keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Onnellisuuden mallit


Noin vuosi sitten luin kirjan Pari suhteessa. Muistan pysähtyneeni kirjan kysymysten äärelle. Kirjassa kirjoitettiin lapsuuden kodista ja sen onnellisuudesta. Mieleeni jäi muutama kirjan kysymys. Kirjassa kysyttiin, onko sinulla onnellisuuden mallia? Millaisen onnellisuusketjun olet saanut isäsi suvusta? Entä äitisi suvusta?  Oli pakko todeta, etten minkäänlaista. Toki lapsuudessani oli paljon onnellisia hetkiä, mutta onnellisuuden ja kiitollisuuden sijaan sain ehkä enemmän mallia pessimistisestä ajattelusta ja valittamisesta. Ei ole ollut ihan helppoa muuttaa omaa ajattelutapaansa. Omille lapsille haluaisin tietenkin onnellisen lapsuuden ja myös elämäntaidollisia taitoja - miten olla onnellinen ja tyytyväinen elämään, miten lisätä omaa onnellisuutta ja kiitollisuutta. Siispä olen paljon pohtinut tätä teemaa ja etsinyt tietoa.

Miten onnellisiksi tullaan? Nykykäsityksen mukaan noin puolet onnellisuudesta juontuu perimästä ja kymmenen prosenttia ulkoisista olosuhteista.  Jopa 40 % onnellisuudesta riippuu siis itsestämme ja asenteestamme. Onnellisuus tarkoittaa hyvinvointia ja koko elämäntapaa. Myönteistä näkökulmaa voivat kaikki harjoitella.
Onnellisuuden opettelun voi aloittaa varhain. Aikuisille tarkoitetut harjoitukset sopivat ikätasoon muunneltuna myös lapsille. Harjoitusten tarkoitus on vahvistaa lapsen kykyä käsitellä päivittäisiä vastoinkäymisiä, taitoa olla kiitollinen ja antaa anteeksi. Keskitytään siihen, mikä on hyvin, eikä jäädä vatvomaan epäonnistumisia. Myönteinen elämänasenne on tärkeä perimä lapsen onnellisuuden kannalta. Jos itse lukeutuu pessimisteihin, kannattaa yhdessä lapsen kanssa harjoitella myönteistä ajattelua.

Lapset reflektoivat vahvasta vanhempiensa tunteita. He ovat huolissaan ja onnettomia, kun vanhemmatkin ovat. Sen vuoksi vanhemman on syytä muistaa pitää huolta omasta onnestaan. Näin lapsenkin onni seuraa mukana.


Lapselle voi opettaa onnen rutiineja. Lapselle kannattaa konkreettisesti opettaa, mistä onni muodostuu. Jokainen tarvitsee lepoa, ravintoa ja esimerkiksi ystävien seuraa, tunteakseen olonsa onnelliseksi. Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia, milloin hänellä on hyvä olla ja mitkä hetket kasvattavat onnellista oloa.
Yksi lapsille sopiva harjoittelumuoto on onnellisuuspäiväkirjan pitäminen. Vanhemmat voivat pyytää lasta miettimään, mitkä kolme asiaa ovat sujuneet päivänä aikana hienosti. Yhteiset myönteiset kokemukset perheen kanssa lisäävät lasten onnellisuutta jo sinällään. Tutkijoiden mielestä yksi hyvin yksinkertainen neuvo on perheen yhteiset ruokailuhetket. Kun perhe viettää aikaa yhdessä, lapsen onnellisuuden mahdollisuus kasvaa. Myös lasten kanssa leipominen on todettu olevan hyvä tapa lisätä perheen yhteistä hyvää oloa ja onnellisuutta.
Tutkimukset amerikkalaiskouluissa ovat osoittaneet, että positiivisen psykologian harjoittelu on parantanut lasten oppimista, lisännyt toiveikkuutta, sosiaalisia taitoja ja liikunnallisuutta. Käytöshäiriöt sekä ahdistus- ja masennusoireet ovat vähentyneet.
Onnentaitojen harjoittelussa on pitkälti kyse masennuksen ennaltaehkäisystä. Lapsille onnellisuutta opettamalla satsataan aina myös tulevaisuuteen.

Sain tämän viisaan tarinan Ratkaisukeskeinen valmentaja -  koulutukseni toisella jaksolla (en tiedä tämän alkuperäistä lähdettä):

Olipa kerran viisas heimopäällikkö, jonka nimi oli Kaksi koiraa. Hän kertoi heimolleen: "Sisälläni asustaa kaksi koiraa, jotka taistelevat keskenään. Toinen koirista näkee ihmisissä hyvää, kauneutta, voimavaroja, kykyjä, vahvuutta ja onnistumisia. Toinen koirista näkee taas ihmisissä pahuutta, rumuutta, vajavuuksia, heikkouksia, epäonnistumista ja puutteita". Hän päätti tarinansa tähän ja heimo oli yhtenä kysymysmerkkinä. Vihdoin joku kysyi, kumpi koira voittaa. Tähän intiaanipäällikkö vastasi: "Tietenkin se, jota ruokin."

Millaisia ajatuksia sinussa herättää tämä teema?
(kuvassa siluettikuvat pojista, siluetit on leikannut Sirkka Lekman)


Lähteenä on ollut Antti S. Mattilan artikkeli "Opeta lapselle onnellisuutta" Meidän perhe- lehdessä 4 / 2014.

Lisäksi netistä löytyvä artikkeli Lapsen voi kasvattaa onnelliseksi - lue 10 tärkeää kohtaa on antanut ajatuksia tähän postaukseen.

Myös tässä blogipostauksessa Elämäntaitoja pitäisi opettaa koulussa on mielenkiintoisia pointteja.

2 kommenttia:

  1. Mielettömän hvyä kirjoitus ja samoja asioita pohdin itsekkin ja onnellisuus ja hyvä elämä on varmasti asioita jota kaikki tavoittelee tavalla tai toisella. Nimenomaan tuo kolahti, että myönteinen ajattelu ennekaikkea on avain sanana. Elämän myönteisyys ja aina, kun muistaa, että elämä kantaa kuitenkin -tulee seuraava päivä. Kyllähän se oma onni/myönteisyys siirtyy myös sinne lapsiin ja he kokevat olevan onnellisessa ja turvallisessa ympäristössä. Minä ruokin ennemmin sitä ensimmäistä koiraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Huomaan, että minulle mieli lähtee välillä helposti myös siihen toiseen koiraan ellen ihan tietoisesti päätä toisin. Olen elänyt niin pessimistisessä ympäristössä puolet elämästäni, että usein oma mieli ensiksi valitsee sen pessimistisen vaihtoehdon. Siksikin on tärkeää, että lapsuus olisi positiivinen ja kiitollisuutta korostava, kun se vaikuttaa niin paljon siihen millainen elämänasenne opitaan.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!