sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Hyvän mielen taidot


Sain jo alkuvuodesta arvostelukappaleeksi kirjan Hyvän mielen taidot ja myös Hyvän mielen kortit. Kortit ovatkin vilahtaneet aika ajoin talven ja kevään aikana blogitekstieni kuvituksena. Hyvän mielen kortit ovat olleet minulla myös työkäytössä kursseilani.

Hyvän mielen taidot - kirja kertoo nimensä mukaisesti hyvän mielen taidoista. Hyvän mielen taidot ovat taitoja, joiden avulla elämä sujuu niin että siinä on iloa ja energiaa. Niiden avulla kuka tahansa voi kehittää omaa mieltään joustavammaksi. Kun mieli on joustava, on helpompi toimia arjen haasteissa ja muutoksissa.


Kirja on jaoteltu seitsemään hyvän mielen kategoriaan: myönteisyyden taitoihin, tahdonvoimataitoihin, vuorovaikutustaitoihin, myötätuntotaitoihin,  luovuustaitoihin, läsnäolotaitoihin ja  itsensä johtamisen taitoihin. Kuhunkin kategoriaan liittyy 7-8 hyvän mielen taitoa. Yhteensä kirjassa esitellään 53 hyvän mielen taitoa.  Jokaisen taidon kohdalla on vahvistuslause, taidon kuvaus lyhyesti, taitoon liittyvä esimerkkitarina, tehtäviä (pohdinta- ja kokeilutehtäviä) ja tietoa taidon hyödyistä.

Hyvän mielen taidot - kirjan kanssa samaan kokonaisuuteen kuuluu Hyvän mielen kortit. Kortteja on yhteensä 53 kappaletta. Kuvat ovat Krista Keltasen valokuvaamia. Kortit ovat kauniit ja inspiroivat. Ne ovat olleet todella toimivat myös kursseillani. Myös Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessani ovat olleet nämä kortit käytössä ja siellä olen itse päässyt kurssilaisena kokemaan näiden korttien käyttöä. Korttien avulla on helppo kertoa omista sen hetken tunnelmistaan tai siitä, mitä kaipaisi elämään juuri nyt. Korttien avulla voi kertoa myös vaikkapa siitä, mikä on itselle tärkeää vanhempana tai vaikka ryhmänohjaajana. Kortteja voi käyttää myös ihan itsekseen nostamalla sieltä satunnaisen kortin ja miettimällä, mitä ajatuksia kuva ja lause itsessä herättää. Tai mitä vahvistuslause merkitsee itselle tässä ja nyt.


Itse olen self help - kirjojen suuri ystävä, mikä varmaan näkyy myös siinä, että olen aika paljon esitellyt blogissani elämäntaidollisia kirjoja. Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen taidot - kirjassa on moni- ja poikkitieteellinen näkökulma ja kirjaan on ammennettu ideoita esimerkiksi positiivisesta psykologiasta, mindfulnessista, NLP:stä, ekspressiivisestä taideterapiasta ja keho-mieli-yhteyttä vahvistavasta Mind-Body Bridgingistä. Ote kirjassa on valmentava ja jokaiseen taitoon liittyy sekä pohdinta- että kokeilutehtäviä. Kirjassa on paljon sellaisia harjoituksia, joita pystyy hyödyntämään omassa elämässään tai myös työssään. Itse olen käyttänyt Hyvän mielen kortteja kursseillani ja jatkossa voin ajatella hyödyntäväni kirjan harjoituksia myös omilla kursseillani. Kirjan avulla pystyy tutkimaan niitä taitoja, joita itsellä jo on ja mitä pystyisi vielä kehittämään.



Halusin nostaa vielä satunnaisen kortin Hyvän mielen korttien joukosta. Millaisia ajatuksia sinussa herättää tämän kortin kuva ja lause: "Kuuntelen mitä kehoni tarvitsee". Milloin sinä pysähdyt kuuntelemaan kehoasi? Mitä kehosi viestittää sinulle? Mitä se tarvitsee?

Sain ennakkotietoa PS-Kustannuksen ensi syksyn uutuuksista ja ilahduin, kun näin uutuuksien joukossa Maaretta Tukiaisen Inspiraatiokortit. Myös näiden korttien kuvat on ottanut Krista Keltanen, joten sykähdyttävät ja ihanat kortit lienevät taas tulossa. Inspiraatiokortti sisältävät kuvan ja ajatuksia herättävän lauseen. Korteissa on hyödynnetty uusinta inspiraatiotutkimusta sekä positiiviseen psykologiaan ja luovuuteen liittyvää tutkimustietoa. Jään innolla odottamaan näitä kortteja!

ps. Vinkkaan, että Koti meidän  - blogissa on menossa arvonta, jossa pystyy voittamaan sekä Hyvän mielen taidot - kirjan että kortit omakseen.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Mitä tehdä hiekkalaatikolle?


Lapset kasvavat. Meillä ei ole enää tarvetta hiekkalaatikolle. Viime kesänä sillä taisi leikkiä lähinnä meillä kylässä käyneet lapset, pojat ovat viimeksi leikkineet hiekkalaatikolla pari-kolme kesää sitten. Hiekkalaatikko on autio ja tyhjä. Lähinnä se näyttää nyt surulliselta ilman hiekkaleluja ja leikkiviä lapsia. Nyt hiekkalaatikossa on alkanut kasvaa myös heinää. Ei se siis täysin tyhjä ole.

Mutta mitä hiekkalaatikon tilalle? Kukkapenkki? Kasvimaa? Onko hyvä purkaa hiekkalaatikko ja viedä hiekka johonkin (ööh, mihin?) vai kitkeä nuo heinät pois ja laittaa jotain kasvamaan tuohon hiekan päälle?  Nyt saa kertoa ideoita, olen avoin kaikelle!


Omenapuut ovat nyt pudottaneet upeat kukintansa ja syreeni on avannut huumaavantuoksuiset kukkansa. Eilinen sade sai puutarhan virkistymään (äh ja myös kotiloita esille...grr...).

Mukavaa viikonloppua! Minulla viikonloppu menee Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa ja rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen äärellä.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Kevään lumoa ja arvonnan voittajat + alekoodi



Nyt on lämpöä, aurinkoa ja lumoa puutarhassa. Omenapuut ovat tänä keväänä maagisen kauniita. Niin tupaten täynnä valkoisia kukkia. En muista, että meillä olisi koskaan aiemmin ollut näin runsasta omenapuiden kukintaa.

Olen vähitellen aloitellut kesäkukkien istuttamisen. Vähitellen, sillä roudaan kukat fillarilla lähipuutarhalta enkä saa kovin montaa kukkaa kerralla tulemaan. Vähitellen myös siksi, että lähipuutarhalla ei vielä ole aivan niiden kaikkien kukkien taimia, jotka minä olen todennut sopivaksi omalle pihallemme. Meillä on todella kuuma takapiha kesähelteillä ja on valittava kukkia, jotka kestävät kuumuutta ja myös kuivumista. Kesällä ollaan välillä useampi päivä poissa kotoa reissussa ja näin kukkina ei voi olla sellaisia, jotka vaativat jatkuvaa kastelua.



Rakastan kevättä, rakastan omaa pihaa. Tällä hetkellä tykkään erityisen paljon siitä, että työni ovat koko ajan vähenneet ja minulla on päiviä, jolloin ohjaan ehkä vain 1-2 ryhmää ja lopun päivää olen vapaalla. Huomenna minulla on täysin vapaapäivä. Mitä luksusta! On ihan mahtavaa saada tehdä iltapäivät pihahommia tai istua lukemassa omalla pihalla. Nämä ovat niitä yrittäjyyden parhaita puolia. Saa laskeutua pikkuhiljaa kohti kesälomaa. Toki en saa rahaa tällaisista päivistä niin paljoa, mutta en mitenkään voi laskea rahassa sen arvoa, että saan aikaa itselleni ja perheelleni ja omalle hyvinvoinnille.


Väpä Sorsa -  kirjan ja korttien arvonta loppui eilen illalla. Onnettarena toimi taas perheemme esikoinen. Kirjan voittaja on  Minttu-Maaria ja korttien voittaja on Siinatar. Laitatteko meilillä osoitetietonne minulle (heli (at) kasvuntaika.fi), niin laitan arvontavoitot tulemaan.

Kaikille niille tiedoksi, joita kiinnostaa Väpä Sorsa - kirjan hankkiminen:
Ennakkoluuloja ja syrjintää käsittelevä lastenkirja Väpä Sorsa nyt kevätalessa -50%! Tarjous on voimassa toukokuun ajan Mini Kustannuksen verkkokaupassa. Alekoodi 052016.

Täytyy se vielä laittaa, että edellinen blogitekstini havainnollisti minulle otsikoinnin merkitystä. Tekstiä on käyty lukemassa ihan huimat määrät.

Ihania loppukevään päiviä kaikille!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

"Penis ei nouse, vaikka kuinka yrittäisi"



Penis, pippeli, pimppi, pano. Kääk!

Kuopus (10 v)  alkoi hokea tässä päivänä eräänä: "Penis ei nouse, vaikka kuinka  yrittäisi". Selvisi, että hän oli katsellut youtubea ja sieltä löytänyt jonkun Masa Mainio jakson, jossa oli vähän muuteltu alkuperäisiä sanoja. Muutenkin kuopuksen sanavarastoon on tullut esimerkiksi paneminen. Pano-sanaan liittyy aina hihittely.

Kääk, yht'äkkiä olen tilanteessa, että noille lapsille pitäisi jotain seksuaalikasvatusta alkaa antaa. Itse huomaan nyt olevani vähän rajoittunut ja tietämätön enkä nyt oikein tiedä, mitä pitäisi kertoa ja missä vaiheessa. Ja tässä ollaan nyt kuitenkin vähän eri vaiheessa, kun siinä että leikki-ikäinen kysyy, miten ne lapset saavat alkunsa ja selitykseksi riittää, että haikara tuo...Ei vaan, ei meillä ole koskaan noin sanottu, vaan niin, että isi on laittanut siemenet pippelistä äitin pimppiin ja vauva on kasvanut äidin kohdussa. Ja molemmille pojille ajatus siitä, että pippeli on pimpin sisässä on ollut ihan oksettavan kuvottava. Yök! Onks niin pakko tehdä, jos haluaa lapsia? Muistan jopa kerran, kun olimme kylässä yhdessä perheessä, jossa on neljä lasta, niin kuopus totesi siellä kovaan ääneen: "Te olette neljä kertaa laittaneet pippelin pimppiin. Sitä sanotaan seksimiseksi!".

Siemensyöksyt...milloin ne nyt alkavat? Esikoinen täyttää pian jo 13 v. Minulla taisi alkaa kuukautiset juuri 13-vuotiaana. Myönnän, nyt olen vähän pihalla.

Niin, että miten teillä on puhuttu seksistä (esi)murrosikäisille? Virallisena keskustelutuokiona: Nyt puhutaan seksistä vai ihan vain ohimennen? Lainaamalla kirjastosta kirjoja? Vai vihellelty vaan ja jätetty asia koulun ja terveydenhoitajan huomaan? Esikoisella on ollut koulussa joku terveydenhoitajan pitämä murkkuikäsessio, mutta ei hän kovin paljoa kertonut, mitä siinä oli käyty läpi. Itse muistan omalta lukioajalta, kun terveystiedon opettaja naama punaisena piti oppituntia aiheesta seksi. Se oli kaikkea muuta kuin luontevaa hänelle.

ps. Muistuttelen vielä, että huomiseen iltaan asti ehtii osallistua Väpä Sorsa - kirjan arvontaan. Kirja ei kerro seksistä.

Toinenpeeässä: oli himppu vaikea keksiä valokuvaa tähän postaukseen, koneeltä löytyi yksi kukka ja mehiläinen kuva. Ehkä se sopii teemaan.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Koulumaailma tänä päivänä



Olen tässä mietiskellyt koulumaailman muutosta omista kouluajoistani tähän päivään. Paljon on positiivista tapahtunut. Minä osasin lukea koulun aloittaessani. Ja mitä jouduin koulussa tekemään? Jouduin opettelemaan tavaamista ja lukemista muiden kanssa. Vaikka osasin jo. Paitsi se tavaaminen tuntui hankalalta, kun osasin jo lukea. Meillä molemmat pojat ovat osanneet lukea kouluun mennessään ja he ovat edenneet sitten omissa taidoissaan eteenpäin, heidän ei ole tarvinnut edetä niiden ehdoilla, jotka eivät vielä osaa lukea. Näin on ollut muissakin aineissa. Esikko on varsinainen superlahjakkuus matematiikassa. Kun tunnin teema on käsitelty ja hän on laskenut nopeasti sen päivän laskut, hän saa tehdä lisätehtäviä, jotka hänellä tällä hetkellä ovat lukion matematiikan tehtäviä (kyseessä siis kuudesluokkalainen poika).

Kun olin itse alakoulussa, oppiminen oli kovin yksinäistä puuhaa, ainakin siinä pienessä kyläkoulussa, jossa kävin. Ei ollut ryhmätöitä eikä yhteisiä keskusteluja teemaan liittyen. Nyt ainakin omien lasteni koulussa on tehty ryhmätöitä ja erilaisia projekteja jo ekaluokalta lähtien. Samoin esitelmiä ovat pitäneet jo ihan ekalta luokalta lähtien. Näin kynnys esiintymiseen ei ole ollenkaan niin suuri kuin minulla, jolla eka esitelmä oli ehkä joskus yläkoulussa. Minulle oli ihan kauhistus laulukokeet koko luokan edessä. Kerran sain itselleni kuumeen ihan vain olemalla niin jännittynyt laulukokeesta. Pääsin lähtemään kotiin. Olen vasta aikuisena ja aloittaessani luennointia päässyt eroon kamalasta esiintymispelostani.


Siinä missä minä istuin pulpetissa ja niin kaikki muutkin (ja nimenomaan piti istua hiljaa - vitos- ja kutosluokkieni ope hermostui heti, jos joku vähän vääntelehti tuolilla), omien lasteni koulussa on erilaisia mahdollisuuksia olla tunnila. On säkkituoleja, terapiapalloja ja muita erilaisia mahdollisuuksia tavallisen tuoli-pulpetti-systeemin lisäksi. Lasteni koulussa on myös tabletit käytössä ja jopa älylattioita. Koulun eri tilat on sisustettu oppimisympäristöiksi, joissa kannustetaan esimerkiksi liikuntaan. Minun kouluaikanani ei missään tapauksessa saanut juosta tai hyppiä käytävillä.

Kieltenopetus näyttää myös menneen positiiviseen suuntaan. Itse muistan sanojen ja kieliopin pänttäämisen. Nyt lapset lähtevät heti keskustelemaan kielellä, mikä on ihan loistava juttu. Pitkä kakkoskieli on mahdollista valita jo alakoulussa, esikoinen on lukenut ranskaa jo neloselta lähtien. Kuopus olisi halunnut alkaa lukea saksaa, mutta se ryhmä ei valitettavasti toteutunut liian vähäisen hakijamäärän vuoksi. Jatkossa myös ruotsia opiskellaan jo kutoselta lähtien, sen hyödyllisyyttä en itse koe niin suurena kylläkään....

On kouluja, joissa lapsille opetetaan mindfulnessia ja tunnetaitoja. Miten mahtavaa onkaan, että jo pienestä pitäen erilaiset tunnetaidot ja elämäntaidot tulevat tutuiksi. Tätä toivon myös lisää koulumaailmaan.

Vanhemmat osallistuvat aktiivisesti koulunkäyntiin. On vanhempainiltoja ja vartteja, kodin ja koulun yhteistyöpäiviä, vanhempainyhdistystoimintaa.


Paljon on hyvää tapahtunut, ehkä jotain huonompaakin? Itse en nyt keksi mitään, mutta ehkä jollakin on mielipiteitä tähänkin suuntaan. Joku ehkä ajattelee, että koulussa pitäisi olla enemmän "kuria" ja kunnioitusta opettajia kohtaan. Joku ehkä miettii, että onko koulusta tullut viihdytyslaitos älylattioineen ja useine valinnaiskursseineen. Itse näen, että tämän päivän koulu kasvattaa oppilaita, jotka osaavat itse hankkia tietoa, jotka osaavat esiintyä ja keskustella ja ottaa laajoja kokonaisuuksia haltuun.

Jotain on samaakin. Suvivirsi lauletaan taas parin viikon päästä. Koululaisten on aika kirmata pitkälle kesälomalle.

Millaisia muutoksia itse näet omasta kouluajastasi tähän päivään? Laitettakoon tähän vielä se, että itse olen käynyt kouluni Mikkelissä ja erityisesti ala-asteaikani pienessä kyläkoulussa oli jotain todella aataminaikaista.

ps. kuten huomaatte, postauksen valokuvat eivät liity koulumaailmaan vaan kuvasin kotipihamme kukkaloistoa

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Kamalan ihana päivä. Lasten mindfulness


Sain arvostelukappaleeksi Elina Kauppilan kirjan "Kamalan ihana päivä. Lasten mindfulness". Kamalan ihana päivä on kaksiosainen kirja. Kirjassa on ensin tarina Meinistä, joka on temperamenttinen pieni ihminen. Meini ja hänen vanhempansa heräävät päivään, jossa aamiainen ei maistu, pukeminen hirvittää ja tavaroita menee rikki. Tunteet räiskyvät päivänä aikana, mutta päivä päättyy kuitenkin ihanasti yhteiseen satuhierontahetkeen sängyssä. Päivän päätteeksi äiti voi sanoa: "Kiitos, kulta, ihanasta päivästä". Miten päivän haastavista tilanteista selvittiin?

Tarinassa Meinin äiti sanoittaa hienosti Meinin tunteita. Hän on empaattinen ja todella kärsivällinen. Hän osaa ohjata Meinin huomiota pahasta puurosta aistikokemuksiin ja Meini huomaakin haluavansa syödä puuroa, jos hän ei ajattele jäätelöä. Kiukun hetkellä äiti osaa kysyä, onko heillä kiukkueläin kylässä ja mitenkähän sen kiukkueläimen saisi lähtemään pois. Pukemistilanteessa Meinin kädet luikertelevat hihankoloihin kuin käärmeet. Harmin hetkellä äiti sanoo, että saa harmittaa ja saa olla vihainen. Illalla äiti ja Meini miettivät yhdessä viisi ihanaa ja kiitollisuutta tuovaa asiaa päivästä. Vaikka päivän aikana on sattunut monta itkua ja harmia tuovaa tilannetta, Meini löytää lukuisan määrän kiitollisuuden aiheita päivästä. Ilta päättyy satuhierontaan. Jo tarina sinällään antaa paljon hyviä toimintamalleja lapsiperhearkeen.


Kirjan tarinaa lukiessa huomaa, että Elina on vuorovaikutuskouluttaja. Tarinassa yhdistyvät hienosti vuorovaikutustaidot, tunteiden sanoittaminen ja myös mindfulnessin maailma. Kirjan johdannossa on lyhyesti tietoa tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymisestä ja merkityksestä. Johdanto antaa hyvää teoriatietoa tarinaan ja harjoituksiin.

Kirjan toinen osa sisältää mindfulness-harjoituksia yhdessä lapsen kanssa tehtäviksi. Mindfulness-harjoitukset liittyvät esimerkiksi aistikokemuksiin (esim. värit, tuoksut, äänet, vieras esine, maistaminen, taikahajut), hengittämiseen (esim. kellohengitys, aaltohengitys, saippuakuplat), kiitollisuuteen (esim. kiitollisuusharjoitus, onnen rasia) ja kehokokemuksiin (esim. karhun herääminen, magneettikeho). Harjoitukset on selitetty hyvin ja ne sopivat lasten maailmaan. Itse olen kokeillut muutamaa harjoitusta Lasten Tunnetaito - ohjaajaopintoihini kuuluvassa tunnetaitojen harjoitteluryhmässä.


Olen käynyt molempien lasteni kanssa Elinan Lasten mindfulness-kurssilla (kuopuksen kanssa käymästäni kurssikerrasta kirjoitin blogikirjoituksen
Lasten mindfulness-kurssilla) ja pojistani oli hauska etsiä kirjasta niitä harjoituksia, joita tehtiin heidän kurssikerroillaan.

Minulle kirja tulee erityisesti työkäyttöön. Luin tarinan myös omille lapsilleni (kohta 13 v ja kohta 11 v), mutta he ovat jo vähän yli-ikäisiä kirjan tarinaan. Esikoisen mielestä kirjan tarina oli vähän epärealistinen, hän on sitä mieltä, ettei kukaan lapsi voi oikeesti "rageta" niin monta kertaa päivän aikana kuin Meini. Kuopus pohti lähinnä, onko Meini tytön vai pojan nimi.

Kiva kirja, lämpimät suosittelut sekä pienten lasten vanhemmille että lasten parissa työtä tekeville!

ps. Muistuttelen blogissani menossa olevasta kivasta Väpä Sorsa - lastenkirjan arvonnasta

maanantai 16. toukokuuta 2016

Hetkessä: Väritulkintaa (ja arvonnan voittaja)


Olin viikonloppuna satuhierontaohjaajakoulutuksessa ( 2. taso). Yksi koulutukseen osallistujista on varsinainen monitaituri, hän on perehtynyt väriterapiaan ja väritulkintoihin ja tarjosi mahdollisuutta väritulkintaan lauantai-iltana. Minä olin heti innoissani osallistumassa. Hän kertoi, että väritulkinnan avulla voi saada selityksen omiin käytösmalleihin, mistä asiat johtuvat ja miksi toimii elämässä tietyllä tavalla. Asioita nostetaan tietoisesti mieleen ja niitä tehdään konkreettisesti näkyväksi. Väritulkinta on osana väriterapiaa ja sen kesto oli noin 1.5 tuntia.

Tulkinta tehdään värilaseja apuna käyttäen, siinä katsotaan persoonan ja minuuden värit. Nämä muodostavat kipupisteen värin, joka käsiteltynä muuttuu tukipisteeksesi, lukko joka avattuna luo voimaa, mutta lukittuna lukitsee unelmiasi ja haaveitasi ja estää toimimasta kuten haluaisit. Ja avainväri eli joilla lukko saadaan avattua. Nämä värit ovat samat aina ja kertovat siis myös elämän oppiläksyistä. Lisäksi katsotaan aina nykyhetken ja tulevaisuuden värit jotka antavat käytännön vinkkejä toimimiseesi juuri nyt.


Osallistuin väritulkintaan kiinnostuneena ja olin yllättynyt, kuinka voimakas kokemus se oli. Olin aika ihmeissäni, miten värien avulla tulkitsija voi löytää niin paljon asioita minusta ja elämästäni. Hän kyseli välillä kysymyksiä, jotka avasivat elämääni. Ja kyllähän sieltä juuri niitä kipupisteitäkin löytyi. Sain paljon ajateltavaa siihen, miten voin jatkossa työstää eteenpäin näitä elämää "tukkivia" kipupisteitä. Sain uusia näkökulmia, joita toivoinkin saavani väritulkinnan kautta.

Ja mitä väritulkinta nosti esiin? Minulle on tärkeää luovuus ja se on voimavarani. Heti kun elämääni alkaa tulla liikaa stressiä, luovuuteni alkaa rajoittua ja alan liikaa kontrolloida asioita. Silloin minun olisi hyvä palauttaa itseni taas hyvän flow:n tilaan mahdollisimman nopeasti. Kipupisteeksi nousi (aika klassisesti) äitisuhteeni ja myös suhteeni isään. Huomasimme molemmat, sekä minä että väritulkinnan tekijä, että minulla on vielä surutyötä tekemättä isäni kuolemaan liittyen. Paljon puhuimme myös itsearvostuksesta, lempeydestä itseä kohtaan ja suorittamisesta. Onneksi viimeisen 2-3 vuoden aikana olen tiedostanut tosi paljon asioita ja moni asia on nyt eri tavoin elämässäni. Osaan olla lempeämpi itselleni, en vaadi enää täydellisyyttä ja arvostan itseäni.

Täytyy todeta, että tuo väritulkinta oli hurjan mielenkiintoinen kokemus ja itselleni tuli halu oppia lisää värien merkityksestä. 


Viikonloppu hurahti tosiaan koulutuksessa Tampereen lähellä ja vasta nyt ehdin suorittaa arvonnan, joka loppui jo perjantai-iltana. Arvottavana oli ihana ja värikylläinen Sanna Wikströmin kirja "Hyvän elämän reseptit". Arvoin voittajan perinteiseen tyyliin eli kirjoitin kaikkien osallistujien nimet lapuille ja voittajan nosti perheemme esikoinen. Kirjan voitti Lumiomena - blogin Katja. Laitellaan viestiä, miten saadaan kirja sinulle!

ps. Olethan huomannut, että blogissani on menossa jo uusi arvonta, lastenkirjasta nimeltä Väpä Sorsa

lauantai 14. toukokuuta 2016

"Äiti, me lauletaan yksi itketysbiisi kevätjuhlassa"


Olenhan minä sen tiedostanut. Että esikoiselta loppuu alakoulu tänä keväänä. Jotenkin olen työntänyt ajatusta vähän sivummalle. Nyt taas asia tuli ajankohtaiseksi, kun esikoinen tuli maininneeksi, että "äiti, me lauletaan yksi itketysbiisi kevätjuhlassa". Olin jo äitituttaviltani kuullut, että perinteisesti lasteni koulussa kutoset ovat laulaneet Haloo Helsingin "Maailman toisella puolen". Sen biisin he laulavat tänäkin vuonna. Äiti, älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen...". Itkettää jo valmiiksi, kun ajattelen sitä laulua.

Vuodet ovat vierineet vauhdilla. Tuntuu hämmentävältä, että esikoinen aloittaa jo yläkoulun. Vastahan tuo pieni poika syntyi ja kärsi massuvaivoista ekat kuukaudet. Vastahan hän oppi kävelemään ja puhumaan. Tuli isoveljeksi vähän yli 2-vuotiaana. Aloitti kerhon 3-vuotiaana ja päiväkodin 5-vuotiaana. Vastahan hän oli eskarin kevätjuhlassa ja aloittamassa reippaana ekaluokkalaisena koulua. Vastahan hän lauloi ekan luokan kevätjuhlassa pontevana toisten kirkassilmäisten ekaluokkalaisten kanssa "metsä on kuin kirja sammalkantinen...."Ja nyt hän on ihan murrosiän kynnyksellä ja lopettamassa alakoulua. Siirtymässä lintokotokoulusta isompiin ympyröihin. Mihin nämä vuodet vierivät?



Vastahan itsekin olin se suunnilleen kolmikymppinen nainen, joka tuli äidiksi. Joka innostui kestovaipoista, kantoliinoista ja retrovaatteista, joka imetti pitkään, luki paljon lapsille. Kävi kerhoissa ja metsäretkillä lasten kanssa. Ja nyt huomaan vähän hämmästyneenä olevan kahden esimurkkuikäisen äiti. Muistan kun lasten ollessa pieniä päivät tuntuivat välillä tosi pitkiltä. Välillä se viimeinen tunti ennen miehen tuloa töistä kotiin oli superpitkä. Nyt en voi sanoa muuta kuin että ajoittain pitkät tunnit, mutta kaikkiaan supernopeat vuodet.

Hämmästelin tässä joku aika sitten, kun naapurin poika ajoi autolla vastaan. Eka ajatus oli, että herttileijaa, hän ajaa 12-vuotiaana autoa. Mutta joo, jos oma esikoinen on kohta 13 v, niin naapurin poika on tosiaan jo täysi-ikäinen. Niin, itsekään en ole enää kolmikymppinen. Hämmentävää, niin hämmentävää tämä vuosien vieriminen.

"Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa. Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa..."
 

torstai 12. toukokuuta 2016

Arvonta: Väpä Sorsa - kirja ja kortit


Nyt blogini lukijoita hemmotellaan. Vielä on edellinen arvonta hetken aikaa käynnissä ja nyt jo käynnistyy uusi kirja-arvonta.

Ostin Lapsimessuilta Väpä Sorsa - kirjan ja ihastuin siihen kovasti. Olinkin tosi iloinen, kun sain Mini Kustannukselta arvottavaksi Väpä Sorsa - kirjan ja postikortteja.

"Aina silloin tällöin Tyynimetsässä tapahtuu asioita, jotka horjuttavat sen asukkaiden levollista arkea. Näin kävi esimerkiksi silloin kun hyväntahtoinen pikku sorsa Väpä muutti ensimmäisenä sorsana Tyynimetsään. Tyynimetsäläisten keskuudessa oli nimittäin jo vuosikausia elänyt kammottavia huhuja sorsista."

Väpä Sorsa on Tyynimetsän tarinoita - sarjan ensimmäinen osa. Väpä Sorsa käsittelee tiiviissä yhteisössä vallitsevia ennakkoluuloja. Hyväntahtoinen Väpä Sorsa muuttaa ensimmäisenä sorsana Tyynimetsään ja kohtaakin yllättäen toisten eläinten taholta ennakkoluuloja, juonittelua ja syrjintää.  Tarinassa pohditaan, mistä pohjimmiltaan johtuu Tyynimetsäläisten ennakkoluulot, miten niitä pidetään yllä ja ennen kaikkea, miten niitä ennakkoluuloja voidaan rikkoa.

Samalla Väpä Sorsa on tarina anteeksiannosta, oppimisesta ja solidaarisuudesta. Tyynimetsäläiset tajuavat virheensä ja pyytävät anteeksi. Väärinkäsitysten selvittyä vihamielisyyden takaa paljastuu pelkoa ja tietämättömyyttä.


Itse pidin sekä kirjan tarinasta että todella kauniista kuvituksesta. Omille lapsilleni olen lukenut kirjan iltasaduksi ja jatkossa tulen käyttämään kirjaa omissa Lasten Tunnetaito - ryhmissäni. Kirjan avulla pystyy pohtimaan esimerkiksi ennakkoluuloja ja niiden voittamista, pelkoa, surua, iloa, uskallusta, empatiaa, katumusta, anteeksipyytämistä ja antamista. Kirjan sanoma on, että kaikilla on oikeus olla sellainen kuin on. On parempi olla avoin uudelle kuin suhtautua uusiin asioihin ennakkoluulojen ja pelon kautta.

Kirjan on kirjoittanut Susanna Olkinuora ja kuvittanut Julia Jusslin. Väpä Sorsa aloittaa lempeän, yhteiskunnallisiakin teemoja käsittelevän Tyynimetsän tarinoita -lastenkirjasarjan. Tyynimetsä-kirjojen perusidea on tarjota laadukasta ja monitasoista luettavaa eri-ikäisille lapsille ja kaikille, jotka kaipaavat satumaista hengähdyspaikkaa arjen keskelle.


Arvottavana on yksi kirja ja yksi korttipaketti. Eli kaksi palkintoa. Toinen voittaja saa kirjan ja toinen kortit. Korttipakettiin kuuluu 8 erilaista korttia Väpä Sorsa - kirjan kuvituksista.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, blogipolku, facebook).  Arvonta alkaa nyt ja päättyy ma 23.5. klo 21. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani.

Arpaonnea!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Toiveiden toukokuu



Nainen tummissa - blogin Minttu-Maaria pohti omia toiveitaan toukokuulle ja laittoi pystyyn Toiveiden toukokuu - haasteen. Mikä on toiveesi toukokuulle ja miten aiot sen toteuttaa.

Minun piti hetkeksi pysähtyä ja rauhoittaa itseni, jotta pystyin keskittymään toiveisiini. Tällaisia ajatuksia nousi mieleeni:

Minun toiveeni toukokuulle ovat seuraavat:

* flow - virtaavaa olotilaa sekä arkeen että työhön, ilman puskemista ja pakottamista

* yhteys - ystävien tapaamista, yhteydenottoja myös sellaisiin ystäviin, joista en ole kuullut hetkeen mitään

* tuumasta toimeen - olen haudutellut pitkään ja perusteellisesti mielessäni ideoita verkkokursseista (yritystoimintaani liittyen). Koska pelkkä hauduttelu ja mielessä pyörittely ei tuota tulosta, pitää alkaa ottaa ihan konkreettisia askelia eteenpäin. Nyt on askeleet mietitty, nyt vaan niitä toteuttamaan.



* lenkkeily - kotiin jäämiseen liittyiviä tekosyitä on nyt ollut tarpeeksi, milloin huonosta säästä siitepölyyn. Nyt nainen, ylös, ulos ja juoksemaan!

* työhuone siistiksi - meillä oli iso remontti helmi-huhtikuussa kodissamme ja työhuoneestani tuli kaiken mahdollisen tavaran säilytyspaikka. Remontti on ohi, mutta edelleenkin työhuoneessani on paljon ylimääräistä tavaraa. Eikä se näytä mihinkään liikahtavan ellen ala ihan oikeasti tehdä asialle jotain. Pelkkä asiasta puhuminen ei näytä siirtävän tavaraa pois huoneesta.

* tavaramäärän vähentäminen - remontti toi esille myös sen, että meillä on paljon ylimääräistä tavaraa. Paljon lähti jo kirppikselle ja kierrätyskeskukseen, mutta kyllähän meiltä löytyy vielä kaikenlaista ylimääräistä. Se vaan vaatisi sen, että alkaisin käydä kaappeja läpi. Eli sitä viitseliäisyyttä.

Tuntuipa hyvältä miettiä näitä asioita ja kirjoittaa ne ylös. Nyt pääsen ehkä konkreettisesti myös asioissa eteenpäin etteivät ne jää vain ajatuksen tasolle. Jossa moni asia näyttää olleen jo aivan liian pitkään.

Toiveiden toukokuu tuokoon selkeyttä elämään monella tapaa, hyvää oloa ja flowta.

ps. oletko jo osallistunut ihanan kirjan arvontaan? Vielä on pari päivää aikaa osallistua Sanna Wikströmin kirjan "Hyvän elämän reseptit" arvontaan.



maanantai 9. toukokuuta 2016

Viikko yrittäjän elämästä



Tämä taitaa olla vasta tämän kevään toinen Viikko yrittäjän elämästä - postaus. Tällä kertaa erittäin rauhallisesta ja lungista viikosta. Sellaisiakin viikkoja välillä on. Sellaisia, jolloin ehtii istua ulkona auringonpaisteessa ja miettiä kuinka niin moni asia on hyvin omassa elämässä. Toisaalta alkuviikon ajan mieltäni hallitsi uuden tilitoimiston etsiminen.

Maanantai 2.5.

Viikko alkoi omassa mielessä vähän sekavasti. Perjantaina sain tiedon tilitoimistostani, että he purkavat sopimukseni yhteistyöhaluttomuuteni ja tyytymättämyyteni takia. Olin laittanut sinne viestiä ja ihmetellyt selvästi normaalia isompaa laskua. Tästä lähti sitten sellainen lumivyöry liikkeelle, että sitä olisi vaikea uskoa todeksi ellei olisi itse ollut siinä mukana. Maanantaiaamu alkoi siis sillä, että laitoin tarjouspyyntöjä tilitoimistoihin ja vähän kuin tulisilla hiilillä odotin koko päivän, saanko tarjouksia ja millaisia.

Aamupäivällä kävin puhumassa pienten lasten uniasioista lähellä olevassa perhekahvilassa. Lähes koko iltapäivän istuin takapihallamme ulkona, luin kirjaa ja välillä suunnittelin tulevia Lasten Tunnetaitoryhmän kertoja.


Iltapäivällä sain ihanan yhteydenoton yhdestä tilitoimistosta. Minua viehätti kovasti se, että kirjanpitäjä oli käynyt tutustumassa nettisivuihini ja hän ilmaisi haluavansa minut asiakkaakseen. Viestissä oli laskettu tarjous juuri minun tarpeisiini niiden tietojen perusteella, joita laitoin tarjouspyynnössä. Olen nimittäin saanut myös sellaisia tarjouksia, joissa tulee vain viesti: "Liitetiedostona hinnastomme. Terveisin xxx".

Illalla oli kauden viimeiset jumpparyhmät MLL:n jumpissa. Edellisellä viikolla päättyi jo viisi päiväryhmääni, joten nyt oma työmäärä on huomattavasti vähentynyt viimeisen viikon sisällä.  Illan jumppien aikana oli tullut meiliä eräältä asiakkaalta, joka on jo käynyt vauvahierontakurssini ja uniluentoni. Hän on ilmoittautunut kesän vauvasirkuskurssille ja kertoi mainostaneensa kurssia (ja ylipäänsä koko minun toimintaani) jollakin äitien fb-listalla. Hän kertoi, että sinne ketjuun oli tullut useampi suositus minun kursseilleni. Tämä niin lämmitti mieltäni. Ja illan aikana tuli useampi ilmoittautuminen sirkuskursseille.



Tiistai 3.5.

Päivän ainut työkeikka oli perhekahvilaan pitämään satuhierontaesittelyä. Tällä kertaa matkustin vähän kauemmas. Pidin pienen keväisen satuhierontatuokion ja kerroin satuhieronnasta. Yksi äiti jäi kiinnostuneena juttelemaan pitkäksi aikaa kanssani koskettamisen ja rauhoittumisen merkityksestä.

Iltapäivällä päätin, että valitsen uudeksi kirjanpitäjäksi juuri sen, jolta eilen sain ihanan tarjouksen. Laitoin viestin hänelle. Tuli helpottunut olo. Ehdin jo pelätä, etten löydä tarpeeksi nopeasti uutta tilitoimistoa.

Illalla oli mindfulness-ohjaajaopintojeni (joista valmistuin tammikuun puolivälissä) "jälkitapaaminen". Tapasimme pienryhmäni kesken ja olipa mukavaa kuulla itse kunkin kuulumisia. Tuli voimaantunut olo illasta.

Päivän aikana tuli useampi ilmoittautuminen kesän sirkuskursseille ja yksi kysely uniluentokutsuista. 

Keskiviikko 4.5.

Sain aamupäivällä puhelun uudelta kirjanpitäjältäni ja olen edelleenkin niin onnellinen siitä puhelusta ja koko tilitoimiston muutoksesta, vaikka se aika yllättäen tapahtuikin.

Katsoin läpi Lasten Tunnetaitoryhmän suunnitelman ja lähdin fillaroimaan Tikkurilaan pitämään tunnetaitoryhmää. Kyseessä on Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoihini liittyvä harjoitteluryhmä. Tällä kertaa puhuimme aivoista ja miten aivojen vahtikoira (= mantelitumake) saa meidät joskus räksyttämään. Silloin pitää kutsua vanha viisas pöllö apuun, jotta aivojen etuotsalohko ja järki saadaan taas käyttöön. Lapsia tuntuu viehättävän tämä vahtikoira - pöllö - tarina ja näin lapsille jää helposti mieleen, mitä aivoissa voi tapahtua esim. kiukun hetkellä. Teimme myös liikennevalot tunteiden hallintaan ja hengitysharjoituksia.


Illalla ohjasin kolme lasten jumpparyhmää. Näissä ryhmissä kauden päätös on ensi viikolla. Näiden ryhmien kohdalla minulla on vähän haikea olo. Olen tehnyt päätöksen, että näitä ryhmiä en enää jatka ensi syksynä. Jostain on luovuttava, että uutta voi tulla tilalle. Haluan kalenteriini tilaa Lasten Tunnetaitoryhmiä ja lasten ja vanhempien tunnetyöpajoja varten.

Päivän aikana tuli taas useampi ilmoittautuminen kesäkursseilleni. Moni ryhmä alkaa olla jo täynnä tai yhtä osallistujaa vaille täynnä. Niin huippua!

Torstai 5.5.

Helatorstai. Aamulla muistin, etten eilen iltapäivällä laittanut tunnetaitoryhmään osallistuvien lasten vanhemmille kuulumisia tunnetaitoryhmästä, joten aamulla meilasin lyhyesti mitä teimme ryhmässä.  Muuten päivä oli pyhitetty vapaalle, puutarhahommille, kirjoille ja kässäkerholle. Kässäkerhossa teimme tämän kevään käsityöhittiä, turvalonkeroa. Olipa kiva ilta kerholaisten kanssa. Kun tulin kotiin, ilmeni että kuopus on mennyt kaverilleen yökylään. Laitoin yritykseni fb-sivuille päivityksen Tiede-lehden artikkelista "Lapsen raivo talttuu hyvällä" ja siitä näytti tulleen hitti. Seuraavana aamuna kun avasin tietokoneen, huomasin että sitä oli jaettu kymmeniä kertoja ja yritykseni fb-sivuille oli tullut yli 30 uutta tykkääjää.


Perjantai 6.5.

Pojat olivat vapaapäivällä koulusta. Kuopus oli koko päivän kaverinsa kanssa,  minä ja esikoinen siivosimme kodin ja kävin paikallisessa keskuksessa hoitamassa asioita, mm. ostamassa lisää allergialääkkeitä ja viemässä ison pinon kirjoja kirjastoon.

Iltapäivällä tein yhden kotikäynnin unikouluohjauksen tiimoilta. Kotiin palattuani kirjoitin unisuunnitelman puhtaaksi ja lähetin sen perheelle. Illalla istuin vielä ulkona auringonpaisteessa lukemassa kirjaa.


Lauantai 7.5.

Kävin aamupäivästä ystäväni kanssa brunssilla Mokossa. Näimme viimeksi Viattomien lasten päivän konsertissa ennen vuoden vaihdetta, joten kuulumisia olikin paljon vaihdettavaksi. Brunssin jälkeen kiertelimme hetken aikaa kaupungilla. Allergiaoireeni ovat nyt kasvaneet potenssiin kymmenen eli tukkoisuuden lisäksi aivastelen nyt aika paljon. Ulkona on ihan mahtava sää ja siellä haluaisi olla koko ajan, mutta samalla tietää, että tukkoisuus ja aivastelu lisääntyy.

Iltapäivällä meillä kävi kylässä tuttavaperhe 7-kuisen vauvansa kanssa. Olen niin iloinen, että heille suotiin vauva pitkän odottamisen jälkeen. Fillaroin vielä illalla kaupalla ja se oli virhe, siitepölykiintiöni ylittyi ja sen jälkeen olin todella tukkoinen ja myös uupunut.



Sunnuntai 8.5.

Äitienpäivä. Herättyäni sain pojilta äitienpäiväkortit ja lahjat. Aamupäivällä järjestelin työhuonettani. Se on ollut aika kaaoksessa viimeiset pari-kolme kuukautta, ensin kodissamme olleen ison remontin takia ja remontin valmistuttua en ole vain saanut siirrettyä kaikkia tavaroita paikoilleen. Nyt minulla on tavoitteena saada toukokuun aikana huone kuntoon ja paljon myös tavaraa pois.

Kävimme syömässä ravintolassa ja katsomassa elokuvissa leffan "Soppalinnan salaseura". Olen halunnut nähdä leffan jo pitkään, sillä se on kuvattu Tartossa, jossa kävimme pari kesää sitten (postaus reissusta täällä) ja lisäksi olemme lukeneet kirjan, johon leffa perustuu (postaus kirjasta Hopeinen aarrearkku). Leffa oli hyvä ja ruoka maittavaa. Muuten tosi kiva äitienpäivä, mutta siitepölyallergiaoireet vaivaavat nyt niin paljon, että on pakko viettää aikaa sisällä.

Kaikkiaan tämä oli hieno viikko. Alkuviikon pienestä epätoivosta, mistä löydän uuden tilitoimiston, kaikki kääntyi täysin toiseen suuntaan. Kursseilleni tuli yli 10 ilmoittautumista viikon aikana, yritykseni fb-sivuille tuli n. 50 uutta tykkääjää, sain ihanan uuden kirjanpitäjän ja olen saanut levätä, lukea kirjoja, tavata ystäviä ja tehdä puutarhahommia. Tällaiseen löysään ja rentoon työntekoon voisi tottua, mutta eihän tällaisestä viikosta niin hirveästi rahaa tule. Nyt alkava työviikko onkin paljon täydempi, minulla alkaa muutama uusi kurssi, esim. mindfulness-kurssi vanhemmille.

Hyvää viikkoa kaikille blogini lukijoille! Blogini on saanut muutaman uuden lukijan, lämpimästi tervetuloa mukaan!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitiydestä



Äitienpäivänä on hyvä pohtia äitiyttä. Äitinä koen olevani lämmin, keskusteleva, empaattinen, mutta samalla tietyllä tavalla jämpti. Äitinä olen ollut välillä äärimmäisen väsynyt, myös katkera ja marttyyri. Lasten ollessa pieniä suoritin niin äitiyttä kuin koko elämääni. En ole ylpeä näitä kirjoittaessani, mutta nekin vaiheet ovat kuuluneet elämääni ja ovat osaltaan tehneet minusta sellaisen kuin nyt olen. Koen oman kasvumatkan käynnistyneen pitkälti vanhemmuuden myötä.

Omat lapset pistivät monet ajatukseni kasvatuksesta ja vanhemmuudesta uuteen uskoon. Minusta on tullut pehmeämpi ja lempeämpi lasten myötä. Ennen omia lapsia ajattelin kasvatuksen olevan jotenkin suoraviivaisempaa, mutta lasteni myötä olen oppinut, että siihen vaikuttaa aika moni asia. Kuten vaikka ne lapset ja heidän persoonallisuus. Minulla on onni saada olla kahden aika erilaisen lapsen äiti. Toinen on introvertti ja toinen ekstrovertti. Toinen elää tunteella, toinen järjellä. Toinen on älykkö, toinen toimija. Toinen ajattelee ensin (ja pitkään ja hartaasti), toinen tekee ensin ja ajattelee vasta jälkikäteen. Toinen on rauhallinen. Toinen puhuu ja liikkuu koko ajan. Lapseni ovat opettaneet minulle itsestäni enemmän kuin mikään tai kukaan aikaisemmin.


Vaikka olen lastenkasvatuksen ammattilainen, olen välillä ollut ihan pihalla omien lasteni kanssa. Apua, lapseni raivoaa, mitä minä nyt teen. Lapseni on täysin käpertynyt itseensä enkä saa hänestä mitään ulos. Apua. Lapseni rällää illalla eikä rauhoitu sänkyyn. Kääk! Ja juuri samoista asioista jakelen perheille vinkkejä, miten toimia. Omat lapset ovat opettaneet ihan valtavasti nöyryyttä. Aina ei kaikki todellakaan mene kuten oppikirjoissa sanotaan.

Äitinä en huuda, en rähjää. Olen keskusteleva. Kuopus on sanonut minulle: "Mikset sä ole ihan tavallinen äiti ja anna vaikka joskus kotiarestia. Miksi meillä koko ajan puhutaan tunteista ja mindfulnessista. Ja ostetaan luomua". Niin, että teki miten päin vaan, aina voi kuulla kriittistä pohdintaa omien lasten suusta.

Olen viime päivinä lueskellut Mitra Vasaran kirjaa "Ihana äiti, ihana nainen - voimaa äitiyteen, parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen". Kirjan ajatukset sopivat hyvin paljon siihen, mitä itse ajattelen äitiydestä. Äidin on tärkeä pitää huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Äidin omilla tarpeilla on väliä. On tärkeä helliä itseään arjen keskellä. Äitiydestä ja lapsista voi nauttia, äitiys ja vanhemmuus ei ole vain uuvuttavaa suorittamista.

Hyvää äitienpäivää, kaikki äidit! Rentoa ja omanlaista.

ps. muistuttelen blogissani olevasta ihanasta arvonnasta, Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit - kirja on arvottavana blogissani.

torstai 5. toukokuuta 2016

Saippuoita


Muistan kuinka meillä lapsena oli aina palasaippuaa. Vessassa käsienpesua varten ja myöskin saunapesut hoidettin useimmiten palasaippualla. Tädilläni oli taas aina nestemäistä saippuaa ja minusta se tuntui jotenkin ylelliseltä. Minä itse käytin nestemäisiä saippuoita, suihkugeelejä ja hiustenpesuaineita vuosia. Kunnes pari vuotta sitten ostin Lushin shampoopalan Tallinnan reissultamme. Ja huomasin, kuinka riittoisa ja kätevä se on. Lisäksi siitä ei tule muovijätettä.

Pitkään se oli ainut saippuatuotteemme. Kunnes etsiessäni kasvojenpesuun sopivaa ainetta huomioni kiinnittyi Flow kosmetiikan kasvosaippuaan. Ostin sen kokeiluun ja ihastuin siinäkin tuotteen riittoisuuteen ja olin tyytyväinen myös laatuun.


Talvella sain synttärilahjaksi Aamumaan tuoksuttoman luomusaippuan, Karhunpennun tassunjäljen. Tätä ei olla vielä ehditty käyttää, mutta tämä tulee käyttöön kunhan entinen suihkugeeli on loppu.

Tuntuu, että saippuat ovat tulleet elämäämme jäädäkseen. Olen nyt tottunut niiden käyttöön ja olen ollut tyytyväinen tuotteisiin ja koska haluamme elää mahdollisimman ekologisesti niin olen tosi iloinen, ettei näistä tule muovijätettä. Tuotteet ovat riittoisia. Lisäksi nämä näyttävät kaikki olevan luomutuotteita / luonnonkosmetiikkaa, mistä olen myös iloinen.

Onko teillä käytössä saippuatuotteita?

ps. Olethan huomannut blogissani olevan ihanan arvonnan? Arvottavana on Sanna Wikströmin huippukaunis kirja Hyvän elämän reseptit.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Arvonta: Hyvän elämän reseptit - kirja


Esittelin eilen Sanna Wikströmin kirjan "Hyvän elämän reseptit". Olen innoissani, sillä sain kirjaa kaksi kappaletta, toisen arvostelukappaleeksi ja toisen arvottavaksi. Nyt on siis alkamassa aivan ihana arvonta.

Kirja on ihana sekä kuvitukseltaan että sisällöltään. Kirjassa on n. 300 sivua ja se sisältää kirjoituksia tavallisesta arjesta ja sen oivalluksista, jotka ottavat lukijansa lempeästi mukaan makustelemaan omaa elämää, sen karvaita kohtia ja makeimpia hetkiä. Kirjoitukset ja reseptit auttavat suhtautumaan lempeästi itseen, muihin ja omaan elämään.

 


 Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, blogipolku, facebook).  Arvonta alkaa nyt ja päättyy perjantaina 13.5. klo 21. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani.

Lisää kirjasta voi lukea tästä blogitekstistä. 

Arpaonnea!

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Sanna Wikström: Hyvän elämän reseptit. Oivalluksia arjen keskelle



Hyvän elämän reseptit tuo esimerkkejä arjen usein unohdetusta voimasta ja kuinka elämä on parhaimmillaan niissä pienissä hetkissä, joiden ohi usein kiireessä juoksemme. Liian harvoin annamme tilaa sille elämälle, jota elämme suurimman osan ajasta - arjelle. Kirja sisältää kirjoituksia tavallisesta arjesta ja sen oivalluksista. Kirjoitukset auttavat suhtautumaan lempeästi itseen, muihin ja omaan elämään.

Hyvän elämän reseptit on todella kaunis kirja. Kun sain kirjan arvostelukappaleeksi selailin kirjaa ihaillen. Niin kauniita kuvia. Niin kaunista tekstiä. Kirjasta tulee hyvä olo jo pelkästään sitä selailemalla. Kuvat ovat hehkuvia, värikkäitä ja voimauttavia.


Kirjassa on luvut teemoista "Ihana, tavallinen arki", "Elinvoimaisena elämässä", "Pakkopullasta unelmatorttuun", "Rakkaus piilottelee pienissä hetkissä" ja "Tämän hetken taika". Kirjassa on sekä pidempiä lukuja että pieniä reseptejä elämään. Minuun kolahtaa esimerkiksi tämä resepti: "Se, mitä yleensä muissa näemme, on onnistumiset ja menestys. Omassa elämässämme meillä on usein tapana katsoa sitä, mitä meillä ei ole tai mikä painaa mieltä".

Kirja sisältää aivan ihania ajatuksia. Vai mitä sanotte tästä: "Jos tuntuu, että työt kaatuvat päälle, lähde kävelylle". Tai tämä: "Meditoi joka päivä 30 minuuttia tai jos olet kiireinen, meditoi 60 minuuttia". Kuinka moni meistä tekeekään juuri päinvastoin. Silloin kun on kiire, elämästä vähennetään lepoa ja hyvän olon hetkiä ja pusketaan töitä entistä enemmän. Ja mitä siitä seuraa? Uupuminen, stressaantuminen, ylikierroksille joutuminen. Tästä Sanna Wikström käyttää termiä "ressipäissään oleminen".


Luku "Rikkaaksi" alkaa viisivuotiaan lapsen kysymyksellä (jonka lapsi kysyi omalta äidiltään): "Miksi te haluatte tulla niin rikkaaksi rahasta, että pitää mennä joka päivä töihin?" Luvussa todetaan, että viisaus piilee sen ymmärtämisessä, että ihminen voi tulla rikkaaksi muustakin kuin rahasta. Voi elää vapaaehtoisesti vähemmällä (esim. ilman autoa ja televisiota) ja tehdä sen valinnan, ettei tarvitse mennä joka päivä töihin. Itse olen myös tehnyt valintoja tähän suuntaan.

Kirjassa on hyviä kysymyksiä oman sydämen- ja elämäntehtävän miettimiseen. Jotta oman sydämentehtävän löytää on uskallettava kysyä: Mitä minä todella haluan? Mitä annettavaa minulla on? Mikä minua innostaa ja mikä saa liekehtimään? Mikä tuottaa minulle mittaamatonta iloa? Oma tehtävä löytyy kyselemällä ja tunnistamalla positiivisia tuntemuksia ja seuraamalla niiden viitoittamaa tietä.

Olen aivan ihastunut kirjaan. Tämä on kauneimpia kirjoja, mitä olen koskaan nähnyt. Lisäksi tekstit ja reseptit uppoavat minuun kuin häkä. Paljon viisaita sanoja, paljon ajateltavaa. Paljon reseptejä arkeen.

Nyt kannattaa pysyä kanavilla, sillä sain kirjaa kaksi kappaletta ja käynnistän huomenna arvonnan. Jollakin blogini lukijalla on mahdollisuus voittaa tämä upea kirja omakseen.