lauantai 25. huhtikuuta 2015

Keijuympyrät


Näin pari vuotta sitten jossakin puutarhakirjassa keijuympyrän. Kukkasipuleita laitettu ympyrän muotoon. Tuloksena ihana keväinen kukkaympyrä. Keijuympyrä. Minäkin tohkeissani laitoin kukkasipuleita syksyllä ympyrän muotoon. Ihan oli hulavanne apuna. Muistan myös intoilleeni asiasta ystävälleni. Pihallemme tulee kaksi keijuympyrää.


Ilmeisesti jotain meni pieleen. Meidän keijuympyrät ovat kuvissa. Ylemmästä kuvasta hahmottaa ympyrän, mutta kukkaloisto on kaukana. Alempaa en oikein osaa kommentoida. Keijuympyräni on kutistunut pari kukan rykelmäksi.


Lainasin kirjastosta ihanan kirjan, Kevätihmisen puutarhakirjan. Siinä kirjassa oli myös sama idea kuin keijuympyrässä. Kukkasipuleita laitettu ympyrän muotoon, tosin sipuleita näyttää olevan useampi vierekkäin. Ehkä ensi syksynä kokeilen keijuympyrää useamman kukkasipulin voimin.

Tänään oli ihana aurinkoinen päivä ja vietinkin pihalla monta tuntia. Tästä se lähtee. Puutarhakausi.

ps. Kevätihmisen puutarhakirjasta teen ihan oman postauksen, sen verran mainiolta ja kauniilta kirjalta se vaikuttaa

torstai 23. huhtikuuta 2015

Arvonnan voittaja ja viime päivien kuulumisia


Arvoin stressinhallintakortit ja korttipakan voitti Minna M. Onnittelut ja laitatko viestiä minulle heli @ kasvuntaika.fi

Viikkoni on ollut vähän tahmainen. Tuntuu, ettei mikään asia etene ja se turhauttaa. Tulee mieleen viime kevät, jolloin koin samoja fiiliksiä. Hain yhteistyökumppaneita itselleni tulevaa yritystoimintaa varten ja tuntui, että seinä tuli vastaan seinän perään. Nyt on hyviä yhteistyökumppaneita olemassa, mutta haluaisin erityisesti satuhierontakursseihin vähän uutta tuulta. Toivon, että asiat vielä loksahtavat paikoilleen. Ja yritän samalla pitää mielessäni, että asiat menevät juuri kuten niiden kuuluukin.

Eilen ja toissapäivänä loppui koko kauden kestäneitä liikuntaleikkiryhmiä ja se tuntui haikealta. Ja olihan se liikuttavaa, kun lapset tulevat halaamaan ja eräs isoäiti (joka kävi koko kevään lapsenlapsensa kanssa tunneillani) sanoi, että "olet Heli aivan ihana ohjaaja". Kiitoskiitoskiitos!


Tahmeuden ja haikeuden lisäksi viikkoon on sisältynyt myös ilon hetkiä. Sain lopulliset version Ilokuvauksen kuvista. Olin pari viikkoa sitten kuvattavana Kaivopuistossa. Kirjoitan tästä oman blogipostauksen kunhan ehdin. Minulla on olo että epäonnistun aina kuvissa ja näytän muutenkin kamalalta, mutta kyllä kuvien joukossa on muutama kiva otos. Nämä kuvat tulevat yritykseni nettisivuille, jahka ne ehditään sinne siirtää.

Olen aloittanut blogiyhteistyön merkeissä Enneastartti - ihmistuntemuksen ABC kurssin ja myös tästä tulen kirjoittaman lisää blogiini. Olen jo saanut pari oivallusta itsestäni. Ja haenkin kurssilta oivalluksia elämääni ja kasvua ihmisenä.

Kevät etenee ja on ihanaa seurata kuinka kukkia puskee kukkapenkistä ylös. Aurinkokin on paistanut monena päivänä.

Itsellä on olo, että kone meinaa hyytyä ja siksi olenkin varannut aikaa itselleni. Tänään menen vyöhyketerapiaan ja lauantaina kampaajalle. Tänä iltana pääsen myös discoon. Esikoisen luokka tekee varainkeruuta leirikoulua varten ja meidänkin perhe antaa talkoopanoksensa. Mies on koko illan paikalla ja minä menen tekemään loppusiivousta. Heh, onneksi kyseessä on alakoululaisten disco, niin mun ei tartte siivoilla oksennuksia. Ellei joku ole sitten syönyt karkkiövereitä ja ykäilee niitä....

Millainen sinun viikkosi on ollut?

* postauksen kuvat ovat Ilokuvauksen satoa

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Millainen on sisäinen säätilasi?


Minulla on takana mindfulness-ohjaajakoulutukseni kaksi ensimmäistä koulutuspäivää. Tutustuimme toisiimme, muodostimme pienryhmät, keskustelimme erilaisista mindfulness-kursseista ja tietenkin teimme myös mindfulness-harjoituksia. Koulutuspäivät olivat mahtavat ja ryhmä täynnä mukavia ja hienoja ihmisiä. Mieleeni jäi erityisesti harjoitus, jossa mietimme sisäistä säätilaa. Millainen säätila on kehossasi? Entä mielessäsi? Onko aurinkoista, pilvistä, myrskyistä tai ukkosta? Sisäinen säätila on harjoitus, joka jokaisen olisi hyvä tehdä mahdollisimman usein. Miltä minusta tuntuu? Ja jos tuntuu kovin synkältä ja pilviseltä, voisi miettiä mitä tarvitsen voidakseni hyvin.


Mindfulnessin osalta myötätunto on tällä hetkellä eniten kirjallisuudessa ja konferensseissa esillä oleva asia. Myötätunto itseä kohtaan. Se on oman itsen puolella olemista, sitä ettei sättisi ja soimaisi itseään. Mindfulness on opettanut minulle paljon tätä myötätuntoa. Ja sitä olen myös tarvinnut. Myötätuntoteemaa opiskelemme paljon myös ohjaajakoulutuksessani. Ja se tulee näkymään myös minun tulevilla mindfulness-kursseillani.

Millainen on sinun sisäinen säätilasi?

ps. jos säätilasi on kovin myrskyinen, kannattaa tsekata stressinhallintakorttien arvonta, joka on vielä auki keskiviikkoiltaan asti

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Arvonta: Stressinhallintakortit


Nyt on alkamassa arvonta blogini lukijoille. Stressinhallintakortit.

Stressinhallintaharjoittelu on kuin hampaidenpesu: toisto useamman kerran päivässä tekee siitä rutiinin. Stressinhallintakortit ja suunniteltu osaksi arkea: harjoitukset voi tehdä työpisteellä, bussissa, kauppajonossa tai vaikka kahvipöydässä.

Pakkaus sisältää 50 erilaista ja helppoa stressinhallintaharjoitusta. Stressinhallintakortit on kehittänyt Sanna Wikström, joka on Hidasta elämää - nettisivuston perustaja, kouluttaja ja luennoitsija.

Arvonta sisältää yhden korttipakan. Arvontaan voivat osallistua yhdellä arvalla kaikki blogini rekisteröityneet lukijat (blogger, blogilista ja bloglovin). Kaksi arpaa saa, jos linkität arvonnan blogiisi. Arvonta alkaa nyt ja arvontaan voi osallistua ke 22.4. klo 21 asti.

Onnea arvontaan!

ps. itse hankin omat stressinhallintakorttini viime syksynä ja monet harjoituksista ovat olleet ahkerassa käytössä. Nyt hankin kaksi pakkaa lisää, toisen eräälle ystävälleni (joka on ollut aika stressaantunut koko kevään) ja toisen arpajaisvoitoksi tähän blogiini.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Yrittäjyyden haasteista


Olen kirjoittanut tasaisin väliajoin postaussarjaa "viikko yrittäjän elämästä". Mietin että ne ovat olleet aika positiivisia postauksia. Niistä ei välttämättä käy ilmi millaisia haasteita yrittäjyyden alkuaikoina voi olla. Tämä postaus sisältää niitä yrittäjyyden haasteita, joita olen itse kohdannut näiden ensimmäisten kuukausien aikana. Yrittäjyys on pitkä tie. Se on maraton. Se on kestävyyslaji.Se vaatii aikaa, sisua ja hermoja. Enkä ihmettele yhtään, jos / kun niin moni lopettaa parin ekan vuoden jälkeen.

Ensimmäinen mieleeni tuleva asia on: Mistä asiakkaat? Kun perustaa yrityksen ja jos ei ole jo valmiina valtavan laajaa tuttavapiiriä tai verkostoa, niin ensimmäinen tehtävä on alkaa tehdä yritystä tunnetuksi. Mistä saada ensimmäiset asiakkaat, jotta toiminta lähtisi pyörimään ja pikku hiljaa tunnettuus lisääntyisi? Se, että on nettisivut ja fb-sivulla satoja tykkääjiä, ei vielä kerro, että sinulla on kymmeniä asiakkaita. Ei todellakaan. Haaste on kääntää kiinnostus maksaviksi asiakkaiksi.

Kyllä se kieltämättä hiljaiseksi vetää, kun päättää järjestää jonkun kurssin tai luennon. Tekee siitä mainoksen ja kiikuttaa sitä neuvolaan, terveyskeskukseen, kauppoihin ja kirppareille. Laittaa fb-mainoksen paikalliselle lapsiperhepalstalle. Jää odottelemaan ilmoittautumisia. Joita ei tule. Laittaa vielä maksullisen mainoksen facebookiin. Ilmoittautumisia ei vaan tule. Paitsi pari päivää ennen kurssia tulee viesti: Vieläkö tällä kurssilla on tilaa?" Jep, on, liikaakin.....Luulin että fb-markkinointi on tehokkaampaa kuin mitä se tällä hetkellä minun kohdallani on ollut. Minulla oli myös oletus, että joku muukin lukee ilmoitustauluja kuin vain yksi. Kaikki sanovat, että toiminnan vakiinnuttaminen vie aikaa kaksi vuotta. Niin se taitaa olla. Minun kohdallani iso apu ovat olleet hyvät yhteistyökumppanit ja heidän asiakaskunnan kautta monet luennot ja kurssit ovat toteutuneet. Lisäksi minulla on useampi koko kauden kestävä liikuntaryhmä, jotka tuovat varmaa tuloa kuusta toiseen. Ja näiden ryhmien ja luentojen kautta minulle on tullut myös yksityisiä asiakkaita. Huomaan, että asiakkaat ovat siirtyneet perässäni asiakkuudesta toiseen. Olen pitänyt uniluennon ja hetken päästä sama äiti on vauvansa kanssa vauvahierontakurssillani tai liikuntaleikkitunnillani. Tai vauvahierontakurssiltani tullaan uniluennolle. Ja vauvahierontakurssillani olleet tulevat isomman lapsensa kanssa satuhierontatunnille. Toki minulla on ollut myös sellaisia unikouluohjauksia, jotka ovat tullee täysin "puskista" eli minulla ei ole ollut mitään kontaktia perheeseen ennen kuin menen heille kotikäynnille. Mutta kaikkiaan palveluni näyttävät tukevan toisiaan hyvin.


Yrittäjyys on tunteiden vuoristorataa. Siinä missä olet välillä aallonharjalla ja todella hyvissä fiiliksissä, niin parin päivän päästä saatat olla tosi syvällä pohjalla ja tuijotat tietokonetta ja sähköpostia, johon ei tule yhtään ilmoittautumista tai kyselyä palveluistasi. Ja sitten bing! sähköpostiin tulee viesti  ja pettyneenä huomaat, että se on spämmiposti, jossa hoonolla suomella sinut yritetään saada klikkaamaan jotain nordeantiliä. Ja taas kasaat itsesi ja mietit, miten markkinoida, miten tehdä palvelut tunnetuksi. Ja kun on kerran joutunut perumaan kurssin tai luennon, niin aina seuraavan kurssin tai luennon kohdalla mieleen tulee ensimmäisenä se, mitenhän tällä kertaa käy. Tuleeko ilmoittautujia.

Työajat. Ja kotitoimisto. Työ on tavallaan mukanasi aina, kun teet sitä kotitoimistosta käsin. Eikä yrittäjällä ole työaikoja, paitsi jos on äärimmäisen taitava rajaamaan omaa työtään. Minä en sitä vielä toistaiseksi ole vaan luen yrityksen sähköposteja (ööh, niitä spämmiviestejä...paitsi onhan siellä joskus ihan asiakasviestejäkin) myös viikonloppuisin ja iltamyöhään. Mutta toisaalta pystyn pitämään myös arkivapaita, käymään vyöhyketerapiassa keskellä kirkasta päivää tai tapaamaan ystäviä lounastreffeillä. Ja näitä en pystyisi tekemään 8-16 työssä. Minulla on ollut myös mahdollisuus osallistua moniin sellaisiin työpajoihin tai luentoihin, joihin en olisi päässyt entisestä työstäni.

Pahimmillaan yrittäjyys on sitä, että tekee koko ajan töitä laihalla rahapussilla. Minulla keho ilmoittaa heti, jos olen menossa omalle äärirajalle. Tiedän, että minulle on tärkeää sosiaaliset kontaktit, mindfulness, ulkoilu, oma hyvinvointi. Ja näistä pidän kiinni. En perustanut yritystä siksi, että teen töitä koko ajan vaan siksi, että minulla on vapautta ja väljyyttä.


Raha. Tiedän, että moni yrittäjä elää köyhyysrajan alapuolella. Ei pysty nostamaan palkkaa ollenkaan. Elää pienemmillä tuloilla kuin toimeentulotuella eläisi. Kuinka pitkään jaksaa uskoa siihen, että tästä jossain vaiheessa vielä tulee kannattavaa? Missä vaiheessa pitää luovuttaa tai tarkistaa suuntaa ja toimintaa ja miettiä kenties jotain uutta, joka saisi yrityksen nousuun? Monet kivijalkayrittäjät ovat tällä hetkellä todella ahtaalla. Sen sijaan, että kuluttajat ostaisivat paikallisilta yrittäjiltä, tilataan isoista ulkomaisista nettikaupoista. Koska se tulee halvemmaksi.Ja kivijalkayrittäjät joutuvat miettimään, kuinka pitkään on kannattavaa pitää liikettä tässä liikepaikalla. Itse en osta enää mitään isoista nettiputiikeista vaan suosin täysin pienyrittäjiä. Tuen muutenkin kaikin mahdollisin tavoin pienyrittäjyyttä. Jaan linkkejä yrityksistä ja tapahtumista omilla fb-sivuillani ja suosittelen tapaamiani yrittäjiä muillekin. Minulla ei ole ollut kursseillani suosittuja bloggaajia, jotka olisivat hehkuttaneet kurssiani tai luentoani laajalle yleisölle. (tai olihan mun marraskuun voimavarapäivässä yksi bloggaaja, jonka kirjoittaman tekstin löysin ihan sattumalta). Minä en myöskään tunne yhtään toimittajaa, en ole saanut toimintaani esille lehtiin. Satuhierontatuntien tiimoilta laitoin lehdistötiedotteen pariin pääkaupunkiseudulle ilmestyvään lehteen, mutta minkäänlaista yhteydenottoa ei minuun päin ole tullut. Monilla pienillä paikkakunnilla satuhieronta on saanut paljonkin lehtinäkyvyyttä sen uutuusarvon vuoksi.

Moni on myös sen asian edessä, että pystyykö nostamaan itselleen palkkaa vai meneekö eka vuosi tai vielä toinenkin säästöillä tai lainarahalla. Minä olen pystynyt nostamaan palkkaa ja olen maksanut myös koulutuksiani yrityksen tililtä. Mutta en voi sanoa juhlivani tuloilla. Käytännössä en ole ostanut itselleni esim. uusia vaatteita lähes vuoteen. Toisaalta, eipä ole ollut tarvettakaan. On ollut jokseenkin huvittavaa seurata näitä vaatehaasteita, joissa karsitaan vaatekaapin sisältöä tai mietitään, miten saisi vaatekulut alle 1800 euroon vuodessa. Vinkki:  Perusta yritys ja turha kuluttaminen häviää elämästäsi. Ainakin yrityksen alkuaikoina.

Yrittäjyydessä joutuu olemaan myös omilla epämukavuusalueilla. Siinä missä teen työtä vahvuusalueillani (rakastan ohjata jumppia, vauvahierontaa, satuhierontaa, luennoida), niin moni yrittäjyyteen liittyvä asia ei ole vahvuusaluettani. Tosin huomaan, ettei sanat arvonlisävero, verotili, katso-tunniste ja yel:n tason määrittely enää aiheuta minussa verenpaineen nousua ja hyperventilaatiota, mitä ne vielä syyskuussa aiheuttivat.


Mutta miksi sitten perustaa yritys ja tehdä yrittäjänä töitä? Jos siitä ei saa alussa rahaa, se aiheuttaa tunteiden heilahtelua laidasta laitaan ja huomaat tekeväsi töitä myös viikonloppuisin tietokoneen ääressä? Minulle yrittäjyys on tuonut vapauden. Minusta ei vaan ole 8-16 kellokorttityöhön. En halua viettää niin isoa osaa päivästäni töissä. Haluan olla kotona välillä kokonaisia arkipäiviä tai aikaisin iltapäivällä. Lisäksi mun unentarve on valtava. Haluan välillä nukkua aamuisin pitkään. En jaksa sitä, että pitäisi viitenä päivänä viikossa herätä kuuden maissa, jotta lähden töihin. Tänäänkin heräsin kahdeksalta. Kuten myös eilen. Lisäksi haluan olla lasteni kanssa. Ja haluan myös aikaa itselleni ja omalle kouluttautumiselle. Omalle elämälle. Yrittäjyys tuo minulle mahdollisuuden tehdä niitä asioita, joissa olen hyvä ja joista nautin. Ja minulla on vahva usko siihen, että tästä tulee kannattavaa. Vuoden-parin päästä en enää tuskaile sen kanssa, ettei sähköpostiin kilahda moneen päivään muuta kuin spämmiviestejä tai tilitoimistosta viesti, että "olemme huomenna suljettu koulutuspäivän vuoksi". Minulla on unelma ja suunta on sitä kohti.

Kommentoikaa! Varsinkin te joilla on yritys. Millaisia alkuajan haasteita te olette kokeneet? Kuulostaako tutulta vai täysin erilaiselta omaan tilanteeseenne verrattuna? Kommentoikaa tekin, joilla ei ole yritystä. Millaisia tunteita tekstini herätti?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vinkkejä lapsiperheen Berliiniin?


Tulevan kesän matkakohteeksemme on valikoitunut Berliini. Mietimme Pietarin, Berliinin ja Lontoon välillä ja lopulta päädyimme Berliiniin. Pietariin ei olisi tarvinnut lentää, sinne ehkä matkaamme sitten seuraavana kesänä. Me pyrimme välttämään lentämistä ekologisista syistä, siksi olemmekin matkustelleet paljon esim. Virossa (Tallinna, Pärnu ja Tartto - kivoja kohteita kaikki). Tähän mennessä ainut matka, jonka olemme tehneet perheenä lentäen suuntautui Tanskaan kolmisen kesää sitten. Tanskassa matkustimme sitten junalla ja bussilla. Kävimme Vejlessä, Legolandissa ja Kööpenhaminassa. Sieltä reissulta on paljon hyviä muistoja. Kuten myös muista kesälomamatkoistamme.


Pojat rakastavat toiminnallisia museoita ja myös erilaisia seikkailuratoja. Olemmekin suunnanneet matkoillamme esim. tekniikan museoihin ja Virossa olemme käyneet useammassa seikkailupuistossa (seikluspark). Olen googlaillut Berliinin museoita ja tarjontaa näyttää löytyvän paljon. Berliinin eläintarha on saanut monelta kehuja, minut eläintarhat saa aina surulliseksi ja tulee epäeettinen olo. Mutta monenlaista tarjontaa näyttää Berliini tarjoavan. Luonnontieteellistä museota jotkut ovat kehuneet, samoin Tiedekeskus Spectrumia. Myös Tekniikan museo ja DDR-museo ovat saaneet kehuja. Mitä museoita sinä suosittelet Berliinissä? Entä millainen on Lego Discovery Center? Onko joku käynyt Loxx Miniatur Welten- nimisessä paikassa?


Mitä vinkkejä sinulla on Berliiniin? Onko Berliinissä kivoja puistoja, joissa pojat pääsisivät kiipeilemään ja seikkailemaan? Missä museoissa te olette käyneet? Entä löytyisikö Berliinistä kivaa vesipuistoa tai kylpylää, jonne voisi pulahtaa yhtenä päivänä?

(ylin kuva on Legolandista, keskimmäinen Pärnun lähellä olevasta Valgerannan seikkailupuistosta ja alin Tarton kasvitieteellisen puutarhan muurilta).

torstai 9. huhtikuuta 2015

Lapsimessut 2015


Lapsimessut alkavat Helsingin Messukeskuksessa huomenna perjantaina. Satuhieronta on mukana Lapsimessuilla, yhteisellä osastolla Suomen Lastenhoitoalan Liiton kanssa (6f179). Olen mukana esittelemässä satuhierontaa perjantaina koko päivän ja sunnuntaina iltapäivästä. Mukanani on myös uudet Kasvun Taian esitteet. Jos olet käymässä messuilla, tule moikkaamaan!




Satuhierontahuppari ehti tulla postin matkassa juuri sopivasti perille. Hupparin väri on keväisen raikas. Itselläni oli kuvanottohetkellä vähän räjähtänyt olo, kuva on otettu keskiviikkoiltana ohjattuani neljä jumpparyhmää päivän aikana. Ja fillaroituani jumppasalilta hurjassa tuulessa kotiin.

Ehdin voittaa arvonnassa yhden lipun Lapsimessuille ennen kuin minulle selvisi, että saan näytteilleasettajakortin. Mies ja lapset ovat tulossa sunnuntaina messuille kiertelemään varsinkin pienoismallipuolta läpi.

Tänään käyn tapaamassa mahdollista uutta yhteistyökumppania ja illalla olen menossa "Kuka olet, kun uskallat" - valmennukseen. Voitin paikan tuohon valmennukseen arvonnan kautta. Lauantaina on ilokuvaus, minua kuvataan Kaivopuistossa nettisivujani varten. Ja lauantaina illalla olen menossa ystäväni kanssa teatteriin. Kaikkea kivaa siis tulossa.

Oletko sinä menossa Lapsimessuille? Millaisia suunnitelmia sinulla on loppuviikolle?

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Mitä mindfulness on tuonut elämääni?



Olen aloittamassa opinnot mindfulness-ohjaajaksi. Olen työstänyt koulutukseen liittyvää ennakkotehtävää. Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Millaisia käännekohtia olen kokenut? Mitä hyvää olen oppinut itsestäni harjoittelun aikana?

Aloin tutustua mindfulnessiin kolmisen vuotta sitten. Huomasin, että mindfulness kursseja tarjotaan työväen/aikuisopistoissa ja huomasin että myös psykiatrian puolella mindfulness on "kova sana". Menin ensimmäiselle kurssilleni, joka oli "mindfulnessin hyödyt vanhemmuudessa". Tämä kurssi ei vielä täysin avannut minulle mitä mindfulness on. Ostin cd-levyn, jota kuuntelin aika ajoin. Tuosta kurssista muutaman kuukauden päästä kävin seuraavan mindfulness-kurssini ja sen kurssin aikana koin jonkinlaisen valaistumisen. Rentouduin, minulle tuli hyvä olo. Kurssilla oli myös teoriataustaa mindfulnessiin liittyen. Ajatuksista, tunteista, myötätunnosta itseä kohtaan. Tajusin, että kyse on paljon isommasta asiasta kuin jostakin "rentoutuskikasta". Olin aikaisemmin ajatellut, että mindfulness on sama asia kuin rentoutumisharjoitus. Mindfulness on tietoista läsnäoloa, pysähtymistä tähän hetkeen. Se voi johtaa rentoutumiseen, mutta se ei ole sen päätarkoitus. Tämän kurssin jälkeen otin tietoisesti käyttööni 7-11 hengityksen (sisäänhengitys 7 laskien ja uloshengitys 11 laskien) ja koin, että se auttoi minua rauhoittumaan monissa stressaavissa tilanteissa.


Viime keväänä osallistuin mindfulness-intensiivikurssille. Kahdeksan viikon ajan kävin tiistai-iltaisin tekemässä mindfulness-harjoituksia ja juttelemassa näistä aivan ihanan ryhmän kanssa. Se kurssi oli viime kevään pelastus. Samanaikaisesti mietin isoja ratkaisuja elämässäni. Irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta, hyppäsin tyhjän päälle. Päätin että loppukesästä perustan yrityksen. Ilman noita tiistai-iltojen rauhallisia mindfulness-hetkiä ja keskusteluja olisin varmasti ollut hermoraunio.

Viime syksynä osallistuin mindfulness-jatkokurssille. Jälleen parasta oli aivan huippuihana ryhmä. Avoimesti puhuimme kokemuksistamme ja omasta elämästämme. Sisäisestä kriittisestä puheestamme ja siitä, miten vaikea on olla lempeä itseään kohtaan, kun on jo niin pitkään tottunut piiskaamaan itseään. Nyt olen aloittamassa ohjaajakoulutuksen ja odotan tätä paljon.

Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Koen, että tiedostan paremmin kehoni tuntemukset ja omat tunteeni ja ajatteluni. Osaan katsella asioita aiempaa laajemmasta perspektiivistä. Tunnistan esim. että "tämä on stressaantunutta ajattelua". En lähde enää negatiiviseen ajatteluun mukaan niin voimakkaasti. Osaan ohjata itseäni aiempaa paremmin myönteisen ajattelun äärelle. Lasten kanssa olen rauhallisempi ja huomaan ottavani tauon ennen reagointia. Olen siirtynyt automaattiohjauksesta tietoiseen reagointiin. Tiedostan sisäisen puheeni enkä anna sille enää niin paljon valtaa. Olen oppinut lempeyttä itseäni kohtaan. Ja se on ollut iso askel, olen ollut vuosia suorittaja ja piiskannut itseäni aina vaan parempiin suorituksiin. Itseni sättimisen sijaan osaan olla lempeämpi itseäni kohtaan. Olen myös oppinut olemaan taistelematta tunnetta vastaan. Kun tunteen antaa tulla ja olla ja hyväksyy sen, se menee paljon nopeammin pois. Ennen jäin vellomaan tunteisiin kiinni päiväkausiksi. Jopa viikkokausiksi. Minulla on hyvin yliaktiivinen mieli, joka on tyypillisesti ajatellut asioita negatiivisen kautta. Nyt olen oppinut toisenlaista tapaa ajatella asioita.


Toki samanaikaisesti olen tehnyt muutakin sisäistä työskentelyä kuin vain mindfulness-harjoituksia. Olen lukenut kirjallisuutta, osallistunut kursseille ja retriitteihin. Olen keskustellut hyviä keskusteluja ihmisten kanssa. Olen työstänyt omia ajattelutapojani ja omaa itseäni. Tämä kaikki on johtanut siihen, että tunnen itseni aiempaa paremmin ja koen pystyväni vaikuttamaan ajatuksiini ja elämääni.

Ja sekin täytyy kirjoittaa, että toki on myös hetkiä, että suuttumus pärähtää pintaan sekunneissa, koko päivä menee negatiivisten ajatusten myllertäessä päässä ja yliaktiivinen mieleni luo kauhukuvia tulevasta. Mutta hyväksyn nämä, nekin kuuluvat ihmisyyteen. En säti ja soimaa itseäni näistä. Sitä tein ennen koko ajan.

Onko mindfulness sinulle tuttua? Mitä mindfulness on tuonut sinun elämääsi?

Aikaisemmin olen kirjoittanut minfulnessista nämä tekstit:
Mindfulness
Peter Fowelin: Mindfulness luokkahuoneessa 
Tietoinen vanhemmuus - luento
Hiljaisuuden retriitti
Päivän mindfulness-harjoitus
Susan-Pihl - Anna-Mari Aronen: Unen taidot
Tietoista läsnäoloa
Lasten mindfulness - kurssilla
Ajatusjunat
Suorittaja minussa

torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäisenä


Pääsiäisenä lepäillään ja rentoudutaan. Vietetään perheaikaa. Käydään elokuvissa. Lastenleffatarjontaa näyttää olevan paljon, samanaikaisesti menossa Me Rosvolat (joka sai aika huonot arvostelut Hesarissa), Vihdoin kotona ja Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho. Itsekin ajattelin käydä leffassa. Ihan aikuisten leffassa. Millainenhan olisi The Second Best Exotic Marigold Hotel. Edelleen Alice olisi varmasti hyvä, mutta mietin, meneekö se liikaa ihon alle. Isäni myötä Alzheimerin tauti tuli minulle liiankin tutuksi. Ja isäni kuolemasta on nyt melko tarkalleen kolme vuotta aikaa, silloin(kin) elettiin pääsiäistä.


Käydään uimassa, ehkä myös keilaamassa. Minäkin aion jättää työasiat sivuun, niin paljon kuin se yrittäjänä on mahdollista.

Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille! Millaisia pääsiäissuunnitelmia teillä on?