perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ekstrovertit ja introvertit

Tähän postaukseen minut innoitti Janne Viljamaan kirja Kuka täällä oikein määrää. Lapsiperheen kasvatuskirja. Kirjassa on luku introverteista ja ekstroverteista ihmisistä, temperamenteista. Vaikka olen aiemminkin lukenut näistä asioista, sain ahaa-elämyksen liittyen omiin lapsiini.

Synnynnäinen temperamentti selittää ihmisten välisiä luonne-eroja. Ihmiset jakaantuvat temperamenttinsa mukaan introvertteihin ja ekstrovertteihin.
Temperamentti on reagointityyli, tapa tehdä asioita. Introvertti ja ekstrovertti reagoivat tapahtumiin temperamenttinsa mukaisesti joko ottamalla pienen, muutaman sekunnin pohdintatauon tai puhumalla ja toimimalla heti. Siinä missä introvertti miettii - puhuu - miettii, ekstrovertti puhuu - miettii - puhuu.

Ekstrovertti suuntautuu ihmisiin ja asioihin ympäristössä päinvastoin kuin introvertti. Ekstrovertti saa energiaansa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten. Ekstrovertti tahtoo olla esillä ja pidetty. Temperamenttinsa takia hän saattaa luopua omista periaatteistaan suosion saamiseksi. Ekstrovertti esiintyy, hurmaa ja valloittaa. Ekstrovertti varastaa lavan itselleen ja hän osaa ottaa varmasti tilansa. Hän messuaa äidilleen kovaan ääneen kipeästä polvestaan. Introvertinkin polvi saattaa olla kipeä, mutta hän ei mainitse sitä ettei äiti turhaan huolehtisi siitä.

Introvertti viihtyy yksin. Hän ei pelkää hiljaisuutta ja tulee esille vasta omassa tahdissaan. Jos omissa oloissaan viihtyvää introverttia yrittää pakottaa, hän nousee aktiiviseen tai passiiviseen vastarintaan. Monet kirjailijat, tutkijat ja muut akateemisen puurtamisen valinneet ihmiset ovat introvertteja, jotka tahtovat tehdä asiat omalla tavallaan, omaan tahtiinsa ja omassa paikassaan. Introvertit ovat usein hiljaisia ja varautuneita.

Meillä on perheessä introvertti esikoinen ja ekstrovertti kuopus. Temperamenttieron heistä huomaa heti. Meidän ei tarvitse olla kylässä kuin 15 minuuttia ja ekan kerran kuulen, että "kyllä teillä on erilaiset pojat". Niin onkin ja se vasta elämän rikkautta onkin! Esikoinen tykkää olla itsekseen, hän istuu nojatuolissa ja lukee. Tekee älypelejä ja laskee. Hän viihtyy omien ajatustensa kanssa. Hän kirjoittaa valtavan mielikuvitusrikkaita kouluaineita.  Kuopus ei viihdy pitkään paikallaan, hän kaipaa kavereita, soittelee heille, että "voiks sää olla". Hän kaipaa jatkuvaa toimintaa. Vauhtia riittää. Kyläilyreissulla hän saa huomion lähes heti. Valitettavasti se huomio ei aina ole positiivista, sillä hän ei aina osaa mukautua niihin raameihin joita kyläpaikassa odotetaan.

Jokaisella yksilöllä on oma kehitystehtävänsä. Introverttia pitää jatkuvasti rohkaista avaamaan suutaan ja kertomaan tarpeensa. Hänelle pitää opettaa, että sinun tarpeesi ovat arvokkaita. Muuten on vaarana, että introvertista kasvaa voimakkaan ekstrovertin varjossa nuokkuva varjo, joka alkaa elää ekstrovertin elämää vähätellen omia tarpeitaan: "No, ei tehdä tästä nyt numeroo." Ekstrovertin pitää oppia ottamaan huomioon hiljainen introvertti ja kysyä häneltä, "miten voit tänään" sen sijaan että aloittaisi "kerronpa nyt, miten minulle meni tänään." Ekstrovertin pitää oppia tajuamaan ettei koko bussilastillinen ihmisiä ole kiinnostunut kuulemaan mihin lähdetään kesällä reissuun. Ekstroverttia voi opettaa jakamaan, kuuntelemaan toisen huolia, auttamaan ja keskittymään toiseen. Introvertille voi vuorostaan rakentaa minä -projektin, jossa hän joutuu ainakin kerran päivässä ilmaisemaan mielipiteensä julkisesti ja kertomaan, miltä minusta tuntuu. Nämä ajatukset tuntuvat tutuilta meidänkin perheessä ja niihin on varmasti tärkeä kiinnittää huomiota.

Mielenkiintoisia ajatuksia. Olen joskus lukenut Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Pitäisikin lukea se taas uudelleen.

Tunnistatko sinä itsesi tai lapsesi introvertiksi tai ekstrovertiksi?

2 kommenttia:

  1. Jäin tuon omaankin blogiini linkittämän introvertti-vanhempi bloggauksen jälkeen miettimään että kumpi olen. Sillä väitän, että minussa molempia. Tarvitsen ehdottamasti sen oman ajan ajatuksille ja akkujen lataamiselle (esim. tietty aika iltaisin bloggaukseen, kokousreissuja jne). Mutta sitten kumminkin taas viihdyn, kun on jotain tekemistä ja ihmisiä. Toisaalta olen ajatellut olevani se innokas puhuja ja höpisijä - mutta toisaalta olen tätäkin vain toisinaan. Toisinaan vetäydyn mieluummin sivumpaan enkä todellakaan halua olla se esillä oleva pelle. Että en kai ole oikein kumpaakaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mietin myös tuota tekstiä kirjoittaessani, että en osaa määritellä olenko itse introvertti vai ekstrovertti. Lapsistani tuon näkee aivan selkeästi, mutta itsessäni on kyllä molempia puolia. Minussa on paljon introvertteja puolia, mutta myös ekstroverttia löytyy. Se sun blogissasi ollut teksti oli tosi mielenkiintoinen, aivan uusi näkökulma minulle!

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!