Kertokaa minulle kaikki keliakiasta!

Keliakia. Tiedän, mitä se tarkoittaa, mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, sitä alamme perheenä harjoitella tästä päivästä eteenpäin. Esikoisellemme todettiin tänään keliakia. Tästä oli jo pieni aavistus, koska lääkäri oli heittänyt ajatuksen keliakiasta ilmaan ja tänään se vahvistui Lastenklinikalla tutkimuksessa.

Esikoisemme on aina ollut pienikokoinen ja kasvanut käyrien alarajoilla. Nyt syksyllä terveystarkastuksessa koululääkäri kiinnitti huomiota siihen, kun kasvua ei ollut juurikaan tullut. Alkoi lisätutkimukset. Esikoista on käytetty mm. luustoröntgenissä. Alkuvuodesta tuli puhelu, että saattaisi olla keliakiaa ja tällöin ajattelimme, että tuskin se sitä on. Esikoisella ei ole ollut mitään tyypillisiä keliakian oireita. Mutta tänään se sitten kuitenkin todettiin.

Töistä tullessani kauhoin kaupasta ensimmäiset näkemäni gluteenittomat tuotteet kassiini ja välipala tehtiin kuvan leivistä ja esikoinen sanoi, että hyviä leipiä. Kohta alan tehdä peltileipä. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa ruuanlaitolle? Mistä voi tehdä lettua tai pannaria? Mitä pastaa voi käyttää? Missä kaikissa tuotteissa voi olla gluteenia? Onko jotain tuotesuosituksia erityisen hyvistä gluteenittomista tuotteista? Kertokaa minulle kaikki keliakiasta!

Takana 18 yhteistä vuotta

Tänään on kulunut 18 vuotta siitä, kun tapasin mieheni kanssa. Suhteemme on nyt täysi-ikäinen. Aivan sinä päivänä emme alkaneet seurustella, mutta pian se kuitenkin tapahtui.

Kun tapasin mieheni, molemmat tiesimme heti, että nyt on tullut tavattua joku erityinen ihminen. Minä totesin ystävälleni, että "olenkohan tavannut elämäni miehen" ja mies oli todennut kaverilleen, että "nyt tapasin jonkun, joka on täältä päin" (tarkoittaen sitä, että hän tapasi jonkun, joka on samantyylinen kuin hän).

Meidät yhdisti samanlainen arvomaailma ja samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta. Olin edeltävänä syksynä tavannut ihan liian monta miestä, jotka eivät sanallakaan halunneet puhua perheestä. Minä taas halusin perheen ja taisinkin heti ensi tapaamisella kysyä mieheltä, että mitä hän ajattelee tulevaisuudesta ja perheen perustamisesta. Luultavasti mikään deittiopas ei suosittele, että sitä kysytään heti ekalla tapaamisella. Minä kysyin. Molemmat haaveilimme samoista asioista. Tavallinen arki, oma koti ja piha ja kaksi lasta. Jos tarkkoja ollaan, puhuimme aina kahdesta pojasta.

Kun on ollut 18 vuotta yhdessä, niin siihen aikaan toki mahtuu erilaisia vaiheita. Niitä vaiheita, kun ollaan onnen kukkuloilla. Ja niitä vaiheita, kun tulee miettineeksi, miksi ihmeessä lähdin kulkemaan yhteistä taivalta tuon tyypin kanssa. Miksi ihmeessä rakastuin häneen? Ne hetket, kun toinen on tuntunut maailman suurimmalta ääliöltä, ovat olleet hyviä hetkiä peiliin katsomiseen. Millainen itse olen ollut ja mitä olen antanut tähän suhteeseen? Pitkä yhteiselämä edellyttää tahtoa selviytyä ongelmista ja arkipäivän huumoria.

Koska meillä ei ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista verkostoa lähialueilla, meillä ei ole ollut juurikaan mahdollisuutta viettää kahdenkeskistä aikaa. Meillä ei ole kokemusta siitä, mitä on käydä kynttiläillallisilla ravintolassa tai viettää viikonloppu ilman lapsia. Isäni sairastui vakavasti lasten ollessa pieniä ja myöhemmin kuoli. Yhteiset vuotemme ovat sisältäneet siis paljon myös väsymystä, huolta ja surua.

Vuosiin on sisältynyt silti paljon myös iloa ja kiitollisuutta. Meidät on pitänyt yhdessä vahva tahto, samanlainen arvomaailma, samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta ja huumori. Olemme myös aina arvostaneet arkea ja sen toimivuutta ja toisen tekoja sen hyväksi, että arki on toimivaa. Kiitos, kun kävit kaupassa. Kiitos, kun hoidit esikoisen lääkärireissun. Kiitos, kun olet jaksanut nekin hetket, kun itse en ole ollut se paras mahdollinen puoliso.

Sain joulun alla yhteistyön muodossa rakkauskalenterin ja intiimin rakkauskalenterin. Molemmissa kalentereissa on 12 luukkua ja jokaisesta luukusta avautuu tehtävä yhdessä puolison kanssa tehtäväksi. Olemme avanneet nyt kaksi luukkua molemmista kalentereista ja heti ensimmäinen luukku rakkauskalenterista toi kyyneleet silmiin ja palasimme yhteisten muistojen äärelle: tehtävänä oli kirjoittaa rakkauskirje puolisolle, jossa palataan myös ihan ensimmäisiin muistoihin seurustelun alkaessa.

Kerron myöhemmin keväällä lisää kokemuksiamme rakkauskalentereista. Jahka olemme ehtineet avata useamman luukun.

* rakkauskalenterit saatu blogiyhteistyönä. Kiitos Love365!

Vahvista lasta

Luin kirjan "Vahvista lasta". Kati Kärkkäisen kirja "Vahvista lasta" nostaa esille erityisesti keinoja, joiden avulla lasta voi varustaa tulevan varalle. Miten lasta voidaan jo pienestä pitäen varustaa voimavaroilla ja selviytymiskeinoilla, jotka auttavat hänen terveessä kasvussaan kohti nuoruutta ja aikuisuutta.

Sparraamalla lapsen tunnetaitoja, sosiaalisia taitoja, toiminnan taitoja ja ajattelun taitoja luodaan lapselle vahvaa perustaa tulevaisuuteen. Itsesäätelyn oppiminen on lapselle tärkeää. Kyvyttömyys itsesäätelyyn on kuin jarruttomalla pyörällä ajamista.

Kirjassa nousee useaan kertaan esille lasta arvostava ja kunnioittava asenne: lapsen on saatava kokea olevansa hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Vanhemman ja kasvattajan on hyvä tiedostaa omien ajatusten merkitys: sillä, mitä toisesta ajattelee, on hämmästyttävän paljon väliä sen kannalta, mitä hänestä huomaa arjen tilanteissa. Jos lasta pitää levottomana, huomaa helpommin hetkiä, joissa hän käyttäytyy levottomasti ja on helpompi sivuuttaa toisenlaista todistusta tarjoavat tilanteet. Onkin tärkeä huomata omat ajatuksensa ja suunnata katsetta tietoisesti positiiviseen. Kirjassa on hyvä harjoitus hyvän huomaamiseen: "Merkitse viikon aikana paperilapulle kaikki sellaiset havainnoit, joista olet ilahtunut lapsesi tavassa toimia. Sanoita myös näitä asioita lapsellesi".

Kirjassa muistutetaan, että lasten kanssa käytetään usein uhkailua, lahjontaa ja kiristämistä (kun nyt lähdet kiltisti kaverilta kotiin, saat rusinoita / jos et nyt tottele, laitan kotona suosikkilelusi piiloon tms), mutta kuinka moni meistä aikuisista viihtyisi työpaikassa tai kaverisuhteissa, jossa käytettäisiin vastaavia keinoja? Lapsi ei opi mitään rakentavaa noiden toimintatapojen kautta. Kasvatus on kasvattamista tulevaisuutta varten, sitä varten, että lapsi oppii taitoja, joita hän tarvitsee elämässään. Lapsi helposti alkaa käyttää kaverisuhteissaan samoja keinoja, joita hänen kanssaan käytetään kotona.

Kirjassa on hyviä ajatuksia myös lapsen ajattelun kehittymisen tukemisesta ja siitä, miten ajattelun vinoumia, uskomuksia ja sisäistä puhetta olisi hyvä käsitellä niin, että pystytään löytämään erilaisia näkökulmia tilanteeseen. On hyvä miettiä, onko tämä ajatukseni hyödyllinen ja saako se jotain hyvää aikaan? Myös lapselle on hyvä kertoa, että ajatuksia tulee ja menee ja läheskään kaikki ajatukset eivät ole itselle hyödyllisiä eikä niihin kaikkiin tarvitse uskoa.

Suosikkiharjoitukseni on tämä: "Päätä havainnoida päivän ajan, mistä kaikesta "kärpänen katossa" huomaisi, miten paljon tykkäät lapsestasi".

Kirjassa "Vahvista lasta" korostuu lasta kunnioittava ja arvostava, tunnetaitoinen vanhemmuus ja kasvattajuus. Itselleni kirjassa oli paljon tuttuja asioita ja sain vahvistusta omille ajatuksilleni. Ja muutaman uuden harjoituksen / ajattelutavan sain omaan työkalupakkiini.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Kustannusosakeyhtiö Duodecim)

Seuraa blogiani myös facebookissa!