maanantai 23. marraskuuta 2015

Oi valoa!


Pääkaupunkiseudullekin on satanut lunta. Vähän. Sen verran, että se on tuonut valoa pimeyteen. Pitkään olikin todella synkkää, harmaata ja sateista. 

Olen viikonlopun aikana miettinyt paljon kiitollisuutta. Eilen oli ohjaamani Mindfulnessia vanhemmille - kurssin toiseksi viimeinen kerta ja teemana oli myönteiset tunteet ja kiitollisuus. Olen viikonlopun aikana tuntenut suurta kiitollisuutta monista asioista.

Lauantaina olin poikien koulun marrasmarkkinoilla talkoolaisena onnenpyörä - pisteessä koko päivän. Oli mahtavaa nähdä yhteisöllisyyttä tapahtumassa. Tunsin onnen suorastaan läikkyvän rinnassani. Eilen katsoimme leffan "Big Hero 6" ja se oli mukava hetki oman perheen kanssa. Taas läikähti sydämessä. Olen onnellinen ja iloinen siitä, että saan tehdä työtä, josta nautin ja jonka koen merkitykselliseksi. Ja kaiken lisäksi työni on itseluomani.

Kiitollisuutta tunnen myös lähestyvästä joulusta, ensimmäisiä koristeita on  nyt laitettu esille. Joulu on ihanaa levollista yhdessä olon aikaa. Aikaa perheelle, aikaa itselle.

Tällä hetkellä olen myös onnellinen siitä, että syksyn suurin työsuma on nyt ohitettu ja minulla on nyt aikaa myös opinnoilleni ja ajatuksilleni. Työt vähenevät pikku hiljaa joulua kohden ja edessä on pitkä loma.

Tällaisia ajatuksia minussa herätti lumi, valo ja kiitollisuus. Mukavaa viikkoa sinulle!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Hetkessä: Billy Elliot - musikaali

Muistan edelleenkin Billy Elliot elokuvan, jonka näin vuonna 2000. Elokuva teki minuun vaikutuksen ja jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Ostin myös elokuvan soundtrackin. Ja muistan ajatelleeni, että jos joskus saan pojan, olisi kiva jos hän alkaisi harrastaa tanssia. Nyt on kaksi poikaa eikä kumpikaan tanssi. Esikoinen kävi breakdancessa puoli vuotta ja olisi varmasti jatkanut sitä, jos tanssikoulu olisi jatkanut toimintaa tässä lähellä. Harrastus kuitenkin loppui siihen, että tanssikoulu muutti kauemmaksi eikä täällä päin ole breikkiä ollut tarjolla muualla.

Viime keväänä näin mainoksen Billy Elliot-musikaalista ja heti päätin, että haluan nähdä tämän musikaalin. Sain seurakseni ystäväni ja viime lauantaina kävimme katsomassa esityksen Peacock-teatterissa.

Musikaali perustuu elokuvan tarinaan. Tarina kertoo pojasta, joka tanssin keinoin murtautuu pois kotipaikkansa ahdistavasta ilmapiiristä. Tarina sijoittuu 1980-luvun brittiläiseen kaivoskaupunkiin, jossa kaivoslaiset taistelevat lakkoilemalla Margaret Thatcherin politiikkaa vastaan.

Esitys oli hieno. Taidokkaat näyttelijänsuoritukset, hyvää musiikkia ja kaunista tanssia. Pidin paljon. Myös lapsinäyttelijät vetivät hyvin roolinsa. Billy Elliot tarjosi myös liikuttavia hetkiä ja ainakin minä tarvitsin nenäliinaa. Esitys oli oikein mukava elämys tähän harmaaseen marraskuuhun.

Yksi asia minua ihmetytti ja vähän myös häiritsi. Katsomossa oli aika paljon myös lapsia. Pieniä lapsia. Musikaalin ikäraja on 10-vuotta. Meidän edessämme istui äiti kolmen pojan kanssa, joista kukaan ei ollut 10-vuotias, pienin oli arviolta 4-vuotias. Esitys ei millään tavoin ole suunnattu noin pienille. Se on pitkä (2 h 45 min väliajan kanssa), siinä on kiroilua, panokeskustelu ja myös tappelua ja kovia ääniä. Saman aikaisesti pääkaupunkiseudulla menee paljon hyviä lastenteatteriesityksiä, miksi tuoda lapsi katsomaan Billy Elliotia, joka ei ole lastenmusikaali? Sillä nämä pienet sitten häiritsevät muiden musikaalielämystä. Hokevat vanhemmilleen, "milloin tämä loppuu", "kestääkö tämä vielä pitkään", "en jaksa enää", he seisovat tuoleilla (ja näin estävät takana olevaa näkemästä esitystä), vääntyilevät ja kääntyilevät. Myös Billy Elliotin ohjaaja sanoo: Musikaalia ei ole tarkoitettu lapsille. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.

Billy Elliot menee vain tämän syyskauden ajan Peacockissa. En ole seurannut onko lisänäytöksiä keväälle tulossa myyntiin. Jos lippuja on vielä jäljellä, suosittelut!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Sana sieltä, toinen täältä


Blogissani on ollut hiljaista. Pisin tauko, minkä olen koskaan pitänyt. On ollut kiirettä töitten saralta, tosi kiireiset viikot takana. Nyt helpottaa, ensi viikko on enää semikiireinen ja sen jälkeen onkin enää vain tavallisia työviikkoja ja mitä lähemmäksi joulua päästään, sitä vähemmän on töitä. Ja joulun aikaan pidän pitkän loman.

Ensimmäiset joululehdet ovat ilmestyneet ja niitä olen lueskellut. Pitäisi kaivaa myös vanhoja joululehtiä esille, tykkään selailla tiettyjä joululehtiä ja joulukirjoja vuodesta toiseen.


Minulla on ollut tosi innostavia työkeikkoja. Mutta ne ovat myös syöneet veronsa eli tunnen itseni aika väsyneeksi tällä hetkellä. Takana on tosi kreisit viikot.  Tiesin jo etukäteen, että loka-marraskuun vaihde tulee olemaan kiireinen, mutta samaan syssyyn tuli vielä muutama kotikäynti unikouluohjausten tiimoilta. Kalenteri on ollut tupaten täynnä. Samalla ihanaa ja innostavaa mutta myös väsyttävää.

Isänpäivänä kävimme syömässä paikallisessa uudessa ravintolassa, My Sevenissä. My Seven tarjoilee vietnamilaista ruokaa ja en voi kuin suositella paikkaa. Isänpäivään kuului myös perheleffan katsominen, katsoimme Lomasankarit - elokuvan. Mies tuli saaneeksi meille Elisa Viihteen jonkun tilauksen kytkykauppana ja sieltä tulee varmaan katsottua enemmänkin leffoja. Luulen, että jo tänä iltana seuraavan kerran.

Huomenna menen katsomaan ystäväni kanssa Billy Elliot - musikaalia Peacock-teatteriin. Ihanaa päästä pitkästä aikaa musikaaliin.

Mun on tarkoitus palata nyt myös aktiivisemmin blogin pariin. Kiireisimmät työviikot ovat takana. Mukavaa alkavaa viikonloppua Juuri Sinulle!