lauantai 27. elokuuta 2016

Monta rautaa tulessa


Eilen illalla mietin, miten minulla on näin uupunut olo enkä ole oikeastaan mitään tehnyt viikon aikana. Sitten kun aloin tarkemmin miettiä, löysin kyllä syyn väsymykselle ja aika montakin asiaa, joita olen tehnyt viikon aikana.

Olin viime viikonlopun Mikkelissä kurssilla ja palasin sieltä kotiin sunnuntaina illalla aika myöhään. Maanantaiaamu tuntuikin vähän kaaokselta. Kirjoitin facebookiin tällaisen päivityksen:  "Tämä viikko alkoi vähän tukkoisesti. Tulin eilen illalla myöhään kotiin Mikkelistä, jossa olin "Itsemyötätunnon perusteet" - kurssilla. Mielessäni kävi, että kuopuksella on koulukuvaus, esikoisella liikuntaa ja jotain oli wilmaan tullut kuopuksen valinnaiskurssistakin. Aamulla esikoinen ihmettelee, mitä hänellä on liikunnassa. Kurkistus wilmaan: ulkoliikkaa, tapaaminen pallosalin ulko-oven edessä. Esikoinen kysyy: missä se on? Ei aavistustakaan. Niin, kuopuksellakin on lukkarin mukaan liikuntaa. Onko sitä tänään? Ei kait, kun on se koulukuvaus. Ne kuvausvaatteet. Kokeile näitä farkkuja. Nää kinnaa. Kokeile näitä. Ne on lyhyet. Kokeile vielä näitä. Nääkin on pienet. Tuota, käydääs hakemassa pyykkikorista viime viikkoiset farkut, ne oli sopivat ja ei kait ne liian likaiset ole. Mitäs siitä valinnaiskurssista siellä wilmassa olikaan? Piti olla eväät mukana, kun on pitkä päivä. Laitetaas sämpylät. Pitikö kirjoja päällystää, oliko tiedotteita allekirjoitettavaksi? Ja mitäs mun pitikään ottaa mukaan niille taapero- ja vauvasirkuskursseille ja vauvahierontakursseille, joita olin lähdössä vetämään? Onks muilla koskaan tällaista vai takkuaako arjen aloitus vain meillä?"

 
Olen istunut lähes koko viikon tietokoneen ääressä. Maanantaina palautin melkein 50 sivuisen päättötyön Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoihin. Muina päivinä olen kirjoitellut materiaaleja tuleviin verkkovalmennuksiini ja näistä valmennuksista ensimmäisen aion lanseerata pian, toivottavasti jo tulevan viikon aikana. Olen tehnyt mindfulness-äänitteitä ja valmistellut alkavia lasten liikuntaryhmiäni. Olen ollut paikallisen MLL:n kokouksessa (kuulun halitukseen) ja käynyt myös hierojalla. Perjantaina luennoin uniasioista. 

Eli aika monta rautaa minulla on ollut tulessa, vaikka oma mieli alkoi vähätellä, että "Mitä sä nyt muka oot tehnyt? Et oikeastaan mitään". Arvostus tehtyä työtä kohtaan meinasi hävitä, kun mitään tulosta ei ole vielä syntynyt. Olen tehnyt paljon työtä, joka ei näy tällä hetkellä missään, mutta on valmistelevaa tulevaa varten. Tälle tuotekehittelylle olen kaivannut aikaa ja nyt olen sitä saanut.


Koska minun työni on ohjaamista, luennoimista ja ihmisten tapaamista, en ole tottunut istumaan kahdeksaa tuntia tietokoneen ääressä. Se on aika uuvuttavaa. Siksi olin eilen väsynyt. Eilisen illan vietinkin sohvalla maaten ja telkkaria katsellen. Katsoin Netflixistä paljon puhutun dokumentin "Tony Robbins - I am not your guru" ja sen jälkeen katsoimme esikoisen kanssa vielä "Meidän perheen tähdet" - ohjelman. 


Tänään olin poikien kanssa katsomassa Shrek-musikaalin, tästä kirjoitan vielä oman postauksen. Sillä aikaa kun minä olin lasten kanssa musikaalissa, mies oli tehnyt ensimmäisen version verkkovalmennukseni sivupohjasta. En ole paljoakaan kertonut miehestäni blogissani, mutta kerrottakoon sen verran, että hän on ohjelmoija. Ja tästä on ollut suuri hyöty minulle yrittäjänä.

Tänään tein syksyn ensimmäisen kerran vispipuuroa marja-aroniasta, johon ihastuin viime syksynä. Omenoita saamme tänä vuonna taas aikamoiset määrät ja mies varasi tiistaille ajan mehuasemalle. Mehu omista omenista on huippuhyvää.

Ensi viikolla minulla alkaa kausiryhmät, joita ohjaan Vipeltävässä Siilissä. Luennoin keskiviikkona teemalla "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena". Ja ensi viikoloppuna valmistun Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Ja toivon, että saan ensimmäisen verkkovalmennukseni siihen pisteeseen, että pääsen kertomaan siitä myös teille, ihanat blogini lukijat.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

2 kommenttia:

  1. Melkoiseltahan tuo tahti kuulostaa ja tosi paljon tekemistä sinulla on riittänyt, että ei kyllä ihme jos vähän - tai enemmänkin - väsyttää. Älä ollenkaan aliarvioi itseäsi tai tehtyä työtä, vaikka sitähän se just on että mitä enemmän teet niin sitä vähemmän huomaat tehneesi.

    Rentouttavampaa viikkoa, toivottavasti sait levähdeltyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Varsinkin kun viime viikolla tein paljon sellaista työtä, joka ei näy suoraan eli oli tulevan valmistelua, niin minulla oli loppuviikosta olo, että teinkö minä nyt oikeasti mitään viikon aikana.

      Viikonloppu oli rentouttava ja nyt taas uusi viikko alkanut. Tämä onkin jo erilainen viikko, kun teen ohjaus- ja luennointityötä tällä viikolla eli en enää istu pelkästään tietokoneen ääressä. Silloin ainakin tiedän tehneeni työtä, kun ohjaan viikon aikana 9 ryhmää ja pidän yhden luonnon.

      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!