perjantai 31. lokakuuta 2014

Vieraalla maaperällä: Päivän asu - postaus

Perillä - blogissa oli vieraalla maaperällä - haaste. Haasteeseen kuului blogata jostain sellaisesta asiasta, joka on omaan blogiin täysin vieras. Josta ei muuten koskaan kirjoittaisi omaan blogiinsa. En ehtinyt varsinaiseen haasteeseen mukaan, mutta näin jälkikäteen osallistun. Heti mietin, että itselleni kaikkein vierainta on Päivän asu - postaukset. Tiedättekö ne, joissa kivannäköiset bloggaajat ovat kivannäköisissä vaatteissaan (joista vielä suurin osa tuotelahjoituksina saatuja) kivoissa asennoissa. Ja sitten postauksessa luetellaan, että housut sieltä (saatu blogiyhteistyön kautta) ja paita täältä (tuote saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan) ja sukat nämä (saatu bloginäkyvyyttä vastaan) ja pikkarit nämä (saatu blogiyhteistyön kautta). Lisäksi silmämeikki sitä ja tätä ja huulipuna tuota (tuotteet saatu blogiyhteistyön kautta). Postaus sisältää affiliate-linkkejä, joista bloggaaja saattaa hyötyä.



Tässä minä olen. Torstaina 30.10. Kuvauspaikkana meidän keittiömme.

housut: pehmeät resorifarkut, ostettu kaikkien trenditietoisten suosimasta kaupasta nimeltä Ekta. Ja koska tämä kauppa on niin laajalti kaikkien tietämä, sitä ei näemmä löydy edes googlella, jotta olisin sen voinut linkata. Kauppa löytyy ah niin ihanan Korson S-marketin vierestä.
paita: Nanson Paulakukkaa. Minulta löytyy Paulakukkaa pitkähihaisina paitoina, t-paitoina ja tunikoina noin kahdeksassa eri värissä.
sukat: beiget, ei muistikuvaa mistä ostettu ja milloin. Ovat ehjät, joten luultavasti ei kovin vanhat.
meikki: meikkivoidetta, puuteria ja ripsiväriä hieman. Meikit taitavat kaikki olla Body Shopin tuotteita.

Takanani näkyvät taulut on tehty Joutomaan postereista. Kehykset ostettu muistaakseni Prismasta.
Lattialla näkyvän räsymaton on tehnyt äitini. Lattia on neliöparkettia, josta en erityisemmin tykkää. Odottelen, että se tulee uudestaan muotiin vielä ja ollaan trendin aallonharjalla.
hajuvesi: ei käytössä kuvaushetkellä.



Liikuntaleikkituntipäivinä päivän asuni on tällainen. Paita la pirouette ja caprit pineapple.  Ovat ohjaaja-asuni ja Vipeltävä Siili on kustantanut nämä minulle. Asun alla on urheilurintaliivit vuodelta yksijakaksi. Valkoiset, merkistä ei muistikuvaa enkä jaksa nyt katsoa, minkä merkkiset ne ovat. Kannattaa huomioida jaloissani olevat mustelmat. Ei tietoa, mistä saatuja. Ei ainakaan blogiyhteistyön kautta eikä bloginäkyvyyttä vastaan.

Haasteen voi napata mukaan! Eli omaan blogiin voi kirjoittaa aiheesta, josta ei muuten koskaan kirjoittaisi blogiinsa. Haasteeseen osallistuneet on lueteltu Perillä-blogin hauskassa askartelupostauksessa (joulun hittikortti!).

Kaikki tuotteet ostettu itse, omalla rahalla. Postaus ei sisällä linkkejä, joista voisin hyötyä.

ps. Toivon, ettei kukaan halua lisää minulta Päivän asu - postauksia, niin vierasta maaperää tämä on minulle. Toivon myös, ettei tästä postauksesta loukkaannu kukaan sellainen, joka tekee Päivän asu - postauksia. Minusta ei luontevasti ole tällaiseen.

torstai 30. lokakuuta 2014

Voimavarakartta

Jokaisella on käytettävissään tietty yksilöllinen määrä elinvoimaa akussaan. Voidaksemme hyvin akku tarvitsee sekä latausta että kulutusta. Elinvoiman akku kestää hyvin tilapäisiä kuormitushuippuja, kun se saa välillä rauhassa latautua. Pitkällä tähtäimellä akku ei voi hyvin ja menee pilalle, jos sitä kuormittavia asioita on enemmän kuin sitä lataavia asioita. Huonoon kuntoon päässyttä akkua on vaikea saada elpymään ja aina se ei onnistu ollenkaan.

Kuinka sinä voit? Mistä saat voimaa? Kuinka täynnä elinvoimasi akku on?

Voimavaratyöpajassa pohdimme omia voimavarojamme. Listaamme asioita, jotka lataavat akkua. Etsimme lehdistä kuvia, jotka muistuttavat näistä lataavista asioista. Mistä sinä innostut? Mikä inspiroi sinua? Mikä saa sinun sydämesi sykkimään? Voimavarakartta toimii muistuttajana elinvoiman akkua lataavista asioista.

Voimavarakartta on mahdollista tehdä SUNkirppiksen Naistenillassa 1.11. klo 16 - 20  yritykseni esittelypisteessä. Voimavarakartan hinta naistenillassa on 2 euroa (materiaalikulujen hinta). 

Voimavaratyöpaja on tilattavissa myös esim. MLL:n yhdistyksiin, kerhoihin tai vanhempainyhdistysten teemailtoihin. Lisätietoja heli (at) kasvuntaika.fi

Muista:

Sinun hyvinvoinnistasi ei voi huolehtia kukaan muu kuin sinä itse

Hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia

Paras lahja lapselle on elämästään iloitseva vanhempi


ps. tämä teksti on aiemmin julkaisu yritykseni Kasvun Taika - blogissa. Erityisen ajankohtaiseksi tämä tuli päivää tekstin julkaisemisen jälkeen, Rautavaaran ikävien tapahtumien myötä. Pidäthän huolta itsestäsi ja lähimmäisistäsi!


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ois vähän tunnustettavaa....

Ois vähän tunnustettavaa. Näin totesi Karhunpentu minulle tänään.

Viikko sitten meidän kuopuksella, Karhunpennulla (9 v) oli kovin kuivat huulet. Huulten yläpuolellakin oli punaista. Rasvasimme huulia ahkerasti illan aikana ja seuraavana päivänä. Asia unohtui. Kunnes tänään Karhunpentu totesi, että hänellä olisi vähän tunnustettavaa.

Viime keskiviikkona, kuviskoulureissulla (jonne hän kulkee itsekseen pyörällä) hän oli käynyt K-kaupassa. Ottanut kotoa mukaan kaksi euroa. Käynyt ostamassa irtokarkkeja. Kirpeitä. Syönyt ne kamalaa vauhtia, kun tietty ne piti olla syötynä ennen kuin hän tuli kotiin. Kirpeiden karkkien hotkimisesta seurasi rohtuneet huulet. Viikon hän oli pitänyt tämän tiedon itsellään, nyt sitten kertoi sen. Tunnusti. Tiesi tehneensä väärin.

Minua lähinnä nauratti. Aika söpöä. Kertoa äidille asiasta. Toki puhuimme siitä, että olisi ollut hyvä kysyä lupa karkkien ostoon.  Nauratti ajatus pienestä pojasta, joka suunnittelee täydellisen karkinostokeikan salaa. Ostaa sitten  kirpeitä karkkeja, jotka joutuu vielä ahmimaan kovaa vauhtia. Saa rohtuneet huulet.

Kuinkahan isoksi asti minulle tullaan sanomaan että "olis vähän tunnustettavaa..."

maanantai 27. lokakuuta 2014

Joulu tulla jollottaa


On jo lokakuun loppupuoli ja ensimmäiset joululehdet ovat tupsahtaneet postilaatikosta. On aika alkaa fiilistellä joulua. Miettiä lahjoja, koristeita, ruokia, joulukalenteria. Minä olen jouluihminen. Rakastan jouluvalmisteluja. Rakastan joulua. Minä haluan tehdä jouluvalmisteluja pikku hiljaa ettei tule joulun alla kiirettä ja stressiä. Siksi jo nyt ajatukseni suuntautuvat jouluun.


Meidän joulumme on perinteinen. Vuodesta toiseen vietämme joulua suunnilleen samalla tavoin. Jouluvalmisteluihin kuuluu joulukalenteri, johon tonttu tuo viestejä joka aamu. Piparit ja joulutortut. Talvisirkuksessa käyminen. Jouluaattona teemme samat jutut, vuodesta toiseen. Käymme aamusaunassa, syömme pitkään haudutetun riisipuuron. Iltapäivällä on glögitarjoilu, johon olemme kutsuneet mukaan myös appivanhemmat ja miehen veljen perheen. Tähän glögitarjoiluun kuuluu perinteisesti puolukkainen rahkatorttu. Illansuussa on lahjojen jako (meillä ei käy joulupukki joka vuosi, jonain vuonna hän on vain soittanut pojille, että lahjat ovat oven takana. Viime vuonna tuli tekstiviesti). Jouluaaton päivällinen, johon kuuluu erityisesti kaloja, laatikkoruokia ja juustoja.  Äitini on viettänyt muutaman viime vuoden ajan joulua kanssamme jouluaatonaatosta joulupäivään. Joulupäivänä olemme uusissa pyjamissamme koko päivän. Pelaamme lautapelejä ja luemme lahjaksi saatuja kirjoja. Syömme jouluruokia. Tapaninpäivänä alkaa suuntautuminen tavallisempaan arkeen. Alan myös siivota joulukoristeita pikku hiljaa pois tapanista eteenpäin. Uutena vuotena lähes koko koti on riisuttu joulusta. On aika suuntautua kohti uutta.

Minä en voisi kuvitellakaan, että viettäisimme jonkun joulun appivanhempien luona, seuraavan minun äitini luona, seuraavan kylpylässä, seuraavan laivalla ja seuraavan Thaimaan lämmössä. Meidän joulu on perinteinen. Se toistuu samanlaisen vuodesta toiseen. Niin oli minun lapsuudessani (tosin niissä jouluissa oli eri perinteet kuin mitä meidän jouluissamme) ja niin on nytkin.


Meidän joulumme värit ovat valkoinen ja punainen. Koskaan muulloin kodissamme ei ole punaista kuin joulun aikaan. Joulukoristeet on kerätty pitkällä aikavälillä. Osa on muistoja lapsuudestani asti. Paljon on myös lasten tekemiä ja kummilasteni tekemiä. Mailegia on eri kokoisina nisseinä ja possuina. Talolyhtyjä, erilaisia jouluvaloja. Joulukukkiamme ovat hyasintit ja amaryllikset. Joulunajan suosikki cd-levyni on Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu.

Joko sinun ajatuksesi ovat suuntautuneet jouluun? Toistuuko teidän joulunne samanlaisena vuodesta toiseen? Mitä jouluperinteitä teillä on?

lauantai 25. lokakuuta 2014

Stressinhallintakortit ja kirjaostoksia



Kävin viime sunnuntaina I love me - messuilla. Messuilla olisi ollut vaikka mitä ihanaa, mutta keskityin erityisesti kirjojen selailuun, yhteen mindfulness-sessioon ja yhteen luentoon. Olin juuri ennen messuille lähtöä nähnyt mainoksen Stressinhallintakorteista ja ajatellut, että onpa mahtava idea. Messuilta löysin ne kivaan messuhintaan.

Korttien tekijä on Sanna Wikström. Kortteja on 50 kappaletta ja niissä on erilaisia harjoituksia pallealla hengittämisestä ajatusten tarkkailuun ja rakkauskirjeestä itselle päänahkan hieromiseen.

Pakkauksessa todetaan, että stressinhallintaharjoittelu on kuin hampaidenpesu: toisto useammin päivässä tekee siitä rutiinin. Stressinhallintakortit on tarkoitettu osaksi arkea: harjoitukset voi tehdä työpisteellä, bussissa, kauppajonossa tai vaikka kahvipöydässä.

Täytyy tunnustaa, että kuluneen viikon aikana nämä kortit unohtuivat, niille olisi ollut käyttöä. Eilen illalla huomasin olotilastani, että olisi ollut tarpeen pysähtyä hengittelemään enemmän viikon aikana, tunnustelemaan kehoa, etsimään omaa voimakeskusta. Jatkossa muistan. Minulla on stressinhallintakortit. Niitä käyttämällä voin vaikuttaa olotilaani.


Viihdyin messuilla erityisen pitkään Basam Booksin kirjapisteessä. Olisin voinut ostaa sieltä suunnilleen kaikki kirjat. Tällä kertaa ostin neljä kirjaa.

Kirja 10 läsnäolon minuuttia - mindfulness lapsille tuo kasvattajien käyttöön Hawn-säätiön menestyksekkään MindUp-ohjelman. MindUpin avulla lapset oppivat tuntemaan mielensä toiminnan ja rauhoittamaan sen, kehittäen myötätuntoa ja kykyä onnellisuuteen. Kirjassa on teoriatietoa esim. aivojen toiminnasta, lapsen aallonpituudelle virittäytymisestä, onnellisuudesta, empatiasta ja peloista. Teoriatiedon lisäksi kirja sisältää paljon harjoituksia.

Toiveista totta - mielikuvista käytäntöön  on henkisen opettajan, Wayne W. Dyerin kirjoittama teos. Kirjassa kerrotaan siitä, kuinka voimme manifestoida itsellemme asioita, joita haluamme elämäämme. Suurin ihmiselle annettu lahja on hänen mielikuvituksensa. Toiveista totta - kirja vie jännittävälle löytöretkelle itseesi ja matkan aikana saat käyttöön oman luomisvoimasi.

Anna anteeksi itsellesi on Colin C. Tippingin kirjoittama kirja. Itselle anteeksi antaminen on huomattavasti hankalampaa kuin anteeksi antaminen muille ihmisille. Colin C. Tipping on kirjoittanut kirjan, jossa itseen kohdistuvasta syyllisyydestä ja häpeästä pyritään pääsemään eroon hyväksymällä se, että kaikella tapahtuneella on syynsä. Kirjassa on myös konkreettisia harjoituksia ja lomakkeita ehdottomaan anteeksiantoon.

Kirja Mindfulness vanhemmille on tulossa arvontavoitoksi seuraavaan blogiarvontaani. Minulla on omana kirjan aiempi painos (Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille) ja minusta kirja on ihana ja se on täynnä juuri niitä ajatuksia, joita itsekin haluan vanhemmuudessani toteuttaa. Niitä ajatuksia, joita olen paljon kirjoitellut myös tänne blogiini. Kerron kirjasta enemmän arvontapostauksen yhteydessä.

Tulen kirjoittamaan näistä kirjoista myös blogitekstit, kunhan ehdin lukea kirjat. Kaikki vaikuttavat mielenkiintoisilta. Sain Pihin Naisen blogin kautta lipun Kirjamessuille, joten saa nähdä kuinka monen kirjan kanssa saavun huomenna kotiin niiltä messuilta. Rakastan kirjoja, rakastan lukemista. Rakastan myös oman elämän pohdiskelua ja itseni kehittämistä.  

Onko joku näistä kirjoista sinulle tuttu? Oletko kuullut stressinhallintakorteista?

torstai 23. lokakuuta 2014

Rhonda Byrne: Salaisuus



Rhonda Byrnen Salaisuus kirjan pääsanoma on: "Saat mitä uskot saavasi". Kaikki tulee luoksesi, asioiden eteen ei tarvitse ponnistella. Kaikki on mahdollista ja kaikki mihin pystyt eläytymään täydesti toteutuu.

Mikä on salaisuus? Elämän suurin salaisuus on vetovoiman laki. Se tarkoittaa sitä, että samankaltaisuus vetää puoleensa - myönteiset ajatukset keräävät myönteisiä ajatuksia ja päinvastoin.

Kaiken, mitä elämääsi tulee, sinä vedät luoksesi
Näe itsesi yltäkylläisyydessä, niin vedät yltäkylläisyyttä puoleesi
Ajattele sitä, mitä haluat, älä sitä mitä et halua
Jos ajattelet koko ajan, kuinka huonosti asiat ovat eivätkä ne ikinä muutu paremmiksi, olet oikeassa, eivät ne muutukaan

Luomisprosessi auttaa sinua luomaan mitä tahansa tahdot kolmen yksinkertaisen askeleen avulla: pyydä, usko ja ota vastaan. Pyytämällä sitä mitä tahdot saat tilaisuuden tehdä päämääräsi mielessäsi selväksi. Kun olet selvittänyt sen mielessäsi, olet jo pyytänyt. Uskominen tarkoittaa sitä, että toimit, puhut ja ajattelet ikään kuin olisit jo saanut sen, mitä pyysit. Kun säteilet ympäristöösi vastaanottamisen taajuutta, vetovoiman laki siirtää ihmisiä, tapahtumia ja olosuhteita niin, että sinä voit vain ottaa vastaan. Vastaanottaminen tarkoittaa sitä, että tunnet jo nyt sellaisia tunteita kun tulet tuntemaan sitten kun toiveesi on toteutunut. Kun tunnet myönteisiä tunteita jo nyt, pääset toiveesi kanssa samalle taajuudelle.

Kirjassa muistutetaan myös itsensä rakastamisen tärkeydestä: kun kohtelet itseäsi rakastavasti ja kunnioittavasti, houkuttelet luoksesi muitakin ihmisiä jotka osoittavat sinulle rakkautta ja kunnioitusta. Jos tunnet kielteisiä tunteita itseäsi kohtaan, torjut kaiken mahdollisen rakkauden. Sen sijaan houkuttelet luoksesi yhä enemmän ihmisiä ja tilanteita, jotka saavat sinut tuntemaan yhä enemmän kielteisiä tunteita itseäsi kohtaan.


Kirjassa ei sinällään ollut minulle mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kaikki oli paketoitu kauniisti ja kiinnostavasti ja kirjan lukemalla sain taas uskoa itseeni ja lisää puhtia elämääni. Kirja toi hyvää oloa ja pitää yllä positiivista mieltä.

Olen aiemmin kirjoittanut Sydänmagneetti - kirjasta, jossa on samoja teemoja ja joka myös ulkonäöltään muistuttaa Salaisuus - kirjaa. Aarrekartta perustuu vetovoiman lakiin ja samoihin ajatuksiin kuin mitä Salaisuus - kirjassa on. Aarrekartasta olen kirjoittanut esim. tämän postauksen.

Luin saman kirjailijan Voima -teoksen syyslomalla. Siitä on tulossa postaus lähipäivinä. Pidin siitäkin kirjasta paljon ja se avasi minulla myös uusia ajatuspolkuja.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Pöllöjä

Meillä on paljon pöllöjä. Huovutettuja, virkattuja, neulottuja, ommeltuja. Tässä pöllökavalkadi, olkaa hyvä!

Tykätäänkö teillä pöllöistä?




lauantai 18. lokakuuta 2014

Hetkiä kuluneelta viikolta


Muutama mieleen jäänyt hetki kuluneelta viikolta

* Viikko sitten kävin leffateatterissa katsomassa Boksitrollit. Lastenleffa ja pojat olivat siis mukanani. Mukava leffa.

* Maanantailta jäi mieleen mielettömän ihana läsnäolon aamu. Kuopus menee kouluun kymmeneksi, esikoinen kasiin. Meillä on siis Karhulaisen kanssa pari tuntia aikaa ihan omiin juttuihin. Makoilimme sängyssä vierekkäin, höpöttelimme niitä näitä. Karhunpentu pohti, miksei maapallo ole donitsin muotoinen. Esitteli pantomiimiä eri urheilulajeista ja mun piti arvailla, mitä hän esittää. Karhunpentu kysyi minulta: "onko hauskaa olla tyttö"? Johon vastasin, että "on". Karhunpentu totesi, että "mutta pojilla on kivempaa, tytöt ja naiset joutuvat koko ajan tekemään kaikkea pakollista kuten kotihommia"... Tuohonko olen poikani kasvattanut?

* Tiistaina liikuntaleikkituntini olivat syyslomalla. Käväisin SUN-kirppiksellä maksamassa yritykseni pöytäpaikan Naistenilta-tapahtumaan. Sain idean voimavarakartoista, joita teemme esittelypisteessäni naistenillassa. Tiistai-iltana oli mindfulness-jatkokurssini ja se on ihan huippu ryhmä!

* Keskiviikkona tein videoinnin liittyen ratkaisukeskeinen valmentaja -opintoihini. Valmennusharjoitteluja on vielä muutama jäljellä, mutta voin todeta, että harjoittelujen myötä työote on alkanut sisäistyä. Videoinnin jälkeen kävin Rosen-terapiassa ja hoito oli taas ihan yhtä ihana ja avartava kuin aina ennenkin. Olen oppinut itsestäni ihan valtavasti Rosen-terapian kautta.


* Torstaina tulimme poikien kanssa Onnibussilla Mikkeliin syyslomalle. Kävin kaikessa rauhassa kirppareilla ja kaupoissa. Ajatukseni suuntautuivat jo jouluun. Kaupoissa kirjasin muistivihkooni ideoita lautapeleistä ja kirjoista, joista pojat voisivat tykätä joululahjoina.

* Eilen perjantaina kävimme uimahallissa. Illalla kävin katsomassa leffan Vadelmavenepakolainen. Leffa oli ihan ok, mutta ei huippuhyvä. Olen lukenut kirjan ja nähnyt Kom-teatterin version teoksesta. Elokuvaversio poikkesi liikaa kirjan tarinasta. Minulla oli irtokarkkipussi mukana elokuvateatterissa. Siinä missä lasten kanssa pidän huolen siitä, etteivät he syö karkkeja tai poppareita kuin vasta elokuvateatterissa (etteivät ne nääs ole loppu ennen esityksen alkua), itse aloin vetää karkkeja suunnilleen kaksin käsin saman tien kun olin ostanut lipun. Kun leffa alkoi minulla oli jäljellä enää neljä karkkia. Ne sitten söin tietoisen syömisen tyyliin, hyvin hartaasti makustellen. Olipa hyviä karkkeja, välillä on hyvä katkaista oma sokerittomuus (olenko maininnutkaan, että olen ollut vuoden alusta alkaen sokerittomalla "dieetillä") ja herkutella kunnolla.


On ollut ihanaa olla muutama päivä Mikkelissä ja saada breikkiä normiarkeen. Olen lukenut kaksi kirjaa, Rhonda Byrnen kirjat Salaisuus ja Voima (kirjoista on tulossa esittelyt tänne blogiini) ja olen saanut niistä hurjasti energiaa ja virtaa. Kuten tästä pienestä lomastakin. Kaikki mössö on taas hävinnyt ajatuksista ja olo on voimaantunut ja toiveikas.

Tänään illalla matkaamme Mikkelistä kotiin. Huomiselle taisin juuri voittaa pääsylipun I love me - messuille, joten käväisen siellä. Ja aloitan aivan uusin voimin uuden viikon suunnittelun.

Millainen viikko sinulla on ollut? Onko sinulla suunnitelmia huomiselle?

torstai 16. lokakuuta 2014

Olla oma ihana itsensä



Teen luentodioja kursseilleni. Kirjaan ajatuksia lapsista, kasvatuksesta, myönteisyydestä. Kirjaan

* Lapsen pitäminen tärkeänä
- olemassaolonsa, ei vain tekojensa vuoksi
- "kiitos, että olet elämässäni"
- "ihanaa pitää sua kädestä"

* Joka päivä
- kerro lapsellesi, miten uskomaton onni sinua on kohdannut,
kun olet saanut näin upean, kauniin ja ihanan lapsen

* Ajattele itsestäsi ja lapsestasi aina positiivisesta ja kunnioittavasti


Olenko itse saanut kuulla noita lauseita lapsena? No en ole. Olen 1970-luvun kasvatti eikä silloin kait kehuminen ollut tapana. Ettei vaan lapsi ylpisty. Luule itsestään liikoja. Sain toki joskus kehuja. Silloin kun olin kiltti. Ja kun sain kokeesta kympin. Sellainenhan minä olinkin, kiltti kympin tyttö.

Rakastanko itseäni? Kyllä, tällä hetkellä. Mutta näin ei ole ollut todellakaan aina. Olen tehnyt paljon töitä asian eteen. Käynyt kursseilla, lukenut kirjoja, opetellut tutustumaan itseeni. Jotta voisin kokea, että olen ihana ja että itseäkin voisi rakastaa. Edelleenkin minulle usein tulee olo, että muut ovat parempi kuin minä. Ei minusta ole mihinkään. Ja sitten taas järkevä mieli hiljentää sisäisen papattajan ja toteaa, että kyllä sinä olet hyvä. Olet juuri niin hyvä kuin sinun kuuluukin olla. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen
 

Toivon, että omilla lapsillani tie itsensä rakastamiseen ja hyvään itseluottamukseen on helpompi kuin minulla. Siksi sanon heille: Olet rakas, olet tärkeä, olet parasta mitä minulla on. On ihanaa, kun juuri sinä synnyit minun esikoiseksi ja juuri sinä synnyit minun kuopukseksi.

Olet ihana juuri sellaisena kuin olet. Täydellisen ihana!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Onnenesineitä


Kävin kesällä Somsola - nimisessä kaupassa. Hain itselleni voimakiveä. Päätin luottaa intuitiooni, valita sellaisen kiven, joka puhuttelee minua. Luulen, että minua kutsui kiven väri. Käteeni osui krysokolla. Ja kun luin krysokollaan koskevan tekstin, tiesin miksi katseeni valitsi sen.

Tekstissä sanotaan näin: Krysokolla selkeyttää ajattelua tuomaan uutta, laajempaa näkökulmaa asioihin ja ratkaisuihin. Rauhoittaa levotonta mieltä ja oloa. Kiveä katsomalla mieli rauhoittuu ja selkeytyy. Auttaa selkeämpään asioiden ilmaisuun ja epäoleellisista irtipäästämiseen.

Tämä olkoon minun voimakiveni. Onnenavaimen hankin jo aiemmin keväällä. Onnenavaimen ostin siinä vaiheessa, kun olin irtisanoutunut vakityöstäni ja suunnittelin yrityksen perustamista. Onnenavain on toiminut minulle tärkeänä muistuttajana, että pitää luottaa itseen ja elämään.


Onko sinulla onnenesineitä käytössä, jotka muistuttavat onnesta, voimasta, elämänilosta?

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Toivevanhemman muotokuva


Mitä viidesluokkalaiset ajattelevat? Millainen on heidän toivevanhempansa?

Toivevanhempi

* tulee illalla peittelemään ja antaa suukon
* auttaa läksyissä
* jos tekee väärin, antaa yrittää uudestaan ja jos ei onnistu, niin neuvoo
* ei antaisi arestia pienistä asioista koko päiväksi



*  saisi rahaa, mutta jos saa kaiken, mitä haluaa, ei ole mitään haaveiltavaa
* antaa minun päättää joskus mitä syödään
* perheellä pitää olla myös hauskoja yhteisiä hetkiä


* että vanhemmilla olis aikaa lapsille
* kuuntelee ja auttaa lasta, jos on tapahtunut jotain
* ei ole sitä mieltä, että aina pitää olla paras
* ei suutu kamalan helposti

Aika simppeleitä asioita. Peittelyä sänkyyn, lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on, lapsen kuuntelemista ja auttamista. Listalla ei ollut, että toivevanhempi vie joka ilta harrastuksiin tai kesällä Disneylandiin.

Nämä toivevanhemman muotokuvaan liittyvät lauseet poimin Vanhemmuuden palikat -aineistosta. Millaisia ajatuksia sinussa heräsi, kun luit viidesluokkalaisten ajatuksia toivevanhemman muotokuvasta?

perjantai 10. lokakuuta 2014

Maailman mielenterveyspäivä 10.10.: Anna lapselle huomiota ja halauksia


Tänään, perjantaina 10.10. vietetään Maailman mielenterveyspäivää. Tänä vuonna Suomessa kiinnitetään huomiota erityisesti esikoulu- ja alakouluikäisten mielenterveyden edistämiseen. Mielenterveysseuralaiset toimittavat materiaalipaketteja kouluihin ja päiväkoteihin askartelutuokiota varten. Askarteluhetkessä keskitytään myönteisiin asioihin, jotka tuovat hyvää mieltä arkeen, lisäävät hyvää oloa ja vahvistavat mielen hyvinvointia. Lapsi saa kotiin vietäväksi vihkosen, jossa vanhempia muistutetaan kiireettömästä yhdessäolosta ja kohtaamisesta lapsen kanssa.

Lapsella on oikeus myötäelävään ja rohkaisevaan aikuiseen kasvunsa tueksi. Asiat, jotka tuntuvat ehkä pieniltä arkisilta, merkitsevät paljon lapsen kasvun ja kehityksen kannalta.

Mielenterveyden taitoja voi opettaa ihan pienillekin. Varttumisen varrella kaikki voivat kohdata vaikeuksia. Lapsuudessa saadut mielen hyvinvoinnin taidot kannattelevat lasta ja ovat käytössä olevia vahvuuksia myös nuoruudessa ja aikuisuudessa.

Oi, olisipa kivaa jos pojat tulisivat tänään kotiin ja kertoisivat, että ovat koulussa askarrelleet myönteisten asioiden tiimoilta. Ja että heillä olisi repussa mukana vihkonen, josta voitaisiin lukea kiireettömästä yhdessä olosta ja kohtaamisesta lapsen kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Kiireettömyyttä ja kohtaamisia. Iloa ja läsnäoloa. Myönteisiä asioita.

Lisätietoa Maailman mielenterveyspäivästä voi lukea täältä.

torstai 9. lokakuuta 2014

Kuritus ei kasvata!

Törmäsin facebookissa Unicefin youtube-linkkeihin Kuritus ei kasvata (linkit postauksen lopussa). Hyvät videonpätkät. Olen pitänyt Järvenpään Opistossa luentosarjaa "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja luentojen pääteema on ollut lapsen kunnioittaminen ihmisenä. Välillä on olo, että kasvatuksen nimissä voi tehdä mitä vain. Voi huutaa lapselle, riuhtoa häntä, näpäyttää sormille. Lasta voi haukkua tyhmäksi, uhata häntä rangaistuksilla, laittaa hänet jäähylle tai asettaa kuuliaisuuden vanhempien rakkauden ehdoksi. Voi ivata ja nöyryyttää. Koska lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen ja aikuinen voi tehdä niin, koska hän kasvattaa näin lapsesta hyvää ja tottelevaista aikuista.

Itse uskon, että lapsi, jota on hoidettu ja kasvatettu arvostaen ja huolta pitäen, juurtuu itseensä ja toisten arvostamiseen ja näin lapsi opettelee vähitellen osoittamaan myös toisille arvostusta. Lapsi tarvitsee hyvää kohtelua koko ajan, arjessa. Eikä vain synttäreillään tai Ruotsin-risteilyllä. Lapsen hyvä kohtaaminen kantaa aina sadon. Kun aikuinen kohtaa lapsen kauniisti, kuunnellen ja kunnioittaen, lapsi vahvistuu ja sisäistää arvostavan kohtaamisen merkityksen ja olemuksen. Kasvaessaan hän kylvää tätä ympärilleen. Kun lasta kohdellaan hyvin, hän kohtelee toisiakin hyvin. Hänestä ei tule nuorisojengiläistä, joka hakkaa toisia Alppipuistossa.

Jokaisen vanhemman olisikin syytä pohtia:

* Miksi kasvatan näin?
* Mihin pyrin kasvatuksellani?
* Mitkä omat toimintatapani tuntuvat hyviltä ja tuovat niitä asioita, joita haluan? Mitä tapojani haluaisin muuttaa tai uudistaa?
* Kuinka minä kohtelen omia lapsiani? Kuinka kohtaan heidät, kuinka arvostan heitä, kuinka osoitan heille huolenpitoa ja rakkautta?

Youtube-linkit:
Aikuisten kesken väkivaltaa. Lasten kanssa kasvatusta?

Röyhtäys kokouksessa
Mutku mä haluun
Pissahätä


Ja laitettakoon pieni mainos tähän. Jos haluat pohtia omia kasvatuskeinojasi yhdessä ammattilaisen kanssa, teen Kasvun Taika - yritykseni kautta erilaista koulutustoimintaa ja myös kotikäyntejä mm. näiden asioiden tiimoilta.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Ben Malinen: Taakkana läheisriippuvuus. Kenen elämää elät?



Kirja Taakkana läheisriippuvuus. Kenen elämää elät? kertoo läheisriippuvuudesta ja siitä, miten se ilmenee. Kirjan alussa kerrotaan riippuvuuksista yleisesti ja siirrytään sitten käsittelemään läheisriippuvuutta, sen yleisiä ja yksilöllisiä piirteitä, taustatekijöitä ja läheisriippuvuuden hallintaa.

Läheisriippuvuuteen voi johtaa esimerkiksi toisen narsismi, krooninen sairaus tai mielenterveysongelmat. Läheisriippuvuus ei ole yksittäinen tunne. Se on kokonainen yhdistelmä tunteita, ajattelua ja käyttäytymistä. Läheisriippuvuus on torjuttu ja piilossa, mutta se tulee näkyväksi tunne-elämässä, ajattelussa ja käyttäytymisessä. Se tuhoaa yksilön oman minuuden ja yksilöllisyyden, estää ihmistä löytämästä iloa, onnea ja levollisuutta itselleen tärkeimmän ihmisen, nimittäin itsensä kanssa.

Läheisriippuvainen voi olla kaiken korjaava ja hoitava,täydellisyydentavoittelija, sovittelija, määräilijä, ylisuorittaja, maailmanpelastaja, työriippuvainen, viihdyttäjä, Puuha-Pete, draamakuningatar, narsisti, toisten ovimatto tai uhri. Hänellä voi olla yksi näistä rooleista tai monia rooleja samaan aikaan.

Läheisriippuvuus on lapsuudessa kehittynyt toimintatapa- ja selviytymiskeino. Aluksi sen tarkoituksena on varmistaa rakkauden, huolenpidon ja turvan saaminen lähipiiriltä. Jos lapsi ei saa turvallisesti, ehdoitta ja kenenkään alinomaa moittimatta tai huomauttelematta olla oma itsensä ja tutkia maailmaa avoimena ja innostuneena, hän alkaa kokea ilmapiirin ja ympäristön uhkaavana ja torjuvana. Hänen tunne-elämänsä, ajattelunsa ja käyttäytymisensä vääristyvät, ja hän oppii, että toimimalla ja olemalla vain muita varten, miellyttäen, myötäillen ja palvellen toisia, hän voi varmistaa hyvinvoinnilleen välttämättömän rakkauden, huolenpidon ja turvan.

Koska läheisriippuvaisella ei ole kosketusta itseensä, joutuu hän rakentamaan itsensä toisten silmien kautta. Ja kun oma olemus rakentuu toisten kautta, elämä on pitkillä tuntosarvilla kulkemista. Miellyttämistä. Kun on kiltti ja auttavainen ja kuuntelee muita, saa rakkautta ja hyväksyntää.

Ihmissuhderiippuvuudesta voi oppia eroon. Edellytyksenä on kokemus omasta arvokkuudesta ja vastuu omasta elämästä. Kirja ei ole hokkuspokkus-opus, jonka avulla pääsisi nopeasti eroon läheisriippuvuudesta ja elämä muuttuisi kirjan lukemalla. Mutta kirja auttaa tunnistamaan läheisriippuvuutta ja voi saattaa muutosta alulle.

Aloin lukea kirjaa ensisijaisesti ammatillisesta mielenkiinnosta, mutta muutaman sivun luettuani tajusin, että kirjan lukemisesta tulee minulle itsetutkiskelumatka. Tuli olo, että kirja on kuin omasta elämästäni. Kirja haastoi oman itsen ja omien ihmissuhteiden peilaamiseen. Voin suositella kirjaa, jos itsetutkiskelu kiinnostaa. Ja muutenkin, jos läheisriippuvuus kiinnostaa.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Viikko yrittäjän elämästä: Perjantaista sunnuntaihin


Viimeinen postaus Yrittäjän viikko - postaussarjaani. Ajattelin, että tästä tulee jonkinlainen rutiini. Eli muutaman viikon päästä on tarkoitus tehdä samanmoinen postaussarja, ihan siksikin että itselle jää mieleen jotain näistä yritystoiminnan alkuajoista.

Perjantai 3.10.

Herään aamulla seitsemän pintaan, kun esikoinen tulee ilmoittamaan, että kello on seitsemän ja hän haluaa aamupalaa. On se hyvä, kun meillä on tuo aamuvirkku esikko, hän pitää huolen siitä, että ehtii kouluun ajoissa. Poikien lähdettyä kouluun jään itse pyjama päällä tietokoneen ääreen. Tsekkaan meilit, facen ja blogin. Päätän varata meille syyslomaa varten bussiliput Mikkeliin, Onnibussiin. Varailen matkat. Varaan myös joulun alle liput Talvisirkukseen, siellä ollaan käyty jo monena vuonna peräkkäin. Se kuuluu meidän perheen jouluperinteisiin. Maksan myös ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni koulutuslaskun (1600 euroa...auts) ja kun olen nämä kaikki maksanut en edes katso paljonko tililleni jää rahaa.


Minulle on tulossa Rekolan Raikkaan jumppien laskutus ja meilailen muutaman meilin kyselläkseni vielä tarkennuksia laskutukseen. Laskupohja on erilainen kuin se, mitä itse muuten käytän ja siksi tarvitsen vielä vähän neuvoja. Laitan Keravan Opistoon kurssiehdotukset ensi keväälle. Kirjoitan luentokalvoja "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" kurssin viimeiselle luentokerralle. Luen Ruuhkataidot - kirjaa.

Kirjoitan postauksen vauvahieronnasta Kasvun Taika - blogiin. Meilailen ratkaisukeskeinen valmentaja opintojeni harjoitusvalmennettavalla seuraavasta ajasta. Teen ruokaa, siivoan alakerran esikoisen avustuksella. Illalla katson Vain elämää - ohjelman, se on ihan lempparini. Paitsi Vesa-Matti Loirista en kyllä tykkää, vaikka moni muu näyttää nimenomaan hänen lauluistaan pitävän erityisen paljon.


Lauantai 4.10.

Olen jo aiemmin päättänyt, että pidän perhekeskeisen, yritysvapaan viikonlopun. Mutta eihän se yritysvapaa nyt ihan täysin onnistu. Aamulla laitan facebookin mainoksen yrityksestäni parille palstalle, tämä poikii muutaman face-tykkäyksen. Laitan myös muutaman sähköpostin aamupäivän aikana yrityksen asioissa. Kirjoitan ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni oppimispäiväkirjaa. Mietin vauvahierontakurssin ja aarrekarttakurssin markkinointia. Täytynee tehdä esitteet ja kiikuttaa niitä paikallisiin neuvoloihin, kauppojen ilmoitustauluille ja muihin lapsiperhepaikkoihin.

Käymme uimassa koko perheen voimin ja tämä on kiva reissu. Tosin sen jälkeen olimme kaikki aika uuvahtaneita. Päivään kuuluu lisäksi tavallisia lauantaipuuhia. Ruokakaupassa käyntiä, ruuanlaittoa. Pojat pelailevat viikonlopun pelivuoronsa wiillä ja leikkivät Star Wars-leikkejä.


Illalla postaan blogiini Taavi Kassilan ajatuksia kasvatuksesta. Sitä varten kävin läpi vanhoja valokuvia pojista. Luen sängyssä "Ruuhkataidot" kirjaa ja käyn nukkumaan noin klo 23.

Sunnuntai 5.10.

Aamupäivällä teen kurssiani "Voimavaroja vanhemmuuteen" ja totean, että se alkaa olla suht valmis. Kirjoitan "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" kurssiin vielä Kati-Pupita Mattilan ajatuksia lapsen vahvistavasta kohtaamisesta. Teen kasvissosekeittoa ruuaksi.

Käyn poikien kanssa katsomassa Sirkus Finlandian tämän vuotisen esityksen. Hevosia, lintuja, ihmistykinkuulaa, trampoliinitemppuja. Ehkä jäin vähän kaipaamaan kunnon taikashowta ja ilma-akrobatiaa. Mutta hyvä esitys, tykkäsimme kaikki.


Illalla viestittelen yhdestä perhekahvilatapaamisesta ensi vuoden puolelle. Päätän tarjota aarrekarttakurssia lauantaina 8.11. Laitan sen "myyntiin" facebookissa.

Laitan laskutuksen Rekolan Raikkaan jumpista, olen viimeinkin saanut vastaukset epäselvyyksiin, joita minulla oli tähän laskutukseen liittyen. Olen laskenut, että pystyn nostamaan palkkaa heti yritystoimintani alusta alkaen. Ja tämä on hienoa. En mitään hurjia summia, mutta kuitenkin sen verran, että starttiraha ja palkat yhdessä takaavat sen, että perhe pysyy ruuassa ja on mahdollisuus käydä teatterissa tai sirkuksessa lasten kanssa. Itselleni en mitään uutta pysty ostamaan varmaan koko syksynä. Eikä toisaalta ole tarvettakaan.


Päätin jo aiemmin kuluneella viikolla, että viikonloppuna myös lepään ja vietän perheaikaa. Ettei käy kuten näille kukille kävi hyvin nopeasti. Lakastuivat. Haluan olla elinvoimainen ja jaksava. Mutta vielä tässä vaiheessa yritystoimintaa ei onnistu pelkkä lepo vaan pieniä yrityshommia on pakko tehdä eteenpäin myös viikonloppuisin.

Sellainen oli kuvaus yhdestä viikosta yrittäjänä. Minulla pyörii vakkaristi nuo liikuntaleikkiryhmät viikoittain ja sitten on vaihtelevasti muita kursseja esim. aikuisopistoissa syksyn aikana. Joitain omia kursseja järjestän myös syksyn aikana, mutta enemmän niitä tulee varmasti vasta ensi talvena ja keväänä. Tämän syksyn tavoitteena on saada kerättyä asiakaspohjaa ja lisäksi saada tehtyä eri kurssimateriaalit valmiiksi. Ja pysyä itse hyvässä vireessä!

Nyt menen lukemaan Ruuhkataidot - kirjaa ja yritän käydä nukkumaan ajoissa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Taavi Kassila: Kasvatuksesta





Onko kasvatus sitä,
että me pyrimme tekemään lapsista sellaisia
kuin itse halusimme olla?
Onko heidän tehtävänsä tavoittaa se,
missä me emme onnistuneet?
Tulisiko heidän ajatella
niin kuin me ajattelemme
ja uskoa siihen mihin me uskomme?
Vai tulisiko meidän auttaa heitä
tulemaan sellaisiksi kuin heidät on tarkoitettu?
Tulisiko meidän pikemminkin rakastaa heitä sellaisina kuin he ovat,
olla kiinnostuneita siitä miten he ajattelevat
ja mitä he tekevät,
ja auttaa heitä näin tulemaan terveiksi ja onnellisiksi?
Ja eikö ole niin että me opimme lapsiltamme
vähintään yhtä paljon kuin he oppivat meiltä?
Minkälaista on oikeanlainen rakastava läsnäolo,
jonka me voimme tarjota lapsillemme,
sellainen joka tekee heidät
ja meidät onnellisiksi?

-Taavi Kassila

perjantai 3. lokakuuta 2014

Viikko yrittäjän elämästä: Keskiviikko ja torstai

Jatkan postaussarjaa yrittäjän arjesta yhden viikon ajalta.

Keskiviikko 1.10.

Keskiviikko on minulle kaksiosainen työpäivä ja tämä tuo tiettyjä haasteita. Aamupäivisin ohjaan Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunnit Huopalahdessa ja illalla Rekolan Raikkaan tanssiliikuntatunnin ja kimppajumpan Rekolassa. Välissä ehdin olla aina muutaman tunnin kotona, jona aikana ehdin tsekata sähköpostin ja facebookin, tehdä iltaruuan valmiiksi ja jutella hetken poikien koulukuulumisista.

Aamulla pikaiset aamutoimet, pojille aamupalat ja lähdimme taas samalla ovenavauksella, minä kohti Huopalahtea ja pojat kohti koulua. Ohjasin tunnit, tosi hyvä fiilis itsellä. Tuntien jälkeen bussilla ja junalla kohti kotia. Ennen kuin tulin kotiin, kävin viemässä tilitoimistoon kuitit elo-syyskuulta ja koska vein niitä ekaa kertaa, kävin vielä ne kirjanpitäjän kanssa läpi. Kävin myös kirjastossa hakemassa pari varausta ja ruokakaupassa. Kotona olen vähän puolen päivän jälkeen.

Kotona tsekkasin sähköpostit, facen ja blogin. Alan tehdä mun ekaa laskutusta, mies auttaa sen kanssa. En ehdi saada sitä ihan valmiiksi, päätän jättää sen viimeistelyn iltaan. Käy illan jumppatunnit läpi, kuuntelen vielä kerran musiikit ja tsekkaan tuntisuunnitelmat. Ohjaan nämä eri tuntiohjelmilla kuin aamupäivän tunnit ja pitää aina itselle palauttaa mieleen, että mitä sitä illalle olikaan suunniteltu.

Saan sähköpostia Espoon työväenopistolta, sovin sinne ensi viikolle tapaamisen. Ilmoittaudun NLP-koulutuksen introluennolle. Teen ruuan valmiiksi, syön itse, lähetän kuopuksen menemään kuvataidekouluun ja lähden itse fillaroimaan kohti jumppasalia. Kello on vähän yli neljä ja ohjattavat tunnit alkavat viideltä. Ohjaan tanssiliikuntatunnin ja kimppajumpan. Ohjaamisten jälkeen on taas hyvä fiilis, ihan mahtavaa työtä! Tunnit loppuvat seitsemältä ja kotona olen puoli kahdeksan maissa.

Illalla katson vielä miehen kanssa sen laskun läpi ja laitan menemään eteenpäin. Haahuilen netissä, totean etten saa enää mitään järkevää tehdyksi, menen sänkyyn ja luen uusinta Meidän Perhe-lehteä ennen kuin käyn nukkumaan.

Torstai 2.10.

Minulla on illalla tulossa luento Järvenpään opistolla klo 17.30-19.45, muuten päivä on vapaa. Herään n. 6.45 kun kuulen, että esikoinen on hereillä. Annan pojille aamupalat ja teen samalla omia aamutoimia. Avaan tietokoneen ja vastailen muutamaan viestiin. Käväisen poikien koululla aamusta, minulla on kuopuksen kolmikantakeskustelu. Kuopuksen ope toteaa, että Karhunpentumme on aivan unelmaoppilas, hän käyttäytyy loistavasti tunneille, on kaikkien kaveri, viittailee ja on innokas, työmoraali on loistava ja käsiala hieno. Jep. Kiva kuulla, että hän koulussa osaa käyttäytyä tosi hienosti. Ilmeisesti hän tsemppaa koko koulupäivän hurjasti ja kotona sitten romahduksia tulee aika paljon. Kotona myös kielen käytössä on toivomisen varaa.

Palaan kotiin. Tsekkaan illan luennon kunnolla läpi (olen valmistellut sen jo aiemmin) ja mietin esimerkkejä luennon teemoihin liittyen. Luennon aiheena on lasten tunnekasvatus ja miten aikuisen hermot kestävät lapsen kiukkua. Tämä on yksi lempiteemoistani. Teen pari fläppiä  valmiiksi luentoa varten. Kirjoitan seuraavan viikon luentoon muutaman power pointin lisää. Kirjoittelen koneelle myös tietoisen läsnäolon ja rentoutumisharjoituksia.

Viestittelen Vipeltävän Siilin Inkerin kanssa, minulle on tulossa keväälle pari lisätuntia: yksi liikuntaleikkitunti lisää ja lisäksi vauvahierontakurssi. Viestittelen myös Keravan Opistoon päin vauvahierontakurssista.  Teen Keravan Opistoon kurssitekstit ensi kevään vauvahierontakurssia varten ja mietin kovasti, tarjoanko sinne myös kurssia Myönteisiä keinoja kasvatukseen, siihen olisi nyt kurssimateriaali valmiina. Päätän tarjota kurssia, ajankohta pitää vielä miettiä.

Päätän, että nyt vietämme perheviikonloppua, olen nyt aika monena viikonloppuna tehnyt aika paljonkin työhommia. Varaan sunnuntaille liput Sirkus Finlandian näytökseen ja mietin, että lauantaina voisimme lähteä uimaan. Maksaessani sirkuslippuja huomaan, että tililleni on tullut eka starttiraha ja myös Järvenpään Opistolta palkka kahdesta ekasta luennointikerrasta. Pitkästä aikaa tililleni on tullut rahaa, jee!

Työpäivä menee välillä nettihaahuiluksi ja seikkailen facessa ja selailen blogeja. Yritän palauttaa itseni luentojen valmisteluun. Toivoisin saavani Myönteisiä keinoja kasvatukseen - luentosarjan viimeisen luennon valmiiksi jo tämän viikon perjantaina, jotta ensi viikolla työskentelyaikaa jäisi muuhunkin. Luentojen valmistelu on vienyt paljon enemmän aikaa kuin osasin kuvitellakaan. Mutta kun kerran valmistelee luennot huolella, niitä on helppo pitää jatkossa samoilla valmistelluilla power pointeilla.

Kuopus pääsee yhdeltä koulusta, hän käy heittämässä repun kotiin ja jatkaa suoraan kaverilleen. Esikoisella torstai on pitkä päivä, hän pääsee koulusta vasta 15.30 ja lähtee sen jälkeen melkeinpä saman tien kohti Hesaa, kohti tutkijakerhoa. Mun esikoinen on jo niin iso, että hän kulkee ihan itse kerhoon bussilla ja ratikalla (asumme Pohjois-Vantaalla; minä olen kerran kulkenut tuon reitin esikoisen kanssa ja mies pari-kolme kertaa ja nyt esikko on tosiaan kaksi kerhokertaa kulkenut jo ihan itse, huimaa).

Lähden Järvenpäähän ajoissa, sillä ekalla luennointikerralla junat olivat myöhässä ja jouduin menemään taksilla. Nyt olen mennyt jo yhtä junavuoroa aiemmin, jotta ei tartteisi käyttää rahaa taksiin. Haahuilen hetken Järvenpään keskustassa ja kävelen sitten luennointipaikalle. Luento on klo 17.30-19.45 ja luento menee mielestäni hyvin. Kuulijoilla on kysyttävää ja kommentoitavaa ja tämä on aina ilahduttavaa. Luennon jälkeen on kiva fiilis, käyn vielä ostamassa take away sushit itselle iltapalaksi.  Nälkä on kova, kun olen kotona n. 20.45. Mutta en pääsekään heti syömään, sillä kun tulen alakertaan, kuopus huutaa saman tien, onks kaupat vielä auki, hänelle pitäisi ostaa jotain suolaista tarjottavaa huomista koulupäivää varten, on erään toisaalle muuttavan luokkakaverin läksiäiset. Eipä auta muu kuin fillaroida lähikauppaan ja ehtiä sinne lähes viime minuutilla. Miehelle kuopus oli muistanut kertoa tämän asian jo kahdeksan maissa illalla, mutta mies ei sitten ollut tätä noteerannut. Olen kotona n. 21.15, annan pojille iltahalit ja vihdoinkin pääsen syömään sushit. Mielessä pyörii vielä pari ajatusta, joista haluan kirjoittaa luentokalvoja viimeiselle luennointikerralle. Kirjaan ajatukset paperille. Lataan vielä miehen avustuksella pari jumppabiisiä kännykkään. Luen vielä vähän lehtiä sängyssä ennen kuin käyn nukkumaan.

ps. tähänkin saatte kuvitella kuvitukset. Sää on nyt liian harmaa ja synkkä, jotta saisi otettua kuvia. Eilen olisi paistanut aurinko, mutta en muistanut valokuvata.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Viikko yrittäjän elämästä: Maanantai ja tiistai

Ajattelin kirjoittaa pienen postaussarjan yrittäjän viikosta. Jotta itse voisin myöhemmin palata siihen, mitä elämä oli yritystoiminnan alkuvaiheessa. Ja jotta te lukijat saisitte kuvan siitä, millaisia minun päiväni tällä hetkellä ovat.

Taustatiedoksi sellaisille, jotka tulevat blogiini nyt ekaa kertaa, että olen perustanut Kasvun Taika - nimisen yrityksen reilu kuukausi sitten. Lähtökohtana oli se, etten tiennyt yrittäjyydestä mitään. Loppukesästä kävin intensiivikurssin yrittäjyyteen, mutta silloin yritys oli jo pystyssä. Nyt eletään siinä mielessä jänniä aikoja, että yritykseni nettisivut on juuri julkaistu ja olen tekemässä ekoja laskutuksiani. Syyskuun ajan olen ohjannut ryhmäliikuntatunteja kahdelle eri taholle ja aloittanut yhden luentosarjan, muu yritystoiminta ei ole vielä käynnistynyt.

Maanantai 29.9.

Olen julkaissut yritykseni nettisivut edellisenä iltana, mietin, miten lähden markkinoimaan sivuja. Laitan yhdelle nettipalstalle esittelyviestin yrityksestäni. En viitsi tukkia kaikkia paikallisia fb-sivustoja samalla kertaa, joten vähitellen laittelen tietoa eri kursseista facebookiin. Lisäksi mainostan yritystäni kahdelle entisestä työstäni tutulle.

Minulla on menossa Järvenpään Opistossa luentosarja "Myönteisiä keinoja kasvatukseen". Valmistelen torstai-illan luennon valmiiksi ja laitan materiaalit Järvenpään Opistolle. Teen vielä seuraavan viikon luentoa eteenpäin. Tarjoan ensi keväälle yhtä kurssia Espoon työväenopistolle ja yhtä kurssia Helsingin työväenopistolle.

Kasaan kuitteja kirjanpitoa varten. Teen katso-tunnisteet verotiliä varten. Homma ei ainakaan minulta sujunut kovin sutjakkaasti. Piti hengitellä aika monta kertaa syvään ja välillä olla pois koneen äärestä ettei hermot poksahtaneet. Tutkailen kirjanpitäjältä saamaani laskupohjaa ja mietin, miten saan ekan laskuni onnistumaan. Eka laskutus on tulossa keskiviikkona. Jännää.

Teen vauvahierontaleikkimonisteen, kirjoitan myös hierontasatuja koneelle.  Sovin ensi vuoden tammikuulle yhden perhekahvilakeikan lähellä olevaan perhekahvilaan. Tarkoitus on pitää tuokio lapsi/satuhieronnasta ja spämmätä myös yrityksen palveluja. Olen yhteydessä ystävääni, joka on töissä paikallisella kirpparilla ja kyselen, onko heillä tulossa tapahtumia, joissa voisin olla esillä yritykseni kanssa. Olisi tulossa naistenilta marraskuun alussa. Mietin, saanko esitteet valmiiksi siihen mennessä.

Aloitan kirjoittamaan yritykseni blogiin postausta vauvahieronnasta. Opettelen tiistain ja keskiviikon liikuntaleikkitunnit. Yleensä opin tunnit nopeasti, mutta nyt minun on vaikea saada pysymään päässäni niitä noin kahtakymmentä eläintä, jotka seikkailevat tunnin biiseissä. Teen miehen avustuksella keskiviikkoillan jumppien soittolistat (näissä jumpissa on eri musiikit kuin ti- ja ke-aamupäivien tunneilla). Soitan nyt ensimmäistä kautta musiikit tunneillani kännykkäni ja langattoman kaiuttimen kautta ja soittolistojen tekeminen kännykkään on minulle uutta ja vie tällä hetkellä aikaa ennen kuin opin tekemään sen sujuvasti.

Minulla on alkamassa mindfulness jatkokurssi huomenna, tulostan kurssiesitteen ja totean, että mun olisi pitänyt pitää kahden viikon ajan reflektiopäiväkirjaa tekemistäni harjoituksista. Taitaa olla liian myöhäistä aloittaa. Mutta mindfulness-harjoittelu on ollut arjessa paljon läsnä eikä vähiten siksi, että niin moni yritysasia meinaa sumputtaa omat aivot ja on pakko vaan hengitellä ja todeta, että "nyt on näin".

Päivän aikana käyn myös kirjastossa, R-kioskissa lataamassa matkakorttia ja ruokakaupassa, teen pojille välipalan ja iltaruuan (soijarouhekastiketta ja spagettia) koko perheelle. Siivoan esikoisen kanssa yläkerran. Kuopus on luokkakaverinsa luona lähes koko illan ja mies on myös illan pois kotoa. 

Maanantai oli siis minulle yrittäjänä päivä, jolloin en pysty laskuttamaan mistään, mutta tein montaa hommaa eteenpäin. Starttirahan verran saan  "palkkaa" maanantailta.

Tiistai 30.9.

Heräilen aamulla n. 6.40. Vedän päälle jumppakamppeet ja niiden päälle päivävaatteet. Vilkaisen sähköpostin ja facebookin ja vastaan pariin viestiin. Teen itselleni aamupalan mukaan, en pysty syömään heti aamusta ja nappaan aina leivän tai sämpylän reppuun mukaan. Pojat ovat hoitaneet omat aamutoimensa ja lähtevät kouluun samalla oven avauksella kuin minä lähden kohti jumppasalia. Fillaroin junalle ja matkaan jumppasalille. Olen jo ajoissa paikalla, ehdin vielä kerran käydä tuntisuunnitelman läpi ennen tuntien alkua. Ohjaan Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunnit vauvoille ja taaperoille.

Tulen kotiin kaupan kautta, käyn ostamassa tofua ja paprikaa. Kotona avaan tietokoneen, vastaan muutamaan sähköpostiin ja face-viestiin. Viestittelen Keravan Opistoon, jossa piti olla lauantaina mun Voimavaroja vanhemmuuteen-kurssi, mutta se peruuntui, koska ilmoittautuneita oli liian vähän. Yksi ilmoittaja peruutti viime tipassa ja näin koko kurssi peruuntui. Harmi. Olen ensi keväälle tarjoamassa vauvahierontakurssia Keravan Opistoon ja siitä sovin alustavan aikataulun. Lupaan laittaa kurssitekstin menemään loppuviikosta.

Olen yhteydessä myös kirjanpitäjään, olen viemässä sinne ekat kuitit huomenna ja varmistelen vielä, mitä kuitteja voi viedä.

Annan koulusta tulleille pojille välipalan ja teen iltaruuan valmiiksi (riisiä ja tofu-paprikawokkia). Samalla kyselen esikoisen hissan kokeeseen ja kuopuksen yllin kokeeseen. Neljän maissa lähden kohti Hesaa, siellä alkaa mun Mindfulness jatkokurssini. Se on seuraava askeleeni kohti Mindfulness ohjaajakoulutusta.  Koulutusilta on mahtava. Kello kahdeksan lähden Hesasta kotiin ja yhdeksän maissa olen kotona. Pojille iltahalit, itse käyn suihkussa ja tulostelen vielä kuitteja ja tiliotteen kirjanpitoon. Vastaan muutamaan sähköpostiin. Pakkaan reppuun jumppakamat keskiviikon ryhmiä varten.

ps. postauksen kuvituksen saatte mielikuvitella itse. Kuvituksena voisi olla vaikka se, kun maanantaina istun tietokoneen ääressä tekemässä katso-tunnistetta ja savu nousee päästä. Tai kun ohjaan jumppia tiistaina. Tai kun kasailen kuitteja. Yrittäjyys on tällä hetkellä tosi paljon tietokoneen ääressä istumissa ja myös papereiden pyörittelyä.