lauantai 30. elokuuta 2014

Tulevaa


Minulla on blogini luonnoksissa yli 30 tekstin alkua. Tulevia aiheita ovat esimerkiksi

* Muoviton syyskuu
* Ajatuksia NLP - kurssista
* Amigurumeja
* Parhaita kirpparilöytöjä
* Ratkaisukeskeinen itsensä kehittäminen
* Lautapelisuosikkeja
* Puutarhan syyskuu
* Myönteisiä keinoja kasvatukseen - kurssi
* Ajatuksia lasten harrastuksista
* Kokemuksia kaakelimaalista?


Jatkan myös kirjaesittelyjä. Työstön alla ovat ainakin seuraavat kirjat:

* Tom Hodgkinson: Joutilaat vanhemmat
* Anne Karilahti: Vapaaksi! Luo itse oma elämäsi
* Eckhart Tolle- Robert S. Friedman: Miltonin salaisuus. Kertomus läsnäolon voimasta

Lisäksi tulossa on blogini ensimmäinen arvonta. Ja kunhan yritykseni nettisivut ovat valmiit, esittelen myös yritykseni ja palveluni. Olen myös lähiviikkoina menossa pariin teatteriesitykseen, huomenna näen esityksen "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja syyskuun loppupuolella menen katsomaan esityksen "Stars Show". Luultavasti noistakin kirjoitan ajatuksia blogiini.

Sisustuspuolella meillä ei ole tulossa mitään uutta syksyn aikana. Paitsi haaveissa olisi maalata keittiön kaakelit kaakelimaalilla. Joulun alla blogissani on varmaan myös enemmän sisustuskuvia, sillä rakastan joulua. Pojille ei ole tehty uusia syysvaatehankintoja, joten lasten vaatteisiin liittyen tuskin tulee mitään blogissani olemaan. Eli blogini jatkaa aika samaa linjaa kuin tähänkin asti. Täältä on turha etsiä alekoodeja Crocseihin. Ja nyt varmaan joku sitten tulee googlen kautta blogiini hakusanalla "alekoodi Crocs"


Onko sinulle luonnoksissa tekstejä? Oletko suunnitellut blogisi syksyä, millaisia tekstejä blogissasi tulee olemaan? Toki itse kirjoitan paljon myös ex tempore - tekstejä. Ne syntyvät yleensä sen hetken fiiliksestä.


torstai 28. elokuuta 2014

Saanko valittaa?



Nyt on ihan pakko valittaa. Yleensä olen hyvä vaihtamaan näkökulmaa ja muuttamaan valitukset muutoshaasteiksi tai positiivisiksi asioiksi. Nyt tuntuu, että monesta pienestä asiasta on kerääntynyt kaikkea kakkaa mieleen. Tähän nyt vaikuttaa lisäksi se, että mulle pukkaa flunssaa eli pää on tohjona ja lisäksi PMS, jolloin ylipäänsä olen tohjona kokonaan. Ärsyyntymiskynnys on aika pieni tällä hetkellä.

Mistä aloittaisin? No, yritysasiat etenevät ihan hyvin. Tosin olen aika kaukana nettisivuista "15 minuutissa yrittäjäksi" tai edes "2 tunnissa yrittäjäksi". Minä menen nyt tahtia kuukaudessa -parissa yrittäjäksi. Tällä hetkellä selvittelen vakuutuksiin liittyviä asioita. Nettisivujen työstö on vielä täysin vaiheessa. Harmittaa, koska haluaisin päästä jo markkinoimaan yritystäni ja palveluitani.

Sitten näitä pieniä asioita, jotka omassa päässä saavat jättimäiset mittasuhteet. Jatkuva sade. Katsot aamulla forecasta, että iltapäivä on aurinkoinen. Päätät, ettet laita hiostavaa sateenkestävää takkia päällesi vaan lähdet rennosti farkkutakissa liikkeelle. Lopputulos on se, että koko iltapäivän sataa kaatamalla vettä ja kastut läpimäräksi. Ei tee hyvää alkavalle flunssalle.

Käyt nukkumaan yhdeksältä, koska ole väsynyt ja flunssaa pukkaa. Mies kömpii jossain vaiheessa viereen. Ja jossain vaiheessa yötä hän lähtee käymään vessassa. Myös molemmat pojat käyvät jossain vaiheessa yötä vessassa. Heräät näihin kaikkiin.  Mikseivät ne osaa olla käymättä vessassa yöllä?

Lähetät miehen esikoisen vanhempainiltaan, koska itselläsi on NLP-kurssi. Mies käy kyllä vanhempainillassa, mutta et saa hänestä enempää irti kuin että siellä juteltiin palkkitunneista ja leirikoulusta. Tarkempi selostus jää saamatta. "Olisko se nyt pitänyt nauhoittaa koko vanhempainilta?". No, olisi! Samaisena iltana lähetät miehen ostamaan sämpylöitä kauppaan, koska et itse ehdi ostaa ilta- ja aamupalatarvikkeita sen NLP-kurssin takia. Mies ostaa kolme sämpylää. Kun tulet kotiin, niistä on kaksi syöty eli pojat ovat saaneet iltapalaksi omansa. Itse voi miettiä, syökö kokonaisen sämpylän (jolloin aamupalaksi ei jää mitään), syökö vain puolikkaan (jolloin aamupalaksi jää puolikas tai miehelle jää puolikas) tai jättääkö iltapalan syömättä, jotta saa aamupalaksi kokonaisen sämpylän. Paitsi mitäs ne lapset sitten syövät aamupalaksi?

Tällä hetkellä ottaa pattiin myös verkostojen puute. Onneksi äitini tulee meille sunnuntaina, sillä mies lähtee silloin työmatkalle. Ensi viikolla on joka illalle jotain menoa, on kuopuksen vanhempainiltaa, kahtena iltana yrittäjyyskurssia ja keskiviikkona alkaa ohjaamani iltajumpat. Tekisi mieli kirjoittaa muutama valittu sana eräistä henkilöistä, jotka ovat päättäneet olla olematta elämässämme mukana, mutta koska tämä on julkinen blogi, niin jääköön ne sanat kirjoittamatta.

On tapahtunut paljon hyvääkin. Olen ohjannut ekat liikuntaleikkitunnit ja kuinka nautinkaan niiden tuntien ohjaamisesta. Minulla oli hyvä tapaaminen tilitoimistossa. Sain RAY:n täyden avustuksen erästä kurssia varten. Odottelin, että saan ehkä 50-100 euroa, mutta sainkin täydet 500 euroa. Ihan mahtavaa!

Ja tiedän, että mun murheeni sämpylöistä ja pitkin yötä vessassa ravaavista miehistä ovat pieniä murheita nälänhädän, pyörremyrskyjen ja lentokoneiden tippumisten rinnalla. Mutta tällä hetkellä nämä pienet asiat yhdessä saavat aivot jumitilaan (yhdistäen vielä sen flunssan ja erityisesti PMS:n tähän).

Postauksen valokuvakin on pimeä, mutta kun täällä nyt on pimeää, niin sillä mennään. En ole mitenkään syksyihminen. Inhoan jatkuvaa sadetta ja pimeyttä. Pidän kyllä kuulaista kirkkaista syyspäivistä, mutta kun niitä ylipäänsä tuntuu olevan niin harvassa Suomen syksyssä.

Ja tiedän, että koska minulle on mindfulness tuttua, niin pitäisi ajatella, että tunteita tulee ja menee. Nyt on olo, että kattia kanssa. Tunne tulee, se jää jumiin ja pysyy. Mutta täytyy todeta, että tämän postauksen kirjoittaminen auttoi, sai asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja tästä nyt taas kohti parempaa iltapäivää ja huomista!

tiistai 26. elokuuta 2014

Susan Pihl - Anna-Mari Aronen: Unen taidot




Luin Susan Pihlin ja Anna-Mari Arosen kirjan Unen taidot. Takakannessa luvataan, että kirjan avulla voit voittaa unettomuuden ja uniongelmat ilman lääkkeitä. Voit oppia vapautumaan nukkumista vaikeuttavista elämänmalleista, voit oppia uusia itsetuntoa ja elämänhallintaa lisääviä toimintatapoja ja luot mieleesi tyyneyttä, lempeyttä ja joustavuutta ja tätä kautta voit saavuttaa hyvän unen.

Unen taidot keskittyy unettomuuden lääkkeettömään hoitoon. Sen ohjeet ja harjoitukset pohjautuvat kognitiiviseen psykoterapiaan ja tietoisen läsnäolon menetelmiin.

Millaisia vinkkejä kirjasta saa unettomuuteen?  Liikuntaa, säännöllistä päivärytmiä (ei päiväunia), sänkyyn pitäisi mennä vasta kun on uninen (ei siis pelkästään väsynyt),  terveellistä ruokaa, mindfulness- ja rentoutumisharjoituksia pitkin päivää (ei vain silloin kun makaa unettomana sängyssä). Vaivalloista, mutta uniterapeuttien kokemusten mukaan palkitsevaa, on vartin sääntö. Jos uni ei tule viidentoista minuutin jälkeen, niin nouse ylös sängystä ja tee jotain rauhallista. Mene takaisin sänkyyn vasta kun on unelias olo. Ja uudestaan ylös, jos edelleenkään vartin sisällä et saa unta.

Uneton pyörii sängyssä negatiivisten ajatusten kehässä. Ajatukset on käännettävä positiivisiksi. "Miksi kaikki muut pystyvät nukkumaan?" –tuskittelun voi kääntää toteamukseksi: "Jopa yhdellä viidestä aikuisesta on unettomuutta". Tai ajatuksen: "En selviydy huomisesta, jos en nyt nuku" voi muuttaa myönteiseksi ajatukseksi: "Saatan olla huomenna väsynyt, mutta olen selviytynyt väsyneenä ennenkin ja pärjään kyllä pari päivää pienellä unimäärällä."

Mielestäni kirjasta saa vinkkejä paljon muuhunkin kuin unettomuuteen. Kirjasta saa vinkkejä mielen hallinnan  harjoituksiin, tietoiseen läsnäoloon, tunteiden ja ajatusten säätelyyn, uskomus- ja ajatusmalleihin. Kirjasta saa keinoja ajatusten, tunteiden ja ydinuskomusten käsittelyyn. Kuten myös päivittäisiin vahvistuslauseisiin, joilla voi voimauttaa itseään.

Olen rauhallinen ja luottavainen.
Rakastan itseäni ja hyväksyn täysin itseni.
Olen elämäni voima ja auktoriteetti.
Tänään on hyvä päivä - tänään on minun päiväni.

Kirjassa käsitellään myös omaa arvomaailmaa, joita voi miettiä esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

Mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi oikeasti tärkeitä?
Millaista elämää haluaisit elää?


Minulla on unentaidot välillä hukassa. Olen reagoinut unettomuudella moneen asiaan. Stressiin, isoon työmäärään. Iltaisin on saattanut pyöriä miljoona ajatusta päässä ja on ollut vaikea nukahtaa. Opiskeluaikoina nukuin usein huonosti ennen tenttejä. Lisäksi minulla on myös hormonaalista unettomuutta eli ennen menkkoja saattaa olla pari huonommin nukuttua yötä. Kuten myös täysikuun aikaan. Merkittävää on se, että en ole kärsinyt ollenkaan unettomuudesta sen jälkeen kun lähdin pois entisestä työpaikastani. Vaikka pää tällä hetkellä surisee asioita liittyen yritykseeni, en reagoi unettomuudella. Nukun yöt hyvin ja olen siitä onnellinen. Rakastan nukkumista!

Minulle on ollut tyypillistä velloa väsymyksessä: "Nyt olen nukkunut pari yötä huonosti ja olen aivan puhki". Nykyään pyrin ajattelemaan väsymyksen väsymyksenä, en liitä siihen enää ajatusta että olen ihan loppu. Pyrin ajattelemaan pikemminkin niin, että nyt nukuin pari yötä huonosti ja seuraavina öinä saan paikattua univelan. Kuten yleensä saankin.

Luulen, että mindfulness on auttanut minua rauhoittumaan ja nukahtamaan helpommin. Haastavinta on silloin jos herään aamuyöstä liian aikaisin enkä nukahda enää uudelleen "koska kohta se kännykkä kuitenkin piippaa". Eikä omaan väsymykseen yhtään ole auttanut se, että meillä on kaksi aamuvirkkua lasta, joille on täysin tuntematon ajatus se, että viikonloppuna tai lomilla voisi nukkua pidempään kuin normiarkena. Minä herkkäunisena herään tietenkin saman tien lasten herättyä. Silloin yritän hyräillä mielessäni lastenlaulua "kun nouset aamulla varhain silloin fiilis on parhain tsuppidaa...." 

Jos kärsit unettomuudesta, tämä kirja kannattaa lukea. Tai jos haluat miettiä omia uskomuksia, arvojasi tai saada tietoa mindfulnessista. Kirjassa on hyviä harjoituksia, joiden avulla voi pohtia omaa elämäänsä.

Kirjassa on 276 sivua ja tämä lukemani kappale on kirjaston.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Keltaista


Sain voimaviestin. Osallistuin Soulmentin fb-sivulla viestijuhlaan. Soulmentin Katja valitsi intuitiivisesti joitakin, joille lähetti yksityisviestin. Minä olin yksi onnekas viestinsaaja. En tunne Katjaa millään tavoin ja siksi olin todella hämmästynyt, miten se viesti osui oikeaan. Viestissä todettiin, että elämääni on tulossa runsautta, kun vaan uskallan antaa sen tulla. Viestissä kehotettiin nostamaan omaa rimaa korkeammalle, koska"saat sen mihin itse uskot".


Viestissä kehotettiin ympäröimään itsensä keltaiselle. Meillä on aika vähän keltaista sisustuksessa. Siksi olenkin ostanut meille keltaisia kukkia.





Mukavaa, iloista ja voimaannuttavaa viikkoa kaikille!

perjantai 22. elokuuta 2014

Viime päivinä



Viime päivinä on tapahtunut paljon. Viimeisen kolmen viikon aikana on tapahtunut valtavasti. Pää ei meinaa pysyä perässä. Olen tehnyt liiketoimintasuunnitelman ja laskelmat ja ne on hyväksytty yritysneuvojan toimesta. Olen tehnyt starttirahahakemuksen, ollut starttirahahaastattelussa ja saanut myönteisen päätöksen starttirahasta (Huuda, huuda ilosta!). Olen vienyt yritykseni rekisteriin. Nyt uskallan julkistaa jo yritykseni nimen. Se on Kasvun Taika. Olen varannut nettisivut yritykselleni ja sopinut konsultaatioajan tilitoimistoon.

Sen lisäksi olen valmistellut kausisuunnitelmat ja vanhempien tiedotteet Rekolan Raikkaan jumppiin, joita ohjaan keskiviikkoiltaisin. Olen ollut Vipeltävän Siilin syksyn jumppien suunnittelupäivässä. Ja saanut suunnittelupäivässä tosi maittavan ravintola Sicapellen lohisalaatin ja kuohuviiniä. Olen ollut Ratkaisukeskeinen itsensä kehittämisohjelma - koulutuksessa. Olen myös ostanut tarrakortteja ja tarroja jumppiin, opetellut käyttämään langatonta kaiutinta ja ladannut jumppamusiikkeja kännykkääni (tämä on mulle ihan uutta tekniikkaa, olen ollut vielä cd-aikakaudella. Kasetteja en sentään enää pyöritä).

Olen todennut, että tarvitsen yrittäjyyskurssin ja ilmoittauduin Yritystoiminnan aakkoset - kurssille. Se tietenkin sattuu mieheni työmatkan ajaksi. Äitini tulee meille muutamaksi päiväksi, jotta pojat eivät ole yksin joka ainutta iltaa viikon aikana.

Olen tavannut Ratkaisukeskeinen valmentaja -opintojeni pienryhmää, pienryhmän ohjaajaa ja omaa valmentajaani. Olen sopinut omia harjoitteluvalmennuksiani. Olen tehnyt yhden harjoitusvalmennuksen, joka mun oli tarkoitus taltioida kännykälläni. En sitten muistanutkaan juuri sitä nappulaa, mitä mun piti painaa. Ehkä se seuraavalla kerralla jo onnistuu. Minä ja tekniikka olemme olleet viime vuodet aika kaukana toisistamme, nyt yritän lähentää suhdettamme. Kynnys uuteen tekniikkaan on aika suuri, olisi niin mukavaa pidättäytyä siinä vanhassa, jonka jo osaa. Mutta kohti uutta, tässäkin asiassa!

Olen yrittänyt pysyä ajan tasalla poikien wilma-tiedotteissa, lukkareissa ja vanhempainilloissa. Onneksi poikien harrastusilmoittautumiset oli tehty jo aiemmin, sillä nyt ei taitaisi enää aivokapasiteettia riittää niihin. Olen todennut, että tänä vuonna emme taida lasten kanssa ehtiä enää kesäteatteriin. Mutta syksyllä olisi tarkoitus käydä perinteiseen tapaan Sirkus Finlandiassa ja HurjaRuuthin Talvisirkuksessa. Ja Sirkusmarkkinoilla.

Olen valmistellut paria luentoa, ollut Access Bars -kurssilla ja ollut pariin tahoon yhteydessä tilojen vuokraamisen suhteen. Olen tavannut yrittäjäystävääni ja mietimme yhdessä yhteistyökuvioita. Olen ollut Keravan opiston tuntiopettajien opettajainkokouksessa ja kuuntelemassa luentoa sosiaalisen median käytöstä kurssien markkinoinnissa. Tässä sivussa olen hoitanut kuopuksen 9 v synttärit ja kirppisviikon.

Olen nähnyt myös Lumiomena-blogin Katjaa, hän toi meille repullisen kirjoja ja minä annoin vaihtariksi paria väriä syysleimua. Meidän Karhunpentu pisti parastaan vierailun ajan. Jälleen kerran tuli mieleeni, että Hirveä riiviö vai energinen ja kekseliäs poika.

Että ei ihme, jos tuntuu että ajatukset meinaavat lähteä harhailemaan. Tekemislistat pitävät minut kiinni siinä, mitä vielä pitää tehdä. Ja vaikka tekemistä on koko ajan paljon, silti tämä tuntuu mielekkäältä enkä ole yhtään nuutunut.

On mulla varmuuden vuoksi olemassa ei-niin-tärkeiden-asioiden- tekemislista, jos sattuu käymään niin että tekeminen loppuu. Siinä lukee: liikuntavälinekaapin siivoaminen, valokuvat kansioon, akkarit kansioihin, vauvamuistolaatikot. Toivon, että jossain vaiheessa syksyä saan tehtyä edes jonkun noista listan asioista. Pojat ovat 9 v ja 11 v ja jos vauvamuistolaatikot ovat odottaneet kaikki nämä vuodet, niin ehkä ne odottavat vielä hetken. Tällä hetkellä vauvamuistot ovat paperikasseissa ja haluaisin käydä ne läpi ja laittaa ne muutama vuosi sitten ostamiini laatikoihin.

Ja jotta tilanne ei yhtään helpottuisi, niin esim. ensi tiistaina on kolme päällekkäistä menoa. On esikoisen luokan vanhempainilta, vanhempainyhdistyksen hallituksen kokous ja mun NLP-kurssi. Olen miettinyt itse meneväni NLP-kurssille, mies saa mennä vanhempainiltaan ja tällä kertaa vanhempainyhdistyksen hallitus jää väliin. Monesti olen priorisoinut sen, jos on ollut päällekkäisiä menoja.

ps. yritykseni nimi Kasvun Taika on pitkän pyörittelyn tulos. Halusin yritykseni nimen kuvaavan kasvua ihmisenä, vanhempana ja lasten kasvua. Taika- sanan halusin yritykseni nimeen blogini nimen takia ja myös siksi, että ajattelen, että elämässä on aina vähän taikaa. "Elämä on kuin taianomainen leikkikenttä".  Muutama tuttu on kehunut Kasvun Taika nimeä: "Onpa ihana", "Juuri sun oloinen". Sitten on tietty näitä: "Ai jaa, kirjoitetaanko se yhteen vai erikseen", "Miten se taika oikein taivutetaan". Ja niitä myös, jotka ovat olleet ihan hiljaa eivätkä ole sanoneet mitään. Miten se nyt pitäisi tulkita...Mielenkiintoista nähdä kuinka oman ihon alle yritystäni koskevat kommentit alkavat mennä. Nimen lisäksi seuraava kommentoinnin aihe lienevät nettisivuni, kunhan ne avautuvat.

torstai 21. elokuuta 2014

Ruediger Schache: Sydänmagneetti. Vetovoiman salaisuus.



Ihmiset ja tapahtumat eivät ilmesty elämääsi sattumalta. Sydämesi toimii kuin magneetti, vetäen ihmisiä ja tilanteita puoleensa - tai työntäen niitä luotaan. Kun ymmärtää vetovoiman lait, voit vaikuttaa niihin ihmisiin ja tapahtumiin, joita elämääsi toivot.

Ruediger Schache on saksalainen kirjailija, toimittaja ja elämäntaitovalmentaja. Hänen kirjansa Sydänmagneetti kertoo siitä, millainen on se voima, joka ohjaa meidän elämäämme ja valintojamme.

Sydänmagneetti kirja on jaettu kymmeneen teemaan (= salaisuuteen). Jokainen niistä pitää sisällään ikivanhan oivalluksen. Teemoja ovat esimerkiksi vetovoima, selkeys, itseään toteuttava ennuste ja itsensä rakastaminen. Noista tuo viimeisin on kaikkein tärkein. Kirjassa kehotetaan kysymään rakkaudelta asioita: Mitä rakkaus tekisi. Jos esimerkiksi uhraudut toisen puolesta, koska ajattelet sen kuuluvan rakkauteen, kysy itseltäsi: Tekisikö rakkaus niin? Haluaisiko se sinun tekevän niin? Haluaisiko se sinun seuraavan sellaista periaatetta, että kiintymys on sidoksissa sinun kärsimykseesi? Jos epäilet ja soimaat itseäsi toistuvasti siitä, oletko toiminut oikein, kysy itseltäsi: Mitä rakkaus tekisi? Haluaisiko se sinun ajattelevan aina uudelleen samoja hyödyttömiä ajatuksia ja satuttavan siten itseäsi? Vai haluaisiko se, että ymmärtäisit toimineesi parhaan tahtosi ja kykysi mukaan kulloisenakin ajankohtana? Jos ajattelet usein, ettei elämä ole helppoa, ja että muut ovat sinuun verrattuna onnekkaampia, kysy itseltäsi: Mitä rakkaus tekisi? Haluaisiko se sinun ajattelevan itsestäsi ja elämäsi lahjasta sellaista?

Kirjassa muistutetaan tunteista näin: Kukaan ei voi antaa sinulle tunnetta. Hän voi vain herättää sinussa tunteen. Se on sinun tunteesi ja sinä tuotat sen. Läheinen ihminen on lahja, joka auttaa sinua siinä. Tämän eron tunteminen on kuin avain. Kun ymmärtää että tunteet kuuluvat aina itselle eikä ole yhtään tunnetta, jonka joku toinen sinulle antaa tai sinulta ottaa, olet vapaa. Silloin antaa toiselle vähemmän valtaa itseen ja poistaa heidän harteiltaan vastuun hyvinvoinnistasi.

Ruediger Schache suosittelee, että joka ilta olisi hyvä muistella mennyttä päivää ja kysyä itseltään:  Mikä oli tämän päivän paras lahja? Mikä oli tämän päivän ihme? Ja aamulla muistella ennen sängystä nousemista: Mitkä olivat eilisen ihme ja lahja? Jos haluat, voit kiittää niistä vielä itseäsi. Näin uuden päivän voi aloittaa kiitollisena ja uteliaana löytämään seuraavan ihmeen ja lahjan.

Kirjassa muistutetaan, että jos haluat parantaa suhdetta toisiin, paranna ensin suhdetta itseesi. Jos et rakasta itseäsi, sinun on vaikea rakastaa muitakaan. Jos haluat kokea enemmän rakkautta, rakasta ensin itseäsi enemmän. Mitä etsitkin, ole sitä itse ensin!

Sydänmagneetissa on runsaasti esimerkkitapauksia elävästä elämästä. On myös monia viisaita lauselmia ja mietelmiä. Esimerkkinä Marcus Aureliuksen ajatelma:

"Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän. Kaikki on ihmisen sisimmässä, hänen ajattelussaan"

Kirja oli valaiseva ja sopi niihin teemoihin, joita olen miettinyt paljon viime kuukausina. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, osa meni yli tämän hetkisestä ymmärryksen tasostani.  Mutta kirjassa oli niin paljon sellaista syvää viisautta, että laitoin saman tien kirjastoon varaukseen kirjailijan muutkin kirjat. 

tiistai 19. elokuuta 2014

Puutarha elokuun puolivälissä


Puutarhassamme on nauhusten ja syysleimujen aika. Syysleimuja on useassa eri värissä, olen "keräillyt" niitä vuosia.



Omenapuut näyttävät tuottavan tänä vuonna paljon satoa. Olemme asuneet tässä kodissa kymmenen vuotta. Omenasato on näinä vuosina vaihdellut kolmesta omenasta yli 500 kiloon. Meillä on kolme vanhaa omenapuuta ja yksi pieni, pari vuotta sitten istutettu. Siinäkin on jo yksi omena. Myös pensasmustikasta tulee tänä vuonna satoa ihan hyvin.


 
Nauhukset ja piiskut on tuotu lapsuudenkotini pihalta ja ovat siksi merkityksellisiä minulle.

Kesäkukat alkavat olla jo aika kulahtaneita, kohta olisi syysistutusten aika. En ole minään aiempana vuonna kuvannut puutarhaamme näin paljon, on ollut hauska ikuistaa puutarhamme kukkaloistoa kevään ensimmäistä kukista tähän päivään.

Aiempia postauksia puutarhastamme:

Puutarhaunelmia vappuna
Pihapuuhia toukokuun loppupuolella
Pihalla  kesäkuussa
Puutarhakuvia heinäkuussa

Lisäksi monessa postauksessa olen käyttänyt puutarhastamme napattuja valokuvia, esim. Loma! ja Rosen-terapiassa

maanantai 18. elokuuta 2014

Syötyjä sanoja - haaste

Sain Syvältä - blogista haasteen. Syötyjä sanoja. Missä asioissa sinä olet syönyt sanasi? Kenties vaatetuksessa, sisustuksessa tai kasvatusperiaatteissa?

Aloitettakoon tämä sillä, että minä olen aika lailla periaatteen nainen. Jos päätän, että meillä käytetään kestovaippoja, niin meillä käytetään niitä. Jos päätän, että pärjään ilman autoa, niin pärjään. Piste. Vaikka fillaroisin kaatosateessa tai kinosten keskellä, niin pärjään ilman autoa. Koska olen niin päättänyt.

Mutta ehkä löydän muutamia asioita, joissa olen joustanut / muuttanut mielipidettäni. Otetaan nyt ensimmäiseksi tuo meidän pelikonsoli, Wii. Meille ei pitänyt mitään pelikonsoleja tulla. Ovat täysin turhia eikä niistä ole mitään hyötyä. Nyt meillä se on. Käytettynä ostettu. Ilostuttaa poikia kovin. Mutta myös saa heidät raivostumaan, mankumaan lisää peliaikaa ja riitelemään.

Yrittäjyys. Ei minusta mitään yrittäjää pitänyt tulla. Jos mulle olisi joku vuosi sitten sanonut, että olet vuoden päästä perustamassa yritystä, niin olisin todennut, että en todellakaan. Minähän olen turvallisuushakuinen ihminen, joka ei kykene tekemään mitään paperitöitä, laskutuksia tai edes miettimään mitään liiketoimintasuunnitelmia. Enkä sitä paitsi ole mitään yrittäjätyyppiä muutenkaan. Sitä en muista, olenko tätä ääneen koskaan sanonut. Mutta näin olen ajatellut. Ja nyt olen keskellä yrityksen perustamishässäkkää.

Tofu. Olemme kasvissyöjiä ja kun söin ekan kerran tofua taisin todeta etten tiedä mitään pahempaa. Se oli siis ihan järkyttävän pahaa. Nyt mun suurinta herkkua on grillattu tai rapeaksi paistettu tofu. Kasvissyönnistäkin muistan joskus ajatelleeni, että kummallista viherpiipertäjien ituilua. Ja nyt olen ollut 10 vuotta kasvissyöjä ja minusta se on täysin normaalia.

Leikkokukat. Kuka nyt leikkokukkia maljakkoon ostelee? Nehän nyt kuihtuukin ihan saman tien, kamalaa rahanhukkaa. Noin ajattelin vielä muutama vuosi sitten. Nyt meillä on lähes aina leikkokukkia maljakossa.

Kakkajutut mammakerhoissa. Minä en kyllä puhu mitään kakkajuttuja joissain mammakerhoissa. No, kyllä muutaman kerran tuli ihmeteltyä toisten äitien kanssa lasten kakankoostumusta ja väriä. Tosin ikinä en lähettänyt terveydenhoitajille sähköpostilla kuvia lasteni kakoista. Entiset työkaverit kun kertoivat saaneensa näitäkin ilahduttavia kuvaviestejä.

Minun ei myöskään pitänyt olla se äiti, joka käyttää telkkaria lastenvahtina. On käytetty.  Tosin olen melko varma, että meidän pojat ovat katsoneet telkkaria aika vähän verrattuna moniin muihin lapsiin.

Joskus oli myös aika, jolloin ajattelin etten mene naimisiin (voihan sitä elää toisen kanssa ilman että menee naimisiin) tai ainakaan siinä ei ole mitään järkeä, että lapsi tehdään heti häitten jälkeen. Nimimerkillä 12 vuotta hääpäivästä ja esikoinen 11v2kk ikäinen. Ylipäänsä joskus parikymppisenä standardiperheajattelutapa, että "mennään naimisiin, hankitaan 1.8 lasta ja asutaan omakotitalossa järven rannalla, mutta lähellä palveluja" kuulosti tosi kaukaiselta ja vieraalta. Mutta jo 25-vuotiaana nimenomaan halusin sitä. On ollut myös aika, jolloin ajattelin että joidenkin astiasarjojen kerääminen on extrajunttia tai vilauttaa kassalla nyt jotain plussakorttia, ei ole todellista. Onhan meillä noita astiasarjoja kerätty ja yhden jos toisenkin lafkan etukortti löytyy rahapussista.

Ja sitten tiedättekö ne hihhulit ja hörhöt, jotka käyttävät intian basaareista ostettuja vaatteita, polttavat suitsukkeita, työntävät lastensa korviin valkosipulinkynsiä kun tulee korvatulehdus, imettävät lapsiaan viisivuotiaiksi ja joilla on rastat ja tietty he meditoivat, joogaavat ja käyttävät jotain kristalleja ja kiviä. Ja he käyvät retriiteissä. Harrastavat tantraseksiä. Tosi outoja tyyppejä. Minusta ei tule koskaan sellaista. No, imetin esikoista 1v8kk ja toista lasta 2v2kk. Toisen lapsen synnytin jopa kotona (heh, vahingossa tosin). Olen käynyt retriiteissä ja meditoin. Minulla on onnenkivi, krysokolla.  Teen aarrekarttoja, olen jopa aarrekarttaohjaaja. Tutut hoi, olenko hihhuli ja hörhö, tosi outo tyyppi? Mutta edelleenkin meillä hoidetaan lasten korvatulehdukset lääkärissä. Tantraseksistä en tiedä mitään. Ja minulle saa huomauttaa, jos kotimme alkaa täyttyä suitsukkeen tuoksusta tai jos päätän laitattaa rastat. Homeopatiasta olen kyllä alkanut kiinnostua pms-oireiden hoidossa.

Sen verran periaatteen ihminen olen, että meillä ei edelleenkään ole Crocseja, en käytä kännykkäni kautta nettiä enkä voisi kuvitella pukevani päälleni jotain onepiece-haalariasua. Jos näette mut joku päivä kävelemässä kadulla joku collegehaalari päällä, Crocsit jalassa ja samalla käytän kännykästä facebookia, niin saa huomauttaa. Ja nauraa. Mutta oikeasti, näin ei tule kyllä käymään.

Jatkan haastetta eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Kerron sulle tarinan elämästä
Kädestä pitäen
Löytöjen taika
Tanian silmin 


Ja jos  joku muukin haluaa napata haasteen mukaansa, niin ole hyvä! Missä asioissa sinä olet syönyt sanasi?

lauantai 16. elokuuta 2014

Rouvana 12 vuotta



Tänään on meidän 12. hääpäivä. Kun katson hääkuviamme, olemme niin kauniita, komeita ja nuoria. Noiden 12 vuoden aikana on joutunut monesti miettimään, mitä se "tahdon" tarkoittaa. Välillä se on tarkoittanut, että tahtoo rakastaa silloinkin kun on väsyneimmillään ja ärsyyntynyt ja se oikea tunne on hukassa. On ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Onneksi paljon enemmän on niitä hetkiä, että ihan oikeasti rakastaa toista ja haluaa elää hänen kanssaan koko loppuelämänsä.

Kun katson meitä hääkuvassa, mieleeni tulee  että vähänpä silloin tiedettiin mitä elämä tuo tullessaan. Se toi aika nopeasti häiden jälkeen esikoisen, sitten miehen väitöstilaisuuden, minun valmistumisen, oman kodin, toisen lapsen. Myöhemmin minun lähtemisen töihin monen kotiäitivuoden jälkeen. Kodin remppaamista. Väsymystä. Ruuhkavuosia elämässä. Kun katson hääkuviamme tajuan myös kuinka moni rakkaista sukulaisista on kuollut häidemme jälkeen. Suurimpana menetyksenä tietenkin oma isäni ja enoni. En ikinä olisi osannut aavistaa kuinka yksin jäimme lasten synnyttyä. Verkostoa ei ole ollut, se vähäinenkin muutti kauemmaksi. Mutta olemme selvinneet lasten pikkulapsiajat, esikoisen korvatulehduskierteen, mun oman keuhkokuumeeni (jolloin makasin kolme viikkoa täysin sängyn pohjalla). Isäni kuoleman tuoman surun. Kaiken sen, mikä on väsyttänyt, koetellut, vienyt jaksamisen äärirajoille.
 
Tykkään kuunnella Juha Tapion laulua Kaksi puuta. Katson ulos ikkunasta ja näen ne kaksi puuta takapihallamme. Ja ajattelen, että siinä olemme me. Kaksi ihmistä, jotka katsoo eteenpäin, seisoo erillään, kestää joka tuulen ja sään. Kaksi ihmistä, joiden juuret ovat punoutuneet yhteen alla maan. Kaksi ihmistä, joilla on niin paljon yhteisiä kokemuksia, yhteistä huumoria, samanlainen arvomaailma. Vaikea on kuvitella jotain toista rinnalleni.

Hääjuhlissamme valssattiin Maijan ja Jannen häävalssia, mutta nyt tekee mieli siteerata toista yleistä häävalssia: "Keskellä vuosin kiireen ja työn, maailma sai meidät pysähtymään.....Nuoruuteen kanssas kulkea saan ja vaipua muistojen huumaan...Minä rakastan sua, yhä totta on tänään, vaan enemmän enemmän se tarkoittaa. Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa".

Ja jotta ei menisi liian imeläksi, niin kyllä nämä ruuhkavuodet ovat kuluttaneet meitäkin. On ajanjaksoja, jolloin ei jakseta puhua muusta kuin että mitä on ruuaksi, kumpi käy kaupassa, huomasitko että wilmassa oli viestiä matikan kokeista. Jaa että seksiä? Millä voimalla ja ajalla? Mutta onneksi sitä rakkautta on ollut koko ajan enemmän kuin muita tunteita.

Yhteistä taivalta takana 14.5 vuotta, josta 12 vuotta naimisissa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Vuoden vaihteessa olemme olleet yhdessä 15 vuotta, sitä voisi varmaan juhlistaa jotenkin. Josko saisimme pitkästä aikaa lapset yökylään ja voisimme olla ihan vain kaksin?

perjantai 15. elokuuta 2014

Kotona työskentelystä

Olen tässä harjoitellut työntekoa kotona. Huokaisin helpotuksesta kun poikien koulu alkoi. Vihdoinkin päiviin tuli edes hetki rauhallista työskentelyaikaa. Mutta mitä ihmettä on tämä pehmeä lasku kouluun? Nyt kun oppilaat olisivat innokkaita koulua käymään, tunteja on vähän. No, ehkä tässä on myös oma lehmä ojassa...nyt kun aika on tosi kortilla, toivoisin että minulla olisi rauhallista työskentelyaikaa vähän kauemmin kuin neljä tuntia päivässä.

Liiketoimintasuunnitelman, laskelmat ja starttirahahakemuksen tein vaiheessa, jossa pojat olivat vielä lomilla. Ne kaikki tuli tehtyä muutaman minuutin pätkissä. Olen ollut myös uimarannalla muistivihko kädessä ja pohtinut palveluiden hintoja ja markkinointia. Poikien viimeinen lomaviikko oli jo vähän kireä. Minä olisin kaivannut rauhallista työskentelyaikaa, mutta poikien oli melkein pakko olla kotona. Ulkona oli liian kuumaa puistoiluun ja oma piha oli täynnä ampiaisia. Rannalle en uskaltanut heitä kaksin lähettää - ja sielläkin oli paljon ampiaisia. Kaverit olivat vielä mökeillään. Ah mikä ilo onkaan tehdä vaikka yrityslaskelmia kun ajatus keskeytyy muutaman minuutin välein. Yksi huippuhetki oli se, kun soitin TE-keskukseen ja pojilla alkoi kamala riita samantien kun aloitin puhelun. Lopulta oli kesken puhelun pakko huutaa pojille, että "nyt lopettakaa se riitely ja heti!". Sitten jatkoin selittämistä puhelimeen, että "olen siis perustamassa yritystä vanhemmuuden ja vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukemiseksi. Sellaisia kursseja kuten nyt vaikkapa "myönteisiä keinoja kasvatukseen" (ja prkl, olkaa nyt hiljaa siellä taustalla...)

Ilmeisesti kuitenkin se muutaman minuutin pätkissä työskentely tuotti ihan hyvän tuloksen, koska yritysneuvoja sanoi liiketoimintasuunnitelmani olevan selväjärkisen ihmisen tekemä. Sanoinkin hänelle, että itsellä on ollut välillä aivan päinvastainen olo, selväjärkisyys on tuntunut olevan kaukana.

Aamulla on ihan luksusta, kun voin herätä samaan aikaan kuin pojat heräilevät kouluun. Aikaisemmin olin jo siinä vaiheessa lähtemässä fillaroimaan työpaikalle. Kun pojat ovat lähteneet kouluun, käyn facessa, blogissa ja sitten olen aloittanut päivän hommat. Poikien koulupäivät ovat loppuneet nyt klo 12. Silloin menee ihan ok, jos kuopus on kavereitten luona iltapäivän ja vain esikko on kotona. Silloin pystyn vielä vähän jatkamaan työntekoa iltapäivälläkin. Mutta sitten kun on tilanne, että kuopus tulee koulusta kotiin kera parin kaverin, niin siinä ei enää pysty töitä tekemään. Kotona on härdelli. Tällä hetkellä vaatii myös vähän uutta rutiinia sen miettiminen, milloin teen töitä ja mikä on vapaa-aikaa. Nyt tuntuu, että teen töitä vähän koko ajan. Tosin tässä vaiheessa kun olen perustamassa yritystä ja sitä työtä riittää loputtomasti, niin näin onkin pakko tehdä. Toivon, että tilanne helpottuu kun nämä paperiasiat on saatu valmiiksi. Tällä hetkellä mun työnteko on vielä ihan täysin papereitten pyörittelyä (ja välillä on tuntunut että se nimenoman on sitä pyörittelyä eikä mikään etene)  ja suunnittelua. Ensi viikolla on jo ihan eka työpäivä, jumppien suunnittelun merkeissä. Ja elokuun viimeisellä viikolla alkavat ekat ryhmäni, Vipeltävän Siilin jumpat.

Meillä mies tekee töitä tosi paljon etätyönä ja häneltä se onnistuu hyvin. Hänellä on toimistonurkkaus alakerrassa (meidän elämä keskittyy yläkertaan) ja kun hän sanoo pojille, että hän tarvitsee työrauhan, pojat pääasiassa antavat sen hänelle. Mutta kun minä sanon, että "tarvitsen työrauhaa", niin jo viimeistään 6 minuutin päästä se on unohdettu ja tarvitaan riitojen ratkojaa, tekemisen miettijää, välipalan antajaa, läksyjen tarkistajaa tai tulee jotain äärettömän tärkeää asiaa, joka on sanottava juuri silloin.  Se tärkeä sanominen saattaa olla esimerkiksi: "Äiti, mulla olis asiaa". Kysyn, että "mitä asiaa". Vastaus on monesti "minä unohdin sen jo". Ja taas ajatus keskeytyi, mitä olinkaan tekemässä. Ai niin, käymässä läpi ihan loputonta toimialaluokitusten listaa.

Mutta tiedättekö mitä se mahdollistaa, että sekä minä että mies tehdään töitä kotoa käsin? "Parisuhteen hoitamisen" aamupäivän aikana. Tosin työt eivät kyllä silloin hetkeen etene kummallakaan.

Nyt kun olen käyttänyt tuntikausia aikaa yritysasioiden miettimiseen, rekisteröinnin selvittämiseen, tilitoimistojen läpikäyntiin ja kaikkeen muuhun, löydän netistä tekstin "Perusta yritys 45 minuutissa". Minulla meni vähintään 45 minuuttia jo siihen kun kävin läpi toimialoja ja mietin, mikä on yritykseni päätoimiala.

Tekeekö joku muu lapsiperheellinen töitä kotoa käsin? Miten se teillä onnistuu?

Myös Leluteekin Emilia kirjoitti kotona työskentelystä ja parikin kertaa kommentoin hänen tekstiään.

ps. laitan vielä inspiraatiokuvan kotitoimistostani. Ideaa saa vapaasti hyödyntää oman toimistopisteen sisustamiseen!

torstai 14. elokuuta 2014

Uusia lastenkirjoja


Olemme lukeneet / saaneet kirjastosta käsiimme muutaman tämän syksyn kirjauutuuden. Timo Parvelan uusin Ella-kirja Ella ja kaverit karkaavat koulusta jatkaa tuttua Ella-kirjojen sarjaa. Nyt Ella ja kaverit ovat jo päässeet tokalta luokalta, he ovat kaksi ja puoli A -luokalla. Kirjassa on tuttua huumoria, nokkelaa sanailua ja hassuja sattumuksia. Tässä kirjassa on myös jännitystä mystisen taikuri Papadamin muodossa. Pojat tietty heti keksivät kirjan nimestä version "Ella ja kaverit kakkaavat koulussa". Jep. Tykättiin kirjasta kaikki, sekä kuulijoina olleet 11v ja 9 v pojat että lukijana ollut keski-ikäistynyt äiti.

Etsiväkerho Hurrikaani ja hämärän majatalo on Etsiväkerho Hurrikaani - sarjan uusin kirja. Löysin tämän sarjan alkuvuodesta ja nyt olemme lukeneet kaikki sarjan tähän mennessä ilmestyneet kirjat. Tästä sarjasta olemme tykänneet tosi paljon. Sopivaa jännitystä, seikkailua ja lasten yhteisiä touhuiluja. Toivomme kaikki, että sarjaan ilmestyy vielä monta jatko-osaa!


Reuhurinne-sarjan uusin kirja on Hässäkkää ja hätähousuja. Kirja on tarinakokoelma, jossa tarinat osittain linkittyvät toisiinsa. Kommelluksia ja sattumuksia. Milloin on muffinssitaikina pitkin lattiaa, milloin huivi koiran kaulassa, milloin poliisit tulevat lopettamaan oppilaiden performanssin. Kirjassa on myös pieniä kysymyksiä, joissa arvuutellaan esimerkiksi mitä tarkoittaa projekti tai trendi. Pojista Reuhurinne ei ole ihan yhtä hauska kuin Ellat ja Risto Räppääjät, mutta ihan kiva kirja tämäkin on.

Uusi Risto Räppääjä on myös ilmestynyt, Risto Räppääjä ja Sevillan saituri. Eilen aloitin lukemaan tätä kirjaa pojille iltasaduksi. Vaikuttaa tutulta Räppääjä -kamalta. Kirjassa Risto saa kirjeen Sevillassa asuvalta sukulaiselta Ernesti Ohraselta, joka harkitsee testamenttaavansa Ristolle omaisuutensa. Ernesti haluaa tavata Riston mahdollisimman pian. Ristosta tehdään salonkikelpoinen tapaamista varten. Ernestin talossa alkaa tapahtua outoja asioita, kuin talo olisi täynnä salakäytäviä. Nelli karkaa Riston avuksi tähän "kummitustaloon". Lopulta sinne tulevat myös Rauha, Elvi ja Lennart. Kirjaan perustuva elokuva tulee ensi-iltaan 13.2.2015.

Ja kirjapinossa on vielä yksi loppukesän kirjauutuus, John Boynen kirja Leijuva poika. Kirja kertoo kahdeksanvuotiaan pojan huimasta seikkailusta ilmojen ja mannerten halki. Kirjaa kuvataan sanoilla häpeilemätön ja virkistävän hullunkurinen. Tarinassa on samaa tuntua kuin Ibbitsenin ja Dahlin romaaneissa. Meillä on luettu Roald Dahlin kirjat ja tykätty niistä. Siksi odotan tämän kirjan lukemista paljon.

Eilen tein kierroksen kirjakaupassa (olin ostamassa jumpparyhmiäni varten jumppakortteja ja tarroja) ja huomasin, että myös uusi Puluboi- kirja oli ilmestynyt, Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja . Ja uusi Tatu ja Patu, Tatu ja Patu, syömään! Tuon Tatun ja Patun tulemme hankkimaan ihan omaksi (tai pyydetään joululahjaksi), meillä on kaikki Tatut ja Patut kirjahyllyssä. Puluboin laitoin varaukseen kirjastoon.

Onko teillä ehditty jo lukea nämä uutuudet? Mitä muita lastenkirjauutuuksia tiedät ilmestyneen?

tiistai 12. elokuuta 2014

Back to school


Tänään se alkoi. Pojilla koulu. Jossakin päin Suomea koulut alkoivat jo viime viikolla, täällä Vantaalla tänään. Meillä on nyt perheessä kolmas- ja viidesluokkalaiset pojat. Kolmas luokka tuo kuopukselle ainakin enkun kielen uutena aineena. Viidennellä tuleekin sitten jo ihan uusia lukuaineita, fysiikkakemiaa ja alkoiko historiakin viidennellä. Ja myös valinnaisia aineita.

Eilen vielä tsekattiin reput ja penaalit. Tyhjensin penaaleista pois terotinpurut, sentin pituiset kynännysät ja mustuneet kumit. Nyt on pari uutta pitkää kynää ja valkoista kumia pakattu penaaleihin. Siinä missä itse vietin aikaa Tiimareissa ennen koulun alkua tuntikaupalla valiten tuoksukumeja ja kimallekyniä, niin poikia ei kyllä pätkän vertaa kiinnosta, millaisella kynällä kirjoittavat tai millaisella kumilla pyyhkivät. Eipä kyllä niitä Tiimareitakaan enää ole.

Minä olen se äiti, joka olen poikien mennessä ekalle luokalle itkenyt silmäni ihan turvoksiin. Varsinkin esikoisen kohdalla koulun aloitus tuntui tosi suurelta asialta elämässä. Ajattelin, että nyt se lapsuus loppuu. Kuopuksen kohdalla koulun aloitus meni jo ehkä vähän rennommin ja vähemmillä itkuilla. Tänään ei itkettänyt. Ehkä seuraava isompi askel on se, kun esikoiselle loppuu alakoulu ja tapahtuu siirtyminen isompiin ympyröihin, yläasteelle (vai puhutaanko nykyään yläkoulusta?).

Meidän perheessä koulun alkua odotin ehkä eniten minä. Olen jo pari viikkoa odottanut, että pääsisin kunnolla työhommieni kimppuun. Kuopus on myös ollut aika levoton ja selvästi jo kaivannut rytmiä, toimintaa ja kavereita elämäänsä. Esikkokin totesi eilen, että kiva mennä kouluun.

Minulle poikien koulujen alkaminen tietää sitä, että saan vihdoinkin rauhallista kotitoimistoaikaa. Pääsen tekemään eteenpäin mun tulevia työjuttuja. Tähän mennessä kaikki onkin ollut vähän kaaosta, kun muutaman minuutin pitkissä olen kaikki jutut tehnyt.

Tosin vielä tänään en töitä tee, kohta lähden vyöhyketerapian (oma hyvinvointi ja hyvät energiat ennen kaikkea....), iltapäivällä minulla on ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni pienryhmätapaaminen (pitikö siihenkin joku artikkeli lukea....) ja illalla vielä NLP-kurssini. Tuosta NLP:sta tulen kirjoittamaan enemmänkin, olen aika ihastunut siihen.

Turvallista koulutietä kaikille koululaisille! Ja vanhemmille rentoutta, kyllä se koulu ja arki ihan hyvin lähtevät sujumaan!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Tyhjentämistä

Olen tehnyt tyhjentämistä nyt monella tapaa. Olen tyhjentänyt kotiamme. Kirppisviikko on menossa (ja jo loppumassa). Poikien pieneksi jääneitä vaatteita, leluja ja pelejä on myynnissä SUNkirppiksellä. Kuten myös muutama sisustustavara. Huomenna Kierrätyskeskuksen auto hakee meiltä muutaman isomman tavaran. Mukaan lähtee myös pari kassillista vanhoja verhoja ja muita tekstiilejä ja muutama sellainen matto, jota ei olla käytetty vuosiin. Jos joku ihmettelee, miten olemme tulleet hankkineeksi liian paljon mattoja niin nuo ovat siltä ajalta, kun sekä minä että mies olimme sinkkuja ja asuimme omissa kodeissamme ja kun muutimme yhteen, kaikille matoille ei ollut tarvetta. Tähän nykyiseen kotiin muuttaessamme oli tarvetta isommille matoille ja niitä äitini teki meille. Ihan itse kangaspuilla. Olen myös käynyt läpi vanhoja opiskelumappejani ja heittänyt sieltä pois hurjan määrän ikivanhoja opiskelupapereita. Niin ihanaa saada tilaa hyllyihin. Myös oma mieli rauhoittuu, kun ympäristö tulee hallitummaksi.

Minä en ole ikinä ollut himoshoppaaja. Minua on alkanut jopa vähän ahdistaa kuluttaminen ja kaikki se tavaramäärä mitä kaupoissa on tarjolla. Moni blogi perustuu kuluttamiseen. Esitellään uusia mallistoja ja nehän tietty ovat ihania (tai uhania) - ja lukijoille tulee olo, että tuo on saatava. Se on ihana. Kun mulla on se, olen onnellinen ja kuulun genreen. Nyt nämä tekstit ovat taas ajankohtaisia, kun esim. vaatemallistoihin saapuu uudet syksymallistot ja ne laitetaan myyntiin yöllä. Siellä sitten sadat vanhemmat (tai yleensä kait äidit) ovat klikkailemassa tuotteita puolen yön jälkeen ostoskoreihin, jotta saisi uutuudet ihan tuoreeltaan. Järkevää? Voisiko ihan oikeasti miettiä, tarvitseeko meillä olla koko malliston kaikkia tuotteita? Riittäisikö yksi paita? Tai onko oikeasti tarvetta sillekään? Minusta on aina piristävää, jos blogista löytyy myös kulutuskriittistä tekstiä. Todellakaan, kaikkea ei tarvitse ostaa. Tavara ei tee onnelliseksi. Eräs huonekaluliikkeessä ollut myyjä kertoi, että hän ahdistui työhönsä ja hänen oli vaihdettava työpaikkaa. Häntä alkoi ahdistaa se, että ihmiset tulevat ostamaan sohvaa ja samalla ajattelevat ostavansa sen myötä itselleen myös onnea ja tiettyä statusta. Ja näinhän ei ole.

Minä pyrin ostamaan harkiten ja vain tarpeeseen. Joskus lipsahtaa, mutta onneksi aika harvoin. Moni nainen sanoo, että "ei laukkuja, kenkiä ja koruja voi koskaan olla liikaa". Voi todellakin olla. Itseäni ahdistaa joskus jopa kirppareilla kun katson niitä pöytiä, jotka on ladattu täyteen kenkiä, koruja, hajuvesiä, laukkuja ja vähän käytettyjä vaatteita. Mihin tarpeeseen ne kaikki on ostettu? Ehkä shoppailuterapiaa on tullut aika lailla harrastettua? Ostettu itselle uudet kengät piristämään elämää ja parin käyttökerran jälkeen on todettu, ettei nämä sitten olleetkaan hyvät. Ja sitten on taas ostettava uudet.


Minä pystyn ihan hyvin käymään Ikeassa ostamassa vain sen jutun, jonka olen mennyt sieltä hakemaan. Pystyn tekemään hyvin myös kierroksen Helsingissä ostamatta sieltä mitään. Minulla on ollut samat sandaalit varmaan jo neljä vuotta. Vielä toimivat, joten uusille ei ole tarvetta. Pojille ei todellakaan ole ostettu uutta koulureppua joka vuosi. Esikoinen käytti samaa reppua kaksi ekaa kouluvuotta ja sitten se reppu siirtyi kuopuksen käyttöön kahden ekan luokan ajaksi. Nyt kuopus sai uuden koulurepun, koska tarvitsee isomman repun kolmannelle luokalle.

Sen lisäksi että olen tyhjentänyt kaappeja, olen tyhjentänyt myös omaa mieltäni. Olen käynyt läpi omaa ajattelumaailmaani ja muuttanut uskomuksiani. Tiedättekö sen oman sisäisen puheen, pikku kehnon, joka hokee omassa päässä, että "ei sinusta ole siihen", "mitä sä oikein yrität", "sä kyl näytät ihan kauheelta tänään", "hah, yrittäjäksikö sinä muka luulet rupeavasi, buahhahhaaa...".  Tätä pikku kehnoa, ilkeää pikku ääntä sisälläni, olen nyt kouluttanut toisenlaiseen moodiin. "Sinä osaat", "sinusta on siihen", "näytät tosi hyvältä tänään". Ylimääräisen tavaran lisäksi tyhjennän myös omasta mielestäni kaikki ylimääräiset roinat pois.

Tyhjentämistä siis monella tapaa. Kodin ja samalla koko elämän ylimääräisen roinan tyhjentämistä. Vapauttavaa, kaikin puolin.

Mikä on sinun suhteesi kuluttamiseen? Oletko sinä tyhjentänyt kotiasi? Entä mieltäsi?

ps. kymppitonni täynnä ja jo ylitetty! Blogissani on nyt yli kymmenentuhatta klikkausta. Hienoa! Kiitos teille lukijat.Tämän kunniaksi voisin järjestää lähitulevaisuudessa blogini ekan arvonnan.

lauantai 9. elokuuta 2014

Hyvällä energialla


Minulla on ollut ihan mahtava kesä. Olen saanut olla pitkään lomalla. Olemme tehneet mukavia lomareissuja perheen kanssa. Olemme olleet myös paljon kotosalla. Minulla on ollut mahdollisuus käydä kursseilla. Minulla on nyt ihana mahdollisuus luoda uutta. Alkukesän väsymys ja kehon tukkoisuus on ohitettu. Energiaa virtaa. Hyvää luovaa energiaa. Nyt tavoitteena on tämän energiatason säilyttäminen myös syksyyn ja talveen.

Minulla usein arki lässäyttää energiatasoni aika nopeasti. Elämästä tulee puurtamista ja oravanpyörässä juoksemista. Työ-koti-kauppa-kirjasto-työ-koti jne. Helposti katoaa nautinto elämästä ja elämästä tulee selviytymistä päivästä toiseen. Sama rundi pyörii ja elämän valopilkut kaventuvat mitä pidemmälle loma jää taakse. On aika pysäyttävää huomata, kuinka matalalla energialla sitä usein toimiikaan. Ja kuinka monta vuotta se matala energia on ollut omassa elämässä se pääasiallisin energia. On hetkiä, jolloin energia on huipussa, mutta pääasiallinen moodi on ollut aika matalavireinen. En ole osannut integroida hyvää energiaa arkeeni, se on tullut ulkopuolisten tekijöiden kautta (esim. teatteri- tai leffareissut ystävien kanssa tai joku muu kokemus, joka irrottaa arjesta). Sinänsä nuo ulkopuoliset jututkin ovat tärkeitä, että niitä on arjessa. Ne tuovat iloa, laajentavat elämää ja näkökulmia.  Mutta vielä tärkeämpää on se, miten omassa arjessaan pystyy pitämään energiatason hyvänä. Juuri siinä elämässä, mitä itse elää. Juuri sillä hetkellä, mitä kulloinkin elää.

Nyt olen aivan erilaisessa elämäntilanteessa kuin koskaan aiemmin. Arki ei ole vielä alkanut. Eikä se 7.30-16 arki ala koko syksynä. Nyt teen töitä eri tavoin. Lisäksi mun oma mielentilani on erilainen kuin aiemmin. Nyt otan tavoitteeksi hyvän energiatason säilyttämisen koko syksyn läpi. Elämän tärkeimmäksi asiaksi nostan hyvän energian. Jotta olen itse elävä ja luova.  Jotta olen hyvinvoiva naisena, äitinä, työntekijänä. Jotta kurssini ja asiakastapaamiseni ovat täynnä hyvää energiaa


Minulla hyvään energiaan auttaa kontakti itseeni, kehooni. Siihen taas auttaa esimerkiksi mindfulness, luova tanssi, liikkuminen metsässä.  Olen kirjoittanut itselleni voimakirjeen, jota luen usein. Minä pystyn, minusta on siihen. Tulen etsimään itselleni myös voimabiisin, joka saa energiatasoni helposti nousuun. Minulle voimaa tuo myös eläminen tässä hetkessä, nauttien siitä hetkestä. Kukkivat kukat. Asioiden tekeminen hyvällä energialla. On ihan eri asia siivota hyvällä energialla kuin kyrpä otsassa ja vittuuntuneena.

Tänään lähdemme ostamaan kuopukselle  uutta koulureppua, käymme leffassa ja syömässä. Hyvällä energialla ja rakkaudella. Minulla on hieno perhe ja mahtava elämäntilanne. 

Millä sinun energiatasosi pysyy hyvänä? Onko sinun helppo säilyttää hyvä energiataso elämässäsi?

Mukavaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Ihana Rosen-terapia


Olen viime päivinä selaillut vanhoja opiskelumonisteita ja heittänyt niitä pois. Löysin monisteiden joukosta artikkelin Rosen-terapiasta. Se on Me Naiset lehdestä maaliskuulta 2002. Olen käynyt Rosen-terapiassa keväästä lähtien, mutta ilmeisesti kiinnostus aiheeseen ulottuu jo pitkälle taaksepäin.

Rosen-terapia on kehoterapiaa, joka rentouttaa, lievittää kiputiloja ja laukaisee lihasjännityksiä. Samalla se on matka tiedostamattomaan itsessämme: se mahdollistaa vanhentuneiden ajatus- ja arvomalliemme sekä tunnepatoumiemme esille tulon. Kuten Rosen-terapian kehittäjä, amerikkalainen Marion Rosen sanoo: Rosen-terapia on muuttumista ihmisestä, joka luulemme olevamme, ihmiseksi, joka todella olemme.

Rosen-menetelmän mukaan ihminen on maailmaan tullessaan avoin olento, joka ilmaisee itseään vapaasti. Kun hän kasvaa, hän oppii pidättämään tunteitaan, mistä seuraa estynyt hengitys sekä jännityksiä eri puolille kehoa. Jännittynyt ihminen menettää kykynsä tuntea ja reagoida avoimesti, jolloin hän menettää vähitellen yhteyden myös omaan itseensä ja todellisiin tunteisiinsa.


Rosen-terapeutti ei paranna ketään. Hän toimii oppaana ja on läsnä syvällä ja avoimella tavalla. Paranemisen saa aikaan haudutettujen asioiden nouseminen tietoisuuteen ja niiden kanssa työskenteleminen. Jokainen jännitys on syntyessään ollut tarpeellinen, suoja kipeille tunteille ja käsittelemättömille asioille. Rosen-terapiassa joutuu tekemään töitä itsensä kanssa eikä se ole aina helppoa.

Rosen on hellävarainen menetelmä, jossa kannustetaan hyvin varovasti asiakasta hänen omissa ajatuksissaan ja johtopäätöksissään, mutta ei koskaan neuvota, arvostella, epäillä eikä yritetä saada ihmistä väkisin tiettyyn muottiin.

Minä olen Rosen-terapiassa työstänyt paljon itseäni. Omia uskomuksia. Lapsuuttani, suhdetta äitiini ja isääni, isäni kuolemaa. Erityisesti olen käsitellyt suorittamista elämässäni. Hartiani ovat keventyneet kerta kerralta. Olen ollut rentoutunut ja energinen. Matka jatkuu. Olen valmis kohtaamaan itseni, pelkoni ja kipuni ja päästämään irti vanhoista tottumuksista ja kaavoista elämässäni. Minulle Rosen-terapia on sopinut hyvin keinoksi tutustua itseensä paremmin ja päästä lähemmäksi itseäni. Toisilla vastaava keino voi olla vaikka meditaatio, luonnossa liikkuminen, havahduttavien kirjojen lukeminen tai vaikkapa joku muu pehmeä hoitomuoto. Itse voin lämpimästä suositella Rosen-terapiaa, jos olet halukas menemään syvemmälle itsetutkiskelussasi.


Lähde:  Kohtaa kipusi. Artikkeli Me Naiset - lehdessä 28.3.2002

maanantai 4. elokuuta 2014

Elokuun poika 9 v - vauhdilla maailmaan!


Kuopus täytti 9 - vuotta tänä aamuna klo 6.58. Aika kliseistä kirjoittaa, mutta niin se aika juoksee. Kuopuksen syntymä säilyy mielessäni ikuisesti. Kuopus voi sanoa, että hän on syntynyt Vantaalla. Hän syntyi kotonamme. Kyseessä oli suunnittelematon kotisynnytys. Syöksysynnytys.

Siinä missä synnytin esikoista pitkään ja hartaasti, lähes 20 tuntia Jorvissa, kuopuksen synnytys eteni niin hurjaa vauhtia ettei edes ambulanssi ehtinyt meille. Kun ambulanssi tuli, oli kuopus jo rinnallani imemässä. Papereissa synnytyksen kestoksi on laitettu 1 tunti, mutta omasta mielestäni synnytys kesti 20 minuuttia. Tuo 20 minuuttia on se aika, mikä kesti supistusten kovenemisesta syntymään asti. Noin 10 minuuttia ennen syntymää tajusin, että sieltä se vauva nyt tulee ja huusin miehelle, että soita ambulanssi. Mies oli siinä vaiheessa silittämässä kauluspaitoja....Tästä on vitsailtu paljon jälkikäteen. Ehti sentään synnytykseen mukaan silityksen lomasta. Hätäkeskuksesta sain ohjeeksi mennä kyljelleni ja olla ponnistamatta. Helpommin sanottu kuin tehty.  Kuopus, meidän karhunpentu syntyi kahdella ponnistuksella kylpyhuoneessamme. Ensimmäisellä ponnistuksella syntyi pää ja toisella vartalo. Kätilönä toimi mies, joka onneksi oli seurannut esikoisen syntyessä tarkkaan kätilön touhuja. Hän osasi kiepauttaa pois napanuoran kuopuksen kaulan ympäriltä. Kuopuksen synnyttyä minun ekat sanani olivat "onks se kuollut". Äännähdystäkään ei kuulunut. Mies antoi kuopuksen syliini ja minä otin hänet rinnalleni. Imeminen käynnistyi saman tien. Tässä vaiheessa muistan kurkanneeni, että meille syntyi pikkuveli.

Tämän jälkeen paikalle tulivat ambulanssimiehet (kahdella ambulanssilla)  ja heti perään appivanhemmat, jotka olivat tulossa hoitamaan esikoista, jotta pääsemme lähtemään synnyttämään Kätilöopistolle. Mietin jälkikäteen, että onneksi Karhunpentu syntyi ennen appivanhempien tuloa. Ei ihan mun mieleen olisi ollut ajatus, että pusaan vauvaa appivanhempien tuijottaessa vieressä. Saavuimme sitten Kättärilla ambulanssilla ja vauva vatsani päällä. Ambulanssimiehet olivat todenneet vauvan kymmenen pisteen vauvaksi ja Kättärillä todettiin sama asia. Täydellinen vauva ja myös minun vointini oli loistava. Kätilöopistolla olimme yhden yön verran ja seuraavana aamuna lähdimme jo takaisin kotiin. Meistä oli tullut nelihenkinen perhe. Unelma kahdesta pojasta oli toteutunut.

Kättärillä meitä kävi katsomassa varmaan kaikki vuorossa olleet kätilöt ja muut työtekijät. Iltapäivälehtiin tarinamme ei päätynyt, onneksi. Paikallisissa lapsiperhepaikoissa (puistot, kerhot, muskarit) tieto kotisynnytyksestä lähti leviämään nopeasti ja moni kysyi minulta, että olenko se, joka synnytti kotiin. Toinen aika yleinen kysymys oli, että "joko olet toipunut järkytyksestä kun vauva syntyi kotiin". Voin sanoa, etten ollut järkyttynyt. Siinä ei ehtinyt olla järkyttynyt. Ainut hetki kun tuntui, että tämä ei ole totta, oli se kun tajusin, että nyt se vauva tulee ja olemme omassa kylppärissä ja paikalla on vain minä ja mies (ja miehellä puhelinyhteys hätäkeskukseen). Haaveilin luomusynnytyksestä ja polikliinisestä synnytyksestä, mutta sainkin yllättäen jotain vielä enemmän.

Nyt 9 - vuotiaana kuopus on touhukas ja aktiivinen poika. Virtaa ja energiaa riittää. Kuopusta kiinnostaa erityisesti Super Mario - pelit. Niitä hän pelaisi ihan loputtomasti. Pelaamista täytyy siis rajoittaa hänen kohdallaan. Hän on liikunnallisesti taitava lapsi. Hän on poika, joka oppi ajamaan kolmipyöräisellä 1.5-vuotiaana ja 2.5-vuotiaana hän ajoi jo ilman apupyöriä. Hän käy sirkuskoulussa ja kuvataidekoulussa.

Siinä missä esikoista kiinnostaa lukeminen, niin kuopus ei juurikaan ole innostunut kirjojen maailmasta. Tykkää kyllä siitä, että hänelle luetaan. Lukemaan hän oppi jo ennen kouluikää, mutta edelleenkin se tuntuu olevan työlästä hänelle.

Koulussa hän on tasaisen hyvä kaikessa. Siinä missä kotona hän hörheltää, sinkoilee eikä pysy paikallaan, koulussa hän on mallioppilas. Istuu pulpetissaan, viittaa ja osoittaa osaamistaan. Ei ikinä sinkoile pois paikaltaan tai puhu toisten päälle. Koulussa kuulemma "pitää osata käyttäytyä". Kotona sitten ei ilmeisesti tarvitse. Kotioloissa hän on täynnä virtaa. Lisäksi hänellä on taito ilmaista tahtoaan kovalla äänellä ja hän osaa myös vaatia. Hän ei jää jalkoihin.

Reilun viikon päästä kuopus aloittaa kolmannen luokan koulussa. Meidän karhunpentu. Suloinen pieni suuri poika. Toisaalta niin kovis, toisaalta sitten hyvin herkkä. Hän tuli vauhdilla tähän maailmaan ja vauhtia meillä piisaa edelleenkin. Niin kulta ja rakas.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Meillä juhlitaan!

Tänään meillä juhlitaan kuopuksen 9 v synttäreitä. Varsinainen syntymäpäivä on huomenna. Tänään saamme vieraaksi kummit, isovanhemmat ja yhden ystäväperheen. Luokkakavereiden kanssa synttäreitä juhlitaan sitten vasta syksymmällä.


Tarjolla on juusto- ja pinaatti-juusto- pasteijoita, lohipiirakkaa, valkosuklaista punaviinimarjapiirakkaa, pikkupiirakoita, patonkia, mango-juustokakkua, jäätelökakkua, kurkku- ja porkkatikkuja, viinirypäleitä, karkkia, kierrenaksuja, poppareita...



Mukavaa sunnuntaita kaikille blogini lukijoille! Huomenna lienee monilla paluu arkeen loman jälkeen. Mahdollisimman jouhevaa arkeen paluuta niille, joille se on ajankohtaista. Minulla on vähän jännittävä päivä edessä, sillä menen YritysVantaaseen esittelemään liiketoimintasuunnitelmani.Ja nyt sieltä liiketoimintasuunnitelmasta löytyy jo laskelmiakin.

perjantai 1. elokuuta 2014

Tallinnan tuliaiset


Vielä yksi postaus liittyen Viron reissuumme. Tällä kertaa tuliaisista. Ennen matkaa luin Vestige Verdant - naamiosta Oi mutsi mutsi-blogista. Vestige Verdant tuntuu olevan Virossa nyt kova juttu. Vestige Verdant on täysin bioaktiivinen naamio, joka syväpuhdistaa, kosteuttaa, nuorentaa, vilkastaa verenkiertoa, lievittää aknea, poistaa kuona-aineita ja parantaa ja tasoittaa ihoa. Se tuntuu ihmeaineelta, jota oli pakko saada itselle. Kaubamajasta löysin purkin. Se oli aika suolaisen hintainen minun makuuni (n. 39 euroa), mutta koska siitä oli kehittynyt minulle pakkomielle, oli se saatava. Kokeilin sitä heti hotellihuoneessa ja omasta mielestäni ihoni sileni saman tien. Esikoinen oli kyllä sitä mieltä "et sä äiti kyllä näytä yhtään kauniimmalta nyt". (pitäisi siis selvästi opettaa lapsille vielä käytöstapoja...)

Lush-tuotteisiin on ollut tarkoitukseni tutustua jo pitkään. Olen pari kertaa pyörähtänyt Helsingin liikkeessä mutten ole sieltä sitten mitään osannut ostaa. Näissä tuotteissa minua viehättää se, että ne ovat käsintehty ja suurin osa tuotteista on ilman pakkausmateriaaleja. Eli ne ovat ekologisia. Minä pyrin mahdollisimman paljon ostamaan ekologista ja eettistä kosmetiikkaa.

Lushin Tallinnan liikkeessä (Foorumin kauppakeskuksessa) ehdin pyörähtää aika nopeasti, sillä minulla oli mukana Karhunpentu (= meidän kuopus) joka ehti pyörremyrskyn lailla minuutissa koskea liikkeen lähes jokaiseen tuotteeseen ja saada käsiinsä kimalletta jostain kylpytuotteesta. Ostin Seanik-shampoopalan ja Tiny hands kiinteän käsivoiteen. Molempia olen ehtinyt käyttää nyt pari kertaa ja olen ollut tyytyväinen tuotteisiin.


Viime kesänä totesimme, että Tallinnan Kaubamajassa on ihania 3D-palapelejä. Viime kesänä ostimme esikoiselle yhden palapelin ja nyt menimme katsomaan uutta, koska emme ole Suomesta tällaisia löytäneet. Esikoinen valitsi Cubic Funin palapelin "St.  Basil's Cathedral". Palapeli on nyt lähes valmis, esikoinen on käyttänyt aikaa sen näpertelyyn tuntitolkulla. Hieno siitä tulee.

Tallinnan Kaubamajassa on ihania ja laadukkaita leluja ja pelejä. Juuri sellaisia, joita tykkään ostaa omille lapsilleni ja kummilapsilleni. Tekisi mieli lähteä Tallinnaan uudelleen joulun alla, jotta saisi ostettua kummilapsille joululahjaksi ihania puuleluja tai pelejä. 

Tartosta ostin askarteluliikkeestä muutamat sakset ja vihkoja, olivat aika lailla halvempia kuin Suomessa. Sakset ovat meillä aika katoava laji, en ymmärrä mihin ne häviävät ja ovat kadoksissa aina juuri silloin kun niitä tarvitsisi. Nyt on saksia taas vähän joka huoneessa, joten ehkä ne hetken aikaa ovat taas löydettävissä.

Missä liikkeissä sinä käyt Tallinnassa käydessäsi? Onko sinulla tapana ostaa jotain tiettyjä tuotteita Virosta?

ps. kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille, olen lähes liikuttunut kaikista onnen toivotuksista ja tsemppauksista yritykseni suhteen. Maanantaina 4.8. menen liiketoimintasuunnitelmani kanssa YritysVantaaseen. Sitä ennen pitäisi miettiä vielä hintoja palveluille. Ja se onkin vaikeaa. Minulle tekisi terää käydä varmaan yrityskurssi tai parikin ja istua ne paikalla kuin tatti, mutta aikataulujen puitteissa en nyt ehdi (ihan kuin ei olisi ollut koko kevät ja kesä aikaa...)Käyn nyt pikakurssina netin välityksellä yritysinfoa läpi.....Just mun tyylistä....

Tuo 4.8. on merkittävä päivä muutenkin, silloin meidän kuopus täyttää 9 vuotta. Hänen synttäreitään juhlitaan kummien ja sukulaisten kera sunnuntaina 3.8. Ja kannattaa pysyä linjoilla, maanantaina julkaisen kuopuksen synnytystarinan ja se tarina ei olekaan ihan kaikkein normaalein synnytyskertomus.