perjantai 30. syyskuuta 2016

Helppokäyttöinen ja herkullinen Härkis



Kesällä metsästin innoissani nyhtökauraa pitkin pääkaupunkiseutua ja muistan sen fiiliksen, kun ekan kerran sain ostettua nyhtistä. Siitä valmistui porotonta käristystä, joka oli hyvää. Kasvissyöjänä olin innoissani, että markkinoille tuli uusi ruuanlaittoa helpottava tuote. Kun kuulin Härkiksestä, innostuin siitäkin heti. Wau, suomalainen innovaatio. Härkäpaputuote. Härkistä ei ole tarvinnut samalla tavalla kaupoista jahdata kuin nyhtistä ja olenkin nyt jo useamman kerran tehnyt meille ruokaa Härkiksestä.

Verson Härkis on kotimaisista härkäpavuista valmistettu käyttövalmis tuote, joka on kasviperäinen, laktoositon ja soijaton. Proteiinia valmisteessa on 17 prosenttia. Härkis on maustettu suolalla ja pippurilla. Sitä voi käyttää jauhelihan tapaan pyöryköihin, pihveihin, patoihin, kastikkeisiin ja keittoihin.


Meillä on syöty Härkiksestä tehtyä makaronilaatikkoa, spagettikastiketta ja papupihvejä. Seuraavaksi ajattelin kokeille lasagnea. Härkiksestä on ollut tosi helppo tehdä ruokaa ja ainakin meillä on pidetty Härkiksen mausta. Esikoinen ja kuopus tykkäävät enemmän Härkiksestä kuin nyhtiksestä, nyhtiksen koostumus on vähän sitkoisempi.

Koska meillä ei syödä lihaa, olen ollut näistä uusista kasvisvaihtoehdoista innoissani. Uskon, että monen sekasyöjän on myös helppo innostua kasvispainotteisemmasta ruokavaliosta näiden uusien tuotteiden avulla. Suomessa syödään lihaa todella paljon ja toivon, että nämä uudet innovaatiot vähentävät lihan kulutusta. Sekä ympäristön että eettisten syiden takia.


Myönnän olleeni aika ihmeissäni, kun esikoinen ilmoitti, että heillä tuli kotitalouden tunnilla kotiläksyksi tehdä jauhelihakastiketta. Opettaja ei ollut kuulemma kertaakaan maininnut, että eihän kaikki edes syö lihaa, kun kasvissyöjäperheitä on myös. Opettaja ei myöskään ollut maininnut, että nykyään on olemassa maukkaita tuotteita, joilla pystyy korvaamaan jauhelihaa. Esikoinen on yleensä tosi tarkka siitä, että tekee kaikki kotiläksyt. Mutta tämä kotiläksy häneltä jää tekemättä tai se korvautuu Härkis-kastikkeella.

Joko teillä on kokeiltu Härkistä? Mitä teitte Härkiksestä ja mitä tykkäsitte?

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Eikö uni meinaa tulla?


Monelle lienee tuttua unipulmat. Uni ei tule tai sitten sitä heräilee pitkin yötä tai liian aikaisin. Minäkin olen kärsinyt unettomuudesta. Ja minulle se oli nimenomaan kärsimystä. Uniongelmat toistuivat illasta ja viikosta toiseen ja olin lopulta tosi väsynyt ja aloin menettää sitä myötä elämäniloani. Minulle mindfulness (ja myös työpaikan muutos) antoi ison avun uniongelmiini. Nykyisin nukun pääasiassa hyvin. Minä rakastan nukkumista, tarvitsen pitkät yöunet ja uni on minulla siinä mielessä prioriteetti nro 1, etten tingi yöunien pituudesta.

Sain arvostelukappaleeksi kirjan "Uni. 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta hyvää yöuneen". Kirjan on kirjoittanut Arlene K. Unger, joka on hyvinvointivalmentaja ja psykologi. Kirjassa kuvataan 50 erilaista keinoa, jotka auttavat unen tuloon, unessa pysymiseen ja virkeään uuteen aamuun. Monet kirjan harjoituksista ovat mielikuvaharjoituksia. Kirjan harjoitukset perustuvat tunnepohjaiseen mielen harjoittamiseen, kognitiiviseen psykoterapiaan ja tietoiseen läsnäoloon perustuvaan stressinhallintaan (mindfulness).



Kirjassa kerrotaan hieman tietoa unesta ja unettomuudesta. Jopa kolmannes suomalaisista aikuisista on kärsinyt vuoden aikana unettomuudesta vähintään kolmena yönä viikossa. Unettomuus on siis yleinen ongelma. Usein unettomuuden taustalla ovat elämäntapaan liittyvät asiat: stressi, töiden tuominen sänkyyn, yöllinen pelaaminen ja somettaminen ja epäsäännöllinen unirytmi.


Kirjassa on harjoituksia, jotka on kuvattu selkeästi ja lyhyesti, kauniita kuvia, voimalausesivuja ja myös väritystehtäviä, jotka rauhoittavat mieltä, jos niitä värittää illalla. Kirjan ajatuksista monet sopivat ihan koko elämään, ei vain uniasioihin. Kirjasta saa ajatuksia niin oman itsen hyväksymiseen, suuttumuksen sammuttamiseen, mielen puhdistamiseen kuin mielen rauhoittamiseen. Moni harjoitus on nimetty uneen sopivaksi, kuten vaikka "Kirjoitukset yötaivaalla", "Yötä valvoja pöllö", "Puhu itsesi uneen" ja "Tyynyn tarinat". Kirjasta saa myös ajatuksia, kuinka uuden päivän voi aloittaa vireänä.


Moni kirjan harjoitus perustuu siihen, että keho pääsee unen kannalta sopivan rentoutuneeseen olotilaan.  Ja että oma mieli saadaan tyynnytettyä tarpeeksi hyvin, ettei ajatukset ole ylikierroksilla. Seuraavasta päivästä stressaaminen on varma tapa yöunien tärvelemiseen ja kirja antaa paljon ajatuksia ja keinoja siihen, mitä tehdä kun asioiden vatvominen pitää hereillä. Nämä ovat juuri niitä asioita, joihin olen itse saanut apua mindfulnessista.

Uni on todella tärkeä asia hyvinvoinnin kannalta ja itse kannatan uniongelmien lääkkeetöntä hoitoa. On hyvä, kun tällaisia kirjoja on olemassa ja tässäkin kirjassa on 50 keinoa, joista varmaan jokainen pystyy löytämään itselleen sopivimmat. Kirja on sen verran pienikokoinen, että sitä voi pitää vaikka yöpöydällä ja napata siitä käsiin, jos uni ei tule ja kaipaa apua oman mielen ja kehon rauhoittumiseen.

ps. aiemmin olen esitellyt blogissani kirjan "Unen taidot". Lukemalla tuon blogitekstin löytää lisää vinkkejä ja ajatuksia unettomuuden hoitoon.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Hetkessä: Rumpurentoutus



Minulla on ollut satuhierontaohjaajakoulutuksen  yhteydessä ilo päästä kokeilemaan uusia asioita. Viime keväänä sain väritulkinnan yhdeltä kurssilaiselta, viikko sitten saimme ryhmänä ihanan rumpurentoutuksen.

Rumpurentoutus tehtiin shamaanirummulla, jossa on hyvin pehmeä ääni. Makasimme patjojen päällä silmät kiinni. Alussa meille kerrottiin lyhyesti rentoutuksesta ja saimme tehdä lyhyen mielikuvamatkan, sen jälkeen loppuosuus hoidettiin pelkällä rummulla.

Rumpurentoutuksen ohjaaja rummutti rummullaan välillä hiljemmin, välillä kovemmin. Hän kulki ympärillämme ja lisäksi hän kävi jokaisen luona ja kulki rummun kanssa varpaista päähän ja takaisin varpaisiin.

Kokemus oli todella rentouttava. Tuntui, että pääsin hyvin nopeasti rentoutuneeseen olotilaan. Tuntui, että rummun värähtely "hieroi" koko kehoa. Käydessäni illalla nukkumaan tunsin edelleenkin rummun äänivärähtelyn kehossani.

Rumpurentoutus oli hyvin rentouttava ja miellyttävä kokemus. Suosittelen kokeilemaan, jos siihen tulee joskus mahdollisuus. Itse en ollut edes kuullut rumpurentoutuksesta ennen tätä. Minä olen jo parin vuoden ajan haaveillut pääseväni sointukylpyyn. Luulen, että pitäisin myös siitä.

Mikä on sinulle sopivin tapa rentoutumiseen? Oletko kokeillut rumpurentoutusta tai sointukylpyä?

perjantai 23. syyskuuta 2016

Kaksi sirkuskoululaista


Meillä on nyt perheessä kaksi sirkuskoululaista. Kuopus on käynyt sirkuskoulussa jo useamman vuoden. Esikoinen on käynyt kolmella sirkusleirillä, muttei ole aikaisemmin innostunut viikottaisesta sirkusharrastuksesta. Häntä on houkuteltu sirkusharrastuksen pariin, sillä hän on valtavan taitava. Kesäleirinohjaaja sanoi tänä kesänä, että esikoinen saa yhdessä leiriviikossa kiinni muut, jotka ovat koko vuoden ajan harjoitelleet sirkustemppuja. Nyt esikoinen sitten totesi toisen leiriviikon päätteeksi, että voisi kokeilla sirkusta viikkoharrastuksen.

Nyt pojat käyvät samassa ryhmässä kaksi kertaa viikossa treenaamassa sirkustaitoja. Toinen harjoituskerta on tiistai-iltaisin tässä aika lähellä meitä ja toinen viikkotreeni on lauantai-iltapäivisin pikkaisen kauempana, mutta pojat pystyvät nyt syksyn ajan kulkemaan sinne pyörillä ja sitten kun lunta on sen verran paljon, ettei heitä sinne voi pyörillä lähettää, heidät opetetaan kulkemaan julkisilla harrastuspaikalle.





Olen ollut yllättänyt, kuinka tyttövoittoinen harrastus sirkuskoulu on. Poikien ryhmässä on heidän lisäkseen vain yksi poika, joka sattuu olemaan esikoisen luokkakaveri.

Sirkuskoulussa harjoitellaan sirkusvälineiden käsittelyä, nyt alkusyksystä lapset ovat kokeilleet esimerkiksi kiinalaisia lautasia ja jönglööripalloja. Lisäksi sirkuskoulussa harjoitellaan erilaisia temppuja niin lattiatasossa, trampalla kuin roikkuvissa vanteissa ja liinoissa. Sirkuskouluun kuuluu myös joulu- ja kevätnäytökset. Tähän mennessä kuopus on esiintynyt kevätnäytöksissä, tänä vuonna hän esiintyy ensimmäistä kertaa myös joulunäytöksessä.

ps. kuvat ovat kahdelta viime kesältä sirkusleirin loppunäytöksistä

perjantai 16. syyskuuta 2016

Seiskaluokan vanhempainillassa (päihteistä ja muustakin)


Meillä oli pari päivää sitten esikoisen koulun vanhempinilta. Eka vanhempainilta yläkoulussa. Vanhempainillassa isona teemana oli päihteet, joista oli luentoa pitämässä Ehyt ry:n työntekijä. Seiskaluokkalaiset olivat edellisellä viikolla käyneet läpi päihdeasioita tämän samaisen työntekijän kanssa.

Saimme kuulla, että nuorten päihteidenkäyttö on vähentynyt. Tupakkaa ja muita nikotiinivalmisteita ja alkoholia käytetään vähemmän kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Mutta kannabiksen käyttö on lisääntynyt ja nuoret eivät koe sitä niin haitalliseksi tai vaaralliseksi. Erityisen huolestuttavana luennoija koki sen, että on muodostunut tosi suuri kuilu niihin nuoriin, jotka käyttävät päihteitä ja niihin, jotka eivät käytä. Ammatillisissa opinnoissa olevat käyttävät moninkertaisesti enemmän päihteitä verrattuna lukiolaisiin. Kysymys kuuluukin, mitä tälle asialle voi tehdä.




Olennaista on se, miten kotona suhtaudutaan päihteisiin. Kodin viestin täytyy olla ehdoton ei. Vanhemmat eivät saa ostaa lapsilleen alkoholia tai tupakkaa. Muistan kun jossakin vaiheessa oli vallalla ajatus, että kotona on hyvä antaa lapsen maistella alkoholia tai ostaa kotibileisiin muutama olut. Mutta tutkimusten mukaan tämä lisää lapsen alkoholinkäyttöä.

Muutama prosentti esikoisen koulukavereista on jo kokeillut alkoholia tai nikotiinivalmisteita ja pieni prosentti käyttää näitä myös säännöllisesti. Minusta tämä on aika huolestuttavaa, kun kyse on 13-vuotiaista lapsista.  Lasta suojaavia tekijöitä ovat ehdottoman ei:n lisäksi hyvät ja rakastavat suhteet vanhempiin, luottamuksellinen keskusteluyhteys, vanhempien oman esimerkin voima ja se, että lapsella on hyviä ihmissuhteita ja myös mielekästä tekemistä arjessaan. Myös hyvä koulumenestys on lasta suojaava tekijä eli lasta kannattaa kannustaa koulunkäyntiin, läksyjen tekemiseen ja kokeisiin valmistautumiseen.

ps. Loppukevennys. Keksimme miehen kanssa jättää "esikoisen lokeroon" viestin, kun satuimme muistamaan, että hänen lokeronsa numero on 18 ja sellainen sattui tulemaan vastaamme koulun käytävällä. Kirjoitimme lappuun "Hei. Mitä kuuluu? T. Salainen ihailijasi". Eilen kysyimme, saiko esikoinen lapun. Ei kuulemma saanut. Kovasti ihmettelimme asiaa. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että eihän me edes oltu siellä koulurakennuksessa, missä esikoisen kotiluokka ja lokero on. Taitaa olla aika monta lokeroa nro 18 siellä pitkin koulua. Nyt on joku teini saanut mieleensä kihinää ja kuhinaa viestistämme.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Kolme keinoa kasvattaa itsearvostusta vanhempana



Monelle vanhemmalle lienee tuttua itsensä sättiminen ja ruoskiminen: miksi minä nyt noin tein, eihän tästä nyt taaskaan mitään tule. Tällainen toimintatapa harvoin johtaa omien toimintatapojen muutokseen. Se saa pikemminkin tuntemaan olon surkeaksi ja huonoksi. Itsensä soimaaminen nostaa stressihormoni kortisolin tasoa ja saa mielen entistä ahdistuneemmaksi.

Yksi varma tapa kohentaa omaa hyvinvointia on itsearvostuksen kasvattaminen. Keskeisin ja voimakkain arvostuksen lähde on itsen sisällä. On hyvä olla oman itsen paras ystävä ja sanoa joka päivä itselle asioita, joita sanoisit ihmiselle, josta välität kaikkein eniten. Käynnistä hyvä kierre pienillä valinnoilla, joita toistat.

Tässä kolme keinoa, joiden avulla voit kasvattaa omaa itsearvostustasi vanhempana ja ihmisenä:

1. Etsi todellista myötätunnon tunnetta itseäsi kohtaan. Voit kasvattaa tunnetta ajattelemalla vaikkapa haastavia tilanteita, joista olet selviytynyt. Tai ajattele niitä hyviä hetkiä, mitä taatusti on ollut perheessänne paljon. Suhtaudu itseesi samalla sympatialla ja arvostuksella kun suhtaudut lastasi kohtaan hetkellä, jolloin hän erityisesti herättää sinun rakastavat tunteesi.

2. Tuo tietoisesti kiitollisuutta elämääsi ja nosta esille omia hyviä puoliasi vanhempana. Mistä olet kiitollinen itsellesi? Mitä puolia, piirteitä ja kykyjä arvostat itsessäsi? Mistä tunnet ylpeyttä? Mitä haluat vaalia itsessäsi? Kun alat kiinnittää tietoisesti huomiota hyviin asioihin elämässäsi, ne myös lisääntyvät. Ajattele joka päivä hyvää itsestäsi.

3. Huomio, miten puhut itsellesi päivän mittaan. Kommentoimme, kuin huomaamattamme, omaa toimintaamme. Hyvinvoinnille on suuri merkitys sekä sanoilla että sävyllä ja tunteilla, jotka sisäisessä puheessamme ovat. Sen lisäksi, että tämä vaikuttaa sisäisesti, vedämme myös puoleemme samanlaista puhetta muilta ihmisiltä. Suhtaudu itseesi, kuten haluaisit muiden suhtautuvan sinuun. On tärkeää, että puhut itsellesi rakastavasti ja kannustavasti.

Jo pelkästään huomion kiinnittäminen näihin asioihin on teko itsen hyväksi. Vaali päivä päivältä enemmän arvostavaa suhtautumista itseesi. Olet arvokas, sinulla on väliä.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Hetkessä: Shrek - musikaali


Kun näin viime keväänä, että Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon tulee Shrek-musikaali, tiesin heti, että haluan nähdä sen. Rakastan teatteria, musikaaleja ja satuja. Kävin katsomassa esityksen poikieni kanssa. Kesällä katsoimme elokuvan Netflixistä, joten tarinan juoni oli meille tuttu etukäteen.

Esitys on Linnanmäen Peacockissa ja siellä olen aiemmin käynyt katsomassa esimerkiksi Luolamiehen, Risto Räppääjä ja Elvin paluu - musikaalin ja Billy Elliot-musikaalin.



Shrek on hienosti tehty musikaali, jossa on värikkyyttä, hienoja lauluesityksiä ja hyvä tarina. Hieman minua välillä häiritsi puskafarssimaiset vitsit. Totesin, että ehkä minulla on vain erilainen huumorintaju kuin muilla, sillä monia näytti naurattavan paljonkin pieru- ja röyhtäilykohtaukset ja viittaukset vaikkapa Salkkareihin.

Esitystä suositellaan kouluikäisestä ylöspäin, mutta ainakin siinä näytöksessä, missä me oltiin, oli selkeästi pienempiä lapsia mukana. Esitys on aika pitkä (2h40 min) väliajan kanssa ja kyllä siellä aika monen pienen peppua alkoi pyöriä hyvin levottomasti näytöksen loppuajalla. Itse olen ollut aika tarkka ikärajojen kanssa ja itseäni mietityttää kovasti vanhempien halu viedä selkeästi pienempi lapsensa isommille suunnattuun esitykseen. Kun niitä pienemmille suunnattuja esityksiä on myös paljon pitkin pääkaupunkiseutua. Kieppuva ja "milloin tämä esitys loppuu" - kysymyksiä toistava lapsi voi aika lailla häiritä muiden musikaali/teatterikokemusta.

Minä sain kuitenkin esityksestä virkistävän ja voimia tuovan Hetkessä - kokemuksen. Shrek - musikaali on saanut monilta todella ylistäviä kommentteja. Minusta musikaali oli hyvä ja tarina ihana, mutta mieleeni nousee muutama muu musikaali, jonka nostan visuaalisuudeltaan ja toteutukseltaan tämänkin yli. Esimerkiksi Tarzan-musikaali nousee muistoissani upeaksi esitykseksi. Voin kuitenkin suositella Shrekiä kaikille, jotka haluavat kokea sadun ja rakkauden taikuutta syksyn keskellä.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Viikko yrittäjän elämästä

Tunteisiin ja kiukkuun liittyviä kirjoja, joita esittelin keskiviikon kiukkuluennollani

Olen aika ajoin kirjoitellut kuvauksia viikostani yrittäjänä. Näitä on ollut mielenkiintoista lukea jälkikäteen. Tässä tulee tämän syyskauden ensimmäinen viikko yrittäjän elämästä - postaus. Tämä oli tarkoitus kirjoittaa ja julkaista maanantaina 5.9, joka oli Yrittäjän päivä, mutta silloin olin niin väsynyt viikonlopun jäljiltä, etten saanut oikeastaan mitään järjellistä tehtyä. Onneksi oli vapaapäivä.

Palaan tässä postauksessa viime viikkoon.

Maanantai 29.8.

Minulla loppui elokuun lyhytkurssit Mommy&Me:ssa, oli vauvahierontakurssin ja vauva- ja taaperosirkuskurssien viimeiset kerrat. Iltapäivällä kotiin tultuani laitoin Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkokurssin myyntiin Holvi-verkkokauppaani ja viimeistelin kurssisivun tekstit, jotka laitoin eteenpäin miehelleni, joka päivittää nettisivuni. Mies päivitti tiedot sivuilleni ilallalla ja sain laitettua kurssin myyntiin ja jestas kun olin iloinen, kun ekan tunnin aikana tuli jo eka tilaus! (tarjoan blogini lukijoille alennusta tästä kurssista, alekoodi löytyy tästä postauksesta ja se on early bird- hinta eli alekoodi on voimassa su 11.9. klo 21 asti).

Illalla keräsimme omenoita koko perheen voimin, olimme varanneet ajan mehuasemalle tiistai-iltapäivälle.

Tiistai 30.8.

Minulla alkoi Vipeltävän Siilin kausitunnit Metsälän salilla, temppuilutunnit nappuloille, taaperoille ja vauvoille. Tultuani kotiin anoppini oli meillä, olivat tulleet käymään pääkaupunkiseudulla ja hakivat meiltä omenoita. Mies oli appiukon kanssa mehuasemalla ja meillä on on nyt omenamehua aika reilusti, lähes 200 kiloa oli omppuja.

Iltapäivällä vastasin muutamaan meiliin ja tein Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön esitystä. Selvittelin myös, miten saan avaimet seuraavana päivänä olevalle luennolleni.


Keskiviikko 31.8.

Aamupäivällä tein toimistohommia kotoa käsin ja viimeistelin "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena" - luentoa, joka oli tulossa illalla. Tulostelin mainoksia tulevista kursseistani ja kuskasin niitä fillarivoimin lähialueen kahteen neuvolaan. Iltapäivällä kuuntelin yhden yrittäjyyteen liittyvän webinaarin teemalla "Tehoa talouteen". Illalla luennoin kiukusta yhdeksälle vanhemmalle. Olin iloinen osallistujamäärästä ja toivon, että kuulijat saivat uusia ajatuksia ja toimintatapoja luennon kautta. Luennon lähtökohdat olivat tunnetaidoissa, niiden tukemisessa ja aikuisen vastuullisuudessa omista tunteistaan. Luennon pääsanoma on, että kun aikuinen muuttaa omaa käytöstään, myös lapsen käytös muuttuu.

Torstai 1.9.

Ohjasin Vipeltävän Siilin temppuilutunnit nappuloille, taaperoille ja vauvoille Haagan salilla. Kotiin tultuani vastailin muutamaan meiliin. Illalla olin kuuntelemassa Janna Rantalan luentoa "Mistä näitä kovapäisiä lapsia oikein tulee?", jonka innoittamana kirjoitin perjantaina blogiini tekstin Kiinnostaako sinua oman vanhemmuutesi kehittäminen?

Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen opiskelukaverini Miian tekemät voimalausetaulut

Perjantai 2.9. 

Kävin läpi kirjanpitoon kuuluvia kuitteja ja lippusialappusia. Viimeistelin Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön esitystä. Laitoin kutsun niille, jotka ovat ilmoittautuneet su 11.9. olevaan aikuisten ja lasten yhteiseen työpajaan "Villipedon naamarit".

Fillaroin taas pitkin lähiseutua viemässä esitteitä tulevista omista kursseistani ja myös paikallisen MLL:n toiminnasta. Kävin myös hakemassa avaimen eräältä lähikoululta tulevia sirkuskurssejani varten. Illalla alkoi Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen viimeinen jakso. Kuulin kolme päättötyön esitystä.

Lauantai 3.9.

Koko päivä oli Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoja. Oman päättötyöni esitys oli aamupäivällä ja päivän aikana kuulin monen monta esitystä ja sain niistä valtavasti ajatuksia ja ideoita tulevia tunnetaitoryhmiäni varten. Koulutuspäivä loppui klo 17 ja jäin sen jälkeen vielä reiluksi kahdeksi tunniksi illanviettoon opiskelukavereideni kanssa.


Sunnuntai 4.9.

Koko päivä oli Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoja, viimeinen yhteinen koulutuspäivämme. Esittelyssä oli viimeiset päättötyöt ja lisäksi teimme koulutuksesta irtipäästämistä, oli kakkua ja kuohuvaa ja saimme todistukset. Ja koska olimme tekemisissä tunteiden ja niiden ilmaisun kanssa, niin kyllä meistä itse kukin itki ihan vähän väliä. Olo oli samalla kiitollisuudesta täysi ja haikeudesta aivan tyhjä.


Viikko sisälsi paljon tunteita ja maanantaina olinkin sen verran väsynyt, etten tehnyt mitään muuta kuin ihan välttämättömät asiat ja muuten istuin takapihallamme ihanassa auringonpaisteessa lukemassa kirjaa.

Tänään olen menossa hierojalle ja illalla kuuntelemaan "Onnellinen lapsi" - luentoa. Nyt on oikeastaan pitkästä aikaa viimeinen viikko, kun minulla on vielä suht vähän töitä, tästä eteenpäin ohjattavien ryhmien määrä lisääntyy aika reilusti. Myös uutta on suunnitteilla eli lisää verkkokursseja ja toivon pääseväni käynnistämään ensimmäisen tunnetaitoryhmäni alkuvuodesta 2017.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Kiinnostaako sinua oman vanhemmuutesi kehittäminen?


Eilen ja tänään mietin monen eri tilanteen kautta oman vanhemmuuden kehittämistä. Luin eilen Nainen tummissa - blogista hyvän tekstin Mikä ***** äitejä vaivaa  ja itse olin illalla kuuntelemassa Janna Rantalan luentoa "Mistä näitä kovapäisiä lapsia oikein tulee?" Moni vanhempi mainitsi luennolle tulon syyksi sen, että olivat havainneet, että ovat käyneet monella työhön liittyvällä luennolla ja kurssilla, mutta eivät vanhemmuuteen liittyen olleet osallistuneet aiemmin luennoille. Ja nyt he haluavat muuttaa suuntaa ja haluavat lähteä kehittämään omaa vanhemmuuttaan. Nostaa sen tärkeäksi asiaksi.

Tänään aamupäivällä kävin ruokakaupassa ja satuin kuulemaan pätkän keskustelua, jonka kaksi äitiä kävivät siinä kaupan kulmalla. Toinen totesi, että "En vaan mahda sille mitään, että hermot palavat koko ajan. Haluaisin kyllä olla rauhallisempia vanhempi". Omassa mielessäni mietin, että kyllä, sille voi jotain. Sitä hermojen hallintaa olen itse oppinut kursseilla. Ja ilman niitä kursseja olisin aika hermoheikko ja reaktiivinen äiti.

Itse olen käynyt tosi paljon luennoilla ja kursseilla liittyen omaan vanhemmuuteeni. Ja olen oppinut niistä ihan valtavasti. On vaikea sanoa, millä tolalla olisi vanhemmuuteeni ja suhteeni lapsiin, jos en olisi näitä kursseja käynyt. Luultavasti ei ihan huonolla tolalla, koska minulla on myös ammattieni puolesta paljon tietoa kasvatukseen ja lapsen kehitykseen liittyvistä asioista. Mutta on paljon asioita, joita en ole oppinut ammatillisissa koulutuksissani vaan nimenomaan kurssien ja luentojen kautta.

Otetaanpa esimerkiksi vaikka minä-viestintä. Se on asia, mitä harjoittelen edelleenkin, mutta koko ajan enemmän osaan puhua minä- viestien kautta enkä syytä enää toisia omista olotiloista ja tuntemuksistani. "Minua turhauttaa...", "olen iloinen,..." eikä niin, että "miks sä aina teet noin? Se on sun syysi, että tämä juttu meni näin", "miksi sä et ikinä voi lopettaa sitä tietokoneen käyttöä silloin kun minä sanon".

Olen eri kurssien kautta oivaltanut, että tärkein taito, mitä voimme lapsillemme antaa ovat tunnetaidot. Tein tämän oivalluksen ensimmäistä kertaa jo lasteni ollessa 1- ja 3-vuotiaat, kun olin vuorovaikutusleikki-koulutuksessa. Toki tiesin kiintymyssuhteiden merkityksestä, mutta tuolloin oivalsin, että on tärkeää lähteä tietoisesti nimeämään omia tunteita ja lapsen tunteita. Nyt tästä asiasta puhutaan paljon, mutta silloin kun lapseni (nyt 13 v ja 11 v) olivat pieniä, siitä ei juurikaan puhuttu. En olisi millään osannut lähteä tunnekielen käyttöön ilman tuota vuorovaikutusleikki-koulutusta.

Vuosien varrella olen oivaltanut myös omien tunnetaitojen tärkeyden. Minun on tärkeää työstää itseäni ja omia tunnetaitojani, jotta voin olla mahdollisimman hyvä vanhempana.Tutkimusten mukaan lapset oppivat tunteiden säätelyn taidot omilta vanhemmiltaan ja käyttävät samoja menetelmiä kuin vanhemmat ovat käyttäneet. Koska omien vanhempieni tunteiden säätelyn taidot eivät ehkä olleet parhaimmista päästä, olen lähtenyt tietoisesti kehittämään omia tunnetaitojani. Omasta lapsuudestani oppimani toimintapa on ollut varsin reaktiivinen ja olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, jotta olen päässyt tiedostavampaan reagointiin. Minulle on ollut iso asia tajuta, että vastuu tunteistani on aina minulla. Lasta ei saa syyttää omasta huonosta olosta. Tästä kirjoitin yritykseni blogiin keväällä tekstin Tunnevastuullinen vanhemmuus.

Jäähyn käyttö oli yksi suositeltava toimintatapa lasteni ollessa pieniä. Nythän jo tiedetään, ettei sitä suositella ja sen vaikutukset ovat haitalliset. Luultavasti itsekin olisin päätynyt käyttämään jäähyä ainakin joissakin tilanteissa, mutta satuin menemään tietoisen vanhemmuuden - luennolle, jossa sain sellaisia näkökulmia jäähyyn, että totesin ettei sitä meillä oteta käyttöön. Ja hyvä kun en ottanut, nyt asiasta on jo paljon tietoa saatavilla.

Olen myös käymieni vanhemmuuteen liittyvien koulutusten ja luentojen kautta oppinut empaattista suhtautumista lapsen pettymykseen. Luulen, että minulle olisi ollut aika tyypillistä sanoa lapselle vaikka silloin kun häntä harmittaa laittaa kurahousut jalkaan: "Asia nyt on vaan näin. Nyt on sadesää, ne vaan pitää laittaa jalkaan ja piste". Empaattisen suhtautumisen kautta lapselle voi todeta esimerkiksi näin: "Ymmärrän, että sua harmittaa laittaa ne kurikset, kyllähän ne ovat aika tönköt. Voi että, nyt sataa vettä ja minua huolestuttaa, että kastut aivan läpimäräksi, jos kuriksia ei laiteta".  Se, että lapsi kokee tulevansa ymmärretyksi ja kuulluksi sulattaa paljon hänen kiukkuaan.

Moni kokee, että vanhemmuudessa pärjää maalaisjärjellä ja jopa ylpeilevät sillä, etteivät ole lukeneet yhtään kasvatukseen liittyvää kirjaa. Voi olla, että maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle, mutta itse olen välttänyt tosi monet karikot käymällä vanhemmuuteen liittyvillä kursseilla ja luennoilla. Monia oivalluksia en olisi saanut ilman niitä. Olen kasvanut valtavasti sekä vanhempana että ihmisenä. Olen monella tapaa hyvin erilainen ihminen kuin silloin kun tulin äidiksi 13 vuotta sitten. Ja hyvä niin.

Tällä hetkellä koen, että suhteeni lapsiini on lämmin ja läheinen enkä pelkää poikien alkavaa murrosikää. Tiedän, että minulla on keinoja rakentavaan vuorovaikutukseen ja omien hermojen hallintaan. Ajattelen myös niin, että lasten uudet kehitysvaiheet ja uudet haasteet auttavat minua kasvamaan vanhempana ja ihmisenä. Ja se on hienoa.

Itse vanhemmuuteen liittyviä palveluja ja luentoja tarjoavana yrittäjänä tietenkin toivon, että mahdollisimman moni vanhempi kiinnostuu kehittämään omia vanhemmuuden taitojaan ja tekee sen oivalluksen, minkä oli eilen tehnyt moni Janna Rantalan luennolle tulija. Miksei kehittäisi myös vanhemmuuden taitoja, jos kehittää myös omaan työhönsä liittyvää osaamista. Odotan tässä sitä, että vanhemmuuteen liittyvistä kursseista ja luennoista tulee vielä yhtä suuri hitti kuin uusien lastenvaatemallistojen julkaisuista. Ihmiset syöksyvät ilmoittautumaan luennoille, koska haluavat olla parempia ja tiedostavampia vanhempia.

Oletko sinä käynyt vanhemmuuteen liittyvillä kursseilla tai luennoilla? Mitä olet oppinut niiden kautta? Koetko, että vanhemmuuden kehittäminen on tärkeä asia vai pärjäätkö sinä maalaisjärjellä?

Laitan muutaman linkin kirjoittamiini blogiteksteihin aiheeseen liittyen:

Parenting Happiness - seminaarin antia
Tietoinen vanhemmuus - luento 
Halaus itselle - opettele itsemyötätuntoa (nettiluento)
Susanna Purra: Kadotettu yhteys. Löydä tunteesi voima. 
Mitä mindfulness on tuonut elämääni?