torstai 31. joulukuuta 2015

Kysymyksiä uuteen vuoteen



Muistan jo kouluikäisenä miettineeni vuoden vaihteessa kulunutta vuotta ja tulevaa. Millainen vuoteni on ollut, mitä haluan ottaa siitä mukaani, mitä jättää taakseni ja millaisia odotuksia minulla on seuraavaan vuoteen. Minulle, kuten monelle muullekin, vuoden vaihde on hyvää aikaa pohtia omaa elämää ja omia arvoja. Missä menen nyt, millaista elämää haluan elää. Elänkö oikeasti arvojeni mukaista elämää. Vai onko elämäni täyttynyt asioista, joita en enää haluaisi olevan mukana elämässäni.

Kirjoitin muutaman kysymyksen, joiden avulla voit miettiä mennyttä vuotta ja suunnata ajatuksiasi kohti tulevaa.

* Millä sanoilla kuvaisit vuotta 2015?
* Mikä tunnelma tai väri kuvaisi parhaiten vuottasi 2015?
* Mistä olet kiitollinen kuluneessa vuodessa?
* Mikä oli parasta vuodessa 2015?
* Mitä opit itsestäsi kuluneen vuoden aikana?
* Mitä haluat ottaa mukaasi vuodesta 2015? Entä mitkä asiat haluat jättää elämästäsi pois?
* Mitä toivot alkavalta vuodelta?
* Minkä asian järjestyminen olisi sinulle kaikkein tärkeintä?
* Mitkä asiat tulevat olemaan eri lailla hyvässä, toimivassa tilanteessa?
* Mitä odotat eniten vuodelta 2016?
* Mitä kohti etenet vuonna 2016?


Säilyttäköön uusi vuosi sen, mitä rakastat. Tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaa. Vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat. Hyvää uutta vuotta!

tiistai 29. joulukuuta 2015

Sisu. Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä.



Sain jo lokakuussa, heti ilmestymisen jälkeen, arvostelukappaleeksi kirjan Sisu. Tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä. Silloin en ehtinyt kuin selata kirjan läpi ja lukea sieltä yhden tarinan. Silmiini osui Kati Lepistön tarina ja sen luin saman tien. Kati oli lukiossa rinnakkaisluokallani ja olen jo aiemmin lukenut hänestä kertovan kirjan Silmänräpäys. Kati halvaantui yli 20 vuotta sitten, lähes heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Juuri aloitettuaan huippumallin uran ulkomailla. Kati kertoo näin: "Nyt koen, että universumilla oli minun varalleni suurempi suunnitelma kuin vain esitellä vaatteita. Elämän tarkoitus on löytää se oma lahjansa ja auttaa ihmisiä miten ikinä voi. Se on minun kutsumukseni: auttaa muita oman tarinani kautta".

Nyt joululomalla luin koko kirjan. Ja millainen kirja tämä onkaan. Varsinainen voimakirja. Aivan huimia tarinoita suomalaisesta sisusta. Kirja on jaettu kolmeen osaan: Aktiivinen tapa kohdata haasteet, Rajoja uhmaava päättäväisyys ja Vastoinkäymisistä kumpuava voima. Kirjan 14 sisutarinaa on koottu Sonja Strömsholmin tekemien haastattelujen pohjalta. Haastateltavina ovat olleet esimerkiksi Pekka Hyysalo, Rauli Virtanen, Evon Söderlund ja Miki Kuusi. Tarinat avaavat lukemattomia ikkunoita siihen, miten sisu voi muuttaa ihmisen elämää ja maailmankuvaa pysyvästi. Kirjassa tulee esille, miten valtava voima voi olla pienellä muutoksella omassa ajattelussa tai toiminnassa. Kirjan lopussa tekijät Emilia Lahti, Sonja Strömsholm, Meeri Koutaniemi ja Lauri Järvilehto kertovat omat sisutarinansa.


Kirjan takakannessa todetaan: "Sisu asuu meissä kaikissa! Nykyajan sisu on vomavara, jossa itsensä ylittäminen, hyvä tekeminen ja yhteisöllisyys kulkevat käsi kädessä. Kirjassa sisukkaat päähenkilöt kertovat ovat sisutarinansa. Heitä  yhdistää kyky ja päätös suhtautua elämäänsä intohimoisesti. He kertovat, miten ovat ylittäneet mahdottomiltakin tuntuvia esteitä ja löytäneet yrityksen ja erehdyksen kautta kutsumuksen, jonka toteuttaminen vaatii myös sisua. Kirjan inspiroivien tarinoiden avulla löydät oman sisusi ja rohkaistut käyttämään sitä entistäkin monipuolisemmin! Sisu alkaa sieltä, missä sinnikkyys loppuu".

Tämän kirjan tarinat ovat huimia. Huiman hienoja. Voimaannuttavia. Tarinoiden ihmiset eivät ole jääneet marttyyreiksi ja olosuhteiden uhreiksi vaan menneet sisukkaasti eteenpäin. Silloin kun itselle tulee olo, että tarvitsee voimaa ja uskoa tulevaisuuteen, kannattaa lukea joku tämän kirjan tarinoista. Lämpimästi suosittelen luettavaksi tätä kirjaa!


Poimin loppuun vielä muutaman lauseen kirjasta:

"Merkityksellinen elämä on yksinkertaisesti sitä, että elää merkityksellistä elämää. Älä vain puhu siitä, vaan ryhdy toimeen - nyt". - Kati Lepistö

"Mieluummin vain sanoo itselleen, että minä onnistun tässä, minä onnistun tässä.  Sen päättää vain. Se on sisua, sellaista sitkeyttä". - Esko Kivi

 "Elämä on mieletön lahja. Jokainen itse päättää pitkälti, mitä sillä lahjalla tekee. Jalostaako sitä vai huonontaako sitä? Uskon oman elämän sankaruuteen todella, todella paljon". - Tuija Talvitie

"Minulle sisu tarkoittaa rohkeutta ja uskallusta pitäytyä siinä, mihin uskoo. Vaikka tulisi vaikeuksia ja vastoinkäymisiä ja ihmiset sanoisivat mitä, niin ei silti luovuta. Sisu on loppuun asti viemistä. Tekee sen, mitä on tehtävä".  - Miki Kuusi

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Hetkessä: Talvisirkus Matkalla


Kävimme katsomassa meidän jouluperinteeksi tulleen Talvisirkuksen. Tämä on varmaan jo viides vuosi peräkkäin, kun käymme katsomassa Hurjaruuthin Talvisirkuksen. Esitykset ovat vuodesta toiseen ollut kekseliäitä ja huiman taidokkaita ja odotimmekin taas paljon tämän vuotista esitystä.

Tämän vuotisen esityksen teema on Matkalla. Matkustajana on itse joulupukki, joka on vähän väsähtänyt ja kaljoittelee. Joulupukki singotaan tykinkuulana maailmalle ja hän kiertää useassa eri maassa. Joulupukki käy Venäjällä ja siellä taiteillaan rolabolalla balalaikan säestyksellä. Intiassa sikaryhmä tanssii Bollywoodia. Esityksessä on jonkin verran kohellusta ja välillä mennään mielestäni vähän hyvän maun rajoille. Esityksessä on myös härskejä kulttuurikliseitä. Silti esitys on viihdyttävä ja taidokas. Erityisesti mieleeni jäi pieni suloinen taapero, joka kuorituu munasta poikasena ja esiintyy myöhemmin uudelleen Kiinan pienenä keisarina.

Monta Talvisirkusta nähneenä itselleni jäi olo, että esityksen huippunumero jäi puuttumaan. Moni esittäjä oli taidokas ja huimakin, mutta jäin silti odottamaan vielä jotain loppuhuipennusta. Silti, hienoa kehonhallintaa ja upeaa taiturointia on esitys täynnä. En voi kuin ihastella, koska itselle on ollut iso haaste opetella jongleeraamaan edes kolmella pallolla. Enkä osaa sitä edelleenkään sujuvasti.

Luulen, että jatkossakin Talvisirkus kuuluu meidän perheen joulun ajan ohjelmistoon.

ps. itsestäni tuntui tosi kivalta kun kävellessämme Kaapelitehtaalle pojat muistivat viime keväisen Teatterimuseopäivämme. Se oli mukava päivä ja pojille tuntuu jääneen hyviä muistoja Teatterimuseosta.

* Kuva Hurjaruuthin nettisivuilta

perjantai 25. joulukuuta 2015

Ummehtunut olotila

 
Nyt kuuluisi kait kirjoittaa blogiteksti ihanasta joulusta. Kaikkien aikojen joulun vietosta. Minä kirjoitan nyt toisenlaisen tekstin. Joulumme oli ihan ok. Ei paras mahdollinen eikä ikimuistoinen, menee tavallisten joulujen sarjaan. Huomaan, että kun pojat ovat jo 10 v ja 12 v, niin samanlaista joulun taikaa ei enää synny kuin heidän ollessaan pienempiä. Jo koko joulunodotus on ollut erilaista isompien lasten kanssa. Myöskään joululahjoja ei enää tullut kovin montaa (ja hyvä niin), lahjat olivat suurimmaksi osaksi kirjoja, lautapelejä ja lahjakortteja/leffalippuja/rahaa. Monena vuonna puuhastelut legojen parissa ovat täyttäneet joulun jälkeiset päivät, nyt ei enää legolahjoja tullut.

Mutta se mistä haluan kirjoittaa, on oma olotilani. Olen täysin ummehtunut. Olen syönyt liikaa. Olen syönyt liikaa ruokia ja liikaa herkkuja. Olen liikkunut liian vähän. Olen ollut liikaa sisällä. Tunnen aivojeni pysähtyneen täysin ja olotilani ummehtuneen.


Toisaalta tätähän minä toivoin. Että saan vaan rauhassa lekotella ja lueskella. Käytännössä tämä päivä on mennyt niin, että sen jälkeen kun olin aamupäivällä saattamassa äitiäni Mikkeliin menevälle bussille, olen lukenut, syönyt, lukenut, syönyt, maannut sängyssä, syönyt, lukenut....Ja syönyt.

Huomaan, että kehoni ei ole tottunut tällaiseen ruokamäärään, sokerin määrään ja liikkumattomuuteen. Kunhan vatsani vähän vajenee, lähden lenkille. Huomenna vietän jo aktiivisemman päivän. Alan käydä läpi poikien vaatekaappeja ja miettiä, onko tarvetta aleostoksille. Luen. Käyn lenkillä. Siivoilen jo vähän pois joulukoristeita. Sunnuntaina sitten Talvisirkusta katsomaan ja toivottavasti jouluruuatkin ovat silloin jo loppu.

Vaikka kaipasin lepoa ja toimettomuutta, ei tämä nyt kuitenkaan sovi minulle. Olo on täysin vetämätön. Passiivisuus on passivoinut minut ja aivoni. Nyt kohti aktiivisempaa iltaa ja huomista.

Lisäksi minua tympii tämä sää ja pimeys. Toki eilen oli ihanan aurinkoista, mutta jouluaattona kyllä kuuluisi tehdä muuta kuin olla pelaamassa jalkapalloa koulun pihalla. Lunta ja talvilajeja odotellessa.

Mukavaa joulunpyhien jatkoa!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulu on ovella



Joulu on aivan ovella. Lahjat ovat paketissa, koti siivottu (tavallisen viikkosiivouksen verran), jääkaappi on pullollaan ruokaa. Olen ollut lomalla jo useamman päivän ja saanut levättyä pois väsymyksen loppusyksyn työ- ja opiskelukiireiden jäljiltä. On ollut ihanaa valmistella joulua kaikessa rauhassa. Vaikka ei elämä täysin rauhaisaa ole ollut. Olemme nähneet lastemme kummeja ja omia kummilapsiani aika tiuhaan ja päivät ja illat ovat täyttyneet vierailuista. Se on ollut ihanaa, mutta samalla olen myös kaivannut ihan vain kotipäiviä oman perheen kesken. Ja nyt on ollut niitäkin tarjolla. Työni on niin sosiaalista ja aikatauluihin sidottua, että kaipaan tosi paljon myös sellaista aikaa, että saan olla ihan vain itsekseni ilman aikatauluja.


Tähän jouluun kaipaankin kaikkeen eniten rauhaa ja lokoisaa oleilua. Joulunpyhät vietämme kotosalla, sen jälkeen on taas myös sosiaalisempaa elämää luvassa. Heti joulun jälkeen, sunnuntaina 27.12. menemme katsomaan miltä näyttää Talvisirkus tänä vuonna. Teemana on Matkalla. Yleensä olemme käyneet katsomassa esityksen ennen joulua, mutta koska meillä oli teatteriliput Saiturin joulu esitykseen varattu joulun alle, päätimme tänä vuonna mennä Talvisirkukseen vasta joulun jälkeen. Vähän houkuttaisi myös Designmuseon Lapsen vuosisata - näyttely. Voi olla, että sielläkin piipahdamme loman aikana.



Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Hyvää joulua teille lukijani!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Hetkessä: Saiturin joulu Kansallisteatterissa

Saiturin Joulu Kansallisteatterissa (kuva Kansallisteatterin nettisivuilta)
Kävin katsomassa Saiturin Joulun muutama vuosi sitten lasten kanssa Kansallisteatterissa. Ihastuimme esitykseen. Nyt esitystä ei ole pariin-kolmeen vuoteen. Kesällä huomasin, että Saiturin joulu tekee paluun ohjelmistoon ja kun kummipoikani äiti kysyi, lähtisimmekö yhdessä katsomaan esitystä, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Kävimme katsomassa esityksen eilen. Ja se oli juuri niin ihana kuin muistinkin. Myös pojat pitivät esityksestä tosi paljon. Jopa esikoinen, joka on viime aikoina suhtautunut aika kriittisesti moneen esitykseen.

Charles Dickensin Saiturin joulu on tarina oikeudenmukaisuudesta, inhimillisyydestä ja siitä, ettei ole koskaan liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa. Tarinan päähenkilö on saita ja pihi Ebenezer Scrooge, joka ei piittaa joulusta eikä oikein mistään muustakaan. Paitsi rahasta. Hän ei näe ympärillään olevien ihmisten hätää. Jouluyönä hänen luonaan vierailee edesmenneen yhtiökumppaninsa Jacob Marleyn haamu sekä kolme joulun henkeä: entisen, nykyisen ja tulevan joulun henki, jotka saavat kylmäsydämisen Scroogen näkemään joulun ja koko elämän uudella tavalla.

Tämä esitys sopi täydellisesti tähän syksyiseen sadefiilikseen. Ensimmäistä kertaa tunsin hetkellistä joulumieltä esityksen aikana. Päähän jäi soimaa "Joulu kuuluu kaikille" ja mieleen jäi esityksen hieno visuaalinen toteutus ja lämminhenkinen sanoma. Saiturin joulu on taianomainen ja kaunis tarina, jossa on myös sopiva ripaus jännitystä. Meidän perhe suosittelee!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Toinen syksy yrittäjänä

 
Vuosi sitten kirjoitin ensimmäisestä syksystäni yrittäjänä. On ollut todella mielenkiintoista lukea vanhoja postauksiani yrittäjyyden alkumetreiltä tähän päivään. Harmittavasti en ole tänä syksynä juurikaan postannut teemalla "Viikko yrittäjän elämästä". Mutta nyt aiheesta toinen syksyni yrittäjänä. Mitä on eri lailla kuin vuosi sitten? Missä Kasvun Taika on nyt?

Vuosi sitten kirjoitin siitä, miten yrittäjyys on ollut varsinaista tunteiden vuoristorataa. Sitä se on ollut edelleenkin. Jopa saman päivän aikana fiilikset saattavat vaihdella aika laidasta laitaan. Tosin tämän syksyn aikana elämääni yrittäjänä on tullut myös tietty luottamus. Luottamus siihen, että kurssit ja luennot toteutuvat. En ole koko syksyn aikana ollut tilanteessa, että luento tai kurssi olisi pitänyt perua liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Moni kurssi ja luento on ollut pikemminkin loppuunmyyty.


Edelleenkin on asioita, jotka ovat tekemättä. Olen joutunut syksyn aikana paljon priorisoimaan asioita. Uutiskirjettä ei ole ja olen myös tehnyt tietoisen päätöksen, ettei yritykseni ole joka ainoassa sosiaalisen median kanavassa mukana. Olen pyrkinyt tehostamaan työtapojani ja välillä tässä onnistunut paremmin, välillä todella huonosti. Muutama merkittävä työtapojen tehostamiseen liittyvä asia on ollut erityisen onnistunut: Holvi-verkkokauppani, jonka kautta myyn kurssini ja luentoni. Minulla ei enää mene aikaa laskujen naputteluun ja niiden maksamisen seuraamiseen. Toinen erittäin onnistunut asia on ollut ajastetut fb-päivitykset. Olen pyrkinyt siihen, että teen kerralla suuren määrän fb-päivityksiä ja ajastan ne tuleville viikoilla. Kirjoitan myös yritykseni blogiin tekstejä valmiiksi silloin kun on aikaa ja inspiraatiota. Nyt tarkoituksena olisi tammikuun alussa ennen ryhmien alkua kirjoittaa kevään blogitekstejä mahdollisimman paljon valmiiksi.

Minulla on mahtavat yhteistyökumppanit ja olen saanut paljon uusia ystäviä ja tuttavia yrittäjyyden kautta. Yrittäjyyden myötä minulle on avautunut ihan uusi  maailma. Yrittäjyys on avannut minulle myös mahdollisuuden opiskella ja keskittyä omaan ammatilliseen kehittymiseen aivan eri tavoin kuin kuntasektorin työntekijänä.


Tänä syksynä en ole saanut enää starttirahaa, mutta taloudellisesti erityisesti loppuvuosi on ollut hyvä. Olenkin nyt uskaltautunut tekemään jonkin verran hankintoja yritykselleni. Kirjallisuutta oman ammatillisen kasvun tueksi ja materiaaleja kursseilleni.

Syksy on ollut monella tapaa tiivis ja työntäyteinen. Aikatauluttamisessa on ollut ongelmaa ja loka-marraskuun vaihde oli liian tiivis töiden suhteen. Loppuvuodesta haasteena on ollut kahdet päällekkäiset opinnot, jotka ovat antaneet minulle paljon, mutta vieneet enemmän aikaa kuin etukäteen osasin ajatella.



Minä olen kiitollinen elämälle siitä, että se on avannut minulle mielettömiä uusia mahdollisuuksia, joista en pari vuotta sitten edes uskaltanut haaveilla. Se on vaatinut minulta rohkeutta ja luottamusta. Se on vaatinut sitkeyttä ja uskoa itseen ja siihen, että elämä kantaa.

Huimaa ajatella, että Kasvun Taikaa ei 1.5 vuotta sitten ollut vielä olemassakaan. Olen ollut yrittäjänä elokuusta 2014 alkaen. Ja reilun vuoden aikana olen kohdannut satoja perheitä luennoilla, kursseilla ja kotikäynneillä. Olen luonut palvelupaketin, jolle tuntuu olevan kysyntää. Pystyn työllistämään itseni ja saamaan rahaa siitä, että teen asioita, joissa olen hyvä ja joista nautin.

Aika kutkuttavaa ajatella, mitä vuosi 2016 tuo tullessaan. Tänäkin vuonna on tapahtunut paljon sellaisia asioita, joita en olisi osannut aavistaa vuosi sitten. Paljon uusia ovia on auennut.

Nyt olen aloittamassa joululoman. Olo on hieman uuvahtanut, mutta onnellinen. Tiedän, että vähitelleen päähän alkaa taas pulputa uusia ajatuksia koskien ensi kevättä.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Mindfulnessin hyödyt vanhemmuudessa



Mindfulness on tietoista läsnäoloa, pysähtymistä tähän hetkeen. Mindfulnessissa on kyse mielemme, ajatustemme sekä tunteidemme rauhoittamisesta erilaisin yksinkertaisin harjoituksin. Mitä hyötyä mindfulnessista voi olla vanhemmuudessa?

Mindfulness on olemista tässä hetkessä, ei murehtimista, eikä sen ennakointia, mitä ei tapahdu tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Hyväksytään asiat sellaisina kuin ne ovat. Mielemme on aika lailla jatkuvasti omassa päässämme. Se kritisoi, huolehtii, arvostelee, kategorisoi. On tärkeää muistaa, ettet ole sama kuin ajatuksesi. Vaikka ajatusmylly päässäsi suoltaa, että "en osaa tätä, en opi tätä koskaan, olen huono vanhempi", näitä ajatuksia ei tarvitse uskoa. Älä myöskään usko, ettei lapsi voisi oppia uutta ja kehittää omia luonteenpiirteitään.

Vanhemmuudessa tulee eteen paljon stressaavia tilanteita. Asiat eivät suju siten kuin itse vanhempana toivoisi. Läheisissä ihmissuhteissamme olemme taipuvaisia reagoimaan enemmän puolustuksellisesti kuin tietoisesti. Monet reagoivat automaattisesti ärsykkeeseen. Mindfulness auttaa huomaamaan, mitä itsessä tapahtuu: "ahaa, minussa on herännyt ärsyyntymisen tunne". Mindfulness auttaa rakentavampaan toimintatapaan kuin vaikkapa lapselle huutamiseen tai ovien paiskomiseen. Tiedostettuna toimintatapa lähtee tilanteesta eikä automaatiosta. Mindfulness auttaa vapautumaan vanhoista totutuista ajatus- ja reaktiomalleista.

Vanhemman on mahdotonta ottaa vastaan lapsen tunteita, jos omat lapsuuden tunnelukot ovat vielä läpikäymättä ja irtipäästämättä. Miksi reagoin, mihin reagoin, miten reagoin? Kenelle tunteeni on oikeasti osoitettu? Vastuu tunteista on aina tuntevalla ihmisellä - kenellekään ei ulkopuolinen voi aiheuttaa mitään tunnetta. Toki tunteen syntymiseen voi olla toinen osapuoli osallisena. Mindfulness auttaa tunnistamaan sekä omia että lapsen tunteita.

Kun vanhemmat toteuttavat mindfulness-vanhemmuusmallia, he toteuttavat vanhemmuuttaan rauhallisemmin ja johdonmukaisemmin, he edistävät hoivaavaa ja lämmintä aikuinen-lapsi-suhdetta ja edistävät myös myönteistä suhtautumista, luottamusta ja tunteiden jakamista.

Tietoinen, hyväksyvä läsnäolo on yksi keino edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä. Hyväksyvä asennoituminen auttaa vanhempia käsittelemään kutakin tilannetta ottaen huomioon lapsen tarpeet sekä samalla säätelemällä omaa käyttäytymistään ja valitsemaan toimintatapansa viisaasti.

Mindfulness antaa keinoja läsnäoloon ja vanhemmuudesta nauttimiseen. Monet vanhemmat kokevat riittämättömyyden tunnetta ja tekevät kaikkensa ollakseen hyviä vanhempia. Vanhemmuudesta tulee helposti suorittamista. Suorittaminen voi siirtyä lapsiin ellei asiaa tule miettineeksi ja tiedostaneeksi.

On myös hyvä miettiä, mitä voin oppia itsestäni lapsen kautta? Mitä asioita lapsi tuo eteeni? Vanhemmuus on peili, josta näemme niin hyvät kuin huonotkin puolemme.

Tietoinen suhtautuminen alkaa myötätuntoisella suhtautumisella itseemme. Oppimalla suhtautumaan lempeämmin omaan sisäiseen rakkauteemme, sisäisen kriitikon valta alkaa vähetä. Mindfulness-harjoitusten avulla voi antaa myös rakkautta itselle. Ja kun antaa rakkautta itselle, sitä voi antaa myös muille. Muista pitää huolta itsestäsi ja olla lempeä itsellesi!

Järjestän tammi-helmikuussa Vantaalla Tikkurilassa neljän sunnuntai-iltapäivän Mindfulness-kurssin vanhemmille. Lisätietoa kurssista voi lukea täältä.

(Tämä teksti on julkaistu alun perin yritykseni blogissa 11.6.2015)

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hetkessä: Äitikortti Kansallisteatterissa


Kävin katsomassa Kansallisteatterissa Äitikortin. Luin Äitikortti-kirjan heti sen ilmestymisen jälkeen ja minulle jäi siitä vähän kahtalainen olo. Toisaalta pidin, mutta toisaalta en. Olen äidiksi tuloni myötä lukenut varmaan lähes kaikki äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvät kirjat ja käynyt katsomassa myös teatteri- ja tanssiesityksiä äitiyden ihanuudesta ja kurjuudesta. Heti kun näin, että Äitikortti tulee Kansallisteatteriin päätin, että tuon haluan nähdä. Sain seurakseni pari ystävääni ja viime perjantaina kävimme katsomassa esityksen.

Äitikortti perustuu Anu Silfverbergin samannimiseen kirjaan. Onko äitikortti valttia? Voiko äitinä olemista kutsua työksi? Mistä muodostuu äitiyden musta aukko? Löytyykö totuus netin vauvapalstoilta? Äitikortti seuraa kolmen pariskunnan vaiheita vauvahaaveista vanhemmuuden onnen arkipuolelle. Esitys johdattaa tilanteisiin, jotka ovat kaikille vanhemmille tunnistettavuudessaan tuskallisen riemukkaita.

Pidin esityksestä. Minusta Äitikortti oli teatterisityksenä huomattavasti parempi kuin kirjana. Esitystapa on raikas ja lastenlaulut rytmittivät kivasti esitystä. Willensauna pienenä intiiminä näyttämönä sopii hyvin tälle esitykselle. Esityksessä puitiin niin tyttöjen ja poikien seksuaalikasvatuksen eroja, synnytystä, imetystä kuin myös puistoilukulttuuria ja "mammailua". Esitys nauratti ja uskon, että monissa herätti myös toisenlaisia, haikeita ja kipeitä fiiliksiä. Äitikortissa käytiin läpi myös niitä tunteita, kun lapsi ei saakaan alkua niin helposti ja nopeasti kuin olisi toivonut.

Erityisesti itseäni nauratti kohtaus, jossa demonstroitiin mitä aikuiselämässä tarkoittaisi "sleeping like a baby". No, sehän on sitä, että pitää itseään hereillä väkisin heiluttamalla käsiä ja jalkoja ja kun lopulta nukahtaa, käy jääkaapilla syömässä parin tunnin välein. Tämä kohtaus oli suorastaan hulvaton, nauroin aivan vedet silmissä.

Suosittelen! Minä pidin, kuten myös muu teatteriseurueeni.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kuulumisia


Blogihiljaisuus on nyt ollut pidempi kuin oli aikomus. Olen ollut täysin pois blogimaailmasta monen monta päivää. Varmaan pari viikkoa. Tämä siis tarkoittaa, etten ole lukenut blogeja ja olen täysin pudonnut pois monen blogiystävän kuulumisista. Palauttelen vähitellen itseäni blogien pariin.

Elämä on ollut aika täyteläistä viime aikoina. Työkiireet ovat helpottaneet, mutta olen nyt panostanut opintoihini. Mindfulness-ohjaajaopinnot ovat aivan loppusuoralla ja palautin pari viikkoa sitten viimeisen referaatin. Enää on päättötyön tekeminen jäljellä. Sitä aloittelen pikkuhiljaa ja viimeisten sen tammikuun alussa. Viime viikonloppu sujahti taas Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen merkeissä ja tuota koulutusta varten tein laajan tehtävän perustunteista ja tunteiden säätelystä. Sen tekeminen vei kauemmin kuin olin etukäteen osannut ennakoida.


Samalla olen ohjannut tämän syksyn viimeisiä ryhmiä ja aikatauluttanut ensi kevättä. Luulen, että olen oppinut jotain tämän syksyn hektisimmästä vaiheesta ja aikataulutan ensi kevään väljemmäksi.

Loma on ihan pian käsillä ja nautin ajatuksesta, että voin vain olla ja lukea kirjoja. Minulla on monen monta arvostelukappaleeksi saamaani kirjaa lukematta. Joulunpyhät on tehty lukemisesta, siitä olen varma.

Joululahjojen hankinta on vielä täysin vaiheessa. Monena vuonna olen tässä vaiheessa jo ostanut aivan kaikki lahjat ja paketit ovat valmiita. Luotan siihen, että löydän lauantain myyjäis- ja kauppakierrokselta juuri sellaiset lahjat, joita toivon löytäväni. Jotain käsintehtyä, eettistä ja ekologista.

Perjantaina olen menossa katsomaan Äitikorttia Kansallisteatteriin ja odotan tätä esitystä paljon. Kirjasta minulle jäi kaksijakoinen olo. Toisaalta pidin, toisaalta en. Mielenkiinnolla odotan sitä, millaisia ajatuksia teatteriesitys minussa herättää.

Mitä sinulle kuuluu?

ps. kuvat ovat viime viikonlopun tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta.