sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun


Vuosikatsauksen toinen osa. Heinäkuussa lomailimme koko perheen voimin. Alkukuusta kävin Mikkelissä lasten kanssa. Muistan, että oli ihan järjettömän kylmää. Kirjoitin 5.7. facebookiin näin: "Terkut heinäkuisesta Mikkelistä! Lunta ei ole yhtään ja Saimaakin on sula. Hyvin tarkenee, kun on pitkät housut, takki ja umpinaiset kengät. Tarkeneeko muuallakin päin Suomea ilman hanskoja?".

Matkasimme koko perheen voimin Pietarissa ja kirjoitin reissusta kaksi postausta: Terveiset Pietarista!  ja Vinkkejä lapsiperheen Pietariin. Kävin Mikkelissä asuntomessuilla ja katsomassa Metsoloita kesäteatterissa. 
Luin useamman kirjan. Kissakuumeemme kasvoi ja meille muutti heinäkuun lopussa poikakissa Misse, ikää hänellä oli silloin 14 viikkoa.


Elokuun alku meni Misseä ihmetellessä. Misse oli alussa aika arka muutaman päivän ajan, hän säikkyi kaikkea ja hän kulki seinänvieriä pitkin. Sen jälkeen alkoikin riehumisvaihe. Erityisen tutuiksi tulivat iltavillit, jolloin hän sinkoili pitkin yläkertaa, kiipeili verhoissa jne. Oli olo, että meille on muuttanut villi taapero. Silti, Missestä tuli heti alusta alkaen äärettömän rakas perheenjäsen meille kaikille.

Aloittelin vähitellen ryhmien ohjaamista. Tein ahkerasti Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja. Yritykseni Kasvun Taika täytti 3 vuotta ja kirjoittelin blogitekstissä kolmannesta vuodestani yrittäjänä. Pohdin blogissani, miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa. Ajankohtainen aihe kahden teinin äidille.


Syyskuun alussa osallistuin Parenting Happiness - seminaariin. Syyskuu oli minulle tosi työntäyteinen. Blogitekstissä pohdin, että jotain olen oppinut, kiireen keskellä osaan priorisoida asioita ja olla itselleni armollinen ja myötätuntoinen. Syyskuussa juhlittiin kummipoikani synttäreitä ja kuun lopussa oli poikien serkun 1 v synttärit. Lanseerasin Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen.

Lokakuussa syysloma toi katkosta syksyn työkiireisiin. Kävin poikien kanssa Mikkelissä. Syysloman lopuksi kävimme Ateneumissa katsomassa Ankallisgallerian aarteita - näyttelyn. Kuopus tuijotti enemmän kännykkäänsä kuin taideteoksia sen kierroksen aikana.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn ja teatterissa esityksen Kaikki mieheni. Kävin useamman kerran lokakuun aikana sekä perinteisessä hieronnassa että thaimaalaisessa hieronnassa. Käteni vihoitteli, kun tein töitä niin paljon näppiksen ääressä. Viimeistelin Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja tein myös äänitteitä siihen verkkokurssiin. Kuun lopussa osallistuin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutukseen.


Marraskuu oli vuoden hiljaisin blogikuukausi, kirjoitin kaksi postausta. Kuun alussa osallistuin perhejoogan ohjaajakoulutukseen, se oli antoisa koulutus. Kuun puolivälissä lanseerattiin Mindfulness lapsille - verkkokurssi. Osallistuin alakoulun vanhempainyhdistyksen marrasmarkkinoille talkoolaisena. Kävin Ihanasti sopiva - blogin Nooran ja Positiivinen kasvatus - blogin Tiian kanssa tutustumassa blogiyhteistyö merkeissä Salt  City - suolahuoneeseen. Kuun lopussa osallistuin Stressin säätely - luentoon ja työpajaan ja se oli hyvä koulutusiltapäivä. Kävin kahden ystäväni kanssa katsomassa Kom-teatterin esityksen MyBaby.

Se, että kirjoitin marraskuussa vain kaksi blogipostausta kuvaa hyvin sitä kuukautta. Ajatus jumitti, keho jumitti, väsytti. Harmaata joka puolella.


Joulukuussa työt alkoivat vähetä ja pääsin vihdoinkin rauhoittumaan kiireisen työsyksyn jälkeen. Kuun alussa kävin katsomassa lasteni kanssa Paddington 2 - elokuvan ja se oli ihana. Suosittelut! Kävimme miehen kummipojan ylioppilasjuhlissa Lohjalla. Tapasin ystävääni ja kiertelimme esimerkiksi Tuomaan markkinoilla.

Joulua vietimme perinteiseen tapaan meillä kotona, äitini oli meillä pari päivää ja appivanhemmat ja miehen veljen perhe kävivät meillä jouluaattona. Joulun välipäivinä kävin poikien kanssa Pomppulinnataivaassa ja pojat testasivat myös Flytour Helsinki 4D - elämyksen. Olen lukenut kirjoja, lepäillyt, tehnyt mindfulness-harjoituksia ja katsonut Yle Areenasta Syke - sarjan ykkös- ja kakkoskaudet.

Aika hieno vuosi takana. Itselleni jää vuodesta eniten mieleen mun pääseminen Ceeston mindfulness-kouluttajaksi, kahden verkkokurssin valmistuminen, keittiöremontti ja Misse. Meillä on nyt kissa ja hän on tärkeä osa elämäämme.

Millainen oli sinun vuotesi 2017?

Vuosikatsauksen ensimmäisen osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.


lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun



Tutuksi tulleessa vuosikatsauksessa käyn läpi ensin kevätkauden eli vuoteni tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu oli koko vuoden ahkerin blogikuukausi, kirjoitin 11 postausta. Mietin tavoitteita tälle vuodella (voin kertoa, että osa noista toteutui, mutta harmittavan moni ei). Kävin leffassa sekä lasten kanssa että itsekseni ja ystäväni kanssa. Kirjoittelin postauksen siitä, mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina ja pohdin myös miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä. Stressivapaus ei ole toteutunut yrittäjyydessäni, joten tuon postauksen ajatuksiin minun on syytä palata vielä uudelleen. Osallistuin Hoitava hengitys - koulutukseen ja tuosta lähti liikkeelle kiinnostukseni hengitykseen ja siihen, miten ns. hengitetään oikein. Osallistuin canvan käyttöön liittyvään koulutukseen kuten myös kännykkäkuvaus-kurssille. Tammikuussa lähti liikkeelle myös tapahtumasarja, joka johti siihen, että minusta tuli Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin kouluttaja. Tästä olen todella kiitollinen.



Helmikuussa koin iloa siitä, että elämä oli kaikin puolin tasapainossa (heh, siis jossakin vaiheessa vuotta näin on ollut...). Luin useamman kirjan. Kävin sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa Tampereella. Minulla oli synttärit. Hiihtolomaa vietimme perinteiseen tapaan Mikkelissä ja siellä saimme ihastella jääfestivaalien jääveistoksia.

Maaliskuussa osallistuin Muksuoppia vanhemmille - kurssille. Jouduin harmittavasti olemaan kurssilta poissa useamman kerran omien päällekkäisten työjuttujen vuoksi. Kävin Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan Taidemuseossa ja teatterissa kävin katsomassa esityksen Myydään 3h + k.  Elokuvissa kävimme katsomassa koko perheen voimin esityksen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Osallistuin satujoogakoulutukseen ja koulutin ensimmäisen Mindfulness lapsille - kurssini.



Huhtikuussa minulla ja kuopuksella oli kissakuumetta. Kävimme Mikkelin löytöeläintalossa katsomassa kissoja. Mies kävi työmatkalla Jenkeissä ja perinteiseen tyyliin lapset olivat kipeinä juuri sen matkan aikaan. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä (paitsi mies siellä Jenkeissä). Aloitin ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni - ohjaamisen. Luin useamman kirjan ja katsoin parissa päivässä läpi koko Big Little Lies - sarjan. Huhtikuun lopulla alkoi keittöremonttimme vanhan keittiön purkamisella.

Toukokuussa vietimme elämää keittiöremontin keskellä. Olin koulun kevättapahtumassa talkoolaisena ja tapahtumassa oli esiintymässä tubettajat Roni Back ja Ilona. Blogissani pohdin, mitä on rohkeus ja kirjoitin myös huijarisyndroomasta. Toukokuun lopulla osallistuin lasten tunnetaito-ohjaajien jatkokoulutuspäivään, olin kuuntelemassa havahduttavaa luentoa vihasta. Toukokuun lopussa loppui suurin osa ohjaamistani ryhmistä. Keittiöremonttimme valmistui kuun lopussa aikataulusta myöhässä.


Kesäkuussa oli enää vähän ohjattavia ryhmiä, mutta tein ahkerasti töitä tietokoneen ääressä. Tein Myönteisiä keinoja kasvatukseen  - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja äänitteitä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelyn. Poikien kanssa kävimme Kissakahvila Helkatissa.  Kissakuume vain nousi ja nousi. Juhannuksena kävin Alppiruusupuistossa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa. Osallistuin ystäväni kanssa TRE-kurssille. Kävin ensimmäistä kertaa thaimaalaisessa hieronnassa.  Loppukuussa kävin kuuntelemassa mindfulness-guru Jon Kabatt-Zinniä. Aloitin Mindfulness lapsille - verkkokurssin materiaalien kasaamisen. 
Kesäkuun lopussa aloitin kesälomani.

Olipa taas kiva koota alkuvuotta kasaan ja muistella tapahtumia sekä tämän blogin että kalenterin avulla. Aika paljon mahtui taas yhteen kevääseen. Huomenna tulee vielä vuosikatsauksen toinen osa, heinäkuusta joulukuuhun.

perjantai 29. joulukuuta 2017

Neljäs syksy yrittäjänä

Villipedon naamareita valmistui sekä tunnetyöpajoissa että tunnetaitoryhmissä syksyn aikana

Takana on neljäs syksyni yrittäjänä. Todellakin, neljäs syksy. Tuntuu ihan huimalta, miten nopeasti aika on mennyt. Kaikkiaan tämä vuosi 2017 on vienyt yritystoimintaani siihen suuntaan, johon olen toivonutkin. Tämä syksy toi mukanaan myös muutaman sellaisen asian, johon en etukäteen osannut varautua. Eräs yhteistyökumppanini lopettaa kokonaan kurssitoiminnan ja tämä oli aika iso ja yllättävä uutinen. Olen joutunut etsimään uusia vuokratiloja ja se on vienyt paljon aikaa.

Tänä syksynä palkkasin itselleni assistentin hoitamaan toimistotöitä kanssani ja se oli iso ja hyvä päätös. On paljon asioita, joita en pysty ulkoistamaan eikä niitä voi hoitaa kukaan puolestani, mutta on myös sellaisia rutiinitöitä, joita myös assistentti voi hoitaa helposti ja kun joku muu tekee niitä puolestani, minulta vapautuu aikaa oleellisempiin asioihin. Tai vaikka lepäilyyn, mikä sekin on tärkeää.

Tunnetaitoryhmässä valmistuneita onnen rasioita

Syksyn aikana olen saanut hyödyntää koko ammattitaitoani. Olen ohjannut liikunnallisia ryhmiä, vauvahierontaa, satuhierontaa, mindfulness-kursseja, tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja. Olen luennoinut pienten lasten unipulmista. Ja olen saanut valmiiksi kaksi verkkokurssia. Alkusyksystä lanseerasin kurssin Myönteisiä keinoja kasvatukseen  ja nyt loppuvuodesta Mindfulness lapsille - verkkokurssin.

Syksyllä on ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut liian kiireinen ja myös liian väsynyt. Siksi olenkin taas kevään kalenteria pyrkinyt rakentamaan sellaisella tavalla, että aikaa jäisi enemmän myös toimistohommiin ja palautumiseen. Jatkossa pitää taas palauttaa mieleen myös hyviä ja tehokkaita työskentelytapoja, välillä menee ihan liian paljon aikaa täysin tehottomaan someselailuun.


Vipeltävän Siilin jumppien syyskausi on ohi. Paikkana EasyFit Kaari.

Olen saanut paljon lisää itseluottamusta ja olen ylittänyt aiempia rajojani. Olen työstänyt paljon omaa "mindsettiäni", omaa mieltäni. Edelleenkin sieltä meinaa puskea esiin lannistaja, joka hokee, ettei susta ole tähän ja mitä sä oikeen luulet. Voin sanoa olevani rohkeampi kuin olin vuosi sitten, mutta vielä on työstettävää oman sisäisen puheen kanssa.

En olisi osannut vielä tämän vuoden alussa aavistaa, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Isoin asia, mikä vuoteeni on vaikuttanut on se, että minusta tuli Ceeston mindfulness-kouluttaja. Mieletöntä on se, että tieni Ceestoon kävi tämän Taikasaappaat-blogin kautta. Välillä olen miettinyt tämän blogin lopettamista, kun aikaa kirjoittamiselle on ollut niin vähän. Ja sitten muistan taas tuon, mitä yhdestä blogikirjoituksestani lähti liikkeelle.

Vuonna 2018 haluaisin uskaltaa ja luottaa vielä enemmän. Haluaisin levittää siivet ja lähteä lentoon, ihan kunnolla. Ja heti kun ajattelin ja kirjoitin tuon, sisäinen puheeni ilmoitti, että pysy vaan ihan nyt siinä, mitä teet äläkä kuvittele itsestäsi mitään enempää. Työstettävää siis vielä riittää.

torstai 28. joulukuuta 2017

Joulun aikaan luettua


Nyt joululomalla on ollut aikaa lepäilyyn ja lukemiseen. Olen myös katsonut Areenasta Sykkeen koko ykköskauden ja kakkoskausikin on kohta katsottu läpi.

Olen lukenut kaksi kevyttä ja nopealukuista kirjaa, nämä molemmat kirjat ovat bloggaajien kirjoittamia. Sami Minkkinen kirjoittaa "Havaintoja parisuhteesta" - blogia ja hänen uusin kirjansa on "Miesraskaus*". Sari Helin on "Huono äiti" - yhteisön perustaja ja kirja "Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" on kooste hänen kirjoituksistaan eri lehtiin.

"Miesraskaus" - kirja on koottu lyhyistä ja nasevista pohdinnoista, joista muodostuu kokonaisuus, joissa käydään läpi vauvan odotus, rakastuminen toiseen naiseen, vauvan syntymä ja avioero. Mitä kaikkea miehen mielessä tapahtuu järisyttävien elämänmuutosten keskellä? Kirja on nopea lukea, moni teksti nauratti ja tuntui tutulta, nyökkäilin. Jäin kuitenkin paljon miettimään kirjan varsinaista teemaa, sitä että mies rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa lapsen ollessa kaksikuinen. Tiedän, että eroon on aina lukuisia syitä, mutta itse arvostan enemmän tapaa, jossa löydetään uudelleen rakkaus, kipinä ja onni sen oman puolison kanssa. Sekin on mahdollista.


"Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" - kirja on koottu lyhyistä ja ironisista, osin yltiörealistisista teksteistä, joista osa nauratti, osa oli minun makuuni tehty vähän "mukahauskoiksi" ja minuun ne eivät kaikki kolahtaneet. Mieleen jäi erityisesti termi kotiuupumus ja kotiuupunut parisuhde. Lienee tuttua monelle.

Seuraavana lukulistalla on Paula Hawkinsin kirja "Tummiin vesiin". Luin kesällä saman kirjailijan teoksen "Nainen junassa". Lisäksi lukulistalla on muutama ammatillinen kirja, saamiani arvostelukappaleita.

Oletko sinä lukenut joulun aikaan kirjoja?

* kirja Miesraskaus saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

maanantai 18. joulukuuta 2017

Miten rauhoittaa ja rohkaista lasta?


Moni vanhempi ja kasvattaja miettii, miten lapsen rauhoittumista voi tukea? Entä miten lasta voi rohkaista?

Kirja "Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin" antaa kattavan tietopaketin lapsen stressinsäätelyn vahvistamisesta ja rauhoittamisen ja rohkaisemisen keinoista. Kirja antaa myös hyvää viitekehystä siihen, mitä kasvatuksesta tänä päivänä ajatellaan. Lapsi ei ole tahallaan hankala. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, lapsen ei kuulu totella kerrasta ja tehdä aina kuten aikuinen sanoo. Aikuisen tehtävä on löytää juurisyy lapsen käytökselle ja pystyä menemään lapsen käytöksen taakse - mistä tunteesta ja tarpeesta tämä käytös kertoo? Aikuisen mentalisaatiotaidot nousevat tärkeään asemaan, se, että aikuinen osaa asettua lapsen asemaan. Ja jotta aikuisen mentalisaatiokyky olisi hyvä, aikuisen on tärkeä kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja stressinhallintataitoihin - mitä stressaantuneempi aikuinen on, sitä vaikeampi lapsen näkökulmaa on löytää.

Erityisesti pidin Minna Martinin ajatuksista kirjassa. "Lapsen pitää voida olla hankala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huonekasveistakin on vaivaa, miksei siis lapsista". Pidin myös tästä hysteerisen lapsen rauhoitteluvinkistä: Hysteerisen lapsen ei kannata antaa jumittua tunteeseen loputtomiin. Kun lapsi on saanut itkeä jonkin aikaa, rauhoittumista voi kokeilla Minna Martinin mukaan tähän tyyliin: "Voisit pikkuhiljaa yrittää lopettaa. Mitä jos vaikka ihan ensin niistäisit nenän tyhjäksi?" Kun henki taas kulkee, lasta voi pyytää rauhallisesti hengittämään nenän kautta sisään. Näin hysteerinen lapsi alkaa vähitellen rauhoittua.

Kirjassa on kahdeksan esimerkkitarinaa erilaisista lapsista. Tarinoissa käydään läpi niin täydellisyyden tavoittelijaa, ulkopuolisuuden tunnetta, aistiherkkiä lapsia kuin lapsen ylikuormitusta. Kirjassa korostuu myönteisen kasvatuksen keinot, myötätunto ja empatia ja aikuisen omat tunteiden säätelytaidot. Myös tietoisuustaidot, mindfulness, mainitaan kirjassa. Kirjan ote on ratkaisukeskeinen. Löysin kirjasta tosi paljon samoja ajatuksia ja viitekehystä, jotka ovat pohjana omille "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" - verkkovalmennuksilleni. Lämpimät suosittelut kirjalle!

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (Nemo Kustannus).  Kuten kuvasta huomaa, se on otettu jo syksyllä ja tämän postauksenkin kirjoitin jo syksyllä. Epähuomiossa tämä jäi sitten lojumaan luonnoksiin moneksi viikoksi.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

lauantai 16. joulukuuta 2017

Hetkessä: ystävien kanssa lounaalla

Mo Cafen buffettipöydän antimia


Minä en ole tänä syksynä kovinkaan paljon käynyt teatterissa tai muissa erityiselämyksissä. Kävin katsomassa kahden ystäväni kanssa Kom-teatterin esityksen "My Baby", joka oli ihan ok, muttei mikään huippukokemus. Syksy on ollut aika kiireinen töiden saralla, mutta siitä olen halunnut pitää koko ajan huolta, että näen ystäviäni.

Olen tavannut pitkin syksyä ystäviäni lounaan tai shoppailukierroksen (lähinnä katselukierroksen) merkeissä. Olemme syöneet ja jutelleet ja samalla parantaneet maailmaa ja omaa olotilaa. Jaettuna moni huoli tuntuu niin paljon pienemmältä.

Sushia Fukussa

Olen nähnyt ystäviäni eri elämänvaiheista. Niitä, joihin tutustuin edellisen työni kautta. Niitä, joihin tutustuin ollessani kotiäitinä. Niitä, joihin tutustuin mindfulness-ohjaajakoulutuksessa. Yhteistä on ollut se, että he ovat kaikki merkityksellisiä minulle ja heidän tapaamisensa saa taas auringon nousemaan elämääni.

Tammikuussa ajattelin, että tänä vuonna olisi kiva käydä kehutussa Mo Cafessa. ja siellä olenkin käynyt nyt jo monta kertaa. Ruoka on ollut maukasta ja seura mitä parhainta. Kivoiksi ruokapaikoiksi olen todennut myös Tikkurilassa olevan Mama Mozzan. Aivan mahtavaa (ja erilaista pizzaa) söin kahden ystäväni kanssa Helsingissä paikassa nimeltä Piece N Love. Harmi, kun vegepizzasta ottamani kuva oli tosi suttuinen (enkä voi sitä siksi tänne laittaa), se pizza oli jotakin tosi erilaista ja maukasta verrattuna muiden paikkojen kasvispizzoihin. Sushilla olen käynyt Fukussa ja Itamae Sushissa.

Ensi keskiviikkona näen vielä yrittäjäystävääni lounaan merkeissä. Ja tiedän, että taas jaetaan iloja, suruja, kuulumisia. Ja syödään samalla maukasta ruokaa.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Miten lisätä keskittymiskykyä luokkaan?




Kuulen koko ajan samaa viestiä sekä päiväkodeista että kouluista. Luokat ja ryhmät ovat entistä levottomampia. Työskentelyrauhaa on vaikea saada ja monilla lapsilla on suuria haasteita keskittyä tehtäviin. Sain arvostelukappaleeksi PS-kustannuksen kirjan "Keskittymiskykyä luokkaan. Tietoisuustaitoharjoitusten opaskirja". Kirja antaa kattavan kuvauksen siitä, kuinka tietoisuustaitoja / mindfulnessia voi käyttää erityisesti koululuokissa. Tietoisuustaitojen harjoittaminen on vastalääkettä mm. stressille ja tunnesäätelyn ja tarkkaavaisuuden häiriöille. Kun keskittymiskyky paranee, oppiminen helpottuu.

Kirjassa tuodaan esille sekä tutkimustuloksia, teoriaa että tietoisuustaitoharjoituksia. Kirjasta saa myös hyvän käsityksen siitä, miten voi rakentaa tietoisuustaitotuokion - tai miten yksittäisiä harjoituksia voi käyttää osana eskari /koulupäivää. Harjoituksissa on hyviä vinkkejä, miten saman harjoituksen voi tehdä eskari-ikäisten, kouluikäisten ja lukiolaisten kanssa, pienin muutoksin.

Suosikkiharjoitukseni kirjassa on imurihengitys. Lasta ohjataan kuvittelemaan, että hänen vatsassaan on pölynimuri, joka voi imaista pois jännityksen ja stressin. Kun hengitetään sisään, kuvitellaan, että päässä, hartioissa ja rintakehässä tuntuva stressi imaistaan vatsanpohjaan. Sen jälkeen pidätetään pieni hetki hengitystä. Kun hengitys taas vapautetaan, kuvitellaan, että pöly varisee kehosta lattialle. Kirjassa on myös muita kivoja harjoituksia, esim. popcorn ajatukset ja hidastettu liike. Pidin myös stressitason mittarista. Kirjassa on paljon tuttujakin harjoituksia, sellaisia, joita olen itsekin käyttänyt mindfulness- ja tunnetaitokursseillani. Ja sellaisia, joita olen myös kirjannut tekemääni Mindfulness lapsille- verkkokurssiin.


Kirjassa tuodaan hyvin esille myös se, että mikä tahansa tilanne voi muuttua tietoisuustaitoharjoitukseksi, kun pysähdytään hetkeksi huomioimaan, mitä oman itsen sisällä tapahtuu. Tietoisuustaidot ovat hyvin mobiili taito, niitä voi harjoittaa missä vaan, siitä voi tulla myös elämäntapa. Ja se onkin tavoitteena, että tietoisuustaidot / mindfulness eivät ole arjesta irrallinen harjoitustuokio, vaan että lapset ja nuoret oppivat siirtämään harjoitusten oivallukset omaan arkeensa. Että he oppivat käyttämään esimerkiksi imurihengitystä stressi- ja ristiriitatilanteissa.

Itse soisin, että tietoisuustaidot / mindfulness tulisi jollain tavoin jokaiseen päiväkotiin ja kouluun toimintatavaksi, tuomaan lapsille keskittymisen, rauhoittumisen ja tunne-elämän taitoja. Tutkimustulokset tietoisuustaidoista ovat aika huikeita, kuten tämä: "Tutkimukset ovat osoittaneet, että koetulokset paranivat ja oppilaisen keskinäiset konfliktit vähenivät, kun opetukseen on sisällytetty tietoisuustaitojen harjoittamista. On mahdollista huomata myös jotakin tätä syvällisempää - tunteiden säätelyään, onnellisuuttaan ja myötätuntoaan vahvistavia lapsia, jotka osaavat käyttää taitojaan loppuelämänsä ajan". Tämä kirja on yksi hyvä apukeino opettajan työkaluksi tietoisuustaitojen käyttämiseen koululuokissa.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (PS-kustannus). Kirjassa on 246 sivua ja se on helppo- ja nopealukuinen ja sisältää laajasti sekä teoriaa että käytäntöä

Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Hiljaiseloa



Olen ollut koko syksyn aika hiljainen täällä blogissani. Osittain tämä on liittynyt työkiireisiin ja uuden luomiseen. Tein kaksi uutta verkkovalmennusta muutaman kuukauden aikana ja tämä vei sekä aikaa että voimia - koska siinä rinnalla ohjasin koko ajan normaalit viikkoryhmät ja luennot. Osittain tämä on liittynyt siihen, että olen halunnut vapaa-aikani käyttää muuhun kuin blogiin. Olen halunnut nähdä ystäviä, käydä teatterissa ja lasten kanssa leffassa (Paddington 2 on muuten huippuihana elokuva, suosittelen!). Olen halunnut lukea kirjoja, mikä sekin on jäänyt harmittavan vähälle tänä syksynä.

Syksyn aikana on myös tapahtunut asioita, joiden myötä olen alkanut miettiä entistä enemmän arvojani. Vanha tuttuni suorittaminen on ollut taas aika paljon läsnä tässä syksyssä ja olen tosi paljon miettinyt sitä, miten jatkossa haluan työni järjestää ja mitä töitä haluan tehdä - ja onko aika luopua jostakin.

Olen viimeisten päivien aikana kuunnellut Menestyvän yrittäjän mindset - onlinetapahtumaa ja sen myötä miettinyt aika paljonkin, mihin haluan jatkossa suunnata työtäni. Ja miten saisin omaa mindsettiani korjattua siihen suuntaan, etten enää vähättelisi niin paljon omaa osaamistani.

Kotimme alkaa vähitellen näyttää jouluiselta ja olen myös ostanut useamman joululahjan. Joulukuusen suhteen jännittää se, miten kissamme Misse siihen suhtautuu. Hyppääkö hän kuuseen? Kaataako hän sen? Leikkiikö joulupalloilla? Misse on kasvanut ihan valtavasti. Vaikea on enää muistaa sitä aikaa, kun hän oli pikkiriikkinen kissanpentu. Nyt hän näyttää jo isolta. Misse on utelias ja hän haluaa olla mukana kaikessa. Hän on myös aika omaehtoinen ja haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Niin suloinen ja rakas. Misse on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja tuntuu, että hän olisi ollut meillä aina.

Olen harmittavan vähän lukenut myös muiden blogeja, joten en tiedä blogituttujen kuulumisista mitään. Nyt kun töitten suhteen on alkamassa joulutauko, aion palata myös bloggaamisen pariin enemmän.

Mitä sinulle kuuluu?