sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Pysäytys



Olen viimeisen parin vuoden aikana ollut useamman kerran tilanteessa, jossa suunnilleen ikäiseni (vähän yli nelikymppinen) tuntemani henkilö on kuollut. Liikenneonnettomuudessa, syöpään tai sairauskohtaukseen. Tänä aamuna mieheni sai tekstiviestin ystävältään. Tämän ystävän veli oli kuollut torstaina sydänkohtaukseen. Minulle tämä veli ei ollut tuttu, mieheni oli nähnyt hänet muutaman kerran, viimeksi alkukesästä, jolloin hän kävi esikoisen kanssa kylässä veljen perheessä. Siellä on suunnilleen samanikäinen lapsi kuin meidän pojat ovat. Tätä tuttavaamme näimme viimeksi juhannuksena, kun olimme grillaamassa hänen luonaan ja hän puhui useaan kertaan veljestään. Mitä kaikkea he tekevät yhdessä ja mitä suunnitelmia heillä oli.

Nämä kuolemantapaukset ovat olleet isoja pysäytyksiä myös itselle, vaikka ihan lähituttavapiiriin näistä kuolleista kukaan ei ole kuulunut. Tänään mietin erityisesti, onhan oma elämäntapamme sellainen, että ei ole riskiä esimerkiksi sydänkohtaukseen. Onko syömämme ruoka terveellistä, onhan elämäntapamme hyvinvoiva. Miten stressin saisi pidettyä minimissä, jotta liika stressi ei altista sairastumiseen.

Ollessani ruokakaupassa aloin itkeä tämän torstaina kuolleen miehen perheen tilannetta. Miltä mahtaa tuntua vaimosta? Entä pojasta, jolla on pian taas alkamassa koulu? Luokkakaverit kertovat matkoistaan kesälomalla, mitä hän kertoo? Isä kuoli. Samalla ajatukset kiisivät jo siihen, että entä jos minun mieheni kuolee ja jäisin yksin poikien kanssa. Varsinkin kun tukiverkkomme on olematon, tämä ajatus on aika musertava. Siinä tuli varmasti myös itkettyä surematonta surua, jota on vielä(kin) jäljellä isäni kuoleman jäljiltä. Siellä kaupassa, hyllyjen välissä. Lopulta hengitin muutaman kerran syvään ja menin kassalle silmät punaisina.

Kyllä se vaan hemmetin pahalta tuntuu, että nelikymppinen ihminen kuolee. Elämässä pitäisi olla vielä paljon vuosia jäljellä ja yht'äkkiä kaikki loppuukin kesken. Olen ihan mielettömän surullinen näiden kaikkien kuolleiden perheiden puolesta. Miten perheen elämä jatkuu, kun isä tai äiti on täysin yllättäen poissa. Vanhan ihmisen kuolema on paljon helpompi ymmärtää, kuin nuoren tai keski-ikäisen.

Pysäytys. Elämäni on hyvää, juuri näin. Minulla on mies, minulla on lapset. Meillä on kissanpentu. Meillä on kaikki hyvin. Tämän kun muistaisi aina, joka päivä, jokaisena hetkenä. Omassa arjessa. Elämä on lahja.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Toinen vuosi hetkiä


Aloitin reilut kaksi vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan toiseen vuoteen sisältyi? Olen käynyt katsomassa useamman teatteriesityksen, esimerkiksi Kom-teatterin hienon Pasi was here, Lahdessa Housut pois-musikaalin ja kesäteatterissa Metsolat. Myös joistakin elokuvista, kirjoitin, esimerkiksi elokuvasta Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi.


Olen käynyt kokeilemassa useampaa hoitomuotoa, postaukset on kirjoitettu tiibetiläisestä äänimaljahoidosta, rumpurentoutuksesta ja thaimaalaisesta hieronnasta. Lisäksi kävin koko vuoden ajan säännöllisesti hierojalla.

Olen tehnyt retkiä esimerkiksi Alppiruusupuistoon ja Kissakahvila Helkattiin. Olen käynyt TRE-kurssilla ja yinjoogassa. Ja pari näyttelypostausta löytyi myös, Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu- näyttelystä ja voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelystä. Haaveissani on ollut ostaa Museokortti, mutta se on edelleenkin hankkimatta.



Mikä on merkittävää huomata, on se, ettei Hetkessä-postauksia ole kirjoitettu ollenkaan huhti-toukokuussa. Ei ihme, että silloin oli kehon ja mielen jumeja. 
Meillä oli tuolloin keittiöremontti ja työkiireitä sekä minulla että miehellä. Juuri silloin olisin kaivannut hetkiä, mutta en saanut niitä mahtumaan kalenteriini. Jatkossa pitää huolehtia siitä, että kiireisiin ajanjaksoihin sisältyy myös virkistäviä asioita.


Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ja esityksistä ehtinyt blogiini kirjoitella. Mutta suurin osa vuoden hetkistä on dokumentoitu.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan kolmas vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol3. Toivon kolmannen vuoden hetkissäni kokeilevani jotain uutta kuten vaikkapa ilmajoogaa ja metamorfista hoitoa.

Ensimmäisen vuoden Hetkessä-koosteen voi lukea täältä.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Ummikko asuntomessuilla


Ensinnä varoitus: Jos etsit upeita kuvia asuntomessukodeista ja analyyseja sisustustrendeistä, mene johonkin toiseen blogiin. Tässä postauksessa asuntomessu-ummikko esittelee omia havaintojaan ja ihmetyksen kohteitaan. Ajattelen itseni kohderyhmään kuulumattomaksi messuilijaksi. Meillä on kyllä remontoitu viime vuosina, mutta emme ole hakeneet remonteissa uusimpia trendejä. Emme havittele pihalle porea-allasta tai kotiimme mustaa saunaa. Minun sisustustyylini on enemmänkin kierrätyshenkinen ja värikäs "mummolatyyli"  eikä niin moderni ja pelkistetty kuin asuntomessukodeissa on.

Messuilla kuitenkin kävin, koska ne ovat tänä vuonna minun synnyinkaupungissani (ja nykyisessä mummilakaupungissamme) eli miun Mikkelissä. Satuin saamaan ilmaisliput messuille, joten pitihän minun käydä äitini kanssa vilkaisemassa messualue ja kodit.


Asuntomessualue on Saimaan rannalla hulppealla näköalalla eli onhan se upeinta Mikkeliä. Siksi minua ihmetyttikin, miksi ihmeessä niin monen kodin pihalla tai terassilla on poreallas tai uima-allas, kun Saimaa on ihan vieressä. Ymmärrän, että Saimaa on eri asia kuin poreallas, mutta mietin kyllä, kuinka usein siellä porealtaassa tulee lojuttua. Mieleeni tulee ne muutamassa tuttavaperheessä olevat kuntopyörät ja muut kuntoilulaitteet, joilla on kuntoiltu pari-kolme kertaa ja sen jälkeen ne toimivat lähinnä vaateripustimina. Poreallas ei toimi edes vaateripustimena.

Monissa taloissa oli tosi isot ikkunat ihan lattiasta kattoon. Näytti upealta, mutta mietin ikkunanpesun hankaluutta ja myös lapsiperheitä. Kivoja sormenjälkiä jää ikkunoihin kyllä, kun pikkulapsiperhe tupsahtaa kylään. Jotain ehkä minusta kuvaa sekin, että minusta kaikkein kivoimpia olivat ne ihan tavalliset talot ilman mitään ulokkeita tai erikoisia ratkaisuja.


Talojen sisustuksessa vallitsevat värit olivat joko musta tai valkoinen. Väriä oli  vähän lastenhuoneissa ja joidenkin kotien tekstiileissä ja verhoissa. Monissa kodeissa sisustukset olivat ainakin nyt messuaikaan aika pelkistettyjä ja selkeitä. Näin jo mielessäni kaikki ne lehti- ja vaatekasat kotien nurkissa ja likaiset astiat keittiön tasoilla, mikä on arkirealiteettia sitten kunhan asukkaat pääsevät muuttamaan koteihin. Lastenhuoneetkin tulevat aika lailla muuttumaan niistä harmonisista parin lelun huoneista kunhan oikeat lapset pääsevät tositoimiin. Makuuhuoneet olivat pieniä ja varsinkin aikuisten makkareissa oli lähinnä vain pelkkä sänky.

En tiedä, jäikö minulta näkemättä vai oliko tuulikaapit piilotettu jonnekin tai kuljettiinko taloihin jotenkin eri kautta kuin normaalisti, mutta suurimmassa osassa messukodeista astuttiin suoraan käytävään tai halliin. Itse koen, että tuulikaappi on ainakin lapsiperheessä aika oiva ratkaisu.


Piha-alueilla näytettiin suosivan kunttaa eli metsänpohjamattoa, siirtovarvikkoa. Kuntta sopikin hyvin alueelle, jossa muutenkin on jo puita ja kalliomaastoa. Perinteistä nurmikkoaluetta kukkapenkkeineen näkyi aika vähän. Istutukset olivat monissa kodeissa laatikoissa. Muutama kukkapenkki kotien pihoilla näkyi ja niissä oli kekseliäästi esim. kukkia, persiljaa ja mansikkaa samassa kukkapenkissä. Terassit olivat isoja ja ne kiersivät koko talon.


Muutama vinkki: Messualueelle pääsee kätevästi bussilla, joka menee sekä parkkeerausalueelta että Mikkelin keskustasta (torin vierestä) non-stoppina. Asuntomessuille pääsee myös laivakyydillä Mikkelin satamasta.

Me lähdimme kiertämään messualuetta viimeisestä talosta käsin ja näin säästyimme suurilta ruuhkilta, kun suurin osa näytti aloittavan kierroksen toisin päin.



Lapsiperheille: Mikkelissä on nyt tivoli Kirkkopuistossa. Torilla on Gastroviikot ja niihin liittyen torilta löytyy myös pomppulinna ja trampoliini, jossa pystyy pomppimaan valjaissa jättipomppuja ja voltteja. Ja vielä yksi vinkki Mikkeliin mänijöille: Kesäteatterissa menee mainio Metsolat - Urjanlinna esitys. 

Näin asuntomessu-ummikolle messut olivat ihan myönteinen kokemus. Järjestelyt toimivat ja vaikka asuntomessuilla on käynyt paljon ihmisiä, ruuhkan tunnetta ei ollut ainakaan sinä päivänä, jolloin minä messuilla kävin. Joihinkin taloihin piti jonottaa ja kulkea jonossa talon läpi, mutta suurimpaan osaan taloista olisi pystynyt tutustumaan ihan rauhassa, jos niin olisi halunnut tehdä. Minulla ei vertailukohteita ole muista asuntomessuista, mutta luulen, että Mikkelin asuntomessualue on sijainniltaan aika ainutlaatuinen ja siksi upea alueena.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Hetkessä: Metsolat kesäteatterissa


Kuinka moni muistaa katsoneensa Metsoloita telkkarista? Sarja on esitetty alun perin vuosina 1993-1995. Sarja kertoo kuvitteellisessa kainuulaisessa Hoikan kunnassa elävän pienviljelijäperheen elämästä. Minä katsoin Metsoloita ja muistan pitäneeni paljon sarjasta. Kiinnyin sarjan hahmoihin ja elin mukana sekä heidän ilon- että surunhetkiään.

Minulla oli vuosien tauko, etten käynyt kesäteatterissa. Syynä oli huono ja mukahauska esitys, jonka nimeä en edes enää muista. Mutta voitteko kuvitella, olin vuosia käymättä kesäteatterissa yhden huonon esityksen takia. Viime kesänä kävin katsomassa Mikkelin kesäteatterissa esityksen "Tankki täyteen" ja pidin siitä paljon. Sekin sarja liittyy lapsuusmuistoihini.

Tänä kesänä Mikkelin kesäteatterissa on "Metsolat - Urjanlinna", joka pohjautuu Metsolat tv-sarjan 20 ensimmäiseen jaksoon. Olin vähän kahden vaiheilla, menenkö katsomaan esityksen. Sitten luin Naisyrittäjien fb-palstalta tekstin, jossa eräs kesäteatteria pyörittävä henkilö hädissään kirjoitti, että sateinen kesä syö katsojamääriä ja kesästä on tulossa tappiollinen (tämä teksti ei koskenut Mikkelin kesäteatteria). Päätin, että menen katsomaan Metsolat.



Olin katsomassa esitystä äitini kanssa. Mikkelin kesäteatteri on Naisvuorella ja katsomo ja näyttämö on katettu. Tällä kertaa ei kuitenkaan satanut, mutta ilta oli aika viileä ja ehkä olisi voinut olla enemmän vaatetta päällä.

Heti kun tuttu alkutunnari pyörähti soimaan, alkoi muistua mieleen sarjan tapahtumia. Leppävaaran tila ja Antti ja Annikki. Erkki, joka on sortunut juopotteluun, mutta jolla on idea, jota hän vie sitkeästi eteenpäin. Lääkäriksi opiskeleva Eeva ja Stig, joka liehittelee häntä. Ja mitä ikävää häämatkalla sitten tapahtuikaan. Ilkeä Kari Kaukovaara. Ja monet muut hahmot, jotka tuntuivat niin tutuilta. Teatteriesityksessä oli paljon lyhyitä kohtauksia ja kun toinen kohtaus oli loppumassa, toinen jo alkoi. Pidin esityksen rakenteesta paljon. Ja siitä, että esityksen aikana sai kokea monenlaisia tunteita. Sai nauraa ja minä myös itkin.

Minä pidin esityksestä ihan hurjasti! Suosittelut. Jos satut liikkumaan Mikkelissä vaikkapa asuntomessuilla, niin mene katsomaan Metsolat. Viimeinen esitys on pe 18.8.

Oletko sinä käynyt viime vuosina kesäteatterissa? Mitä olet käynyt katsomassa ja mitä pidit? Katsoitko sinä Metsoloita telkkarista?

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Vinkkejä lapsiperheen Pietariin


Vietimme viime viikolla neljä päivää Pietarissa. Pietari on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Pietarissa on myös monta kivaa lapsiperhekohdetta, josta me ehdimme käydä vain murto-osassa. Olimme etukäteen vähän jutelleet lasten kanssa kohdetoiveista ja esim. huvipuistot ja sirkus karsiutuivat pois niiden keskustelujen pohjalta.

Ensimmäisenä iltana kiertelimme Pietarin historiallisia nähtävyyksiä läpi (ulkoa päin) ja kävimme Kissojen tasavallassa. Kissojen tasavalta on kissakahvila / museo, jossa kissat eivät kuitenkaan ole itse kahvilan puolella (kuten Helsingin Kissakahvila Helkatissa) vaan kahvila on erikseen ja kissat ovat kahdessa erillisessä huoneessa. Tie kissojen luo käy kuin Narniaan, vaatekaapin läpi. Kahdessa huoneessa asustaa 24 kissaa, jotka lähinnä nukkuivat sen ajan, minkä olimme paikalla. Joukossa oli paljon erirotuisia kissoja, myös sellaisia, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Kissojen kanssa sai olla tunnin ja aikaan kuului myös esittelykierros, joka oli kylläkin venäjäksi eikä esittelijä juurikaan osannut englantia.



Perjantaina kiertelymme jatkuivat ja pysähdyimme Galeria-kauppakeskuksessa olevaan Happylon-sisähuvipuistoon. Happylonissa on esimerkiksi erilaisia autosimulaattoreita, tanssipelejä, autoratoja ja keskellä on iso merirosvolaivateemainen kiipeilypaikka, kuin HopLop. Kävelimme ensin sisähuvipuiston läpi ja pojat saivat valita kaksi juttua, mitä tehdä. He valitsivat "hoplopin" ja ampumapelin. Pojat saivat päälleen numeroidut liivit ja he saivat tunnin verran kiipeillä ja pomppia ja laskea pallomereen. Tämän jälkeen he pelasivat vielä yhden ampumapelin. Kerrosta alempana on iso lelukauppa (Hamley's) ja kävimme katsomassa myös sen tarjonnan.


Jatkoimme vielä metrolla ja kävellen kiipeilypuistoon. Pojat saivat ensin pienen opastuksen kiipeilyyn ja puistossa olisi saanut kiipeillä neljä tuntia. Olimme kuitenkin jo niin paljon kävelleet päivän aikana ja käyneet Happylonissa, niin pojat eivät jaksaneet kiipeillä niin pitkää aikaa. Kiipeily tuntui kuulemma enemmän käsissä kuin jaloissa. Viime kesänä pojat kiipeilivät Irti maasta - keskuksessa Tampereella ja siellä poikien päällä oli kiipeilyvaljaat. Nyt kiipeily tehtiin ilman valjaita. Alla oli paksut patjat, joten pienet lipsahdukset eivät haitanneet.



Lauantaina matkasimme Aquapark Piterlandiin. Taas menimme ainakin kahdella metrolla ja yhdellä kaupallisella bussilla (Pietarissa on sekä ns. kunnallisia busseja että kaupallisia busseja. Meillä oli kolmen päivän julkisen liikenteen kortti, jolla pääsimme kulkemaan rajattomasti (paitsi kaupalliset bussit)). Piterland on iso vesipuisto, jossa on erilaisia altaita, vesiliukumäkiä ja 12 erilaista saunaa. Muuten vesipuisto oli tosi kiva, mutta erityisesti kuopusta harmitti, kun rengasliukumäet oli tarkoitettu yli 45 kiloisille eli häneltä jäi sen takia kaikki ns. hurjimmat liukumäet kokematta. Myös esikoinen painaa alle 45 kiloa, mutta hän ei niin edes pidä hurjista liukumäistä. Piterlandissa ei ollut myöskään tuplarengasliukumäkiä, jossa olisi voinut laskea yhdessä aikuisen kanssa. Niitä oli viime kesän kohteessamme Atlantis H2O-vesipuistossa Tallinnassa.Piterlandissa on kiva pienille lapsille suunnattu merirosvolaiva erilaisine pisteineen ja pienine liukumäkineen. Pojat olivat ehkä vähän liian isoja tuolle alueelle, mutta jonkin aikaa vietimme myös siellä.

Piterlandissa oli aika paljon ihmisiä ja hieman huomioni kiinnittyi puiston laidalla oleviin aurinkotuoleihin ja niissä makoileviin ihmisiin. He ikään kuin ottivat aurinkoa sisätiloissa olevassa vesipuistossa.


Olimme Piterlandissa useamman tunnin ja kävimme sen jälkeen syömässä tuttuun tyyliin  Teremokissa blinit. Vielä oli jäljellä yksi kohde, Grand Maket - pienoismallimuseo. Kyseessä on interaktiivinen pienoismallimuseo, joka esittelee elämää Venäjän eri alueilla 800 neliömetriä laajuisen pienoismallimaailman avulla.


Pienoismallimuseo on uskomaton taidonnäyte ja siellä on valtavasti yksityiskohtia ja katsottavaa. Siellä on liikkuvia yksityiskohtia kuten autoja ja junia ja nappeja painamalla pystyy vaikuttamaan tapahtumiin. Kun painaa nappia, mies tärisyttää kiviporaa tai talossa syttyy tulipalo ja paikalle saapuu pikkuruinen paloauto pillit ujeltaen. 15 minuutin välein saapuu yö, jolloin katuvalot ja rakennusten valot syttyvät.

Kahden vuoden takaisella Berliinin reissullamme kävimme Loxx miniatur weltenissä. Sinne oli koottu pienoiskokoon kaikki Berliinin maamerkit. Grand Maket on vielä kunnianhimoisempi ja laajempi, sinne on koottu koko Venäjä pienoiskokoon. Huiman hieno, suosittelut!



Sunnuntaina aamupäivän aikana kiertelimme vielä hetken Pietarin nähtävyyksiä läpi. Kävelimme kanaalin laitaa ja kävimme katsomassa esimerkiksi hienoa Verikirkkoa. Sitten olikin aika lähteä shuttle bussilla kohti laivaa. Viisumivapaa oleskelumme Pietarissa oli päättymässä ja kotimatka alkamassa.



Onko Pietari sinulle tuttu kaupunki? Missä kohteissa olet käynyt?

Myös edellisessä postauksessani Terveiset Pietarista on kuvia Pietarista.

 ps. Seuraa blogiani myös facebookissa!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Terveiset Pietarista!


Kotiuduimme eilen Pietarin reissulta. Eilinen meni ihan täysin palatessa kotiarkeen. Reppuja purkaessa, pyykätessä, ruokakaupassa käydessä ja nukuin myös päiväunet. Takana on neljä hyvin aktiivista päivää Pietarissa. Paljon nähtiin ja koettiin. Nähtiin upeaa historiallista Pietaria, mutta myös ränsistyneempää lähiötä. Käytiin monta lapsiperhekohdetta ja näistä kirjoitan ihan oman blogipostauksen, jahka ehdin. Kävimme Kissojen tasavallassa, Happylon sisähuvipuistossa, kiipeilykeskuksessa, Aquapark Piterlandissa, Grand Maket Rossijassa (pienoismallimuseo) ja lisäksi kiersimme kaikki perusnähtävyydet läpi. Erityisesti mieleeni jäi upea Verikirkko (alla olevassa kuvassa olen Verikirkon edessä).


Meillä oli paikallisoppaana miehen Pietarissa asuva ystävä ja 1.5 päivää mukanamme kiersi myös miehen nykyinen työkaveri (joka on kotoisin Venäjältä). Heistä oli todella iso apu meille. Kielen ja matkareittien suhteen. Pietarissa on tosi vähän englanninkielisiä opasteita saati englanninkielisiä ruokalistoja ravintoloissa, joten huomattavasti haastavampaa olisi ollut ilman heidän kielitaitoaan ja paikallistuntemustaan.




Me menimme Pietariin viisumivapaasti eli St Peter Linen risteilyllä. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi hankkia viisumit ja mennä Allegro-junalla. Yöt laivalla olivat todella huonot, en pysty nukkumaan laivassa kuin muutaman hassun tunnin ja siksi olinkin eilen kotiutuessa väsynyt. Viisumivapaasti Pietarissa pystyy olemaan 72 tuntia.


Hotellina meillä oli Solo Sokos Hotel Vasilievsky, joka tuntui todella ylelliseltä ankean laivayön jälkeen. Meillä oli erilliset huoneet eli lapset olivat omassa huoneessa ja se oli todella hyvä ratkaisu.

Kovin montaa eri ravintolaa emme käyneet läpi, lähinnä söimme Teremokissa, jossa oli tarjolla esimerkiksi blinejä täytteillä, keittoja ja salaatteja. Aika monta sienitäytteistä lettua söin matkan aikana.


Säät suosivat meitä ja vaikka alun perin joka päivälle luvattiin vesisadetta, reissumme aikana satoi hyvin vähän. Torstaina Pietariin mennessämme oli lämmin päivä, muuten oli suht viileää.

Lähipäivänä on tulossa blogipostausta Pietarin lapsiperhekohteista!

Seuraa blogiani myös facebookissa!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Pääkallokiitäjät ja muita kirjasuosituksia kouluikäisille lapsille


Meillä luetaan iltasatu edelleenkin pojille. Se on tärkeä yhdessäolon hetki. Erityisen tärkeäksi koen sen siksi, ettei kuopus ole kiinnostunut lukemisesta ollenkaan. Tämä on harmillista, sillä itselleni lukeminen on ollut aina tärkeä asia.

Välillä on ollut vaikea löytää sekä lapsille että itselleni mieleisiä kirjoja, sillä aika monta kirjasarjaa on ehditty jo lukea läpi vuosien varrella. Pojat kun ovat jo 14 v ja kuopus kohta 12 v. Onneksi on ahkeria kirjailijoita, jotka julkaisevat vuosittain (tai jopa kahdesti vuodessa) uusia kirjoja.

Kirja "Pääkallokiitäjät" on suunnattu 11-14-vuotiaille nuorille eli suoraan lasteni ikäisille. Kirjan kirjoittaja on yläkoulun opettaja, joten tuon ikäisten lasten maailma on hänelle tuttua. Kirja on seikkailullinen tarina, jossa oli myös jännitystä. Pojat pitivät paljon, myös itselleni se oli kivaa luettavaa. Jossakin vaiheessa tarina vähän junnasi paikoillaan enkä ihan aina pitänyt kirjan kielestä (kirosanoja), mutta kohderyhmään tarina vetosi. Ilokseni huomasin, että syksyllä sarjaan ilmestyy toinen kirja, se tulee taatusti iltasatukirjaksi meille.



Timo Parvela on ahkera kirjailija ja hänen Ella- ja Pate-kirjojaan olemme lukeneet jo vuosikaudet. Keväällä luimme uusimman Ellan, nyt uusimman Paten. Ella- ja Pate-kirjat ovat kevyttä ja vähän absurdia luettavaa. Naurattavat sekä lukijaa että lapsia. Samaan sarjaan menee Supermarsu-kirjat. Huomasin, että Supermarsusta on tekeillä elokuva, saas nähdä ajatteleeko pojat sen liian lapsellisena, vai menemmekö katsomaan leffan jahka se tulee elokuvateattereihin.


Kirjan "Varjoja ja vakoojia" luin jo aiemmin keväällä pojille. Pidin sen lukemisesta paljon. Kivan pituisia lukuja, hyvä seikkailullinen tarina. Myös pojat pitivät kirjasta. Kirjan on kirjoittanut Katarina Mazetti. Tämä "Varjoja ja vakoojia" aloittaa seikkailuserkut - sarjan. Nyt meillä on kirjastosta lainassa sarjan seuraava kirja, "Voroja ja vompatteja".

Kepler 62 on Timo Parvelan ja norjalaisen Björn Sortlandin kirjoittama kirjasarja. Kirjasarja on kuusiosainen, juuri ilmestyi viides kirja ja ostin sen esikoiselle synttärilahjaksi. Tätä sarjaa en ole lukenut pojille ääneen, esikoinen on ahminut kirjat läpi ja tykännyt paljon. Sarjan viimeinen osa on ilmestymässä syksyllä. Muistan kun esikoinen luki sarjan kaksi ekaa kirjaa ja sanoi, että voi kun ne loputkin osat olisivat jo ilmestyneet, jotta saisi lukea saman tien koko sarjan läpi.

Luetaanko teillä vielä iltasatua (ja minkä ikäisille lapsille)? Mitä teillä on luettu viime aikoina?

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Miten päästä eroon työasioista lomalla?


Minä olen nyt lomalainen. Ajatuksena on, että kerran viikossa vastaan yritykseni sähköposteihin ja tsekkaan laskut yms. ajankohtaiset asiat läpi. Juuri äsken vastasin pariin meiliin, onneksi niitä ei näytä tulevan paljoa näin heinäkuussa. Huomaan, että minun on aika vaikea irrottautua täysin työasioista ja olla lomalla. Meilit kun kilahtavat myös kännykkääni, facea tulee seurattua ja onpa minulla menossa pari koulutustakin, joita muut osallistujat kommentoivat faceryhmissä. Mielessä pyörii, josko minäkin kuitenkin edes "vähän" tekisin noita koulutusjuttuja lomalla.

Minulla on iso taipumus siihen, että kun ajattelen hoitavani yhden asian, huomaan sitten siirtyväni toiseen ja vielä toiseen. Sitten saattaa käydä niin, että tavallaan koko päivän teen jollain tavoin töitä, ainakin ajatustyötä. Näin kävi pääsiäisenä. Ajattelin, että olisin ollut kolme päivää lomalla ja sitten yhtenä päivänä hoitanut työasioita. Teinkin töitä "vähän" joka päivä ja lopulta en ollut yhtään virkistynyt pääsiäisen jälkeen vaan pikemminkin uupunut. Se oli minulle varoittava esimerkki siitä, miten saattaa käydä, kun on periaatteessa lomalla ja tekemättä työjuttuja, mutta käytännössä tekee niitä kuitenkin lähes koko ajan.


Silloin kun olin palkkatyössä, oli paljon helpompaa irrottautua lomalle. Kun sulki työhuoneen oven, irrottautuminen tapahtui siinä. Monesti jopa niin hyvin, että kun palasin lomalta, olin täysin unohtanut asiakasjärjestelmien tunnukset ja salasanat. Nyt yrittäjänä irrottautuminen ei ole ollenkaan noin helppoa. Tämä on asia, jonka kanssa olen tasapainoillut koko yrittäjyyteni ajan. Teenkö töitä iltaisin, viikonloppuisin, lomilla? Miten irtaudun työstäni? Onko täydellinen irtautuminen tarpeellista? Ja miten se olisi mahdollista?

Alkulomani aikana olimme Mikkelissä muutaman päivän ja siellä oli leppoisaa. Nyt kotona ollessamme olen lähinnä lukenut kirjoja ja käynyt kuopuksen kanssa rannalla. Sinällään leppoisaa lomailua, mutta kännykkää tulee tsekattua turhan usein. Aikaisempina yrittäjyyskesinä minulla ei ole ollut älykännykkää ja se teki osaltaan töistä irrottautumisesta helpompaa. Ehkä minun pitäisi osata asettaa itselleni rajoja kännykän käyttöön?

Otan hyviä vinkkejä vastaan, miten päästä eroon työasioista lomalla, silloin kun on yrittäjä! Mukavaa uutta viikkoa!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Lomasuunnitelmia


Kesälomani on alkanut. Tosin yrittäjällä se tarkoittaa sitä, että minun pitää aika ajoin tsekata meilejä ja elokuun kurssien ilmoittautumistilannetta. Joudun vielä ensi viikon aikana kasaamaan myös kesäkuun kirjanpitomateriaalit toimitettavaksi eteenpäin ja tiistaina aion tehdä ihan täyden työpäivän. Pojat lähtevät silloin kahdestaan Mikkeliin junalla ja minulla on mahdollisuus tehdä muutama verkkovalmennusäänite ilman häirintää. Muuten pyrin irrottamaan itseni yritysasioista.

Koska suurin osa ohjaustyöstäni loppui jo toukokuun lopussa ja olen kesäkuussa tehnyt töitä lähinnä kotitoimistosta ja läppäriltä käsin, en ole yhtään väsynyt tällä hetkellä. Kun olin kuntasektorilla töissä, monesti aloitin lomani umpiväsyneenä ja ensimmäiset päivät menivät toipuessa. Nyt nuo toipumispäivät olivat jo kesäkuun kaksi ekaa päivää ja sen jälkeen väsymys työkeväästä (ja myös remontista) oli saatu pois.

Millaisia lomasuunnitelmia meillä on?

Ensi viikolla pojat lähtevät tiistaina kahdestaan Mikkeliin junalla ja minä matkaan keskiviikkona perässä. Tarkoituksena on käydä löytöeläintalossa katsomassa kissoja, Visulahden Xon-puistossa ja pojat käyvät varmaan katsomassa myös Itse Ilkimys 3 - elokuvan. Mies tekee vielä ensi viikon töitä.

Perheen yhteisellä lomalla suuntaamme Pietariin. Mielelläni otan vinkkejä vastaan lapsiperheen (jossa lapset ovat jo suunnilleen teini-ikäisiä) Pietarin kohteisiin. Googlailun perusteella omalta listaltani löytyy esim. Ocearium-akvaariotalo, Minivenäjä eli Grand Maket Russia, Perhospuutarha Mindo, Aquapark Piterland. Lisäksi olen listannut muutaman huvipuiston ja sirkuksen, mutta näistä pojat ilmoittivat, etteivät ole kiinnostuneita. Kovin montaa kohdetta ei ehditä käydä, matkamme ei ole kovin pitkä. Ja hotellissamme taitaa myös olla jonkinlainen kylpylä, joten sielläkin varmasti vietämme aikaa.

Luultavasti menemme Mikkeliin uudelleen heinäkuun loppupuolella, jolloin Mikkelissä on asuntomessut ja tivoli. En ole käynyt asuntomessuilla kuin kerran elämässäni, Tuusulassa joskus aikana ennen omia lapsia. En katso kuuluvani asuntomessujen perinteiseen kohderyhmään. Tykkään kyllä sisustaa, mutta kotimme on enemmän kierrätys- ja mummolatyylinen kuin perinteinen asuntomessukoti. Satuin saamaan ilmaisia lippuja messuille, joten ehkä messut tulee tsekattua. Onko muita Mikkelin asuntomessuille mänijöitä?

Perheajan lisäksi toivon saavani omaa aikaa eli että mies keksisi jonkun kohteen, mihin menisi poikien kanssa pariksi päiväksi. Minulla on iso pino kirjoja varattuna kirjastosta, joten lukeminen kuuluu kesälomaani. Luultavasti vietän yhden päivän Helsingissä luuhaillen ja kirppareita ja pieniä kauppoja kierrellen. Mitäpä muuta? Tavallista kotona oloa, metsässä kävelyä, hitaita aamuja.

Viileästä säästä johtuen minulla on olo, että kesä ei ole edes vielä alkanut. Toivoisin, että edes himppasen säät paranisivat, jotta saisi kerättyä myös aurinkoa ja valonsäteitä pitkän talven varalle.

Millaisia lomasuunnitelmia sinulla on?