Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Olen miettinyt paljon viime vuoden ja alkuvuoden aikana ajankäyttöni ja omia aikasyöppöjäni. Havahduin siihen, etten enää ehdi lukea kirjoja niin paljoa kuin haluaisin ja moni asia odottaa turhan pitkään sitä, että ehdin tehdä sen. Tuntuu, ettei liikunnalle eikä käsitöille "ole aikaa". Totesin, että jotain täytyy mättää minun ajankäytössäni. Koska lapset ovat jo koululaisia, en enää voi vedota myöskään pieniin lapsiin.

Aika pysäyttävää oli myös tajuta, että olen ilmoittautunut kahdelle aika hintavalle yrittäjyyteen liittyvälle verkkokurssille enkä ehdi suorittaa niitä. Koska minulla ei ole aikaa. Koska aikani kuluu johonkin muuhun.

Yrittäjyyden suhteen viime syksy oli liian kiireinen ja nyt olen pyrkinyt etsimään tasapainoa sen suhteen, että tekisin töitä sopivasti ja aikaa jäisi myös itselle ja omille mielenkiinnon kohteille. Olo on ollut välillä turhautunut, surullinen ja kiukkuinenkin, kun aika tuntuu valuvan käsistä. Niin, mihin se aika valuu ja menee? Päätin kartoittaa, mitkä ovat aikasyöppöni. Mihin aikani menee? Miten voisin opetella ajanhallintaa?

Sain arvostelukappaleeksi Ajansiivouskirjan, joka lupaa olevansa ajankäytön taianomainen apulainen. Kirjan takakannessa kysytään: "Tuntuuko siltä, että kallisarvoinen aika valuu sormiesi lomasta? Eikö kalenterissa ole riittävästi aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin? Täyttyykö päiväsi toisarvoisista pikkuasioista?". Kyllä. Kuulostaa tutulta. Tunnistan itseni.

Ajansiivouskirja auttaa pohtimaan, mitkä ovat omia sydämenasioita eli kolme tärkeintä asiaa, joihin haluat käyttää aikaasi. Sellaiset asiat, jotka tuottavat eniten iloa maailmassa. Kirja auttaa myös pohtimaan omia tähtitavoitteita eli tärkeitä asioita, jotka eivät päässeet sydämenasioiden listalle. Minulle tähtitavoitteiden listalle tulivat liikunnan harrastaminen, käsityöt ja lukeminen. Eli ne asiat, jotka ovat jääneet ihan liian vähälle viime aikoina.

Lisäksi Ajansiivouskirja ohjaa pohtimaan omia aikasyöppöjä ja kalenterin kuokkavieraita. "Kun etsit aikasyöppöjäsi mieti, mitkä asiat toistuvat arjessasi liian usein. Aikasyöppö on sitkeä häirikkö, joka sotkee ajankäyttöäsi aina kun saa siihen tilaisuuden. Se on kalenterin kuokkavieras, joka ilmaantuu lähes päivittäin".

Jaahas, täällä valokuvataan. Minä haluan mukaan kuvaan!

Auts. Oli aika pysäyttävää huomata, kuinka paljon some ja kännykkä vievät aikaa elämässäni. Olen nyt tietoisesti laittanut kännykkää sivuun ja ollut ottamatta sitä käteeni. Olen lukenut kirjoja julkisilla liikennevälineillä kulkiessa. Iltaisin olen valinnut tietoisesti tekemättömiä ja jo pitkään roikkuneita rästitehtäviä tehtäväksi sen sijaan, että vilkaisisin vain vähän kännykkää (joka minun kohdallani usein johtaa siihen, että selaan kanavalta toisella ja pikainen vilkaisu on muuttunut tunnin mittaiseksi päämäärättömäksi nettihaahuiluksi).

Aikasyöppöjäni ovat myös arjen suunnittelemattomuus, esim. se, ettei ruokalistaa ole mietitty etukäteen ja ruokia joutuu miettimään päivittäin eikä kaapista löydykään oikeaa ainesta ruuan tekemiseen. Esikoisen keliakia on lisännyt vähän haasteita ruuanlaittoon, kun moni käyttämäni puolivalmiste on jäänyt pois, koska ne sisältävät gluteenia. Välillä toimintaani vaivaa myös priorisoinnin puute eli keskityn vääriin asioihin. Sellaisiin, jotka vievät aikaa, mutta eivät edistä niitä asioita, joita haluaisin saada eteenpäin.

Haluan olla hyvinvoiva, iloinen ja haluan, että aikani riittää minulle tärkeisiin asioihin. Ajanhallinnan projektini jatkuu ja huomaan, että minulla on haasteita pysyä ruodussa. Ei ole helppoa muuttaa omia tapoja! Nyt seuraava tavoitteeni on lisätä liikuntaa arkeen. Myös froteepörrökude odottaa sitä, että otan puikot käteeni ja alan neuloa torkkupeittoa.

Palaan tähän projektiin vielä myöhemmin blogiteksteissäni. Uskon, että kun olen kirjoittanut haasteeni ja tavoitteeni tänne julkisesti luettavaksi, se lisää motivaatiotani oman ajansiivoukseni kanssa.

Ehditkö sinä tehdä kaikki asiat, mitä haluat tehdä? Mitkä ovat sinun aikasyöppöjäsi? Millaisia keinoja sinulla on ajanhallintaan?

* Ajansiivouskirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Gummerus)
* Tunnekortit saatu yhteistyön muodossa (Picemoi), näistä kerron myöhemmin vielä lisää

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hiihtoloman kuulumisia

Vietin lasten kanssa hiihtolomaa Mikkelissä, jo tuttuun tyyliin. Mikkeli on minun synnyinkaupunkini ja nykyinen mummilakaupunkimme. Käymme Mikkelissä aina pidemmillä vapailla.

Mikkelissä on ollut nyt muutamana vuonna helmikuussa Jääfestivaalit ja tänäkin vuonna pääsimme Kirkkopuistoon ihastelemaan jääveistoksia. Torilla on myös kiva jääliukumäki, josta pojat jaksavat innostua vuodesta toiseen.

 

Mikkelin reissuillamme käymme myös elokuvissa. Äitini asuu aivan keskustan tuntumassa ja hänen kotoaan on noin kilometrin kävelymatka leffateatteriin. Eli elokuvissa käynti on huomattavan helppoa. Tällä kertaa kävimme katsomassa juuri hiihtoloman alla ensi-iltaan tulleen Coco-elokuvan, joka oli koskettava ja hyvä lastenelokuva. Itse tykkään elokuvista, joissa juoni perustuu hyvään tarinaan eikä räiskintään ja kovaan menoon.

Pojat kävivät uimassa äitini kanssa ja minä kiertelin vähän kaupoilla ja ihan hivenen tein myös töitä. Misse oli mukanamme Mikkelissä ja tosi hyvin meni matka hänen kanssaan - kunhan hänet ensin sain laitettua kuljetuskoppaan. Sitä hän vastustaa kaikin mahdollisin tavoin. Erittäin tyynesti Misse suhtautui siihenkin, kun vedimme hänet kuljetuskopan kyydissä pulkalla maanantaina äitini luo ja sitten taas torstaina äitini luota rautatieasemalle.

Kotiin tulimme torstaina illalla ja mies lähti perjantaina päivällä New Yorkiin työmatkalle. Olen vähän siivoillut kotona ja selaillut ihania kirjoja, joita olen saanut arvostelukappaleiksi. Perjantaina touhusin tämän blogin parissa ja sain vihdoinkin tehtyä blogilleni uuden bannerin. Eihän siihen mennytkään kuin kaksi vuotta, kun mietin asiaa. Mitäs pidätte uudesta bannerista?

Mikkelistä ostin froteepörrökudetta ja jättipuikot, tänään olisi tarkoitus aloittaa neuloa torkkupeittoa pörrökuteesta. Käsityöt ovat jääneet aivan liian vähälle viime aikoina, nyt korjaan tilanteen.

Ainut perheestämme, joka hiihtolomalla hiihti, oli kuopuksemme ja hänellekin jouduimme lainaamaan luokkakaverilta sopivat monot. Sauvatkin olivat jääneet lyhyiksi, joten kuopus lykki menemään minun sauvakävelysauvojeni kanssa. Hyvin kuulemma meni hiihtolenkki niilläkin. Sää on ollut mahtava enkä kyllä muista milloin olisi viimeksi ollut näin upea ja aurinkoinen helmikuu.

Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

ps. kirjoitin Mindfulness lapsille - sivulle blogitekstin, josta löydät kolme mindfulness-harjoitusta, jotka voi tehdä lasten kanssa ulkona ja lisäksi bonuksena on yksi läsnäolevan koskettamisen harjoitus, jonka voi tehdä sisällä retken jälkeen

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen

Tunnetaidot ovat olleet paljon esillä viime vuosina - ja hyvä niin. On havahduttu siihen, että tunnetaitoja voi tukea. Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa. Mutta miten lapsen ja nuoren tunnetaitoja voi tukea?

Anne-Mari Jääskisen kirja "Mitä sä rageet #tunteita sikanolosta sairaan siistiin" ilmestyi viime keväänä. Se on nuorille suunnattu kirja tunteista. Viime syksynä ilmestyi kasvattajille ja vanhemmille suunnattu kirja "Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen". Tämä on kirja, jota olen lukenut makustellen ja tietoisen hitaasti. Olen pysähtynyt lukujen äärelle ja pohtinut, mitä tämän luvun asiat tarkoittavat itselleni, omien lasteni ja oman työni kannalta.

Kirjassa avataan hyvin laajasti tunnetaitoja, lapsen ja nuoren tunne-elämän kehittymistä, lapsen kohtaamista, empatiaa, minäkuvan rakentumista ja kirja antaa paljon myös käytännön vinkkejä tunnetaitojen tavoitteelliseen tukemiseen. Kirjassa on paljon erilaisia harjoituksia tunnetaitojen tukemiseen. Monet näistä harjoituksista ovat minulle tuttuja myös oman kokemuksen kautta, olenhan itse Lasten Tunnetaito-ohjaaja ja sen koulutuksen pääkouluttaja oli Anne-Mari Jääskinen, joka on myös kirjoittanut tämän kirjan. Itse ihastuin esimerkiksi "Ihana minä!- vihko" - harjoitukseen, jossa vihkoon piirretään ja kirjoitetaan myönteistä palautetta lapsesta. Vihkoon lapsi voi myös liimata itselleen tärkeitä ja ylös kohottavia kuvia. Tuli olo, että olisipa mahtavaa, jos itselläkin olisi tällainen vihko.Vihkon äärelle voisi palata aina niinä hetkinä, kun olo tuntuu muhjuiselta, huonolta ja epäonnistuneelta.

Pysähdyin kirjaa lukiessa tutkimaan omaa tunnekehoyhteyttä ja oivalsin taas vähän lisää sen tärkeydestä. Olenkin heti omissa ryhmissäni ottanut esille enemmän tunnekehoyhteyteen liittyviä harjoituksia. Ḿyös nämä lauseet avasivat minulle paljon: "Lapsen ja nuoren itsetunto on helposti haavoittuva ja sitä koitetaan pönkittää kovillakin rooleilla. Mitä hauraammaksi lapsi itsensä kokee, sitä paksumman suojan hän turvakseen tarvitsee". Ja on tärkeää muistaa, että ensimmäinen asia lapsen tai nuoren oireillessa käytöksellään on rakkausannoksen suurentaminen.

Kirjassa on hyviä keskusteluesimerkkejä, miten lapsen tunteikkaaseen viestiin voi vastata niin, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Yleinen tapa vastata lapsen tunneviestiin on tarjota faktoja ja asiaa. Tällöin tunne ja tarve viestin takana jää kuulematta. Myötäelävä peilaava kuuntelu on tärkeä taito. Kirjassa on hyviä esimerkkejä myös siihen, miten haastavassa tilanteessa voi lisätä lapselle turvaa (kanssasäätely, tunteiden ja tarpeiden sanoittaminen, aikuisen tuki) uhan lisäämisen sijaan (rangaistukset, eristäminen, reipastumisen kehottaminen).

Kirja vie aikuisen pohtimaan myös oman mallin vaikutusta lapsen tunne-elämään. Miten aikuisena kohtaat omat tunteesi? Miten kohtaat lapsen tunteet ja lapsen? Miten toimit omissa ihmissuhteissasi ja miten suhtaudut maailmaan? Kirjassa on myös arviointilista, jonka avulla voi pohtia omia taitoja tunnetaitojen tukijana. Itse huomasin listaa läpikäydessä, että voisin vielä enemmän omien lasteni kanssa pohtia, millaiset tunteen purkamistavat sopivat kullekin meistä.

Kirjassa ollut kysymys: "Miten haluaisit, että sinuun suhtauduttaisiin vastaavissa tilanteissa? Mikä tukisi sinua parhaiten, jos olisit lapsi?" on hyvä ohjenuora lapsen ja nuoren kanssa toimimiseen. Meistä tuskin kukaan haluaa, että meille huudettaisiin, meitä syytettäisiin tai että tunteitamme väheksyttäisiin.

Tämä kirja on varsinainen aarreaitta. Kirjassa on sekä teoriatietoa että harjoituksia. Pidin myös kirjan kuvituksesta ja kirjassa käytetyt erilaiset tekstilajit, tummennokset ja laatikot helpottivat kirjan lukemista. Lämpimät suosittelut kaikille vanhemmille, kasvattajille ja lasten ja nuorten parissa työtä tekeville! Tämän kirjan voi lukea monen monta kertaa ja taatusti löytää joka kerta jotain uutta. Itselleni vahvistui entisestään se, että teen supertärkeää työtä mindfulnessohjaajana ja lasten tunnetaito-ohjaajana.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus).

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Tavoitteita loppuvuodelle 2018

Olen nyt alkuvuoden aikana miettinyt tavoitteita tälle vuodelle. Ja reflektoinut viime vuotta. Vuosi 2017 meni aika lailla eri tavoin kuin mielikuvissani ajattelin alkuvuodesta. Vuodesta tuli liian kiireinen, en ehtinyt tarpeeksi pysähtyä reflektoimaan ja pohtimaan asioita. Minä tarvitsen paljon rauhallista aikaa ja tilaa. Oma hyvinvointi meinasi jäädä taka-alalle. Yritystoiminnan suhteen vuosi 2017 vei minua huimasti kohti niitä tavoitteita, joita olen yritystoiminnalleni luonut.

Tässä ajatuksia ja tavoitteita tälle vuodelle, sekä pienempiä että isompia:

Oma hyvinvointi

Joogan palauttaminen viikkoharrastukseksi (olenkin nyt mukana "Selkä kuntoon joogalla" - kurssilla, lisäksi katson sopivia lyhytkursseja, joille voisin osallistua)

Säännölliset mindfulness-harjoitukset

Säännölliset käynnit hierojalla / thaimaalaisessa hieronnassa. Lisäksi olisi mukavaa aloittaa taas Rosen-terapiassa käyminen.

Yrittäjyys

Omien yrittäjyystaitojen parantaminen, erityisesti aion panostaa markkinointitaitoihin (olen mukana kahdella markkinointiin ja myyvään kirjoittamiseen liittyvällä kurssilla)

Sähköpostilistan kasvattaminen

Vanhemmuuden materiaalikirjaston luominen

Nykyisten verkkokurssien markkinoinnin tehostaminen (minulla on ideat kahteen seuraavaan verkkokurssiin, mutta verkkokurssin tekeminen on niin iso projekti, joten en vielä osaa sanoa, alanko luoda noita verkkokursseja vielä tänä vuonna)

Painopisteen siirto koko ajan enemmän mindfulnessiin ja tunnetaitoihin

Tämä blogi

Ei muita tavoitteita kuin blogin kirjoittaminen ja pitäminen elävänä, tavallisia tekstejä, joiden avulla voi palata muistoihin ja tapahtumiin

Blogin bannerin uusiminen (help, antakaa teknistä apua, miten olette tehneet bloginne bannerit?)

Muita tavoitteita ja toiveita, sekä isompia että pienempiä

Kokeilen ilmajoogaa

Käyn 5Rhytms-tanssitunnilla

Kokeilen metamorfista hoitoa

Museokorttikin on kummitellut mielessäni jo monta vuotta, edelleenkin se on ostamatta. Olisikohan jo sen aika?

Täytän saamiani ja ostamiani tehtäväkirjoja. Minulla on iso läjä erilaisia itsetuntemukseen ja omien tavoitteiden ja arvojen miettimiseen liittyviä tehtäväkirjoja. Ne ovat ihania, mutta niiden täyttäminen on jäänyt ihan retuperälle.

Haluaisin käydä läpi myös The Journey - Matkamenetelmä - prosessin

Käsitöitä aion taas tehdä enemmän. Se on mukavaa ja rentouttavaa, mutta jäänyt nyt taas kaiken muun jalkoihin. Tänään ostin frotee-pörrökudetta, josta neulon torkkupeiton.


Millaisia tavoitteita ja toiveita sinulla on tälle vuodelle?

Lapsen kerrontataitojen kehittäminen

Itse koen lapsille lukemisen ääneen todella tärkeänä asiana ja meillä luetaan edelleenkin iltasatu (lapset ovat 14 v ja 12 v). Tutkimuksissa on todettu, että lapsille lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa, tukee emotionaalista kehitystä ja vaikuttaa ratkaisevasti lapsen koulumenestykseen ja lukutaitoon. Aika merkittäviä tutkimustuloksia, vai mitä? Olenkin aika yllättynyt, kun viime syksynä näin tutkimustuloksen, jonka mukaan vain 25 % vanhemmista lukee säännöllisesti lapsilleen.

Lapsille lukeminen on tärkeää, mutta myös kerrontataidot ovat tärkeä taito. Viime syksynä ilmestyi uusi ja inspiroiva kirja lapsen kerrontataitojen kehittämiseen. Kirjassa "Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat" tutustutaan Puupposen perheeseen ja arkisiin tilanteisiin, jotka mahdollistavat tunteista ja ajatuksista keskustelemisen lapsen kanssa. Kirjan avulla lapsi voi kolmen kuvakertomuksen avulla luoda omat tarinansa.

Perinteisesti aikuinen lukee ja lapsi kuuntelee. Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat - kirjassa käännetään perinteinen lukutuokio toisinpäin. Kirjan tarinoiden avulla lapsi saa luoda itse omat tarinansa.

Kirjan tarinat sijoittuvat Puupposen perheeseen ja normaalin perhe-elämän tapahtumiin. Ensimmäisessä tarinassa kaksoset Eetu ja Iitu saavat syntymäpäivänään lahjaksi pienen Laku-kissan. Pian Lakua ei kuitenkaan näy missään. Mihin se on voinut kadota? Miltä perheestä tuntuu, kun Laku on kadonnut? Ja kun Laku löytyy, miltä perheestä sitten tuntuu?

Toisessa tarinassa "Eetu, Iitu ja kammottava komero" lapsille luetaan jännittävä iltasatu, joka saa lasten mielikuvituksen laukkaamaan. Mikä siivouskomerossa kiiluu? Mitä Eetu säikähtää? Kukahan sieltä komerosta sitten löytyy?

Kolmannessa tarinassa Eetu ja Iitu ovat ruokapöydässä ja siellä tulee riitatilanne. Tunteet käyvät kuumina. Mistä riita johtuu ja miten riitatilanne lopulta ratkeaa?

Itse lasten tunnetaito-ohjaajana olen tosi iloinen, kun kirjassa on paljon tunteisiin liittyviä kysymyksiä: Miltä lapsista tuntuu? Miksi Eetu suuttuu? Miksi lapset riitelevät? Miltä Eetusta tuntuu? Entä Iitusta? Lapset saavat näin tunnesanastoa itselleen ja pääsevät myös pohtimaan tunteita.

Kirjan kirjoittajat ovat puheterapeutteja. Kirjassa on tietoa satujen kuuntelemisen ja lukemisen merkityksestä, kerrontataitojen kehittymisestä ja lisäksi kirjassa on ohjeita kerrontatuokion etenemiseen ja dialogisiin tekniikoihin. Kirjan lopussa on paperinuket kirjan hahmoista ja tarinakortteja. Kirjan kohderyhmää ovat 4-6-vuotiaat lapset, joiden kerrontataitojen kehittyminen on aktiivisimmillaan.

Lämpimät suosittelut kirjalle! Tämä on aivan mahtava!! Omat lapseni ovat jo isompia, mutta aion antaa tätä kirjaa kummilapsilleni ja poikien pienelle serkulle lahjaksi.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (PS-Kustannus)

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Missen kuulumisia

Misse junassa matkalla Mikkeliin

Kissamme Misse on pian jo 10-kuinen. Hän on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja on kiinteä osa perhettämme. Misse on seurallinen, silloin kun se hänelle itselle sopii. Jos häntä menee väärään aikaan silittelemään tai ottamaan syliin, hän ilmoittaa kyllä selvästi, että sitä hän ei nyt halua. Misse tietää hyvin, mistä ruuasta hän pitää ja mistä ei. Lähtökohtaisesti aika moni ruoka on pahaa. Raksut menevät parhaiten kaupaksi.

Misse kastroitiin vuoden alussa. Hän ei ehtinyt aloittaa merkkailua sitä ennen. Tammikuussa Misse teki myös ensimmäisen pitkän junamatkansa, kun kävimme Mikkelissä ja hän oli mummilareissulla mukana. Matka meni yllättävän hyvin. Vielä bussimatkalla kohti juna-asemaa hän mourusi koko matkan, mutta junassa hän oli täysin tyynesti omassa kuljetuskopassaan. Mikkelissä ensimmäiset tunnit menivät haistellessa mummilan nurkkia ja ihmetellessä, missä hän oikein on. Nopeasti hän sieltäkin löysi pellettilaatikon ja "raapimispuut".

"Wau, mulle on laitettu tänne pöydälle juomakuppi. Onkin ollut tympeetä aina syödä ja juoda lattianrajassa. Ai, eiks tää ollutkaan mua varten??"

Kuopuksellamme on koulussa valinnaisaineena lemmikkieläinkurssi ja Misse kävi kanssani kissapäivän tiimoilta koululla reilu viikko sitten. Vähän meitä jännitti, miten Missellä menee ensimmäinen koulupäivä. Se meni hyvin. Vielä koulun pihalla Misse miukui aika kovastikin kuljetuskopassaan, mutta kun pääsimme kouluun ja luokkaan sisälle, hän rauhoittui. Toki hän ihmetteli, kun ympärillä oli paljon lapsia. Hauskasti hän löysi sieltä heti ne lapset, jotka ovat käyneet meillä kylässä ja silitelleet Misseä. Misse meni heti ekana heidän luokseen haistelemaan heitä.

"Kun olin koululla käymässä, ne sanoivat että mun häntä on kuin majavalla. Siis häh, olenko minä majava vai kissa? Mitä te sanotte, onks mun häntä kuin majavalla?"

Misse nukkuu paljon päivisin ja hän nukkuu myös yöt hyvin. Jossakin vaiheessa hänellä oli tapana aamuyöstä n. klo 5-6 herätä miukumaan saadakseen seuraa itselleen, mutta se vaihe on mennyt ohi. Onneksi.

Misse on ihana, rakas ja supersuloinen. Pehmeä kuin mikä. Silkkiturkki. Näpönenä. Karvatassu. Mamin kulta. Huomaan, että olen alkanyt lässyttää Missen myötä.

Elokuun alussa postasin Meille tuli kissanpentu - postauksen. Voi kun Misse näyttää pieneltä niissä kuvissa.

Ystävänpäivänä

Ystävät ovat elämän suola ja sokeri. Ystävät ovat rikkautta, he tuovat iloa ja valoa elämään. Ystävät kuuntelevat ja lohduttavat. He jakavat niin ilot kuin surutkin kanssani. He kannustavat.

Minulla ei ole suurta ystäväjoukkoa, mutta useampi tärkeä ja hyvä ystävä. Osan kanssa olemme olleet ystäviä jo Mikkelistä ja kouluajoilta lähtien, osan kanssa olen ystävystynyt nyt aikuisena. Ystäviä on tarttunut matkaan niin opintojen, edellisten työpaikkojen, äitiyden kuin yrittäjyydenkin myötä.

Bloggaamisen tiimoilta kuulun Blogisisaret - yhteisöön. Meillä oli ystävänpäiväkampanja, jossa lähetimme toisillemme ystävänpäiväkortteja. Minä lähetin kortin Kivempi blogin Mintulle.
 
Joskus viime vuoden puolella bongasin Naisyrittäjät fb-ryhmästä Pihla & Kissa - kortit ja jo silloin päätin, että ystävänpäivänä ystäväni tulevat saamaan näitä mainioita päiväkoti-ikäisen Pihlan piirtämiä kortteja. Minttu sai kissakortin, jossa on monta sydäntä.

Itse sain ihanan itsetehdyn kortin ja myös korun Äidin kasvatusopas- blogin Lotalta. Minulle tuli ihan kyyneleet silmiini, kun avasin kirjekuoren ja näin tämän ihanan kortin ja korun. Myös koru on Lotan itsensä tekemä. Ihan mahtava! Kiitos! Kiitoskiitoskiitos!

Ystävänpäiväkorttien vaihtoon osallistuivat seuraavat Blogisisaret - yhteisön blogit:  Kuiskauksia, Itse tehty, Optimismia ja energiaa, Kiljusten blogi, Lumisiivet, Käsintehtyä ja kaunista, Inspiration, Pihlajan oksalla, Saippuakuplia olohuoneessa, Milli's little home, Turkooseja unelmia, Mitäs meille, Kivempi blogi ja Äidin kasvatusopas.

Tänään aion käydä ostamassa vielä itselleni ystävänpäivän kukkakimpun. Olen viime vuosina harjoitellut sitä, kuinka olla itse oman itsensä paras ystävä. Armollinen ja lempeä itselleen. Kuinka olla itseä kohtaan yhtä lempeä ja ymmärtäväinen kuin on toistakin kohtaan. Olen aika lailla parempi ystävä itseni kanssa kuin olin vaikkapa viisi vuotta sitten.

Hyvää ystävänpäivää juuri sinulle!

Tehtäväkirja tunnetaidoista

Lapsena rakastin puuhakirjoja. Tykkäsin tehdä sokkeloita, ristikoita, pisteestä pisteeseen - tehtäviä. Myös omat lapseni ovat jonkin verran tehneet puuhakirjoja. Silloin kun he olivat pieniä, ei harmikseni ollut puuhakirjaa, joka olisi keskittynyt tunnetaitoihin. Nyt sellainen on olemassa.

"Mullin mallin Molli" on kääntökirja, jossa toisella puolella on hommia hyvän tuulen hyrinöihin ja toisella puolella puuhaa pahan tuulen puuskiin. Hyvän tuulen hyrinät - tehtäviin kuuluu esimerkiksi oman kannustushuudon keksiminen, salaperäisen otuksen tekeminen ja tunne ystävä - peli.

Puuhaa pahan tuulen puuskiin - osiosta löytyy esimerkiksi väärän jalan jumppa, pahan tuulen otuksen ja murjotuskarkottimen tekeminen. Kääntökirjassa on sekä tehtäviä, pieniä tarinoita että loruja.

Itse tykkään, kun lasten tunnekasvatuksen tueksi tulee koko ajan uusia kirjoja ja tehtäväoppaita. Molli-sarjan on tehnyt Katri Kirkkopelto ja hän on myös aivan loistavan Piki-kirjan kirjoittaja. Itse suosittelen sekä Mollia että Pikiä kaikille lapsiperheille ja kasvattajille!

Mollin nettisivuihin voi tutustua osoitteessa www.mollinsivut.fi. Sivuilta pystyy myös tulostamaan tehtäviä. Keväällä on ilmestymässä myös uusi Molli - kirja, Molli ja Kumma. Molli ja Kumma on tarina ystävyydestä, erilaisuudesta ja mustasukkaisuudesta. Ja salaisuudesta, jonka jokainen ystävä jättää jälkeensä.


* Mullin mallin Molli on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus).

Seuraa blogiani myös facebookissa!