lauantai 26. syyskuuta 2015

Hetkessä: Hiljaisuuden retriitti


Minulla oli perjantaiaamusta lauantai-iltapäivään mindfulness-ohjaajaopintoihini kuuluva hiljaisuuden retriitti kurssikeskus Holmassa Klaukkalassa. Olen aikaisemmilla mindfulness-kursseillani osallistunut yhden illan ja yhden päivän kestäviin hiljaisuuden retriitteihin, tämä oli ensimmäinen kerta kun olin yli yön kestäneessä hiljaisuuden retriitissä. Koska tämä oli koulutuksellinen retriitti, meillä oli myös jonkin verran ohjattuja harjoituksia kahden päivän aikana. Oma ohjaamisharjoitteluni oli jo edellisen koulutusjakson aikana, joten minä pääsin vain nauttimaan ja osallistumaan muiden vetämiin tuokioihin. Hiljaisuutta meillä oli perjantaiaamupäivästä lauantaihin puoleen päivään asti.



Minulla on takana aika tiivis työjakso ja olin odottanut tätä retriittiä jo pitkään. Tunsin todellakin tarvitsevani sen. Etukäteen ajatus siitä, että saan olla ihan rauhassa ja hiljaa, saan kävellä valmiiseen ruokapöytään ja saan nauttia toisten vetämistä tuokioista tuntui ihanalta. Ja sitähän se olikin. Kuitenkin retriitin aikana mieleeni nousi myös toisenlaisia tuntemuksia. Aikaa kun oli omiin pohdintoihin, niin aika voimakkaasti mieleeni nousi myös surun tunteita. Surematonta surua nousi pintaan ja itkin sitä ulos. Ja se itku teki hyvää.

Etukäteen mietitytti ajatus digipaastosta, kuinka pystyn jättämään läppärin kotiin ja olla käymättä lähes kahteen päivään lukemassa sähköpostia ja facebookia. Lähinnä mietin asiaa yritykseni kannalta, entä jos joku asiakas joutuu odottamaan liian pitkään vastaustani. Minua myös alun perin houkutti ajatus siitä, että nappaan kalenterin mukaani ja aikataulutan ensi kevään kursseja. Ja teen muuta tehokasta. Nyt kun on aikaa. Onneksi en tehnyt  niin. Pelkkä lepo ja omien ajatusten kanssa oleminen teki hyvää. Digipaasto oli myös aivan loistojuttu, siitä teen vielä oman postauksen. Mitään merkittävää ei tapahtunut sinä aikana, kun olin pois tietokoneen äärestä. Nyt on olo, että tällaisia digipaastoja pitäisi pitää paljon useamminkin.


Vapaa-aikana vietin paljon aikaa luonnossa. Istuin laiturilla katsellen ja kuunnellen veden liplatusta. Kävelin luonnossa, ihastelin syksyn värejä. Ohjatut harjoitukset olivat aivan mahtavia. Sain osallistua shindo-venyttelyyn (tästä teen oman postauksen), astangajoogaan, läsnäoloharjoitukseen sadun keinoin (voi mitä ihania luottamuksen hippusia siitä tarttuikaan mukaani) ja taideterapeuttiseen tuokioon, jossa työstimme savea. Mahtavaa tietotaitoa on ohjaajaopiskelijaporukassamme! Tietenkin meillä oli myös muutama mindfulness-harjoitus, myötätuntoharjoituksia, tietoista kävelyä ja tietoista syömistä.

Muistan kuinka ensimmäisessä yhden illan kestäneessä hiljaisuuden retriitissä oli outo ajatus syödä toisten kanssa, mutta hiljaisuuden vallitessa. Nyt se ei tuntunut yhtään oudolta. Ruuan maut maistaa tosi selkeästi, kun syö hitaasti nauttien eikä ahmien ja seurusteluun keskittyen.


Hiljaisuuden retriitti oli hieno kokemus. Todella voimauttava ja vaikka pintaan nousi myös surua ja sekavia fiiliksiä, niidenkin oli hyvä nousta pintaan. En tiedä, olisinko tullut osallistuneeksi hiljaisuuden retriittiin ilman että se kuului mindfulness-ohjaajakoulutukseeni. Minulla on vähän ollut olo, että "onhan se nyt outoa mennä johonkin kurssikeskukseen olemaan hiljaa ja vielä maksaa siitä". Nyt olen aivan varma, ettei tämä jää ainoaksi hiljaisuuden retriittikokemuksekseni. Olen valtavan kiitollinen että minulle suotiin tämä mahdollisuus ja että meitä on ihan mahtava mindfulness-ohjaajaporukka koolla.

Oletko sinä ollut hiljaisuuden retriitissä? Millaisia ajatuksia sinussa herättää hiljaisuuden retriitti?

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Flowsta tahmaan



Kuluneeseen viikkoon on kuulunut mielettömiä flown hetkiä. Ihania ryhmiä, luentoja ja kohtaamisia. Olen saanut myös hienoja palautteita kursseiltani. Loppuviikosta olo alkoi mennä tosi tahmaiseksi. Aamut tuntuivat käynnistyvän hitaasti ja mieleni alkoi syöttää minulle tarinaa siitä, miten minusta ei ole mihinkään ja miksi koskaan kuvittelin elättäväni itseni yritystoiminnalla. Mieleni syötti minulle valtavasti kaikkea negatiivista. Samalla laskin että tästä kuusta on tulossa minulle ennätyshyvä taloudellisesti. Kaikki on mennyt hyvin. Olo oli silti aivan toisenlainen. Perjantaina aloin tuntea myös surullisuutta, kuin itkettäisi, mutta kyyneleet eivät tulleet. Mies tuntui täydelliseltä idiootilta parin päivän ajan. Ja aivan kuin sen olisin hänelle sanonutkin...

Lauantaina oli aivan kujilla. Olo oli tahmea ja apea. Selitys selvisi illalla. Menkat. Taas. En osannut aavistaa, että ne ovat taas sekoittaneet mieleni ja elämäni. Etuajassa kun alkoivat. Mutta toisaalta, onneksi löytyi joku selitys ololleni. En ole masentumassa, uupumassa, menettämässä elämänhaluani. En ole myöskään lopettamassa yritystoimintaa, vaikka meinasin vajota kummallisiin epätoivon fiiliksiin.

Alaselkä on ihan paskana, vatsaa juilii. Sitä vaan mietin, kuinka monta kertaa elämäni vielä musertuu muutamaksi päiväksi menkkojen takia. Ja mitähän vaihdevuodet tuovat tullessaan? Voi tätä naisen elämää.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Hyvinvoivan arjen peruspilareita



Tällä hetkellä koen, että meillä on arki suht hyvin tasapainossa. Minulla on aikaa niihin asioihin, joihin haluan ajan riittävän. Aina ei kuitenkaan näin ole ollut. Olen ollut uupunut ja marttyyrimäinen äiti. Oli aika, kun tuntui ettei vuorokaudessa riitä tunnit siihen, että ehtisi tehdä työt ja kotihommat. Myös viime keväänä meinasi lipsahtaa väsymyksen puolelle, kun en osannut rajata työtäni tarpeeksi.

Mistä minun hyvinvoiva arkeni koostuu?

Unesta. Siitä, että saan nukkua riittävästi. Minun unentarpeeni on aika suuri, tarvitsen unta 8-9 tuntia yössä. Minulle optimaalisin unijakso on klo 22.30-7.30 välillä. Tein vuosia työtä, joka alkoi klo 7.30 ja jouduin heräämään ennen kukonpieraisua. Voin sanoa olleeni usein väsynyt. Nykyisessä elämäntilanteessa herään aikaisintaan klo 7 aamulla. Silti olen monesti aamutahmassa, mun vauhti kiihtyy iltaa kohden.

Ajasta. Siitä, että aikaa on riittävästi. Siitä, että teen töitä sen verran vähän, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. Että minulla on aikaa tehdä ruoka rauhassa, katsoa lasten läksyt läpi ja kysellä kokeisiin. Että minulla on aikaa lukea kirjoja ja nähdä ystäviäni. Käydä tapahtumissa, teatterissa ja elokuvissa. Minä en pidä kiireestä.

Töiden rytmittämisestä niin, että minulle jää myös vapaa-aikaa. Olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, miten teen työtäni ja tein tästä jo oman postauksen. 

Toimivasta ruokahuollosta. Tämä on ollut kompastuskiveni vuosia. Nyt olen taas ottanut ruokalistat käyttöön eli suunnittelen sunnuntaina koko viikon ruokalistan ja teen sen perusteella ostoslistan. Helpottaa arkea todella paljon. Meillä syödään kotona tehtyä kasvisruokaa, silloin tällöin käydään ravintolassa syömässä. Mies ei valitettavasti osaa tehdä ruokaa ollenkaan. Olemme jo vuosia puhuneet, että mies tekisi yhden ruuan viikossa, mutta käytäntöön tämä ei ole mennyt. Ja nykyisessä elämäntilanteessani yrittäjänä minulla on myös enemmän aikaa ruuanlaittoon ja näin ongelma ei ole niin akuutti kuin se oli silloin kun olin palkkatyössä ja aikaa oli niin paljon vähemmän.

Mindfulnessista, rentoutumisesta, arkiliikunnasta, lenkkeilystä. Valitsen tietoisesti sen, että lähden lenkille tai että teen rentoutumisharjoituksen. Nämä ovat välillä meinanneet unohtua arjestani eikä lopputuloksena ole ollut mitään hyvää vaan lähinnä äreyttä ja uupumusta.

Rentoudesta. Siitä, että osaan itse relata enkä pingota enää sen kanssa, millaista elämän pitäisi olla. Meillä saattaa olla pölyä vitriinin tasoilla eikä kotimme näytä samalta kuin sisustuslehdissä. Tämä blogikin on kotikutoinen ja niin saa ollakin.

Meillä on myös tietoinen valinta, ettei lapsilla ole harrastuksia joka illalle, jotta meillä on myös perheiltoja, jolloin olemme kaikki kotona.Lisäksi nykyisin, kun pojat ovat jo isoja, he kulkevat harrastuksiina itsekseen. Kuopuksen kaikki harrastukset ovat paikallisessa "keskuksessa" ja hän fillaroi sinne 2.2 km. Esikoisen harrastus on Helsingissä ja olemme opettaneet hänet kulkemaan sinne bussilla ja ratikalla.

Minulla yrittäjänä viikot ovat erilaisia ja välillä on viikkoja, jolloin on hektisempää. Onneksi on sitten vastaavasti ajanjaksoja, jolloin on rauhallisempaa ja aikaa jää vaikka siihen, että pääsen keskellä päivää vyöhyketerapiaan tai kampaajalle. Minun hyvinvoivaan arkeeni kuuluvat tärkeänä osana myös erilaiset rentoutumishoidot (esim. hieronnat), joissa käyn riittävän usein.

Hyvinvoivaan arkeeni kuuluu myös nauru, ilo pienistä asioista ja sosiaaliset kontaktit. Vaikka olen yksityisyrittäjä, en koe olevani yksin. Minulla on paljon ystäviä ja verkostoja ympärilläni ja se on tärkeää minulle.

Samalla kun kirjoitan tätä, tajuan että kyllähän sitä on nyt helppoa olla hyvinvoiva, kun on takana pitkä kesäloma ja monena päivänä aurinko paistaa ja on aika lämmintä. Entäs sitten kun eletään marraskuun loskaisia päiviä, kun aurinkoa ei ole näkynyt moneen päivään ja lomastakin on aikaa jo kuukausia. Silloin pitää kaivaa tämä postaus esille ja miettiä, miten siihen hetkeen saisi hyvinvointia ja jaksamista.

Mistä sinun hyvinvoiva arkesi koostuu?

tiistai 15. syyskuuta 2015

Helin keittiössä: Superhyvä vispipuuro marja-aroniasta


Perjantaina silmiini osui facebookissa yhden tuttavani päivitys. Hän kertoi poimineensa luonnon superfoodia, marja-aroniaa. Minä heti kiinnostuneena kyselin, mihin marja-aroniaa voi käyttää. Meillä kun sitä on yllin kyllin pihallamme eikä koskaan olla keksitty sille mitään käyttöä. Ja kappas, tällä kertaa en ollut edes googlelta kysellyt asiaa. Sain tuttavaltani vinkin herkusta: Marja-aronia vispipuuro.


Tuumasta toimeen ja heti kokeilemaan. Keräsin marja-aronioita, keittelin niitä ja tein vispipuuron spelttimannasta. Ja se tosiaan on hyvää! Olin oikein yllättynyt miten herkullista siitä tuli. Ohjeeni on täältä.

Marja-aronia on terveyspommi, siinä on sekä vitamiineja (mm. C ja E) että flavonoideja. Jäin miettimään myös marjojen kuivaamista, luin jostakin, että kuivaamalla marja-aroniaa saa "vitamiinikarkkeja". 


Luulen, että tämä Helin keittiössä - postaussarja ei kovin laajaksi tule (jos olet uusi blogini lukija, kannattaa lukea tämä postaus Taitava emäntä?). Minä en ole keittiöiden guru, mutta tämä oli niin herkullista ja itselleni on täysin uusi asia, että marja-aroniaa voi todella hyödyntää ruuanlaitossa, niin halusin kirjoittaa tästä oman postauksen.

Onko marja-aronia sinulle tuttu? Oletko sinä osannut hyödyntää sitä?

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Itsensä ylittämistä


Minä olen ollut aika hiljainen ja ujo ihminen. Olen ollut mieluummin seinäruusu kuin esiintyjä. Minun työssäni esiintyminen on kuitenkin yksi asia, jota saan tehdä usein. Vielä vuosi-pari siten olisin kirjoittanut: joudun tekemään usein. Olen viime vuosina ylittänyt itseni monesti. Toissapäivänä tein suurimman itseni ylittämisen, mitä olen ikinä tehnyt. Olin puhumassa Messukeskuksessa Lähihoitajapäivillä sadoille kuulijolle.

Kyllähän minä olen vuosia ohjannut ryhmiä ja luennoinut reilulle kymmenelle kuulijalle. Se sujuu jo hyvin. Mutta että minä kävelen satojen ihmiste eteen, Messukeskuksen lavalle ja puhun siellä mikrofoniin. Sitä en olisi vielä pari vuotta sitten uskonut pystyväni tekemään. Tässä on saanut käydä aika monta uskomusta läpi, purkaa niitä ja valaa itseen uskoa. Minä pystyn, minä osaan.

Olen myös esiintynyt telkkarissa kolme kertaa. Kaksi ensimmäistä kertaa olin Kestovaippayhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa, esittelin kestovaippoja. Kolmannen kerran olin Teiniäidit-ohjelmassa silloisen työni myötä. Nekin olivat jännittäviä kertoja. Ja silloinkin ylitin itseni. Ylitin sen, mitä uskoin pystyväni tekemään. Enhän minä uskalla ja osaa esiintyä. Enhän minä ole edes mikään esiintyjätyyppi.

Kuinka moni asia onkaan meidän omissa uskomuksissamme? En osaa, en pysty. Toisaalta senkin voi varmaan hyväksyä, ettei kaikkien tarvitse uskaltaa kävellä sinne Messukeskuksen lavalle luennoimaan. Minulle se oli tärkeä askel. Se, että uskalsin. Uskalsin viime keväänä luvata luennon ja olin perjantaina siellä lavalla luennoimassa. Tein sen. Pystyin siihen. Ja se oli jopa voimauttava kokemus.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Ihana Mma Ramotswe


Luin juuri loppuun uusimman Mma Ramotswen. Olen niin tykännyt näistä kirjoista eikä uusinkaan kirja pettänyt. Mma Ramotswe pyörittää Naisten etsivätoimistoa. Näissä kirjoissa ei ole murhia eikä verta vaan arkipäivän tapahtumia Botswanassa.

Tässä on varsinainen hyvän mielen kirjasarja. Leppoisaa elämää, kiitollisuutta pienistä asioista. Humaania maailmankuvaa. Tässä sarjassa on jotain hyvin viehättävää ja herttaista. Arjen onnea. Kirjoista hohkaa lempeyttä ja viisautta. Minulle tämä sarja toimii tyynnyttäjänä ja rentouttajana.

Sarjassa on neljätoista osaa ja tämä Pienten muutosten kauneussalonki on sarjan uusin kirja. Oletko sinä lukenut Mma Ramotswe tutkii - sarjaa? Mitä olet tykännyt?


Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua!

torstai 10. syyskuuta 2015

Hetkessä: Inside out - mielen sopukoissa

















Olin jo pitkään odottanut leffaa Inside out - mielen sopukoissa. Kun näin siitä ensimmäisen mainoksen joskus viime keväänä, kiinnostus heräsi heti. Lasten leffa tunteista ja sisäisestä puheesta. Tän täytyy olla hyvä juttu. Elokuvan tultua ensi-iltaan huomasin, että leffan arvostelut olivat huiman hienot. Ja olihan leffa hyvä. Aivan lasten elokuvien aatelia. Tämän jaksoi aikuinenkin katsoa hyvin. Samaa en voi sanoa kaikista näkemistä lasten elokuvista.

Elokuva kertoo 11-vuotiaasta Riley-tytöstä, joka muuttaa perheensä kanssa Minnesotasta San Franciscoon. Minnesotaan jäävät tutut kaverit ja harrastukset. Uusi koti tuntuu kolkolta, varsinkin kun muuttokuorma seikkailee ties missä. Koulun aloitus uudessa luokassa ei mene ihan putkeen. Tarinan päähenkilöt ovat Rileyn mielessä olevat hahmot: Ilo, suru, kiukku, pelko ja inho. Nämä tunnehahmot ovat työskennelleet yhdessä siitä alkaen kun Riley syntyi. Ilo on pitänyt huolen siitä, että Rileyn elämä on ollut pääasiassa onnellista ja iloista. Monta hyvää ydinmuistoa on syntynyt. Surua on yritetty pitää aisoissa, mutta elokuvan lopussa huomataan, että surullakin on paikkansa ja aikansa.

Minun leffaseuralaisena olivat 10- ja 12-vuotiaat poikani, jotka pitivät leffasta. Tosin 10 v:n kanssa käytiin loppuratkaisua vielä uudelleen läpi kotimatkalla. Oletan, että ihan pienimmät katsojat eivät ymmärrä leffan ideaa, toki heille saattaa silti ihan kiva leffaelämys jäädä tästä elokuvasta. 

Elokuva kertoo tunteista ja se myös pureutuu tunteisiin. Onneksi oli nenäliina taskussa.  Suosittelut, menkää katsomaan! Vaikka ihan vain itse, minusta tämä leffa sopii erityisen hyvin myös aikuisille.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Miten yrittäjä voi downshiftata?



Minä olen yrittäjä. Olen nyt reilun vuoden verran tehnyt töitä oman yritykseni kautta. Minulta moni kysyi viime kesänä, miten pystyt pitämään kesälomaa. Eihän yrittäjä voi lomailla. Heitin aina vastakysymyksen, miksei voi? Suomessa on pitkälti käsitys, että yrittäjän pitää tehdä koko ajan töitä, suunnilleen yötä päivää ja olla koko ajan tavoitettavissa. Minä olen perustanut yrityksen toisenlaisista lähtökohdista. Olen perustanut yrityksen, jotta voin tehdä lyhyempää työpäivää, pitää pitkät lomat ja jotta voin downshiftata.

Miten tämä onnistuu? Ehkä yksi lähtökohta on se, että olen ollut sosiaali/terveysalalla töissä ja palkkani on aina ollut huono. Olen siis jo vuosia tottunut siihen, ettei minun palkkani yllä lähellekään keskitasoa. Olen tottunut siihen, että pärjään pienillä tuloilla ja rahaa on jäänyt silti myös säästöön. Olemme maksaneet esimerkiksi asuntolainamme vauhdilla, paljon nopeammin kuin mitä maksusuunnitelma oli. Molempien lasten kanssa sain minimiäitiyspäivärahaa, koska olin opiskelija saadessani esikoisen. Pärjäsimme hyvin pikkulapsiajat taloudellisesti. Ei meillä toki uusia vaunuja tai mitään hienouksia ollut. Maito tuli rinnoista, kestovaipat oli käytössä ja kirppareilta haalittiin vaatteet ja muut kamat.

Meillä on mieheni kanssa elämänarvot, jotka eivät korosta kuluttamista. Luulen, että elämme hyvin säästeliäästi verrattuna moneen muuhun perheeseen. Minä en ole ikinä ollut esimerkiksi merkkilaukkujen, kenkien tai vaatteiden perään. Saati sitten mieheni. Emme ole koskaan viettäneet viikonloppuisin perheaikaa kauppakeskuksissa kierrellen ja heräteostoksia tehden. Suosin kierrättämistä ja kirpputoreja. Silti en koe, että elämänlaatumme olisi huono. Asumme omakotitalossa rauhallisella pientaloalueella ja olemme pystyneet tarjoamaan lapsille harrastuksia ja  elokuva- ja teatterielämyksiä.


Yrittäjyydessä tasapainoilen sen kanssa, mikä on sopiva tapa tehdä työtä, jotta jää aikaa myös itselle ja perheelle. Olen paljon miettinyt hinnoittelua ja järkeviä työtapoja (esimerkiksi yksilötyön, ryhmien ja luentojen suhdetta). Minulla on ollut ilo saada jonkin verran myös ns. asiantuntijatyötä (luennot, koulutukset), joista pystyn laskuttamaan huomattavasti enemmän kuin normaalista asiakastyöstä. Minulla on ollut onni löytää upeita yhteistyökumppaneita, joiden kautta kurssien ja luentojen markkinointi on ollut helppoa. Tosin olen itse tehnyt koko ajan aktiivisesti töitä näiden yhteistyökumppaneiden löytämiseksi ja saamiseksi, eivät ne ihan tuosta vaan ole eteeni tupsahtaneet. Jatkossa minulla on myös suunnitteilla verkkokursseja ja e-kirjoja, joista pystyn saamaan tuloja ilman että olen fyysisesti läsnä jokaiselle asiakkaalle.

Yrittäjänä haluan tehdä töitä hyvinvoinnistani käsin. Olen tietoisesta muuttanut työtapojani sellaisiksi, etten tee viikonloppuisin enkä iltaisin töitä tietokoneen ääressä vastaten vaikkapa asiakasmeileihin. Olen automatisoinut yritykseni maksuliikenteen ja näin minulla ei mene aikaa esim. laskujen tekemiseen.

Välillä on kiireisimpiä jaksoja, kuten nyt alkusyksystä, kun kaikki ryhmäni käynnistyvät suunnilleen samaan aikaan. Kiireenkin keskellä voin hyvin, koska minulla tosi harvoin on töitä enemmän kuin 5 tuntia päivässä. Minun ei koskaan tarvitse herätä ennen kukonpieraisua ja olen iltapäivisin ajoissa kotona. Tai saatan olla päivän kotona ja illalla ohjaan muutaman liikuntaryhmän.


Tällä hetkellä nykyisellä työmäärälläni (noin 4- 5 tuntia päivässä asiakastyötä ja monesti perjantait vapaita) pääsen samoihin työtuloihin kuin tekemällä 7.30-16 työtä (jep, edellisessä työssäni oli keskellä päivää puolen tunnin palkaton ruokatauko). Voin paljon paremmin kuin entisessä työssäni ja nautin työstäni aivan eri tavoin. Ja miten mahtavaa onkaan olla keskellä kirkasta päivää lounaalla yrittäjäystävien kanssa ja lähteä siitä kävelemään Hakaniemen torille. Tai käydä luennolla, work shopissa tai vaikkapa vyöhyketerapiassa päivällä tietäen, että tämä ei mitenkään olisi ollut mahdollista entisessä työssäni.

Ja samalla tiedän, että Suomessa kaatuu yrityksiä koko ajan tai yrittäjä elää täysin ilman tuloja. Minä olen kuitenkin onnistunut luomaan palvelukonseptin, jolla pystyn elämään ja nauttimaan siitä, mitä teen. Minä koen downshiftaavani yrittäjänä.


lauantai 5. syyskuuta 2015

Judith Orloff: Emotionaalinen vapaus


Sain arvostelukappaleeksi Judith Orloffin kirjan "Emotionaalinen vapaus. Vapaudu kielteisistä tunteista ja muuta elämäsi".  Kirjan takakannessa todetaan näin: "Kuvittele itsesi täysin rauhalliseksi keskellä pahinta aamuruuhkaa. Kuvittele pysyväsi tyynenä, vaikka työnantajasi on moittinut sinua koko päivän. Mitä jos vihan ja ärtyneisyyden sijaan elämäsi sisältäisi lämpimiä ihmissuhteita ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta? Mitä jos elämässäsi vallitsisi emotionaalinen vapaus? Yhdistelemällä lääketiedettä, psykologiaa ja energiatietoisuutta Emotionaalinen vapaus viitoittaa lukijan polulle, jonka määränpäänä on oppia kohtelemaan itseä ja toisia ystävällisesti ja rakkaudella. Muutos tapahtuu itsetutkiskelun kautta. Kaikilla tunteilla on vastavoimansa: masennuksella toivo, vihalla myötätunto, pelolla rohkeus. Tämä kirja näyttää käytännönläheisten ohjeiden ja tosielämän esimerkkitapausten avulla, kuinka kielteiset tunteet voi tunnistaa ja muuttaa myönteisiksi".

Kirjassa on paljon erilaisia testejä, joilla voi testata esimerkiksi omaa emotionaalista vapautta, masennusta, vihaa. Testien tulokset osuivat minun kohdallani aika oikeaan. Kirjassa on myös paljon vinkkejä askeleista kohti emotionaalista vapautta. Ja keinoja, miten voi kasvaa ulos omien vanhempien kaavoista. Kirjassa neuvotaan, miten voi oppia menneisyydestä. Esimerkiksi suuttumistapa opitaan omilta vanhemmilta. Jos vanhemmat ovat olleet lempeitä itseään ja sinua kohtaan ja ymmärtäneet olla raivoamatta (tai pahoittelivat jälkikäteen, jos niin tekivät), voi ajatella olleensa onnekas. Monen kohdalla ei ehkä ole ollut näin ja siksi vihan tunteiden hallinta ei ole helppoa.


Kirjaan helmiin kuuluu mielestäni kirjan loppupuolelta löytyvät myötätuntoisen kommunikoinnin seitsemän sääntöä. Ne kun jokainen oppisi jo alakoulussa, niin maailma olisi paljon parempi paikka. Ja tämä lause on kirjan parasta antia: "Kysy aina itseltäsi: Kuinka tilanne - mikä tilanne tahansa - voi auttaa minua kasvamaan ja suhtautumaan rakastavasti ja lempeästi itseäni tai muita kohtaan".

Kirja on aika paksu, siinä on 458 sivua. Itse en ainakaan ensimmäisellä lukukerralla vielä sisäistänyt ihan kaikkea. Kirjassa on onneksi lukujen ydinasiat laitettu harmaisiin laatikoihin ja niihin on helppo palata kirjaa selaten.

Vapauduinko kielteisistä tunteista ja muuttuiko elämäni kirjan luettuani? En vapautunut eikä elämäni suoraan muuttunut. Kirjan ajatukset pitäisi vielä viedä käytäntöön. Se vaatii varmaan sen, että luen kirjan jossain vaiheessa vielä toisen kerran, jotta voisin sisäistää kirjan ajatukset. Toki monia juttuja toteutan elämässäni jo nyt, mindfulness on antanut minulle työkaluja kielteisistä tunteista vapautumiseen. Sinällään kirja on hyvä ja tuo ajatuksia itsetutkiskeluun. 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Hetkessä: Laitepilatesta ja merenrantamökkeilyä


Meillä oli Vipeltävän Siilin ohjaajien virkistäytymispäivä kolmisen viikkoa sitten. Ohjelmaan kuului laitepilatesta ja merenrantamökkeilyä. Oli hauskaa päästä kokeilemaan laitepilatesta, sillä olen ohjannut itse ko.salilla vauvahierontakursseja viime kevään ajan ja miettinyt, mitähän noilla kaikilla laitteilla tehdään. Laitteet näyttivät aika oudoilta Nyt pääsin kokeilemaan ja nyt minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä kaikkea niillä laitteilla voi tehdä.

Liikkeitä tehdään laitteen eri osia hyödyntäen. Vaikka laitteet näyttivät kummallisilta, niiden käyttö tuntui helpolta, kun ohjaaja kertoi, miten laitteessa ollaan ja mitä on tarkoitus tehdä. Koko tunnin ajan ohjaajalta sai yksilöllistä ohjausta siihen, miten liikkeitä tehdään ja miten omaa asentoa voi muuttaa niin, että liike kohdistuu sinne minne pitääkin. Tunnin jälkeen oli olo, että olen pidentynyt parilla sentillä. Seuraavana päivänä takapuolessa ja syvissä vatsalihaksissa oli olo, että jotain oli tullut tehtyä.


Laitepilateksen jälkeen menimme mökille, joka on aivan kiinni meressä. Saunoimme ja söimme maukkaat salaatit. Kuinka ihanaa olikaan katsella merta ja nauttia kauniista elokuisesta kesäpäivästä. Ja puhetta ja naurua riitti. Oli mukavaa tutustua myös toisiin ohjaajiin paremmin.



Päivä oli ihanan rentouttava. Laitepilatesta pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni ja se tuntui tehokkaalta. Voisin kokeilla jatkossakin. Ja hyvä seura, ruoka ja saunominen nyt ovat aina mukavaa.

(Laitepilatesta kokeilimme Pilates Gym Jatalla Ruskeasuolla)