Pitääkö joulukorttikuvan olla täydellinen?

Nyt on se aika vuodesta, kun istutetaan lapset, koirat, kissat ja papukaijat sohvalle tonttulakit päässä, slipoverit ja mekot päällä ja kaikilta odotetaan samanaikaista söpöä hymyä. Tai ainakin sitä, että katsotaan samaan suuntaan ja ollaan edes vähän sievästi. Etukäteen ollaan tietenkin tehty täydellinen lavastus eli käytössä on lampaantaljaa, kivaa sohvatyynyä, ehkä joulukuustakin jo koristeltu. Lapsilla kädessä tai vieressä lyhtyä. Ja kaikilla on niin mukavaa.

Paitsi niillä kuvaajilla. Kun ei ne lapset ja kotieläimet ole siinä kuvassa kivasti. Eivät katso samaan suuntaan eivätkä hymyile silloin kuin pitäisi. Ärräpäitä lentelee, ainakin kuvaajan mielessä. Ehkä jotain tulee suustakin ulos. Mielessä käy, että onneksi tämä tapahtuu vain kerran vuodessa. Hiki valuu kaikilla. Kunnes huh, löytyy se täydellinen kuva, joka kelpaa laitettaviksi niille kaukaisillekin perä-Hikiän sukulaisille. Jes!

Me olemme jo vuosia sitten luopuneet täydellisen joulukorttikuvan ottamisesta. Niistä parista joulusta, kun sitä yritettiin, jäi aika kökkö jälkimaku. Ajateltiin, että eihän sen nyt näin ole tarkoitus mennä. Että kiristellään hermoja, napsitaan satoja kuvia ja lapset suunnilleen itkevät ennen kuin sessio on ohi.

On ollut jouluja, jolloin kortit on askarreltu itse. On ollut jouluja, jolloin olemme kuvanneet poikia tonttulakit päässä, mutta olemme ottaneet tilannekuvia eikä olla edes pyritty siihen täydellisyyteen, että "katsokaa, meidän kaksi suloista poikaa istuu sohvalla slipoverit päällä, tonttulakit päässä ja hymyilevät ihanasti". Kun eivät ne oikeasti ole sellaisia. Suloisia toki, mutta kun ei tuo kuopus siinä sohvalla kauaa pysy (varsinkaan pienempänä). Meiltä on lähtenyt joulukorteiksi vauhdikas kuva, jossa pojat kaatuvat samanaikaisesti pinoksi sohvalle. Meiltä on lähtenyt joulukortti, jossa pojat katsovat toisiaan ja molemmille on hassu ilme. Kuvat eivät ole olleet lähelläkään sitä idylliä, että istutaan rauhassa ja hymyillään kameralle. Mutta juuri noista kuvista olemme saaneet paljon hyvää palautetta. Niissä on näkynyt elämä.

Meidän elämä ei ole virheetöntä, meillä ei eletä kiiltokuva-arkea ja se saa näkyä myös joulukorteissa. Minulla herää kysymys, saako lapset olla joulukorttikuvissa muunlaisia kuin jakaus ojennuksessa ja mairea hymy päällä? Saako lapsen oma persoona tulla näkyviin vai otetaanko kuvat aikuisen ajatuksen ja asetelman mukaisesti?  Saako kuvassa näkyä muutakin kuin se huippuhetki? Onko kuva vain silloin onnistunut, kun siinä hymyillään ja katsotaan suoraan kameraan?

Mielenkiinnolla jään odottelemaan, millaisia perheposeerauksia meille tänä vuonna tulee. Toki on suloista nähdä kuvia lapsista ja nähdä myös heidän kasvuaan. Mutta aina saadessani sen täydellisen poseerauskuvan mietin, montako tuntia tuotakin kuvaa on otettu, monetko itkut siinä on itketty (joko lapsen tai vanhempien toimesta) ja millainen jälkimaku kuvaamisesta on jäänyt lapsille ja aikuisille? Toki tiedän, että se "täydellisen" näköinen joulukorttikuva on voinut myös tulla ilman itkua ja hammasten kiristystä ihan ekalla näppäimen laukaisulla. Mutta harvemmin varmaan.

ps. meidän joulukorttikuva on tänä vuonna tuo tonttu vaunuissa. Se onnistuttiin ottamaan siinä mielessä täydellisellä hetkellä, että silloin satoi lunta. Maa oli valkoinen. Sitä ei otettu alun perin joulukorttikuvaksi vaan kuvaksi tänne blogiin. Pari päivää sitten tajusin, että siitähän saa kivan joulukorttikuvan ilman mitään vaivaa. Nyt on kuvatilaus tehty ja odotellaan kuvia saapuvaksi kotiin.

Postauksessa näkyvät kuvat ovat joulukorttiotoksia vuosien varrelta. Muistaakseni noista mikään ei lopulta päätynyt joulukorttikuvaksi.

Lapset kertovat, miltä vanhempien kiire tuntuu

Luin mielenkiintoisen  artikkelin, jonka teemana on: Lapsille pitäisi antaa enemmän aikaa - lapset kertovat, miltä vanhempien kiire tuntuu. Vantaalla Mikkolan koulun musiikkiluokkalaiset tekivät musikaalin aikuisten kiireestä. Häiriötekijä - musikaali ihmettelee, miksi työ on vanhemmille tärkeintä ja miksi lasten asiat jäävät usein arjen ja kiireen jalkoihin.

Tuntuu koskettavalta lukea lasten ajatuksia vanhemmistaan ja kiireestä.

 "Etenkin isällä on usein kiire. Se saattaa lähteä kuudelta töihin ja tulla vasta yhdeksältä kotiin. Ymmärrän kyllä, että ilman rahaa ei voi elää, mutta kun tekee liikaa töitä niin stressaantuu. Sen huomaa kotona"

"Mulla olisi tuhat asiaa mitä haluaisin tehdä vanhempien kanssa, mutta niille ei ole aikaa. Ihan arkisia juttuja, kuten pelata jotain peliä tai katsoa vaikka leffaa".

"Vaikka vanhemmilla ei olisi kiire, niin sitten ne ei aina jaksa tehdä mitään. Jos kysyn, että pelataanko Monopolia, niin äiti saattaa vastata että katsotaan huomenna. Seuraavana päivänä se sanoo, että ei tänäänkään ehdi. Silloin tuntuu, että lapset ovat häiriötekijöitä".

"Yleensä kiire johtuu töistä ja kotihommista, ja joskus tuntuu että työt menee lasten edelle. Silloin jos vanhemmat eivät ehdi kuunnella, tuntuu siltä, että on itse häiriötekijä. Joudun kysymään saman kysymyksen viisi kertaa ennen kuin saan vastauksen"

 "Vanhempien kiireen huomaa siitä, että kun niille kertoo jotain ne vastaa 'joo joo', mutta kysyy jo hetken päästä, että 'mitä sä sanoit'. 

"Multa kyllä kysytään mielipiteitä, mutta oikeasti ne asiat on jo päätetty etukäteen" 

Olen minäkin sanonut lapsilleni, että "en nyt ehdi lukea tai pelata lautapeliä". Joskus. Aina ei ole myöskään huvittanut. Ottaa sitä Monopolia esille tietäen että peli kestää kaksi tuntia. Olen minäkin sanonut, että "en jaksa nyt kuunnella". Joskus. Olen varmaan myös joskus ohittanut lapsen mielipiteen. Toivon, että lapsillanikin on olo, että vain joskus. Ainakin olen tehnyt elämässäni isoja ratkaisuja, jotta meillä ei olisi kiire. Jotta aikaa olisi. Jotta lapseni kokisivat, että he tulevat kuulluiksi, nähdyiksi ja kohdatuiksi.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää artikkelin lauseet?

ps. Myös Maaret Kallio kirjoittaa kiireestä ajatuksia herättävästi "Kaikilla on niin kamala kiire"

Ideoita yllätyksiksi kangasjoulukalenteriin

Meillä on ollut vuosia käytössä kankainen joulukalenteri, johon tonttu on tuonut viestejä lapsille. Pussukassa on ollut tontun viesti ja viestin avulla päivän yllätys on löytynyt. Olen joulukalenterissa pyrkinyt siihen, että sieltä tulee jotain kivaa yhteistä tekemistä. Sellaista, mitä muutenkin tekisimme joulun alla. Olen myös pyrkinyt siihen, että turhaa krääsää ei tule. Ja olen näitä yllätyksiä yleensä haalinut pitkin vuotta kirppareilta, esim. jouluisia kirjoja olen ostanut aina kun sellainen on tullut vastaan. Yllätykset ovat vähän muuttuneet vuosien varrella, poikien kasvaessa isommiksi. Tietyt asiat ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen. Joulukuun ensimmäisenä päivänä on perinteisesti tullut kynä ja paperia. Näillä on kirjoitettu toivelistat joulupukille. Samaan aikaan kotiimme on ilmestynyt joulunpunainen postilaatikko, johon toivekirjeet on voinut sujauttaa. Joulukuun toisena päivänä on tullut jouluinen kirja. Yleensä olen pyrkinyt löytämään sellaisen kirjan, jossa on 24 jouluista tarinaa, yksi jokaiselle päivälle ennen joulua. Piparimuotti on myös perinne vuodesta toiseen. Jonakin viikonloppuna ennen joulua meillä pidetään piparitalkoita. Myös tarvikkeet piparkakkutaloon tulee perinteisesti joulukalenterista (meillä on tehty valmistaloja). Joulun alla on käyty jo monena vuonna peräkkäin katsomassa Talvisirkusta, nekin liput ovat tulleet joulukalenteristamme.  Perinne on myös se, että jouluaattoaamuna tonttu on tuonut ekat joululahjat joulukuusen alle.

Mitä muuta on ollut meidän kalenterissa?

* luontoarpoja
* jouluisia playmobileja (onnistuin yhtenä vuonna löytämään kirpparilta ison pussillisen jouluisia playmobileja ja näitä oli helppo sujauttaa aina kalenteriyllätykseksi)
* hammasharja
* sukat
* askartelutarvikkeita yhteistä askartelua varten
* legoja (näitäkin olen haalinut kirppareilta)
* jouluisia satuhierontoja, joita olen sitten tehnyt lapsille illalla nukkumaan mennessä
* pikkuautoja, junaradan junia
* nyt isompana koulutarvikkeita, esim. kynä, kumi, teroitin
* pelikortit  
* lasten sen hetkisiä keräilykohteita, meillä on vuosien varrella kerätty esim. Gogoja ja Duudsonit jekkukortteja
* matkaeväät, jos tiedossa on esim. bussi- tai junareissu
* ohje kaurakekseihin tms. helppoihin leivonnaisiin
* dvd
* heijastin 
* viikonloppuna suklaata, rusinoita tai muita herkkuja

Nyt näyttää, että tänä vuonna tämä perinne katkeaa. Pojat 9 v ja 11 v ovat nyt ekaa kertaa sitä mieltä, että ei se mikään tonttu ole, joka niitä viestejä tuo vaan äiti ja nyt riittää ihan kuvakalenteri. Meillä onkin ostettu Partiolaisten kalenteri ja Myyrä kuvakalenteri valmiiksi. Mutta voi silti olla, että joinain päivinä tonttu tuo viestejä. Tiettyjä perinteitä ei voi katkaista kuten sitä, että tonttu tuo joulukuun ekana kynän ja paperia ja kirjoitetaan toivelistat.

Onko teillä käytössä kankaista joulukalenteria? Millaisia yllätyksiä teillä on ollut kalenterissa?

ps. kuvina Mailegin kalenteri ja Lidlin kankainen joulukalenteri. Tuo Lidlin kankainen on se "meidän ainut ja oikea". Se on ostettu varmaan jo 8 - 9 vuotta sitten kun hädissäni etsin ihan marras-joulukuun vaihteessa kankaista kalenteria ja tuo oli ainut, jonka niin viime tipassa löysin. Sittemmin ostin Mailegin kalenterin alennusmyynnistä, mutta pojille tuo Lidlin kalenteri on muodostunut perinteeksi eikä Mailegin kalenterista ole ikinä tullut tuon kalenterin korvaajaa. Minusta tuo Lidlin kalenteri on hirvitys, mutta pojille niin rakas.

Sanna Tuovinen: Satuhieronta. Läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa

Ennakkotilasin Satuhieronta-kirjan ja se tuli meille muutama päivä sitten. Heti selasin kirjan läpi ja totesin, että kirja on ihana. Lumoava. Kuvat ovat kauniita, kirjassa on ihana fiilis. Kirjassa on sekä teoriatietoa että paljon satuhierontoja.

Satuhieronta on satujen yhdistämistä kosketukseen ja kevyeen hierontaan. Se on rentoutumista ja rauhoittumista, läsnäoloa ilon ja leikin kautta. Satuhieronta luo aitoja yhdessäolon hetkiä ja auttaa aikuistakin rentoutumaan.

Jukka Mäkelä, lastenpsykiatri, sanoo näin:

"Satuhieronta avaa oven kauniiseen maailmaan. Se yhdistää hienosti monia arvokkaita perinteitä: tarinankerronnan ja hieronnan, hyväksyvän läsnäolon ja rentoutumisen, kehitystieteet ja kokemuksellisen ymmärtämisen"

Kirjassa on perustietoa satuhieronnasta, helppoja satuhierontaohjeita ja niiden lisäksi tietoa kosketuksen ja läsnäolon voimasta sekä lempeitä neuvoja päivähoitoon ja lapsiperhearkeen.

 " Satuhieronta on lyhin tie rakkauteen. Siihen kokemukseen mitä rakkaus on." -

- Kaija Virho, tunnevalmentaja, Rosen-terapeutti -

Itseäni viehätti se, että kirjassa huomioitiin myös aikuiset, kasvattajat. Luvussa "Kosketus omaan itseen" käydään läpi aitoa läsnäoloa, satuhieronnan vaikutusta aikuiseen, voimalauseita ja kiitollisuutta elämässä. Juuri niitä teemoja, joista olen kirjoittanut paljon tänne blogiini.

Kirjassa on myös hyviä kysymyksiä aikuisille:

Mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin?
Mitkä asiat tuovat sinulle iloa?
Milloin sinä rentoudut?

"On tärkeää muistaa, että sinä olet tärkeä. Sinun hyvinvointisi on tärkeää. Kun alat sallia enemmän hyviä asioita itsellesi, puhkeat kukkaan"
- Pirjo Isorinne, voimavaravalmentaja -

Olen lumoutunut ja ihastunut. Kirja on kertakaikkisen ihana ja toivon, että tämä kirja hankitaan jokaiseen päiväkotiin ja myös koteihin. Itse olen hieronut jo vuosia omia lapsiani ja varsinkin esikoinen rakastaa satuhierontaa. Nyt kirjan kautta sain monta uutta satua hierottavaksi. Ja paljon myös ajateltavaa.

"Jakamaton huomio ei ole mitään sellaista, mitä on mukava antaa lapselle, mikäli aikaa liikenee; se on lapsen kipeä tarve"
- Ross Campbell, lastenpsykiatri-

Satuhieronnan nettisivut ovat täällä
Satuhieronnan fb-sivut ovat täällä
Uutiskirjeen tilaajaksi liittymällä saa ilmaisen Taikapuu-satuhieronnan

ps. Olen menossa  joulun alla satuhieronta -ohjaajakoulutukseen ja ensi vuoden puolella olisi tarkoitus aloitella satuhierontaryhmiä lapsille ja vanhemmille.

Jotain uutta jouluksi

Hankin tänään jotain uutta täksi jouluksi. Tildatontun ja joulusukan. Tonttu on vanhassa vaunussa, jonka olen ostanut vuosia sitten kirpparilta. Tonttu ja joulusukka on ostettu Pikku Piiperosta, jossa on nykyään muutama myyntipöytä itsepalvelukirppistyyliin ja yhdessä pöydässä oli näitä ihania pellavaisia käsintehtyjä tuotteita.

Joulusukkia meillä on useampi, mutta tämä oli niin söpö etten voinut vastustaa. Joka jouluksi olen antanut itselleni luvan ostaa jotain uutta. Pari vuotta sitten ostin kauan himoitsemani himmelin, eräänä jouluna kaitaliinat. Viime joulun jälkeen tilasin alesta tämän ihanan ison Nissen eli se on nyt ekaa joulua meillä esillä.

Vielä meillä ei ole juurikaan joulukoristeita esillä, muutaman tunnelmavalon olen virittänyt ja talolyhdyt olen kaivanut esille. Ensi viikon aikana kotimme alkaa muuttua jouluiseksi.

Tänään satoi etelään ensilumi. Ehdin sopivasti aamulla laittaa viimeiset kukkasipulit maahan. Huomenna minulla on hiljaisuuden retriitti. Olen mindfulness-kurssiporukkani kanssa leirikeskuksessa koko päivän. Ja olemme hiljaa. Illansuussa keskustelemme kokemuksesta. Kevään lyhyemmästä (yhden illan kestäneestä) hiljaisuuden retriitistä on blogiteksti täällä.

Ei-niin-hehkeää-blogiarkea (sis. hiiren)

Mietin, että olisi ihanaa blogata joskus siitä, että siemailinpa glögiä. Istuin nojatuolissa, päälläni oli mukavat lutuiset kotivaatteet (ei mitään pieruverkkareita, vaan jotain trendikästä...eli ei mulla itseasiassa mitään sellaisia kotivaatteita ole). Olisin juuri tupsutellut ihanaa uutta hajuvettä (paitsi enhän minä käytä hajuvettä kun saan siitä migreenin) ja lukenut kivaa kirjaa (jotain klassikkoa tai Finlandia-voittajaa). Pöydällä olisi muutama kynttilä palamassa (eikä mies hokisi ollenkaan, että mikä täällä oikein käryää - minkä hän aina toteaa, jos poltan kynttilöitä) Tästä sitten nappaisin muutaman tunnelmallisen kuvan blogiini.

Mutta. Juuri kun tällaista miettii, huomaa jotain kummallista silmäkulmassa. Mikä se oli? Uudelleen. Vielä kerran. Iik! Se on hiiri! Meillä on hiiri sisällä! Iik (suoraa huutoa!!). Juuri kun tunnelmoit ja olet käymässä nukkumaan, toteat, että sisällä on hiiri. Mies tulee paikalle ja toteaa, että vaimo on tainnut kajahtaa, ei täällä mitään hiirtä ole. Aikamme kun siirtelemme huonekaluja, hiiri säntää esiin jääkaapin alta. Iik! Meillä on hiiri sisällä! Ensimmäinen ajatus on häätää se ulos, mies jahtaa hiirtä imurin kanssa ja minä olen valmiina avaamaan ulko-oven. Ei onnistu, hiiri on meitä vikkelämpi, häviää jonnekin. Tässä vaiheessa kuopus herää (minun huutooni kait). Kello on 22.45 ja kuopus alkaa huutaa. Hän huutaa, että "aamupalaa,  olen myöhässä koulusta...". Toteamme, että et ole myöhässä koulusta, nyt on ilta ja mene vaan uudelleen nukkumaan, me jahtaamme hiirtä.

Niin, taisin unohtaa mainita, että minä olin jo aiemmin hakenut kumpparit jalkaani, koska pelkäsin, että hiiri tarrautuu kiinni varpaisiini. Olen siis pyjama päällä, kumpparit jalassa ja jahtaan hiirtä sen sijaan, että istuisin sensuellisti nojatuolissa, siemailisin glögiä ja lukisin kirjaa. Tai että olisin nukkumassa.

Hiiri on kadoksissa. Menemme nukkumaan. Kuinka moni on yrittänyt saada unta tietoisena siitä, että kodissa vilistää hiiri? Voin sanoa, että minulle oli hankalaa nukahtaa. Aina kun olin nukahtamassa, näin mielessäni jättimäisen hiiren, joka syö meidän ruokamme, meidän huonekalut ja meidät...Tai sitten näin joukon pikkuhiiriä tai kokonaisen hiiriyhteisön, joka on muuttanut meille asumaan. Samalla muistin, että edellisenä yönä olin kuullut hiiren rapistelua. Meillä kuuluu vintiltä aika ajoin hiiren rapistelua. Muistan tuolloin yöllä ajatelleeni, että ellen tietäisi hiirten olevan vintillä, voisin ajatella niiden olevan ihan tässä lähellä. Ja luultavasti hiiri oli meillä jo silloin. Ehkä hyvinkin lähellä. Kääk. Iik.

Seuraavana aamuna hiirtä ei näy. Lähdin ohjaamaan liikuntaleikkitunteja ja koko ajan toivoin, että kun tulen kotiin, mies sanoo, että on saanut houkuteltua hiiren ulos ja ongelma on ohitettu. Mutta ei. Mies ei ole tehnyt asian eteen mitään. Eli hiiri on meillä edelleen. Pitää ottaa käyttöön Plan b: hiirenloukut. Onneksi niitä sai ihan lähikaupasta. Eläinaktivisteille tiedoksi, että pidämme eläimistä, meillä ei esim. syödä lihaa ja yritimme saada hiiren ulos kodistamme ensin elävänä, mutta mun hermot ei vaan enää kestäneet hiirtä. Oli pakko ottaa järeämmät keinot käyttöön.

Vielä tiistai-iltana hiiri ei jäänyt loukkuun. Eikä hiiri antanut mitään merkkiä itsestään. Mutta tänä aamuna tassutellessani keittiöön hiiri oli nalkissa. Vähän kävi sääliksi, mutta suuri helpotuksen huokaus tuli sisältäni. Koti on taas meidän ja vain meidän. Voin nukkua hyvin ja kulkea taas paljain jaloin. Pääsen elämään hehkeää blogiarkea tällaisen arkirealityn sijaan. Paitsi onkohan meillä sellaista blogiglamouria koskaan....

Ei aavistustakaan, mistä hiiri meille tuli. Ehkä ulko-ovi oli joskus jäänyt liian pitkäksi aikaa auki ja hiiri oli päässyt livahtamaan lämpimään. Toivon ettei meillä ole mitään hiirikoloa ulos, josta meille alkaa säännöllisesti tulla hiiriä. Tuttavani (joka asuu neljännessä kerroksessa kerrostalossa) kertoi, että heille on tullut hiiriä sisälle jonkun ilmastointikanavan kautta. Ei kivaa.

Ja tänään tietenkin joka puolella kuulen hiiristä. Aamulla junassa eräs perheen isä kertoi ystävälleen, että heiltä oli kuollut lemmikkihiiri ja hän oli ostanut nopeasti uuden etteivät lapset olisi huomanneet mitään. Ja mitäs jumppia minä menen ohjaaman tänä iltana? Ohjelmassa lukee: hiirenhäntää ja muita naruleikkejä.

ps. kuvia ei ole. Voisihan tässä kuvata itsensä pyjama päällä ja kumpparit jalassa, mutta säästän teidän nyt siltä.

Kati-Pupita Mattila: Lapsen vahvistava kohtaaminen

Luin Kati-Pupita Mattilan kirjan Lapsen vahvistava kohtaaminen jo kolmatta kertaa. Kati-Pupita Mattila on teologian tohtori ja lääketieteen lisensiaatti.

Kirja "Lapsen vahvistava kohtaaminen" kuvaa lapsen hyvää ja vahvistavaa kohtaamista turvallisen aikuisen kanssa erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Keskeisiä teemoja ovat lapsen persoonan kunnioittaminen ja lapsen arvon ymmärtäminen. Erityisen tarkastelutilan kirjassa saa lapsen surun kohtaaminen. Lapsen kohtaaminen on erityistä, sillä lapsuudessa luodaan pohja elämänuskolle ja - rohkeudelle. Lapsi muodostaa käsitystään siitä, minkälainen hän itse on ja minkälaisia muut ihmiset ovat.

Kirja tuo lukijalle arvokkaita ajatuksia lapsen arvosta ja lapsen kunnioittavasta kohtaamisesta. Kirja on hyvä herättelijä ja antaa pohtimisen aihetta. Kuinka minä kohtelen omia lapsiani? Kuinka kohtaan heidät, kuinka arvostan heitä, kuinka osoitan heille huolenpitoa ja rakkautta?

Minua puhututtavia ajatuksia kirjassa ovat olleet

* Vahvistus ei tule vakuuttelusta tai ulkoisesta sanahelinästä. Se tulee toistuvasta kelpaavuuden ja huolenpidon kokemuksista, joita aikuiset voivat välittää lapselle osoittamalla että hänestä huolehtiminen on hyvä asia ja että sitä tehdään mielellään

* Lapsen kohtaaminen arjessa - lapsi tarvitsee hyvää kohtelua koko ajan. Ennen kaikkea tämä toteutuu arjen peruskohtaamisissa. Epäkunnioittava tai vähätteleviä arkikohtaamisia ei korvata elämyksillä tai palkinnoilla. Matka Ruotsin-laivalle ei korvaa arjessa toistuvasti unohtuvaa lapsen nähdyksi tulemisen toivoa

* Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hänen ohitseen ei kiirehditä, hänen katsettaan ei vältellä, kun hän tarvitsee huolenpitoa ja aikuisen läsnäoloa

* Lapsen hyvä kohtaaminen kantaa aina sadon. Kun aikuinen kohtaa lapsen kauniisti, kuunnellen ja kunnioittaen, lapsi vahvistuu ja sisäistää arvostavan kohtaamisen merkityksen ja olemuksen. Kasvaessaan hän kylvää tätä ympärilleen.

* Lapsen persoonaa loukkaa ja nujertaa pilkka ja häpeän kylväminen. Lapsen vastustaessa rajojen asettamista aikuinen voi ärsyyntyä ja avuttomana ryhtyä mainitsemaan esimerkiksi kuinka kamala kimittäjä tai tuhma lapsi tämä on. Aikuinen saattaa myös liittää lapsen vastusteluun häpeää toteamalla esimerkiksi että lapsi saisi hävetä itseään, kun ei osaa käyttäytyä ikäänsä vastaavasti. Pilkka ja häpeän tuominen ei koskaan kuulu lapsen vahvistavaan kohtaamiseen.

* Lapsen vaatiminen tottelevaisuuteen kuvaamalla hänen tyhmyyttään, uhkaamalla häntä rangaistuksilla tai asettamalla kuuliaisuuden vanhemman rakkauden ehdoksi, nujertaa lapsen. Silloin lapsesta tulee ehkä taipuisa, mutta hänen ymmärryksensä oman elämän elämisestä ei kehity

* Iva turmelee toistuessaan lapsen rohkeuden ilmaista itseään, ajatuksiaan ja kokemuksiaan

* Lapsi, jota on hoidettu ja kasvatettu arvostaen ja huolta pitäen, juurtuu itseensä ja toisten arvostamiseen ja opettelee vähitellen osoittamaan toisille arvostusta

* Omien tunteiden tunnistaminen ja kohtaamisen oppiminen on lapselle suuri haaste. Lapsi oppii hyväksymään omat tunteensa, jos hänelle tärkeät aikuiset viestivät, että tunteet kuuluvat elämään. Lapsen äänetön kysymys kuuluu: sallitaanko minulle myös ne tunteet, jotka tekevät minusta kenties ärsyttävän tai häiritsevän aikuisen silmissä?

* Turvallinen aikuinen kantaa vastuun tunteistaan ja oloistaan. Hänellä on selkeä ymmärrys siitä, että tunteet, jotka hänessä heräävät, ovat hänen omia tunteitaan silloinkin, kun ne heräävät vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Lapsi ei ole vastuussa aikuisen tunteista, vaan aikuisen on rohjettava kohdata ne itse ja ominaan. Lapsi ei koskaan ole velvollinen muokkaamaan omaa toimintaansa niin, ettei aikuiselle herää tunteita, joita ei oikein kestä ja jotka siksi haluaa torjua.

* Ei ole olemassa erikseen aikuisihmisiä ja lapsi-ihmisiä. On olemassa ihmisiä, jotka ajallaan ovat lapsia ja ajallaan aikuisia.

Tärkeitä ajatuksia, niin tärkeitä. Itse ajattelen, että aikuisen ja lapsen hyvä, kunnioittava vuorovaikutus on ratkaisevassa asemassa lapsen hyvinvoinnille. Minusta on ikävää nähdä kun lapsille tiuskitaan, heille huudetaan ja heitä ivataan - vain siksi että lapset ovat lapsia ja aikuiset katsovat että heillä on oikeus tehdä näin kasvatuksen nimissä.

Lapsen vahvistava kohtaaminen on todella hyvä kirja. Suosittelen!

Rhonda Byrne: Voima

Tarkoitus on, että sinulla on suurenmoinen elämä! Tarkoitus on, että sinulla on kaikkea mitä rakastat ja toivot. On tarkoitus, että naurat ja iloitset. On tarkoitus, että tunnet olosi vahvaksi ja turvalliseksi. On tarkoitus, että olet tyytyväinen itseesi ja tiedät olevasi korvaamaton. Kirja Voima viitoittaa sinulle tien suurenmoiseen elämään.

Rhonda Byrnen kirja Voima on jatkoteos Salaisuus - teokselle. Kirja jatkaa Salaisuus -kirjan teemoja ja vie ne vielä syvemmälle. Voimassa käsitellään paljon kiitollisuuden ja onnellisuuden kytköstä ja vetovoiman lakia. Byrne opastaa kuinka positiivista energiaa on mahdollista  ylläpitää jatkuvasti ja kuinka sen avulla voi muuttaa kaiken. Ytimessä on positiivisen energian värähtelytaajuus, joka tarkoittaa että saat sitä mitä ajattelet ja tunnet. Mitä tahansa tunnetkin, hyvää tai pahaa, tunteesi määrittelee värähtelytaajuutesi ja sinä vedät puoleesi samalla värähtelytaajuudella olevia ihmisiä, tapahtumia ja olosuhteita.

Jos negatiivisten ajatusten ja tunteiden sijaan tuotat yli 50 prosenttia positiivisia ajatuksia ja tunteita, olet jo päässyt käännekohtaan. Kun annat rakkautta, se palaa luoksesi tavoitteleminasi positiivisina asioina. Ja palatessaan se tuo elämääsi entistä enemmän rakkautta ja positiivisuutta. Uusi positiivisuus vetää puoleensa lisää hyviä asioita ja kasvattaa rakkauden ja positiivisuuden määrää edelleen. Ja prosessi jatkuu. 

Aina kun täällä ollessasi valitset positiivisuuden ja hyvän olon tunteen, annat rakkautta ja valaiset sillä maailmaa.

Anna rakkauttasi, koska se on magneetti, joka vetää puoleensa kaikki elämän rikkaudet.

Kun olet onnellinen ja pidät yllä onnellisuuden tunnetta, vedät puoleesi ainoastaan onnellisia ihmisiä, tilanteita ja tapahtumia.

Jos mieltäsi vaivaavat liian monet pikkuasiat, ne voivat sekoittaa ja masentaa sinut. Helpota elämääsi äläkä anna pikkuasioille turhan suurta merkitystä. Mitä väliä niillä on?

Mitä enemmän tunnet kiitollisuutta, sitä enemmän annat rakkautta; mitä enemmän rakkautta annat, sitä enemmän vastaanotat sitä.

Voit muuttaa värähtelytaajuuttasi milloin tahansa muuttamalla tunnetilaasi. Samalla kaikki ympärilläsi muuttuu, koska olet siirtynyt uudelle värähtelytaajuudelle.

Jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden uuteen elämään. Seisot joka ainoa päivä elämäsi käännekohdassa. Voit muuttaa elämäsi minä päivänä tahansa - muuttamalla tunnetilaasi.

Voima voimaannuttaa, antaa iloa ja potkua elämään! Tämä oli kirjaston kappale, mutta tämän kirjan haluan itselleni. Viimeistään joululahjaksi (jos maltan odottaa sinne asti). Vaikka nämä ovat tuttuja asioita, niin huomaan etten osaa elää näiden mukaan ellen aika ajoin muistuttele itselleni asioita. Kirja on helppo- ja nopealukuinen ja jokaisen luvun lopussa on yhteenveto. Ydinkohdat on helppo palauttaa mieleen yhteenvedot lukemalla.

Tietoista läsnäoloa

 

Olen aloittanut mindfulness-jatkokurssin. Kurssin ekat kerrat ovat olleet ihan huippuja. Minä todella tarvitsen ryhmän ympärilleni tekemään tietoisen läsnäolon harjoituksia kanssani ja keskustelemaan niistä.

Uskon, että mindfulness on auttanut minua paljonkin tämän syksyn aikana, kun olen perustanut yrityksen. Stressitaso voisi olla huipussaan, mutta minulla on keinoja säädellä tunteitani ja stressitasoani. Huomaan, että osaan pysäyttää tunnekuohut enkä jää vellomaan tunteisiin ikuisiksi ajoiksi. Ainakaan ihan joka kerta.

Osaan huomata arjen pieniä hetkiä ja myös nauttia niistä. Myös valokuvaamisen kautta pienet yksityiskohdat tulevat näkyviksi.

Mindfulness jatkokursilla käymme kokemuksia läpi keskustellen, teemme mindfulness-harjoituksia ja joka kertaan kuuluu myös teoriapaketti. Teemoja ovat esimerkiksi hankalien tunteiden kohtaaminen, myötätunto itseä ja muita kohtaan, mindfulness ja lapset ja nuoret, kehotietoisuus, hiljaisuuden merkitys ja mindfulness ja työelämä. Kurssiin kuuluu myös yhden päivän mittainen hiljaisuuden retriitti. Viime keväänä olin yhden illan hiljaisuuden retriitissä.

Jatkokurssin jälkeen on edessä ohjaajakoulutus. Tällä hetkellä minua kiinnostaa erityisesti mindfulness ja vanhemmuus.Ohjaajakoulutukseni alkaa huhtikuussa. Sitä ennen ehdin valmistua maaliskuun alussa ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.

Ruskeaa unelmaa

Asumme 1970-luvun lopulla rakennetussa tiilitalossa. Ja meillä rakennusajankohta näkyy ihanasti kodissamme. Tiedättekö, kivat neliöparkettilattiat, alakerrassa ruskeat laattalattiat ja ylipäänsä ruskeaa meiltä löytyy paljon. Ruskeaa unelmaa! Olemme halunneet säilyttää kotimme alkuperäisyyttä ilman että olemme tärvelleet kodin tunnelmaa. Tässä muutama makupala teemalla "all you need is brown". Katso, ihastu ja inspiroidu!

Esikoisen huoneesta löytyy kivaa ruskeaa muovimattoa. Tosi kätevää, pölyt ja pienet roskat ei ollenkaan erotu lattialta!

Keittiön helmi ovat nuo ihanat beigenruskeat laatat, joissa on mahtavat kukkakuviot. Ja toki varmaan huomasitte, että keittiön tasot on myös reunustettu kivasti tummanruskealla. Ja samaa tummanruskeaa sävyä löytyy myös ikkunanpielistä. Hurmaavaa!

Olohuoneen katto on ruskeaa puuta, samanlaista löytyy myös takkahuoneestamme. Pimentää kivasti!

Olohuoneessa myös ikkunanpielet ovat tummanruskeat. Sopii hyvin yhteen katon kanssa, värisävy lähes sama.

Toki myös talon ulkopinnoilta löytyy ruskeaa. Värikkäät kukat erottuvat kivasti, kun taustana on ruskeaa.

Huomasin, että minulla on kuvaamatta meidän koko sisustuksemme helmi, yläkerran vessan muovimatto. Ah miten suloista 70-lukua, aitoa tunnelmaa! Se tuo mieleen myös oman lapsuuteni, sillä omassa lapsuudenkodissani oli aivan samaa muovimattoa kuin täällä nykyisessä kodissamme. Samaa tyyliä on siis ollut sekä Mikkelissä että Vantaalla, maalla ja kaupungissa. Huimaa! Mutta pidän teitä lukijoita tämän ihanuuden kanssa vielä jännityksessä eli palaan myöhemmin tähän inspiroivien sisustuspostausten sarjaan. Maltatteko odottaa?

Löytyykö blogini lukijoista muita ruskean värin ystäviä?

ps. tämän postauksen voi lukea niinkin, että postauksen kirjoittaja on elänyt ruuhkavuosia monen vuoden ajan eikä ole jaksanut panostaa kotinsa pintojen uudistamiseen. Toki karmeimmat yksityiskohdat alkuperäisestä sisustuksesta on uusittu, kuten nyt vaikka säkkikangastapetti vaihdettu kivempaan. Lisäksi perheen isä on erittäin ekologinen ajattelutavaltaan ja hänen mielestään on turhaa lähteä uudistamaan sellaista, mikä on toimivaa. Nyt vaan odotellaan sitä, että ruskeasta tulee taas sisustuksen muotiväri ja me voidaan ratsastaa taas aallonharjalla!

Arvonnan voittaja

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! Arvoin Mindfulness vanhemmille - kirjan. Arvonnan suoritin perinteiseen tyyliin eli kirjoitin osallistujien nimet paperilapuille, laitoin laput koriin ja sieltä esikoinen nosti voittajan. Voittaja on Anu Perillä-blogista.

Onnea! Laita meiliä heli (at) kasvuntaika.fi, niin voin postittaa kirjan sinulle loppuviikosta.

Ja koska ainakin täällä Vantaalla on marraskuisen harmaata, laitan pari kukkakuvaa viime keväältä virkistämään mieltä.

Joululahjapohdintoja: mitä lapsille, isovanhemmille, lasten kummeille? Entä miehelle ja itselle?

Tänään blogit ovat täynnä isänpäiväpostauksia. Minä olen suunnannut katseeni jo jouluun. Joululahjapohdinnat ovat kovassa käynnissä. Haluan ostaa osuvia lahjoja ja pikku hiljaa, en viime tipassa ja kiireessä.

Esikoinen (11 v) tykkää Neropatin päiväkirjat- kirjasarjasta ja sai sitä viime kesänä 11 v synttärilahjaksi. Nyt on joululahjaksi tulossa sarjan seuraavia osia. Kummille on vihjaistu kirjasta Lunta tupaan ja juuri kotiin tuli kirjakerhon kuukaudenpaketti, jossa oli kirjat Kolmas pyörä ja Neropatin tee-se-itse-kirja.

Esikoiselle varmaa joululahjakamaa ovat myös Guinnessin ennätystenkirja ja
Ripleyn usko tai älä. Kaikenlaiset älypelit kiinnostavat esikoista ja meiltä löytyy Utopia-peli kaapista, se on jemmattu jonkun lastentarvikeliikkeen poistomyynnistä. Lisäksi olen listalleni merkannut kirjan Aivojumppa - 300 pähkinää purtavaksi. Mukavia olisivat varmasti myös vuoden perhepeli Battle Sheep tai Afrikan tähti Retkikunnat - peli. Ja Rubikin kuution uusin versio, Rubik's void.

Esikoinen on innokas käsitöiden tekijä, hän virkkaa ja neuloo. Erittäin mieluinen lahja olisi joku käsityöpaketti. Jos tiedät jonkun paketin, jossa olisi kouluikäiselle sopiva ohje ja materiaalit, niin saa vinkata! Tutustuin yrittäjyys - kurssillani Pirjoon, joka on perustanut Pipo&Mitten - nimisen yrityksen ja innolla odotan, mitä häneltä tulee joulumarkkinoille.

Kuopukselle (9 v) onkin vähän vaikeampi miettiä lahjoja. Hänen kiinnostuksen kohteensa eivät ole niin selkeitä kuin esikoisen. Harmikseni kuopus ei ole niin kiinnostunut kirjoista kuin esikoinen. Tatut ja Patut ja Mauri Kunnaksen kirjat ovat varmaa kamaa ja siksi aionkin kummeille ja isovanhemmille vihjata kirjoista Tatu ja Patu syömään! ja Herra Hakkarainen harrastaa. Star Wars kiinnostaa kuopusta, pitäisi tsekata, onko jotain uutta lapsille sopivaa Star Wars-kirjaa ilmestynyt. Nimipäivälahjaksi kuopus valitsi Star Wars-kirjan Pimeän puolen kronikat ja se on ollut tosi mieluinen.

Luulen, että kuopus tulee toivomaan jotain uutta Wii-peliä. Hänelle voisi lisäksi ostaa vuoden 2014 lastenpelin, Lumotun tornin. Meillä kirjoitetaan perinteisesti joulun toivelistat joulukuun ekana päivänä, joten silloin selviää sitten poikien omat toiveet.

Entä minä itse?Mitä minä toivon lahjaksi? Tällä hetkellä ajatuksissa on Rhonda Byrnen Voima - kirja. Mieluisia olisi myös Vain elämää 3 cd - levyt Päivä ja Ilta tai Juha Tapion cd-levy Sitkeä sydän - suurimmat hitit. Lisäksi erittäin mieleinen olisi lahjakortti hemmotteluhoitoon, esim. intialainen päähieronta tai kasvohoito.Kivoja olisi myös nippu leffalippuja tai lahjakortti teatteriin.  Mieheni ei halua lahjoja. Hänelle on perinteisesti hankittu uusi pyjama ja sukkia. Ei kovin omaperäistä, mutta tarpeellista. Ja noita ei todellakaan hankita siksi, että "kyllä sille pitää nyt jotain ostaa, vaikkei se haluaisikaan" vaan ihan siksi, että tulevallekin vuodelle olisi ehjiä sukkia ja pyjama. Mies kun ei omatoimisesti vaatekaupoille lähde. Lisäksi olen monena vuonna lainannut miehelle kirjastosta muutaman kirjan luettavaksi.

Poikien kummit tulevat saamaan tämän kassin. Lisäksi olen perinteisesti tehnyt heille itse jotain jouluista tai pojat ovat askarrelleet jotain kummeilleen. Ajattelin, että kassin mukaan voisi laittaa vielä jonkun vuosikertaglögin. Olen aina tykännyt ostaa lasten kummeille jotain käsityötä, käyttötavaraa tai kulutettavaa. Poikien kummeille kirjoitetaan perinteisesti myös joulukirjeet eli pieni tarina kuluneesta vuodesta: mitä on tehty, opittu, missä käyty ja missä nyt mennään. Ja kirjeen mukana on tuore kuva kummilapsesta.

Appivanhemmille tosi pähee lahja olisi Oma aika - lehti, mutta miehen mielestä se olisi liian alleviivaava....Appivanhemmat ovat meidän elämässä mukana vain juhlina (eli kolme kertaa vuodessa: lasten syntymäpäivinä ja jouluna). He ovat aina korostaneet, että heillä on tärkeää oma aika. Jotain itse tehtyä ehkä laitamme heidän pakettiin. Tai jotain aineetonta. Minun äidilleni jotain samantyylistä. Käsitöitä tai lahjakortti.

Viime vuonna taisin lähes kaikkiin lahjoihin laittaa mukaan Luontoarvan. Käytimme joululahjarahoja myös Pelastakaa Lapset ry:n tukiperhetoimintaan.

Meidän perheemme ei lahjahankinnoillaan saa Suomea talousnousuun, emme osta pakkolahjoja tai turhaa krääsää. Lahjoja hankitaan kohtuullisesti, pyritään siihen, että lahjat ovat järkeviä tai kulutettavia. Ja ostamme myös aineettomia lahjoja. Meidän perheen aineettomat lahjat ovat usein lahjakortteja tai sitten olemme lahjoittaneet lahjarahoja esim. lastensuojeluun (kuten tuo tukiperhetoiminta) tai ympäristönsuojeluun. Erilaisia hyväntekeväisyyslahjoja löytyy täältä. Sekä omille pojille että kummilapsille olen ostanut myös kierrätettyjä lahjoja eli hyväkuntoisia kirppislöytöjä, esim. kirjoja tai pelejä. Tähän olen toki kysynyt kummilasten vanhemmilta luvan, että onko kirppikseltä ostettu hyväkuntoinen lahja ok.

Millaisia lahjoja teillä on tapana ostaa? Ostetaanko teillä aineettomia tai kierrätettyjä lahjoja? Joko tämän joulun lahjoja on pohdittu?

ps. vitsit minä olen naureskellut pitkin päivää. Eilen mun blogiin oli tultu hakusanalla "päivän asu postaus". Olikohan tämä postaus ihan sitä, mitä googlaaja haki?

Salaiset muutosagentit

Kirjoitin vähän aikaa sitten Salaisuus - kirjasta. Kirjassa törmäsin hauskaan termiin, Salaiset muutosagentit.

Bob Proctor kirjoittaa näin: "Tiesitkö, että voit muuttaa tunteesi hetkessä, kun olet allapäin? Laita kaunis kappale soimaan tai ala laulaa - se muuttaa tunnelman. Tai ajattele jotain kaunista. Ajattele pientä vauvaa tai jotakuta jota rakastat, anna kauniin ajatuksen viipyä mielessäsi. Keskity siihen. Työnnä kaikki muu pois. Voin luvata, että pian alat tuntea olosi hyväksi"

Kirjassa kehotetaan laatimaan lista salaisista muutosagenteista, joita voi pitää itsellään kaiken varalta. Muutosagenteilla tarkoitetaan mielikuvia, jotka voivat muuttaa tunteet käden käänteessä.

Salaiset muutosagentit voivat olla kauniita muistoja, odotettavissa olevia tapahtumia, hullunkurisia hetkiä, jotakin luontoon liittyvää, joku rakas ihminen tai lempimusiikkia.

Jos satut olemaan vihainen, pahalla päällä tai turhautunut, ota lista muutosagenteistasi esiin ja valitse niistä yksi, johon keskityt. Eri asiat auttavat muuttamaan tunteitasi eri hetkinä, joten jos yksi ei toimi, valitse toinen. Hetken keskittymisellä pystyt muuttamaan tunnelmiasi ja taajuuttasi.

Huomaan, että itselläni on käytössä muutama muutosagentti, ilman että olen käyttänyt niistä termiä muutosagentti. Minun muutosagenttejani ovat

* luontokuvat ja ylipäänsä luonnon katseleminen: taivas, puut, kukat, metsä
* Hidasta elämää - kortit
* biisi "Huuda!"
* voimakirje, jonka olen kirjoittanut itselleni
* onnenavain
* voimakivi

Onko sinulla käytössä salaisia muutosagentteja? Jos on, niin mitä?

Lukija-arvonta: Mindfulness vanhemmille - kirja

Haluan järjestää ihanille lukijoilleni arvonnan. Palkintona on kirja "Mindfulness vanhemmille". Kirja on ostettu I love me - messuilta nimenomaan tätä arvontaa varten.

Kirjan takakannessa sanotaan näin:

Mindfulness vanhemmille opettaa näkemään arkihetkien valoisat puolet. Lapsiperheen arjessa tulee hetkiä, jolloin vanhempi tuntee itsensä riittämättömäksi, voimattomaksi tai rättiväsyneeksi. Vanhemmat saattavat myös tuijottaa liikaa tulevaisuuteen ja unohtaa keskittyä läsnäolevaan hetkeen: pieni käsi kädessä matkalla kouluun tai kolmivuotiaan ylpeä hymy, kun hän on vihdoin onnistunut pukeutumaan itse.

Tämä kirja antaa välineitä, joiden avulla vanhempi oppii olemaan tietoisesti läsnä tässä hetkessä ilman, että on ajatuksissaan jo toisaalla. Viime kädessä kyse on taidosta luopua liiallisesta kontrollintarpeesta ja kyvystä hyväksyä elämä sellaisena kuin se on.

Heidi Andersen on terapeutti ja tietokirjailija, joka on opiskellut tietoisen läsnäolon menetelmää mm. Jon Kabat-Zinnin alaisuudessa Massachusetsin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Anna-Maria Stawreberg on toimittaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut lukuisia tietokirjoja vanhemmuuteen liittyvistä aiheista.

Kirjassa on lukuja mm. seuraavista aiheista:

* Elämä on tässä ja nyt

* Mitä lapset todellisuudessa tarvitsevat

* Miten minusta tulee läsnäoleva?

* Pidä huolta itsestäsi

 

Arvonnan säännöt:

1. Arvontaan voivat osallistua blogini lukijat (bloggerin tai blogilistan kautta blogia lukevat. Ilmeisesti joku lukee myös bloglovinin kautta, sekin käy, itse en vaan ole siihen asiaan ehtinyt perehtyä). Jos et ole vielä blogini lukija ja haluat osallistua arvontaan, niin voit liittyä lukijaksi.

2. Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen. Tästä saat yhden arvan. Kaksi arpaa saat, jos linkität arvonnan omaan blogiisi (ilmoita tästä kommenteissa).

3. Arvontaan voi osallistua ti 11.11. klo 20 asti. Arvon voittajan tuona samaisena iltana.

4. Onnea arvontaan!

Viikko yrittäjän elämästä: maanantaista sunnuntaihin

Kirjoitin noin kuukausi sitten ensimmäisen kerran teemalla "Viikko yrittäjän elämästä", silloin pilkoin postauksen kolmeen osaan. Nyt kirjoitan vähän lyhyemmin viikostani, mahdutan koko viikon yhteen postaukseen.

Maanantai 27.10.

Aamulla minulle oli kotikäynti sovittuna klo 9-10 vauvahieronnan ohjauksen tiimoilta. Fillaroin kotikäynnille ja siellä tapasin ihanan parikuisen vauvan äitinsä kanssa. Tein vauvalle koko kehon hieronnan ja samalla ohjasin äidille vauvahierontaa. Hieronnan lomassa puhuimme myös imettävän äidin ruokavaliosta ja vauvan nukkumiseen liittyvistä asioista. Tulin kotikäynniltä kirjaston kautta kotiin. Kello 12 soitin edellisen viikon unikouluohjaukseen liittyen seurantapuhelun. Unikoulu on mennyt hyvin. Sovimme vielä yhden seurantapuhelun perjantaille. Olin sopinut kello 14 tanssistudio Sahramiin salinkatsomistreffit paikan omistajan kanssa. Kiertelimme tiloissa ja kyselin vuokraamiseen liittyvistä asioista. Ajatuksena on aloittaa kevätkaudella Kasvun Taian kurssitoimintaa Sahramin tiloissa.

Tiistaina 28.10.

Aamupäivällä ohjasin Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunnit taaperoille ja vauvoille. Kotiuduin puolen päivän jälkeen, tsekkasin meilit ja facebookin. Tein iltaruuan. Katselin poikien läksyt. Illalla oli mindfulness - jatkokurssini. Minä niin tykkään tuosta ryhmästä ja mindfulnessista!

Olin yhteydessä tilitoimistoon ja kyselin käteismaksujen vastaanottamisesta. Kävin ostamassa kuittivihkon. 

Keskiviikko 29.10.

Aamupäivällä ohjasin Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunnin taaperoille ja vauvojen liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssin. Tämän jälkeen kotiin, sähköpostin ja facebookin tarkistus. Poikien kanssa jutustelua, läksyjen läpikäyntiä. Ruuanlaittoa, pyykkien viikkaamista. Klo 16.15 lähdin kohti Rekolan Raikkaan iltajumppia, ohjasin tunnit klo 17-19, tanssiliikuntaa ja kimppajumppaa. Olin kotona lopulta noin 19.30.

Torstai 30.10.

Aamulla oli esikoisen kolmikantakeskustelu koululla, koulussa kaikki hyvin. Opettaja miettii, saako esikoinen koulusta mitään uutta, kun osaa jo kaiken.

Olin varannut tämän päivän yrityksen paperiasioihin ja kirjanpitoon. Mapitin virallisia papereita ja löysin papereitten välistä lapun, joka oli täynnä kysymyksiä. Olen iloinen siitä, että nyt tiedän kysymyksiin vastaukset, osaan jo jotain yrittäjyydestä!

Vaihdoin verotilille tilinumeroksi yritykseni tilin, olen sinne jostain syystä laittanut alun perin oman tilinumeroni. Minulla valui jo valmiiksi hiki, kun ajattelin tuota Katso-palvelua, mutta tilinumeron vaihtaminen onnistuikin tosi helposti. Huomaan, että minulla on aika vahvana uskomus, että kaikki tietotekniset asiat ovat hankalia.

Tein esitetekstejä, tarkoitus on tulostella ekat esitteet lauantain Naisteniltaa varten, johon olen menossa vetämään voimavaratyöpajaa ja esittelemään yritystäni. Tein miehelleni päivityslistaa nettisivujani varten. Mies on siis tehnyt minun yritykseni nettisivut.

Perjantai 31.10.

Aamupäivällä ohjasin vauvahierontakurssin Kalliolan opistossa. Kurssi on ihana, voi että minä tykkään työstäni! Kalliolasta suuntasin suoraan keskustaan, olin sopinut treffit keskustassa olevaan kahvilaan. Minua haastateltiin gradua varten. Gradu käsittelee downshiftaajan uramuutoksia ja työelämävalintoja. Minut oli löydetty haastateltavasi tämän blogini kautta. Haastattelun jälkeen suuntasin kotiin, olin sopinut klo 14 soittavani vielä viimeisen unikouluseurantapuhelun asiakkaan kanssa. Soitin puhelun, perheessä nukutaan nyt jo 7 tuntia yhtä päätä, ennen unikouluohjausta vauva heräili 10 kertaa yössä. Illalla tein vielä esitetekstejä valmiiksi.

Lauantai 1.11.

Aamupäivällä siivoiltiin koko perheen voimin ja laitoin ruokaa. Meille oli tulossa viikonlopuksi tuttavaperhe kylään Tampereelta. Tulostelin yritykseni esitteitä Sun-kirppiksen Naisteniltaa varten. Naistenillassa olin noin klo 15.30-19.15. Lähden illasta vähän aikaisemmin pois, jotta ehdin seurustella myös vieraittemme kanssa. Naistenillassa minulla oli voimavaratyöpaja, jossa oli mahdollisuus tehdä voimavarakartta. Muutama nainen istuikin leikkaamaan ja liimaamaan ja samalla saatiin hyviä keskusteluja käytyä läpi. Lisäksi jaoin yritykseni esitteitä jonkin verran. Sain hyvän idean eräältä pisteessäni käyneeltä äidiltä, hän kyseli onko minulta saatavilla lahjakorttia vauvahieronnan ohjaukseen, totesi, että se olisi ihana vauvalahjaidea. Tuumasin, ettei vielä ole, mutta pian on! Eli tämän viikon alussa lähden selvittelemään mistä saisin tilattua "lahjakorttikuoret" (jos jollakulla on vinkkejä, niin mielelläni otan vastaan!) ja kunhan saan painetut lahjakortit, laitan myyntiin lahjakortin vauvahierontaa varten.

Sunnuntai 2.11.

Sunnuntaina keskityin enemmän vieraisiimme ja muuhun elämään kuin yritykseen. Illalla laitoin menemään laskut lokakuun liikuntaleikki- ja jumppatunneista.

Sunnuntaina kävin läpi myös yrittäjän elämän erilaisia tunnefiiliksiä. Saman päivän aikana tunnelmat vaihteli "ei tästä mitään tule" fiiliksistä "wau miten hienoa tämä on"-fiiliksiin. Onneksi kaikkiaan koko yrittäjyyden aikana on ollut enemmän niitä positiivisia fiiliksiä. Onneksi minulla on yksi hyvä yrittäjäystävä (johon itse asiassa olen tutustunut tämän yrittäjyyden myötä) ja voidaan yhdessä käydä läpi näitä tunnelmia ja tsempata toisiamme! Tosiasia on se, että minulla on yrittäjyys lähtenyt hyvin käyntiin, voin nostaa itselleni palkkaa heti yritystoiminnan alusta alkaen ja olen saanut myös ensimmäiset yksityiset asiakkaat. Kurssitoiminta pyörii koko ajan ja ensi keväälle on jo monta sovittua kurssia ja lisäksi monia uusia ideoita vireillä. Itse voin hyvin ja olen jaksava ja saanut myös edistettyä hyvin ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojani. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni yrittäjänä.

Halloween amigurumeja

Meillä ei ole Halloweenia vietetty koskaan. Tuttavaperheen pojan synttärit sattuvat Halloweenin ajankohtaan ja pojat ovat siellä saaneet Halloween-annoksensa. Tai koulun Halloween-juhlissa.

Muutama kurpitsakoriste on kotiutunut meille, kirppareilta ostettuja kurpitsalyhtyjä ja olen virkannut muutaman hämähäkin ja yhden kurpitsan. Halloween amigurumeja. Tuossa pöydällä on koko meidän Halloween.

Itse en ole koskaan ollut innostunut Halloweenista. Parina viime vuonna on vietetty Pyhäinpäivää ja muisteltu isääni. Tänä vuonna jäi muistokynttilät laittamatta, mutta ajatuksissa isäni on ollut paljonkin. Terveiset sinne taivaaseen, täällä ikävöidään sinua!

Eilen illalla saatiin vähän Halloween-tunnelmaa, kun ovikello soi ja pari naamioitunutta poikaa kysyi: "Karkki vai kepponen?". Kuopus sattui avaamaan oven ja vastasi, että "Ei kumpikaan!" ja laittoi oven kiinni.

Onko muita, joilla ei olla innostuttu Halloweenista?