaa kaupunkia ja kävelimme Emajoen rantaa. Oli niin kaunista ja niin kesäistä.


ps. ennen matkaa kannattaa lukea Mika Väyrysen kirjat Oranssi polkupyörä ja Hopeinen aarrearkku.

Myös edellisessä postauksessa on kuvia Tartosta.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Terveisiä Virosta!



Meillä on takana onnistunut reissu Tallinnaan ja Tarttoon. Tallinna on meille jo kovin tuttu, mutta aina sieltä löytyy jotain uutta. Tämän kertainen kohteemme oli Sky park - trampoliinikeskus. Tallinnasta jatkoimme bussilla Tarttoon. Tartto oli juuri niin ihana, sympaattinen ja tunnelmallinen kuin olin etukäteen kuullutkin. Ja kuinka paljon siellä onkaan kivoja kohteita lapsiperheille. Näistä teen vielä ihan oman postauksen.



Nyt on taas paluu lomalaisen arkeen. Laukkujen purkamista, pyykkien pesemistä, kukkien kastelua, lehtien ja sähköpostien lukemista. Helteiset säät ovat vähän kohdelleet pihakukkiamme kaltoin. Tänään pyörii sadettaja pihallamme.



Aktiivisen loman jälkeen on aika olla seuraava lomaviikko kotona. Tehdä ehkä pieniä retkiä lähiseudulle. Nyt on tämän kesän pidemmät reissut tehty ja niistä jää taas mahtavia muistoja mieliin ja kuviin.


Olin reissumme ajan (4 päivää) nettipimennossa, ihan tietoisesti. Päätin etten ota läppäriä mukaan enkä lue myöskään kännykkäni kautta sähköpostia, facebookia tai blogeja. Täytyy myöntää että ihan en neljää päivää ollut nettipaastossa. Torstai-iltana kävin hotellihuoneen koneelta katsomassa että onko ajastamani postaus tullut blogiini. Oli se tullut. Huomasin, että kahtena ekana päivänä oli kova hinku päästä nettiin. Aika karua huomata kuinka riippuvainen ihminen onkaan netistä.

Perusteellinen Tartto - postaus tulossa lähipäivinä. Luin matkan aikana myös havahduttavan kirjan, Sydänmagneetin. Siitäkin postailen kunhan ehdin jäsentää ajatuksiani kirjan suhteen.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Ole positiivinen!


Sain vihdoinkin tehtyä asian, joka on ollut jo vuosia to do - listalla. Heitin pois sosionomiopintojeni muistiinpanot. Niitä oli useampi mapillinen. Opinnoista on jo aikaa, valmistuin jouluna 1996. Olen minä niitä aika pitkään kyllä marinoinut. Ei enää kovin ajankohtaiselta tunnu vaikkapa vuoden 1994 ravitsemussuositukset eikä lastensuojelulaki 1980- 1990-luvuilta. Aika on mennyt eteenpäin paljon.


Mutta kyllä minä jotain ihan hauskaakin löysin käydessäni läpi monistenippuja. Olin käsin kirjoittanut paperiin näin:

Ole positiivinen!

Sano itsellesi joka aamu:

* tästä päivästä tulee hyvä
* selviän paremmin kuin luulen
* mikään ei parane huolestumalla
* en voi tehdä enempää kuin parhaani
* aina löytyy jotain ilon aihetta
* tänään teen jonkun iloiseksi
* elämä on ihanaa

Alla luki ryhmänohjaajani nimi. Hän oli ilmeisesti jaellut näitä elämänohjeiksi uusille opiskelijoille. Ja ihan hyviä ohjeita, eikö vain?

ps. jos joku muistelee, että olen maininnut olevani toimintaterapeutti, niin olen myös sitä. Ensin opiskelin sosionomiksi ja muutaman työvuoden jälkeen kutsuivat amk - opinnot uudelleen ja opiskelin toimintaterapeutiksi

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Jenniemilia: Rakastan, siis olen



Luin Jenniemilian kirjan Rakastan, siis olen. Kirja kertoo elämän tärkeimmästä ihmissuhteesta - suhteesta omaan itseen. Itsensä rakastaminen on sitä, että antaa itsensä olla juuri sellainen kuin on. Kun lakkaa tappelemasta omia ajatuksiaan ja tunteitaan vastaan, vapauttaa energiaa, josta käsin todellinen muutos on mahdollinen. Koko keho ja olemus korjaavat itsensä aivan luonnostaan, kun niille antaa riittävästi tilaa. Elämän tarkoitus ei ole tehdä, saada aikaan ja saavuttaa jotakin arvokasta. Syvin tarkoitus on löytää ja luoda todeksi se, kuka todella on ja mitä elämään tuo oman olemisen kautta.

Kirja avaa itsetutkiskeluprosessia tekstien ja harjoitusten avulla. Päivittäisten harjoitusten avulla lukijaa johdatetaan kohti itsensä rakastamista ja elämänvoimaa. Kun palauttaa yhteyden omaan sisimpäänsä, avaa maailman, jossa kaikki on mahdollista juuri nyt. Kirja auttaa näkemään todellisia tarpeita ja tavoitteita joista käsin voi elää itsensä näköistä, täyttä elämää. Elämää, joka kumpuaa rakkaudesta käsin, ei peloista käsin.

Kirjassa on hengitysharjoituksia, kiitoskirjettä itselle, aarrekarttaa, omien puolustusmekanismien ja pakokeinojen kartoittamista, omien ajatusten kyseenalaistamista, kiitollisuuspäiväkirjaa, omien syvimpien tarpeiden kirjaamista, elämäntarinan kirjoittamista. Paljon erilaisia harjoituksia oman todellisen itsen löytämiseksi. Harjoituksia on viidelle viikolle, eri teemoilla. Teemoja ovat esimerkiksi sisäänpäin kääntyminen (työkaluna hengitys), haasteiden tunnistaminen (työkaluna salliminen) ja näkyväksi tuleminen (työkaluna kyseenalaistaminen).

Kirja osui ja upposi. Kolahti kovaa. Kirjassa on juuri niitä teemoja, joita olen pohtinut viimeisten vuosien (erityisesti viimeisten kuukausien) aikana. Luin kirjan aika lailla läpilukaisuna, en vielä alkanut paneutua tehtäviin. En vielä, sillä olen ilmoittautunut syyskuussa alkavalle Jenniemilian Rakkauskurssille, jossa pääsen syvemmin tutustumaan kirjan teemoihin ja pääsen myös keskustelemaan niistä ryhmässä.

Suosittelen kirjaa. Varsinkin jos olet valmis menemään vähän syvemmälle itsetutkiskelussasi ja kohtaamaan omia pelkojasi, haavojasi  ja varjojasi. Omia haasteita on helpompi paeta kuin kohdata. Totuus on kuitenkin se, että niistä voi päästä yli vain kohtaamalla ne. Siihen tämä kirja antaa paljon ajatuksia ja työkaluja.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Muutama päivä Mikkelissä


Vietimme muutaman päivän Mikkelissä, minun kotiseudullani. Tosin nyt olen asunut jo pääkaupunkiseudulla enemmän kuin puolet elämästäni. Silti Mikkeli on minun sydämessäni aina. Tuo minulle vähän pieni kaupunki, jossa "ei ole mitään". Siltä se teininä tuntui. Edelleenkään en tiedä, mitä turistit Mikkelissä tekevät, moni sanoo Mikkelin olevan "kiva kesäkaupunki". Mietin, missä turistit Mikkelissä käyvät? Ehkä torilla, Naisvuorella, Kenkäverossa, lapsiperheet Visulahdessa. (jos olet ollut turistina Mikkelissä, kerro ihmeessä missä olet käynyt). Nyt tänä viikonloppuna Mikkeli on täynnä eloa ja kuhinaa, siellä on St Michel - ravit. Me tulimme ihmismassoja pakoon takaisin kotiin. Mikkeli on kyllä kohottanut päätään, keskustaan on tullut kaksi kauppakeskusta, joiden myötä Mikkelin palvelutarjonta on lisääntynyt paljon. Mikkeliin suunnitellaan Heurekan toista pistettä ja Asuntomessut ovat Mikkelissä vuonna 2017. Mikkelistä selkeästi puuttuu talvikohde lapsiperheille ja siihen tuo Heureka olisi oiva vetonaula.


Mikkelin reissu oli aika perussettiä. Uimarantaa, leikkipuistoja. Minä kiertelin kirppareita läpi ja luin. Torstaina kävimme äitini mökillä Juvalla. Ja taas tuli mieleeni se, miksen ole erityisesti mökki-ihminen. Voi sitä paarmojen, itikoiden ja muurahaisten määrää. Eilen kävimme tivolissa, joka oli parkkeerannut Kirkkopuistoon. Tivoli Seiterän ranneke oli aika hintava (30 euroa / ranneke), mutta kun pojat ovat yli 120 senttisiä molemmat ja uskaltavat mennä laitteisiin yksin / kaksin eikä aikuiset tarvitse enää omia rannekkeita / lippuja, niin ehkä hinta tuli saatua takaisin. Kävimme tivolissa päivällä ja illasta vielä uudelleen ja pojat kävivät Vekkulankin varmaan 10 kertaa läpi, joten ehkä se oli sen arvoista.


Esikoinen sai vielä muutaman synttärilahjan Mikkelistä, kummi oli ostanut Neropatin päiväkirjat sarjaan seuraavan kirjan ja äitini antoi rahaa, jolla kävimme ostamassa kovakantisen akkarin ja 3D-palapelin. Noista 3D-palapeleistä esikoinen tykkää tosi paljon. Mutta olipa sellainen haastava löytää Mikkelistä. Onneksi lopulta löytyi, pienestä kirjakaupasta (K.Räihä nimisestä). Sitä ennen olimme kiertäneet läpi kaikki anttilatprismatscitymarketitbrlelut.

Kotipäivät reissujen jälkeen ovat aina puuhaa täynnä. Nyt ei onneksi ole niin paljon tekemistä kuin Turun reissun jälkeen. Nyt on mansikat pakastettu, matot pesty, terassin laudoitus maalattu uudelleen ja marjapensaiden alukset kitketty. Nyt voi ehkä keskittyä oleiluunkin. Kunhan kukat on kasteltu ja nypitty, laukut tyhjennetty, pyykit pesty. Kunhan kirjastoon on palautettu erääntyvät kirjat ja haettu varaukset ja luettu postit. Päästy taas kiinni myös nettimaailmaan.


ps. Mikkelissä luin Jenniemilian kirjan "Rakastan, siis olen". Kirjan alla oleva vanha peitto on kirpparilöytö Mikkelin Fida-kirpparilta. Kirjasta on tulossa oma postaus lähipäivinä.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ekstrovertit ja introvertit

Tähän postaukseen minut innoitti Janne Viljamaan kirja Kuka täällä oikein määrää. Lapsiperheen kasvatuskirja. Kirjassa on luku introverteista ja ekstroverteista ihmisistä, temperamenteista. Vaikka olen aiemminkin lukenut näistä asioista, sain ahaa-elämyksen liittyen omiin lapsiini.

Synnynnäinen temperamentti selittää ihmisten välisiä luonne-eroja. Ihmiset jakaantuvat temperamenttinsa mukaan introvertteihin ja ekstrovertteihin.
Temperamentti on reagointityyli, tapa tehdä asioita. Introvertti ja ekstrovertti reagoivat tapahtumiin temperamenttinsa mukaisesti joko ottamalla pienen, muutaman sekunnin pohdintatauon tai puhumalla ja toimimalla heti. Siinä missä introvertti miettii - puhuu - miettii, ekstrovertti puhuu - miettii - puhuu.

Ekstrovertti suuntautuu ihmisiin ja asioihin ympäristössä päinvastoin kuin introvertti. Ekstrovertti saa energiaansa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten. Ekstrovertti tahtoo olla esillä ja pidetty. Temperamenttinsa takia hän saattaa luopua omista periaatteistaan suosion saamiseksi. Ekstrovertti esiintyy, hurmaa ja valloittaa. Ekstrovertti varastaa lavan itselleen ja hän osaa ottaa varmasti tilansa. Hän messuaa äidilleen kovaan ääneen kipeästä polvestaan. Introvertinkin polvi saattaa olla kipeä, mutta hän ei mainitse sitä ettei äiti turhaan huolehtisi siitä.

Introvertti viihtyy yksin. Hän ei pelkää hiljaisuutta ja tulee esille vasta omassa tahdissaan. Jos omissa oloissaan viihtyvää introverttia yrittää pakottaa, hän nousee aktiiviseen tai passiiviseen vastarintaan. Monet kirjailijat, tutkijat ja muut akateemisen puurtamisen valinneet ihmiset ovat introvertteja, jotka tahtovat tehdä asiat omalla tavallaan, omaan tahtiinsa ja omassa paikassaan. Introvertit ovat usein hiljaisia ja varautuneita.

Meillä on perheessä introvertti esikoinen ja ekstrovertti kuopus. Temperamenttieron heistä huomaa heti. Meidän ei tarvitse olla kylässä kuin 15 minuuttia ja ekan kerran kuulen, että "kyllä teillä on erilaiset pojat". Niin onkin ja se vasta elämän rikkautta onkin! Esikoinen tykkää olla itsekseen, hän istuu nojatuolissa ja lukee. Tekee älypelejä ja laskee. Hän viihtyy omien ajatustensa kanssa. Hän kirjoittaa valtavan mielikuvitusrikkaita kouluaineita.  Kuopus ei viihdy pitkään paikallaan, hän kaipaa kavereita, soittelee heille, että "voiks sää olla". Hän kaipaa jatkuvaa toimintaa. Vauhtia riittää. Kyläilyreissulla hän saa huomion lähes heti. Valitettavasti se huomio ei aina ole positiivista, sillä hän ei aina osaa mukautua niihin raameihin joita kyläpaikassa odotetaan.

Jokaisella yksilöllä on oma kehitystehtävänsä. Introverttia pitää jatkuvasti rohkaista avaamaan suutaan ja kertomaan tarpeensa. Hänelle pitää opettaa, että sinun tarpeesi ovat arvokkaita. Muuten on vaarana, että introvertista kasvaa voimakkaan ekstrovertin varjossa nuokkuva varjo, joka alkaa elää ekstrovertin elämää vähätellen omia tarpeitaan: "No, ei tehdä tästä nyt numeroo." Ekstrovertin pitää oppia ottamaan huomioon hiljainen introvertti ja kysyä häneltä, "miten voit tänään" sen sijaan että aloittaisi "kerronpa nyt, miten minulle meni tänään." Ekstrovertin pitää oppia tajuamaan ettei koko bussilastillinen ihmisiä ole kiinnostunut kuulemaan mihin lähdetään kesällä reissuun. Ekstroverttia voi opettaa jakamaan, kuuntelemaan toisen huolia, auttamaan ja keskittymään toiseen. Introvertille voi vuorostaan rakentaa minä -projektin, jossa hän joutuu ainakin kerran päivässä ilmaisemaan mielipiteensä julkisesti ja kertomaan, miltä minusta tuntuu. Nämä ajatukset tuntuvat tutuilta meidänkin perheessä ja niihin on varmasti tärkeä kiinnittää huomiota.

Mielenkiintoisia ajatuksia. Olen joskus lukenut Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Pitäisikin lukea se taas uudelleen.

Tunnistatko sinä itsesi tai lapsesi introvertiksi tai ekstrovertiksi?

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ilona Pietiläinen: KokoNainen - 16 naisen tarinat


Ilona Pietiläisen kirja KokoNainen kertoo 16 naisen tarinat. Ne ovat tarinoita siitä, kuinka näistä naisista tuli kokonaisia. Näiden naisten tarina ei ole aina ollut ruusuinen. Matkan varrella on ollut konkursseja, väkivaltaa, narsismia, alkoholismin varjossa elämistä. Silti nämä naiset ovat selvinneet ja ovat nyt kokonaisia.

”Tänä päivänä kerron tarinaa hiukan etäällä itsestäni, mutta silti vielä toisinaan silmät kostuvat noista ajoista. Niin kävi nytkin, ja siksi tiedän, että nyt arvostan elämää toisella tavalla. Silloin ei ollut ruusuista, mutta siitä selvittiin.” 
– Sanna, 37

Kirja on jaettu muutamaan alalukuun: Kun läheinen satuttaa, Kun oma terveys pettää, Kun miehellä onkin toinen,  Äitiyden ihmemaassa, Asenne voimavarana ja Kun työ määrää tahdin.


Osa kirjan naisista on päässyt viettämään kirjaa tehtäessä prinsessapäivää. Vaatesuunnittelija ja stylisti ovat loihtineet naisille kauniita vaatteita, kampauksia ja meikkejä. Lisäksi kirjassa on asiantuntijoiden vinkkejä pukeutumiseen, meikkeihin ja kampauksiin. Näistä voi hyötyä jokainen lukija. Prinsessapäivän valokuvat ovat upeita. Itselleni tuli mieleeni voimauttava valokuvaus katsoessani kuvia näistä kauniista naisista.

Itse luin kirjan tarinat ahmien läpi. Uskomattomia naisia, uskomattomia tarinoita. Kuinka ihminen voi selvitä niin monenlaisista asioista. Monelle konkurssi, syöpä tai muu elämää ravisuttanut tekijä on ollut askel kohti parempaa elämää. Se on ollut askel kohti uutta ammattia, oman hyvinvoinnin tärkeänä pitämistä, haaveiden toteutumista.

Naiset antavat kirjassa vinkkejä kohti ehyempää minuutta. Tässä koottuna muutama:

* Opettele kuuntelemaan sisimpääsi, olemaan toimimatta itseäsi vastaan
* Älä elä mennessä, älä myöskään tulevassa. Meillä on vain tämä hetki, opettele elämään siinä.
* Kukaan ei ole täydellinen, ei sinunkaan tarvitse; älä ole liian ankara itsellesi
* Kätke huumori arkeesi

Kirjassa on kirjoittajan Ilona Pietiläisen oma tarina. Kuten myös hänen äitinsä tarina. Kirjassa on myös kauniita runoja. Tässä yksi Ilonan kirjoittama runo:

Olen mennyt rikki, olen romahtanut pirstaleiksi.
Minut on lakaistu maton alle, unohdettu pakkaseen
sydämeni on jäätynyt.
Sirpaleet olen koonnut takaisin elämäni maljaksi.
Ehjimmät on tehty sirpaleista.

Kirjan tarinat ovat huikeita, luin kirjan ihan hetkessä. Tyylivinkit eivät minua kiinnostaneet, vain naiset ja heidän tarinat. Suosittelut kirjalle!

Kirjalla on myös fb-sivut. Kirjan kirjoittaja Ilona Pietiläisellä on Valkoinen Puutalokoti - blogi. Hän on kirjoittanut aiemmin sisustuskirjoja, minulta löytyy kirjahyllystäni kirja Talven taikaa - 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta.

ps. tämä kirja oli kirjaston kappale. Kirjassa on 144 sivua.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Downshiftaamisesta


Olen downshiftannut vuosia. Minulle downshiftaaminen on sitä, että olen tietoisesti tehnyt vähemmän töitä ja näin pystynyt saamaan enemmän aikaa perheelleni ja itselleni. Olin ensin kotiäitinä vuosia ja nautin siitä suunnattomasti. Tein samalla vähän jumpanohjaamishommia, olin mukana yhdistystoiminnassa ja suoritinpa yhdet perusopinnotkin kotiäitiyden lomassa. Nämä kaikki tekivät kotiäitivuosistani mielekkäitä. Sain ihania ystäviä, joiden kanssa pidetään edelleenkin yhteyttä. Siirryttyäni työelämään alkoi varsinaiset ruuhkavuodet. Alku oli helppo, kun mies oli lasten kanssa kotona muutaman kuukauden, mutta miehen palattua töihin ja lasten päiväkodin alettua aloin väsyä pian. Koin epäreiluksi perheeni kannalta sen, että työ söi parhaimmat voimavarani ja kotona olin nalkuttava ja kireä äiti. Ei reilua kenellekään. Tein päätöksen osittaisen hoitovapaan hakemisesta ja sitä olen hyödyntänyt näihin päiviin asti. Tämän vuoden alussa olin sen tilanteen edessä, että oli tehtävä päätöksiä. Lakisääteinen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen loppuisi heinäkuun lopussa. Esimieheni ei halunnut jatkaa mahdollisuuttani osittaiseen työaikaan (jota olin toteuttanut 30 tuntisena työviikkona = käytännössä nelipäiväisenä työviikkona). Päätös oli selvä, teen ison harppauksen pois vakityöstä ja alan itse luoda työtä itselleni. Sellaista työtä, joka on minulle mielekästä, jota pystyn tekemään vähemmän kuin sen lähes 40 tuntia viikossa. Tämä siksi, että olen jaksava ja hyvinvoiva. Että on aikaa ja jaksamista perheelle.

Downshiftaamisesta ollaan montaa mieltä. Jotkut talouspainotteiset ihmiset ovat huolestuneita siitä, että "kaikenlainen downshiftaaminen ja työnteon vähentäminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi".  Downshiftaajat nähdään jopa yhteiskunnan loisena. Itse koen olevani ihan kunniallinen veronmaksaja, joka tietoisesti on halunnut muuttaa omaa elämäntapaansa. Se tarkoittaa sitä, että saan vähemmän rahaa, mutta enemmän hyvinvointia. Se tarkoittaa sitä, että meillä kierrätetään, säästetään, jopa nuukaillaan. Meille se on myös kestävää ja luontoa kunnioittavaa elämäntapaa. Meille se on arvovalinta. Onneksi mies on samoilla linjoilla kanssani. Me ei tarvita pihaan kahta autoa, moottoripyörää, joka vuotista matkaa etelän aurinkoon, kalliita merkkilaukkuja tai kenkiä. Lasten kehityksen kannalta kalliit harrastukset eivät ole tärkeitä - mutta jaksavat vanhemmat ovat heille hyvin tärkeitä. Katson, että näin opetamme myös lapsillemme, mikä on elämässä tärkeää. Se ei ole raha vaan ihan muut asiat.


Vantaan Sanomissa (9.7.2014)  taloustieteen professori Hannu Laurila toteaa, että "oravanpyörästä hyppääminen voi johtaa paljon parempaan, tasa-arvoisempaan, hyvinvoivempaan ja kestävämpään yhteiskuntaan. Downshiftaus heijastaa kestäviä ja luontoa kunnioittavia globaaleja arvoja, joiden soisi nykymaailmassa yleistyvän". Hänen mielestään downshiftaaminen ei ole todellinen uhka kansantaloudelle tai yhteiskunnalle. Itsekään en usko näin olevan. On paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä paljon. He tykkäävät työstään ja saavat siitä voimaa muuhun arkeen. On paljon ihmisiä, joille raha on niin tärkeä asia elämässä etteivät he voisi kuvitellakaan laskevansa elintasoaan. Mitä nyt naapuritkin sanoisivat, jos joutuisi myymään toisen auton tai ei pääsisikään Rhodokselle joka vuosi. On myös paljon työnantajia, jotka eivät suostu osittaisiin työaikaratkaisuihin, vaikka työntekijät olisivatkin niistä kiinnostuneita. Osa tekee myös osa-aikatyötä tahtomattaan, he haluaisivat tehdä täyttä työaikaa.


Osa täyttä työaikaa tekevistä handlaa tosi hyvin sekä työ- että kotiarjen ilman mitään väsymyksiä ja oloa ruuhkavuosista. Toisaalta on sitten myös niitä, jotka tekevät paljon töitä ihan vain siksi että he pakenevat perhettä tai itseään. Ei tarvitse ajatella omaa elämää, kun vaan painaa töitä. On myös erilaista työtä. On paljon töitä, jotka eivät ole niin kuluttavia kuin minun työni oli. Työ antaa voimaa eikä vie kaikkea energiaa. Monilla on myös verkostoja lähiseudulla. On mummeja, vaareja ja kummeja, jotka voivat auttaa tarvittaessa. Meillä ei näitä auttavia verkostoja ole ollut ja se on tehnyt arjesta välillä rankkaa. Siihen kun lisää vielä miehen työmatkat ulkomaille, niin minusta ei vaan ole siihen, että jaksaisin sekä täyden työajan ja arjen pyörittämisen itsekseni niinä aikoina, kun mies on Norjassa, Kiinassa tai Bulgariassa.

Siksi downshiftaaminen on meidän perheen valinta. Nyt ja vielä vuosia tulevaisuudessakin. Ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona ja tarvitsevat jaksavia vanhempia. Downshiftaaminen on myös valinta minun itseni puolesta. Sen puolesta, että voin hyvin ja ehdin tehdä elämässäni muitakin asioita kuin vain työtä. Minulla on mahdollisuus käydä kursseilla, tehdä käsitöitä, ehdin lukea kirjoja, hoitaa puutarhaa ja tehdä kotona pieniä sisustusproggiksia. Vähemmän rahaa, mutta enemmän elämää.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Reissukuulumisia Turun suunnalta


Takana on muutaman päivän reissu Turussa, Naantalissa ja Salossa. Miehen loma alkoi keskiviikkona ja heti aamusta lähdimme kohti Turkua. Ensimmäinen päivä oli helteinen ja sen vietimme Kupittaan seikkailupuistossa. Ennakkotietojen mukaan olimme varautuneet kivaan puistoon, joka on ilmainen. Onneksi oli lompakossa käteistä mukana, sillä yllättävän moni juttu siellä maksoi. Oli maksullista vesipyssyrataa, pomppulinnaa, liikennepuistoa, zorb-palloja, "hain kitaa". Maksullisissa jutuissa oli myös aikarajoituksia, esim. liikennepuistossa ajelu maksoi 2.5 euroa / 15 minuuttia. Aika monessa muussa liikennepuistossa pojat ovat saaneet ajella ihan ilmaiseksi. Peruspuistojutut olivat ilmaisia kuten nyt vaikka kiipeilytelineet, ystävyyden silta, vesisieni.


Päivä oli minun makuuni liiankin kuuma (30 astetta oli lämmintä), minun hellerajani ylittyi reilusti. Kolmen maissa olimme läkähtyä kuumuuteen ja lähdimme kohti hotelliamme, Caribiaa. Valitsimme sen hotelliksi, vaikka olin lukenut ennakkovaroituksia huonosta ilmastoinnista ja pienestä perhehuoneesta. Meidän huoneessamme toimi ilmastointi hyvin, mutta huone oli kyllä pieni perhehuoneeksi. Juuri ja juuri saimme sinne mahtumaan patjan, jossa kuopus nukkui. Kylpylää hyödynsimme joka aamu ja ilta ja allastilat olivat ihan kivat. Oli porealtaita, virtausaltaita, liukumäkiä, ulkoallasta.

Toisen päivän vietimme Väskin saaressa, Naantalissa. Naantaliin menimme bussilla Turusta (kätevää, nopeaa ja edullista). Oli virhe mennä sinne klo 11, heti paikan auettua. Väskiin mennään laivalla ja kun iso joukko ihmisiä nousee samanaikaisesti pois laivasta ja lähtee suorittamaan tehtäväpisteitä, seurauksena on iso ruuhka. Pari -kolme ensimmäistä rastipistettä meni ruuhkassa. Kuopuskin ehti jo kysyä, että onko tämä tällaista koko ajan. Onneksi ei ollut, vähitellen porukka alkoi hajaantua ja me jäimme taktisesti joukon hännille.


Väskissä lapset (ja mikseivät aikuisetkin) pääsivät kokeilemaan vaijeriliukua, kullanhuuhdontaa, kalliokiipeilyä, jousiammuntaa, puujalkoja ja erilaisten ratojen ja tehtäväpisteiden suorittamista. Seikkailu parani loppua kohden, alussa sekä pojat että me vanhemmat olimme vähän pettyneitä. Seikkailuradat olisivat voineet olla pidempiä ja myös haastavampia. Molemmat pojat suorittivat ne näppärästi läpi. Esikoinen innostui kalliokiipeilystä ja kävi siinä pisteessä kaksi kertaa. Kuopuksen lempijuttu oli vaijeriliuku. Kaikkiaan meillä meni aikaa saaren kiertämiseen ja tehtävien tekemiseen reilut neljä tuntia. Välissä pidettiin pieni evästauko kallioilla ja kuopus ui samalla.


Väskin saari on suunnattu alakouluikäisille. Silti siellä oli yllättävän paljon vanhempia taaperoikäisten lasten kanssa. Seurasin paria isää taaperopoikiensa kanssa. Isät tekivät radan puuhat ja pojat seurasivat vieressä ja juoksivat ihan innoissaan seuraavalle pisteelle: "Tuolla on kolmonen, jeeeee!". Eli varmasti siellä pienempikin saa jotain, mutta myös moni juttu jää tekemättä, koska taidot / pituus / paino ei riitä hommaan.

Kolmantena päivänä kävin esikoisen kanssa Turun linnassa, kuopus halusi jäädä miehen kanssa hyödyntämään vielä kerran Caribian altaita. Emme aikataulujen puitteissa ehtineet osallistua ohjattuun kierrokseen, jonka avulla olisimme varmasti saaneet enemmän irti linnakierroksesta. Mutta silti Turun linna oli kiva paikka.

Turusta jatkoimme Saloon, jossa vietimme yhden yönseudun kuopuksen kummien luona. Neljä poikaa yhdessä keksivät kivoja leikkejä trampalla, vesipyssyillä ja kauko-ohjattavilla autoilla. Minä ehdin jutella kunnolla ystäväni kanssa ja pääsimme nauttimaan myös herkullisista ruuista.

Koko matkan kivoin juttu tapahtui poikien mielestä Naantalin linja-autoasemalla. Huusimme huuto.netin kautta pojille Wiin, joka sitten vaihtoi omistajaa Naantalissa. Meillä ei aikaisemmin ole ollut mitään pelikonsoleita (eikä myöskään poikien kännyköissä ole pelejä), ja nyt pitkän harkinnan jälkeen hankimme meille käytetyn Wiin. Aika näyttää onko siitä enemmän iloa vai harmia (= riitoja pelivuoroista ja niiden lopettamisesta) meille.

Reissussa oli kiva olla, mutta on ihanaa olla myös kotona ja päästä nukkumaan seuraava yö ihan omassa sängyssä.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

11 v pojan synttärilahjoja


Esikoinen täytti pari viikkoa sitten 11 v. Muistan itse joskus googlanneeni esim. mitä 10 vuotiaat pojat lukevat / pelaavat, siksi ajattelin postata esikoisen lahjoista. Meidän esikko tykkää lukea, pelata lautapelejä ja älypelejä, hän ratkoo rubikin kuutioita ja erilaisia pulmatehtäviä. Hän rakastaa akkareita. Hän ei harrasta urheilua eikä siksi esim. liikuntavälineet tai jaliskortit ole hänelle ajankohtaisia asioita. Esikoinen on harrastanut ohjelmointikerhoa ja syksyllä hän aloittaa tutkijakerhon.

Sain vinkin ystävältäni "Neropatin päiväkirjat" - sarjasta ja siitä sarjasta ostin esikoiselle neljä ekaa kirjaa. Nämä on haalittu vuoden aikana osittain kirppareilta, osittain alennusmyynneistä. Sarjan viides kirja on tulossa vielä esikoisen kummilta synttärilahjaksi kunhan pääsemme Mikkeliin asti lomareissulle. Esikoinen lukaisi nämä neljä kirjaa saman päivän aikana ja nyt on tainnut ehtiä lukee kirjat jo toiseenkin kertaan läpi. Hän on tykännyt kirjoista.


Esikoinen tykkää lautapeleistä, mitä monimutkaisemmat säännöt ja mitä pidempi peli, sen parempi. Onnekseni tämä Cluedo on myös aikuiselle ihan mukavaa pelattavaa. Se on salapoliisipeli, jossa ratkotaan murhaa, murhahuonetta ja tekovälinettä. Olen tykännyt pelata, kuten myös esikoinen. Säännöt ovat selkeät eikä peli kestä tuntitolkulla.

Lisäksi esikko sai Djecon Crazix metallisia pulmapelejä. Näissä pitää metalliset osat irroittaa toisistaan. Olen itse tykännyt Djecon peleistä ja leluista tosi paljon, niitä on meillä muutama.  Ja lahjaksi tuli vielä yksi tripla-akkari. Se oli mieleinen kuten aina kaikki akkarit ja taskarit ovat.

Kaikki lahjat ovat olleet tykättyjä ja hänelle sopivia.

ps. myöhemmin lisätty. Tässä postauksessa on lisää 11 v synttärilahjoja