tiistai 31. maaliskuuta 2015

Suorittaja minussa


Olen ollut suorittaja. Suorittaja on ollut minussa jo hyvin pienestä alkaen. Luultavasti jo alle kouluikäisestä lapsesta. Minun on pitänyt suorittaa, jotta olen tullut hyväksytyksi ja rakastetuksi. En ole saanut olla kiukutteleva pikkutyttö vaan minun piti aina olla kiltti, hillitty ja hallittu. En ole saanut näkyä enkä kuulua, en ole saanut aiheuttaa vaivaa enkä ärsyttää ketään. Olen saanut huomiota hyvistä koenumeroista ja loistavista todistuksista.

Huomaan, että olen suorittanut myös elämääni. Kalenterini oli vuosia täynnä. Päivät ja illat. Myös lomia suoritin. Koko ajan piti olla jossakin. Nähtävyyksiä, teatteria, elokuvia, menoja. Ehkä en olisi uskaltanut pysähtyä ja kohdata itseäni. Silloin en tietenkään tajunnut sitä, että koko elämäni menee suorittaessa. Kunnes aloin pysähtyä enemmän, tiedostaa asioita ja miettiä, mikä on elämässäni tärkeää. Aloin myös väsyä siihen, että kalenteri oli koko ajan täynnä.

Olen tiedostanut jo pitkään, että nyt on toisin elämässäni, en tarvitse enää suorittajaa mukaani. Mutta siitä ei ole ihan helppoa päästä irti. Se on ollut niin pitkään seuralainen minulle, jossain vaiheessa elämääni jopa elintärkeä. Toki olen hidastanut elämääni jo vuosia sitten. Uskallan myös pysähtyä ja kohdata itseni ja tunteeni. Enää en tarvitse täyttä kalenteria. Mutta silti. Suorittaja kulkee mukanani.

Olen Rosen-terapiassa purkanut suorittajaa pois. Terapeutti sanoi minulle ne sanat, joita en ole koskaan kuullut. "Olet Heli rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla mitään muuta". Noita samoja sanoja sanon lapsilleni usein, mutta itse en ole niitä saanut kuulla kuin vasta Rosen-terapeuttini suusta. Tuli kyyneleet silmiin.


Suorittaja minussa puskee esiin hyvin monessa tilanteessa. Myös vanhemmuudessa. Tiedän ettei minun tarvitse lasteni takia suorittaa, heille riitän ihan näin. Ja pikemminkin niin päin, että olen parempi äiti ilman suorittamista.

Suorittaja on myös auttanut minua elämässäni, se ei ole ollut pelkästään huono asia. Suorittaja on piiskannut minua koulumenestyksiin, mikä on vaikuttanut siihen, että olen saanut ne opiskelupaikat, mitä olen tavoitellut. Suorittaja minussa on auttanut myös nyt kun olen perustanut yrityksen. Olen saanut nopeasti luotua kursseja ja saanut itselleni myös yhteistyökumppaneita. Tosin se suorittaja meinaa piiskata minua myös äärisuorituksiin välillä.

Suorittajuus on minussa edelleen, mutta nyt tiedostan sen. Se ei enää sokeasti vie minua eteenpäin ja piiskaa armottomasti. Tiedostan ja huomaan, milloin suorittaja meinaa puskea liikaa esille. Ainakin lähes aina. Voi olla, etten pääse siitä täysin eroon koskaan, mutta kuten totesin, siitä on ollut hyviäkin puolia elämässäni.


Mindfulness on tuonut minulle paljon myötätuntoa ja lempeyttä itseäni kohtaan. Mindfulnessin suhteen elämässäni alkavat uudet tuulet muutaman viikon päästä, sillä aloitan opinnot mindfulness-ohjaajaksi huhtikuussa. Ennakkotehtävät tulivat sähköpostiini. Luultavasti palaan mindfulnessiin jatkossakin, sillä se on ollut aika iso osa omaa kasvuprosessiani ja myös auttanut minua jaksamaan yrittäjänä stressaavissa tilanteissa.

Olen hyvä näin. Riitän tällaisena kuin olen. Nämä ovat olleet elämässäni isoja oivalluksia. Minun ei tarvitse koko ajan suorittaa ja pyrkiä tekemään enemmän ja paremmin.

ps. postauksen kuvina on House Doctorin tauluja, nämä taulut ovat meillä eteisessä. Kaipaisivat näemmä pölyputsausta.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

#ihanaäiti



Muutama yrittäjä-äiti pisti pystyyn #ihanaäiti-kampanjan. Minulle oli heti selvää, että olen mukana tässä kampanjassa. En päässyt mukaan ideointipalaveriin tai yhteiskuvauksiin,mutta halusin olla tässä kampanjassa mukana blogini kautta.
 --------------------------
#ihanaäiti

Mitä?
Tuetaan äitiyttä ja äitiyden erilaisia valintoja jakamalla kuvia ja tekstejä somessa #ihanaäiti -hästägiä käyttäen.

Miksi?
Tavoitteena on tukea äitejä omannäköisessä äitiydessä. Tuomitseminen ei auta ketään, vaan aito hyväksyminen ja myötätunto. Sen jälkeen, kun lapsen fyysiset ja psyykkiset perustarpeet on täytetty, loput äitiydestä on hienosäätöä.
Tarkoituksena on nähdä, mitä hyvää omassa ja muiden äitiydessä on.
Arvostelun sijaan voisi kysyä, miten jonkun valinta toimii ja mitä hyvää se on tuonut. Jokainen voi omalla toiminnallaan auttaa ja tukea toisia. Autetaan toisiamme ja itseämme olemaan #ihanaäiti.

Miten?
Jaa kuva itsestäsi somessa #ihanaäiti -hästägiä käyttäen. Voit tuoda kuvassa tai kuvatekstissä esille sen miksi olet ihana äiti juuri sellaisena kuin olet.
Haasta samalla mukaan omat ihanat äitiystäväsi.
Tai jos bloggaat, niin kerro jokin merkittävä tarina tai ihanin onnenhetki omasta äitiydestäsi blogissa ja jaa teksti #ihanaäiti -hästägiä käyttäen.
Haasta samalla myös ihanat bloggariäitiystäväsi mukaan.


Meillä tuoksuu paistovalmis pulla. Niin ihanaa kuin olisikin olla pullantuoksuinen leipova äiti, niin minä en leivo pullaa. Jos meillä tuoksuu pulla, se tulee kaupan paistovalmiista pullista. Ennen äidiksi tuloani ajattelin, miten ihanaa on sitten leipoa pullaa lasten kanssa ja miehen tullessa töistä kotiin meillä tuoksuu ihana pullantuoksu. Mutta ei minusta äitiyden myötä tullut jauhopeukaloa ja pullanleipojaa. En ollut sitä ennen äidiksi tuloani enkä ole nytkään. Mut hei, olen ihana äiti silti! Ja ehkä juuri siksi, etten pakota itseni tekemään jotain sellaista, mikä ei ole itselleni luontaista. Hampaat irvessä väkisin leivotut pullat (koska kyllähän jokaisen äidin kuuluu olla pullantuoksuinen äiti) olisivat tuskin kellekään kivat. Meillä paistovalmiit pullat vapauttavat omaa energiaani muuhun toimintaan lasten kanssa. Ne ovat helpottajia arjessa ja juhlissa. Joillekin toiselle äidille pullien leipominen on ihanaa aikaa lasten kanssa. Tai sitten omaa terapeuttista aikaa.

Äitiyden ilmapiiri on aika tuomitsevaa. Varmaan jokainen äiti on joskus ollut tilanteessa, että oma tapa olla äiti tulee tuomituksi joltain taholta. Tekee niin tai näin, niin aina tekee jonkun mielestä väärin päin. Ainakin jos menee lukemaan netin vauva-aiheisia keskustelupalstoja, niin siellä ei kyllä sanoja säästellä.

Itse imetin molempia lapsiani suunnilleen 2-vuotiaaksi asti. Ja omasta mielestäni olin ihana äiti. Mutta kuinka moni taho tuomitsikaan tämän. Kuinka paljon sainkaan (varsinkin esikoisen kohdalla) kuulla kummallisia mielipiteitä siitä, miten sairasta on imettää kävelevää ja puhuvaa lasta. Erityisesti näitä kuulin perhekerhoissa tai perhekahviloissa. Eli juuri niissä paikoissa, joissa äitien pitäisi tukea toisiaan. Toisen lapsen kohdalla näitä mielipiteitä ei enää kuulunut. Tai sitten en vain enää niitä kuunnellut. Luotin jo enemmän omaan tapaani olla äiti ja tehdä asioita omalla tavallani. Oman itseni ja omat lapseni tuntien. Sen kyllä muistan, että kuopuksen kohdalla terveydenhoitaja sanoi monta kertaa, että imetys pitää lopettaa lapsen täytettyä vuoden. En enää kertonut 1.5 v ja 2 v neuvoloissa imettäväni. Voin vain kuvitella, millaisia kommentteja saavat kuulla  ne, joiden imetys syystä tai toisesta loppuu kovin lyhyeen.

Tällä hetkellä osa työtäni ovat unikouluohjaukset ja uniluennot. Ja nämä uniasiat vasta ovatkin sellaisia, joista jokaisella on joku mielipide. Lasta ei saa nukuttaa perhepedissä. Lapsi pitää nukuttaa perhepedissä. Lapsen pitää nukkua alusta alkaen omassa huoneessa. On lähes rikokseen verrattavissa, jos lapsi siirretään omaan huoneeseensa alle 2-vuotiaana. Lasta ei saa imettää yöllä enää puolen vuoden jälkeen. Unikoulua ei saa pitää, se traumatisoi lapsen. Mutta kuinka monesti olenkaan nähnyt, että huolellisesti suunniteltu ja lempeästi toteutettu unikoulu on pelastanut koko perheen. Vanhemmat ovat alkaneet jaksaa paremmin eikä parisuhteessa enää riidellä väsymyksen takia. Koko elämä avautuu uudella tavalla väsymyssumun jälkeen. Eikö kuitenkin ole niin, että hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia? Antakaamme tilaa erilaisille ratkaisuille ja valinnoille. Tuetaan, ei tuomita.

Ihanaäiti kampajan facebook sivu on täällä. Nyt haastaisin kaikki bloggaajaäidit mukaan tähän kampanjaan!

#ihanaäiti
#tuetaaneituomita
#stopmommywars
#moms4moms

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Earth hour kutsuu kynttiläillalliselle


Taas on aika antaa valomerkki ilmaston puolesta. WWF Suomi järjestää Earth Hourin  28.3.2015 kello 20.30–21.30 teemalla maailman suurin kynttiläillallinen.

Ruuan osuus ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä on viidennes. Eläinperäisten raaka-aineiden tuotanto kuluttaa vesivaroja ja tuottavaa maatalousmaata. Se myös aiheuttaa ilmastovaikutuksia useimmiten vähintään kaksinkertaisesti verrattuna kasviperäisten raaka-aineiden tuotantoon. Yhden sianlihakilon tuottamiseen tarvitaan noin neljä kiloa viljaa, jolla voitaisiin eläinten sijaan ruokkia ihmisiä. 




Vastuulliset ruokavalinnat ovat pieniä tekoja, joilla on suuri vaikutus. Jokainen voi pienentää ruokansa ilmastovaikutuksia korvaamalla osan lihasta kasviksilla, vähentämällä ruokahävikin määrää ja suosimalla vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita.

Toivon, että mahdollisimman moni teistä sammuttaa lauantaina 28.3. kello 20.30 valot sekä sosiaalisen median, ja nauttii Earth Hourin aikana ekologisesta ruoasta ja läheistensä seurasta. Annetaan hengähdystauko sekä maapallolle että itsellemme. Meillä sammutetaan valot ja some. Kasvisruokaa meillä syödään aina ja muutenkin eletään mahdollisimman ekologisesti: käytämme pääasiassa julkisia kulkuneuvoja, lajittelemme kaikki jätteet (ja sekajätettä meiltä tulee tosi vähän), kierrätämme, harkitsemme tarkkaan uudet ostokset ja vältämme lentomatkailua. Koska näemme ettei näin voi jatkua. Nykyinen elämänmeno johtaa siihen, että lapsenlapsillamme ei ole samanlaista monimuotoista luontoa kuin meillä nyt on. Tarvitaan jokaisen isoja ja pienempiä tekoja ympäristömme hyväksi.


#earthhour #sammutasome

torstai 26. maaliskuuta 2015

Huiske-lauluja


Huiske-lauluja on Lasten Keskuksen uusi cd-levy, joka liittyy Huiske - esiopetuspakettiin. Huiske on elämyksellinen, eheyttävä, mielikuvitusta ruokkiva ja lasta osallistava esiopetusmateriaali.

Huiske-äänite sisältää uusia, raikkaita ja laadukkaasti toteutettuja lastenlauluja. Laulut tuovat iloa, valoa, huumoria ja huisketta lapsen elämään. Levy sisältää myös instrumentaalimusiikkia tunnelmointiin ja musiikkiliikuntaan. Huiskeen laulut laulaa Vuokko Hovatta.


Sain cd-levyn arvostelukappaleeksi Lasten Keskuksesta. Ihastuin cd-levyyn heti ensisoitolla. Olen siinä mielessä lastenmusiikin suurkuluttaja, että etsin jatkuvasti laadukkaita lastenmusiikkeja soitettavaksi liikuntaleikkitunneilleni ja jumppiini. Huiske-äänitteeltä ryhmissäni on soinut jo "Härdelli", jonka tahdissa on pyöritty niin vauvaryhmissäni kuin isompien lasten tunneilla. "Kehtolaulu" on ollut mukana loppurentoutuksissa. Olemme seikkailleet ryhmissäni myös "Avaruuden onkaloissa".

Pojatkin ovat saaneet osansa Huiskeesta, se kun on soinut meillä viime päivinä aika usein. Härdelli karuselli -  laulu on heillä saanut muodon "Härdelli karu Shelli" tai "Härdelli karu selli". Huvitusta pojissa on aiheuttanut myös "Mökötyslaulun" sanat: "Pimeessä pilvessä pimeä on pää, pimeestä pilvestä sataa. Kiukkuinen mieli ja kiukkuinen sää surkeeta kulkee rataa. Minua minua mökö-mökötyttää, tahdon mököttää rauhassa..... " Oma suosikkini on "Härdelli". Pidän myös "Kasvulaulun" sanoista.

Luulen, että tähän cd-levyyn tulee ihastumaan moni lapsi ja aikuinen. Ainakin meillä tästä on tykätty.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kehupenkki


Jäähyn käyttö oli paljon esillä viime syksynä. Yhdysvaltalaisen UCLA-yliopiston tutkijat Daniel J. Siegel ja Tina Payne Bryson nostivat esille, että jäähy on tehoton ja jopa vahingollinen lapsen kehitykselle. Jäähyn käyttö on lapsen yksin jättämistä vaikeassa tilanteessa. Jäähyn vaikutus on sama kuin eristäminen. Joissakin perheissä jäähy on automaattirangaistus eikä sillä ole mitään yhteyttä siihen asiaan, mitä lapsen toivotaan oppivan jäähyn kautta. Jäähyä käytetään innokkaimmin silloin kun aikuinen on ärsyyntynyt. Siinä tilanteessa aikuisen itsensä olisi paras mennä rauhoittumaan.

Meidän perhe - lehdessä 1 / 2015 kerrottiin kehupenkistä. Kehupenkillä voi jokainen istua vuorollaan, ja muut perheenjäsenet keksivät missä kaikessa hän on hyvä ja ihana.

Mitäpä jos kaikki ottaisivat käyttöön kehupenkin jäähypenkin sijasta? Kun tulee tunne, että tekisi mieli laittaa lapsi jäähypenkille, aikuinen voisi itse mennä hetkeksi jäähylle ja miettiä, miksi lapsi käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Mitä tarvetta lapsi haluaa ilmaista käyttäytymisellään? Käyttäytymisen takana on aina tunne ja tunteen takan on tarve. On tärkeää katsoa lapsen käyttäytymisen taakse, ydintarpeeseen, mistä tunne ja siitä johtunut käytös on syntynyt. Kun aikuinen on itse rauhoittunut, on aika siirtyä kehupenkille ja kumpikin saa kehua kilvan toistaan. Missä kaikessa lapseni on hyvä? Mitkä ovat hänen vahvuuksiaan? Mistä hän ansaitsee kehuja? Missä itse olen hyvä? Mitkä ovat omat vahvuuteni? Missä olen lapseni mielestä hyvä? Mistä hän kehuu minua?

Lapset rakastavat kuulla omia vahvuuksiaan ja hyviä puoliaan. On tärkeää, että niitä sanotaan ääneen. Yhä uudestaan ja uudestaan. Lapsen olisi tärkeä kuulla mahdollisimman usein, miten ihana lapsi hän on ja miten uskomaton onni sinua vanhempana on kohdannut, että olet saanut juuri hänet lapseksesi. "Olet äidille rakas ja isälle tärkeä ja isovanhempien aurinko". "Ihanaa, että juuri sinä olet meidän lapsemme". Mitä positiivista sinä olet tänään sanonut lapsellesi? Entä mitä positiivisia ajatuksia olet tänään ajatellut itsestäsi ja omasta vanhemmuudestasi? Mistä sinä kehuisit itseäsi vanhempana?

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Viikko yrittäjän elämästä: Maanantaista sunnuntaihin



Taas on aika kirjoittaa muistiin yksi viikko elämästäni yrittäjänä. Nyt kirjoitan viikosta, joka on ollut yrittäjyyteni kiireisin viikko. Mutta taas jälleen kerran  niin antoisa viikko.

Maanantai 16.3.

Aamupäivällä minulla oli Mommy&Me:ssa vauvahierontakurssi. Kurssilaiset ovat tulleet jo tutuiksi keskenään ja kurssilla jutellaan niin vauvojen yöelämästä kuin viikonlopun tapahtumistakin.

Kotona ehdin olla kolmisen tuntia, katsoin vielä illan luennon kerran läpi. Fillaroin Keravalle, jossa minulla oli Keravan opistossa Myönteisiä keinoja kasvatukseen - kurssi. Kurssiryhmä on hyvin keskusteleva, mikä on hyvä asia. Illan teemana oli vuorovaikutus lapsen kanssa. Olin kotona puoli yhdeksän maissa illalla.

 Tiistai 17.3.

Päivällä tutut tunnit eli Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja sen jälkeen liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssi vauvoille. Tunneista jäi hieno fiilis, taas jälleen kerran.

Kotiin ja kotona ehdin olla ruhtinaallisesti vajaan tunnin. Söin, juttelin poikien kanssa kuulumiset läpi ja lähdin takaisin Helsinkiin, kohti Ipanaista pitämään uniluentoa. Vauvojen uniasiat ovat selvästi kiinnostava aihe, tämä oli kolmas luento lyhyen ajan sisällä. Alun perin sovin yhdestä luennosta. Luennolla ihmisillä näyttää olevan viikosta toiseen aika samanlaiset kysymykset: miten saan vauvani nukkumaan kokonaisen yön? Tai edes neljä tuntia putkeen? Miten voin opettaa vauvan nukahtamaan itsekseen? Mitä teen kun lapseni nukkuu vain ja ainoastaan liikkuvissa vaunuissa?

Olin kotona vähän ennen puolta yhdeksää. Katsoin seuraavan päivän jumppakamat valmiiksi ja kävin nukkumaan.




Keskiviikko 18.3.

Samanmoinen työpäivä kuin joka keskiviikko. Aamupäivällä Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja sen jälkeen vauvoille. Kotiin reiluksi kahdeksi tunniksi ja sen jälkeen kohti Rekolan Raikkaan tanssiliikuntaryhmää ja kimppajumppaa. Olin illalla kotona puoli kahdeksan maissa ja itsellä oli lähes voittajafiilis. Olin hienosti selvinnyt alkuviikon työurakasta.

Torstai 19.3.

Toimistopäivä. Lähes vapaapäivä. Kolmen kaksiosaisen työpäivän jälkeen tämä tuntui vapaapäivältä, vaikka ei sitä tosiasiassa ollutkaan. Olin sopinut aamupäivälle tapaamisen ilokuvauksen suunnittelun merkeissä. Meille tuli Anna ja kävimme voimakorttien avulla läpi, mitkä ovat vahvuuteni äitinä ja naisena. Suunnittelimme tulevaa kuvausta. Anna kyseli, millaisia kuvia haluan ja millaisia voimapaikkoja minulla on. Päädyimme siihen, että kuvaus on huhtikuun puolivälissä Kaivopuistossa. Luultavasti tulen kirjoittamaan tästä ilokuvauksesta enemmän kunhan se varsinainen kuvaus on ohi.

Kuvaussuunnittelun jälkeen lähdin fillaroimaan kohti lähipostia (viemään blogin 1 v arpajaisvoittoa postiin) ja lähineuvolaa (jonne vein toukokuussa olevan vauvahierontakurssin mainosta). Minulle tuli siinä fillaroidessa mieletön puhelu. Minua kysyttiin luennoijaksi ensi syksylle Messukeskukseen yhteen isoon tapahtumaan. Pyysin laittamaan lisätietoa sähköpostiini ja sitten menikin iltapäivä miettiessä millaisen tarjouksen teen tuosta luennosta. Laitoin tarjouksen menemään viestiteltyäni ensin parin ystäväni kanssa.

Illalla oli SC Vantaan perheliikuntatunti huivileikkien merkeissä. Tämän jälkeen kävin vielä Tikkurilassa Tanssistudio Sahramissa hakemassa avaimen sunnuntain satuhierontakurssia varten.

Perjantai 20.3.

Aamulla minulla oli sähköpostissani viesti, että tarjoukseni meni läpi ja olen sitten ensi syksynä Messukeskuksessa puhumassa noin tuhannelle kuulijalle toimivasta vuorovaikutuksesta. Wau ja kääk!

Aamupäivällä minulla oli vauvahierontakurssi Kalliolan opistossa. Iltapäivällä valmistelin tulevan maanantain myönteisiä keinoja kasvatuksen kurssia. Pidin viime syksynä kurssin Järvenpään Opistossa neljän illan mittaisena, nyt Keravalla kurssi on kolmen illan mittainen ja näin minun on pitänyt vähän miettiä uudelleen kurssikokonaisuutta, mitä jätän pois ja miten tiivistän luennot. Tein myös laskutuksia iltapäivällä. Illalla kävimme saunassa koko perheen voimin ja suunnittelimme kesälomamatkaa. Se taitaa suunnata Berliiniin tänä vuonna. (Otan vastaan vinkkejä lapsiperheen Berliiniin).


Lauantai 21.3.

Kotipäivä. Vieraita kylässä. Ennen vieraiden tuloa siivosimme kodin koko perheen voimin. Tulipahan siivottua myös yksi paperipino, mikä oli ollut jo pitkään läpikäymättä. Sieltä löytyikin ihania ideoita loppukevään jumppatunneille. Viestittelin nämä ideat Vipeltävän Siilin Inkerille. Meillä on ihana tapa suunnitella tunteja yhdessä ja tämä on ollut itselle todella mukavaa. Vuosia kun olen tehnyt jumppasuunnitelmani itse ja näin sitä helposti jumiutuu omaan tapaansa.

Iltapäivällä sain loistavan idean yritystoiminnan suhteen ja tämä piti kirjoittaa muistiin. Pojat olivat monta tuntia ulkona lähes samanikäisten vieraina olleiden poikien kanssa. Grillasimme ja söimme yhdessä. Vieraat lähtivät vasta vähän vaille yhdeksän kotiin. Tosi hyvä mieli jäi tästä päivästä. Sopivasti rentoilua, joka tuotti sitten myös hyvän idean loppukevään yritystoimintaan.

Sunnuntai 22.3.

Aamupäivällä vilkaisin sähköpostit ja siellä oli vielä yksi ilmoittautuminen tämän päivän satuhierontakurssille, hienoa! Katselin tulevan viikon jumppa- ja liikuntaleikkisuunnitelmia läpi, tein tuntisuunnitelmista muistilaput itselleni (opettelen tunnit aina ulkoa, mutta matkalla tunneille kertailen vielä ohjelman läpi aina muistiinpanoistani).

Fillaroin Tikkurilaan viileässä säässä. Kurssiporukka oli ihana ja kurssi oli antoisa myös itselle. Satuhieronnassa todella on taikaa. Kurssi oli hyvin voimaannuttava sekä kurssilaisille että myös minulle ohjaajana. Hienoa, että satuhieronnan sanoma lähtee leviämään, se vaan on niin ihanaa.

Takana työntäyteinen viikko. Todellakin, yrittäjyyteni tähän asti kiireisin viikko. Jälleen kerran olen kiitollinen siitä, että saan tehdä niin erilaisia asioita yhden viikon aikana. Olen myös kiitollinen siitä, että kun välillä on näitä kiireisiä viikkoja, niin sitten on vuorostaan rauhallisempia viikkoja, jolloin on aikaa itsekin rauhoittua, lukea kirjallisuutta ja antaa ajatusten virrata ja tuoda uusia ideoita.

ps. koska nämä minun "viikko yrittäjän elämästä" postaukset taitavat aina kuulostaa tosi positiivisilta, niin minun pitäisi varmaan kirjoittaa joskus postaus sellaisesta päivästä, jolloin meinaa oma usko loppua ja tulee olo, ettei kukaan halua ilmoittautua minun kursseilleni ja miksi meninkään tämän yrityksen perustamaan. Niitäkin päiviä nimittäin on ollut tämän seitsemän kuukauden aikana kun olen ollut yrittäjänä.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Tänään on onnellisuuden päivä



Tänään on YK:n Onnellisuuden päivä. Onnellisuuden päivä pyrkii keskittämään huomiomme onnellisuuden ja hyvinvoinnin tärkeyteen kansainvälisen kehityksen ja tavoitekeskeisten yhteiskuntien ytimessä.

Onnellisuuden päivänä YK kutsuu jäsenvaltioita, kansainvälisiä ja kansallisia organisaatioita sekä kaikkia muita ihmisiä juhlistamaan onnellisuutta 20. maaliskuuta kaikin asianmukaisin keinoin. Onnellisuus on yksi ihmiskunnan keskeisiä pyrkimyksiä.

Olen lueskellut Sonja Lyobomirskyn kirjaa "Kuinka onnelliseksi? Uusi tieteellinen lähestymistapa". Sonja Lyubomirsky on luonut yksityiskohtaisen mutta helposti lähestyttävän ohjelman onnellisuuden lisäämiseksi jokapäiväisessä elämässä. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi onko onnelliseksi muuttuminen mahdollista, kestävän onnen salaisuudesta ja esitellään onnellisuusaktiviteetteja, joiden avulla voi lisätä omaa onnellisuutta. Teos esittelee konkreettisia strategioita onnen saavuttamiseksi.

Kirjassa on listattu  12 onnellisuutta lisäävää tekoa / asiaa ja ne ovat:

* kiitollisuuden harjoittaminen
* optimismin kasvattaminen
* märehtimisen ja sosiaalisen vertailun välttäminen
* hyvien tekojen harjoittaminen
* sosiaalisten suhteiden ravitseminen
* stressinhallintataitojen kehittäminen
* anteeksiantamisen taitojen opettelu
* flow kokemusten lisääminen
* hyvien hetkien huomaaminen ja vaaliminen
* tavoitteisiin sitoutuminen
* uskonnon ja hengellisyyden harjoittaminen
* kehosta huolehtiminen

Myös vuosi sitten, aivan blogini alkutaipaleella, kirjoitin onnellisuuden päivästä. Silloin kirjoitin erityisesti siitä, mistä asioista minä olen onnellinen omassa elämässäni. Nuo samat onnellisuuden aiheet pätevät edelleenkin.

Oikein onnellista ja ihanaa viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

torstai 19. maaliskuuta 2015

Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen


Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi kirjan "Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen". Kirjan on kirjoittanut Jenny Belitz-Henriksson, joka kirjoittaa Vastaisku ankeudelle - blogia.

Kirja sisältää nimensä mukaisesti ajatuksen vuoden jokaiselle päivälle. Ajatukset liittyvät esimerkiksi ihmissuhteisin, iloon, itsetuntemukseen, onnellisuuteen, läsnäoloon, tunteisiin ja kiitollisuuteen.



Kirjan voi avata mistä kohtaa vaan ja lukea sieltä päivän ajatuksen. Näin olen itsekin käyttänyt kirjaa. Ja monesti sieltä onkin löytynyt juuri siihen olotilaan sopiva ajatus. Ajatus, joka on antanut voimaa, uskoa tai sitten ajateltavaa. Ajatus, joka on vahvistanut olotilaa tai tuonut jotain uutta ja valoa harmaaseen päivään. Tai ajatus, joka on avannut jotain ihan uutta siihen asiaan, jota olen päässäni pyöritellyt monen päivän ajan. Olen käyttänyt kirjan ajatuksia myös vanhemmille suunnatuilla satuhierontakursseillani, kun olemme puhuneet vanhemman omasta hyvinvoinnista. Minulle kirja on antanut voimaa ja toivon, että myös kurssilaiset ovat saaneet voimaa lukemistani kirjan ajatuksista.

Kirjan takakannessa todetaan, että "onnellisuutta, ilo tai toivoa ei voi ostaa kirjan muodossa, mutta omaa kasvua, kehitystä ja sisäistä voimaa tukevia ajatuksia voit. Kirja auttaa sinua havaitsemaan, minne voit olla matkalla, jos vain tahdot".

Kirja on helppolukuinen, selkeä ja yhden ajatuksen ehtii lukea kiireisenäkin päivänä. Eikä haittaa vaikka saman ajatuksen lukisi monena päivänä peräkkäin. Siitä voi aina aueta myös uusia näkökulmia ja oivalluksia. Kirja kätkee sisälleen paljon asiaa. Se tuo oivalluksia, iloa ja hyvää oloa. Minä olen tykännyt kirjasta. Onko tämä kirja tuttu sinulle?

Kirjalla on myös fb-sivut. Fb-sivulta voi lukea kirjan ajatuksia ja saada muutenkin ajatuksia oman hyvinvoinnin tukemiseksi.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Tonttu toi yllätyksen


Katsokaas millaisen yllätyksen Tonttu toi minulle. Minulla on olo, että tämä Tonttu on blogini lukija. Kiitos tästä yllätyksestä!

Tontun yllätyksen lisäksi minua on ilahduttanut aurinko, hyvin menneet liikuntaleikkitunnit, oma hyvä fiilis, lähestyvä ilokuvaus, hyvin nukutut yöunet, Mokoon varattu brunssi parin viikon päähän ystäväni kanssa ja lähestyvä pääsiäinen. Millaisia ilon hetkiä ja yllätyksiä sinun päivääsi on kuulunut?


Kohta lähden karkkikoru ranteessani luennoimaan Ipanaiselle pienten lasten uniasioista. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikki ihanat blogiystäväni!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Arvonnan voittaja ja kiitollisuuden aiheita kuluneelta viikolta


Blogini 1 v arvonta on suoritettu. Kiitoksia kaikille osallistuneille ja tervetuloa uusille lukijoille lukijoiksi.

Kortit ja magneetit voittaa Elsa-Aalia. Laitatko minulle meilillä osoitteesi heli (at) kasvuntaika.fi, niin postitan sinulle tuotteet ensi viikolla.


Kirjaan muutaman kiitollisuuden aiheen kuluneelta viikolta:

* Kevät ja aurinko. Valo. Siinä missä jotkut saavat voimaa syksystä ja pimeydestä, minä saan energiaa valosta ja auringosta.

* Tällä(kin) viikolla olen ollut kiitollinen siitä, että saan tehdä niin vaihtelevia työjuttuja saman viikon aikana. Kuluneella viikolla olen ohjannut liikuntaryhmiä, vauvahierontakursseja ja luennoinut vauvojen uniasioista ja myös teemalla "myönteisiä keinoja kasvatukseen"

* Yritykselläni on vihdoinkin logo! Myös nettisivujen ilmettä on uudistettu.

* Olin tänään katsomassa poikien kanssa Cirque du Soleilin esityksen "Quidam" ja olihan se hieno spektaakkeli. Mukava reissu.


* Kevään merkit ulkona. Kohta pääsee jo puutarhahommiin. Toisaalta mieleni viestittää, että tämähän tarkoittaa että ilmastonmuutos etenee. Ja myös sitä, että siitepölykausi on pian alkamassa ja lääkitys vielä aloittamatta. Silti olen tällä hetkellä todella kiitollinen keväästä. Huomenna avataan grillikausi.

* Olen myös kiitollinen siitä, että olen löytänyt elämässäni oman polkuni ja seuraan sitä ilolla.

* Olen aloittamassa ensi viikolla myös jotain ihan uutta, ilokuvausprosessia. Ehkä kerron tästä vielä lisää myöhemmin. Iso askel minulle. Minulle, joka en pidä kameroista ja näytän omasta mielestäni aina kuvissa kamalalle.

Millaisia kiitollisuuden aiheita sinun viikkoosi on kuulunut?

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Mitä tekee ratkaisukeskeinen valmentaja?



Valmistuin viikko sitten ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi Helsingin yliopiston Palmenia-koulutuskeskuksesta. Takana on reilu vuosi opintoja. Opintoihin on kuulunut luentoja ja harjoituksia esimerkiksi ratkaisukeskeisyydestä, narratiivisuudesta, dialogisuudesta, toiminnallisista menetelmistä, mindfulnessista ja positiivisesta psykologiasta. Olen tehnyt joukon harjoitusvalmennuksia, tavannut pienryhmääni, referoinut kirjallisuutta ja tehnyt päättötyön omasta kehittymisestäni ratkaisukeskeisenä valmentajana.

Mitä on ratkaisukeskeisyys? Mitä tekee ratkaisukeskeinen valmentaja? Ratkaisukeskeisyys on työtapa, jossa hyödynnetään ihmisten voimavaroja, unelmia, tavoitteita ja osaamista. Ratkaisukeskeinen valmentaja ohjaa keskusteluprosessia. Hän ei ole asiakkaan elämänkokemusten ratkaisija ja asiantuntija vaan hänellä on tärkeä osuus keskustelun mahdollistajana ja vaihtoehtoisten mahdollisuuksien etsimisen avustajana. Valmentaminen on prosessi, jossa valmentaja auttaa ihmistä ottamaan käyttöönsä omia voimavarojaan niin, että hän voi saavuttaa tavoitteensa. Ratkaisukeskeinen valmennus saa usein aikaan uusien asioiden syntyä ja tilanteiden jäsentymistä.

Tärkeinä elementteinä työskentelyssä ovat arvostava kuuntelu ja haastattelu, unelmakeskeinen ajattelu, tavoitteiden luominen ja konkretisoiminen pieniksi askeliksi, niiden seuraaminen ja kannustaminen.

Valmennustilanteessa valmentaja kyselee ja voi teettää myös erilaisia tehtäviä. Valmentaja ei neuvo eikä ohjaa. Valmentajan kautta et saa vastauksia kaikkiin kysymyksiisi vaan valmentaja auttaa sinua kysymysten avulla löytämään niitä ratkaisuja itse. Lähtökohtana on, että ihminen on oman elämänsä asiantuntija ja valmentaja auttaa asiakasta löytämään ratkaisuja ja vastauksia. Ratkaisukeskeinen valmentaja auttaa ihmisiä toimimaan heille luontevalla tavalla heidän omien tavoitteidensa hyväksi.

Valmennukseen voi tulla minkä aiheen kanssa tahansa. Valmennus ei ole terapiaa, eikä valmennukseen tullessa tarvitse olla varsinaista ongelmaa, vaan halu selkeyttää omaa elämääsi tässä ja nyt, sekä hahmotella suuntaviivoja tulevaan. Valmentaja ei analysoi, arvostele tai ratkaise asioita puolestasi. Luomme tilan, jossa valmennettava voi oivaltaa itse.

Toivetila voi olla mikä tahansa. Se voi olla olla uusi suunta työelämässä, jokin henkilökohtaisen elämään tai perhe-elämään liittyvä tilanne tai vaikka kuntoiluun motivoituminen. Valmennus keskittyy tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Ratkaisukeskeinen valmentaminen on jokaisen asiakkaan kanssa ainutkertainen prosessi, johon ei ole valmiita kaavoja. Työskentelyn tapa ja kesto määräytyy käsiteltävän asian ja tilanteen mukaan. Valmennuskertojen määrä on valmennettavan päätettävissä. Yksi tapaaminen kestää noin tunnin.

Ratkaisukeskeisyydestä voi lukea lisää esim. Ratkesin sivuilta artikkelista Ratkaisukeskeisyys pähkinänkuoressa.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä heli (at)  kasvuntaika.fi

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Blogin 1 v arvonta


Nyt alkaa blogini 1 v arvonta. Ostin arpajaisvoitoiksi suomalaisten naisyrittäjien tuotteita. Anna-Mari Westin ihania kortteja ja magneetin ja Minna Immosen magneettisen kirjanmerkin.


Arpajaisvoittoon kuuluu kolme korttia ja kaksi magneettia. Magneeteista toinen on kirjanmerkki.


Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini kirjautuneet lukijat (blogger, bloglovin, blogilista) kommentoimalla tätä postausta. Jokaisella on yksi arpa. Arvonta on auki lauantaihin 14.3. klo 18 asti. Arvon voittajan lauantai-iltana.

Onnea arvontaan!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Blogi 1 vee!



Taikasaappaat-blogi täyttää tänään vuoden. Millaisia vuoden ikäiset ovat? Touhukkaita, täynnä energiaa, innokkaita oppimaan uutta. Valloittavat maailmaa. Minun blogivuoteeni on mahtunut paljon. Aloitin blogin todella pitkän harkinnan jälkeen. Olin haaveillut blogista jo pari-kolme vuotta. Mutta se jäi. Tekniseen osaamattomuuteen ja myös siihen etten silloisessa työssäni halunnut tulla tunnistettavaksi netin kautta. Kun aloitin tämän blogin, tiesin, että olen astumassa uuteen. Tiesin, että olen irtisanoutumassa työstäni ja jossain vaiheessa perustamassa yritystä. Mutta sitä en todellakaan tiennyt, mitä kaikkea vuosi tuo tullessaan.

Olin aiemmin kirjoittanut nettipäiväkirjaa (poikien ollessa pieniä) ja tiesin, mitä parhaimmillaan voi olla nettikirjoittelu. Tukemista, kannustamista. Minulla on ihanat lukijat ja olen saanut todella paljon kannustavia kommentteja. Ikäviä kommentteja on tullut todella vähän ja niissäkin on ollut kyse siitä, että tekstini on ymmärretty jotenkin eri tavoin kuin sen itse olin ajatellut. Ja se on opettanut tarkempaa itseilmaisua ja kielenkäyttöä. Ja nämä ikävämmät kommentit ovat aina tulleet anonyymeiltä.


Heti blogin alussa tein päätöksen, etteivät mieheni ja lapset esiinny blogissani. Toki teksteissä joskus, mutta kuvissa ei tunnistettavasti. Sama pätee jatkossakin.

Nostan esille muutaman tekstin vuoden varrelta. Blogini ollessa suunnilleen kuukauden ikäinen, laitoin liikkeelle haasteen Suosikkeja omasta lapsuudesta . Oli ilahduttavaa lukea toisten muistoja omasta lapsuudesta. Koska blogillani on paljon uusia lukijoita, haluaisiko joku napata mukaansa tämän haasteen? Tekstissä Elämän uusia tuulia kerroin elämänmuutoksesta, jota olin miettinyt jo pitkään ja joka oli realisoitumassa. Olin irtisanoutunut vakityöstäni ja tiesin, milloin on viimeinen työpäiväni. Blogini lukijat ovat voineet seurata matkaani myös tästä eteenpäin. Kirjoitin liiketoimintasuunnitelmastani ja säännöllisesti olen kirjoittanut myös postauksia viikostani yrittäjänä.

On postauksia, joista olen saanut erityisen paljon hyvää palautetta. Yksi niistä oli tämä koominen postaus päivän asustani. Itselleni on jäänyt mieleen myös syötyjä sanoja-haaste ja kodissamme vipeltänyt hiiri. Olen myös kirjoittanut lukemistani kirjoista, näkemistäni elokuvista ja teatteriesityksistä, jonkin verran arjestamme, kirpparilöydöistä ja käsitöistä. Muutaman kerran olen kuvannut myös kotiamme.



Vaikka olen vuoden blogannut, en koe itseäni "oikeaksi bloggaajaksi". Minä en edelleenkään kuljeta kameraa mukana joka paikassa, en kuvaa ruoka-annoksiani,  minusta ei tunnu luontevalta olla kameran edessä ja listata vaatteita, joita kuvassa on päälläni.

Lukijat ovat blogin suola, varsinkin kommentoivat lukijat. Kiitos aktiivisesta kommentoinnista! Blogini lukijakunta on kasvanut hitaasti, mutta varmasti. Osa lukijoista on ollut mukana matkassani heti alusta alkaen. Ihan mahtavaa! Blogi tulee jatkamaan samalla linjalla. Samanlaisia sekalaisia tekstejä, välillä syvällisempiä, välillä tavallista arkea. Välillä kirjoista, välillä yrittäjyydestä, välillä elämästä yleensä. Kesää kohti puutarhakuvat tulevat lisääntymään.

Vuoden ikäisen blogin kunniaksi on pian alkamassa arvonta!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Teatterimuseossa


Kävin eilen poikien kanssa Teatterimuseossa. Meillä oli huippuhauska päivä. Vietimme museossa useamman tunnin. Meillä monesti museoreissut vierähtävät koko päivän mittaisiksi reissuiksi. Moni muu perhe näytti viettävän Teatterimuseossa paljon lyhyemmän ajan. Itse olen iloinen, kun pojat innostuvat museoiden toiminnallisista jutuista ja palaavat samojen asioiden äärelle monen monta kertaa. Teatterimuseossa he jaksoivat kerrasta toiseen ottaa valokuvia itsestään, pukea päälleen roolivaatteita, säätää valoja ja ääniä ja kokeilla dubbaamista. Museo on pullollaan erilaisia kokeilupisteitä.


Museossa huomioitaan todella hyvin lapset ja heidän toiminnan tarpeensa. Jokaisessa huoneessa oli jotakin, jota sai koskettaa, pukea päälleen, säätää tai kokeilla. Poikien suosikki oli muodonmuutos, jossa otettiin valokuva omasta naamasta ja oma kuva siirrettiin jonkin näyttelijän naamaksi.


Kaapelitehtaalla sijaitseva Teatterimuseo on Suomen ainoa teatteriin ja esittäviin taiteisiin erikoistunut museo. Teatterimuseossa on usein myös tapahtumia. Seuraava tapahtuma on ensi lauantaina, jolloin on koko Kaapelitehtaan museoiden perhepäivä.

Meidän perhe suosittelee! Meillä oli niin kiva päivä, että pojat illalla kysyivät, milloin menemme seuraavan kerran. Lupasin, että menemme loppukeväästä tai alkukesästä uudelleen.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Halut ja tarpeet, eli tervettä itsekkyyttä etsimässä

Blogissani on tänään vieraskynäpostaus, blogihistoriani ensimmäinen. Puheenvuoron saa Sari.

Mutta kun minä haluan sen!!
Mä haluaisin kiitos edes joskus lukea lehden rauhassa!
Et sinä päätä kun minä päätän!
En haluuu-uuu!
Kuulostaako tutulta? Ainakin meidän perheessämme kolmevuotiaan, melkein viisivuotiaan ja kahden aikuisen kesken tulee joka päivä tilanteita, joissa vähintään kaksi ihmistä haluavat täsmälleen eri asioita. Tai molemmat lapset haluavat täsmälleen samaa asiaa, kuten vaikka sitä yhtä lelua tai juuri tuonväristä liitua. Aikuinen haluaa juoda rauhassa kahvia, lapsi haluaa aikuisen mukaansa leikkimään. Ja niin edespäin.

Toisaalta vanhempi pystyy katsomaan asiaa isommasta näkökulmasta, pystyy ehkä odottamaan hetken, ja ymmärtää, että lapsi ei tarvitse asioita kiusallaan. Ja toisaalta vanhempikin saa tarvita asioita. Vanhempikin saa olla väsynyt, ja vanhempi saa haluta välillä omaa rauhaa. Mitä vähemmän vanhemmalla on omassa tankissa tahdonvoimaa, sitä vaikeampi on olla empaattinen ja läsnäoleva ja kärsivällinen sitä omaa kullannuppua kohtaan.

Vanhemmat siis tarvitsevat terveen itsekkyyden taitoja: omien tarpeiden tunnistamista, rajojen pitämistä, avun pyytämistä ja niin edelleen. Vaan mistä tietää, mikä on tervettä itsekkyyttä ja mikä ihan puhdasta muiden laiminlyömistä? Se on nimittäin yksi niistä peloista, joka usein nousee pintaan, kun pitäisi olla itsekäs. Mistä tiedän, että en lipsahda sinne toiseen ääripäähän, että ajattelen vain omaa itseäni ja laiminlyön täysin muut ihmiset?

Tässä blogitekstissä kerron yhden näkökulman, jonka kautta peilaamalla voi varmistaa, että omien tarpeiden opettelu pysyy terveen itsekkyyden puolella, eikä lipsahda laiminlyömisen puolelle.

Kenen tarpeista minä olen vastuussa?

Jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omista tarpeistaan. Vanhempina me olemme lisäksi vastuussa lastemme tarpeista siltä osin kuin he eivät itse osaa niistä vielä huolehtia. Pienen vauvan kohdalla vanhemmat ovat vastuussa siitä, että he kuuntelevat lapsen viestejä ja pyrkivät vastaamaan niihin oikea-aikaisesti ja täsmällisesti. Isomman lapsen kohdalla vastuu vähenee asteittain. Toisten aikuisten ja kanssakansalaistemme tarpeista olemme vastuussa yleisen yhteiskunnallisen järjestyksen tasolla, niin että kohtelemme kaikkia lähtökohtaisen kunnioittavasti, maksamme veromme ja noudatamme liikennesääntöjä. Noin esimerkiksi.

Välillä tämän unohtaa. Olemme ehkä tottuneet siihen, että lapsemme tarvitsevat meitä Aina Ja Kaikessa, vaikka oikeastaan he ovat kasvaneet jo aika isoiksi. Tai ajattelemme, että olemme vastuussa toisen ihmisen tunteista, ja joustamme omista tarpeistamme ettei toiselle tulisi paha mieli. Tai kuvittelemme jo etukäteen, että toinen ihminen todennäköisesti sanoo ei, vaikka emme ole edes kysyneet mitään.

Laiminlyömistä on se, että ohitan sellaisen ihmisen tarpeet, josta olen aidosti vastuussa – lasteni, sairaiden läheisten, tai jonkun muun, joka ei pysty itsestään huolehtimaan. Tai nostan tärkeämmäksi sen, mitä minä haluan, ohi sen, mitä toinen tarvitsee. Aina on jotain sellaista, mitä haluaisin, jos minun ei tarvitsisi huolehtia kenenkään muun tarpeista: haluaisin ajaa moottoritiellä kahtasataa, nukkua puolillepäivin, olla maksamatta veroja. Aikuisuuteen kuuluu se, että oman itsensä lisäksi on vastuussa muistakin.

Tervettä itsekkyyttä puolestaan on huolehtia niistä tarpeista, joista on aidosti itse vastuussa – siltä osin kuin niistä on vastuussa. Jos vauvani on täysimetyksellä ja kieltäytyy pullosta, niin on tervettä itsekkyyttä jättää menemättä baariin kavereiden kanssa, jos se aiheuttaisi vauvalle ruokailuongelmia ja minulle itselleni ahdistusta ja huolta vauvan hyvinvoinnista. Jollekulle saattaa tulla siitä paha mieli, mutta toisten aikuisten paha mieli ei ole minun vastuullani. Tervettä itsekkyyttä on myös huomioida, tarvitsisinko sen baari-illan sijasta jotain toisenlaista "omaa aikaa", ja miten sen voisi toteuttaa ilman, että lapsi tai minä kärsimme.

Jos puolestaan tiedän, että lapsen tarpeista (ruoka, läheisyys, turvallisuus) on huolehdittu silloinkin, kun olen pois, eikä minua itseäni ahdista olla iltaa poissa lapseni luota, niin silloin mikään ei estä viettämästä omaa aikaa vaikkapa baarissa kavereiden kanssa.

Minun ja lapseni lisäksi päätös tietysti vaikuttaa niihin ihmisiin, jotka ovat kutsuneet minut mukaansa. He saattavat olla pettyneitä siihen, etten tule mukaan, tai loukkaantuneita, että valitsen perheen enkä heitä. Voin hyvin olla empaattinen ja ymmärtäväinen heidän suhteensa – tottakai on mälsää, jos omat suunnitelmat joskus kariutuvat. Minä en kuitenkaan ole vastuussa heidän tarpeistaan, eikä minun tarvitse joustaa omasta hyvinvoinnistani, jotta he saisivat mitä haluavat. (Ihminen, joka yrittää sellaista vaatia, pistää itse asiassa oman haluamisensa minun tarpeideni edelle, eikä sekään ole järin kunnioittavaa.)

Mistä sitten tietää, mikä on haluamista ja mikä on tarvitsemista?

Itse ajattelen sen näin: Ihmisillä on luontaisesti erilaisia tarpeita. Fyysiset tarpeet, kuten ruoan, levon ja läheisyyden tarve, ovat usein helppoja hyväksyä. Emotionaaliset ja henkiset tarpeet, kuten empatian, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen, järjestyksen ja yhteyden tarpeet, ovat välillä vaikeampia hahmottaa, mutta ne ovat ihan yhtä keskeisiä kuin fyysisetkin tarpeet.

Halu kohdistuu johonkin strategiaan, jolla yritän täyttää tarvettani. Tarvitsen järjestystä, joten haluan siistin keittiön. Tarvitsen lepoa ja rauhaa, joten haluan lukea lehden ja juoda kupin kahvia. Tarvitsen yhteyttä toisiin, joten haluan lähteä baariin kavereiden kanssa. Ja niin edespäin. Sama pätee lapseen: hän tarvitsee leikkiä ja hassuttelua, joten hän haluaa juuri sen lelun, joka sisaruksella on kädessä, koska se herätti hänessä jonkun inspiraation.

Tarpeista tinkiminen johtaa fyysiseen ja henkiseen loppuunpalamiseen. Tarpeita voi kuitenkin kohdata monilla eri strategioilla – vaikka ne eroaisivatkin siitä, mitä alunperin halusin. Usein halu kertoo tärkeitä asioita niistä tarpeista, joita sen strategian taustalla on, ja sen vuoksi on tärkeää huomata, mitä haluan. Samoin on tärkeää huomata, mitä lapsi haluaa, ja opetella tulkitsemaan siitä, mitä hän mahdollisesti tarvitsee. Terveelle itsekkyydelle keskeistä on kuitenkin se, että jos se oma halu ei kohtaa muiden tarpeita, niin silloin strategiaa muutetaan. Edelleenkään en ohita tarpeitani, vaan sen sijaan pyrin kohtaamaan ne tavalla, joka huomioi myös muiden tarpeet.

Jos joudun kieltäytymään jonkun toisen ehdotuksesta, koska se ei vastaa omia tarpeitani, voin silti tehdä sen kunnioittavasti ja selkeästi. Sillä ehkä vastaan toisen ihmisen nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeeseen. Kun lapsi pyytää kaupassa jotain sellaista, mitä ei voida nyt hankkia, niin voin vastata, että "totta, se on hieno, sinä haluaisit sen, ja nyt se ei ole kauppalistalla".

Tervettä itsekkyyttä on se, että kunnioitan kaikkien tarpeita, ja huolehdin niistä, joista olen itse aidosti vastuussa. Käytännössä sen opettelu on joskus todella vaikeaa. Kohti tervettä itsekkyyttä -kursseilla harjoitellaan juuri näitä teemoja luottamuksellisessa ja kunnioittavassa hengessä. Verkkokurssi alkaa 11.3. ja Helsingin iltakurssi 25.3. Lue lisää: http://lupaollamina.fi/terve-itsekkyys.

Sari Paavilainen on opettaja, valmentaja ja kahden lapsen äiti. Sari auttaa vanhempia stressaamaan vähemmän ja onnistumaan enemmän, välineinään kurssit, valmennukset, blogi ja uutiskirje. Sarin verkkosivuilta lupaollamina.fi voit tilata sähköpostiisi ilmaisen Hyvän vanhemmuuden minikurssin – tai tule mukaan Kohti tervettä itsekkyyttä -kurssille (http://lupaollamina.fi/terve-itsekkyys) verkossa tai Helsingissä Ipanaisella!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Uusia lastenkirjoja: Ruben ja Ella


Netta Walldénin kirja Ruben ja kadonneet karaatit on jatkoa Ruben-kirjojen sarjalle. Ruben-sarjassa on aiemmin ilmestynyt kolme kirjaa. Tässä sarjan neljännessä kirjassa timanttivaras Vili Pii saa vihiä Saarnilaakson pikkukaupungin tehottomasta poliisivoimista. Hän saapuu Saarnilaaksoon varastamaan timantteja. Käynnistyy tapahtumien ketju, jossa on kimurantteja juonenkäänteitä, omistajaansa vaihtavia jalokiviä ja hauskaa tilannekomiikkaa. Vauhdikkaassa ajojahdissa hyörivät poliisivoimat, nokkela Ruben sekä tapahtumat salaperäisesti yhteen sitova rouva Mallamud.

Kirja on kepeä ja vähän jännittävä muutaman illan iltasatukirja. Kirja on vauhdikas eikä turhan pitkä. Tykkäsimme kaikki kirjasta. Olen lukenut pojille myös aiemmat Ruben - sarjan kirjat ja nekin ovat olleet tykättyjä. Sarjan edellinen osa Ruben ja ratikkaralli sai Anni Polva - palkinnon (2013). Palkinto jaetaan parhaalle lasten sarjakirjalle.



Timo Parvelan Ella-kirjasarja täyttää jo 20-vuotta. Tämä uusin kirja Ella ja kaverit lapsenvahteina vie kirjan päähenkilöt lastenhoidon haasteisiin. Ellan ja kavereitten oma opettaja ja opettajan vaimo lähtevät romanttiselle kylpylälomalle. Kaikki on huolellisesti valmisteltu, kotiin jääville lapsille ja koirille on järjestetty vahti. Paitsi sattumusten kautta käykin niin, että Ella ja kaverit lopulta päätyvät lapsenvahdeiksi lomailevien opettajien luullessa homman olevan ammattilaisten käsissä.

Kirjassa on tuttuun Ella-kirjojen tyyliin absurdeja tilanteita, huumoria ja sekoilua. Kirja oli hauska sekä minulle lukijana että pojille kuuntelijoina. Ella - kirjat ovat koululaishuumoria, joissa on napakkaa sanailua ja hersyvää ajan hermoilla olevaa hauskuutta.

Timo Parvela on hyvin tuottelias kirjailija. Ella-kirjoja on ilmestynyt jo 20-vuoden ajan. Vuosien varrella Ella ja kaverit ovat kuitenkin vuosien varrella säilyneet suunnilleen saman ikäisinä. Ellan synttärivuoden päätapahtuma järjestetään tiistaina 29.9. Helsingin musiikkitalolla. Ellan kunniaksi lastenmusiikkiorkesteri Loiskis tuo näyttämölle erityisesti juhlavuoteen laaditun Ella-musikaalin. Musikaali soveltuu erityisesti 2-3-luokkalaisille. Olen omien lasteni kanssa lukenut kaikki Ellat, olemme käyneet katsomassa myös Ellaa teatterissa, musikaalissa ja leffassa. Vieläkin Ella kiehtoo 3- ja 5-luokkalaisia poikia.

Onko teillä luettu Ruben- ja / tai Ella-kirjoja?