Kevättalven kuulumisia

Lukemista pääsiäislomalle

Minä tykkään lukea toisten kuulumispostauksia, vaikka kuulumispostaukset ovat blogivalmentajien mielestä juuri niitä, jota kukaan ei lue eivätkä ne kiinnosta ketään. Silti, tässä on nyt kuulumisia, sekä minun, yrityksen, lasten ja kissan. Ehkä mieskin vilahtaa jossakin sivulauseessa.

Minä itse

Kuten olen kirjoitellut, olen viime viikolla pari päivää aika väsynyt ja se laittoi pohtimaan omaa itseä ja voimavaroja. Nyt olen jaksanut paremmin, mutta yllätykseksi totesin muutama päivä sitten, että minulla on alkanut jo siitepölyallergiaoireet. Yllätyksenä siksi, kun ulkona on vielä pakkasta ja lunta.

Alkuvuodesta laitoin omiksi tavoitteekseni lisätä liikuntaa arkeen. Olen käynyt kerran viikossa hathajoogassa ja sitten teen 2-3 treeniä viikossa Treenaa kotona.com-palvelun kautta (alekoodin tuohon palveluun löydät Villasukkatreeni-postauksesta). Minulla oli myös tavoitteena tehdä enemmän käsitöitä ja olen tosi iloinen, kun sain valmiiksi muhkean froteepörrökuteesta tehdyn torkkupeiton. Olen paljon pohtinut omaa ajankäyttöni ja kiinnittänyt huomiota siihen, että kännykän selailun sijaan luen kirjoja. Tai teen käsitöitä. Tai teen kotitreenin.

Sain pääsiäisen alla Jukka Hukka - tunnekortit ja kirjat esiteltäväksi blogiini. Näistä kirjoittelen myöhemmin vielä lisää

Yrittäjyys ja tulevat työkuviot

Olen jo suunnannut katsetta ensi syksyyn ja ensi syksyn töihin. Mitä haluan tehdä, millaisia määriä, siirränkö painopistettä johonkin toiseen suuntaan vai onko nykyinen työn sisältö hyvä. Tunnetaitoryhmäni ja tunnetyöpajani ovat suosittuja ja tunnetyöpajoja on tulossa lisääkin, kaksi uutta teemaa on suunnitteilla.

Minulla on idea kahteen seuraavaan verkkovalmennukseen, mutta en osaa sanoa, milloin aloitan niiden tekemisen.

Koti ja remontointi

Meillä on ollut kahtena edeltävänä keväänä isot remontit. Kaksi vuotta sitten putkiremontti ja samalla uudistettiin kylppäri, kodinhoitohuone ja alakerran katot. Viime keväänä oli keittiöremontti, jossa pistettiin koko keittiö uusiksi. Olen haaveillut koko sen ajan, kun olemme kodissamme asuneet, uusista ikkunoista (tai lähinnä uusista ikkunanpeilistä - nykyiset ovat ruskeat - yök). Alkukesästä haaveestani tulee totta eli kotiimme vaihdetaan uudet ikkunat ja ikkunanpielet. Sen pitäisi kestää 1.5 päivää eli se on pikkuremppa verrattuna kahteen aiempaan vuoteen.

Ulkoilutreenejä

Kissamme Misse


Misse täyttää pian vuoden. Olemme vieneet nyt häntä enemmän ulos (valjaissa). Ulkoilu on jees, valjaat ei niinkään. Ulkona on ollut paljon hämmästeltävää. Paljon erilaisia ääniä ja tuoksuja. Osa äänistä on tosi pelottavia kuten autojen äänet.

Pojat ja mies

Olemme tottuneet hyvin esikoisen keliakiaan. Kaupassakaan ei mene enää tolkuttomasti aikaa, kun tiedän, mistä löytää gluteenittomia tuotteita. Kuopuksella on menossa viimeinen kevät ihanassa alakoulussamme ja hän siirtyy syksyllä samaan yläkouluun, kuin missä isoveli nyt on. Siihen kouluun, joka on niin huonossa kunnossa, ettei sitä kannata edes alkaa remontoida, vaan koulu puretaan muutaman vuoden päästä. Mutta kuopus ehtii käydä siellä vielä yläkoulunsa. Laitetaan vielä se mieheenkin liittyvä lause: mies oli New Yorkissa työmatkalla  ihan hetki sitten ja huhtikuussa hän lähtee Kiinaan.

Mitä sinulle kuuluu? Kiinnostaako sinua lukea kuulumispostauksia?

Hetkessä: Villasukkatreenit

Tiesitkö, että tämän vuoden yksi liikuntatrendi on erilaiset liukutreenit, joissa jalkojen alla on liukuvat läpyskät tai jaloissa on villasukat? Minä en tiennyt, ennen kuin kokeilin villasukkatreeniä ja siinä videolla näin kerrottiin.

Villasukkatreenissä on nimen mukaisesti villasukat jalassa tai käsissä ja treenissä hyödynnetään niiden liukuvaa ominaisuutta. Treeniliikkeissä esimerkiksi kurkotettiin seisoen ylös ja sitten liu'utettiin jaloilla taakse etunojassa, tehtiin punnerruksia villasukat käsissä (käsiä liu'utettiin sivulle päin) ja selällään lantionnostossa vuorotellen suoristettiin jalkaa liu'uttaen. Hurjan tehokasta!

Sohvan alla pilkottaa Missen karvamatolelu

 

Kokeilin liukutreeniä Treenaakotona.com- palvelussa, jota testaan nyt muutenkin. Liukutreenissä tehdään viittä eri liikettä, ensin minuutin verran, sitten 45 sekuntia ja viimeisellä kierroksella 30 sekuntia. Kaikkiaan treeni kesti noin 20 minuuttia eli ei kovin pitkään. Mutta treeni oli ihan mielettömän tehokas. Villasukkien liukuominaisuus antoi tosi hyvän lisän treeniin. Eniten treeni tuntui minulla pakaroissa. Huomasin myös, että keskivartaloni kaipaisi vahvistusta.

Eilen kuin tein joogaa tuolla Treenaakotona.com - palvelussa, huomasin, että palveluun oli lisätty toinenkin liukutreeni. Sen teen sitten seuraavaksi.

Kerron pian lisää Treenaakotona.com- palvelusta. Halusin lähteä testaamaan liikuntapalvelua, jossa eri liikuntalajeja voi harrastaa kotona, ilman valmiita aikatauluja. Minulla on ollut uskomus, ettei minun tule kotona treenattua kuitenkaan ja en saa motivoitua itseäni kotitreeneihin. Halusin lähteä myös haastamaan tätä uskomusta ja näyttää itselleni, että kotitreeni on mahdollista.  Tavoitteeni on vahvistaa omaa lihaskuntoani ja erityisesti haluan löytää kehoani huoltavia treenejä. Tuntuu, että olen jumissa vähän joka puolelta ja tarvitsen kehoani venyttäviä ja hoivaavia liikkeitä keskivartalon lihaskunnon vahvistamisen lisäksi.

Treenaa kotona - palvelun vuosihinta on 119 euroa / vuosi. Ilokseni sain blogini lukijoille tarjottavaksi alekoodin. Alekoodilla 2727 saat treenivuoden 79 euron hintaan. Kuukausihinta on vain 6.58 euroa. Superhalpaa siis!

* Postaus on tehty yhteistyössä Treenaa kotona - palvelun kanssa.

Tämä kuuluu Hetkessä-postaussarjaan. Hetki on itselle hyvää oloa tuova juttu, joka tuo arkeen virkeyttä, iloa ja energiaa.

Valomerkki ilmaston puolesta!

Tänään on Earth Hour. Ihmiset ympäri maailman haluavat yhdistää voimansa. Maailman suurin ilmastotapahtuma WWF:n Earth Hour sammuttaa valot klo 20.30-21.30.

Sadat yritykset, ravintolat, kunnat, kaupungit ja yhteisöt ovat mukana omilla Earth Hour - tapahtumillaan. Näistä tapahtumista voi löytää lisätietoa täältä.

Myös muita ilmastotekoja voi tehdä. Kasvisruokien lisääminen ruokavalioon on yksi iso ilmastoteko. Reilu viidesosa suomalaisista kertoo vähentäneensä lihansyöntiä. Suurin syy vähentää lihansyöntiä on ympäristökuormitus. Ruoka aiheuttaa noin 20 % ihmisen ilmastovaikutuksista. Suurimmat ruoantuotannon ilmastopäästöt tulevat liha- ja maitotuotteiden tuotannosta *

Osallistutko sinä Earth Hour - tapahtumaan? Mitä ilmastotekoja sinä teet?

* tiedot on napattu saamastani WWF:n sähköpostista

ps. laitoin eilen ensimmäiset pääsiäiskoristeet esille. Myös virpojiin on valmistauduttu. Olen maistellut monia pääsiäismunia ja todennut, että ne kaikki ovat varmasti hyviä myös virpojien mielestä.

Itsetutkiskelua + arvonnan voittaja

Neulon tällä hetkellä muhkeaa torkkupeittoa froteepörrökuteesta

Minä olen kuluneen viikon aikana pohtinut paljon itseäni. Taas jälleen kerran. Olin kaksi päivää todella väsynyt.  Mieli haki kovasti syytä sille. Olen käynyt ajoissa nukkumaan ja nukkunut hyvin, töitä ei ole ollut liikaa, vapaa-aikaa on ollut, olen joogaillut kotona, tehnyt käsitöitä. Ja silti olin nuutunut. Koomisesti keskiviikkona olin pitämässä pikkulapsiperheille uniluentoa väsyneenä. Minulla on ollut tällä viikolla myös Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus myynnissä ja itse tosiaan olin viikon aikana kaikkea muuta kuin hehkeä ja elinvoimainen.

Nyt taas olo on hyvä. Vaikka mieli kuinka on hakenut syytä väsymykselle, en ole sitä löytänyt. Väsyneenä kaikki tuntuu mustemmalta, koko yrittäjyys alkaa maistua puulta ja keskiviikkona kuopuksen kotitalouskotiläksykin tuntui lähes ylivoimaiselta ponnistukselta. Mies oli tietenkin illan kokouksessa ja minun piti vaan jaksaa leipoa kuopuksen kanssa. Kun olisi tehnyt mieli vaan maata sängyssä.

Eilen luin ystäväni Hennan blogikirjoituksen introverteista ja ekstroverteista ja päässäni alkoi surrata. Tunnistin itseni introvertiksi. Muistin, että minulla on kirjastosta lainassa kirja herkkyydestä ja aloin lukea sitä. Suorastaan ahmin kirjaa. Aika moni asia natsaa minuun. Silloin kun erityisherkkyys nousi pinnalle, en millään tavoin perehtynyt asiaan. Ajattelin, että mitä vouhotusta lieneekään, ei koske minua.

Minulla on lukemisen alla Heli Heiskasen kirja "Herkkyyden voima". Heli on muuten opiskellut samaan aikaan sosionomiksi kuin minä. Sen jälkeen hän on opiskellut vielä psykologiksi.

Kyllähän minä olen sen jo tunnistanut pitkään, että kuormitun helposti ja tarvitsen paljon palautumisaikaa. En jaksa samoja asioita kuin moni muu. En jaksa kokopäivätyötä, en pysty olemaan massatapahtumissa. Päiväkotityötä jaksoin vain 3.5 vuotta, kun en kestänyt sitä meteliä ja henkistä ja fyysistä kuormitusta, mikä työhön liittyi. Olen usein ajatellut, että olen huonompi kuin muut. Kun en vaan pysty enkä jaksa. Edelleenkin mielessäni pyörii usein, että miten "kaikki" muut jaksavat ja pystyvät, mutta minä en. Mikä minussa on vikana?

Nyt parhaillani mietin, onko tämä introverttius ja herkkyys minussa ominaisuus, joka on osa minua ja hermostoani. Olen tällainen. Nyt on näin. Väsyn helposti. Tarvitsen paljon lepoa. Vastaan taistelu, itsen soimaaminen ja puskeminen ei tähän auta. Pohdin, miten pystyn toimimaan ja elämään vielä enemmän kehoani ja omaa hyvinvointiani kuunnellen. Minulle sopisi ihan hirveän hyvin se, että saisin lukea kotona kirjoja, pitää pari-kolme ryhmää / luentoa viikossa, saisin kävellä luonnossa, joogata ja tehdä mindfulness-harjoituksia. Mutta kun tästä ei tule rahaa tarpeeksi ja sitäkin tarvitaan elämiseen. Tasapainon etsiminen siis jatkuu.

Sain suoritettua blogini 4 v synttäriarvonnan. Arvontaan osallistujia oli sekä täällä blogin että facebookin puolella. Vihkon ja kortit voitti Vintagentti. Onnea arvonnan voittajalle" Huomasin, että meiliosoitteesi oli mukana, joten laitan sinulle sähköpostia osoitteesi saamiseksi.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Tunnekasvatuksen tueksi

Tunnetaidot ovat olleet paljon pinnalla viimeisen parin vuoden ajan. Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa. Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Mitä paremmat tunnetaidot ihmisellä on, sitä paremmassa suhteessa hän on sekä itsensä että muiden kanssa. Hän pystyy säätelemään omia tunteitaan niin, ettei hän esimerkiksi paisko ovia tai huuda toisille. Hyvät tunnetaidot omaava ihminen pystyy suhtautumaan empaattisesti sekä itseensä että toisiin.

Tunnetaitoihin kuuluu tunteen tunnistaminen, sääteleminen, käsitteleminen ja purkaminen. Kaikki lähtee siitä, että osaa tunnistaa tunteita itsessä ja toisissa. Rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa auttaa lasta oppimaan tunnesanoja. Lapsen kanssa on tärkeä keskustella arjessa tunnetasolla - ei vain toiminnan tasolla.

Mirja Könkään tuoreessa väitöskirjassa  "Eihän lapsil ees oo hermoja" (etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa) todettiin, että aikuiset keskustelevat lasten kanssa liian usein sääntöjen ja tilanteen näkökulmasta: Kuka teki väärin? Kuka teki oikein? Mikä tuon leikin nimi on? Onko se sopiva leikki? Sen sijaan aikuiset eivät välttämättä kysy tunteisiin liittyviä kysymyksiä: Miltä sinusta tuntui? Miten sinä koet? Mistä tuo tilanne voisi johtua? Ja nimenomaan nämä tunteisiin liittyvät kysymykset olisivat tärkeitä tunneälyn kehittymisen suhteen.

Meidän aikuisten vastuulla on lisätä tunnepuhetta ja huomata käytöksen takana olevia tunteita ja tarpeita ja sanoittaa niitä lapsille. Vaikeus ymmärtää kanssaeläjien tunteiden taustalla vaikuttavia syitä voi johtaa ongelmiin, esimerkiksi kiusaajan tai syrjäytyjän asemaan. Tunteiden ymmärtäminen on keskeistä, ja lapselle pitää antaa tukea. Lapsen olisi tärkeä pystyä ymmärtämään, että miksi joku toinen tuntee niin kuin hän tuntee.

Lasten kanssa voi keskustelujen apuna käyttää myös tilannekuvia. Picemoi​ - tilanne- ja tunnekuvat voivat toimia hyvänä keskustelunaloituksena. Mitä luulet, mitä kuvan tilanteessa on tapahtunut? Miltähän tuosta lapsesta nyt tuntuu? Oletko sinä ollut vastaavassa tilanteessa? Miltä sinusta silloin tuntui? Mikä auttaisi kuvan tyttöä / poikaa, jotta hänelle tulisi parempi mieli? Jne.

Sain Picemoi Emotion - tuotepaketin blogiyhteistyön kautta. Tuotepaketti sisältää 20 tunnekuvaa ja 20 tilannekuvaa. Kuvamateriaali, ohjeet ja vinkit sekä kuviin liittyvät tarinat on tarkoitettu 0-12-vuotiaiden lasten tunne- ja vuorovaikutuskasvatuksen välineiksi ja tueksi. Tunnekuvia on A4 ja A6 kokoa, nämä minun saamani ovat A4-kokoiset. Tuotepaketissa on vinkkejä kuvien käyttämiseen ja jokaiseen kuvaan liittyen on myös tarina, joka kertoo mitä kuvassa on voinut tapahtua lapsen näkökulmasta.

Itse tykkään näistä korteista tosi paljon. Minulla on ryhmissäni käytössä monenlaisia tunne- ja tilannekuvia, näissä korteissa plussaa on kuvat oikeista lapsista. Kuvat ovat selkeitä ja niistä on helppo tunnistaa tunnetiloja. Huomaan, että kuvien tekemiseen on paneuduttu huolella. Voin lämpimästi suositella näitä! Itselläni kortit ovat käytössä tunnetaitoryhmissäni, tunnetyöpajoissani ja mindfulness-kursseillani.

Picemoi - tunnekorttikuvia on myös blogiteksteissäni:

Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Ujo jännittäjä vai rohkea esiintyjä?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Kaksi ajatuksia herättävää näyttelyä

Näin ystävääni Helsingissä. Kävimme syömässä sushia, pienellä ostoskierroksella ja lisäksi kävimme katsomassa kaksi pientä näyttelyä, jotka molemmat herättivät isoja ajatuksia.

Roska on luksusta on HAM-kulmassa oleva näyttely, jossa on esillä Timo P. Vartiaisen tekemiä roskisdyykkauksia. Dyykkaukset Vartiainen teki Suomen satavuotisjuhlavuonna, erityisesti sen juhlapäivinä. Dyykkaukset kohdistuivat taloyhtiöiden roskiksiin eri puolille pääkaupunkiseutua. Keräämästään poisheitetystä käyttökelpoisesta "roskasta" Vartiainen on rakentanut sarjan asetelmia, jotka kertovat kulutustavoista, arvoista ja ajan kulumisesta.

Ja mitä kaikkea sieltä roskiksista olikaan löytynyt? Ihan kaikkea mahdollista: ruokaa, kirjoja, kattiloita, lettupannuja, vaatteita, koriste-esineitä, astioita, kenkiä, laukkuja, kynttilöitä, leluja, kelloja. Siis ihan kaikkea mahdollista. Ensimmäinen kysymys, mikä itselle tuli mieleen oli, että miksi ihmeessä ihmiset ovat heittäneet nämä asiat roskikseen? Näistä suurin osa olisi kulunut kirppiksille tai kierrätyskeskuksiin. Osa ruuista oli myös käyttökelpoisia roskiksesta löydettäessä. Mitä ihmettä ihmiset ovat ajatelleet heittäessään näitä roskiksiin?

Näyttelyyn voi tutustua vielä viikon ajan, viimeinen mahdollisuus on su 25.3. Näyttely on ilmainen.

Toinen näyttely, jonka kävimme katsomassa on Sanomatalon käytävägalleriassa oleva Meeri Koutaniemen Muutoksentekijät - valokuvanäyttely, joka kertoo ihmisistä, jotka haluavat lopettaa silpomisperinteen.

Koutaniemi kiersi vuonna 2017 Solidaarisuusjärjestön silpomisen vastaisen työn hankealueilla Kenian Kisiisissä ja Somalimaassa haastattelemassa ja valokuvaamassa ihmisiä, jotka haluavat olla lopettamassa silpomisperinteen. Valokuvanäyttelyssä on 24 rohkean ihmisen kuva ja tarina. Mukana silpomisperinnettä lopettamassa on sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja, silvottuja ja silpomiselta säästyneitä, opiskelijoita ja uskonnollisia johtajia.

Tyttöjen sukuelinten silpominen on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka altistaa tytöt vakaville elinikäisille fyysisille ja psyykkisille terveysvaaroille. Sukuelinten silpominen on kriisi, joka koskettaa tälläkin hetkellä maailmassa noin 200 miljoonaa tyttöä ja naista.

Oli koskettava lukea tarinoita silpomisesta. Toki olen ollut tietoinen silpomisperinteestä, mutta en ollut tajunnut sen laajuutta ja sitä, miten kaikilla tavoilla se vaikuttaa silvottujen naisten elämään. Silpomisen vastainen työ on todella tärkeää. Tämä näyttely avasi silmiäni hyvin paljon.

Näyttely on ilmainen ja se on nähtävissä 22.3. asti.


Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaani. Hetki on itselleni voimavaroja ja hyvinvointia arkeen tuova juttu. Hetki antaa iloa, voimaa tai myös uusia ajatuksia, kuten nämä molemmat näyttelyt toivat.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Suolaista ja makeaa gluteenitonta

Esikoisellamme todettiin alkuvuodesta keliakia. Olen tässä nyt opetellut gluteenittoman ruokavalion perusteita. Ne, ketkä ovat blogiani seuranneet pidempään, tietävätkin etten ole mikään ruuanlaiton superihminen. En erityisemmin pidä ruuanlaitosta, mutta tämä luonnollisesti on osa lapsiperheen perusarkea. Gluteenittomuus vaikuttaa tietenkin ruuanlaittoon ja leipomiseen, mutta olen päättänyt, etten tee tästä liian hankalaa meille. Olen ottanut käyttöön usean puolivalmisteen, esim. valmiita lettujauhosekoituksia.

Pari suosikkia on löytynyt. Heti ensimmäinen peltileipä, jota tulin testanneeksi samana iltana, kun esikoisen keliakia todettiin, osoittautui superhyväksi.

Gluteeniton porkkana-kaurapeltileipä

2 porkkanaa
3 dl vettä
2 rkl juoksevaa hunajaa
3/4 tl suolaa
1 1/2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1 ps kuivahiivaa
1 kananmuna
3 1/2 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
1/2 dl rypsiöljyä

Kuoritaan ja raastetaan porkkanat. Lämmitetään vesi hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi (n. 42 asteiseksi). Lisää veteen hunaja, suola, kaurahiutaleet, kuivahiiva, porkkanaraaste ja kananmuna. Sekoita joukkoon tumma jauhoseos ja lopuksi öljy. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle noin 1 cm paksuksi levyksi. Pinnalle voi ripotella kaurahiutaleita ja hienonnettuja aprikooseja (minä en ole näitä laittanut). Kohota peltileipä liinan alla lämpimässä n. 30 minuuttia. Paista peltileipä uunin keskitasolla 225 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia. Valmista nautittavaksi! Hyvää on.

Ohje on Pirkka tumma gluteeniton jauhoseos - pussista.

Makeaksi herkuksemme on noussut Lidlin valmisaineksista tehtävä suklaabrownie. Jauhosekoitukseen lisätään rasvaa, maitoa ja kananmuna ja sekoitetaan, laitetaan vuokaan ja uuniin. Tätä voin suositella vaikka jos kylään on tulossa joku, jolla on keliakia. On helppo ja nopea tehdä ja maistuu hyvältä myös niiden mielestä, joilla ei ole keliakiaa.

Mielelläni kuulen vinkkejä nopeisiin ja helppoihin gluteenittomiin sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin!

ps. Vielä ehdit osallistua blogini 4 v synttäriarvontaan!

Seuraa blogiani myös facebookissa

Blogini 4 v synttärit (ja arvonta)

Siitä on nyt 4 vuotta, kun aloitin blogini. Uskomatonta, miten nopeasti vuodet ovat menneet. Muistan edelleenkin sen hetken, kun päätin julkaista ensimmäisen blogikirjoituksen. Olin jo pari vuotta pyöritellyt mielessäni blogia, mutta ajattelin, että en osaa tehdä sitä teknisesti ja minua vähän pelotti myös ajatus julkisesta kirjoittamisesta. Tuolloin 4 vuotta sitten tiesin, että minulla on tulossa iso elämänmuutos. Tiesin, että tulen loppukeväästä irtisanoutumaan työstäni ja perustamaan myöhemmin yrityksen. Ajattelin, että haluan kirjoittaa muistiin näitä asioita ja tunnelmia. Ja siitä se lähti.

Edelleenkin matkassa on lukijoita, jotka ovat olleet mukana blogini ensimetreistä alkaen. Kiitos teille! Oma blogini alkoi sillisalaattina ja edelleenkään en fokusoi mihinkään tiettyyn teemaan, vaan kirjoittelen sekä hyvinvoinnista, lukemistani kirjoista, yrittäjyydestä että myös ihan perheemme kuulumisista.

Kun luen blogivalmentajien vinkkejä blogiin, niin tämä blogi on täysin pielessä monessa suhteessa. Blogivalmentajat kirjoittavat, ettei ketään kiinnosta sillisalaattiblogit eikä toisten kuulumiset. Minä olen kait kummallinen, sillä minua kiinnostaa. Silloin, kun ihminen siellä blogin takana on tullut tutuksi, kyllä minua kiinnostaa se, mitä hänelle kuuluu ja millaista hänen elämänsä ja arkensa on. Etenkin, jos tämän bloggaajan elämä jotenkin liippaa omaani, hänellä on vaikkapa samanikäiset lapset, hän on yrittäjä tai joku muu asia tekee hänestä sellaisen, että pystyn samastumaan hänen elämäänsä.

Viimeisen vuoden ajan olen pyöritellyt varmaan lähes kuukausittain mielessä sitä, että lopetan tämän blogin. On ollut olo, ettei aika riitä tähän. On harmittanut, kun en ole ehtinyt päivittää blogia niin usein kuin haluaisin. On harmittanut, kun en ole ehtinyt kommentoida toisten blogeja. Nyt olen alkuvuoden ajan pohtinut paljon omaa ajankäyttöäni ja sitä, mihin haluan aikani käyttää. Totesin, että yksi asia, mihin haluan aikaani käyttää, on tämä blogi. Sain myös vihdoinkin uudistettua blogini bannerin ja se toi itselleni paljon uutta virtaa ja intoa.

Olen saanut tämän blogin kautta aivan mahtavaa tsemppausta yrittäjyyteen liittyen, paljon tukea ja tietoa silloin kun kirjoitin esimerkiksi esikoisen keliakiasta ja on tuntunut hyvältä myös ne saamani viestit, jossa on kiitelty, kun olen esitellyt jonkun kirjan ja kirjan lukeminen on tuonut oivalluksia myös tämän palautteen lähettäjän elämään. Lisäksi tämä blogi toimii oivana muistin tukena siitä, mitä omassa elämässäni on tapahtunut ja millaisissa fiiliksissä on liikuttu vuosien varrella. On ollut mukavaa myös tavata muutama ihminen, johon olen tutustunut ensin nettimaailman eli bloggaamisen kautta. Blogini on saanut tosi vähän ikäviä ja ilkeitä kommentteja ja silloin harvoin kun niitä on tullut, ne ovat aina olleet anonyymejä.

Nyt on aika 4 v synttäriarvonnan. Ostin arvottavaksi vihkon ja kolme korttia. Kissavihko ja  You are beautiful, strong & worthy enough - kortti on ostettu Korson aseman puodista, josta olen kirjoittanut myös blogitekstin Vauvalahjaa ostamassa.  Anne-Mari Westin kaksi korttia ostin lähikaupasta.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, facebook). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 18.3. klo 21. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta täällä blogissa tai facebookissa. Onnea arvontaan!

Kiitos, kun seuraat blogiani! On ihanaa tietää, että blogitekstejäni luetaan ja kommentoidaan.

Ujo jännittäjä vai rohkea esiintyjä?

Olin eilen kouluttamassa Kotkassa n. 150 opettajaa mindfulnessin saloihin. Jännitti. Jo silloin jännitti vähän, kun tämä koulutuskeikka lyötiin lukkoon ja mitä lähemmäksi koulutuspäivä tuli, sitä enemmän jännitti. Olen nyt jo tottunut luennoimaan ja kouluttamaan 20-30 henkilön koulutuksia / luentoja. Ajatus siitä, että puhun auditoriossa reilusti yli sadalle opettajalle tuntui etukäteen aika isolta haasteelta. Etenkin kun koulutustarjouksessa oli saateviestinä, että "opettajat ovat tunnetusti vaativaa porukkaa, joten rima korkealle".

Lapsena totuin ajatukseen, että olen ujo ja hiljainen. Oli olo, että pitäisi olla reippaampi. Pitäisi olla puheliaampi, sosiaalisempi. Jännitin paljon. Esitelmien pito luokan edessä oli ihan täyttä painajaista minulle. Laulukokeetkin piti ala-asteella laulaa luokan edessä. Ei silloin opetettu mitään esiintymistaitoja tai keinoja helpottaa jännittämistä. Jos joku olisi minulle silloin sanonut, että tulen aikuisena luennoimaan ja kouluttamaan, se olisi tuntunut täysin mahdottomalta ajatukselta.

Selvisin eilen hyvin luennosta, jännittämisestä huolimatta. Olen oppinut keinoja jännittämisen kanssa toimeen tulemiseen. Ehkä tärkein oppini on se, että saa jännittää. Kun sen hyväksyy, jännitys lähtee jo helpottamaan. Lisäksi kun olen oivaltanut, että jännittäminen auttaa minua myös pääsemään hyvään vireeseen ja pystyn vaikuttamaan jännittämiseeni keskittymällä kehooni ja hengitykseeni, niin tämä oivallus on auttanut paljon jännittämisen helpottamiseen.

Eilen istuessani linja-autossa matkalla Kotkasta kotiin mietin, miten ihmeessä, minä, ujo jännittäjä, olen kuitenkin kaikesta jännittämisestä huolimatta päätynyt kouluttajaksi ja luennoimaan? Miksi haastan itseäni? Olisihan itselle toki helpompaa olla tekemättä näitä asioita ja olla se ujo jännittäjä ikuisesti.

Olenko edelleenkin omissa ajatuksissani se ujo jännittäjä, jollaiseksi olen lapsesta asti itseni ajatellut? Vai olenko ehkä jo hivenen rohkeampi? Ainakin sen olen jo todistanut itselleni, että pystyn tekemään asioita jännittämisestä huolimatta. Ja siitä tulee kyllä aika hyvä olo, kun ylittää omia aiempia rajojaan. Kun pystyy tekemään sellaisia asioita, joita ei olisi ikinä voinut kuvitella tekevänsä. Kun onkin enemmän, mitä omissa uskomuksissaan ajattelee.

Mitkä asiat sinua jännittävät? Mitä olet tehnyt jännittämisestä huolimatta? Millaisia keinoja sinulla on jännittämisen helpottamiseen? Mitä sellaista olet tehnyt, mitä et vielä muutama vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan uskaltavasi tehdä?


* tunnekuvat saatu blogiyhteistyön kautta (Picemoi)

Syyskuussa 2015 kirjoitin blogitekstin Itsensä ylittämistä. Silloin puhuin Messukeskuksessa lähes tuhannelle kuulijalle. Se oli iso itseni ylittäminen.