sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun


Vuosikatsauksen toinen osa. Heinäkuussa lomailimme koko perheen voimin. Alkukuusta kävin Mikkelissä lasten kanssa. Muistan, että oli ihan järjettömän kylmää. Kirjoitin 5.7. facebookiin näin: "Terkut heinäkuisesta Mikkelistä! Lunta ei ole yhtään ja Saimaakin on sula. Hyvin tarkenee, kun on pitkät housut, takki ja umpinaiset kengät. Tarkeneeko muuallakin päin Suomea ilman hanskoja?".

Matkasimme koko perheen voimin Pietarissa ja kirjoitin reissusta kaksi postausta: Terveiset Pietarista!  ja Vinkkejä lapsiperheen Pietariin. Kävin Mikkelissä asuntomessuilla ja katsomassa Metsoloita kesäteatterissa. 
Luin useamman kirjan. Kissakuumeemme kasvoi ja meille muutti heinäkuun lopussa poikakissa Misse, ikää hänellä oli silloin 14 viikkoa.


Elokuun alku meni Misseä ihmetellessä. Misse oli alussa aika arka muutaman päivän ajan, hän säikkyi kaikkea ja hän kulki seinänvieriä pitkin. Sen jälkeen alkoikin riehumisvaihe. Erityisen tutuiksi tulivat iltavillit, jolloin hän sinkoili pitkin yläkertaa, kiipeili verhoissa jne. Oli olo, että meille on muuttanut villi taapero. Silti, Missestä tuli heti alusta alkaen äärettömän rakas perheenjäsen meille kaikille.

Aloittelin vähitellen ryhmien ohjaamista. Tein ahkerasti Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja. Yritykseni Kasvun Taika täytti 3 vuotta ja kirjoittelin blogitekstissä kolmannesta vuodestani yrittäjänä. Pohdin blogissani, miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa. Ajankohtainen aihe kahden teinin äidille.


Syyskuun alussa osallistuin Parenting Happiness - seminaariin. Syyskuu oli minulle tosi työntäyteinen. Blogitekstissä pohdin, että jotain olen oppinut, kiireen keskellä osaan priorisoida asioita ja olla itselleni armollinen ja myötätuntoinen. Syyskuussa juhlittiin kummipoikani synttäreitä ja kuun lopussa oli poikien serkun 1 v synttärit. Lanseerasin Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen.

Lokakuussa syysloma toi katkosta syksyn työkiireisiin. Kävin poikien kanssa Mikkelissä. Syysloman lopuksi kävimme Ateneumissa katsomassa Ankallisgallerian aarteita - näyttelyn. Kuopus tuijotti enemmän kännykkäänsä kuin taideteoksia sen kierroksen aikana.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn ja teatterissa esityksen Kaikki mieheni. Kävin useamman kerran lokakuun aikana sekä perinteisessä hieronnassa että thaimaalaisessa hieronnassa. Käteni vihoitteli, kun tein töitä niin paljon näppiksen ääressä. Viimeistelin Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja tein myös äänitteitä siihen verkkokurssiin. Kuun lopussa osallistuin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutukseen.


Marraskuu oli vuoden hiljaisin blogikuukausi, kirjoitin kaksi postausta. Kuun alussa osallistuin perhejoogan ohjaajakoulutukseen, se oli antoisa koulutus. Kuun puolivälissä lanseerattiin Mindfulness lapsille - verkkokurssi. Osallistuin alakoulun vanhempainyhdistyksen marrasmarkkinoille talkoolaisena. Kävin Ihanasti sopiva - blogin Nooran ja Positiivinen kasvatus - blogin Tiian kanssa tutustumassa blogiyhteistyö merkeissä Salt  City - suolahuoneeseen. Kuun lopussa osallistuin Stressin säätely - luentoon ja työpajaan ja se oli hyvä koulutusiltapäivä. Kävin kahden ystäväni kanssa katsomassa Kom-teatterin esityksen MyBaby.

Se, että kirjoitin marraskuussa vain kaksi blogipostausta kuvaa hyvin sitä kuukautta. Ajatus jumitti, keho jumitti, väsytti. Harmaata joka puolella.


Joulukuussa työt alkoivat vähetä ja pääsin vihdoinkin rauhoittumaan kiireisen työsyksyn jälkeen. Kuun alussa kävin katsomassa lasteni kanssa Paddington 2 - elokuvan ja se oli ihana. Suosittelut! Kävimme miehen kummipojan ylioppilasjuhlissa Lohjalla. Tapasin ystävääni ja kiertelimme esimerkiksi Tuomaan markkinoilla.

Joulua vietimme perinteiseen tapaan meillä kotona, äitini oli meillä pari päivää ja appivanhemmat ja miehen veljen perhe kävivät meillä jouluaattona. Joulun välipäivinä kävin poikien kanssa Pomppulinnataivaassa ja pojat testasivat myös Flytour Helsinki 4D - elämyksen. Olen lukenut kirjoja, lepäillyt, tehnyt mindfulness-harjoituksia ja katsonut Yle Areenasta Syke - sarjan ykkös- ja kakkoskaudet.

Aika hieno vuosi takana. Itselleni jää vuodesta eniten mieleen mun pääseminen Ceeston mindfulness-kouluttajaksi, kahden verkkokurssin valmistuminen, keittiöremontti ja Misse. Meillä on nyt kissa ja hän on tärkeä osa elämäämme.

Millainen oli sinun vuotesi 2017?

Vuosikatsauksen ensimmäisen osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.


lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun



Tutuksi tulleessa vuosikatsauksessa käyn läpi ensin kevätkauden eli vuoteni tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu oli koko vuoden ahkerin blogikuukausi, kirjoitin 11 postausta. Mietin tavoitteita tälle vuodella (voin kertoa, että osa noista toteutui, mutta harmittavan moni ei). Kävin leffassa sekä lasten kanssa että itsekseni ja ystäväni kanssa. Kirjoittelin postauksen siitä, mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina ja pohdin myös miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä. Stressivapaus ei ole toteutunut yrittäjyydessäni, joten tuon postauksen ajatuksiin minun on syytä palata vielä uudelleen. Osallistuin Hoitava hengitys - koulutukseen ja tuosta lähti liikkeelle kiinnostukseni hengitykseen ja siihen, miten ns. hengitetään oikein. Osallistuin canvan käyttöön liittyvään koulutukseen kuten myös kännykkäkuvaus-kurssille. Tammikuussa lähti liikkeelle myös tapahtumasarja, joka johti siihen, että minusta tuli Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin kouluttaja. Tästä olen todella kiitollinen.



Helmikuussa koin iloa siitä, että elämä oli kaikin puolin tasapainossa (heh, siis jossakin vaiheessa vuotta näin on ollut...). Luin useamman kirjan. Kävin sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa Tampereella. Minulla oli synttärit. Hiihtolomaa vietimme perinteiseen tapaan Mikkelissä ja siellä saimme ihastella jääfestivaalien jääveistoksia.

Maaliskuussa osallistuin Muksuoppia vanhemmille - kurssille. Jouduin harmittavasti olemaan kurssilta poissa useamman kerran omien päällekkäisten työjuttujen vuoksi. Kävin Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan Taidemuseossa ja teatterissa kävin katsomassa esityksen Myydään 3h + k.  Elokuvissa kävimme katsomassa koko perheen voimin esityksen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Osallistuin satujoogakoulutukseen ja koulutin ensimmäisen Mindfulness lapsille - kurssini.



Huhtikuussa minulla ja kuopuksella oli kissakuumetta. Kävimme Mikkelin löytöeläintalossa katsomassa kissoja. Mies kävi työmatkalla Jenkeissä ja perinteiseen tyyliin lapset olivat kipeinä juuri sen matkan aikaan. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä (paitsi mies siellä Jenkeissä). Aloitin ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni - ohjaamisen. Luin useamman kirjan ja katsoin parissa päivässä läpi koko Big Little Lies - sarjan. Huhtikuun lopulla alkoi keittöremonttimme vanhan keittiön purkamisella.

Toukokuussa vietimme elämää keittiöremontin keskellä. Olin koulun kevättapahtumassa talkoolaisena ja tapahtumassa oli esiintymässä tubettajat Roni Back ja Ilona. Blogissani pohdin, mitä on rohkeus ja kirjoitin myös huijarisyndroomasta. Toukokuun lopulla osallistuin lasten tunnetaito-ohjaajien jatkokoulutuspäivään, olin kuuntelemassa havahduttavaa luentoa vihasta. Toukokuun lopussa loppui suurin osa ohjaamistani ryhmistä. Keittiöremonttimme valmistui kuun lopussa aikataulusta myöhässä.


Kesäkuussa oli enää vähän ohjattavia ryhmiä, mutta tein ahkerasti töitä tietokoneen ääressä. Tein Myönteisiä keinoja kasvatukseen  - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja äänitteitä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelyn. Poikien kanssa kävimme Kissakahvila Helkatissa.  Kissakuume vain nousi ja nousi. Juhannuksena kävin Alppiruusupuistossa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa. Osallistuin ystäväni kanssa TRE-kurssille. Kävin ensimmäistä kertaa thaimaalaisessa hieronnassa.  Loppukuussa kävin kuuntelemassa mindfulness-guru Jon Kabatt-Zinniä. Aloitin Mindfulness lapsille - verkkokurssin materiaalien kasaamisen. 
Kesäkuun lopussa aloitin kesälomani.

Olipa taas kiva koota alkuvuotta kasaan ja muistella tapahtumia sekä tämän blogin että kalenterin avulla. Aika paljon mahtui taas yhteen kevääseen. Huomenna tulee vielä vuosikatsauksen toinen osa, heinäkuusta joulukuuhun.

perjantai 29. joulukuuta 2017

Neljäs syksy yrittäjänä

Villipedon naamareita valmistui sekä tunnetyöpajoissa että tunnetaitoryhmissä syksyn aikana

Takana on neljäs syksyni yrittäjänä. Todellakin, neljäs syksy. Tuntuu ihan huimalta, miten nopeasti aika on mennyt. Kaikkiaan tämä vuosi 2017 on vienyt yritystoimintaani siihen suuntaan, johon olen toivonutkin. Tämä syksy toi mukanaan myös muutaman sellaisen asian, johon en etukäteen osannut varautua. Eräs yhteistyökumppanini lopettaa kokonaan kurssitoiminnan ja tämä oli aika iso ja yllättävä uutinen. Olen joutunut etsimään uusia vuokratiloja ja se on vienyt paljon aikaa.

Tänä syksynä palkkasin itselleni assistentin hoitamaan toimistotöitä kanssani ja se oli iso ja hyvä päätös. On paljon asioita, joita en pysty ulkoistamaan eikä niitä voi hoitaa kukaan puolestani, mutta on myös sellaisia rutiinitöitä, joita myös assistentti voi hoitaa helposti ja kun joku muu tekee niitä puolestani, minulta vapautuu aikaa oleellisempiin asioihin. Tai vaikka lepäilyyn, mikä sekin on tärkeää.

Tunnetaitoryhmässä valmistuneita onnen rasioita

Syksyn aikana olen saanut hyödyntää koko ammattitaitoani. Olen ohjannut liikunnallisia ryhmiä, vauvahierontaa, satuhierontaa, mindfulness-kursseja, tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja. Olen luennoinut pienten lasten unipulmista. Ja olen saanut valmiiksi kaksi verkkokurssia. Alkusyksystä lanseerasin kurssin Myönteisiä keinoja kasvatukseen  ja nyt loppuvuodesta Mindfulness lapsille - verkkokurssin.

Syksyllä on ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut liian kiireinen ja myös liian väsynyt. Siksi olenkin taas kevään kalenteria pyrkinyt rakentamaan sellaisella tavalla, että aikaa jäisi enemmän myös toimistohommiin ja palautumiseen. Jatkossa pitää taas palauttaa mieleen myös hyviä ja tehokkaita työskentelytapoja, välillä menee ihan liian paljon aikaa täysin tehottomaan someselailuun.


Vipeltävän Siilin jumppien syyskausi on ohi. Paikkana EasyFit Kaari.

Olen saanut paljon lisää itseluottamusta ja olen ylittänyt aiempia rajojani. Olen työstänyt paljon omaa "mindsettiäni", omaa mieltäni. Edelleenkin sieltä meinaa puskea esiin lannistaja, joka hokee, ettei susta ole tähän ja mitä sä oikeen luulet. Voin sanoa olevani rohkeampi kuin olin vuosi sitten, mutta vielä on työstettävää oman sisäisen puheen kanssa.

En olisi osannut vielä tämän vuoden alussa aavistaa, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Isoin asia, mikä vuoteeni on vaikuttanut on se, että minusta tuli Ceeston mindfulness-kouluttaja. Mieletöntä on se, että tieni Ceestoon kävi tämän Taikasaappaat-blogin kautta. Välillä olen miettinyt tämän blogin lopettamista, kun aikaa kirjoittamiselle on ollut niin vähän. Ja sitten muistan taas tuon, mitä yhdestä blogikirjoituksestani lähti liikkeelle.

Vuonna 2018 haluaisin uskaltaa ja luottaa vielä enemmän. Haluaisin levittää siivet ja lähteä lentoon, ihan kunnolla. Ja heti kun ajattelin ja kirjoitin tuon, sisäinen puheeni ilmoitti, että pysy vaan ihan nyt siinä, mitä teet äläkä kuvittele itsestäsi mitään enempää. Työstettävää siis vielä riittää.

torstai 28. joulukuuta 2017

Joulun aikaan luettua


Nyt joululomalla on ollut aikaa lepäilyyn ja lukemiseen. Olen myös katsonut Areenasta Sykkeen koko ykköskauden ja kakkoskausikin on kohta katsottu läpi.

Olen lukenut kaksi kevyttä ja nopealukuista kirjaa, nämä molemmat kirjat ovat bloggaajien kirjoittamia. Sami Minkkinen kirjoittaa "Havaintoja parisuhteesta" - blogia ja hänen uusin kirjansa on "Miesraskaus*". Sari Helin on "Huono äiti" - yhteisön perustaja ja kirja "Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" on kooste hänen kirjoituksistaan eri lehtiin.

"Miesraskaus" - kirja on koottu lyhyistä ja nasevista pohdinnoista, joista muodostuu kokonaisuus, joissa käydään läpi vauvan odotus, rakastuminen toiseen naiseen, vauvan syntymä ja avioero. Mitä kaikkea miehen mielessä tapahtuu järisyttävien elämänmuutosten keskellä? Kirja on nopea lukea, moni teksti nauratti ja tuntui tutulta, nyökkäilin. Jäin kuitenkin paljon miettimään kirjan varsinaista teemaa, sitä että mies rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa lapsen ollessa kaksikuinen. Tiedän, että eroon on aina lukuisia syitä, mutta itse arvostan enemmän tapaa, jossa löydetään uudelleen rakkaus, kipinä ja onni sen oman puolison kanssa. Sekin on mahdollista.


"Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" - kirja on koottu lyhyistä ja ironisista, osin yltiörealistisista teksteistä, joista osa nauratti, osa oli minun makuuni tehty vähän "mukahauskoiksi" ja minuun ne eivät kaikki kolahtaneet. Mieleen jäi erityisesti termi kotiuupumus ja kotiuupunut parisuhde. Lienee tuttua monelle.

Seuraavana lukulistalla on Paula Hawkinsin kirja "Tummiin vesiin". Luin kesällä saman kirjailijan teoksen "Nainen junassa". Lisäksi lukulistalla on muutama ammatillinen kirja, saamiani arvostelukappaleita.

Oletko sinä lukenut joulun aikaan kirjoja?

* kirja Miesraskaus saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

maanantai 18. joulukuuta 2017

Miten rauhoittaa ja rohkaista lasta?


Moni vanhempi ja kasvattaja miettii, miten lapsen rauhoittumista voi tukea? Entä miten lasta voi rohkaista?

Kirja "Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin" antaa kattavan tietopaketin lapsen stressinsäätelyn vahvistamisesta ja rauhoittamisen ja rohkaisemisen keinoista. Kirja antaa myös hyvää viitekehystä siihen, mitä kasvatuksesta tänä päivänä ajatellaan. Lapsi ei ole tahallaan hankala. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, lapsen ei kuulu totella kerrasta ja tehdä aina kuten aikuinen sanoo. Aikuisen tehtävä on löytää juurisyy lapsen käytökselle ja pystyä menemään lapsen käytöksen taakse - mistä tunteesta ja tarpeesta tämä käytös kertoo? Aikuisen mentalisaatiotaidot nousevat tärkeään asemaan, se, että aikuinen osaa asettua lapsen asemaan. Ja jotta aikuisen mentalisaatiokyky olisi hyvä, aikuisen on tärkeä kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja stressinhallintataitoihin - mitä stressaantuneempi aikuinen on, sitä vaikeampi lapsen näkökulmaa on löytää.

Erityisesti pidin Minna Martinin ajatuksista kirjassa. "Lapsen pitää voida olla hankala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huonekasveistakin on vaivaa, miksei siis lapsista". Pidin myös tästä hysteerisen lapsen rauhoitteluvinkistä: Hysteerisen lapsen ei kannata antaa jumittua tunteeseen loputtomiin. Kun lapsi on saanut itkeä jonkin aikaa, rauhoittumista voi kokeilla Minna Martinin mukaan tähän tyyliin: "Voisit pikkuhiljaa yrittää lopettaa. Mitä jos vaikka ihan ensin niistäisit nenän tyhjäksi?" Kun henki taas kulkee, lasta voi pyytää rauhallisesti hengittämään nenän kautta sisään. Näin hysteerinen lapsi alkaa vähitellen rauhoittua.

Kirjassa on kahdeksan esimerkkitarinaa erilaisista lapsista. Tarinoissa käydään läpi niin täydellisyyden tavoittelijaa, ulkopuolisuuden tunnetta, aistiherkkiä lapsia kuin lapsen ylikuormitusta. Kirjassa korostuu myönteisen kasvatuksen keinot, myötätunto ja empatia ja aikuisen omat tunteiden säätelytaidot. Myös tietoisuustaidot, mindfulness, mainitaan kirjassa. Kirjan ote on ratkaisukeskeinen. Löysin kirjasta tosi paljon samoja ajatuksia ja viitekehystä, jotka ovat pohjana omille "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" - verkkovalmennuksilleni. Lämpimät suosittelut kirjalle!

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (Nemo Kustannus).  Kuten kuvasta huomaa, se on otettu jo syksyllä ja tämän postauksenkin kirjoitin jo syksyllä. Epähuomiossa tämä jäi sitten lojumaan luonnoksiin moneksi viikoksi.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

lauantai 16. joulukuuta 2017

Hetkessä: ystävien kanssa lounaalla

Mo Cafen buffettipöydän antimia


Minä en ole tänä syksynä kovinkaan paljon käynyt teatterissa tai muissa erityiselämyksissä. Kävin katsomassa kahden ystäväni kanssa Kom-teatterin esityksen "My Baby", joka oli ihan ok, muttei mikään huippukokemus. Syksy on ollut aika kiireinen töiden saralla, mutta siitä olen halunnut pitää koko ajan huolta, että näen ystäviäni.

Olen tavannut pitkin syksyä ystäviäni lounaan tai shoppailukierroksen (lähinnä katselukierroksen) merkeissä. Olemme syöneet ja jutelleet ja samalla parantaneet maailmaa ja omaa olotilaa. Jaettuna moni huoli tuntuu niin paljon pienemmältä.

Sushia Fukussa

Olen nähnyt ystäviäni eri elämänvaiheista. Niitä, joihin tutustuin edellisen työni kautta. Niitä, joihin tutustuin ollessani kotiäitinä. Niitä, joihin tutustuin mindfulness-ohjaajakoulutuksessa. Yhteistä on ollut se, että he ovat kaikki merkityksellisiä minulle ja heidän tapaamisensa saa taas auringon nousemaan elämääni.

Tammikuussa ajattelin, että tänä vuonna olisi kiva käydä kehutussa Mo Cafessa. ja siellä olenkin käynyt nyt jo monta kertaa. Ruoka on ollut maukasta ja seura mitä parhainta. Kivoiksi ruokapaikoiksi olen todennut myös Tikkurilassa olevan Mama Mozzan. Aivan mahtavaa (ja erilaista pizzaa) söin kahden ystäväni kanssa Helsingissä paikassa nimeltä Piece N Love. Harmi, kun vegepizzasta ottamani kuva oli tosi suttuinen (enkä voi sitä siksi tänne laittaa), se pizza oli jotakin tosi erilaista ja maukasta verrattuna muiden paikkojen kasvispizzoihin. Sushilla olen käynyt Fukussa ja Itamae Sushissa.

Ensi keskiviikkona näen vielä yrittäjäystävääni lounaan merkeissä. Ja tiedän, että taas jaetaan iloja, suruja, kuulumisia. Ja syödään samalla maukasta ruokaa.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Miten lisätä keskittymiskykyä luokkaan?




Kuulen koko ajan samaa viestiä sekä päiväkodeista että kouluista. Luokat ja ryhmät ovat entistä levottomampia. Työskentelyrauhaa on vaikea saada ja monilla lapsilla on suuria haasteita keskittyä tehtäviin. Sain arvostelukappaleeksi PS-kustannuksen kirjan "Keskittymiskykyä luokkaan. Tietoisuustaitoharjoitusten opaskirja". Kirja antaa kattavan kuvauksen siitä, kuinka tietoisuustaitoja / mindfulnessia voi käyttää erityisesti koululuokissa. Tietoisuustaitojen harjoittaminen on vastalääkettä mm. stressille ja tunnesäätelyn ja tarkkaavaisuuden häiriöille. Kun keskittymiskyky paranee, oppiminen helpottuu.

Kirjassa tuodaan esille sekä tutkimustuloksia, teoriaa että tietoisuustaitoharjoituksia. Kirjasta saa myös hyvän käsityksen siitä, miten voi rakentaa tietoisuustaitotuokion - tai miten yksittäisiä harjoituksia voi käyttää osana eskari /koulupäivää. Harjoituksissa on hyviä vinkkejä, miten saman harjoituksen voi tehdä eskari-ikäisten, kouluikäisten ja lukiolaisten kanssa, pienin muutoksin.

Suosikkiharjoitukseni kirjassa on imurihengitys. Lasta ohjataan kuvittelemaan, että hänen vatsassaan on pölynimuri, joka voi imaista pois jännityksen ja stressin. Kun hengitetään sisään, kuvitellaan, että päässä, hartioissa ja rintakehässä tuntuva stressi imaistaan vatsanpohjaan. Sen jälkeen pidätetään pieni hetki hengitystä. Kun hengitys taas vapautetaan, kuvitellaan, että pöly varisee kehosta lattialle. Kirjassa on myös muita kivoja harjoituksia, esim. popcorn ajatukset ja hidastettu liike. Pidin myös stressitason mittarista. Kirjassa on paljon tuttujakin harjoituksia, sellaisia, joita olen itsekin käyttänyt mindfulness- ja tunnetaitokursseillani. Ja sellaisia, joita olen myös kirjannut tekemääni Mindfulness lapsille- verkkokurssiin.


Kirjassa tuodaan hyvin esille myös se, että mikä tahansa tilanne voi muuttua tietoisuustaitoharjoitukseksi, kun pysähdytään hetkeksi huomioimaan, mitä oman itsen sisällä tapahtuu. Tietoisuustaidot ovat hyvin mobiili taito, niitä voi harjoittaa missä vaan, siitä voi tulla myös elämäntapa. Ja se onkin tavoitteena, että tietoisuustaidot / mindfulness eivät ole arjesta irrallinen harjoitustuokio, vaan että lapset ja nuoret oppivat siirtämään harjoitusten oivallukset omaan arkeensa. Että he oppivat käyttämään esimerkiksi imurihengitystä stressi- ja ristiriitatilanteissa.

Itse soisin, että tietoisuustaidot / mindfulness tulisi jollain tavoin jokaiseen päiväkotiin ja kouluun toimintatavaksi, tuomaan lapsille keskittymisen, rauhoittumisen ja tunne-elämän taitoja. Tutkimustulokset tietoisuustaidoista ovat aika huikeita, kuten tämä: "Tutkimukset ovat osoittaneet, että koetulokset paranivat ja oppilaisen keskinäiset konfliktit vähenivät, kun opetukseen on sisällytetty tietoisuustaitojen harjoittamista. On mahdollista huomata myös jotakin tätä syvällisempää - tunteiden säätelyään, onnellisuuttaan ja myötätuntoaan vahvistavia lapsia, jotka osaavat käyttää taitojaan loppuelämänsä ajan". Tämä kirja on yksi hyvä apukeino opettajan työkaluksi tietoisuustaitojen käyttämiseen koululuokissa.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (PS-kustannus). Kirjassa on 246 sivua ja se on helppo- ja nopealukuinen ja sisältää laajasti sekä teoriaa että käytäntöä

Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Hiljaiseloa



Olen ollut koko syksyn aika hiljainen täällä blogissani. Osittain tämä on liittynyt työkiireisiin ja uuden luomiseen. Tein kaksi uutta verkkovalmennusta muutaman kuukauden aikana ja tämä vei sekä aikaa että voimia - koska siinä rinnalla ohjasin koko ajan normaalit viikkoryhmät ja luennot. Osittain tämä on liittynyt siihen, että olen halunnut vapaa-aikani käyttää muuhun kuin blogiin. Olen halunnut nähdä ystäviä, käydä teatterissa ja lasten kanssa leffassa (Paddington 2 on muuten huippuihana elokuva, suosittelen!). Olen halunnut lukea kirjoja, mikä sekin on jäänyt harmittavan vähälle tänä syksynä.

Syksyn aikana on myös tapahtunut asioita, joiden myötä olen alkanut miettiä entistä enemmän arvojani. Vanha tuttuni suorittaminen on ollut taas aika paljon läsnä tässä syksyssä ja olen tosi paljon miettinyt sitä, miten jatkossa haluan työni järjestää ja mitä töitä haluan tehdä - ja onko aika luopua jostakin.

Olen viimeisten päivien aikana kuunnellut Menestyvän yrittäjän mindset - onlinetapahtumaa ja sen myötä miettinyt aika paljonkin, mihin haluan jatkossa suunnata työtäni. Ja miten saisin omaa mindsettiani korjattua siihen suuntaan, etten enää vähättelisi niin paljon omaa osaamistani.

Kotimme alkaa vähitellen näyttää jouluiselta ja olen myös ostanut useamman joululahjan. Joulukuusen suhteen jännittää se, miten kissamme Misse siihen suhtautuu. Hyppääkö hän kuuseen? Kaataako hän sen? Leikkiikö joulupalloilla? Misse on kasvanut ihan valtavasti. Vaikea on enää muistaa sitä aikaa, kun hän oli pikkiriikkinen kissanpentu. Nyt hän näyttää jo isolta. Misse on utelias ja hän haluaa olla mukana kaikessa. Hän on myös aika omaehtoinen ja haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Niin suloinen ja rakas. Misse on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja tuntuu, että hän olisi ollut meillä aina.

Olen harmittavan vähän lukenut myös muiden blogeja, joten en tiedä blogituttujen kuulumisista mitään. Nyt kun töitten suhteen on alkamassa joulutauko, aion palata myös bloggaamisen pariin enemmän.

Mitä sinulle kuuluu?

perjantai 17. marraskuuta 2017

Lasten tunnetaitojen ja keskittymiskyvyn tukeminen


Olen viime kuukaudet tehnyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia. Nyt kurssi on vihdoinkin myynnissä. Teen töitä kouluttajana Ceestolle ja viime keväänä Ceeston Veli-Pekka kysyi, tekisinkö verkkokurssin lasten mindfulnessista. Tiesin heti, että tämä on aika iso kakku, mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Koen aiheen supertärkeäksi, koska niin paljon puhutaan lasten levottomuuden lisääntymisestä ja tunnetaitojen tukemisen tärkeydestä. Sekä vanhemmat että ammattilaiset kaipaavat keinoja lapsen keskittymiskyvyn, rauhoittumisen ja tunnesäätelyn tukemiseen. Ja noihin haasteisiin tämä verkkokurssi vastaa.

Itse uskon, että jos lapset jo pienenä oppivat keinoja stressinhallintaan, tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn ja rauhoittumiseen, sillä on isoja vaikutuksia koko myöhempään elämään ja laajemmin ajatellen koko yhteiskuntaan. Mindfulness tarjoaa juuri sitä, mitä tämän päivän maailma tarvitsee. Läsnäoloa, myötätuntoa, ajatusmallien tiedostamista ja tunnetaitojen harjoittelua jo pienestä pitäen.

Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa, mutta en käytännössä tiedä, miten tunnetaidot ja niiden opetteleminen näkyy tällä hetkellä koulun arjessa. Tietoisuustaitoja, mindfulnessia on tutkittu pilottikouluissa ja päiväkodeissa ja näissä tutkimuksissa mindfulnessin hyödyt ovat olleet vakuuttavat. Terve oppiva mieli – hankkeessa on tutkittu tietoisuustaitojen vaikutusta esimerkiksi tarkkaavaisuuteen, tunteiden hallintaan ja stressinhallintaan. Tutkimuksessa todettiin, että kolme neljästä nuoresta koki saavansa harjoittelusta hyötyä mm. kavereiden ja perheen kanssa pärjäämiseen, nukkumiseen, keskittymiseen luokassa ja harrastuksissa, stressinhallintaan sekä vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Myös lasten arvosanat paranivat. Aika merkittävää, eikö totta?

Monesti kuulen, että aikuinen sanoo lapselle, että "rauhoitu nyt". Se ei auta lasta rauhoittumaan, sillä tuo lause ei anna lapselle keinoja siihen, mitä hänen pitäisi tehdä tai että mikä häntä voisi tukea rauhoittumaan. Lapsi tarvitsee itselleen keinovalikoimaa. Kuten myös aikuinen. Sekä rauhoittumiseen että tunteiden säätelyyn.

Silloin kun itse olen ollut pieni, ei tiedetty mitään tunnetaitojen tai rauhoittumisen tukemisesta. Nyt tiedetään ja on mahtavaa, kun tieto alkaa levitä sekä ammattilaisten että vanhempien joukkoon. Mindfulness lapsille - verkkokurssi on minun yksi tapani levittää sitä tietoa lasta arvostavasta, empaattisesta ja myötäelävästä kasvattajuudesta ja lapsen tunnetaitojen, rauhoittumisen ja keskittymiskyvyn tukemisesta, jota olen vuosien varrella opiskellut eri koulutuksissa (esim. toimintaterapeutti, mindfulness-ohjaaja ja Lasten Tunnetaito-ohjaaja) ja käytännössä testannut omien lasteni kanssa ja lukuisissa tunnetyöpajoissa, tunnetaitoryhmissä ja mindfulness-kursseillani.

Mindfulness lapsille - verkkokurssi on nyt lanseeraustarjouksessa  Ja hei, jos en jo kertonut, niin tää kurssi on hyvä. Verkkokurssin tekeminen on vienyt minut kohti omia pelkoja ja epävarmuutta. Sisäinen ääneni on välillä (ööh, aika usein...) hokenut, ettei susta ole tähän. Olen iloinen, että olen käynyt tuon kaiken läpi, olen kohdannut itseäni ja omaa epävarmuuttani ja päässyt siitä yli  ja nyt kurssi on valmis. Ja on kuulkaas hieman jäätävää katsoa itseään videolta, kun en kuulu siihen tubettajasukupolveen, jolle se on luontevaa. Samoin oma ääni mindfulness-äänitteissä kuulostaa vähän vieraalta. Mutta nyt se on valmis! Kuukausien työ on takana ja nyt voin ostaa itselleni kukkakimpun ja kakun ja onnitella itseäni tästä isosta ponnistuksesta!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kuulumisia

Tunnetaitoryhmäläiseni maalaama voimahahmo

Nyt tuli pitkä blogitauko, lähes kuukauden olen ollut kirjoittamatta blogia. Ja saman ajan olen ollut seuraamatta muiden blogeja. On ollut pakko priorisoida omaa ajankäyttöä. Huomaan, että blogistani on lähtenyt pois lukijoita tämän tauon aikana.

Ennen syyslomaa tein paljon töitä, oli ryhmiä, luentoja ja kursseja. Nyt varsinaisia livetöitä ei ole ollut enää niin paljoa, mutta kaksi isoa asiaa on vienyt aikaani: olen viimeistellyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia ja perjantaina saimme sen myyntiin. Olen tehnyt sitä verkkokurssia kesäkuusta alkaen ja se on ollut ihan valtava ponnistus. Nyt se on myynnissä ja se on kyllä superhyvä kurssi. Toinen asia, mikä on vienyt aikaani, on ensi talven ja kevään ryhmien ja kurssien aikataulutus ja tilojen etsiminen niitä varten. Apunani on nyt ollut assistentti, joka on tehnyt kartoitusta tiloista, on muokannut kutsukirjeitä ryhmiini jne jne. Silti on tuntunut, ettei aika vaan riitä. Nyt olen saanut myyntiin alkuvuoden tunnetyöpajat - ja kurssit ja se on iso helpotus minulle.

Kaiken tämän keskellä sain hiirikäden eli oikea käteni on ollut kipeä ranteesta alaselkään asti. Olen käynyt viime viikkoina vuoroviikoin tavallisessa hieronnassa ja thaimaalaisessa hieronnassa ja vihdoinkin käsijumi alkaa helpottaa. Erityisen kipeä minulla oli oikean käden olkapää.


Viime viikonloppuna oli lasten joogaohjaajakoulutuksessa (barnyoga.com) ja se oli hyvä ja ajatuksia herättävä koulutus. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina olin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutuspäivässä ja sen jälkeen jäin miettimään, että sekä minussa itsessäni että myös molemmissa lapsissani on erityisherkkyyden piirteitä.

Tänään vietämme isänpäivää läheisenpäivä - teemalla. Minun isäni on kuollut, mieheni ja lasten isä on nyt Kiinassa työmatkalla. Menen syömään ravintolaan poikien kanssa. Ja tänään aion vain olla ja chillailla. Olen nyt ansainnut sen.

Mitä sinulle kuuluu?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hetkessä: Kaikki mieheni - teatteriesitys


Olin kolmisen vuotta sitten katsomassa esityksen "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja pidin siitä todella paljon. Kun viime keväänä näin, että esitykselle on tulossa itsenäinen jatko-osa "Kaikki mieheni", tiesin heti, että haluan nähdä tuon esityksen.

Kaikki mieheni - esityksen teksti pohjautuu Kodin Kuvalehden lukijoiden kertomuksiin naisen suhteesta mieheen. Näiden kertomusten pohjalta Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Minka Kuustonen ovat muokanneet omannäköisen teoksen. Esitys on suunnattu naisille, jotka haluavat ymmärtää miehiä ja miehille, jotka haluavat tietää, mitä naiset heistä ajattelevat.

Kävin katsomassa Kaikki mieheni - teatteriesityksen reilu viikko sitten. Esitys sekä naurattaa että koskettaa. Erityisesti pidin esityksen toisesta puoliajasta. Tykkäsin siitä, kun näyttelijät lukivat Kodin Kuvalehden lukijoiden muistoja omista isistään. Pidin myös Miitta Sorvalin tavasta kertoa omasta isästään ja muistoistaan häneen liittyen. Lisäksi minua nauratti esityksessä ollut kuvaus rakastumisesta lapsen saamiseen ja lopulta eroon. Luulen, että se kuulosti monista tutuilta.

Ennen esitystä kävin katsomassa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Sen jälkeen esitys "Kaikki mieheni" tuntui hyvin sukupuolisidonnaiselta ja stereotyyppiseltä, kliseiseltä. Miehiä kiinnostaa autot eivätkä he osaa tehdä kotitöitä, koska heille ei ole niitä opetettu. Jos ei näitten stereotypioitten anna häiritä ja katsoo esitystä ne suodattaen, esitys on ihan hauska - ja ajoittain myös koskettava.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postausarjaan

maanantai 9. lokakuuta 2017

Tunnetaitoja kirjoista


Tunnetaidot ovat nousseet viime vuosina paljon esille. Tunnetaidot mainitaan myös koulun uudessa opetussuunnitelmassa. Itse mindfulness-ohjaajana ja Lasten Tunnetaito-ohjaajana olen sitä mieltä, että tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Hyviä tunnetaitoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa. Kun lapsella on hyvät tunnetaidot, hän selviytyy paremmin vastoinkäymisistä, tulee paremmin toimeen ystäviensä kanssa ja pystyy nopeammin rauhoittamaan itsensä. Hyvät tunnetaidot lisäävät onnellisuutta ja tervettä itsetuntoa. Hyvät tunnetaidot suojaavat myös riippuvuuksilta, ahdistukselta ja stressiltä.

Tunnetaidot ovat nousseet yhdeksi tärkeäksi teemaksi myös lastenkirjoissa ja lautapeleissä. Joku aika sitten ilmestyi uudet Ympyräiset - tunnekirjat ja minä sain kirjat arvostelukappaleiksi. Ympyräiset - kirjasarja on suunnattu 3-6-vuotiaille lapsille ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme kirjaa. Kirjoissa hyödynnetään positiivista psykologiaa. Kehitteillä on lisäksi animaatiosarja, mobiilipelejä ja - sovellus.



Ympyräiset kirjoissa on eläinhahmoja, jotka asuvat Poutapilven satumaailmassa, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Tarinoissa on tarinan lisäksi myös teemaan liittyviä kysymyksiä, joiden avulla lasten kanssa pystyy syventämään kirjan teemaa. Itse pidin näistä kysymyksistä paljon.

"Kiva Kirahvin kannustus" - kirja korostaa positiivisten sanojen voimaa ja omien vahvuuksien löytämistä. Missä sinä olet taitava? Mistä sinua on kehuttu? Kirjan avulla pystyy suuntaamaan katsetta hyvään ja vahvuuksiin. Itse olen tämän kirjan lukenut lapsille tunnetaitoryhmäni toisella ryhmäkerralla, jolloin teemana on ollut "Millainen minä olen? Mitkä ovat vahvuuteni?.

"Räyhä Ravun kiukkupuuska" - kirjassa korostuu myötäeläminen, toisten tunteiden huomioiminen ja anteeksipyytäminen- ja saaminen. Olen kuullut ja lukenut, että tämä Räyhä Rapu - kirja on kiehtonut lapsia. Kiukku on voimakas tunne ja sen säätely on haastavaa lapselle - kuten myös monille aikuisille. Itse olisin tältä kirjalta kaivannut ihan konkreettisia keinoja kiukun kohtaamiseen ja kiukun tunteen säätelyyn, esimerkiksi syvän ja rauhallisen hengittämisen opettamista.

Kirja "Sisu Kettu ei anna periksi" tuo esille toisten auttamista, sinnikkyyttä ja omien asioiden jakamista. Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! - luennolla ja hän korosti paljon sitä, että sinnikkyyttä kannattaa kehittää lapsissa. Tämä kirja osuus siis tärkeään teemaan.


Koska itse teen töitä tunnetaitojen parissa, jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia uusia tuotteita Ympyräiset - sarjaan tulee. Mobiilipelit tunteista kuulostaa hauskalta ajatukselta - kunhan sitä kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tunnetaitojen opetusta on myös paljon.

Ympyräiset - sarjasta on blogikirjoitus myös seuraavissa seuraamissani blogeissa:

Pienten taikapiiri: Ympyräiset opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja
Luetaanko tämä:  Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset - sarja 

Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Hetkessä: Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyssä


Luin loppukesästä Hesarin kuukausiliitteestä Selja Ahavasta ja hänen kirjastaan "Ennen kuin mieheni katoaa". Se kosketti paljon. Aviomies onkin aina halunnut olla nainen ja päättää nelikymppisenä toteuttaa tämän halunsa. Jokin aika sitten näin ystävääni, joka kertoi, että hänen poikansa on nyt tyttö. Kun näin mainoksen Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelystä tiesin, että tuo näyttely minun on nähtävä.

Tytttöpoikatyttöpoikatyttö on valokuvaaja Nina Doddin näyttely Galleria Brondan kellarigalleriassa. Näyttelyssä kerrotaan neljän transnuoren tarinat heidän itsensä ja heidän perheidensä kertomina. Ajatus näyttelystä lähti liikkeelle Nina Doddin ensireaktiosta, kun hän kuuli tuttavaperheensä alle 10-vuotiaan pojan ilmoittaneen että hän on tyttö ja alkoi pitämään hametta ulkona.


Perheiden tarinat ovat hyvin koskettavia. Suomessa avun saaminen ei näytä olevan kovin helppoa. Perheet syyttävät sairaalan transpoliklinikoita mielivallasta ja Setan pieni transtukipiste työskentelee äärirajoillaan. Vuonna 2016 101 alaikäistä lasta ja nuorta haki apua transtukipisteestä. Apua tarvitsevista 17 oli 0-6-vuotiaita ja heidän perheitään ja 84 kappaletta oli 7-17-vuotiaita.

Perheiden tarinoista tuli esiin se kaikki epätietoisuus, ammattilaisten ymmärtämättömyys ja järjestelmän joustamattomuus, mitä he ovat joutuneet kohtaamaan. Tuntuu, että Suomessa on vielä liian vähän tietoa, miten kohdata translapsi/nuori tai miten tukea perhettä siinä tilanteessa, kun lapsi ilmoittaakin, että hän uskoo syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Toisaalta esiin tuli myös se, miten osalle sukulaisista ja lasten kavereista oli ihan luontevaa, että tytöstä tulikin poika tai pojasta tyttö.


Näyttely on pieni, mutta perheiden tarinat nostattavat esiin hyvin paljon ajatuksia. Sukupuolesta ja sen moninaisuudesta, ihmisarvosta, kohtaamisesta, onnellisesta elämästä. Ja ihan käytännön asioista: tarvitaanko erikseen tyttöjen ja poikien vessoja vai voivatko vessat olla ihan sukupuolineutraaleja? Teeman pohdinta jatkuu omalla kohdallani, sillä sain juuri kirjastosta luettavaksi Selja Ahavan teoksen "Ennen kuin mieheni katoaa".

* Tämä kuuluu Hetkessä - postaussarjaani
 
Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Jotain olen oppinut


Koko syyskuu oli työntäyteinen. Olen tästä puhunut myös ystäville ja yhteistyökumppaneille ja moni on kysynyt minulta: miten sinä jaksat tuollaista työmäärää. Olen jaksanut hyvin. Olen jaksanut hyvin, kun olen tiennyt, että nyt  on näin. Tämä on vaihe, joka kestää nyt muutaman viikon ja loppuvuosi on huomattavasti leppoisampi.

Samalla olen huomannut, että olen oppinut jotain arvokasta. Olen oppinut olemaan lempeä ja armollinen itselleni. Olen oppinut myös kiittämään itseäni työviikon jälkeen. Ostin itselleni kakun ja liljakimpun, kun lanseerasin onnistuneesti Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen. Olen hehkuttanut itselleni, omassa mielessäni, omia onnistumisia ja sitä, miten hyvin olen klaarannut tämän kaiken.

Olen oppinut myös asioiden priorisointia. Minulla on koko ajan tietokoneeni vieressä to do - lista ja sieltä poimin, mitä minäkin päivänä / viikkona on tehtävä. Olen osannut karsia pois ne asiat, jotka eivät ole kiireellisiä ja jotka voivat odottaa muutaman päivän. Olen osannut höllentää myös kotihommissa. Sinä viikkona, kun olin tehnyt töitä su-to, pe välissä vapaata ja lauantai taas töitä, en todellekaan sunnuntaina ryhtynyt viikkosiivoukseen ja kotihommiin, vaan luin Eppu Nuotion kirjan Myrkkykeiso. Olen myös jättänyt muutaman kokouksen väliin (esim. koulun vanhempainyhdistys). En ole superihminen, aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen. Ja tämä on itselleni nyt ok. Aikaisemmin olisin soimannut itseäni hyvin monista asioista, nyt en enää. Aikaisemmin halusin olla superihminen, jolla on ääretön jaksaminen. Nyt tunnistan selkeämmin omat rajani ja osaan paremmin sanoa myös ei.


Sen verran nämä viikot kuitenkin opettivat, että en halua tällaista enää. Aion palkata yritykselleni assistentin hoitamaan kaikkea pientä sälää, jotta itse voin jatkossa keskittyä entistä enemmän kaikkeen oleelliseen. Ja myös omaan hyvinvointiini.

Minulla on nyt lukemisen alla Anna Taipaleen kirja Sydänjuttu, joka tuo ihanasti esille oman hyvinvoinnin ja itsemyötätunnon merkitystä. Nappaan kirjasta nämä kysymykset myös sinun pohdittavaksesi:

Kuinka puhuttelen itseäni

* silloin kun tapahtuu jotain kurjaa?
* silloin, kun tapahtuu jotain ihanaa?
* aamulle herättyäni?
* illalla viimeiseksi?
* kun olen mokannut?
* kun hengaan itseni kanssa?


 Leppoisaa viikonloppua!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Syyskuulumisia ja arvonnan voittaja


Viikot vierivät eteenpäin ja syyskuu tuntuu menneen yhdessä hujauksessa. Minusta tuntuu, että mielessäni on sama virsi viikosta toiseen: aika paljon töitä, kohta helpottaa. Töitä on siis ollut paljon ja toki olen tästä yrittäjänä myös kiitollinen. Selkeästi huomaan samalla myös rajaamisen tarvetta. Olen huomannut myös tarvetta omalle assarille. Tarvitsen ja haluan apua toimistotöihin, jotta minä pystyn keskittämään aikani siihen, mitä haluan tehdä ja mitä osaan tehdä hyvin enkä siihen, että luen jonkun kunnan 17-sivuista ohjeistusta siitä, miten lasku pitää tehdä ja mihin se pitää toimittaa, jotta ne rahat joskus saisi myös tililleen. Eilen viimeksi puhuin miehelle saunassa, että nyt on se hetki, kun alan selvittää tätä assistenttiasiaa. Ja mitä tapahtuikaan tänään, kun olin ystävieni kanssa lounaalla? Äitiyslomalla oleva ystäväni mainitsi, että hän voisi olla kiinnostunut tekemään esim. pieniä toimistotöitä saadakseen vähän lisärahaa. Oikea paikka, oikeat ihmiset ja suun avaaminen oikeaan aikaan.


Kävin eilen hierojalla ja siinä hierontapöydällä maatessani mietin, että olen kyllä aika lailla sivuuttanut itseni viimeisten viikkojen aikana. Hierojakin huumorilla totesi, että miten olet saanut itsesi näin jumiin viime käynnin jälkeen. Aika simppeliä. Resepti menee kutakuinkin näin: tee paljon töitä ja tee paljon töitä myös tietokoneen ääressä. Älä venyttely tai joogaa. Toista tätä tarpeeksi pitkään. Ja tadaa! Sekä kehosi että mielesi on täysjuntturassa. Nyt varasin itselleni hierojan parin viikon välein jouluun asti, jotta näin ei kävisi enää uudelleen.

Eilen ostin jo ensi vuoden kalenterin, ihan pian alkaa ensi talven ja kevään kurssien aikatauluttaminen. Minulle on tullut paljon kyselyjä myös muualta Suomesta: tulisinko vetämään tunnetyöpajoja Lahteen, Seinäjoelle, Riihimäelle, Imatralle...Tuskin vielä ensi keväänä koko Suomen rundia aloitan, mutta ehkä joitain satunnaisia koulutuskeikkoja voisi eri puolilla Suomea tehdä.


Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja oli arvonnassa ja arvonta päättyi jo viikko sitten. Asia on ollut mielessäni ja kolkuttanut takaraivossa, mutta kaiken kiireen keskellä päätin, että tällä arvonnalla en enää lisää kiirettäni, vaan tämä saa odottaa. Ja nyt suoritin arvonnan ja tadaa! Kirjan voitti itselleen Kristiina Kauniimpaa kuin koskaan - blogista. Laitatko minulle osoitteesi (heli (at) kasvuntaika.fi), niin saan kirjan matkaan.


Vielä vähän Missen kuulumisia. Tuntuu, että hän on kasvanut ihan valtavasti. Pari rokotusta ollaan käyty hakemassa eläinlääkäriltä ja valjaissa ulkoilua on alettu harjoitella. Ulkoilu ei ole vielä ainakaan lempipuuhaa. Misse on utelias ja kuva on otettu sen jälkeen, kun hän kävi haistelemassa liljakimppua, joka oli ruokapöydässämme.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen


Olen viime vuosina lukenut paljon kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyviä kirjoja ja nettiartikkeleita. Osa näistä on ollut todella hyviä, osa aivan ala-arvoisia ja vanhakantaisia. Tämän päivän kasvatus korostaa tunnetaitoja ja empaattista, lasta kuuntelevaa vanhemmuutta. Tämän päivän kasvatus ei ole uhkailua, lahjomista, kiristämistä eikä lapsen muokkaamista sellaiseksi kuin vanhempi toivoisi hänen olevan.

Sain arvostelukappaleeksi kirjan "Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen". Kirjassa korostuu myötätuntoinen asenne ja kirjan teoriaperustassa yhdistyy ratkaisukeskeisyys, neuropsykiatrinen tietämys ja mindfulness. Ja lasta arvostava, empaattinen asenne. Nämä kaikki ovat juuri niitä asioita, joita myös itse haluan edistää sekä vanhempana että työssäni vanhemmuuden tukijana.

Kirjassa korostuu myönteinen vanhemmuus: "Jos sinun pitäisi valita yksi asia, jota muutat toiminnassasi, se kannattaisi olla myönteisen palautteen lisääminen lapselle". Tutkimusten mukaan lapsen myönteinen huomioiminen on yksi toimivimmista kasvattamisen tavoista, jota kuitenkin teemme liian vähän. Myönteinen huomio on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta, jossa aikuisen iloa, tyytyväisyyttä ja turvaa viestivät paitsi sanat, myös kosketus, äänensävy ja ilme.


Kirjassa korostuu, että lapsi on peili meidän käytöksestämme - hän reagoi siihen, millä tuulella me tänään olemme tai mitä kautta lähdemme ratkomaan tilannetta. Lapsi ottaa meistä myös mallia, hän tutkii miten me teemme asioita. Lähtökohtana on se, että jos lapselle on ongelma, aikuisen täytyy miettiä, miten hän voisi muuttaa käytöstään. Jos se ei onnistu, silloin pitää katsoa peiliin ja etsiä luovasti ja kärsivällisesti tapaa, jolla tavoittaa yhteys lapseen.

Kirjassa käsitellään myös tottelemista. Moni vanhempi toivoo, että lapsi tottelisi nopeasti, jopa kerrasta. Tämä ehdottoman tottelemisen vaatiminen on kuitenkin hyvin jäykkää ja kontrolloivaa aikuisuusroolia. Tällöin meissä puhuu ikiaikainen perinne, joka vaatii lapsen totteluvaisuutta. Voi olla kysymys siitä, että vanhempi on epävarma ja keinoton, ei ole toista tapaa toimia. Tutkimusten mukaan toimivin kasvatus on empatiaa ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa - ei aikuisen yksinvaltaan. Kun aikuinen on liian autoritäärinen ja tiukka, lapsi ei voi sisimmässään luottaa aikuiseen, joka käskee, mutta ei kuule häntä ja hänen näkemyksiään. Tällöin lapsi joutuu pistämään omat tunteensa sivuun ja hänen yhteytensä aikuiseen katoaa.

Kirjassa oli kivoja vinkkejä myös myönteisyyden ja läsnäolon lisäämiseen arjessa. Pidin kirjan vankasta teoriaperustaisesta tekstistä, jota siivittivät myös käytännön esimerkit. Erityisen paljon pidin luvun lopussa olleista kysymyksistä, joiden avulla pystyi itse pohtimaan, miten luvun teemat näkyvät omassa elämässä. Kirjassa oli myös kivasti koostettuja yhteenvetolaatikoita, joissa oli tiiviissä muodossa lukujen teemoja ja esim. vinkkejä arkeen. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille vanhemmille ja kasvattajille!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi. Kiitos Kirsi Consulting!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Hyvän mielen vuosi (sis. arvonnan)


Olen viime aikoina miettinyt paljon hyvän mielen taitoja. Työt ovat nyt kerralla rysähtäneet päälle ja tuntuu, että kaikki hyvää mieltä tuottavat asiat ovat vaarassa jäädä arjen jalkoihin, ellei niihin tietoisesti kiinnitä huomiota. Olen viime vuosina työstänyt paljon itseäni ja omia toimintatapojani ja huomaan, että itsemyötätunto ja armollisuus arjessa on aika luonnollinen osa arkeani - ja tästä olen iloinen. Näin ei todellakaan ole aina ollut. Omia haasteitani ovat se, että osaan huomata omat tarpeeni ja reagoida niihin ajoissa ja löydän arjen keskeltä aikaa pysähtymiselle ja omaa itseä ravitseville asioille.


Sain PS-kustannukselta kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Tehtäväkirjan on koostanut Maaretta Tukiainen ja olen aiemmin blogissani kirjoittanut hänen kirjastaan Hyvän mielen taidot ja olen myös blogannut viime syksynä ilmestyneistä Inspiraatiokorteista.

Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja on jaettu kahteentoista kuukauteen ja yhteen lisäkuukauteen. Jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa, jota tarkastellaan neljän eri viikkoteeman avulla. Vuoden voi aloittaa mistä kohtaa tahansa, sillä päivämäärä merkataan kirjaan itse.

Tehtäväkirjan teemoja ovat esimerkiksi: Mistä minä tulen? Miten kuulen paremmin oman ääneni? Miten kohtelen itseäni rakentavasti? Miten saan tehtyä unelmistani totta? Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi arvotalo, kiitollisuuskakku, lohtutilkkutäkki, toivomuspuu ja tunnerepun tyhjennys.

Olen sitä mieltä, että kenen tahansa ja erityisesti vanhempien on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja hyvän mielen taidoistaan, sillä hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia. Tämän kirjan tehtävät ohjaavat ihanalla tavalla vanhempaa miettimään esimerkiksi kiitollisuuden aiheita, kielteisyydestä luopumista, tunteita, itsemyötätuntoa ja läsnäoloa.


PS-kustannus lahjoitti minulle kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Näistä yksi, turkoosi, on nyt arvonnassa täällä blogissani. Pinkin arvoin yritykseni fb-sivulla ja keltainen tehtäväkirja jää minulle itselleni täytettäväksi.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Arvonta alkaa nyt ja loppuu perjantaina 22.9. klo 21. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat Blogger (en saa jostain syystä laitettua suoraa linkki tähän - sivupalkista voi liittyä), Facebook ja Bloglovin- lukijat. Onnea arvontaan!
 

Tiedän itsestäni, etten ole sellainen tehtäväkirjan täyttäjä, joka täyttää kirjaa systemaattisesti ja viikoittain. Enemmänkin luulen, että täytän kirjaa isommissa erissä. Päätin, että aloitan tehtäväkirjan täyttämisen kohdasta: "Miten kohtelen itseäni rakentavasti?"

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mistä saada myönteisyyttä kasvatukseen?


Moni vanhempi pohtii, miten saada myönteinen ja hyvä suhde lapsen kanssa, Itsekin olen tätä pohtinut paljon. Omien lasteni syntyessä olin sekä sosiaali- että terveysalan ammattilainen (sosionomi ja toimintaterapeutti). Minulla oli paljon tietoa lasten kehityksestä. Huomasin kuitenkin pian, että omien vanhempien käyttämät kasvatuskeinot puskivat läpi myös omaan vanhemmuuteeni. Uhkailu, rankaiseminen, kiristäminen, tottelemisen vaatiminen. En halunnut olla se äiti, joka sanoo lapselleen: Laitan nämä lelut pois, kun et osannut käyttäytyä kunnolla ja saat ne taas takaisin kun osaat taas käyttäytyä ja totella". Tuo, jos mikä on niin 1970-lukua. Sitä aikaa, kun itse olin pieni. Nyt on olemassa paljon enemmän tietoa vuorovaikutuksesta, tunnetaitojen tukemisesta, rakkauspohjaisesta kasvatuksesta. On olemassa paljon tietoa myönteisistä kasvatuskeinoista, jotta meidän nykyajan vanhempien ei enää tarvitsisi turvautua noihin vanhoihin tapoihin. Itse huomasin, että siirtyminen "tämän päivän kasvattajaksi" noista ikiaikaisista vanhoista menetelmistä ei ollutkaan niin helppo kuin kuvittelin. Selkärangasta puski läpi vanhat menetelmät. Alkoi vuosien työ itseni kanssa. Kursseja, luentoja, kirjallisuutta. Näiden oppien perusteella on syntynyt kurssini Myönteisiä keinoja kasvatukseen".

Kurssin bonus on 20-sivuinen e-opas "Tunnemyrskyn keskellä - näin autat lasta rauhoittumaan"

Neljäs verkkovalmennukseni, Myönteisiä keinoja kasvatukseen, on nyt myynnissä. Loin valmennuksen kolme vuotta sitten luentokurssiksi ja olen luennoinut sitä muutaman kerran läpi ja saanut kurssista hyvää palautetta. Nyt kurssi on viety verkkoon neljän viikon syväluotaavaksi verkkovalmennukseksi. Valmennukseen on koottu kaikki se ymmärrys ja tieto, mikä minulla on tällä hetkellä vuorovaikutuksesta, tunnetaitojen tukemisesta, vanhemman oman hyvinvoinnin tukemisesta ja kannustavasta ja positiivisesta kasvatuksesta. Ei enää uhkailua, jankuttamista, kiristämistä, lahjomista eikä lapsen ehdottoman tottelemisen vaatimista. Vaan iloa, empatiaa, tunnetaitoja ja kannustavaa kasvatusta.

Jos sinua kiinnostaa kasvaa vanhempana ja kasvattaa tunnetaitoisia lapsia, suosittelen tutustumaan valmennukseeni. Blogini lukijat saavat 8 euron alennuksen koodilla TAIKA8.

torstai 31. elokuuta 2017

Arki on alkanut


Misse "piirtää" Villipedon naamaria

Minulla yrittäjänä on hiljaista aikaa kesäkuun alkupuolelta elokuun loppupuolelle. Se on aikaa, jolloin ehdin kouluttautua lisää yrittäjyyteen, luoda uusia tuotteita yritykseeni ja tietenkin pitää heinäkuussa lomaa ja tehdä muutenkin lyhyempiä työpäiviä kesä- ja elokuussa.

Kuluneella viikolla arki on pyörähtänyt ihan täysillä käyntiin - olen ohjannut tunnetyöpajoja, aloittanut kaksi lasten tunnetaitoryhmää, kuusi vauva/taapero/nappulatemppuilun kausituntia ja luennoinut vauvojen uniasioista. Siinä sivussa olen valmistellut seuraavan verkkovalmennuksen lanseeraamista - itse verkkovalmennus on jo valmis ja ollut esilukijoilla luettavana.


Ihanat koristellut mokkapalat kodin ja koulun yhteistyöpäivän buffetissa - ja nämä eivät todellakaan ole minun tekemiäni
Lauantaina oli kaikissa Vantaan ala- ja yläkouluissa kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Olin alakoulumme yhteistyöpäivässä mukana, vanhempainyhdistyksen talkoolaisena tänäkin vuonna. Haikeana ajattelin, että tämä oli nyt viimeinen kodin ja koulun yhteistyöpäivä alakoululaisen vanhempana, kuopus kun on jo nyt kuudennella luokalla.

Kissanpentumme Misse on minulla "apulaisena" työjutuissa. Nytkin hän tomerana töröttää tulostimen päällä ja seuraa touhujani. Misse on jo niin iso osa meidän perhettämme, että en meinaa muistaa aikaa ennen häntä. Aamuisin hän kehrää ihan mahdottoman paljon, kun heräämme ja silitämme häntä. Sama on iltapäivisin, kun tulen pois töistä. Osaa hän osoittaa mieltäkin. Kun käytin häntä rokotuksessa pari viikkoa sitten, hän ei kehrännyt minulle koko päivänä. Samoin tapahtui sinä päivänä, kun olin ekaa kertaa koko päivän pois kotoa. Muille hän kehräsi, mutta ei minulle. Misse myös hyvin tietää, mistä ruuasta pitää ja mistä ei. Paha ruoka aiheuttaa lattian kuopsutusta eli hän peittää sitä kuten kakkaa.

Arki pyörii ja tuntuu, että välillä se pyörii niin lujaa, että on vaikea pysyä itse mukana siinä kaikessa. Eipä ole juurikaan ollut aikaa kaipaamilleni jooga- ja minduflnesshetkille - vaikka juuri niille olisi tärkeä olla aikaa silloin kun arki on hektistä.

Miten teillä on arki pyörähtänyt käyntiin? Joko teillä on sairastettu ekat syysflunssat, flunssa-aalto tuntuu nyt tainnuttavan ihmisiä petiin?

lauantai 19. elokuuta 2017

Kolmas vuosi yrittäjänä


Yritykseni Kasvun Taika täyttää tänään kolme vuotta. Kolme vuotta sitten oli liiketoimintasuunnitelma tehty, saatu starttirahapäätös ja perustettu yritys. Aloitettu tulevan suunnittelu. Näin jälkikäteen ajatellen olin kyllä onnellisen pihalla kaikesta. Intoa oli, mutta tietoa ja taitoa aika lailla vähemmän. Siihen yrittäjyyteen liittyen nimittäin.

Nyt kun yrityksen kolmas vuosi tuli täyteen, on jo jotain yrittäjyystaitojakin hallussa. Olen tämän kolmannen vuoden aikana panostanut aika lailla siihen, että olen opiskellut esimerkiksi markkinointia, myyvää kirjoittamista ja miten lanseerata uusia tuotteita. Sen olen todellakin näinä kolmena vuonna oppinut, ettei riitä, että on hyvä tuote tai palvelu. Asiakkaan pitää ensin löytää tuote. Ja kun tuote on löydetty, se pitää osata myös myydä asiakkaille. Pitää osata kertoa tuotteen tai palvelun hyödyistä. Opiskeltavaa yrittäjyystaidoissa vielä riittää ja pitäisi myös vielä viedä käytäntöön moni sellainen asia, jonka olen teorian tasolla ymmärtänyt, mutta jota en ole vielä saanut vietyä käytäntöön.

Kolmas vuosi yrittäjänä on ollut monella tapaa hyvä. Olen tehnyt useamman verkkovalmennuksen (Voimavaroja vanhemmuuteen, Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit ja Yökukkujasta nukkujaksi - tukea unikoulun toteuttamiseen). Nyt kesän aikana olen valmistellut kahta seuraavaa verkkovalmennusta. Näistä toisen lanseeraus on tulossa ihan pian, toisen sitten loppuvuodesta. On ollut ilo huomata, että moni vanhempi haluaa satsata omaan vanhemmuuteensa ja kehittää omia vanhemmuustaitojaan verkkovalmennusten (ja myös luentojen ja kurssien) kautta.


Viime syksynä valmistuin Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja keväällä pidin ensimmäiset tunnetaitokurssini lapsille. Tänä syksynä näitä lasten tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja on tulossa enemmän. Kolmannen yrittäjyysvuoteni aikana aloitin yhteistyön Ceeston kanssa ja ohjaan Ceestolle Mindfulness lapsille - kursseja.

Uuden kännykän myötä vein Kasvun Taian viime vuoden lopulla myös instarammiin ja kesällä sain perustettua sähköpostilistan ja tehtyä Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen - ilmaisoppaan. Ihan pian sähköpostilistalaiset tulevat saamaan itselleen ilmaisen"Myönteisiä keinoja kasvatukseen" - miniverkkovalmennuksen.

Olen ohjannut ryhmiä, luennoinut, tehnyt kotikäyntejä, ollut läppärin ääressä vastaamassa meileihin ja verkkovalmennuslaisten kysymyksiin. Olen lukenut kirjoja, opiskellut lisää. On ollut suuria hetkiä, on ollut surkeita hetkiä. Olen kasvanut taas valtavasti ihmisenä ja myös yrittäjänä tämän vuoden aikana.


Ainut asia, mikä minua harmittaa on se, etten päässyt siihen taloudelliseen tulokseen, mitä kolmantena vuonna tavoittelin. Ei minun tulos huono ollut, olen saanut nostettua palkkaa joka kuukausi, mutta tavoitteeni oli korkeammalla. Kun tästä kirjanpitäjälleni viestittelin hän vastasi, että hänen mielestään minulla on mennyt loistavasti, myös taloudellisesti. Silti neljännen vuoden selkeänä tavoitteena on nostaa taloudellista tulosta.

Luin jostakin, että 80 % yrittäjistä lopettaa ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Minulla on nyt kolme vuotta takana, hyvät yhteistyökumppanit löydetty ja olen saanut luotua loistavia tuotteita. Erityisen ylpeä olen Villipedon naamarit - tunnetyöpajasta, joka on täysin minun luomani, oma tuotteeni ja näihin tunnetyöpajoihin tullaan tosi kaukaa. Olen luonut jotain sellaista, mikä koetaan niin tarpeelliseksi omalle perheelle, että Helsingissä olevaan tunnin työpajaan tullaan Lahdesta ja Riihimäeltä asti. Ja voin jo nyt sanoa, että mun tänä syksynä lanseerattavat verkkovalmennukset ovat huikean hyvät. Vielä muutama vuosi sitten olisin vähätellyt itseäni, että "eihän nää nyt mitään, nää on vaan tällaisia". Nyt huomaan, että itseluottamukseni on kasvanut valtavasti ja osaan antaa arvoa myös omalle osaamiselleni ja tekemiselleni.

Tästä jatketaan. Nokka kohti neljättä yrittäjyysvuotta. Neljäntenä yrittäjyysvuonna aion lisätä tunnetaitoryhmien ja mindfulness-kurssien osuutta liiketoiminnassani. Satsaan verkkovalmennusten markkinointiin enemmän. Jatkan yrittäjyystaitojen opiskelua. Ja toivon, että vuoden päästä olen siinä taloudellisessa tavoitteessa, minkä tälle vuodelle asetan.