keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Vinkkejä lapsiperheen Pietariin


Vietimme viime viikolla neljä päivää Pietarissa. Pietari on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Pietarissa on myös monta kivaa lapsiperhekohdetta, josta me ehdimme käydä vain murto-osassa. Olimme etukäteen vähän jutelleet lasten kanssa kohdetoiveista ja esim. huvipuistot ja sirkus karsiutuivat pois niiden keskustelujen pohjalta.

Ensimmäisenä iltana kiertelimme Pietarin historiallisia nähtävyyksiä läpi (ulkoa päin) ja kävimme Kissojen tasavallassa. Kissojen tasavalta on kissakahvila / museo, jossa kissat eivät kuitenkaan ole itse kahvilan puolella (kuten Helsingin Kissakahvila Helkatissa) vaan kahvila on erikseen ja kissat ovat kahdessa erillisessä huoneessa. Tie kissojen luo käy kuin Narniaan, vaatekaapin läpi. Kahdessa huoneessa asustaa 24 kissaa, jotka lähinnä nukkuivat sen ajan, minkä olimme paikalla. Joukossa oli paljon erirotuisia kissoja, myös sellaisia, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Kissojen kanssa sai olla tunnin ja aikaan kuului myös esittelykierros, joka oli kylläkin venäjäksi eikä esittelijä juurikaan osannut englantia.



Perjantaina kiertelymme jatkuivat ja pysähdyimme Galeria-kauppakeskuksessa olevaan Happylon-sisähuvipuistoon. Happylonissa on esimerkiksi erilaisia autosimulaattoreita, tanssipelejä, autoratoja ja keskellä on iso merirosvolaivateemainen kiipeilypaikka, kuin HopLop. Kävelimme ensin sisähuvipuiston läpi ja pojat saivat valita kaksi juttua, mitä tehdä. He valitsivat "hoplopin" ja ampumapelin. Pojat saivat päälleen numeroidut liivit ja he saivat tunnin verran kiipeillä ja pomppia ja laskea pallomereen. Tämän jälkeen he pelasivat vielä yhden ampumapelin. Kerrosta alempana on iso lelukauppa (Hamley's) ja kävimme katsomassa myös sen tarjonnan.


Jatkoimme vielä metrolla ja kävellen kiipeilypuistoon. Pojat saivat ensin pienen opastuksen kiipeilyyn ja puistossa olisi saanut kiipeillä neljä tuntia. Olimme kuitenkin jo niin paljon kävelleet päivän aikana ja käyneet Happylonissa, niin pojat eivät jaksaneet kiipeillä niin pitkää aikaa. Kiipeily tuntui kuulemma enemmän käsissä kuin jaloissa. Viime kesänä pojat kiipeilivät Irti maasta - keskuksessa Tampereella ja siellä poikien päällä oli kiipeilyvaljaat. Nyt kiipeily tehtiin ilman valjaita. Alla oli paksut patjat, joten pienet lipsahdukset eivät haitanneet.



Lauantaina matkasimme Aquapark Piterlandiin. Taas menimme ainakin kahdella metrolla ja yhdellä kaupallisella bussilla (Pietarissa on sekä ns. kunnallisia busseja että kaupallisia busseja. Meillä oli kolmen päivän julkisen liikenteen kortti, jolla pääsimme kulkemaan rajattomasti (paitsi kaupalliset bussit)). Piterland on iso vesipuisto, jossa on erilaisia altaita, vesiliukumäkiä ja 12 erilaista saunaa. Muuten vesipuisto oli tosi kiva, mutta erityisesti kuopusta harmitti, kun rengasliukumäet oli tarkoitettu yli 45 kiloisille eli häneltä jäi sen takia kaikki ns. hurjimmat liukumäet kokematta. Myös esikoinen painaa alle 45 kiloa, mutta hän ei niin edes pidä hurjista liukumäistä. Piterlandissa ei ollut myöskään tuplarengasliukumäkiä, jossa olisi voinut laskea yhdessä aikuisen kanssa. Niitä oli viime kesän kohteessamme Atlantis H2O-vesipuistossa Tallinnassa.Piterlandissa on kiva pienille lapsille suunnattu merirosvolaiva erilaisine pisteineen ja pienine liukumäkineen. Pojat olivat ehkä vähän liian isoja tuolle alueelle, mutta jonkin aikaa vietimme myös siellä.

Piterlandissa oli aika paljon ihmisiä ja hieman huomioni kiinnittyi puiston laidalla oleviin aurinkotuoleihin ja niissä makoileviin ihmisiin. He ikään kuin ottivat aurinkoa sisätiloissa olevassa vesipuistossa.


Olimme Piterlandissa useamman tunnin ja kävimme sen jälkeen syömässä tuttuun tyyliin  Teremokissa blinit. Vielä oli jäljellä yksi kohde, Grand Maket - pienoismallimuseo. Kyseessä on interaktiivinen pienoismallimuseo, joka esittelee elämää Venäjän eri alueilla 800 neliömetriä laajuisen pienoismallimaailman avulla.


Pienoismallimuseo on uskomaton taidonnäyte ja siellä on valtavasti yksityiskohtia ja katsottavaa. Siellä on liikkuvia yksityiskohtia kuten autoja ja junia ja nappeja painamalla pystyy vaikuttamaan tapahtumiin. Kun painaa nappia, mies tärisyttää kiviporaa tai talossa syttyy tulipalo ja paikalle saapuu pikkuruinen paloauto pillit ujeltaen. 15 minuutin välein saapuu yö, jolloin katuvalot ja rakennusten valot syttyvät.

Kahden vuoden takaisella Berliinin reissullamme kävimme Loxx miniatur weltenissä. Sinne oli koottu pienoiskokoon kaikki Berliinin maamerkit. Grand Maket on vielä kunnianhimoisempi ja laajempi, sinne on koottu koko Venäjä pienoiskokoon. Huiman hieno, suosittelut!



Sunnuntaina aamupäivän aikana kiertelimme vielä hetken Pietarin nähtävyyksiä läpi. Kävelimme kanaalin laitaa ja kävimme katsomassa esimerkiksi hienoa Verikirkkoa. Sitten olikin aika lähteä shuttle bussilla kohti laivaa. Viisumivapaa oleskelumme Pietarissa oli päättymässä ja kotimatka alkamassa.



Onko Pietari sinulle tuttu kaupunki? Missä kohteissa olet käynyt?

Myös edellisessä postauksessani Terveiset Pietarista on kuvia Pietarista.

 ps. Seuraa blogiani myös facebookissa!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Terveiset Pietarista!


Kotiuduimme eilen Pietarin reissulta. Eilinen meni ihan täysin palatessa kotiarkeen. Reppuja purkaessa, pyykätessä, ruokakaupassa käydessä ja nukuin myös päiväunet. Takana on neljä hyvin aktiivista päivää Pietarissa. Paljon nähtiin ja koettiin. Nähtiin upeaa historiallista Pietaria, mutta myös ränsistyneempää lähiötä. Käytiin monta lapsiperhekohdetta ja näistä kirjoitan ihan oman blogipostauksen, jahka ehdin. Kävimme Kissojen tasavallassa, Happylon sisähuvipuistossa, kiipeilykeskuksessa, Aquapark Piterlandissa, Grand Maket Rossijassa (pienoismallimuseo) ja lisäksi kiersimme kaikki perusnähtävyydet läpi. Erityisesti mieleeni jäi upea Verikirkko (alla olevassa kuvassa olen Verikirkon edessä).


Meillä oli paikallisoppaana miehen Pietarissa asuva ystävä ja 1.5 päivää mukanamme kiersi myös miehen nykyinen työkaveri (joka on kotoisin Venäjältä). Heistä oli todella iso apu meille. Kielen ja matkareittien suhteen. Pietarissa on tosi vähän englanninkielisiä opasteita saati englanninkielisiä ruokalistoja ravintoloissa, joten huomattavasti haastavampaa olisi ollut ilman heidän kielitaitoaan ja paikallistuntemustaan.




Me menimme Pietariin viisumivapaasti eli St Peter Linen risteilyllä. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi hankkia viisumit ja mennä Allegro-junalla. Yöt laivalla olivat todella huonot, en pysty nukkumaan laivassa kuin muutaman hassun tunnin ja siksi olinkin eilen kotiutuessa väsynyt. Viisumivapaasti Pietarissa pystyy olemaan 72 tuntia.


Hotellina meillä oli Solo Sokos Hotel Vasilievsky, joka tuntui todella ylelliseltä ankean laivayön jälkeen. Meillä oli erilliset huoneet eli lapset olivat omassa huoneessa ja se oli todella hyvä ratkaisu.

Kovin montaa eri ravintolaa emme käyneet läpi, lähinnä söimme Teremokissa, jossa oli tarjolla esimerkiksi blinejä täytteillä, keittoja ja salaatteja. Aika monta sienitäytteistä lettua söin matkan aikana.


Säät suosivat meitä ja vaikka alun perin joka päivälle luvattiin vesisadetta, reissumme aikana satoi hyvin vähän. Torstaina Pietariin mennessämme oli lämmin päivä, muuten oli suht viileää.

Lähipäivänä on tulossa blogipostausta Pietarin lapsiperhekohteista!

Seuraa blogiani myös facebookissa!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Pääkallokiitäjät ja muita kirjasuosituksia kouluikäisille lapsille


Meillä luetaan iltasatu edelleenkin pojille. Se on tärkeä yhdessäolon hetki. Erityisen tärkeäksi koen sen siksi, ettei kuopus ole kiinnostunut lukemisesta ollenkaan. Tämä on harmillista, sillä itselleni lukeminen on ollut aina tärkeä asia.

Välillä on ollut vaikea löytää sekä lapsille että itselleni mieleisiä kirjoja, sillä aika monta kirjasarjaa on ehditty jo lukea läpi vuosien varrella. Pojat kun ovat jo 14 v ja kuopus kohta 12 v. Onneksi on ahkeria kirjailijoita, jotka julkaisevat vuosittain (tai jopa kahdesti vuodessa) uusia kirjoja.

Kirja "Pääkallokiitäjät" on suunnattu 11-14-vuotiaille nuorille eli suoraan lasteni ikäisille. Kirjan kirjoittaja on yläkoulun opettaja, joten tuon ikäisten lasten maailma on hänelle tuttua. Kirja on seikkailullinen tarina, jossa oli myös jännitystä. Pojat pitivät paljon, myös itselleni se oli kivaa luettavaa. Jossakin vaiheessa tarina vähän junnasi paikoillaan enkä ihan aina pitänyt kirjan kielestä (kirosanoja), mutta kohderyhmään tarina vetosi. Ilokseni huomasin, että syksyllä sarjaan ilmestyy toinen kirja, se tulee taatusti iltasatukirjaksi meille.



Timo Parvela on ahkera kirjailija ja hänen Ella- ja Pate-kirjojaan olemme lukeneet jo vuosikaudet. Keväällä luimme uusimman Ellan, nyt uusimman Paten. Ella- ja Pate-kirjat ovat kevyttä ja vähän absurdia luettavaa. Naurattavat sekä lukijaa että lapsia. Samaan sarjaan menee Supermarsu-kirjat. Huomasin, että Supermarsusta on tekeillä elokuva, saas nähdä ajatteleeko pojat sen liian lapsellisena, vai menemmekö katsomaan leffan jahka se tulee elokuvateattereihin.


Kirjan "Varjoja ja vakoojia" luin jo aiemmin keväällä pojille. Pidin sen lukemisesta paljon. Kivan pituisia lukuja, hyvä seikkailullinen tarina. Myös pojat pitivät kirjasta. Kirjan on kirjoittanut Katarina Mazetti. Tämä "Varjoja ja vakoojia" aloittaa seikkailuserkut - sarjan. Nyt meillä on kirjastosta lainassa sarjan seuraava kirja, "Voroja ja vompatteja".

Kepler 62 on Timo Parvelan ja norjalaisen Björn Sortlandin kirjoittama kirjasarja. Kirjasarja on kuusiosainen, juuri ilmestyi viides kirja ja ostin sen esikoiselle synttärilahjaksi. Tätä sarjaa en ole lukenut pojille ääneen, esikoinen on ahminut kirjat läpi ja tykännyt paljon. Sarjan viimeinen osa on ilmestymässä syksyllä. Muistan kun esikoinen luki sarjan kaksi ekaa kirjaa ja sanoi, että voi kun ne loputkin osat olisivat jo ilmestyneet, jotta saisi lukea saman tien koko sarjan läpi.

Luetaanko teillä vielä iltasatua (ja minkä ikäisille lapsille)? Mitä teillä on luettu viime aikoina?

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Miten päästä eroon työasioista lomalla?


Minä olen nyt lomalainen. Ajatuksena on, että kerran viikossa vastaan yritykseni sähköposteihin ja tsekkaan laskut yms. ajankohtaiset asiat läpi. Juuri äsken vastasin pariin meiliin, onneksi niitä ei näytä tulevan paljoa näin heinäkuussa. Huomaan, että minun on aika vaikea irrottautua täysin työasioista ja olla lomalla. Meilit kun kilahtavat myös kännykkääni, facea tulee seurattua ja onpa minulla menossa pari koulutustakin, joita muut osallistujat kommentoivat faceryhmissä. Mielessä pyörii, josko minäkin kuitenkin edes "vähän" tekisin noita koulutusjuttuja lomalla.

Minulla on iso taipumus siihen, että kun ajattelen hoitavani yhden asian, huomaan sitten siirtyväni toiseen ja vielä toiseen. Sitten saattaa käydä niin, että tavallaan koko päivän teen jollain tavoin töitä, ainakin ajatustyötä. Näin kävi pääsiäisenä. Ajattelin, että olisin ollut kolme päivää lomalla ja sitten yhtenä päivänä hoitanut työasioita. Teinkin töitä "vähän" joka päivä ja lopulta en ollut yhtään virkistynyt pääsiäisen jälkeen vaan pikemminkin uupunut. Se oli minulle varoittava esimerkki siitä, miten saattaa käydä, kun on periaatteessa lomalla ja tekemättä työjuttuja, mutta käytännössä tekee niitä kuitenkin lähes koko ajan.


Silloin kun olin palkkatyössä, oli paljon helpompaa irrottautua lomalle. Kun sulki työhuoneen oven, irrottautuminen tapahtui siinä. Monesti jopa niin hyvin, että kun palasin lomalta, olin täysin unohtanut asiakasjärjestelmien tunnukset ja salasanat. Nyt yrittäjänä irrottautuminen ei ole ollenkaan noin helppoa. Tämä on asia, jonka kanssa olen tasapainoillut koko yrittäjyyteni ajan. Teenkö töitä iltaisin, viikonloppuisin, lomilla? Miten irtaudun työstäni? Onko täydellinen irtautuminen tarpeellista? Ja miten se olisi mahdollista?

Alkulomani aikana olimme Mikkelissä muutaman päivän ja siellä oli leppoisaa. Nyt kotona ollessamme olen lähinnä lukenut kirjoja ja käynyt kuopuksen kanssa rannalla. Sinällään leppoisaa lomailua, mutta kännykkää tulee tsekattua turhan usein. Aikaisempina yrittäjyyskesinä minulla ei ole ollut älykännykkää ja se teki osaltaan töistä irrottautumisesta helpompaa. Ehkä minun pitäisi osata asettaa itselleni rajoja kännykän käyttöön?

Otan hyviä vinkkejä vastaan, miten päästä eroon työasioista lomalla, silloin kun on yrittäjä! Mukavaa uutta viikkoa!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Lomasuunnitelmia


Kesälomani on alkanut. Tosin yrittäjällä se tarkoittaa sitä, että minun pitää aika ajoin tsekata meilejä ja elokuun kurssien ilmoittautumistilannetta. Joudun vielä ensi viikon aikana kasaamaan myös kesäkuun kirjanpitomateriaalit toimitettavaksi eteenpäin ja tiistaina aion tehdä ihan täyden työpäivän. Pojat lähtevät silloin kahdestaan Mikkeliin junalla ja minulla on mahdollisuus tehdä muutama verkkovalmennusäänite ilman häirintää. Muuten pyrin irrottamaan itseni yritysasioista.

Koska suurin osa ohjaustyöstäni loppui jo toukokuun lopussa ja olen kesäkuussa tehnyt töitä lähinnä kotitoimistosta ja läppäriltä käsin, en ole yhtään väsynyt tällä hetkellä. Kun olin kuntasektorilla töissä, monesti aloitin lomani umpiväsyneenä ja ensimmäiset päivät menivät toipuessa. Nyt nuo toipumispäivät olivat jo kesäkuun kaksi ekaa päivää ja sen jälkeen väsymys työkeväästä (ja myös remontista) oli saatu pois.

Millaisia lomasuunnitelmia meillä on?

Ensi viikolla pojat lähtevät tiistaina kahdestaan Mikkeliin junalla ja minä matkaan keskiviikkona perässä. Tarkoituksena on käydä löytöeläintalossa katsomassa kissoja, Visulahden Xon-puistossa ja pojat käyvät varmaan katsomassa myös Itse Ilkimys 3 - elokuvan. Mies tekee vielä ensi viikon töitä.

Perheen yhteisellä lomalla suuntaamme Pietariin. Mielelläni otan vinkkejä vastaan lapsiperheen (jossa lapset ovat jo suunnilleen teini-ikäisiä) Pietarin kohteisiin. Googlailun perusteella omalta listaltani löytyy esim. Ocearium-akvaariotalo, Minivenäjä eli Grand Maket Russia, Perhospuutarha Mindo, Aquapark Piterland. Lisäksi olen listannut muutaman huvipuiston ja sirkuksen, mutta näistä pojat ilmoittivat, etteivät ole kiinnostuneita. Kovin montaa kohdetta ei ehditä käydä, matkamme ei ole kovin pitkä. Ja hotellissamme taitaa myös olla jonkinlainen kylpylä, joten sielläkin varmasti vietämme aikaa.

Luultavasti menemme Mikkeliin uudelleen heinäkuun loppupuolella, jolloin Mikkelissä on asuntomessut ja tivoli. En ole käynyt asuntomessuilla kuin kerran elämässäni, Tuusulassa joskus aikana ennen omia lapsia. En katso kuuluvani asuntomessujen perinteiseen kohderyhmään. Tykkään kyllä sisustaa, mutta kotimme on enemmän kierrätys- ja mummolatyylinen kuin perinteinen asuntomessukoti. Satuin saamaan ilmaisia lippuja messuille, joten ehkä messut tulee tsekattua. Onko muita Mikkelin asuntomessuille mänijöitä?

Perheajan lisäksi toivon saavani omaa aikaa eli että mies keksisi jonkun kohteen, mihin menisi poikien kanssa pariksi päiväksi. Minulla on iso pino kirjoja varattuna kirjastosta, joten lukeminen kuuluu kesälomaani. Luultavasti vietän yhden päivän Helsingissä luuhaillen ja kirppareita ja pieniä kauppoja kierrellen. Mitäpä muuta? Tavallista kotona oloa, metsässä kävelyä, hitaita aamuja.

Viileästä säästä johtuen minulla on olo, että kesä ei ole edes vielä alkanut. Toivoisin, että edes himppasen säät paranisivat, jotta saisi kerättyä myös aurinkoa ja valonsäteitä pitkän talven varalle.

Millaisia lomasuunnitelmia sinulla on?

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Kokeilussa thaimaalainen hieronta



Ystäväni kertoi vähän aikaa sitten facebookissa käyneensä thaimaalaisessa hieronnassa ja kehui sitä kovasti. Kiinnostuin heti asiasta. Googlailin vähän, mistä on kyse, sillä toki minulle ensimmäisenä tuli mieleeni seksipalvelut ja intiimipaikkojen hieronta. Mutta ei, perinteinen thaimaalainen hieronta on jotain ihan muuta. Päätin testata itse.

Varasin tunnin ajan. Olin etukäteen lukenut netistä, että thaimaalaisessa hieronnassa päälle laitetaan pyjama ja hieronta tapahtuu sen päältä. Olin myös lukenut että kyseessä ei ole varsinainen öljyllä tehtävä hieronta vaan ennemminkin kehon painelua ja venyttelyä. Minä en saanut päälleni pyjamaa, vaan ihan olin pikkuhoususillani hierontapöydällä ja hieroja laittoi päälleni viltin. Viltin päältä hän paineli kehoani, aloittaen jaloista ja tullen sieltä päätä kohden. Ennakkotiedoistani poiketen selkäni hierottiin myös öljyn kansa. Olin välillä myös selälläni, jolloin hän käsitteli kehoani etupuolelta. Tällöin myös niskan ja takaraivon alue käsiteltiin ja myös kasvoni hierottiin kevyesti. Välillä käsiäni venytettiin. Lopussa oli vielä hetken aikaa istuallani, jolloin hän hieroi vielä selkääni ja niska-hartiaseutua. Hieronnan lopuksi hän siveli vielä niska-hartiaseudulleni yrttivoidetta, jonka hän kertoi olevan parantavaa.

Ja millaista thaimaalainen hieronta olikaan? Se tuntui äärettömän tehokkaalta. Thaimaalaisessa hieronnassa kohteena ovat kehon läpi kulkevat energialinjat. Hieronnassa yhdistyvät buddhalaiset lääkintäopit, joogan venytysliikkeet, perinteinen intialainen lääketiede sekä akupunktio. Kehoa painellaan käsillä. Nopeasti hieroja löysi kehoni kipupisteet ja parissa kohtaa hän totesikin, että "kivi" ja aikamoinen jumikohta siinä olikin. Muutamassa kohdassa hän myös totesi "tiukka, tiukka". Lopussa hän kuitenkin sanoi, ettei kehostani löytynyt kovin paljoa jumeja (olen käynyt perinteisessä hieronnassa kohta vuoden verran pari kertaa kuussa, joten tämä on varmaan tekijänä siihen).

Tuntui, että kyseessä on monipuolisin kehohoito, missä olen koskaan käynyt. Ja minulla on kokemusta perinteisen hieronnan lisäksi intialaisesta päähieronnasta, rosen terapiasta, vyöhyketerapiasta, hermoratahieronnasta ja joskus aikoja sitten olen käynyt myös akupunktiossa. Minä jos kuka olen siis pitänyt huolta kehoni hyvinvoinnista! Ainut huono puoli minkä keksin thaimaalaisesta hieronnasta on se, että naamaani ilmestyi muutama näppylä seuraavana päivänä ja ihmettelin asiaa. En keksi mitään muuta selitystä kuin kasvohieronnan ja sen, että se öljy jotenkin tukki huokosia.

Menen ehdottomasti uudelleen! Sain myös asiakaskortin, jolla joka kuudes hieronta on ilmainen. Huomasin, että samassa paikassa tarjotaan myös thaimaalaista yrttihierontaa, jossa hierontaa tehostetaan painamalla ihoa höyryssä lämmitetyillä yrttinyyteillä. Ehkä kokeilen sitä myös.

Moni varmaan miettii, mistä tietää, tarjoaako paikka thaimaalaista hierontaa vai vähän "toisenlaista" thaihierontaa. Tähän en osaa vastata. Ehkä kannattaa tutkia nettisivut huolella ja kysellä vähän ihmisten kokemuksia paikasta.

Millainen mielikuva sinulle tulee thaimaalaisesta hieronnasta? Oletko sinä kokeillut thaimaalaista hierontaa?

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kolmas kevät yrittäjänä



Kolmas kevät yrittäjänä alkaa olla pian takana. Minulla on enää ohjaustyötä jäljellä yhden vauvahierontatuokion verran, joka on huomenna. Tällä hetkellä istun lähinnä tietokoneen ääressä ja kirjoitan valmiiksi blogitekstejä yritykseni blogiin, valmistelen tulevia verkkovalmennuksia ja mietin niiden myyntiputkia. Kesä ja joulutauko ovat minulle parasta mahdollista aikaa tuotekehittelyyn ja myös omien yrittäjyystaitojeni lisäämiseen. Tällä hetkellä käyn myös loppuun jo ennen joulua aloittamaani laajaa englanninkielistä markkinointikoulutusta. Ja liityinpä myös uuteen inspiroivaan yrittäjien yhteisöön, joka tuo mukanaan uutta tietoa ja webinaareja ja niiden myötä omien markkinointitaitojen kehittymistä.

Mitä yritystoiminnassani tapahtui keväällä 2017? Tammikuussa tapahtui iso asia, joka on mahdollistanut minulle paljon. Sain yhteydenoton Ceeston (mindfulness-palveluja tarjoava yritys) Veli-Pekalta ja hän kysyi minua ohjaajaksi Mindulness lapsille - kursseille. Olen ohjannut kevään aikana kolme kurssia ja ne ovat olleet ihan unelmaduunia itselle. Syksyllä sitten taas lisää.



Ipanainen avasi uudet hienot tilat Siltasaaren kupeeseen ja olen käynyt siellä kevään aikana luennoimassa useamman uniluennon, pitämässä yhden satuhierontatuokion ja neljän kerran Mindfulnessia vanhemmille - kurssin. Ipanaisen kursseilla ja luennoilla kävi myös useampi bloggaaja ja olen saanut lukea useasta blogista ajatuksia luennoistani ja kursseistani. Esimerkiksi Rakkautta&Mamarkiaa - blogin Mari osallistui mindfulness-kurssilleni ja Joukolatar-blogin Heidi osallistui uniluennolleni.

Jatkoin ohjaamista pitkäaikaisen yhteistyökumppanini, Vipeltävän Siilin liikunnallisilla kursseilla ja ohjasin myös Mommy&Me:n tiloissa muutaman sirkus- ja vauvahierontakurssin. Olen jättänyt jonkin verran ohjaustöitä vähemmälle ja se päätös on kannattanut. Olen jaksanut tämän kevään hyvin, vaikka loppukeväästä aika kiireistä olikin, kun oli keittiöremontti ja samaan aikaan paljon töitä.

Valmistuin viime syyskuussa Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja huhti-toukokuussa pidin ensimmäisen, viiden kerran tunnetaitoryhmäni kuudelle innokkaalle ryhmäläiselle. Se oli hyvä kokemus itselle. Tunnetaitoryhmät ja mindfulness ovat niitä asioita, joita mielelläni jatkossa ohjaisin enemmänkin.


Toukokuussa lanseerasin uuden verkkovalmennuksen, Yökukkujasta nukkujaksi - tukea unikoulun toteuttamiseen. Viime syksynä lanseeramani valmennukset "Voimavaroja vanhemmuuteen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" olivat kumpikin myynnissä kaksi kertaa kevään aikana.

Kokeilin itse ensimmäistä kertaa blogiyhteistyötä verkkovalmennusten suhteen, Kiljusten blogin Minna osallistuin Myrskyn sydän - valmennukseen ja kirjoitti siitä blogiinsa tekstin. Pauloissa - blogin Paula on mukana Yökukkujasta nukkujaksi - valmennuksessa.  Eilen sain yhteydenoton yhdeltä bloggaajalta ja hän tulee syksyn aikana osallistumaan verkkovalmennuksiini ja myös yhteen livetyöpajaan.

Alkukesästä kirjoitin ilmaisen ladattavan oppaan "Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen" ja samalla lanseerasin Vanhemmuuden voimapostin. Olen tosi tyytyväinen tuohon oppaaseen, se avaa myönteistä kasvatusta lukijoille. Sain juuri tänään ihan mahtavan palautteen tuosta oppaasta. Palautteenantaja oli sitä mieltä, että ihan jokaisen vanhemman kuuluisi lukea tämä opas. Jos olet vanhempi ja sinua alkoi kiinnostaa opas, niin sen voi tilata tästä linkistä



Minulla on heinäkuun lopussa tulossa yritykseni kolmas tilinpäätös ja vähän harmittaa, kun tiedän jo nyt, etten pääse siihen tavoitteeseen, minkä asetin kolmannelle vuodelle. Tiedän, että asettamani tavoite oli aika kova, mutta ajattelin, että verkkovalmennusten myötä se olisi mahdollista saavuttaa. Yrittäjän joudun kuitenkin maksamaan niin paljon kaikkia maksuja eläkemaksusta vakuutuksiin ja isoihin musiikkilupa (Gramex ja Teosto) maksuihin, että en nyt vielä päässyt siihen taloudelliseen tulokseen, mihin toivoin. Neljäntenä vuonna sitten! Olen kuitenkin pystynyt nostamaan kuukausittain palkkaa (joka on ihan hyvä, ei ole tarvinnut ostaa halvinta makaronia ja tonnikalaa) ja olen voinut käydä myös koulutuksissa ja seminaareissa ja hankkia verkkovalmennuksia kehittääkseni sekä omaa ammattitaitoani että yrittäjyyteen liittyviä taitoja. Mutta voin myöntää, että harmittaa vähän että en vieläkään ole siinä taloudellisessa tilanteessa, missä toivoisin nyt olevani.

Kaikkiaan hyvä kevät takana. Uusia, upeita yhteistyökuvioita ja uusia avauksia myös itseltä. Tänään kiitän itseäni. Hyvä minä!

ps. jos sinua kiinnostaa blogiyhteistyö kanssani, ota yhteyttä (heli at kasvuntaika.fi)

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Alppiruusupuistossa (ja muita juhannuskuulumisia)


Vietimme tänä(kin) vuonna kaupunkijuhannusta. Etukäteissuunnitelmana meillä oli käydä Heurekassa ja miehen ystävän luona grillaamassa. Esikoinen täytti juhannusaattona 14 vuotta ja meillä lasten synttäripäivät ovat Toivontai-päiviä eli lapset saavat toivoa tekemistä sille päivälle. Esikoisen toiveena oli retki Heurekaan. Aikataulujen puolesta kävi niin, että menimme juhannusaattona Töölöön grillaamaan ja lauantaina sitten Heurekaan.


Olen nähnyt monista blogeista, facebookista ja instagrammista kuvia Haagan alppiruusupuistosta. Kolme vuotta sitten kävin siellä kukinta-aikaan, tänä vuonna kävelin puiston läpi toukokuun viimeisenä päivänä, mutta silloin kukinta ei ollut vielä yhtään alkanut. Ajattelin, etten tänä vuonna ehdi alppiruusupuistoon parhaimpaan kukinta-aikaan, mutta sitten keksin, että koukkaisen alppiruusupuiston kautta kun menemme grillaamaan Töölöön. Ja niin koukkaisin. Alppiruusupuisto on kuin satumetsä. Mielettömän kaunista. Olin yllättynyt, kuinka paljon ulkomaalaisia oli alppiruusupuistossa juhannusaattona.



Lauantaina kävimme Heurekassa. Siellä on nyt uusi Eläinten Body Worlds - näyttely. Jonkin verran oli uudistuksia myös perusnäyttelyn puolella. Käymme Heurekassa 1-2 kertaa vuodessa ja edelleenkin paikka vetoaa poikiin. Helposti siellä saa kulumaan koko päivän. Vähään olimme tällä kertaa pettyneitä Cafe Einsteinin buffet-lounaaseen.


Juhannuksen aikaan myös konmaritin eli kävin läpi lasten vaatekaapit ja sieltä löytyikin valtavasti pieniä vaatteita kirpparikasseihin. Elokuulle pitää varata kirppispöytä, sen verran paljon on kirppiskamaa kodin nurkissa. Sain myös kaappeihin tilaa omille lehdilleni ja kirjoilleni ja vihdoinkin sain makuuhuoneen lattiat tyhjiksi tavarasta.

Huomenna kokeilen jotain ihan uutta, thaimaalaista hierontaa. Sillä ei ole mitään tekemistä thaihieronnan kanssa. Vaan se on kehon painelua ja venyttelyä. Luultavasti kerron tästä kokemuksesta lisää myös blogipostauksen muodossa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kesäkasvion kokoamista


Niittyleinikki, valkoapila, hiirenvirna, luhtalemmikki...olen tässä palautellut alkukesän aikana mieleeni kasvien nimiä. Äitini muistelee usein, kuinka heillä oli koulussa kesätehtävänä kasata kasvio. Kasveja kerättiin pitkin kesää ja prässättiin.

Minun kouluaikanani tätä tehtävää ei ollut. Nyt esikoinen (hän on menossa kasille syksyllä) tekee kesäkasviota, mutta kesäkasvio on viety nykyaikaan eli hän ottaa valokuvia kasveista. Kesäkasvioon pitää kuvata kesän aikana 45 kuvaa. Esikoinen on käynyt pari kertaa itsekseen kuvaamassa kasveja ja kerran olemme käyneet yhdessä kävelemässä pienen lenkin ja kuvanneet lähialueen pientareita. Asumme omakotitaloalueella ja myös omalla pihallamme on luonnonaluetta rinteessä ja omalta pihaltakin löytyy monta luonnonvaraista kasvia.


Monet kasvit olen tunnistanut, mutta joidenkin nimiä olemme etsineet myös luontokirjoista. Itselle on palautunut mieleen monen kasvin nimi ja myös ihan uusia tuttavuuksia on löytynyt. Enpä ole muuten koskaan aikaisemmin tullut huomanneeksi, kuinka valtavan paljon erilaisia kasveja on ihan kilometrin säteellä kodistamme. Nyt kun olemme kävelleet silmät avoinna, niin ihan muutaman metrin sisällä on saattanut olla viittäkin eri kasvia.

Ja nyt jo mietin, miten tämä sitten parin vuoden päästä hoituu kuopuksen kanssa. Esikoinen on niin tunnollinen ja kuvaa taatusti kasviota pitkin kesää. Kuopuksen tyylistä olisi se, että hän siirtää touhua koko ajan eteenpäin ja lopulta sitten päivää ennen koulun alkua kuvaa minkä ehtii ja sitten kiukuttelee, kun ei löydä 45 eri kasvia.
 

Oletko sinä koonnut kesäkasviota kouluaikaan tai ovatko lapsesi sitä tehneet?

Ja kun nyt lähellä juhannusta olemme, niin eikös juhannuksen liity kukkataikoja. Piti poimia seitsemän erilaista kukkaa ja laittaa ne tyynyn alle ja unessa näki tulevan puolison, eikös se jotenkin noin mennyt? Onkohan tästä sitten nykyaikainen versio se, että kun olet kuvannut seitsemän erilaista kukkaa ja laitat kännykän tyynyn alle, näet unessa tulevan puolison?

Hyvää juhannusta!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesäkirjat 2017


Alan vähitellen suunnata ajatuksiani kohti kesälomaa. Vielä teen tämän kuun loppuun asti töitä kotoa tietokoneelta käsin muutaman tunnin ajan päivässä. Mutta paljon pystyn pitämään jo vapaatakin ja hyvällä säällä myös olemaan iltapäivisin ulkona ja istumaan viltin päällä kirjaa lukien.

Kesä on minulle lukemisen kulta-aikaa. Muulloinkin luen aika paljon, mutta kesällä on ihana mahdollisuus viettää pitkiä yhtäjaksoisia aikoja kirjojen äärellä. Kesälukemiseksi etsin monesti aika kepeitä kirjoja.


Viime kesänä aloin haalia kesäkirjoja vasta päivää ennen kesälomaa. Ja siinähän kävi sitten niin, että kun aloin kirjastosta varailla kirjoja niin myöhään, sain niitä vasta sitten syksyn aikana luettavaksi. Nytkin osa varaamistani kirjoista on sen verran suosittuja ja joudun jonottamaan niitä pitkään, että ehtivät vasta joskus syksyllä luettavaksi, mutta monta kirjaa olen saanut jo nyt käsiini.

Lukupinossa on uusin Mma Ramotswe (Nainen, joka käveli auringossa), Käyttövehkeitä, Keskilännen keittiöt, Ylipanolisämaksu, Nainen junassa, Lumilinna ja Tikapuut rakkauteen. Oletko sinä lukenut jonkun näistä kirjoista? Mitä olet tykännyt kirjasta?


Viime kesänä ihastuin Veera Vaahteran chick lit - kirjoihin, ne olivat ihan mahtavaa kesälukemista, kepeitä ja viihdyttäviä. Tänä keväänä ilmestyi uusin Veera Vaahteran kirja ja luin sen samantien. Viime kesänä löysin myös Liane Moriartyn kirjan ja nekin olen nyt lukenut kaikki. Jos et ole vielä tutustunut Liane Moriartyyn tai Veera Vaahteraan, voin suositella niitä kirjoja!

Varauksessa minulla on esimerkiksi paljon kehuja saanut kirja Kymmenen unelmaani. Olen varaussijalla 314, joten vielä saan hetken aikaa sitä odotella.

Mitä kirjoja sinä aiot lukea kesälomasi aikana? Millaisia kirjoja sinä tykkäät lukea?

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Kissakahvila Helkatti


Ystäväni ovat useamman kerran maininneet käyneensä kissakahvilassa. Mietimme poikien kanssa puuhaa viikonlopulle ja kissakahvila tuli mieleeni. Kuopuksella on kova kissakuume ja ajattelin, että sepä olisi kiva retkikohde.

Kissakahvila Helkatti on aivan Helsingin keskustan tuntumassa, osoitteessa Fredrikinkatu 55. Kissakahvilaan suositellaan ajanvaraamista, minäkin varasin netin kautta minulle ja lapsille sinne paikat edellisenä iltana. Sisäänpääsymaksu (kissanhoitomaksu) on 5 euroa ja sen päälle tietenkin tulee kahvilaostokset. Kahvilassa voi olla 1.5 tuntia.



Kissakahvilassa toimitaan eläinten ehdoilla. Ulko-ovi avataan jokaiselle tulijalle erikseen, ettei kissat pääse livahtamaan ulos. Pois lähtiessä toimitaan samalla tavoin. Kengät jätetään eteiseen. Kissakahvilassa on ns. normaaleja kahvilapöytiä ja lisäksi on kissoille erilaisia kiipeilytasoja, riippumattoja, putkia ja leluja. Olihan se hauskaa, kun kissoja vilisi välillä joka puolella ja niitä myös kirjaimellisesti hyppi pöydillä. Erityisesti Pete oli kiinnostunut tulemaan katsomaan pöytiin, kun siellä syötiin. Pete on kuulemma ollut laihdutuskuurilla. Kovin hän näytti kiinnostuneelta ruuasta, mutta kahvilan herkkuja ei saa antaa kissoille. Kissakahvila Helkatin kissat asuvat kahvilassa pysyvästi. Yöt ne viettävät keskenään.

Kahvilaan mennessämme moni kissa oli hereillä ja vilisti pitkin kahvilaa, mutta vähitellen kissat rauhoittuivat levolle, kuka mihinkin paikkaan. Osa katonrajaan pitkospuun päälle, osa riippumattoon, osa ikkunalaudalle. Nukkuvia kissoja ei saa häiritä.


Tarjoiluina Helkatissa on erilaista pientä ja isompaa suolaista ja makeaa purtavaa. Tilaukset otetaan pöydistä ja kahvilassa on myös pöytiintarjoilu. Olimme poikien kanssa puhuneet, että otamme vain pienet tarjoilut, sillä olimme myöhemmin menossa vielä pizzalle. Minä söin saaristolaisleivän vuohenjuustolla ja paholaisen hillolla ja pojat tilasivat jäätelöannokset.

Jos kissat kiinnostavat, niin tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka! Tampereella on Suomen toinen kissakahvila ja Tallinnasta löytyy myös. Meillä on suunnitteilla kesälomamatka Pietariin ja selailemeni nettisivujen perusteella myös siellä on kissakahvila.

Oletko sinä käynyt Helkatissa tai muissa kissakahviloissa? Mitä olet pitänyt?


torstai 15. kesäkuuta 2017

Mitä sä rageet?


"Mitä sä rageet" kysyy kuopuksemme minulta ja mieheltä lähes päivittäin. Vaikka ei me edes rageta. Vaan sanotaan hänelle asioita. Murrosikä on pamahtanut hänelle päälle, aikaisemmin kuin esikoiselle. Vaikka itse olen tunne- ja vuorovaikutustaitojen ammattilainen, tämä vaihe tuntuu sellaiselta, johon tarvitsen tukea. Siksi tuntui kivalta saada kirja "Mitä sä rageet. #tunteita sikanolosta sairaan siistiin" arvostelukappaleeksi.



"Mitä sä rageet" on nuorille ja varhaisnuorille suunnattu kirja tunnetaidoista ja niiden opettelusta. Kirja antaa tietoa tunteista ja niiden tarkoituksesta. Lisäksi kirjasta saa vinkkejä, miten tunteiden kanssa kannattaa toimia. Silloin kun ymmärtää tunteita, voi tehdä parhaita mahdollisia valintoja ja rakentaa itselleen sujuvaa arkea. Kirja on selkeä ja hyvä tietopakkaus tunteista. Kun sain kirjan käteeni, se vaikutti paksulta, mutta se oli tosi nopea lukea. Selkeän tekstin ja kivojen harjoitusten lisäksi pidin kirjan kuvituksesta.

Minulla itselläni on kaksi kohderyhmään kuuluvaa poikaa, mutta he eivät nyt ainakaan heti lämmenneet kirjan lukemiselle (esikoinen totesi ykskantaan "en lue, ei kiinnosta" ja kuopus totesi "äitiii, taasko jotain sun tunnetaito- ja mindfulnessjuttuja"). Toivon, että he kuitenkin tarttuvat kirjaan jossakin vaiheessa kesälomaansa. Tai sitten tämä luetaan heille iltasaduksi. "Nyt ei luetakaan mitään seikkailutarinaa tai fantasiaa vaan tarina omista tunteista ja matkasta omaan itseen, sikasiistii!"



Kirja avaa hyvin tunteita, tunteiden takana olevia tarpeita ja antaa keinoja tunteiden säätelyyn. Myös kirjassa mukana olevat harjoitukset ovat hyviä ja aion hyödyntää niitä omissa tunnetaitoryhmissäni.

Kirjassa tulee esille hyvin myös omien ajatusten merkitys - miten omilla ajatuksilla voi kohottaa tai lytätä itseä. Erityisesti pidin kirjassa monta kertaa toistuneesta ajatuksesta, että jokainen on arvokas sellaisenaan eikä ole pienempi eikä suurempi kuin muut vaan tasaveroinen. Voi kun joku olisi sanonut minulle näin nuorena - silloin tunsin olevani tosi paljon huonompi ja pienempi kuin muut. Itse asiassa tunsin olevani huonompi kuin muut tosi pitkään, pitkälle aikuisikään asti.

Luulen, että itse olisin tykännyt nuorena lukea tämän kirjan. Olisin saanut siitä taatusti voimaa itselleni. Koska omia poikiani en ole vielä saanut kirjaa lukemaan enkä näin ole saanut kirjan kohderyhmän kommentteja kirjasta, niin tässä vaiheessa voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille nuorten vanhemmille ja nuorten kanssa työtä tekeville. Ja ylipäänsä kaikille, jotka haluavat oppia lisää tunteista ja itsestään.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus). Kirjassa on 207 sivua ja sen on kirjoittanut Anne-Mari Jääskinen, joka oli kouluttajana Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa, josta valmistuin syyskuussa. Kuvituksen on tehnyt Sanna Pelliccioni.

Tykkää blogistani myös facebookissa!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Voiko tärinällä päästä eroon stressistä?


Oletko sinä kuullut TRE-stressinpurkuliikkeistä? Minä kuulin ensimmäistä kertaa tästä aiheesta noin vuosi sitten, kun ystäväni kertoi, että hän käyttää tärinää päästäkseen eroon stressistä ja jumeista kehossaan. Kuvittelin mielessäni, että menetelmässä seisotaan ja tärisytellään ja ravistellaan niin kuin koirat tekevät märkinä.

Minulla oli mahdollisuus päästä reilu viikko sitten kokeilemaan ystäväni kanssa TRE-aloituskurssia*. Kurssi kesti 2.5 tuntia ja sisälsi sekä teoriaa että stressinpurkuliikkeitä.

TRE:n on kehittänyt David Perceli, joka on stressin- ja traumanhoidon asiantuntija. Hän on työskennellyt maailmalla konflikti- ja luonnonkatastrofialueilla opettaen TRE-menetelmää stressin- ja trauman hoidon välineenä. TRE perustuu ihmisen biologiseen ja neurologiseen kykyyn palautua traumoista ja stressaavista tilanteista (keho parantaa itse itsensä). TRE tulee sanoista tension & trauma releasing exercises. TRE tarkoittaa niitä alkuliikkeitä ja -syvävenytyksiä, joiden avulla on mahdollista aktivoida kehoon spontaani neurogeeninen lihasvärinä. TRE:tä säännöllisesti harjoittamalla voimme purkaa erilaisia stressejä kehomielestä. Keho ”säilöö” myös vanhoja stressaavia ja traumaattisia muistoja, jotka tyypillisesti jäävät kehoon erilaisiksi lihasjännityksiksi.



Kurssin alussa oli pieni teoriaosuus. Teoriaosuuden jälkeen pääsimme kokeilemaan stressinpurkuliikkeitä. Teimme lämmittelyliikesarjan, joka on saanut vaikutteita joogasta, taijista ja muiden itämaisten taistelulajien kokemusmaailmastaja viisaudesta. Näiden liikkeiden tarkoitus oli saada aikaiseksi vähän "rasitusta" kehoon, jotta tärinä on helpompi saada alkuun. Varsinainen tärinävaihe tehtiin lattialla selällään maaten. Jalat olivat timanttiasennossa sivuilla ja siitä lähdetiin lantionnostolla hakemaan tärinää. Olin yllättynyt, kuinka nopeasti tärinä lähti liikkeelle. Eka tärisyttelyvaihe kesti noin 20 minuuttia ja sen jälkeen oli pieni välipala ja teoriaosuus. Tämän jälkeen aloitimme vielä omatoimisesti uuden tärinäosuuden. Kurssin lopussa keskustelimme vielä tuntemuksistamme.

Itse koin tosi mielenkiintoiseksi kurssin teoriaosuuden. Luonnossa olevat nisäkkäät tärisevät luonnostaan traumaattisen tilanteen jälkeen. Me ihmiset kiellämme sen: kehomme haluaa vapautua, mutta mieli estää. Vapina on merkki aivoille siitä, ettei vaaraa enää ole ja hälytystila on ohi.

Tärinä sai aikaan kehoni rentoutumista ja myös mieleni rauhoittui. Itselleni tuli olo, että olisin tärinän jälkeen kaivannut muutamaa mindfulness-harjoitusta. Olikin hauskaa, kun huomasin, että kurssin ohjaaja Tiia järjestää myös TRE ja mindfulness-kursseja. Kurssi oli kiinnostava ja innostuin menetelmästä, mutta huomaan, ettei minun kotioloissa tule itsenäisesti toteutettua harjoitteita. Tarvitsisin selvästi jatkokurssin, jotta TRE jäisi omaan arkeeni.



Näin ystäväni kirjoittaa TRE-kurssikokemuksestaan:

"Menetelmänä kiinnostava ja yksinkertaisuudessaan tehokas. Menetelmällä tunnuttiin pääsevän suoraan asiaan, eli kehoon kertyneiden jännitysten "kehon panssareiden" ja stressin purkamiseen.

Olin yllättynyt siitä, miten helposti tärinä alkoi kehossa / jaloissa syntyä. Kokemus oli lämmin ja miellyttävä. Aluksin tärinä tuntui kevyemmältä, perhosen siipien lepattelulta ja voimistui sitten kauttaaltaan. Tärinän etenemisen ja voimistumisen syklisyyttä oli kiinnostava tunnustella ja havainnoida. Jossain vaiheessa huomasin tärinän kirvoittavan spontaaneja pieniä naurunpurkauksia, kun tärisevät jalat herättivät mielikuvia esim. putputtavasta moottorista tms.

Olen tärisytellyt kurssin jälkeen myös kotona ja saanut tärinän helposti käyntiin ilman alkuveryttelyjä. Olen aloittanut lantionnostolla ja sitten siirtynyt "timanttiasentoon", ja tärinä on syntynyt helposti. Uskon, että menetelmä jää minulla päivittäiseen käyttöön. Myös jatkokurssi kiinnostaa".

Onko TRE-harjoitukset sinulle tuttuja?

* kurssi saatu ilmaiseksi minulle ja ystävälleni blogiyhteistyönä. Kurssi oli Hellä Mieli - tilassa Pikku Huopalahdessa. Itse ohjaan samassa tilassa ensi syksynä Lasten Tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja.

Seuraavista Hellä Mielen TRE-kursseista löytyy tietoa tästä linkistä.