keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Maman finlandaise - kuria, sokeria ja hometaloja Ranskassa


Luin Helena Liikanen-Rengerin kirjan "Maman finlandaise. Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa".  Tykkään lukea perhe-elämästä kertovia kirjoja ja minua Mikkelissä syntyneenä ja lapsuuteni ja nuoruuteni siellä viettäneenä viehätti myös se, että kirjan kirjoittajana on hänkin Mikkelistä kotoisin.

Kirjan kirjoittaja Helena tapaa ranskalaisen miehensä Tahkolla, pari muuttaa yhteen ja he muuttavat sittemmin Kaliforniaan ja sieltä Ranskan Rivieralle. Kirja kertoo toisen lapsen odotusajasta lapsen syntymään ja pikkulapsiaikaan. Kirjassa kuvataan kulttuurieroja ja - yhtäläisyyksiä ja yhden perheen asettumista Etelä-Ranskaan.


Kirjassa kuvataan ranskalaista tapaa olla vanhempi. Ranskassa moniin asioihin tunnutaan suhtautuvan rennommin kuin Suomessa. Taloissa on kosteutta ja hometta, mutta ei sillä niin väliä. Lapsille annetaan sokeria jo pienenä ja sen ajatellaan olevan ok. Leikkipuistoissa ollaan hienoissa vaatteissa ja sateella ollaan visusti sisällä. Naiseutta ja parisuhdetta arvostetaan Ranskassa enemmän kuin Suomessa. Ranskassa nainen saa, ja hänen pitääkin olla itsekäs. Helena Liikanen-Renger oppii, että on erilaisia tapoja tehdä asioita, tavat eivät välttämättä ole sen huonompia.

Lapsia imetetään lyhyemmän aikaa kuin Suomessa ja monen ranskalaiset lapset nukkuvat yönsä hyvin jo aika pienenä. Lapset elävät kurissa ja tuntuu, ettei tunteille jää tilaa. Luunapit ja fyysinen kuritus on ok ja se tuntuu itsestäni huolestuttavalta.


Huomasin kirjaan lukiessani olevani ihan tyytyväinen siihen, että olen suomalainen äiti ja olen saanut imettää pitkään ilman että sitä on kauheasti kummasteltu ja saan myös huomioida lasteni tunteet ja tarpeet. Suomessa lasten fyysinen kuritus on ollut jo pitkään kiellettyä. Ranskassa peräti 70 % vanhemmista vastustaa lakia, joka kieltäisi fyysisen kurittamisen. Tuntuu hurjalta.

Kirja on rehellinen ja rento ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ajankohtaisuutta kirjaan tuovat karmealla tavalla Ranskan terrori-iskut.

Mieleeni tuli, että olisipa hauska lukea vastaavalla tavalla kirjoitettu kirja Suomeen muuttaneelta ranskalaiselta äidiltä. Mitä hän ajattelisi ja kummastelisi suomalaisessa kasvatuskulttuurissa ja elämässä?

* kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Atena-kustannus). 
Kirjassa on 240 sivua ja se on nopealukuinen.

4 kommenttia:

  1. Minä tiedän ranskalaisen miehen, joka on muuttanut vaimonsa perässä Tukholmaan. Pariskunnalla on kaksi lasta ja ruotsalaisessa työpaikassa on tapana, että lähes kaikki miehet pitävät pappalovetin, kun siihen yhteiskuntakin kannustaa isille korvamerkityllä vapaalla. Hänkin on ollut kahdesti kotona lapsen/lasten kanssa vajaan vuoden. Kaverit ja sukulaiset Ranskassa eivät ymmärrä asiaa lainkaan :) Mutta näppärästi se ranskalaismieskin sopeutuu ruotsalaiseen lapsiperhekulttuuriin ja yhteiskuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, maassa maan tavalla. Tuo pappalovet kuulostaa hauskalta sanana.

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Tällaiset kirjat kiinnostavat myös minua. Pitääkin laittaa varaukseen kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen varailemaan kirjastosta ja lukemaan! Minä pidän paljon perhe-elämästä kertovista kirjoista.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!