perjantai 30. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Kokeilussa thaimaalainen hieronta



Ystäväni kertoi vähän aikaa sitten facebookissa käyneensä thaimaalaisessa hieronnassa ja kehui sitä kovasti. Kiinnostuin heti asiasta. Googlailin vähän, mistä on kyse, sillä toki minulle ensimmäisenä tuli mieleeni seksipalvelut ja intiimipaikkojen hieronta. Mutta ei, perinteinen thaimaalainen hieronta on jotain ihan muuta. Päätin testata itse.

Varasin tunnin ajan. Olin etukäteen lukenut netistä, että thaimaalaisessa hieronnassa päälle laitetaan pyjama ja hieronta tapahtuu sen päältä. Olin myös lukenut että kyseessä ei ole varsinainen öljyllä tehtävä hieronta vaan ennemminkin kehon painelua ja venyttelyä. Minä en saanut päälleni pyjamaa, vaan ihan olin pikkuhoususillani hierontapöydällä ja hieroja laittoi päälleni viltin. Viltin päältä hän paineli kehoani, aloittaen jaloista ja tullen sieltä päätä kohden. Ennakkotiedoistani poiketen selkäni hierottiin myös öljyn kansa. Olin välillä myös selälläni, jolloin hän käsitteli kehoani etupuolelta. Tällöin myös niskan ja takaraivon alue käsiteltiin ja myös kasvoni hierottiin kevyesti. Välillä käsiäni venytettiin. Lopussa oli vielä hetken aikaa istuallani, jolloin hän hieroi vielä selkääni ja niska-hartiaseutua. Hieronnan lopuksi hän siveli vielä niska-hartiaseudulleni yrttivoidetta, jonka hän kertoi olevan parantavaa.

Ja millaista thaimaalainen hieronta olikaan? Se tuntui äärettömän tehokkaalta. Thaimaalaisessa hieronnassa kohteena ovat kehon läpi kulkevat energialinjat. Hieronnassa yhdistyvät buddhalaiset lääkintäopit, joogan venytysliikkeet, perinteinen intialainen lääketiede sekä akupunktio. Kehoa painellaan käsillä. Nopeasti hieroja löysi kehoni kipupisteet ja parissa kohtaa hän totesikin, että "kivi" ja aikamoinen jumikohta siinä olikin. Muutamassa kohdassa hän myös totesi "tiukka, tiukka". Lopussa hän kuitenkin sanoi, ettei kehostani löytynyt kovin paljoa jumeja (olen käynyt perinteisessä hieronnassa kohta vuoden verran pari kertaa kuussa, joten tämä on varmaan tekijänä siihen).

Tuntui, että kyseessä on monipuolisin kehohoito, missä olen koskaan käynyt. Ja minulla on kokemusta perinteisen hieronnan lisäksi intialaisesta päähieronnasta, rosen terapiasta, vyöhyketerapiasta, hermoratahieronnasta ja joskus aikoja sitten olen käynyt myös akupunktiossa. Minä jos kuka olen siis pitänyt huolta kehoni hyvinvoinnista! Ainut huono puoli minkä keksin thaimaalaisesta hieronnasta on se, että naamaani ilmestyi muutama näppylä seuraavana päivänä ja ihmettelin asiaa. En keksi mitään muuta selitystä kuin kasvohieronnan ja sen, että se öljy jotenkin tukki huokosia.

Menen ehdottomasti uudelleen! Sain myös asiakaskortin, jolla joka kuudes hieronta on ilmainen. Huomasin, että samassa paikassa tarjotaan myös thaimaalaista yrttihierontaa, jossa hierontaa tehostetaan painamalla ihoa höyryssä lämmitetyillä yrttinyyteillä. Ehkä kokeilen sitä myös.

Moni varmaan miettii, mistä tietää, tarjoaako paikka thaimaalaista hierontaa vai vähän "toisenlaista" thaihierontaa. Tähän en osaa vastata. Ehkä kannattaa tutkia nettisivut huolella ja kysellä vähän ihmisten kokemuksia paikasta.

Millainen mielikuva sinulle tulee thaimaalaisesta hieronnasta? Oletko sinä kokeillut thaimaalaista hierontaa?

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kolmas kevät yrittäjänä



Kolmas kevät yrittäjänä alkaa olla pian takana. Minulla on enää ohjaustyötä jäljellä yhden vauvahierontatuokion verran, joka on huomenna. Tällä hetkellä istun lähinnä tietokoneen ääressä ja kirjoitan valmiiksi blogitekstejä yritykseni blogiin, valmistelen tulevia verkkovalmennuksia ja mietin niiden myyntiputkia. Kesä ja joulutauko ovat minulle parasta mahdollista aikaa tuotekehittelyyn ja myös omien yrittäjyystaitojeni lisäämiseen. Tällä hetkellä käyn myös loppuun jo ennen joulua aloittamaani laajaa englanninkielistä markkinointikoulutusta. Ja liityinpä myös uuteen inspiroivaan yrittäjien yhteisöön, joka tuo mukanaan uutta tietoa ja webinaareja ja niiden myötä omien markkinointitaitojen kehittymistä.

Mitä yritystoiminnassani tapahtui keväällä 2017? Tammikuussa tapahtui iso asia, joka on mahdollistanut minulle paljon. Sain yhteydenoton Ceeston (mindfulness-palveluja tarjoava yritys) Veli-Pekalta ja hän kysyi minua ohjaajaksi Mindulness lapsille - kursseille. Olen ohjannut kevään aikana kolme kurssia ja ne ovat olleet ihan unelmaduunia itselle. Syksyllä sitten taas lisää.



Ipanainen avasi uudet hienot tilat Siltasaaren kupeeseen ja olen käynyt siellä kevään aikana luennoimassa useamman uniluennon, pitämässä yhden satuhierontatuokion ja neljän kerran Mindfulnessia vanhemmille - kurssin. Ipanaisen kursseilla ja luennoilla kävi myös useampi bloggaaja ja olen saanut lukea useasta blogista ajatuksia luennoistani ja kursseistani. Esimerkiksi Rakkautta&Mamarkiaa - blogin Mari osallistui mindfulness-kurssilleni ja Joukolatar-blogin Heidi osallistui uniluennolleni.

Jatkoin ohjaamista pitkäaikaisen yhteistyökumppanini, Vipeltävän Siilin liikunnallisilla kursseilla ja ohjasin myös Mommy&Me:n tiloissa muutaman sirkus- ja vauvahierontakurssin. Olen jättänyt jonkin verran ohjaustöitä vähemmälle ja se päätös on kannattanut. Olen jaksanut tämän kevään hyvin, vaikka loppukeväästä aika kiireistä olikin, kun oli keittiöremontti ja samaan aikaan paljon töitä.

Valmistuin viime syyskuussa Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja huhti-toukokuussa pidin ensimmäisen, viiden kerran tunnetaitoryhmäni kuudelle innokkaalle ryhmäläiselle. Se oli hyvä kokemus itselle. Tunnetaitoryhmät ja mindfulness ovat niitä asioita, joita mielelläni jatkossa ohjaisin enemmänkin.


Toukokuussa lanseerasin uuden verkkovalmennuksen, Yökukkujasta nukkujaksi - tukea unikoulun toteuttamiseen. Viime syksynä lanseeramani valmennukset "Voimavaroja vanhemmuuteen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" olivat kumpikin myynnissä kaksi kertaa kevään aikana.

Kokeilin itse ensimmäistä kertaa blogiyhteistyötä verkkovalmennusten suhteen, Kiljusten blogin Minna osallistuin Myrskyn sydän - valmennukseen ja kirjoitti siitä blogiinsa tekstin. Pauloissa - blogin Paula on mukana Yökukkujasta nukkujaksi - valmennuksessa.  Eilen sain yhteydenoton yhdeltä bloggaajalta ja hän tulee syksyn aikana osallistumaan verkkovalmennuksiini ja myös yhteen livetyöpajaan.

Alkukesästä kirjoitin ilmaisen ladattavan oppaan "Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen" ja samalla lanseerasin Vanhemmuuden voimapostin. Olen tosi tyytyväinen tuohon oppaaseen, se avaa myönteistä kasvatusta lukijoille. Sain juuri tänään ihan mahtavan palautteen tuosta oppaasta. Palautteenantaja oli sitä mieltä, että ihan jokaisen vanhemman kuuluisi lukea tämä opas. Jos olet vanhempi ja sinua alkoi kiinnostaa opas, niin sen voi tilata tästä linkistä



Minulla on heinäkuun lopussa tulossa yritykseni kolmas tilinpäätös ja vähän harmittaa, kun tiedän jo nyt, etten pääse siihen tavoitteeseen, minkä asetin kolmannelle vuodelle. Tiedän, että asettamani tavoite oli aika kova, mutta ajattelin, että verkkovalmennusten myötä se olisi mahdollista saavuttaa. Yrittäjän joudun kuitenkin maksamaan niin paljon kaikkia maksuja eläkemaksusta vakuutuksiin ja isoihin musiikkilupa (Gramex ja Teosto) maksuihin, että en nyt vielä päässyt siihen taloudelliseen tulokseen, mihin toivoin. Neljäntenä vuonna sitten! Olen kuitenkin pystynyt nostamaan kuukausittain palkkaa (joka on ihan hyvä, ei ole tarvinnut ostaa halvinta makaronia ja tonnikalaa) ja olen voinut käydä myös koulutuksissa ja seminaareissa ja hankkia verkkovalmennuksia kehittääkseni sekä omaa ammattitaitoani että yrittäjyyteen liittyviä taitoja. Mutta voin myöntää, että harmittaa vähän että en vieläkään ole siinä taloudellisessa tilanteessa, missä toivoisin nyt olevani.

Kaikkiaan hyvä kevät takana. Uusia, upeita yhteistyökuvioita ja uusia avauksia myös itseltä. Tänään kiitän itseäni. Hyvä minä!

ps. jos sinua kiinnostaa blogiyhteistyö kanssani, ota yhteyttä (heli at kasvuntaika.fi)

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Alppiruusupuistossa (ja muita juhannuskuulumisia)


Vietimme tänä(kin) vuonna kaupunkijuhannusta. Etukäteissuunnitelmana meillä oli käydä Heurekassa ja miehen ystävän luona grillaamassa. Esikoinen täytti juhannusaattona 14 vuotta ja meillä lasten synttäripäivät ovat Toivontai-päiviä eli lapset saavat toivoa tekemistä sille päivälle. Esikoisen toiveena oli retki Heurekaan. Aikataulujen puolesta kävi niin, että menimme juhannusaattona Töölöön grillaamaan ja lauantaina sitten Heurekaan.


Olen nähnyt monista blogeista, facebookista ja instagrammista kuvia Haagan alppiruusupuistosta. Kolme vuotta sitten kävin siellä kukinta-aikaan, tänä vuonna kävelin puiston läpi toukokuun viimeisenä päivänä, mutta silloin kukinta ei ollut vielä yhtään alkanut. Ajattelin, etten tänä vuonna ehdi alppiruusupuistoon parhaimpaan kukinta-aikaan, mutta sitten keksin, että koukkaisen alppiruusupuiston kautta kun menemme grillaamaan Töölöön. Ja niin koukkaisin. Alppiruusupuisto on kuin satumetsä. Mielettömän kaunista. Olin yllättynyt, kuinka paljon ulkomaalaisia oli alppiruusupuistossa juhannusaattona.



Lauantaina kävimme Heurekassa. Siellä on nyt uusi Eläinten Body Worlds - näyttely. Jonkin verran oli uudistuksia myös perusnäyttelyn puolella. Käymme Heurekassa 1-2 kertaa vuodessa ja edelleenkin paikka vetoaa poikiin. Helposti siellä saa kulumaan koko päivän. Vähään olimme tällä kertaa pettyneitä Cafe Einsteinin buffet-lounaaseen.


Juhannuksen aikaan myös konmaritin eli kävin läpi lasten vaatekaapit ja sieltä löytyikin valtavasti pieniä vaatteita kirpparikasseihin. Elokuulle pitää varata kirppispöytä, sen verran paljon on kirppiskamaa kodin nurkissa. Sain myös kaappeihin tilaa omille lehdilleni ja kirjoilleni ja vihdoinkin sain makuuhuoneen lattiat tyhjiksi tavarasta.

Huomenna kokeilen jotain ihan uutta, thaimaalaista hierontaa. Sillä ei ole mitään tekemistä thaihieronnan kanssa. Vaan se on kehon painelua ja venyttelyä. Luultavasti kerron tästä kokemuksesta lisää myös blogipostauksen muodossa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kesäkasvion kokoamista


Niittyleinikki, valkoapila, hiirenvirna, luhtalemmikki...olen tässä palautellut alkukesän aikana mieleeni kasvien nimiä. Äitini muistelee usein, kuinka heillä oli koulussa kesätehtävänä kasata kasvio. Kasveja kerättiin pitkin kesää ja prässättiin.

Minun kouluaikanani tätä tehtävää ei ollut. Nyt esikoinen (hän on menossa kasille syksyllä) tekee kesäkasviota, mutta kesäkasvio on viety nykyaikaan eli hän ottaa valokuvia kasveista. Kesäkasvioon pitää kuvata kesän aikana 45 kuvaa. Esikoinen on käynyt pari kertaa itsekseen kuvaamassa kasveja ja kerran olemme käyneet yhdessä kävelemässä pienen lenkin ja kuvanneet lähialueen pientareita. Asumme omakotitaloalueella ja myös omalla pihallamme on luonnonaluetta rinteessä ja omalta pihaltakin löytyy monta luonnonvaraista kasvia.


Monet kasvit olen tunnistanut, mutta joidenkin nimiä olemme etsineet myös luontokirjoista. Itselle on palautunut mieleen monen kasvin nimi ja myös ihan uusia tuttavuuksia on löytynyt. Enpä ole muuten koskaan aikaisemmin tullut huomanneeksi, kuinka valtavan paljon erilaisia kasveja on ihan kilometrin säteellä kodistamme. Nyt kun olemme kävelleet silmät avoinna, niin ihan muutaman metrin sisällä on saattanut olla viittäkin eri kasvia.

Ja nyt jo mietin, miten tämä sitten parin vuoden päästä hoituu kuopuksen kanssa. Esikoinen on niin tunnollinen ja kuvaa taatusti kasviota pitkin kesää. Kuopuksen tyylistä olisi se, että hän siirtää touhua koko ajan eteenpäin ja lopulta sitten päivää ennen koulun alkua kuvaa minkä ehtii ja sitten kiukuttelee, kun ei löydä 45 eri kasvia.
 

Oletko sinä koonnut kesäkasviota kouluaikaan tai ovatko lapsesi sitä tehneet?

Ja kun nyt lähellä juhannusta olemme, niin eikös juhannuksen liity kukkataikoja. Piti poimia seitsemän erilaista kukkaa ja laittaa ne tyynyn alle ja unessa näki tulevan puolison, eikös se jotenkin noin mennyt? Onkohan tästä sitten nykyaikainen versio se, että kun olet kuvannut seitsemän erilaista kukkaa ja laitat kännykän tyynyn alle, näet unessa tulevan puolison?

Hyvää juhannusta!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesäkirjat 2017


Alan vähitellen suunnata ajatuksiani kohti kesälomaa. Vielä teen tämän kuun loppuun asti töitä kotoa tietokoneelta käsin muutaman tunnin ajan päivässä. Mutta paljon pystyn pitämään jo vapaatakin ja hyvällä säällä myös olemaan iltapäivisin ulkona ja istumaan viltin päällä kirjaa lukien.

Kesä on minulle lukemisen kulta-aikaa. Muulloinkin luen aika paljon, mutta kesällä on ihana mahdollisuus viettää pitkiä yhtäjaksoisia aikoja kirjojen äärellä. Kesälukemiseksi etsin monesti aika kepeitä kirjoja.


Viime kesänä aloin haalia kesäkirjoja vasta päivää ennen kesälomaa. Ja siinähän kävi sitten niin, että kun aloin kirjastosta varailla kirjoja niin myöhään, sain niitä vasta sitten syksyn aikana luettavaksi. Nytkin osa varaamistani kirjoista on sen verran suosittuja ja joudun jonottamaan niitä pitkään, että ehtivät vasta joskus syksyllä luettavaksi, mutta monta kirjaa olen saanut jo nyt käsiini.

Lukupinossa on uusin Mma Ramotswe (Nainen, joka käveli auringossa), Käyttövehkeitä, Keskilännen keittiöt, Ylipanolisämaksu, Nainen junassa, Lumilinna ja Tikapuut rakkauteen. Oletko sinä lukenut jonkun näistä kirjoista? Mitä olet tykännyt kirjasta?


Viime kesänä ihastuin Veera Vaahteran chick lit - kirjoihin, ne olivat ihan mahtavaa kesälukemista, kepeitä ja viihdyttäviä. Tänä keväänä ilmestyi uusin Veera Vaahteran kirja ja luin sen samantien. Viime kesänä löysin myös Liane Moriartyn kirjan ja nekin olen nyt lukenut kaikki. Jos et ole vielä tutustunut Liane Moriartyyn tai Veera Vaahteraan, voin suositella niitä kirjoja!

Varauksessa minulla on esimerkiksi paljon kehuja saanut kirja Kymmenen unelmaani. Olen varaussijalla 314, joten vielä saan hetken aikaa sitä odotella.

Mitä kirjoja sinä aiot lukea kesälomasi aikana? Millaisia kirjoja sinä tykkäät lukea?

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Kissakahvila Helkatti


Ystäväni ovat useamman kerran maininneet käyneensä kissakahvilassa. Mietimme poikien kanssa puuhaa viikonlopulle ja kissakahvila tuli mieleeni. Kuopuksella on kova kissakuume ja ajattelin, että sepä olisi kiva retkikohde.

Kissakahvila Helkatti on aivan Helsingin keskustan tuntumassa, osoitteessa Fredrikinkatu 55. Kissakahvilaan suositellaan ajanvaraamista, minäkin varasin netin kautta minulle ja lapsille sinne paikat edellisenä iltana. Sisäänpääsymaksu (kissanhoitomaksu) on 5 euroa ja sen päälle tietenkin tulee kahvilaostokset. Kahvilassa voi olla 1.5 tuntia.



Kissakahvilassa toimitaan eläinten ehdoilla. Ulko-ovi avataan jokaiselle tulijalle erikseen, ettei kissat pääse livahtamaan ulos. Pois lähtiessä toimitaan samalla tavoin. Kengät jätetään eteiseen. Kissakahvilassa on ns. normaaleja kahvilapöytiä ja lisäksi on kissoille erilaisia kiipeilytasoja, riippumattoja, putkia ja leluja. Olihan se hauskaa, kun kissoja vilisi välillä joka puolella ja niitä myös kirjaimellisesti hyppi pöydillä. Erityisesti Pete oli kiinnostunut tulemaan katsomaan pöytiin, kun siellä syötiin. Pete on kuulemma ollut laihdutuskuurilla. Kovin hän näytti kiinnostuneelta ruuasta, mutta kahvilan herkkuja ei saa antaa kissoille. Kissakahvila Helkatin kissat asuvat kahvilassa pysyvästi. Yöt ne viettävät keskenään.

Kahvilaan mennessämme moni kissa oli hereillä ja vilisti pitkin kahvilaa, mutta vähitellen kissat rauhoittuivat levolle, kuka mihinkin paikkaan. Osa katonrajaan pitkospuun päälle, osa riippumattoon, osa ikkunalaudalle. Nukkuvia kissoja ei saa häiritä.


Tarjoiluina Helkatissa on erilaista pientä ja isompaa suolaista ja makeaa purtavaa. Tilaukset otetaan pöydistä ja kahvilassa on myös pöytiintarjoilu. Olimme poikien kanssa puhuneet, että otamme vain pienet tarjoilut, sillä olimme myöhemmin menossa vielä pizzalle. Minä söin saaristolaisleivän vuohenjuustolla ja paholaisen hillolla ja pojat tilasivat jäätelöannokset.

Jos kissat kiinnostavat, niin tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka! Tampereella on Suomen toinen kissakahvila ja Tallinnasta löytyy myös. Meillä on suunnitteilla kesälomamatka Pietariin ja selailemeni nettisivujen perusteella myös siellä on kissakahvila.

Oletko sinä käynyt Helkatissa tai muissa kissakahviloissa? Mitä olet pitänyt?


torstai 15. kesäkuuta 2017

Mitä sä rageet?


"Mitä sä rageet" kysyy kuopuksemme minulta ja mieheltä lähes päivittäin. Vaikka ei me edes rageta. Vaan sanotaan hänelle asioita. Murrosikä on pamahtanut hänelle päälle, aikaisemmin kuin esikoiselle. Vaikka itse olen tunne- ja vuorovaikutustaitojen ammattilainen, tämä vaihe tuntuu sellaiselta, johon tarvitsen tukea. Siksi tuntui kivalta saada kirja "Mitä sä rageet. #tunteita sikanolosta sairaan siistiin" arvostelukappaleeksi.



"Mitä sä rageet" on nuorille ja varhaisnuorille suunnattu kirja tunnetaidoista ja niiden opettelusta. Kirja antaa tietoa tunteista ja niiden tarkoituksesta. Lisäksi kirjasta saa vinkkejä, miten tunteiden kanssa kannattaa toimia. Silloin kun ymmärtää tunteita, voi tehdä parhaita mahdollisia valintoja ja rakentaa itselleen sujuvaa arkea. Kirja on selkeä ja hyvä tietopakkaus tunteista. Kun sain kirjan käteeni, se vaikutti paksulta, mutta se oli tosi nopea lukea. Selkeän tekstin ja kivojen harjoitusten lisäksi pidin kirjan kuvituksesta.

Minulla itselläni on kaksi kohderyhmään kuuluvaa poikaa, mutta he eivät nyt ainakaan heti lämmenneet kirjan lukemiselle (esikoinen totesi ykskantaan "en lue, ei kiinnosta" ja kuopus totesi "äitiii, taasko jotain sun tunnetaito- ja mindfulnessjuttuja"). Toivon, että he kuitenkin tarttuvat kirjaan jossakin vaiheessa kesälomaansa. Tai sitten tämä luetaan heille iltasaduksi. "Nyt ei luetakaan mitään seikkailutarinaa tai fantasiaa vaan tarina omista tunteista ja matkasta omaan itseen, sikasiistii!"



Kirja avaa hyvin tunteita, tunteiden takana olevia tarpeita ja antaa keinoja tunteiden säätelyyn. Myös kirjassa mukana olevat harjoitukset ovat hyviä ja aion hyödyntää niitä omissa tunnetaitoryhmissäni.

Kirjassa tulee esille hyvin myös omien ajatusten merkitys - miten omilla ajatuksilla voi kohottaa tai lytätä itseä. Erityisesti pidin kirjassa monta kertaa toistuneesta ajatuksesta, että jokainen on arvokas sellaisenaan eikä ole pienempi eikä suurempi kuin muut vaan tasaveroinen. Voi kun joku olisi sanonut minulle näin nuorena - silloin tunsin olevani tosi paljon huonompi ja pienempi kuin muut. Itse asiassa tunsin olevani huonompi kuin muut tosi pitkään, pitkälle aikuisikään asti.

Luulen, että itse olisin tykännyt nuorena lukea tämän kirjan. Olisin saanut siitä taatusti voimaa itselleni. Koska omia poikiani en ole vielä saanut kirjaa lukemaan enkä näin ole saanut kirjan kohderyhmän kommentteja kirjasta, niin tässä vaiheessa voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille nuorten vanhemmille ja nuorten kanssa työtä tekeville. Ja ylipäänsä kaikille, jotka haluavat oppia lisää tunteista ja itsestään.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus). Kirjassa on 207 sivua ja sen on kirjoittanut Anne-Mari Jääskinen, joka oli kouluttajana Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa, josta valmistuin syyskuussa. Kuvituksen on tehnyt Sanna Pelliccioni.

Tykkää blogistani myös facebookissa!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Voiko tärinällä päästä eroon stressistä?


Oletko sinä kuullut TRE-stressinpurkuliikkeistä? Minä kuulin ensimmäistä kertaa tästä aiheesta noin vuosi sitten, kun ystäväni kertoi, että hän käyttää tärinää päästäkseen eroon stressistä ja jumeista kehossaan. Kuvittelin mielessäni, että menetelmässä seisotaan ja tärisytellään ja ravistellaan niin kuin koirat tekevät märkinä.

Minulla oli mahdollisuus päästä reilu viikko sitten kokeilemaan ystäväni kanssa TRE-aloituskurssia*. Kurssi kesti 2.5 tuntia ja sisälsi sekä teoriaa että stressinpurkuliikkeitä.

TRE:n on kehittänyt David Perceli, joka on stressin- ja traumanhoidon asiantuntija. Hän on työskennellyt maailmalla konflikti- ja luonnonkatastrofialueilla opettaen TRE-menetelmää stressin- ja trauman hoidon välineenä. TRE perustuu ihmisen biologiseen ja neurologiseen kykyyn palautua traumoista ja stressaavista tilanteista (keho parantaa itse itsensä). TRE tulee sanoista tension & trauma releasing exercises. TRE tarkoittaa niitä alkuliikkeitä ja -syvävenytyksiä, joiden avulla on mahdollista aktivoida kehoon spontaani neurogeeninen lihasvärinä. TRE:tä säännöllisesti harjoittamalla voimme purkaa erilaisia stressejä kehomielestä. Keho ”säilöö” myös vanhoja stressaavia ja traumaattisia muistoja, jotka tyypillisesti jäävät kehoon erilaisiksi lihasjännityksiksi.



Kurssin alussa oli pieni teoriaosuus. Teoriaosuuden jälkeen pääsimme kokeilemaan stressinpurkuliikkeitä. Teimme lämmittelyliikesarjan, joka on saanut vaikutteita joogasta, taijista ja muiden itämaisten taistelulajien kokemusmaailmastaja viisaudesta. Näiden liikkeiden tarkoitus oli saada aikaiseksi vähän "rasitusta" kehoon, jotta tärinä on helpompi saada alkuun. Varsinainen tärinävaihe tehtiin lattialla selällään maaten. Jalat olivat timanttiasennossa sivuilla ja siitä lähdetiin lantionnostolla hakemaan tärinää. Olin yllättynyt, kuinka nopeasti tärinä lähti liikkeelle. Eka tärisyttelyvaihe kesti noin 20 minuuttia ja sen jälkeen oli pieni välipala ja teoriaosuus. Tämän jälkeen aloitimme vielä omatoimisesti uuden tärinäosuuden. Kurssin lopussa keskustelimme vielä tuntemuksistamme.

Itse koin tosi mielenkiintoiseksi kurssin teoriaosuuden. Luonnossa olevat nisäkkäät tärisevät luonnostaan traumaattisen tilanteen jälkeen. Me ihmiset kiellämme sen: kehomme haluaa vapautua, mutta mieli estää. Vapina on merkki aivoille siitä, ettei vaaraa enää ole ja hälytystila on ohi.

Tärinä sai aikaan kehoni rentoutumista ja myös mieleni rauhoittui. Itselleni tuli olo, että olisin tärinän jälkeen kaivannut muutamaa mindfulness-harjoitusta. Olikin hauskaa, kun huomasin, että kurssin ohjaaja Tiia järjestää myös TRE ja mindfulness-kursseja. Kurssi oli kiinnostava ja innostuin menetelmästä, mutta huomaan, ettei minun kotioloissa tule itsenäisesti toteutettua harjoitteita. Tarvitsisin selvästi jatkokurssin, jotta TRE jäisi omaan arkeeni.



Näin ystäväni kirjoittaa TRE-kurssikokemuksestaan:

"Menetelmänä kiinnostava ja yksinkertaisuudessaan tehokas. Menetelmällä tunnuttiin pääsevän suoraan asiaan, eli kehoon kertyneiden jännitysten "kehon panssareiden" ja stressin purkamiseen.

Olin yllättynyt siitä, miten helposti tärinä alkoi kehossa / jaloissa syntyä. Kokemus oli lämmin ja miellyttävä. Aluksin tärinä tuntui kevyemmältä, perhosen siipien lepattelulta ja voimistui sitten kauttaaltaan. Tärinän etenemisen ja voimistumisen syklisyyttä oli kiinnostava tunnustella ja havainnoida. Jossain vaiheessa huomasin tärinän kirvoittavan spontaaneja pieniä naurunpurkauksia, kun tärisevät jalat herättivät mielikuvia esim. putputtavasta moottorista tms.

Olen tärisytellyt kurssin jälkeen myös kotona ja saanut tärinän helposti käyntiin ilman alkuveryttelyjä. Olen aloittanut lantionnostolla ja sitten siirtynyt "timanttiasentoon", ja tärinä on syntynyt helposti. Uskon, että menetelmä jää minulla päivittäiseen käyttöön. Myös jatkokurssi kiinnostaa".

Onko TRE-harjoitukset sinulle tuttuja?

* kurssi saatu ilmaiseksi minulle ja ystävälleni blogiyhteistyönä. Kurssi oli Hellä Mieli - tilassa Pikku Huopalahdessa. Itse ohjaan samassa tilassa ensi syksynä Lasten Tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja.

Seuraavista Hellä Mielen TRE-kursseista löytyy tietoa tästä linkistä. 

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Lempeä katse - näyttelyssä


Kulttuurikeskus Caisassa Kaisaniemessä on vielä muutaman päivän ajan mahdollista nähdä Lempeä katse IV - voimauttavia valokuvia - näyttely. Lempeä katse on Miina Savolaisen ja voimauttavan valokuvan Aalto-yliopistosta valmistuneiden jatko-opiskelijoiden koskettava ja syvästi inhimillinen päättötyönäyttely.

Voimauttava valokuva on Miina Savolaisen kehittämä, palkittu menetelmä, jossa valokuvaa käytetään itsetuntemuksen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen. Menetelmää käytetään ammatillisena työvälineenä sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla sekä työyhteisöjen kehittämisessä.


Voimauttava valokuva perustuu arvostavaan katseeseen ja dialogisuuteen. Menetelmässä kuvaajan tulee kuunnella, miten hänen kuvaamansa ihminen haluaa tulla nähdyksi.

Näyttelyssä oli sekä valokuvia että tarinoita valokuvaprosessin taka. Osa tarinoista kosketti monella tapaa. Tarinoista tuli esiin niin lastensuojelu, äitiyden haasteet kuin se, mitä koulukiusaaminen voi aiheuttaa nuoren mielelle. 


Itse mietin paljon näyttelyn jälkeen lempeä katse - teemaa. Näyttely sai pohtimaan omaa itseä ja omaa lempeää katsetta. Kuinka katson itseäni peilistä? Kuinka suhtaudun itseeni ja omaa kuvaani? Olen viime vuosina opetellut lempeää suhtautumista omaan itseeni. Koen, että olen tällä hetkellä hyvin lempeä ja armollinen itselleni. Muttamuttamutta....tämä ei tunnu pätevän omaan ulkonäköön ja omiin kuviin. Kuinka tyypillistä minun onkaan sanoa: "Näytän ihan hirveältä tuossa kuvassa!" "Näytän kamalalta. Älä vaan laita tuota mihinkään". Tai aamulla katsoa peiliin ja todeta, että tänäänkin näytän kulahtaneelta. Kuinkahan sen lempeän katseen voisi suunnata myös omiin kuviin ja omaan ulkonäköön?

Näyttelyyn ehtii vielä muutaman päivän ajan, se on viimeistä päivää torstaina 15.6. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Suosittelut!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Alkukesän kuulumisia


Eilen lauloimme Suvivirttä koulussa ja nyt ovat pojat lomilla. Ensimmäistä kertaa ikinä en itkenyt kevätjuhlissa. Kuopuksen kevätjuhlan teemaksi oli valittu satumaailma ja Muumi- ja Nalle Puh - laulut eivät herkistäneet minua tällä kertaa. Ensi vuonna sitten luultavasti itkenkin taas ihan kunnolla, kun alakoulu on meidän perheeltämme ohi ja on kuopuksen viimeinen kevätjuhla lintukotokoulussamme. Hän onkin siitä harvinaisessa tilanteessa, että sama luokanopettaja on ollut hänellä koko alakoulun ajan.

Esikoinen sai tänä(kin) vuonna stipendejä. Nyt matikasta ja toisena stipendinä tsempparistipendin hyvän luokkahengen luomisesta ja kiusaamisen vastaisesta toiminnasta. Minua jännitti viime syksynä ihan mielettömän paljon esikoisen yläkoulun aloitus. Pelotti, että häntä tullaan kiusaamaan koulussa. Hyvin hän tuntuu solahtaneen uuteen kouluun.
 

Itselläkin suurin työrupeama on ohi ja jäljellä on muutama ohjattava ryhmä ja paljon seuraavien verkkokurssien valmistelutyötä ennen kesälomaa. Tämä on se vaihe, mitä olen odottanut. Että voin keskittyä kehittämis- ja suunnittelutyöhön lähes keskeytyksettä.

Toukokuu oli työntäyteinen ja lisäksi toukokuutamme määritteli pitkälti keittiöremontti. Uuni saatiin kuluneella viikolla vihdoinkin paikoilleen (siinä oli sähköongelmia ja sähkömies joutui käymään parikin kertaa ihmettelemässä ennen kuin ongelma saatiin ratkaistua). Tänään aion paistaa raparperipiirakkaa ja testata uutta uunia. Lupaan laittaa kuvia uudesta keittiöstämme pian. Edelleenkin liesituulettimessamme lukee väärin päin Upo eikä reklamaatioon ole vastattu. Mutta jotenkin tuohonkin persoonalliseen liesituulettimeen on jo tottunut.


Minulla olisi paljon mielenkiintoista postattavaa. Olin pari viikkoa sitten kiireettömässä aamupäivässä, jossa pääsin itse tekemään mindfulness-harjoituksia ja kuulemaan uudesta tunteisiin ja mindfulnessiin painottuvasta lautapelistä. Perjantaina pääsin blogini kautta TRE-stressinpurkumenetelmä-kurssille. Lisäksi minulla on aika monta arvostelukappaletta luettuna ja tekstit kirjoittamisen alla.

Meidän kesälomamme on vielä täysin suunnittelematta....remontti ja iso työmäärä ovat tehneet sen, ettei ole ollut aikaa miettiä, mitä haluamme lomalla tehdä. Tänään on ehkä aikaa miettiä sitäkin asiaa.

Mukavaa kesäkuuta!