perjantai 29. tammikuuta 2016

Mitäpä minulle?


Aikaa on taas kulunut edellisestä postauksesta. Töiden alku näkyy heti postaustahdissa. Käytän vapaa-aikani mieluummin vaikkapa kirjojen lukemiseen kuin netin ääressä olemiseen. Blogi on taas jäänyt hunningolle. Ja vähän on fiilis, että joka kerta kun avaan bloggerin, huomaan, että blogini viralliset lukijat ovat yksi kerrallaan tippuneet pois.  Ehkä pitää ajatella, että "väki vähenee ja pidot paranee" eikä ottaa tätä henkilökohtaisesti ja sillä ajatuksella, että "blogini laatu huononee koko ajan eikä tätä enää kukaan halua lukea, kun en edes ehdi postata kuin silloin tällöin"

Olen ehtinyt valmistua mindfulness-ohjaajaksi ja näistä opinnoista minun on ollut tarkoitus kirjoitella jo pitkään. Viime viikonloppuna oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutusta ja niistäkin opinnoista olisi tarkoitus kirjoitella jossakin vaiheessa. Olen ohjannut ryhmiä, suunnitellut tulevaa, käynyt hierojalla. Olo on ollut positiivinen ja usein myös huikean onnellinen. Tiedän olevani monella tapaa oikealla tiellä.

Täyteen sokerittomuuteen en ole vielä päässyt, mutta hyviä askelia olen ottanut kohti sokerittomuutta. En ole ostanut enää irtokarkkeja, suklaata enkä mitään makeaa kotiin. Vaikka monesti mieli olisi tehnytkin. 

Meidän lähelle avattiin uusi kiinalainen ravintola ja hain sieltä tänään perjantain kunniaksi noutoruuat kotiin. Nyt on vatsa täynnä ruokaa ja sen verran väsynyt olo todella täyteliäästä työviikosta, että luultavasti käyn aika pian nukkumaan.

Mukavaa viikonloppua!



lauantai 16. tammikuuta 2016

Mutta mitä tapahtui sokerittomuudelle?


Minulla oli sokeriton vuosi 2014. Sen vuoden aikana söin herkkuja ainoastaan helmikuussa, kun täytin 40 v ja olimme risteilyllä, pääsiäisenä ja muutaman muun yksittäisen kerran jonkun juhlan tai vierailun yhteydessä. Syynä sokerittomuuteen oli halu laihtua. Minulle oli vuosien varrella tullut lisäkiloja. Kilo vuodessa, joka ei sinänsä ollut suuri määrä, mutta sitten huomasinkin painavani kuusi kiloa enemmän kuin olin tottunut painamaan. Liikunnan lisääminen ei auttanut kiloihin. Päätin kokeilla sokerittomuutta. Ja paino lähti välittömästi tippumaan ja tunsin oloni muutenkin hyväksi.

Sokerittomuus loppui vuosi sitten jouluna. Tilanne levisi käsiin. Söin jouluna niin paljon herkkuja, että en saanut enää kaiken sen mässäilyn jälkeen palautettua sokerittomuutta. Vuoden aikana olen välillä vetänyt jopa ihan sokeriövereitä. Olen juonut cokista, ostanut irtokarkkeja ja syönyt suklaata. Olen ostanut irtokarkkeja ja suklaata jopa nälkääni ja saanut nälän niillä hetkellisesti pois - ja hetken sokeriöverin jälkeen on huono olo. Tiedän, että se on huono tapa ja silti olen tehnyt sitä.


Nyt minun olisi tarkoitus palautella sokerittomuutta ja terveellisiä ruokailutapoja elämääni. Ei ehkä ihan täysin ehdotonta sokerittomuutta, mutta ei enää cokiksen lipittämistä tai irtokarkkiövereitä. Minä voin vuoden 2014 hyvin. Silloin sokerittomuus tuntui helpolta. Mikä tapahtui sen jälkeen, sitä en osaa sanoa. Minä en vahdi painoani enkä tutki jokaista suupalaa. Mutta haluan palauttaa elämääni sen kepeyden ja hyvän olon tunteen, jota koin vuoden 2014 aikana. Miten makuaistikin herkistyi sen vuoden aikana. Miten makealta ja hyviltä hedelmätkin maistuivat. Miten hyväksi tunsin oloni. Ja miten hyvältä näytinkään siinä lyhyessä trikoomekossa, jonka ostin kesäksi. Nyt on taas vatsan ympärille tullut vararengasta. Liikaa.

Ajatus oli aloittaa uudet terveelliset ruokatavat heti vuoden alusta. Mutta voin kertoa, että tämä vuosi ei ole alkanut kovin lupaavasti. Olen nyt jo syönyt irtokarkkeja, keksejä, suklaata ja juonut limsaa. Tästä suunta ei voi olla kuin parempaan. Ihmettele, mikä tässä nyt on niin vaikeeta, kun se kaksi vuotta sitten onnistui niin hyvin. Tällä hetkellä ajatus sokerittomuudesta tuntuu lähes mahdottomalta. Olisi niin kiva vaan olla lökäpöksyt jalassa ja juoda cokista, syödä irtokarkkeja ja keksejä. Maata sohvalla ja laiskistua. Paisua kuin pullataikina. Pian käykin niin ellen tee jotakin. Miten se kaksi vuotta sitten onnistui helposti ja nyt tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta?

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Yritys kääntää muhjuinen olo positiiviseksi - kiitollisuuskävely



Minulla on taas ollut muhjuinen olo pari päivää. Ensin meni pää tuhnuisen tuntuiseksi, kun olin torstaina ylipitkässä kokouksessa ja eilen meni selkä tohjoksi, kun vedin kenkiä jalkaan. Kuului naks ja jotakin tapahtui alaselässä. Vaapuin eilen aika hitaasti paikasta toiseen ja mietin, mitähän tulee jumppakauden aloittamisesta. Yöllä selkä tuntui vielä kipeältä, mutta tänään on olo jo paljon parempi. Onneksi. Pystyn kävelemään jo lähes normaalisti.

Kun olo on fyysisesti muhjuinen, myös mielialani menee helposti negatiiviseksi. Päässäni alkaa pyöriä kela "mistääneitulemitään", "miksiedesryhdyinyrittäjäksi", "hitsikunarkikinonalkamassa" ja se ehti pyöriä jo aika vinhasti. Päätin muuttaa kelan suuntaa ja tehdä asian eteen tietoisesti jotakin.



Lähdin kiitollisuuskävelylle. Ajatuksena kävellä rauhassa luonnossa ja palautella mieleen asioita, joista olen nyt kiitollinen. Ensimmäiseksi tunsin kiitollisuutta siitä, että pystyn kävelemään. Eilen en olisi voinut lähteä lenkille. Sain palautettua mieleeni syyt, miksi perustin yrityksen ja mikä on tähtäimeni yrityksen suhteen. Sain palautettua mieleeni myös kiitollisuuden niistä koulutuksista, joissa olen mukana tällä hetkellä. Siitä, että arkemme on sujuvaa ja pojat ovat jo isoja ja minulla on aikaa omiin puuhiin. Ja tunsin myös kiitollisuutta ihanista ystävistä, joita minulla on.


Sen verran paljon on negatiivinen kela ehtinyt pyöriä, että kiitollisuuden aiheita joutui hakemaan ja se tuntui vähän teennäiseltä. Tiedän, että ihmisen aivot ovat suuntautuneet enemmän negatiiviseen kuin positiiviseen ja tiedän, että minun aivoni ovat erityisen paljon suuntautuneet negatiiviseen. Tiedän, että aivojen suunnan muuttaminen vaatii jatkuvaa tietoista päätöstä suunnan muuttamiseksi. Hyvien puolien etsimistä elämästä. Kiitollisuuden näkemistä ja kokemista. Teen nyt taas tietoista työtä löytääkseni positiivisia asioita. Tiedän, että niitä on nyt todella paljon, vaikka mieleni syöttää minulle toisenlaista viestiä. Sain kuluneella viikolla arvostelukappaleen Hyvän mielen taidot - kirjasta ja kirjaan kuuluvista korteista. Tuntuu, että näille hyvän mielen taidoille on nyt tarvetta ihan omassa elämässäni.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Minä aloittelen töitä pitkän loman jälkeen. Tuleva viikko on vielä kevennetty eli ohjaan vain iltaryhmät ja luennoin yhden uniluennon ja yksi kotikäynti on myös sovittuna. Reilun viikon päästä alkaa pyöriä myös päiväryhmäni.

torstai 7. tammikuuta 2016

Kauhutarina, esimurkkuilua ja minä-yksi-kaksi-kolme


Muutama pala meidän perheen elämästä.

* Kuopus tuli muutama aamu sitten viereeni köllimään sänkyyn ja totesi itkunsekaisella äänellä: "Isi kertoi eilen kauhutarinan. Joulupukkia ei ole olemassakaan".  Meillä ei ole koskaan erityisemmin viljelty joulupukkitarinaa ja ylipäänsä meillä on käynyt vain kahtena vuonna joulupukki. Silti kuopuksella oli joku lapsenomainen usko joulupukkiin. Edelleen. Ja nyt mies meni sitten kertomaan asian hänelle suoraan. Asia on ollut pojan mielessä edelleenkin. Tämä kauhutarina.

* Eilen kuopus halusi jäätelöä. Korjasi sitten että kylmämehua. Hetken mietin ennen kuin loksahti päässäni, että "ai mehujäätä?"

* Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta ihan näin huonoiksi en laskemistaitoani osannut ajatella. Meillä oli ollut tortilloja ja erilaisia täytteitä iltaruokana ja niitä jäi sen verran, että saimme myös seuraavan päivän päiväruuan niistä. Kävin laskemassa, että niitä tortillalettuja on kolme. Kun ruoka-aika tuli, kuopus totesi, että noita tortilloja on kolme. Totesin, että niin on, juuri meidän perheelle. Kuopus totesi edellen, että niitä on kolme. Ihmettelin, mitä hän jankkaa. Totesin taas, että juuri sopivasti meille. Siinä vaiheessa kuopus sanoi: "Mutta kun meitä on neljä....". Siinä vaiheessa hokasin, että kappas, niinpä onkin. Laskutoimitus ei siis mennytkään "minä, yksi, kaksi ja kolme" vaan "isä, äiti, esikoinen ja kuopus". En tuntenut itseäni kovin fiksuksi.

* Ja kerrotaas vielä esikoisestakin jotain. Hän on nyt 12.5-vuotias ja pientä esimurkkuilua on ollut havaittavissa. Mielialat heittelehtivät välillä nopeastikin. Jouluaattona seurasin huvittuneena, kun joku asia ei mennyt ihan kuten hän oli ajatellut.  Hän hermostui ja sanoi: "Heitän tämän kirjan biojätteeseen". Se oli hänen joululahjaksi saamansa Soturikissa-kirja. En viitsinyt siinä vaiheessa alkaa ihmetellä, miten hän kirjaa on biojätteeseen heittämässä, kun ihan varmasti on tietoinen kierrättämisestä ja lajittelusäännöistä. Seuraavana aamuna tuiskahdus oli mennyttä ja hän luki yli 500-sivuisen Soturikissa-kirjan reilussa vuorokaudessa. Ei mennyt kirja biojätteeseen vaan jäi kirjahyllyyn huippuhyvänä kirjana.

* Lisäksi kuuliainen esiteinimme on alkanut kiroilla. Hänen suustaan kirosanat kuulostavat lähinnä huvittavilta. Voi jumalauta. V*ttu. Melkein yhtä huvittavaa kuin silloin kun hän 2-vuotiaana hoki "vilkkuvalo" hitusen väärin (v*ttuvalo).

tiistai 5. tammikuuta 2016

Blogini tarina



Sain jo aikoja sitten haasteen mainiosta Pikku Kepponen blogista kertoa blogini tarina. Kiitos Rva Kepponen! Olen seurannut Pikku Kepponen - blogia jo paljon ennen kuin aloitin oman blogini. Pikku Kepponen on mahtava elämänmakuinen blogi.

Blogini tarina - haasteessa kerrotaan, miten blogi sai alkunsa, miten blogi on kehittynyt ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia. Haasteen ohjeet ovat tämän postauksen lopussa.

Miten blogini sai alkunsa?

Olin miettinyt blogin aloittamista jo ainakin kaksi vuotta. Jonkun aloituskokeilunkin taisin tehdä, mutta se tyssähti heti alkuunsa tekniseen osaamattomuuteen. Keväällä 2014 olin tekemässä isoja päätöksiä elämässäni, tiesin että tulen irtisanoutumaan työstäni ja tulen perustamaan yrityksen ja sitten eräänä maaliskuisena iltana päätin, että miksen aloittaisi blogia myös tähän samaan syssyyn. Aloittaessani blogia ajattelin, että kirjoittelen kirppislöydöistäni, käsitöistä, arjestamme ja hyppäämisestäni kohti uutta ja silloin vielä tuntematonta. Kirjoitin ensimmäisessä postauksessani näin: "Minusta parhaita ovat blogit, joissa arki on vahvasti läsnä. Blogit, jotka eivät ole liian siloteltuja. Blogit, joissa on myös aika ajoin villakoiria ja pölyä, epämääräisiä lehti- ja laskupinoja, riitoja, väsymystä. Arkea. Toivottavasti tästäkin blogista tulee sellainen. Tavallisen elämän kuvausta onnen ripauksineen".


Aloittaessani blogia olin aika pihalla blogimaailmasta, mutta sain aika pian ensimmäiset lukijani. Oli mahtavaa, kun blogiin alkoi tulla kommentteja ja itse löysin myös mielenkiintoisia blogeja luettavaksi.

Blogin nimi Taikasaappaat - viittaa siihen fiilikseen, mikä minulla oli aloittaessani bloggaamista. Koska tiesin olevani tekemässä suurta elämänmuutosta tunsin tarvitsevani jalkaani taikasaappaat, jotka vievät minua eteenpäin polullani.

Alusta alkaen olen rajannut tiettyjä asioita pois blogistani. Mies ei esiinny täällä millään tavoin ja lapsista on vain sellaisia kuvia, jotka on otettu takaa tai sivultapäin eli pyrin siihen etteivät he ole tunnistettavissa. Yrittäjyyden myötä olen ehkä tullut vähän varovaisemmaksi kirjoituksissani. Nykyään kun tuntuu nousevan someraivo niin monesta asiasta, niin en halua, että olen epähuomiossa ja ajattelemattomuuksissani kirjoittanut jotain sellaista, josta voisi olla vahinkoa minulle yrittäjänä.

Miten blogini on kehittynyt? Mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia?

Edelleenkään blogini ei profiloidu mihinkään tiettyyn asiaan, mutta itse ajattelen kirjoittavani hyvinvoinnista, kouluikäisten lasten vanhemmuudesta, lukemistani hyvistä kirjoista ja yrittäjyydestä. Käsityöt ja kirppislöydöt ovat jääneet aika vähiin. Toivon, että olen kehittynyt kirjoittajana ja myös valokuvaajana. Alkuaikoina mies ja esikoinen ottivat paljon valokuvia blogiini, nyt kuvaan pääasiassa itse.


Nyt kun olen tutustunut sisältömarkkinointiin ja bloggaamiseen yrityksen kannalta totean, että tässä blogissa on moni asia "pielessä". En ole miettinyt tämän blogin kohderyhmää enkä tavoitetta. Blogin aihepiiri ei ole rajattu vaan täyttä sillisalaattia. Visuaalisuuteen ei ole panostettu. En markkinoi tätä blogia missään. Ja silti tämä saa pysyä juuri tällaisena jatkossakin. Kirjoitan myös yritykseni blogia ja sille on mietitty kohderyhmä ja tavoite, ne tekstit pyrin hakukoneoptimoimaan ja niiden tekstien toivon lähtevän laajempaan jakeluun. Tämä blogi saa pysyä minun kotikutoisena harrastuksena.

On ollut hienoa saada lukijoita blogiin, mutta en tavoittele blogillani suuria lukijamääriä tai portaalibloggaamista. Minulle riittää tämän blogin kotikutoisuus. Olen saanut jonkin verran arvostelukappaleita kirjoista ja cd-levyistä ja niistä olen iloinen. Minulla kuitenkin pääpaino on yrityksessä ja sen toiminnan ja yritysblogin kehittämisessä ja tämä blogi on sivuasiana ja harrastuksena. Kirjoitan kun hyvältä tuntuu ja kun kirjoitettavaa on.


Tuntuu mielettömän hienolta, että blogissani on paljon lukijoita, jotka ovat olleet mukana ihan alusta alkaen. Olen kiitollinen kaikista kommenteista ja tsempeistä, joita olen saanut matkan varrella. Aivan kuin olisin saanut läjän uusia ystäviä tämän blogini kautta, vaikka montaa lukijaa en ole koskaan tavannut.

Haastan mukaan seuraavat blogit:


Luomulaakso
Kasvun ilo!
Pihin naisen elämää
Lumiomena


Haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi tietysti myös pyytää)
2. Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi  ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvasi yhteyteen tägi #Blogisitarina. Näin kaikki instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina - haasteen käynnisti kototeko-blogi.


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Katsaus vuoteen 2015 - heinäkuusta joulukuuhun


Heinäkuussa olimme lomalla. Alkukuusta kävin poikien kanssa katsomassa Kätyrit-leffan ja itselläni oli olo, että se olisi voinut jäädä näkemättäkin. Lapset kyllä pitivät. Kävimme Berliinissä ja siitä reissusta kirjoitin useamman postauksen. Berliiniin sattui superhelle reissumme aikana. Berliinissä kävimme monta mukavaa kohdetta, lapset muistavat erityisesti Tietokonepelimuseon.

Kävin lasten kanssa Mikkelissä. Sain myös kaipaamaani omaa aikaa . Kävin lasten kanssa Tempputemmellyksessä ja entisten naapureidemme luona Kotkassa. Aloitin uuden postaussarja Hetkessä ja postaussarjan ensimmäinen postaus liittyi Intialaiseen päähierontaan.



Elokuun alussa kuopus täytti 10 v. Myin tavaroita ja vaatteita kirpparilla ja kauppa kävikin hyvin. Palasin taas töiden pariin ja yritykseni Kasvun Taika täytti vuoden. Kirjotin vuodestani yrittäjänä. Kirjoitin myös tavoitteestani päästä kohti parempia työskentelytottumuksia. Nyt kun luen tuon tekstin uudelleen, voin sanoa, etteivät kaikki asiat ole toteutuneet. Parannettavaa riittää edelleenkin. Kuun lopussa kävin sirkus-virikekoulutuksen.

Kävimme Lähiöfestareilla ja katsomassa huikeaa Shanghai Acrobatic - esitystä Helsingin Juhlaviikoilla. Olin mukana Lasten Festareilla Leluteekin Emilian kanssa. Starttirahani loppui. Sain sitä vuoden ja olen kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus saada sitä niinkin pitkään. Kuun lopussa oli taas mindfulness-ohjaajakoulutusta ja pidin esitelmän teemalla "mindfulness ja vanhemmuus". Syys-lokakuun vaihteessa mies oli työmatkalla Intiassa ja esikoinen leirikoulussa.



Syyskuussa alkoivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni. Ohjasin viikottain n. 14 ryhmää, josta osa kesti koko kauden, osa oli lyhytkursseja. Kävin katsomassa lasten kanssa Inside out - mielen sopukoissa leffan ja se oli kyllä lastenleffojen aatelia. Olin Messukeskuksessa puhumassa sadoille kuulijoille toimivasta vuorovaikutuksesta ja se oli aikamoinen itseni ylittäminen. Kävin Turussa perhesirkuksen ideapäivässä.

Tein oivalluksen, että marja-aroniaa voi käyttää vispipuuron tekemiseen ja teinkin aika monta kertaa herkullista vispipuuroa. Mindfulness-ohjaajaopintoni jatkuivat hiljaisuuden retriitillä. 

 

Lokakuussa kävin katsomassa lasten kanssa Sirkus Finlandian tämän vuotisen esityksen. Syyslomalla vietin pari päivää lasten kanssa Mikkelissä käyden leffoissa ja taidenäyttelyssä.

Aloitin opinnot Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Huomasin, että bloggaamiseni oli mennyt suorittamiseksi ja pohdin rennompaa bloggaamista. Pyhäinpäivänä muistelin muutama vuosi sitten kuollutta isääni.

Lokakuun loppupuoli ja marraskuun alku oli todella täyteliään työlästä työrintamalla. Kalenteria kun katsoo, niin töitä oli todella paljon sekä päivisin että iltaisin.



Marraskuu oli blogihistoriani hiljaisin kuukausi. Keskityin työntekoon ja kaksiin päällekkäisiin opintoihin. Kirjoitin valmiiksi mindfulness-ohjaajaopintojen referaatin ja heti perään Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen laajan etätehtävän perustunteista.

Isänpäivänä kävimme syömässä herkullista vietnamilaista ruokaa My Sevenissä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa Billy Elliot-musikaalin.
Toisen ystäväni kanssa kävin katsomassa musiikkiteatteriesityksen "Neljä pientä annosta". Pilotoin Mindfulness-kurssin vanhemmille ja käytin aika paljon aikaa sen kurssin valmisteluun. Sain kurssista hyvää palautetta.

Lasten koululla oli marrasmarkkinat ja olin niissä talkoolaisena. Kuun lopussa oli mindfulness-ohjaajaopintojen toiseksi viimeinen jakso. Katsoin koko Downshiftaajat-sarjan Elisa Aitiosta muutamassa päivässä, koukutuin siihen ihan täysin.


Joulukuun alussa oli toinen jakso Lasten Tunnetaito - ohjaajakoulutusta. Teemana koulutusjaksolla oli lapsen tunnekehitys ja itseilmaisun tasot ja oman itsen tarkastelu sisäinen lapsi - teeman kautta.

Joulukuun alkupuolella loppuivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni ja joulukuussa minulla oli jonkin verran yksittäisiä tunteja esim. tonttusirkusta ja useampi uniluento. Kävin katsomassa Äitikorttia ja Saiturin joulua teatterissa. Jäin joululomalle vähän uuvahtaneena, mutta eipä se ihme ole. Aikamoinen syksy takana. Joulua vietimme kotosalla. Joulun jälkeen kävimme katsomassa Talvisirkusta. Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä olin ystäväni kanssa jo meille perinteeksi tulleessa Viattomien lasten päivän konsertissa. Huikean hieno ilta ja mahtavinta on se, että konsertin tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Vuosi vaihtui kamalan pms-päänsäryn kourissa.


Syksyynkin mahtui siis paljon. Töitä ja opintoja, teatteria ja lasten kanssa olemista. Välillä oli tosi tiiviitä jaksoja, oli jopa liian paljon töitä. Kahdet opinnot päällekkäin aiheuttivat myös haasteita. Toivon, että nämä kiireiset jaksot toimivat minulle hyvänä oppiläksynä  ja jatkossa osaan aikatauluttaa työni paremmin.

Vuosi 2015 oli runsas ja opettavainen vuosi. Opin paljon itsestäni ja yrittäjyydestä ja sain kehitettyä yritystoimintaani eteenpäin. Aloitin uusia opintoja ja näin sain paljon uutta sekä itselleni että työhöni. Lapset ovat kasvaneet ja voin sanoa, että ruuhkavuodet ovat nyt ohi perheessämme.



perjantai 1. tammikuuta 2016

Katsaus vuoteen 2015 - tammikuusta kesäkuuhun




Tein koosteen kuluneesta vuodesta 2015. Ensimmäisessä postauksessa on alkuvuosi tammikuusta kesäkuuhun ja toisessa loppuvuosi heinäkuussa joulukuuhun.
  
Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 15 vuotta mieheni tapaamisesta ja tästä kirjoitin blogitekstin. Aloitin työt hyvillä mielin lomani jälkeen. Toivoin siinä vaiheessa uusia avauksia työn suhteen ja uusia verkostoja ja niitä todellakin sain vuoden aikana. Kirjoitin blogitekstin omista vahvuuksistani. Kävin lasten kanssa katsomassa Paddington-elokuvan, joka kyllä oli yksi vuoden parhaista lastenleffoista. Samaan syssyyn luin myös iltasaduksi Paddingtonia ja pojat kuuntelivat Paddingon-äänikirjoja.

Kävin Tanssitan vauvaa - ohjaajakoulutuksen. Niitä ryhmiä en ole missään vaiheessa pitänyt, koska minusta se ohjelma on auttamattomasti vanhanaikainen. Mutta jotain hyvääkin oli siinä viikonlopussa. Koulutuksessa tapasin Leluteekin Emilian ja sittemmin olemme tavanneet myös yrittäjien tapaamisissa.



Helmikuussa kävin teatterissa katsomassa Dreamteamia ja helmikuussa näin myös kolme leffaa. Minulla oli flunssa, joka hidasti työtahtiani muutamaksi päiväksi. Helmikuussa minulla oli  synttärit ja kävimme hiihtolomalla Mikkelissä, jossa oli jääfestivaalit. Hiihtolomalla vietin molempien poikien kanssa äiti-poika-päivät. Esikoisen kanssa kävin Kansallismuseossa ja ravintolassa syömässä ja kuopuksen kanssa lasten mindfulness-kurssilla ja kävimme myös ravintolassa syömässä.

Palautin ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni päättötyön ja tein vielä viimeiset harjoitusvalmennukset helmikuun aikana. Luennoin ensimmäistä kertaa pienten lasten uniasioista Ipanaisella ja siitä alkoikin todella hedelmällinen yhteistyö Ipanaisen kanssa.


Maaliskuussa kävin Teatterimuseossa poikien kanssa ja se oli kiva päivä. Oli viimeiset jaksot ratkaisukeskeinen valmentaja - opintoihin liittyen ja ne olikin mahtavat kaksi päivää. Valmistuin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.
Blogini täytti vuoden.

Kävin poikien kanssa katsomassa Cirque du Soleilin esityksen Quidam Hartwall Arenalla. Se oli huiman hieno. Ystäväni kanssa kävin brunssilla Mokossa. Osallistuin Ihana äiti- haasteeseen. Kirjoitin blogitekstin Suorittaja minussa ja tästä sain paljon hyvää palautetta.


Huhtikuussa vietimme pääsiäistä Mikkelissä. Kirjoitin yrittäjyyden haasteista. Olin mukana Lapsimessuilla esittelemässä satuhierontaa.

Minusta otettiin kuvia yritykseni nettisivuille. Kirjoitin tästä myöhemmin Ilokuvaus-tekstin. Kävin ystäväni kanssa teatterissa katsomassa Uusioperh(s)e - esityksen, ja se oli tosi hyvä. Aloitin mindfulness-ohjaajakoulutuksen ja heti ensimmäisellä koulutusjaksolla totesin, että meitä on ihan mahtava naisporukka koolla.



Toukokuussa olin mukana Enneastartti - ihmistuntemuksen ABC-kurssilla ja tein oivalluksia itsestäni ja läheisistäni. Ensimmäiset kevätkukat nousivat esiin mullasta. Kävin Lahdessa kässäkerhon porukalla. Äitienpäivän aikaan pohdin sitä millainen äiti olen.

Kävin vauva/taaperosirkusohjaaja-koulutuksen ja se oli yksi parhaimmista jutuista, mitä koko vuoteeni sisältyi. Olen saanut aivan valtavasti uusia työmahdollisuuksia sen koulutuksen myötä. Alkusyksystä kävin vielä kaksi lisäkoulutusta sirkukseen liittyen.

Kävin entisten työkavereideni kanssa keilaamassa ja olin mukana järjestämässä koulun vanhempainyhdistyksen kevätriehaa. Olin Mandala-workshopissa. Kuun lopussa oli mindfulness-ohjaajakoulutuksen toinen jakso. Toukokuussa loppuivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni.



Kesäkuussa tein töitä jo kevennetysti. Minulla oli muutama kesän lyhytkurssi ja luennoin pari uniluentoa.  Pojat olivat jo lomalla ja tein heidän kanssaan joitain retkiä. Kävimme Musiikkia - näyttelyssä ja vanhoilla kotisijoilla Leppävaarassa mm. seikkailupuisto Huipussa.  Pojat osallistuivat Pikkuyrittäjät - leirille. Esikoinen täytti 12 vuotta.

Kävin Mindfulnessia lapsille - kurssin. Olin mukana talkoolaisena MLL:n Liiku ja leiki - tapahtumassa. Vietimme kaupunkijuhannusta. Olin flunssainen juhannuksena aikaan. Suunnittelimme Berliinin matkaa. Turhauduin yrittäjänä laskujen naputteluun, niiden maksamisen seuraamiseen, maksumuistutusten lähettämiseen ja päätin, että heti lomani jälkeen automatisoin kurssi-ilmoittautumiset ja maksuliikenteen. Ja näin teinkin.



Nyt kun olen koostanut alkuvuotta blogin ja kalenterini avulla, niin onpa kuuteen kuukauteen sisältynyt paljon. Olen tehnyt lasten kanssa kivoja juttuja ja myös itse olen käynyt katsomassa useamman teatteri / muun esityksen, nähnyt ystäviäni ja kouluttautunut koko ajan lisää. Töitä oli koko ajan enemmän. Enpä ihmettele että jossain vaiheessa pää tuntui olevan täynnä.

Ja se täytyy todeta, että tämä blogi on kyllä hyvä tapa palata muistoihin. Loppuvuoden kooste on tulossa myös pian.